1

Euroopan komissio vaatii kanteellaan unionin tuomioistuinta toteamaan, ettei Unkari ole noudattanut SEUT 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on asettanut kansalaisuusedellytyksen notaarin ammattiin pääsylle.

2

Notaarit hoitavat tehtäviään Unkarin oikeusjärjestyksessä vapaan ammatin harjoittajina. Notaarien ammattikunnan järjestämisestä säädetään notaareista annetussa vuoden 1991 laissa nro XLI (közjegyzőkről szóló 1991. évi XLI. törvény; Magyar Közlöny 1991/109; jäljempänä notaareista annettu laki).

3

Tämän lain 1 §:n 1 momentin mukaan notaareiden toimivaltaan kuuluu asiakirjojen varmentaminen, jotta osapuolille tarjottaisiin puolueettomia oikeudellisia palveluita oikeusriitojen välttämiseksi.

4

Kyseisen lain 1 §:n 4 momentin sanamuodon mukaan käyttäessään lakiin perustuvaa toimivaltaansa notaari harjoittaa lain soveltamista koskevaa virallista toimintaa, joka liittyy lainkäyttöä koskevaan julkiseen palveluun.

5

Saman lain 2 §:n 1 momentissa säädetään, että notaarin on noudatettava toiminnassaan vain lakia eikä hän voi ottaa vastaan määräyksiä.

6

Notaareista annetun lain 10 §:ssä säädetään, että notaari on siviililain mukaisesti vastuussa aiheuttamistaan vahingoista. Lisäksi hänellä on velvollisuus ottaa vakuutus, joka on voimassa koko hänen tehtävissään toimimisensa ajan ja kattaa mahdollisesti aiheutuvat vahingot.

7

Kyseisen lain 31/A §:n 1 momentin mukaan notaarit voivat harjoittaa toimintaansa joko yksin tai notaaritoimistossa. Saman lain 31/E §:ssä täsmennetään, että notaaritoimiston perustamisella ja toiminnalla ei ole vaikutusta notaarien henkilökohtaiseen oikeudelliseen asemaan, sellaisena kuin siitä säädetään notaareista annetussa laissa, eikä muun muassa heille kuuluvaan velvollisuuteen hoitaa tehtävänsä henkilökohtaisesti tai heidän ammattieettiseen ja aineelliseen vastuuseensa.

8

Notaarien palkkiot vahvistetaan notaarien palkkioiden vahvistamisesta annetussa oikeusministerin asetuksessa nro 14/1991 (közjegyzői díjszabásról szóló 14/1991. IM rendelet), joka annettiin 26.11.1991 (Magyar Közlöny 1991/130).

9

Notaareista annetun lain 17 §:n 1 momentin a kohdassa säädetään notaarin tehtäviin pääsystä, että notaariksi voidaan nimittää vain Unkarin kansalainen.

10

Maksamismääräysmenettelystä annetun vuoden 2009 lain nro L (fizetési meghagyásos eljárásról szóló 2009. évi L. törvény; Magyar Közlöny 2009/85; jäljempänä maksamismääräysmenettelystä annettu laki) 1 §:n 1 momentissa säädetään, että maksamismääräysten antamista koskeva menettely kuuluu notaarien toimivaltaan, ja kyseessä on tuomioistuimen ulkopuolinen yksinkertaistettu siviilioikeudellinen menettely, jonka tarkoituksena on rahallisten saatavien periminen.

11

Tämän lain 2 §:n sanamuodon mukaan tällä menettelyllä on samat vaikutukset kuin tuomioistuimessa vireille pannulla menettelyllä.

12

Maksamismääräysmenettelystä annetun lain 9 §:n 1 momentissa säädetään, että sähköisesti toimitetut maksamismääräyshakemukset jaetaan poikkeuksia lukuun ottamatta automaattisesti ja tasapuolisesti kaikkien notaarien kesken Unkarin kansallisen notaarikamarin järjestelmän mukaisesti.

13

Maksamismääräysmenettelystä annetun lain 18 §:n 1 ja 3 momentin mukaisesti maksamismääräysten antamismenettelyssä ei ole aiheellista kuulla asianosaista tai ryhtyä toimenpiteisiin näytön esittämistä varten.

14

Tämän lain ja oikeusteitse tapahtuvasta täytäntöönpanosta annetun vuoden 1994 lain nro LIII (bírósági végrehajtásról szóló 1994. évi LIII. törvény; Magyar Közlöny 1994/51) merkityksellisten säännösten mukaisesti notaari laatii velkojan hakemuksesta kirjallisen määräyksen maksamismääräyksen täytäntöönpanosta ilman velallisen kuulemista, kun kyseessä olevasta määräyksestä on tullut sitova, koska sitä ei ole vastustettu. Täytäntöönpanosta annettu kirjallinen määräys on tarpeen velalliseen kohdistettujen pakkokeinojen toteuttamiseksi, jotta saatava voidaan periä.

15

Maksamismääräysmenettelystä annetun lain 52 §:n 2 momentissa säädetään, että maksamismääräyksen laativalla notaarilla on toimivalta antaa maksamismääräyksen täytäntöönpanoa koskeva kirjallinen määräys.

16

Perinnönjaon osalta perinnönjaosta annetun vuoden 2010 lain nro XXXVIII (hagyatéki eljárásról szóló 2010. évi XXXVIII. törvény; Magyar Közlöny 2010/35; jäljempänä perinnönjaosta annettu laki) 2 §:n 1 momentissa täsmennetään, että kyseessä on tuomioistuimen ulkopuolinen siviilioikeudellinen menettely.

17

Tämän lain 2 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan tällä notaarin toteuttamalla menettelyllä on samat vaikutukset kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimissa käydyllä menettelyllä.

18

Tämän lain 1 §:stä ja 3 §:n 1 momentista, kun niitä luetaan yhdessä, seuraa, että perinnönjaossa määritellään notaarin päätöksellä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia kullakin henkilöllä on menettelyn päätteeksi jäämistöön tai osaan siitä taikka johonkin tiettyyn esineeseen ja millä perusteella.

19

Saman lain 10 §:n mukaisesti notaari ratkaisee virallisilla päätöksillä perinnönjaossa esille nousseet kysymykset.

20

Perinnönjaosta annetun lain 13 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan näytön arviointia varten ei tiettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta järjestetä kuulemista, vaan henkilöt, joita perinnönjako koskee, ja henkilöt, jotka osallistuvat menettelyyn, voivat toimittaa asiakirjoja, jotka tukevat muiden henkilöiden vaatimuksia.

21

Perinnönjaon yhteydessä notaari voi toteuttaa turvaamistoimenpiteitä muun muassa tämän lain 32–34 §:ssä säädetyin edellytyksin.

22

Mainitun lain 43 §:n mukaisesti notaari voi muun muassa toteuttaa valmistelevia toimenpiteitä perinnönjakoa koskevan kokouksen järjestämistä varten. Lisäksi notaari voi arvioida, onko perinnönjako keskeytettävä, onko hänen jäävättävä itsensä tai puuttuko häneltä alueellinen toimivalta. Notaari voi myös toteuttaa toimenpiteitä korjatakseen perukirjan puutteita.

23

Saman lain 46 §:n 1 momentissa säädetään, että jos on viitteitä siitä, että perittävä on laatinut asiakirjan järjestelystä kuoleman varalta, on notaarin kehotettava hallintoelintä tai henkilöä, jonka hallussa se on, luovuttamaan se.

24

Jos lisäksi perinnönjaon täytäntöönpano edellyttää tuomioistuimen, hallintoelimen, muun valtion elimen, paikallishallinnon tai tällaisia tietoja hallinnoivan elimen tai muun henkilön hallussa olevaa tietoa tai asiakirjaa, notaari voi perinnönjaosta annetun lain 16 §:n 1 momentin mukaisesti vaatia tämän tiedon luovuttamista tai tämän asiakirjan toimittamista. Tämän lain 16 §:n 2 momentin sanamuodon mukaan notaarin vaatimus voidaan hylätä vain jos sen hyväksyminen johtaisi lain tai asetuksen rikkomiseen.

25

Notaari luovuttaa perinnön lopullisesti tai väliaikaisesti. Perinnönjaosta annetun lain 81 §:n 1 momentin mukaisesti on niin, että jos perillisten ja testamentinsaajien välillä on erimielisyyttä siitä, mikä irtain omaisuus jäämistöön kuuluu, notaari luovuttaa riidattoman irtaimen omaisuuden ja ilmoittaa, että tuomioistuin voi ratkaista vaatimukset, jotka koskevat riidanalaista irtainta omaisuutta.

26

Tämän lain 83 §:n 1 momentin mukaisesti notaari luovuttaa perinnön lopullisesti, jos luovuttamiselle ei ole laillista estettä; tällöin on joko olemassa vain yksi perillinen, joka on esittänyt jäämistöä koskevan vaatimuksen eikä saatavilla olevien tietojen mukaan kukaan muu ole esittänyt jäämistöä koskevaa vaatimusta perintöä koskevan oikeuden, kuolemanvaraislahjan, testamenttilahjoituksen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen tehdyn lahjoituksen vuoksi taikka perinnönjakoa ei ole moitittu tai sitä koskeva moite on toissijainen.

27

Perinnönjaosta annetun lain 85 §:n 1 momentin sanamuodon mukaan notaari luovuttaa perinnön väliaikaisesti, jos sitä ei voida luovuttaa lopullisesti. Tämän lain 86 §:ssä määritellään tässä tapauksessa sovellettava perimysjärjestys.

28

Perinnön väliaikaista luovuttamista koskevasta päätöksestä tulee lopullinen perinnönjaosta annetun lain 88 §:n nojalla, jos oikeudensaaja ei ole esittänyt näyttöä tuomioistuimessa vireillä olevasta perintöä koskevasta kanteesta sellaisen vaatimuksen hyväksymiseksi, jota ei ole otettu huomioon perinnön väliaikaisesta luovuttamisesta tehdyssä virallisessa päätöksessä ja johon liittyy perintöriita, jos tuomioistuin katsoo, ettei vaatimus täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä tai että se on perusteeton tai jos tuomioistuin saattaa oikeusriidan päätökseen tai päättää asian käsittelyn ilman, että se lausuu pääasiasta.

29

Perinnönjaon päättämisestä tehdystä notaarin virallisesta päätöksestä, menettelyn kulujen vahvistamista koskevasta notaarin päätöksestä, jolla asianomaiset henkilöt velvoitetaan niiden maksamiseen, ja notaarin päätöksestä, jolla määrätään sakko perinnönjaosta annetun lain 109–113 §:ssä säädetyin edellytyksin, voidaan nostaa kanne tuomioistuimessa.

30

Notaarin paikkojen lukumäärästä ja notaaritoimistoista annetun oikeusministerin asetuksen nro 15/1991 (közjegyzői állások számáról és a közjegyzők székhelyéről 15/1991. (XI. 26.) IM rendelet), joka annettiin 26.11.1991 (Magyar Közlöny 1991/130), 1 §:n 2 ja 3 momentista seuraa, että notaarien toimivaltuudet Budapestissa (Unkari) määräytyvät perintöasioiden osalta sen mukaan, millä alueella he harjoittavat toimintaansa. Jos samalla toimialueella toimii useita notaareja, he toimivat perintöä koskevissa asioissa vuorokuukausina siten, että perinnönjaon ottaa hoidettavakseen se, jolle toimivalta kuului perinnönjättäjän kuolinpäivänä.

31

Siltä osin kuin on kyse notaarin tehtävästä notaarille tehtyjä talletuksia koskevissa asioissa, notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetussa vuoden 2008 laissa nro XLV (egyes közjegyzői nemperes eljárásokról szóló 2008. évi XLV. törvény; Magyar Közlöny 2008/94; jäljempänä notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annettu laki) säädetään, että saatavan täytäntöönpanon, joka on toteutettu notaarille tehtynä talletuksena, vaikutukset ovat samat kuin saatavan täytäntöönpanon, joka on toteutettu tuomioistuimelle tehtynä talletuksena, vaikutukset. Tämän lain merkityksellisten säännösten mukaan on niin, että jos notaari hyväksyy talletuksen, hän lisää hakemukseen merkinnän hyväksymisestä. Jos hakemus ei täytä laillisia edellytyksiä, notaari hylkää sen tai jättää sen tutkimatta. Hän tekee silloin virallisen päätöksen. Notaari tekee virallisen päätöksen myös silloin kun on kyse talletetun summan maksamisesta. Se voidaan luovuttaa vasta sen jälkeen, kun tästä päätöksestä on tullut sitova.

32

Lisäksi notaari laatii virallisia asiakirjoja. Nämä asiakirjat ovat täytäntöönpanokelpoisia, kun notaari liittää niihin täytäntöönpanolausekkeen. Notaareista annetun lain 112 §:n sanamuodon mukaan notaari liittää vahvistamaansa asiakirjaan täytäntöönpanolausekkeen, jos asiakirjaan sisältyy suoritusta ja vastasuoritusta koskeva sitoumus tai yksipuolinen sitoumus, velkojan ja velallisen nimi, velvollisuuden kohde, suuruus tai määrä sekä suoritustapa ja ‑aika.

33

Notaari antaa vahvistamaansa asiakirjaan merkityn saatavan perimistä varten velkojan vaatimuksesta ja ilman velallisen kuulemista täytäntöönpanoa koskevan kirjallisen määräyksen. Täytäntöönpanoa koskeva kirjallinen määräys toteutetaan asiakirjaan merkityllä maininnalla. Tämän maininnan merkitsemisen laillisuus voidaan riitauttaa tuomioistuimessa.

34

Siviiliprosessilain 195 §:ssä määritellään virallisen asiakirjan todistusvoima. Tämän säännöksen 6 ja 7 momentista seuraa, että virallisista asiakirjoista on lähtökohtaisesti mahdollista esittää vastanäyttöä. Lisäksi tuomari voi vaatia asiakirjan toimittanutta henkilöä lausumaan siitä, onko se virallinen. Lisäksi tämän lain 206 §:n mukaisesti tuomari arvioi näyttöä vapaasti.

35

Siltä osin kuin on kyse notaarin tehtävistä todisteiden ennalta keräämisessä notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 17 §:ssä säädetään, että tällaista todisteiden keräämistä voidaan vaatia notaarin edessä siviiliprosessilaissa vahvistetuin edellytyksin, kun hakijalla on oikeudellinen intressi todisteen hankkimiseen ja muun muassa erityisen merkittävän tosiseikan tai tilanteen toteamiseen. Notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain merkityksellisten säännösten mukaan todisteita ei ole mahdollista kerätä ennalta, jos kyseessä olevassa asiassa on vireillä siviilioikeudellinen tai rikosoikeudellinen menettely. Jos notaari katsoo, etteivät todisteiden ennalta keräämisen edellytykset todennäköisesti täyty, hän tekee hylkäävän päätöksen, jonka laillisuus voidaan riitauttaa tuomioistuimessa.

36

Notaari osallistuu myös oikeudenkäyntiä edeltävään menettelyyn, jossa nimetään etukäteen tuomioistuimessa käytettävä asiantuntija. Notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 21 §:n sanamuodon mukaan notaaria voidaan pyytää nimeämään asiantuntija, kun hakijalle merkityksellisen tosiseikan tai minkä hyvänsä muun tekijän toteaminen tai arviointi edellyttää erityistä teknistä osaamista. Notaaria ei voida pyytää nimeämään asiantuntijaa, jos vireillä on oikeudenkäyntimenettely, joka liittyy kysymykseen, jota varten toimenpidettä on haettu ja jossa hakija on kantajana tai vastaajana, tai jos hakijaa vastaan on vireillä rikosoikeudellinen menettely. Tämän lain merkityksellisten säännösten mukaan on niin, että jos notaari katsoo, etteivät asiantuntijan nimeämisen edellytykset täyty, hän tekee hylkäävän päätöksen, jonka laillisuus voidaan riitauttaa tuomioistuimessa.

37

Notaarilla on myös tehtävä kadotettujen, varastettujen tai tuhoutuneiden arvopaperien ja todistusten peruuttamismenettelyssä, josta säädetään notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 28–36 §:ssä. Siitä, että notaari peruuttaa tällaisia arvopapereita ja todistuksia, on seurauksena, ettei niissä todettuja oikeuksia voida käyttää tai ettei niissä todettuja velvollisuuksia voida panna täytäntöön. Tämän lain 29 §:ssä säädetään, että kaikilla notaareilla on toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin peruuttamista koskevan hakemuksen perusteella.

38

Notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain merkityksellisten säännösten mukaan notaari voi hakemuksesta määrätä, että kadonneen, varastetun tai tuhotun arvopaperin mukaan maksuvelvollisen henkilön tai elimen ei pidä suorittaa maksua kyseisen arvopaperin perusteella, ja notaari voi tarvittaessa määrätä, että tällä välin erääntynyt summa talletetaan tuomioistuimelle. Notaarin virallisella päätöksellä, jolla kadonneet, varastetut tai tuhoutuneet arvopaperit ja todistukset mitätöidään, on samat vaikutukset kuin tuomioistuimen tuomiolla, joka on oikeusvoimainen.

39

Notaarit hoitavat lisäksi tehtäviä samaa sukupuolta olevien 18 vuotta täyttäneiden henkilöiden välisten rekisteröityjen parisuhteiden purkamista koskevissa asioissa. Tähän menettelyyn sovelletaan notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 36/A–36/D §:ää. Tämän lain merkityksellisten säännösten mukaan notaari voi purkaa rekisteröidyn parisuhteen silloin, kun parisuhteen osapuolet ovat hakeneet sitä yhdessä vapaasta tahdostaan, kun kummallakaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolella ei ole lasta, jonka elatuksesta parisuhteen molemmat osapuolet vastaavat ja kun rekisteröidyn parisuhteen osapuolet ovat sopineet notaarin vahvistamassa asiakirjassa tai asianajajan allekirjoittamassa yksityisessä asiakirjassa seikoista, jotka koskevat lain mukaista elatusvelvollisuutta, yhteisen asunnon käyttöä ja yhteisen omaisuuden jakamista. Osapuolten välisen sopimuksen hyväksymistä koskevalla virallisella päätöksellä on sama vaikutus kuin tuomioistuimen hyväksymällä sopimuksella, ja rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskevalla virallisella päätöksellä on sama vaikutus kuin tuomioistuimen ratkaisulla. Jos tätä sopimusta ei voida hyväksyä tai jos edellytykset rekisteröidyn parisuhteen purkamiseksi notaarin edessä eivät täyty, notaari kieltäytyy hyväksymästä kyseistä sopimusta ja hylkää parisuhteen purkamista koskevan hakemuksen.

40

Notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 36/E–36/G §:ssä säädetään notaarin toimivaltuuksista parisuhteita koskevia ilmoituksia koskevan rekisterin hallinnoinnissa. Tähän rekisteriin merkitään ilmoitukset siviililaissa tarkoitetuista parisuhteista tai niiden päättymisestä. Ilmoituksen merkitsemistä rekisteriin voivat hakea joko parisuhteen osapuolet yhdessä tai, jos ilmoitus koskee parisuhteen päättymistä, parisuhteen toinen osapuoli yksin. Notaari tarkistaa, täyttyvätkö merkitsemismenettelyn edellytykset. Notaarin tekemällä virallisella päätöksellä parisuhteita koskevia ilmoituksia koskevaan rekisteriin merkitsemisestä on samat vaikutukset kuin tuomioistuimen antamalla tuomiolla.

41

Avioliittojen yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansallinen rekisteri ja rekisteröityjen parisuhteiden yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansallinen rekisteri todistavat virallisesti, kunnes toisin osoitetaan, että niiden rekisteröimät sopimukset ovat olemassa. Siviililain 4:65 §:n 2 momentin ja 6:515 §:n 3 momentin sanamuodon mukaan avioehtosopimukseen voidaan vedota kolmansia osapuolia vastaan vain, jos se on merkitty rekisteriin tai jos aviopuolisot tai rekisteröidyn parisuhteen osapuolet osoittavat, että asianomaisella kolmannella osapuolella oli tai olisi pitänyt olla tiedossaan tämä sopimus ja sen sisältö.

42

Notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 36/H §:n 2 momentin mukaisesti Unkarin kansallinen notaarikamari vastaa rekisteröintijärjestelmän toiminnasta, kun taas notaarit puolestaan merkitsevät avioehtosopimukset joko avioliittojen yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansalliseen rekisteriin ja rekisteröityjen parisuhteiden yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansalliseen rekisteriin käyttämällä tätä varten tarkoitettuja tietoteknisiä sovelluksia. Tämän lain 36/J §:n 2 momentin sanamuodon mukaan notaari tarkistaa laillisten edellytysten täyttymisen ennen kuin hän merkitsee sopimuksen näihin rekistereihin.

43

Lisäksi notaari ratkaisee tuomioistuimen ulkopuolisessa menettelyssä asioita, jotka koskevat perintöä luonnollisten henkilöiden kuoleman tapauksessa tai oikeusseuraantoa sellaisten oikeushenkilöiden purkamisen tapauksessa, jotka ovat tehneet ilmoituksia omaisuusvakuuksien rekisteriin.

44

Notaareista annetun lain 162 §:n nojalla notaari on toimivaltainen vastaanottamaan eri muodoissa olevia asiakirjoja, maksuja, arvoesineitä ja yleisöannin kohteena olevia arvopapereita niiden säilyttämistä varten. Tässä laissa säädetään, että notaarilla on myös toimivalta luovuttaa asianosaisen vaatimuksesta tällaisia arvopapereita kolmannelle osapuolelle tai siirtää ne talletettaviksi tuomioistuimelle tai muulle viranomaiselle niihin liittyvän notaarin vahvistaman asiakirjan valmistelemisen yhteydessä.

45

Notaareista annetun lain 171/A §:n nojalla notaari on toimivaltainen lisäämään asianosaisen pyynnöstä sähköisiin arkistoihinsa virallisen sähköisen asiakirjan. Notaari säilyttää sitä vähintään kolme vuotta.

46

Komissio lähetti 18.10.2006 päivätyllä kirjeellä Unkarille virallisen huomautuksen, jossa se kehotti tätä esittämään kahden kuukauden kuluessa huomautuksensa siitä, oliko notaarin ammattiin pääsyyn Unkarissa sovellettava kansalaisuusedellytys yhteensopiva SEUT 49 ja SEUT 51 artiklan kanssa.

47

Unkari vastasi tähän viralliseen huomautukseen 20.12.2006 päivätyllä kirjeellä.

48

Koska Unkarin esittämät perustelut eivät vakuuttaneet komissiota, se lähetti 23.10.2007 tälle jäsenvaltiolle perustellun lausunnon, johon Unkari vastasi 12.2.2008 päivätyllä kirjeellä.

49

Unionin tuomioistuin on katsonut 24.5.2011 antamissaan tuomiossa komissio v. Belgia (C‑47/08, EU:C:2011:334), tuomiossa komissio v. Ranska (C‑50/08, EU:C:2011:335), tuomiossa komissio v. Luxemburg (C‑51/08, EU:C:2011:336), tuomiossa komissio v. Itävalta (C‑53/08, EU:C:2011:338), tuomiossa komissio v. Saksa (C‑54/08, EU:C:2011:339) ja tuomiossa komissio v. Kreikka (C‑61/08, EU:C:2011:340), että kansalaisuusedellytys, jota Belgian kuningaskunnassa, Ranskan tasavallassa, Luxemburgin suurherttuakunnassa, Itävallan tasavallassa, Saksan liittotasavallassa ja Kreikan tasavallassa sovellettiin siltä osin kuin on kyse pääsystä notaarin ammattiin, on SEUT 49 artiklassa kiellettyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää. Unkari osallistui unionin tuomioistuimessa käytyyn menettelyyn tukeakseen edellä mainituista jäsenvaltioista viittä ensimmäistä.

50

Komissio kiinnitti 9.11.2011 päivätyllä kirjeellä Unkarin huomion edellisessä kohdassa mainittuihin tuomioihin ja pyysi tätä täsmentämään, mitä toimenpiteitä se oli toteuttanut tai aikoi toteuttaa näiden tuomioiden perusteella saattaakseen lainsäädäntönsä yhteensopivaksi unionin oikeuden kanssa.

51

Unkari vastasi tähän kirjeeseen 13.1.2012 päivätyllä kirjeellä ja väitti, että notaarien Unkarin oikeusjärjestyksessä hoitamiin tehtäviin kuului myös muita tehtäviä kuin ne, joita unionin tuomioistuin tarkasteli edellä 49 kohdassa mainituissa asioissa ja että nämä tehtävät olivat luonteeltaan erilaisia kuin mainituissa asioissa kyseessä olleet tehtävät.

52

Komissio osoitti 27.9.2012 Unkarille täydentävän perustellun lausunnon, johon tämä jäsenvaltio vastasi 30.11.2012 päivätyllä kirjeellä.

53

Tarkasteltuaan Unkarin tällä välin notaarien tehtäviä koskevaan lainsäädäntöön tekemiä muutoksia komissio totesi, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen jatkui ja osoitti näin ollen 10.7.2014 tälle jäsenvaltiolle uuden täydentävän perustellun lausunnon.

54

Unkari vastasi tähän lausuntoon 18.9.2014 päivätyllä kirjeellä ja perusteli sitä, minkä vuoksi komission näkemys ei ollut sen mukaan perusteltu.

55

Näin ollen komissio päätti nostaa nyt käsiteltävänä oleva kanteen.

56

Komissio katsoo, että notaarien Unkarin oikeusjärjestyksessä hoitamat tehtävät kuuluvat SEUT 49 artiklan soveltamisalaan.

57

Tältä osin toimielin huomauttaa ensimmäiseksi, että notaari harjoittaa taloudellista toimintaa, koska hän ei ole valtion työntekijä vaan toimii vapaan ammatin harjoittajana ja tarjoaa vastikkeellisia palveluita ja koska hän on verovelvollinen.

58

Toiseksi notaarit harjoittavat merkittävää osaa toiminnastaan kilpailutilanteessa alueellisten toimivaltuuksiensa rajoissa. Asian laita on komission mukaan näin muun muassa, kun on kyse virallisten asiakirjojen laatimisesta ja kadotettujen, varastettujen tai tuhoutuneiden arvopaperien ja todistusten peruuttamisesta. Lisäksi kirjallisesti ja suullisesti esitetyt maksumääräyksiä koskevat vaatimukset voidaan esittää kenelle tahansa notaarille.

59

Kolmanneksi notaarien Unkarin oikeusjärjestyksen mukaisten tehtäviensä puitteissa hoitamat tehtävät, joiden puitteissa he antavat maksamismääräyksiä ja niiden täytäntöönpanoa koskevia kirjallisia määräyksiä sekä hoitavat perinnönjakoja, ovat komission mukaan julkisen vallan käyttöön nähden avustavia tai valmistavia toimintoja tai toimintoja, joilla ei puututa hallinto- tai tuomioistuinviranomaisten harkintavaltaan eikä päätöksiin ja jotka eivät sisällä päätösvallan, voimakeinojen tai pakkokeinojen käyttöä.

60

Neljänneksi komissio katsoo, että se, että notaarin toiminta on yleisen edun mukaista, ei välttämättä merkitse, että hän osallistuu julkisen vallan käyttämiseen SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla.

61

Viidenneksi komissio katsoo, että notaari toimii verotuksellisesti ja taloudellisesti yrityksen tavoin. Lisäksi notaaritoimistoilla on oikeushenkilöllisyys ja niihin sovelletaan rajavastuuyhtiöitä koskevia Unkarin oikeuden säännöksiä.

62

Lopuksi komissio katsoo, että notaari on yksin vastuussa ammatillisen toimintansa puitteissa toteutetuista toimenpiteistä ja ettei notaarin toiminta johda valtion vastuun syntymiseen.

63

Komissio katsoo seuraavaksi, etteivät notaareille Unkarin oikeusjärjestyksessä kuuluvat tehtävät liity julkisen vallan käyttöön SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on tätä määräystä tulkinnut.

64

Tältä osin komissio katsoo, että SEUT 51 artiklan ensimmäistä kohtaa on tulkittava itsenäisesti ja yhtenäisesti. Kun siinä määrätään poikkeuksesta sijoittautumisvapauteen julkisen vallan käyttöön liittyvän toiminnan osalta, sitä on lisäksi tulkittava suppeasti, ja tämä poikkeus on rajattava tehtäviin, jotka liittyvät sellaisenaan välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön. Julkisen vallan käsite edellyttää sellaisen erityisen päätöksentekovallan käyttöä, joka poikkeaa yleisesti sovellettavasta lainsäädännöstä ja joka ilmenee kykynä toimia muiden oikeussubjektien tahdosta riippumatta tai jopa kyseisen tahdon vastaisesti.

65

Notaarin hoitamiin tehtäviin ei komission mukaan kuulu päätösvaltaa, voimakeinoja tai pakkokeinoja. Niissä on komission mukaan kyse ennakoivasta oikeudenhoidosta ja ne ovat julkisen vallan käyttöön nähden avustavia ja valmistelevia tehtäviä. Tätä päätelmää eivät aseta kyseenalaiseksi sellaiset seikat kuten se, että notaarin tehtävissä on kyse säännellystä ammatista, se että notaareja pidetään Unkarin rikoslaissa julkista valtaa käyttävinä toimijoina, notaarien alueellinen toimivalta ja erottamattomuus, notaarin ammatin yhteensoveltumattomuus muiden tehtävien hoitamisen kanssa tai se, että notaari ei voi kieltäytyä asiakkaasta.

66

Siltä osin kuin ensimmäiseksi on kyse maksamismääräysmenettelystä, komissio väittää, että notaari hoitaa avustavaa tehtävää, joka hänelle on uskottu tuomioistuinten ruuhkautumisen välttämiseksi. Koska tämä menettely koskee vain riidattomia ja erääntyneitä rahallisia saatavia, notaarilla ei ole asianosaisiin nähden minkäänlaista päätösvaltaa. Notaarin valtuudet rajoittuvat näin ollen menettelyllisten toimenpiteiden toteuttamiseen. Notaari ei voi antaa muuta määräystä kuin maksamismääräyksen eikä hänellä ole toimivaltaa käsitellä saatavan riitauttamista. Lisäksi notaarin antamasta maksamismääräyksestä tulee lopullinen ja täytäntöönpanokelpoinen vain, jos velallinen ei ole riitauttanut sitä asetetussa määräajassa. Lopuksi se seikka, että tällä määräyksellä on merkittäviä oikeusvaikutuksia, ei ole riittävä osoitus siitä, että toiminta liittyy välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön.

67

Komission mukaan samat näkökohdat pätevät siltä osin kuin on kyse notaarin toiminnasta eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn yhteydessä eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (EUVL 2006, L 399, s. 1) puitteissa.

68

Toiseksi komissio väittää maksamismääräyksen täytäntöönpanosta tehdystä kirjallisesta määräyksestä, ettei notaarilla ole minkäänlaista harkinta- tai päätösvaltaa. Komission mukaan notaarit eivät ratkaise riita-asioita, kuule asianosaisia tai vaadi näytön esittämistä, vaan vain toteavat sellaisten maksamismääräysten täytäntöönpanokelpoisuuden, joita ei ole riitautettu. Tällaisten määräysten täytäntöönpanokelpoisuus ei anna notaareille oikeutta käyttää voimakeinoja. Notaarien tehtävänä on komission mukaan vain todeta, että saatava on kiistaton, kunnes toisin osoitetaan ilman, että hän ratkaisee saatavaa koskevaa riitaa asiakysymyksen osalta. Täytäntöönpanolausekkeen liittäminen maksamismääräykseen on siis avustava ja valmisteleva toiminto.

69

Kolmanneksi komissio huomauttaa perinnönjaosta, että kyseessä on tuomioistuimen ulkopuolinen siviilioikeudellinen menettely, jonka yhteydessä asianosaiset voivat tehdä sopimuksen, jonka notaari hyväksyy virallisella päätöksellä. Se seikka, että Unkarin lainsäädännön mukaan notaari voi luovuttaa perinnöt, joista on vireillä oikeusriita, vain väliaikaisin vaikutuksin, osoittaa komission mukaan, ettei notaarilla ole valtuuksia ratkaista perinnönjaon yhteydessä riita-asiaa. Se, että notaari luovuttaa perinnön lopullisesti, ei myöskään merkitse komission mukaan päätösvallan tai voimakeinojen käyttämistä, sillä luovutuksen edellytyksenä on asianosaisten ennalta antama suostumus tai tekemä sopimus.

70

Lisäksi luovuttamista koskevaa virallista päätöstä ei voida pitää lopullisena päätöksenä, koska siitä voidaan nostaa kanne tuomioistuimessa. Siltä osin kuin on kyse sitovista toimenpiteistä, valmistelevista toimenpiteistä tai turvaamistoimenpiteistä, joita notaari voi toteuttaa varmistaakseen perinnönjaon asianmukaisen kulun, ne eivät liity kyseessä olevien oikeuksien aineelliseen sisältöön ja ovat liitännäisiä notaarin ensisijaiseen tehtävään nähden.

71

Neljänneksi notaarin tehtävä notaarille tehtyjä talletuksia koskevassa menettelyssä on passiivinen. Komission mukaan notaari ei tutki minkäänlaisia riitauttamisia. Notaarille tehtäviä talletuksia koskevaan menettelyyn ei siis kuulu harkinta- tai päätösvaltaa tai voimakeinoja.

72

Siltä osin kuin viidenneksi on kyse notaarin vahvistamien asiakirjojen laatimisesta, komissio katsoo, että näiden asiakirjojen merkittävät oikeusvaikutukset eivät ole riittävä osoitus siitä, että tämä toiminta merkitsee osallistumista julkisen vallan käyttöön. Notaarin vahvistamien asiakirjojen todistusvoima ei komission mukaan sido tuomioistuimia ehdottomasti näytön arvioinnin osalta. Lisäksi on mahdollista esittää vastanäyttöä. Näiden asiakirjojen täytäntöönpanokelpoisuus toki mahdollistaa sen, että velkoja voi vaatia saatavan täytäntöönpanoa saattamatta asiaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Notaarille tältä osin kuuluva tehtävä rajoittuu kuitenkin sen tarkastamiseen, täyttyvätkö täytäntöönpanolausekkeen merkitsemisen lailliset edellytykset. Notaarilla ei siis komission mukaan ole minkäänlaista päätösvaltaa tai voimakeinoja.

73

Siltä osin kuin kuudenneksi on kyse todisteiden ennalta keräämisestä notaarille, komissio huomauttaa, että siinä on pääasiallisesti kyse todisteiden turvaamisesta, jotta myöhemmässä rikosoikeudellisen tai siviiliasian käsittelyssä saavutetaan myönteinen lopputulos. Notaarin tässä menettelyssä harjoittama toiminta on siis selvästi liitännäistä tai valmistelevaa.

74

Seitsemänneksi komissio katsoo, että asiantuntijan nimeämismenettely liittyy läheisesti muihin notaarin toimittamiin menettelyihin kuten maksamismääräyksen antamismenettelyyn tai perinnönjakoon, jotka eivät liity julkisen vallan käyttöön.

75

Siltä osin kuin kahdeksanneksi on kyse notaarin toimivallasta kadotettujen, varastettujen tai tuhoutuneiden arvopaperien ja todistusten peruuttamisessa komissio väittää, ettei tämä toimivalta liity näiden asiakirjojen oikeudelliseen asemaan vaan pelkästään mahdollisuuteen korvata ne. Tämä notaarin tehtävä ei siis liity julkisen vallan käyttöön.

76

Yhdeksänneksi komissio katsoo, että rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskevissa asioissa notaarilla on vain toimivalta varmistaa, että lailliset edellytykset parisuhteen purkamiseksi yhteisellä sopimuksella täyttyvät. Notaarilla ei tästä syystä ole tältä osin todellista harkinta- tai päätösvaltaa.

77

Siltä osin kuin kymmenenneksi on kyse parisuhteita koskevia ilmoituksia koskevan rekisterin hallinnoinnista sekä avioliittojen yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansallisen rekisterin ja rekisteröityjen parisuhteiden yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansallisen rekisterin hallinnoinnista, komissio katsoo, että se, että notaari merkitsee asiakirjoja näihin rekistereihin, tuottaa vaikutuksia vain sopimusten tai asianomaisten vapaasti tekemien muiden asiakirjojen välityksellä. Notaarin toimet edellyttävät siten ensin osapuolten suostumusta tai sopimusta.

78

Siltä osin kuin yhdenneksitoista on kyse perinnön määrittelemisestä luonnollisten henkilöiden kuoleman tapauksessa tai oikeusseuraannon määrittelemisestä sellaisten oikeushenkilöiden purkamisen tapauksessa, jotka ovat tehneet ilmoituksia omaisuusvakuuksien rekisteriin, komissio väittää, että tämän rekisterin hallinnointi ei merkitse julkisen vallan käyttämistä, koska se koskee vain tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyitä.

79

Lopuksi ja kahdenneksitoista komissio väittää, että se, että notaari säilyttää asiakirjoja, rahaa, arvoesineitä ja arvopapereita on täydentävää ja passiivista toimintaa, johon ei liity päätösvallan, voimakeinojen tai pakkokeinojen käyttämistä tai mahdollisten riitautusten tarkastelemista.

80

Unkari, jota tukee Tšekin tasavalta, väittää ensimmäiseksi, että notaarien Unkarin oikeusjärjestyksessä harjoittamat toiminnot eivät kuulu SEUT 49 artiklan soveltamisalaan.

81

Unkarin mukaan notaarit eivät harjoita taloudellista tai kaupallista toimintaa, koska heidän nimittämisensä edellytyksenä on kilpailussa menestyminen, koska he harjoittavat toimintaansa määrätyllä alueella ja määrätyssä toimistossa, koska näiden toimintojen laajuutta ei voida määritellä vapaasti vaan se vahvistetaan lailla, koska notaarit suorittavat tehtävänsä itsenäisesti, koska heidän toimintansa on notaareista annetun lain 1 §:n 4 momentin sanamuodon mukaisesti ”virallista lain soveltamisen” toimintaa, koska he eivät voi neuvotella palkkioistaan vapaasti ja koska maksamismääräyksen antamismenettelyissä ja perintöasioissa notaarin tehtävät eivät kuulu vapaan kilpailun piiriin.

82

Lisäksi notaari suorittaa tehtävänsä itse henkilökohtaisesti silloinkin, kun hän työskentelee toimistossa. Notaari ei toimi yleisen edun nimissä vaan ”[hänen] puoleen[sa] kääntyvien asiakkaiden nimissä”.

83

Lopuksi Unkari toteaa, että valtio on välillisesti vastuussa notaarin toimista.

84

Toiseksi Unkari väittää Tšekin tasavallan tukemana, että notaarien Unkarin oikeusjärjestyksessä harjoittamat toiminnot kuuluvat joka tapauksessa SEUT 51 artiklassa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan. Notaarin asema Unkarissa on nimittäin verrattavissa tuomareiden ja muiden julkisen vallan käyttöön osallistuvien henkilöiden asemaan. Notaarin tehtävänä on riita-asioiden ennaltaehkäiseminen toteuttamalla tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä, ja notaari on tällä tavalla osa oikeuslaitosta. Notaari ei voi kieltäytyä ottamasta käsiteltäväksi asiaa, joka kuuluu hänen aineelliseen toimivaltaansa, ja hänen toimenpiteillään, jotka on toteutettu tuomioistuinten ulkopuolisissa menettelyissä, on samat vaikutukset kuin tuomioistuinten päätöksillä. Unkarin mukaan notaarit toimivat tuomareiden tavoin itsenäisesti. Notaareille kuuluu myös arviointi- ja päätösvaltaa, ja he voivat käyttää julkisia voimakeinoja.

85

Ensimmäiseksi Unkari katsoo, että maksamismääräyksen antamismenettelyn tarkoitus on vähentää tuomioistuimille kuuluvaa työtaakkaa. Kun notaari antaa velkojan vaatimuksesta määräyksen, jolla velalliselle asetetaan velvollisuus maksaa rahasumma ilman hänen kuulemistaan, hän antaa Unkarin mukaan lopullisen ratkaisun yksityisoikeudelliseen kysymykseen. Käytännössä vain prosentuaalisesti pieni osa notaarin antamia maksamismääräyksiä riitautetaan. Lisäksi notaarilla on Unkarin oikeusjärjestyksessä toimivalta antaa myös asetuksen N:o 1896/2006 mukainen maksamismääräys.

86

Toiseksi maksamismääräyksen täytäntöönpanosta tehty kirjallinen määräys merkitsee Unkarin mukaan suoraa osallistumista julkisen vallan käyttöön, koska pakkotäytäntöönpano on pakkokeino, jonka johdosta velallinen menettää omaisuutta velkansa vuoksi. Se, että on olemassa muutoksenhakukeinoja tuomioistuimessa maksamismääräyksen täytäntöönpanosta tehtyä notaarin virallista päätöstä vastaan, johtuu perusoikeuksien kunnioittamisen tarpeesta eikä se merkitse, että tämä päätös edustaa heikennettyä tuomiovaltaa. Lisäksi tämäntyyppinen kanne ei Unkarin mukaan koske kysymystä siitä, onko täytäntöönpanosta määrättävä vai ei, vaan vain kysymystä siitä, onko kyseinen päätös laillinen.

87

Kolmanneksi Unkari väittää perinnönjaosta, että notaarien tehtävät tuomioistuinten tehtäviin nähden eivät ole vain valmistelevia tehtäviä, vaan he hoitavat koko perinnönjaon itse ja tekevät perinnön luovuttamista koskevan virallisen päätöksen. Toisin kuin Itävallan oikeusjärjestyksessä, Unkarin oikeusjärjestyksessä notaari ei osallistu käsittelyyn tuomioistuimen toimeksiannon saajana vaan harjoittaa toimintaansa omien toimivaltuuksiensa nojalla ja tekee itse kaikki päätökset. Lisäksi notaari voi toteuttaa turvaamistoimenpiteitä. Niiden kanteiden määrä, joita tuomioistuimissa on nostettu notaarien perintöasioissa tekemistä päätöksistä, on hyvin vähäinen.

88

Neljänneksi Unkari huomauttaa notaarille tehtyjä talletuksia koskevasta menettelystä, että sen vaikutukset ovat samat kuin tuomioistuimelle tehtyjä talletuksia koskevan menettelyn vaikutukset. Asian laita on sen mukaan näin, koska notaarit nauttivat yleisön luottamusta heidän oikeuslaitoksen puitteissa hoitamansa tehtävän vuoksi ja koska he ovat tuomioistuimia helpommin käytettävissä.

89

Siltä osin kuin viidenneksi on kyse virallisten asiakirjojen laatimisesta Unkari väittää, että tämä notaarien tehtävä on tiukasti säännelty. Se, että notaarin laatima virallinen asiakirja on luonteeltaan julkisen vallan tehtäviin kuuluva, käy lisäksi ilmi täytäntöönpanolausekkeesta, jonka notaari merkitsee tähän asiakirjaan silloin kun lailliset edellytykset täyttyvät. Koska tämä lauseke mahdollistaa saatavan täytäntöönpanon käyttämällä julkisia pakkokeinoja samoin edellytyksin ja samassa menettelyssä kuin joita sovelletaan tuomioistuimen päätöksen täytäntöönpanoon, notaarilla on Unkarin mukaan sama tehtävä kuin tuomareilla riita-asioiden ratkaisemisen ja ennaltaehkäisemisen yhteydessä. Sen mukaan tuomiosta 17.6.1999, Unibank (C‑260/97, EU:C:1999:312), käy ilmi, että täytäntöönpanokelpoisuus voidaan liittää vain toimiin, jotka liittyvät julkisen vallan käyttöön. Lisäksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) sekä riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 805/2004 (EUVL L 143, s. 15) säädetään, että virallisiin asiakirjoihin sisältyvillä sitoumuksilla on samankaltainen täytäntöönpanokelpoisuus kuin tuomioistuinten päätöksillä.

90

Unkari väittää kuudenneksi, että todisteiden ennalta kerääminen notaarille on erityinen muunnelma tuomioistuimen ulkopuolisesta menettelystä, joka on luonteeltaan sama kuin tuomioistuimissa käytävä menettely ja jolla pyritään hankkimaan todisteita myöhemmän oikeudenkäyntimenettelyn mahdollista vireille panoa varten.

91

Siltä osin kuin seitsemänneksi on kyse asiantuntijan nimeämismenettelystä Unkari täsmentää, että kyseessä on erityinen muunnelma samankaltaisesta tuomioistuimissa käytävästä menettelystä.

92

Kahdeksanneksi Unkari katsoo, että se, että notaari peruuttaa kadotettuja, varastettuja tai tuhottuja arvopapereita ja todistuksia, on sitovaa ja sillä on samat vaikutukset kuin lainvoimaisella tuomiolla. Tämä notaarin toiminta vaikuttaa siis kolmansien oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja merkitsee tästä syystä välitöntä ja nimenomaista osallistumista julkisen vallan käyttöön. Unkari täsmentää kuitenkin, että vaikka arvopaperin peruuttamisesta seuraa, että siinä todettua oikeutta ei voida käyttää tai siinä tarkoitettua velvollisuutta ei voida panna täytäntöön, peruuttaminen ei mitenkään muuta tämän arvopaperin taustalla olevaa oikeussuhdetta. Kyseisen arvopaperin peruuttaminen mahdollistaisi vain uuden, edellisen tilalle tulevan korvaavan arvopaperin liikkeellelaskun.

93

Mitä tulee yhdeksänneksi notaarin tehtäviin rekisteröidyn parisuhteen purkamista koskevissa asioissa Unkari huomauttaa, että notaari purkaa rekisteröidyn parisuhteen osapuolten yhteisen tahdon perusteella oikeudenkäynnin ulkopuolisessa menettelyssä. Notaarit toimivat Unkarin mukaan tuomioistuinten tavoin, ja tällaisen purkamisen vaikutukset ovat samat kuin tuomioistuimen määräämällä purkamisella.

94

Siltä osin kuin kymmenenneksi on kyse parisuhteita koskevia ilmoituksia koskevan rekisterin hallinnoinnista sekä avioliittojen yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansallisen rekisterin ja rekisteröityjen parisuhteiden yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansallisen rekisterin hallinnoinnista, Unkari huomauttaa, että notaarin virallinen päätös merkitä näihin rekistereihin tietoja on sitova, sillä on samat vaikutukset kuin tuomioistuimen oikeusvoimaisella tuomiolla ja se vaikuttaa siihen, voidaanko kyseessä oleviin toimenpiteisiin vedota kolmansia vastaan.

95

Yhdenneksitoista Unkari huomauttaa, että notaari määrittelee perinnön luonnollisten henkilöiden kuoleman tapauksessa tai oikeusseuraannon sellaisten oikeushenkilöiden purkamisen tapauksessa, jotka ovat tehneet ilmoituksia omaisuusvakuuksien rekisteriin.

96

Lopuksi Unkari katsoo, että asiakirjojen, rahan, arvopaperien ja arvoesineiden säilyttäminen ei ole toimintaa, joka merkitsee julkisen vallan käyttöä, mutta että tätä toimintaa ei voida erottaa notaarin muista toiminnoista, koska hän voi sen avulla suorittaa muut tehtävänsä tehokkaammin.

97

Alustavana huomautuksena on täsmennettävä, että komission kanne koskee vain sitä, onko kyseessä olevassa unkarilaisessa lainsäädännössä notaarin ammattiin pääsylle asetettu kansalaisuusedellytys yhteensopiva SEUT 49 artiklassa määrätyn sijoittautumisvapauden kanssa. Tämä kanne ei koske notaarikunnan asemaa ja järjestämistä Unkarin oikeusjärjestyksessä eikä muita edellytyksiä kuin kansalaisuusedellytystä notaarin ammattiin pääsylle kyseisessä jäsenvaltiossa.

98

Unkari väittää, että notaarin ammattia ei voida pitää taloudellisena toimintana ja että näin ollen tämä ammatti ei kuulu SEUT 49 artiklan soveltamisalaan.

99

Tältä osin on muistutettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että SEUT 49 artiklassa vahvistettua sijoittautumisvapautta sovelletaan notaarin ammattiin (tuomio 10.9.2015, komissio v. Latvia, C‑151/14, EU:C:2015:577, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

100

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan nimittäin palvelujen tarjoamista maksua vastaan on pidettävä taloudellisena toimintana edellyttäen, että toiminta on todellista ja aitoa eikä niin vähäistä, että sitä voidaan pitää täysin toisarvoisena ja epäoleellisena (tuomio 20.11.2001, Jany ym., C‑268/99, EU:C:2001:616, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

101

On selvää, että Unkarin oikeusjärjestyksessä notaarit toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina, mikä pääasiallisena ammattina merkitsee useiden erilaisten palvelujen tarjoamista palkkiota vastaan.

102

On vielä palautettava mieleen, että SEUT 49 artiklan tarkoituksena on varmistaa se, että kaikkia jäsenvaltion kansalaisia, jotka sijoittautuvat toisen jäsenvaltion alueelle harjoittaakseen siellä itsenäistä ammattia, kohdellaan samalla tavoin kuin kyseisen toisen jäsenvaltion kansalaisia, ja siinä kielletään sijoittautumisvapauteen kohdistuvana rajoituksena kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä, joka seuraa jäsenvaltion lainsäädännöstä (tuomio 10.9.2015, komissio v. Latvia, C‑151/14, EU:C:2015:577, 52 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

103

Nyt käsiteltävässä asiassa riidanalaisella kansallisella lainsäädännöllä on varattu notaarin ammattiin pääsy Unkarin kansalaisille, ja siinä on näin otettu käyttöön SEUT 49 artiklassa lähtökohtaisesti kielletty kansalaisuuteen perustuva erilainen kohtelu.

104

Unkari väittää kuitenkin, etteivät notaarin toiminnot kuulu SEUT 49 artiklan soveltamisalaan, koska ne liittyvät SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla julkisen vallan käyttöön.

105

Tätä viimeksi mainitussa määräyksessä tarkoitettua ”julkisen vallan käytön” käsitettä on tulkittava siten, että on otettava vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti huomioon se, että kyseisessä määräyksessä sijoittautumisvapauden periaatteesta sallituille poikkeuksille asetetaan unionin oikeudelle ominaiset rajat, jottei jäsenvaltioiden yksipuolisilla toimenpiteillä mitätöidä perustamissopimuksen tehokasta vaikutusta sijoittautumisvapauden osalta (tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

106

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on myös todettu, että SEUT 51 artiklan ensimmäinen kohta on poikkeus sijoittautumisvapautta koskevasta perussäännöstä. Sitä on poikkeuksena tulkittava siten, että sen ulottuvuus rajoittuu siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä niiden etujen turvaamiseksi, joita jäsenvaltiot voivat kyseisen määräyksen nojalla suojella (tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107

Unionin tuomioistuin on lisäksi toistuvasti korostanut, että SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätty poikkeus on rajoitettava koskemaan vain sellaisia toimintoja, joissa on sellaisenaan kyse välittömästä ja nimenomaisesta osallistumisesta julkisen vallan käyttöön (tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

108

Unionin tuomioistuimella on tässä yhteydessä ollut jo tilaisuus katsoa, että SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn poikkeuksen soveltamisalaan eivät kuulu tietyt julkisen vallan käyttöön nähden avustavat tai valmistavat toiminnot (ks. vastaavasti tuomio 13.7.1993, Thijssen, C‑42/92, EU:C:1993:304, 22 kohta; tuomio 29.10.1998, komissio v. Espanja, C‑114/97, EU:C:1998:519, 38 kohta; tuomio 30.3.2006, Servizi Ausiliari Dottori Commercialisti, C‑451/03, EU:C:2006:208, 47 kohta; tuomio 29.11.2007, komissio v. Saksa, C‑404/05, EU:C:2007:723, 38 kohta ja tuomio 22.10.2009, komissio v. Portugali, C‑438/08, EU:C:2009:651, 36 kohta) tai tietyt sellaiset toiminnot, joissa siitä huolimatta, että niiden harjoittamiseen liittyy yhteydenpito – myös säännöllinen ja kiinteä – hallinto- tai tuomioistuinviranomaisiin, jopa näiden toiminnassa avustaminen, pakollisestikin, ei kuitenkaan puututa mainittujen viranomaisten harkintavaltaan eikä päätöksiin (ks. vastaavasti tuomio 21.6.1974, Reyners, 2/74, EU:C:1974:68, 51 ja 53 kohta), tai tietyt toiminnot, jotka eivät sisällä päätösvallan (ks. vastaavasti tuomio 13.7.1993, Thijssen, C‑42/92, EU:C:1993:304, 21 ja 22 kohta; tuomio 29.11.2007, komissio v. Itävalta, C‑393/05, EU:C:2007:722, 36 ja 42 kohta; tuomio 29.11.2007, komissio v. Saksa, C‑404/05, EU:C:2007:723, 38 ja 44 kohta ja tuomio 22.10.2009, komissio v. Portugali, C‑438/08, EU:C:2009:651, 36 ja 41 kohta), voimakeinojen (ks. vastaavasti mm. tuomio 29.10.1998, komissio v. Espanja, C‑114/97, EU:C:1998:519, 37 kohta) tai pakkokeinojen (ks. vastaavasti tuomio 30.9.2003, Anker ym., C‑47/02, EU:C:2003:516, 61 kohta ja tuomio 22.10.2009, komissio v. Portugali, C‑438/08, EU:C:2009:651, 44 kohta) käyttöä.

109

Tämän tuomion 105–108 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa on siten selvitettävä, liittyvätkö notaareille Unkarin oikeusjärjestyksessä uskotut toiminnot välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön.

110

Maksamismääräysten antamisen osalta on selvää, että tämä toiminta liittyy vain riidattomiin ja erääntyneisiin rahallisiin saataviin. Lisäksi notaarin antamasta maksamismääräyksestä tulee sitova vain, jos velallinen ei vastusta sitä. Notaarin toimenpiteet edellyttävät siis velallisen suostumusta.

111

On siis todettava, että notaareille maksamismääräysten antamista koskevissa asioissa myönnetty toimivalta – joka perustuu yksinomaan velallisen ja velkojan tahtojen yhtymiseen ja jolla ei näiden sopimuksen puuttuessa velan olemassaolosta mitenkään puututa tuomioistuimen toimivaltuuksiin – ei millään tavalla liity välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön.

112

Unkarin asetuksesta N:o 1896/2006 esittämä väite ei vaikuta millään tavoin tähän toteamukseen. Tämän asetuksen johdanto-osan yhdeksännestä perustelukappaleesta ja 1 artiklan a alakohdasta käy nimittäin ilmi, että eurooppalainen maksamismääräys koskee vain riidattomia rahallisia saatavia. Lisäksi kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan sanamuodon mukaan eurooppalainen maksamismääräys todetaan täytäntöönpanokelpoiseksi, jollei asetetussa määräajassa ole toimitettu vastinetta. Asetuksella N:o 1896/2006 käyttöön otetun eurooppalaisen maksamismääräyksen antamiseen liittyy siis samat ominaisuudet kuin tämän tuomion 110 kohdassa mainitut ominaisuudet.

113

Maksamismääräyksen täytäntöönpanosta tehdystä kirjallisesta määräyksestä on todettava, että se mahdollistaa, kuten Unkari väittää, sellaisen saatavan täytäntöönpanon, josta on vastineen puuttuessa tullut sitova.

114

Maksamismääräyksen täten saavuttama täytäntöönpanokelpoisuus ei kuitenkaan ole osoitus notaarille kuuluvasta toimivallasta, joka liittyisi välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön. Jos maksamismääräyksestä, josta on tullut sitova, tulee täytäntöönpanokelpoinen sen seurauksena, että notaari merkitsee siihen täytäntöönpanolausekkeen, perustuu täytäntöönpanokelpoisuus siihen, ettei täytäntöönpantavan saatavan velallinen ole riitauttanut sitä.

115

Perintöasioiden yhteydessä hoidetuista tehtävistä on korostettava yhtäältä, että perinnönjaosta annetun lain 83 §:n 1 momentin mukaan notaari luovuttaa omaisuuden lopullisesti vain, jos perillisten kesken ei ole erimielisyyttä, ja toisaalta, että jos erimielisyyksiä on ilmennyt, notaarin on tämän lain 85 §:n 1 momentin mukaisesti siirrettävä omaisuus väliaikaisin vaikutuksin, ja tuomari ratkaisee erimielisyyden perintöä koskevan kanteen yhteydessä.

116

Koska notaarit hoitavat heille perintöasioissa uskottuja tehtäviä asianosaisten yhteisen tahdon mukaisesti ja koska näin ollen ei puututa tuomioistuinten toimivaltuuksiin, jos asianosaiset eivät ole päässeet sopimukseen, ei näin ollen voida katsoa, että kyseiset tehtävät sellaisenaan liittyisivät välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttämiseen.

117

Tätä päätelmää ei kumoa se seikka, että notaareilla on, kuten Unkari on katsonut, toimivalta toteuttaa tiettyjä turvaamistoimenpiteitä ja valmistelevia toimenpiteitä perinnönjakoa koskevan kokouksen järjestämistä varten ja vaatia tiettyjä julkisia elimiä luovuttamaan tiettyjä tietoja ja toimittamaan tiettyjä asiakirjoja. Tältä osin on täsmennettävä, että nämä toimenpiteet ovat liitännäisiä suhteessa notaarin pääasialliseen tehtävään, joka on perinnön luovuttaminen (ks. analogisesti tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 83 kohta). Tämän tuomion 115 ja 116 kohdasta ilmenee, ettei kyseisen tehtävän voida katsoa liittyvän välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön.

118

Notaarin toimista notaarille tehtyjä talletuksia koskevissa asioissa on todettava, ettei näihin toimiin kuulu päätösvallan käyttöä, koska notaarin tehtävä rajoittuu laillisten edellytysten noudattamisen tarkistamiseen.

119

Notaareille Unkarin oikeusjärjestyksessä uskotusta asiakirjojen virallisiksi vahvistamiseen liittyvästä toiminnasta on korostettava, että – kuten notaareista annetun lain 112 §:stä käy ilmi – virallisiksi vahvistettavia asiakirjoja ovat ne, joista käy ilmi asianomaisten vapaasti tekemät yksipuoliset sitoumukset tai sopimukset. Notaarin toimet edellyttävät siten ensin osapuolten suostumusta tai tahtojen yhtymistä.

120

Unionin tuomioistuin on tältä osin katsonut, että notaarien tehtäväksi näin uskottu asiakirjojen varmentaminen ei sellaisenaan liity välittömästi ja nimenomaisesti SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla julkisen vallan käyttöön (ks. analogisesti mm. tuomio 24.5.2011, komissio v. Belgia, C‑47/08, EU:C:2011:334, 92 kohta).

121

Unionin tuomioistuin on katsonut myös, että pelkästään sen perusteella, että tiettyyn tehtävään kuuluu todistusvoimaisten ja täytäntöönpanokelpoisten asiakirjojen laatiminen, ei voida katsoa, että kyseinen toiminta liittyisi välittömästi ja nimenomaisesti SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla julkisen vallan käyttöön (ks. tältä osin tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

122

Kun tarkastellaan erityisesti notaarin vahvistaman asiakirjan todistusvoimaa, on näet täsmennettävä, että todistusvoima perustuu siviiliprosessilaissa vahvistettuun näyttöjärjestelmään. Lailla tietylle asiakirjalle annetulla todistusvoimalla ei siis ole suoraa vaikutusta siihen, liittyykö kyseisen asiakirjan laatimisesta muodostuva toiminto sellaisenaan välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön, kuten oikeuskäytännössä edellytetään (tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

123

Kuten erityisesti siviiliprosessilain 195 §:n 6 ja 7 momentista käy lisäksi ilmi, virallisten asiakirjojen osalta on aina mahdollista esittää vastanäyttöä.

124

Ei siis voida väittää, että notaarin vahvistama asiakirja sitoo todistusvoimansa vuoksi tuomioistuinta ehdottomasti tämän käyttäessä harkintavaltaansa, koska on selvää, että tuomioistuin tekee päätöksensä varman vakaumuksensa perusteella ottamalla huomioon kaikki tosiseikat ja tuomioistuinmenettelyn aikana kerätyt todisteet. Tuomioistuinten vapaan todistusharkinnan periaatteesta säädetään lisäksi siviiliprosessilain 206 §:ssä (ks. analogisesti tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 76 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

125

Virallisen asiakirjan täytäntöönpanokelpoisuus ei myöskään ole osoitus notaarille kuuluvasta sellaisesta toimivallasta, joka liittyisi välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön. Vaikka virallinen asiakirja on täytäntöönpanokelpoinen sen perusteella, että notaari liittää siihen täytäntöönpanolausekkeen, täytäntöönpanokelpoisuus perustuu kuitenkin osapuolten tahtoon laatia asiakirja tai sopimus sen jälkeen, kun notaari on tarkastanut niiden yhteensoveltuvuuden lain kanssa, ja heidän haluunsa tehdä kyseisestä asiakirjasta tai sopimuksesta täytäntöönpanokelpoinen (tuomio 24.5.2011, komissio v. Belgia, C‑47/08, EU:C:2011:334, 103 kohta).

126

Lisäksi on selvää, että notaarilla ei ole täytäntöönpanolausekkeen merkitsemisen lisäksi minkäänlaista pakkotäytäntöönpanoon liittyvää tehtävää. Hänellä ei siis ole tältä osin minkäänlaista oikeutta käyttää voimakeinoja.

127

Tämän tuomion 125 ja 126 kohdassa esitettyjä toteamuksia sovelletaan myös siihen, kun notaari liittää täytäntöönpanolausekkeen notaarin vahvistamiin asiakirjoihin merkittyjen saatavien ja notaarin virallisten päätösten täytäntöönpanon yhteydessä.

128

Perustelusta, jonka Unkari on esittänyt 17.6.1999 annetun tuomion Unibank (C‑260/97, EU:C:1999:312) perusteella, on todettava, että kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa ei ollut kyse SEUT 51 artiklan ensimmäisen kohdan tulkinnasta vaan tuomioistuinten toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen (EYVL 1972, L 299, s. 32) 50 artiklan tulkinnasta. Lisäksi unionin tuomioistuin totesi kyseisen tuomion 15 ja 21 kohdassa, että jotta asiakirjaa voidaan pitää tämän yleissopimuksen 50 artiklassa tarkoitettuna virallisena asiakirjana, viranomaisen tai sen valtion, jossa asiakirja on laadittu, valtuuttaman muun virallisen tahon myötävaikutus on tarpeen.

129

Siltä osin kuin on kyse tämän jäsenvaltion perustelusta, joka koskee asetusta N:o 44/2001 ja asetusta N:o 805/2004, unionin tuomioistuin on jo todennut, että nämä asetukset koskevat jäsenvaltiossa laadittujen ja siellä täytäntöönpanokelpoisten virallisten asiakirjojen tunnustamista ja täytäntöönpanoa, eikä niillä ole siis vaikutusta SEUT 51 artiklan ensimmäisen kohdan tulkintaan (ks. tältä osin tuomio 24.5.2011, komissio v. Belgia, C‑47/08, EU:C:2011:334, 120 kohta). Asian laita on samalla tavoin siltä osin kuin on kyse tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1), joka on korvannut asetuksen N:o 44/2001.

130

Mitä tulee notaarin valtuuksiin todisteiden ennalta keräämistä koskevissa asioissa, on korostettava, että tämän menettelyn tavoite on, että todisteet, joiden saamiseen hakijalla on oikeudellinen intressi, saadaan kerätyiksi mahdollisen myöhemmän oikeudenkäyntimenettelyn, joka ei kuitenkaan kuulu notaarin toimivaltaan, vireille panemista varten. Näin ollen notaarin toimittamista tuomioistuinten ulkopuolisista menettelyistä annetussa laissa säädetään, että todisteita ei ole mahdollista kerätä ennalta, jos asiassa on vireillä siviilioikeudellinen tai rikosoikeudellinen menettely. Notaarin valtuudet todisteiden ennalta keräämistä koskevissa asioissa ovat siis julkisen vallan käyttöön nähden avustavia tai valmistavia toimintoja.

131

Asian laita on samalla tavoin notaarille asiantuntijan nimeämismenettelyssä uskottujen tehtävien osalta, koska tämä menettely pannaan täytäntöön silloin kun hakijalle merkityksellisen tosiseikan tai minkä tahansa muun olosuhteen toteaminen tai arviointi edellyttää erityistä teknistä osaamista. Todisteiden ennalta keräämisen tavoin asiantuntijan nimeämistä koskevaa hakemusta ei voida notaarin toimittamista tuomioistuimen ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 21 §:n 2 momentin mukaisesti esittää notaarille, jos kysymyksestä, jota varten toimenpiteen hakija haluaa saada asiantuntijalausunnon, on vireillä toinen oikeudenkäyntimenettely, jossa hakija on kantajana tai vastaajana, tai jos häntä vastaan on vireillä rikosasian oikeudenkäyntimenettely.

132

Siltä osin kuin on kyse notaarin toimivallasta peruuttaa kadotettuja, varastettuja tai tuhottuja arvopapereita ja todistuksia, on korostettava, ettei se merkitse, kuten Unkari katsoo, että arvopaperin taustalla oleva oikeussuhde mitätöidään siviilioikeudessa tarkoitetulla tavalla, vaan sillä vain luodaan mahdollisuus edellisen arvopaperin korvaavan uuden arvopaperin liikkeelle laskemiseen. Tähän notaarin toimivaltaan ei siis liity päätösvallan käyttöä.

133

Tätä päätelmää ei kumoa se seikka, että notaari voi määrätä, että kadonneen, varastetun tai tuhotun arvopaperin mukaan maksuvelvollisen henkilön tai elimen ei pidä suorittaa maksua kyseisen arvopaperin perusteella, ja tarvittaessa notaari voi määrätä, että tällä välin erääntynyt summa annetaan talletettavaksi tuomioistuimelle. Nämä toimenpiteet ovat liitännäisiä ja välttämättömiä edellisessä kohdassa mainittuun notaarin pääasialliseen tehtävään nähden.

134

Rekisteröityjen parisuhteiden purkamista koskeviin asioihin liittyvistä tehtävistä on katsottava, että notaarin toimittamista tuomioistuinten ulkopuolisista menettelyistä annetun lain 36/A–36/D §:n mukaisesti notaarilla on toimivalta purkaa rekisteröity parisuhde vain siinä tapauksessa, että molemmat osapuolet hakevat tätä yhdessä ja vapaasta tahdostaan ja että kummallakaan rekisteröidyn parisuhteen osapuolella ei ole lasta, jonka elatusvelvollisuudesta osapuolet vastaavat yhdessä ja että parisuhteen osapuolet ovat sopineet kysymyksistä, jotka koskevat yhden osapuolen toiseen osapuoleen nähden vastaamaa elatusvelvollisuutta, yhteisen asunnon käyttöä ja yhteisen omaisuuden jakamista; toimivalta käsitellä muut rekisteröityjen parisuhteiden purkamistapaukset kuuluu tuomioistuimille.

135

Näin ollen on todettava, että notaareille rekisteröityjen parisuhteiden purkamista koskevissa asioissa annettu toimivalta, joka perustuu yksinomaan osapuolten tahtoon ja jolla ei yhteisen tahdon puuttuessa mitenkään puututa tuomioistuimen toimivaltuuksiin, ei millään tavalla liity välittömästi ja nimenomaisesti julkisen vallan käyttöön (ks. analogisesti tuomio 10.9.2015, komissio v. Latvia, C‑151/14, EU:C:2015:577, 68–70 kohta).

136

Mitä tulee tietojen merkitsemiseen parisuhteita koskevia ilmoituksia koskevaan rekisteriin sekä avioliittojen yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansalliseen rekisteriin ja rekisteröityjen parisuhteiden yhteydessä tehtyjen avioehtosopimusten kansalliseen rekisteriin, unionin tuomioistuin on jo todennut, että toiminta, joka liittyy asiakirjojen julkiseksi tekemistä koskeviin toimenpiteisiin, ei ilmene notaarin kohdalla julkisen vallan välittömänä ja nimenomaisena käyttönä (ks. analogisesti tuomio 24.5.2011, komissio v. Luxemburg, C‑51/08, EU:C:2011:336, 113 kohta).

137

Siltä osin kuin on kyse perinnön määrittelemisestä luonnollisten henkilöiden kuoleman tapauksessa tai oikeusseuraannon määrittelemisestä sellaisten oikeushenkilöiden purkamisen tapauksessa, jotka ovat tehneet ilmoituksia omaisuusvakuuksien rekisteriin, on todettava, että Unkari ei ole esittänyt yhtäkään perustelua osoittaakseen erityisesti, että tietyt tehtävät ovat osa SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettua julkisen vallan käyttöä.

138

Lisäksi Unkari on itse myöntänyt, että toimenpiteiden sähköisiin arkistoihin säilyttäminen ei ole osa tässä määräyksessä tarkoitettua julkisen vallan käyttöä.

139

Siltä osin kuin lopuksi on kyse notaarien erityisestä asemasta Unkarin oikeusjärjestyksessä, on riittävää palauttaa mieleen, että se, kuuluvatko nämä toiminnot SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätyn poikkeuksen alaan, on tarkistettava ottamalla huomioon kyseisten toimintojen luonne sellaisenaan eikä mainittua asemaa sellaisenaan (tuomio 1.12.2011, komissio v. Alankomaat, C‑157/09, ei julkaistu, EU:C:2011:794, 84 kohta).

140

Tässä tilanteessa on katsottava, että notaarin toiminnot, sellaisina kuin ne on määritelty Unkarin oikeusjärjestyksessä toisessa täydentävässä perustellussa lausunnossa vahvistetun määräajan päättymispäivänä, eivät liity SEUT 51 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla julkisen vallan käyttöön.

141

Näin ollen on todettava, että Unkarin lainsäädännössä asetettu kansalaisuusedellytys notaarin ammattiin pääsylle merkitsee SEUT 49 artiklassa kiellettyä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää.

142

Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että komission kanne on perusteltu.

143

Näin ollen on todettava, että Unkari ei ole noudattanut SEUT 49 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on asettanut kansalaisuusedellytyksen notaarin ammattiin pääsylle.

144

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Unkari velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska tämä on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

145

Työjärjestyksen 140 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot ja unionin toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoita, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Tšekin tasavalta vastaa näin ollen omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: