1.

Pilvilaskenta, joka tunnetaan myös englanninkielisellä nimellään ”cloud computing”, on tarpeen mukaan tapahtuvaa jaettujen ja mukautettavien tietotekniikkaresurssien itsepalvelukäyttöä etäviestintäverkon (internet) kautta. Kyseessä on siis muualle siirretty tietotekniikkainfrastruktuuri. ( 2 ) Pilvilaskennan erityispiirteenä on se, että tietoteknisen infrastruktuurin perinteisistä käyttötavoista poiketen käyttäjä ei hanki eikä vuokraa aineellisia tietoteknisiä laitteita vaan käyttää palvelujen muodossa kolmannelle kuuluvaa infrastruktuurikapasiteettia, jonka sijainti on hänelle tuntematon ja voi lisäksi vaihdella. Tämän käyttäjän näkökulmasta kapasiteetti sijaitsee siis ”jossakin päin pilveä” (ei ilmakehän pilveä, vaan tietenkin tietoteknistä pilveä). Tällaisessa asetelmassa resursseja voidaan paremmin hyödyntää ja ne mukautuvat automaattisesti kysynnän vaihteluihin.

2.

Pilvipalveluina tarjotaan hyvin monenlaisia palveluja, jotka voivat vaihdella pelkästä tietoteknisen infrastruktuurin, ohjelmistojen ja viestintävälineiden (sähköpostin) tarjoamisesta kaikkein kehittyneimpiin palveluihin. Yleisimpiin kuluttajille tarjottaviin pilvipalveluihin kuuluu tietojen tallentaminen. Useat toimittajat tarjoavat ilmaista tai maksullista tallennustilaa vaihtelevassa laajuudessa erilaisina palvelupaketteina. Tämä tallennuskapasiteetti on yleensä tarkoitettu vastaanottajan yksityiseen käyttöön, mutta siihen voi liittyä myös jakamistoimintoja. Tallennuspalvelujen yhteydessä tarjotaan usein oheispalveluja, kuten tallennettujen tietojen indeksointia tai niiden käsittelyä esimerkiksi kuvankäsittelyvälineillä.

3.

Pilveen tallennettuihin tietoihin voi sisältyä muun muassa tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten kappaleita, joita näiden tallennuspalvelujen käyttäjät ovat valmistaneet niin sanotun yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla. Toisin kuin tilanteessa, jossa kopioija käyttää välittömästi saatavissaan olevaa aineistoa kappaleen valmistamiseksi, pilvessä toteutettavaan kappaleenvalmistukseen tarvitaan yleensä tallennuspalvelun tarjoajan tai toisen henkilön toimintaa. On siis perusteltua kysyä, onko kappaleen valmistajana tällöin enää henkilö, johon sovelletaan yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta, kuten lainsäädännössä vaaditaan. Esillä olevan asian käsittelyssä on keskitytty juuri tähän kysymykseen.

4.

Pääasian kohteena olevan oikeusriidan tosiseikkojen perusteella esiin nousee kuitenkin mielestäni perustavanlaatuisempi kysymys, joka koskee yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen rajoja siltä osin kuin on kyse sen teoksen alkuperästä, josta kappale valmistetaan. Unionin tuomioistuin on käsitellyt tätä kysymystä jo erinäisissä asioissa, jotka koskivat yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen perusteella perittäviä maksuja. Mielestäni aihetta koskeva oikeuskäytäntö vaatii eräitä täsmennyksiä.

5.

Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) ( 3 ) 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jäsenvaltiot eivät voi yhteensovitettuun alaan liittyvien syiden vuoksi rajoittaa toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta.

3.   Edellä 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta liitteessä tarkoitettuihin aloihin.”

6.

Direktiivin 2000/31 liitteen, jonka otsikko on ”Poikkeukset 3 artiklaan”, ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään seuraavaa:

”Kuten 3 artiklan 3 kohdassa on säädetty, 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta seuraaviin aloihin:

7.

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY ( 4 ) 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:

8.

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 artiklassa säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen seuraavissa tapauksissa:

– –

– –

5.   Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”

9.

Italian oikeudessa tekijänoikeutta säännellään tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojaamisesta 22.4.1941 annetulla lailla nro 633/1941 (legge n. 633/1941 – Protezione del diritto d’autore e di altri diritti connessi al suo esercizio) (jäljempänä tekijänoikeuslaki). Yksityistä kopiointia koskevasta poikkeuksesta säädetään kyseisen lain 71 sexies §:ssä, joka kuuluu seuraavasti:

”1.   Luonnollinen henkilö saa 102 quater §:ssä tarkoitettujen teknisten toimenpiteiden rajoissa valmistaa mille tahansa välineelle kappaleita äänitteistä ja videotallenteista yksinomaan henkilökohtaiseen käyttöön, kunhan sillä ei tavoitella voittoa eikä käyttötarkoitus ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen.

2.   Edellä 1 momentissa tarkoitetusta kappaleenvalmistuksesta eivät voi huolehtia kolmannet osapuolet. Sellaisten palvelujen suorittaminen, joiden tarkoituksena on mahdollistaa se, että luonnollinen henkilö voi valmistaa äänitteistä ja videotallenteista kappaleita henkilökohtaiseen käyttöönsä, on sellaista kappaleenvalmistustoimintaa, johon sovelletaan 13, 72, 78 bis, 79 ja 80 §:n säännöksiä.

– –

4.   Edellä 3 momentissa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta oikeudenhaltijat ovat 102 quater §:ssä säädettyjen teknisten toimenpiteiden soveltamisesta huolimatta velvollisia sallimaan sen, että luonnollinen henkilö, joka on hankkinut laillisesti omistukseensa kappaleita suojatusta teoksesta tai aineistosta taikka saanut sen laillisesti saatavilleen, voi valmistaa siitä yksityisen, vaikkapa vain analogisenkin, kopion henkilökohtaiseen käyttöönsä sillä edellytyksellä, että tämä mahdollisuus ei ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen käytön kanssa ja ettei se tuota perusteetonta etua oikeudenhaltijoiden kustannuksella.”

10.

Kyseisen lain 71 septies §:ssä säädetään tekijänoikeuksien haltijoille yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla maksettavasta hyvityksestä. Kyseinen hyvitys rahoitetaan maksulla, joka peritään tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten kopioinnin mahdollistavien laitteiden ja välineiden myyntihinnasta. Kyseisen pykälän 1 momentin viimeinen virke on muotoiltu seuraavasti:

”Etäohjattavien videotallennusjärjestelmien osalta tässä momentissa tarkoitetun hyvityksen maksaa palvelun tarjoaja, ja se lasketaan suhteessa palvelusta saatavaan korvaukseen.”

11.

Viimeinen virke lisättiin 31.12.2007 tehdyllä lainsäädännön muutoksella. Italian hallituksen toimittamien tietojen mukaan sen lisääminen sai komission nostamaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, jossa oli kyse väitetystä direktiivin 2001/29 2 artiklan, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, ja 3 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia – –”, rikkomisesta. Italian viranomaiset päättivät komission väitteiden perusteella olla säätämättä maksua etätallennuspalveluille. Italian tuomioistuimet katsoivat tämän valinnan lailliseksi. Etenkin Consiglio di Stato (ylimmän oikeusasteen hallintotuomioistuin, Italia) katsoi, että viranomaiset päättivät ”laillisesti lykätä kyseisen 1 momentin viimeisen virkkeen soveltamista väliaikaisesti”.

12.

VCAST Limited on Englannin oikeuden mukaan perustettu yhtiö, joka tarjoaa käyttäjilleen italialaisten televisioyhtiöiden, kuten R.T.I. SpA:n (jäljempänä RTI), maanpäällisessä verkossa lähetettyjen maksuttomien ohjelmien pilvitallennusjärjestelmän. Käytännössä käyttäjä valitsee lähetyksen VCASTin internetsivustolta, jolla on esillä palveluun sisältyvien televisiokanavien koko ohjelmisto. Käyttäjä voi valita joko tietyn ohjelman tai tietyn aikavälin, jolloin ensin mainitussa tapauksessa tallennus tapahtuu valitun ohjelman lähetysaikana. Sen jälkeen VCASTin hoitama järjestelmä vastaanottaa omilla antenneillaan televisiosignaalin ja tallentaa lähetyksen valitulta aikaväliltä käyttäjän ilmoittamaan pilvitallennustilaan. Tätä tallennustilaa ei tarjoa VCAST, vaan riippumattomat toimittajat. ( 5 ) Näin tallennetut audiovisuaaliset tiedot saatetaan sitten käyttäjän saataviin tallennuspalvelun toimittajan soveltaman menettelyn mukaisesti. VCASTin palvelu jakautuu kolmeen pakettiin: kuluttajalle ilmaiseen mainosrahoitteiseen pakettiin sekä kahteen maksulliseen pakettiin.

13.

VCAST nosti ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa Tribunale di Torinossa (Torinon alioikeus, Italia) RTI:tä vastaan kanteen, jossa se vaatii kyseistä tuomioistuinta toteamaan sen toiminnan lailliseksi ja tarvittaessa joko esittämään tekijänoikeuslain 71 sexies §:n 2 momentin perustuslainmukaisuutta koskevan kysymyksen tai esittämään unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisukysymyksen unionin oikeuden tulkinnasta. VCAST väittää pääasiassa, että sen toimintaan sovelletaan yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta, sillä tallennuksen suorittaa todellisuudessa käyttäjä, kun taas VCAST toimittaa ainoastaan tarvittavan laitteiston eli etäohjattavan videotallennusjärjestelmän. VCASTin mukaan sen palvelun laillisuuden vahvistaa etenkin tekijänoikeuslain 71 septies §:n 1 momentin viimeinen virke, jossa säädetään maksu etätallennuspalveluille ja siten rinnastetaan nämä palvelut toimintaan, johon sovelletaan yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta.

14.

Pääasian vastaaja RTI kiistää VCASTin toiminnan laillisuuden. Se on nostanut vastakanteen, jossa se vaatii, että kyseisen toiminnan jatkaminen kielletään ja toiminnan aiheuttama vahinko korvataan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin määräsi 30.10.2015 antamallaan väliaikaisella määräyksellä välitoimia, joissa se etenkin kielsi VCASTia jatkamasta toimintaansa RTI:n televisiokanavien lähetysten osalta.

15.

Tribunale di Torino (Torinon alioikeus) katsoi, että riidan ratkaiseminen vaatii unionin oikeuden säännösten, etenkin direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan säännösten, tulkintaa, joten se lykkäsi asian ratkaisua ja esitti unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

16.

Ennakkoratkaisupyyntö saapui unionin tuomioistuimeen 12.5.2016. Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Italian, Ranskan ja Portugalin hallitukset sekä komissio. Pääasian asianosaiset, Italian hallitus sekä komissio olivat edustettuina 29.3.2017 pidetyssä istunnossa.

17.

Molemmat ennakkoratkaisukysymykset koskevat itse asiassa samaa oikeudellista ongelmaa kahdelta eri kannalta tarkasteltuna. Lähinnä on kyse siitä, velvoitetaanko kysymyksissä mainituissa unionin oikeuden säännöksissä jäsenvaltiot, jotka ovat saattaneet yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen osaksi kansallista oikeusjärjestystään, sallimaan toiminta, jossa on kyse asianomaisen jäsenvaltion alueella maanpäällisessä verkossa vapaasti saatavissa olevien televisiolähetysten tallennuspalvelun tarjoamisesta internetissä (pilvipalveluna), vai kielletäänkö niissä päinvastoin kyseisen toiminnan salliminen.

18.

Tarkasteltaessa niiden unionin oikeuden säännösten yksilöimistä, joiden tulkintaa pyydetään, vain direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta on yksilöity selvästi.

19.

Direktiivin 2000/31 säännöksistä voitaisiin nyt käsiteltävässä asiassa mahdollisesti soveltaa sen 3 artiklan 2 kohtaa, jossa jäsenvaltioita kielletään rajoittamasta toisesta jäsenvaltioista peräisin olevien tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisen vapautta. Vaikuttaa näet siltä, että VCASTin tarjoama palvelu täyttää tietoyhteiskunnan palvelun määritelmän kriteerit. Saman artiklan 3 kohdan mukaan, luettuna yhdessä direktiivin 2000/31 liitteen kanssa, on kuitenkin niin, että rajoitukset, jotka johtuvat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojasta, jäävät tämän kiellon soveltamisalan ulkopuolelle. VCASTin toiminta voidaan Italian oikeudessa katsoa laittomaksi juuri tällä perusteella. Näyttää siis siltä, että direktiivin 2000/31 3 artiklan 2 kohtaa ei voida nyt käsiteltävässä asiassa soveltaa.

20.

”EUT-sopimuksen” osalta puolestaan sen enempää ennakkoratkaisukysymysten sanamuodossa kuin ennakkoratkaisupyyntöön sisältyvissä perusteluissakaan ei anneta täsmällisiä tietoja sen primaarioikeuden määräyksen yksilöimiseksi, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa. Kuten RTI huomautuksissaan väittää, tämä herättää lisäksi epäilyn ennakkoratkaisukysymysten tutkittavaksi ottamisen perusteista siltä osin kuin ne koskevat ”EUT-sopimusta”. Hyväntahtoisessa hengessä ja direktiivin 2000/31 osalta edellisessä kohdassa esitettyä perustelua noudattaen voin olettaa, että ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin on tarkoittanut SEUT 56 artiklassa vahvistettua palvelujen tarjoamisen vapautta koskevaa määräystä. Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautuneena yhtiönä VCAST näet tarjoaa palveluaan yli rajojen ja voi siten hyödyntää tätä vapautta.

21.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuitenkin tekijänoikeuden suojaaminen on joka tapauksessa yleistä etua koskeva pakottava syy, jolla voidaan oikeuttaa palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittaminen. ( 6 ) Kyse on sitä paitsi yhdenmukaistetusta alasta, jolla kyseisen toiminnan laittomuus unionin oikeuden säännökseen nähden riittää perusteluksi siitä seuraavalle palvelujen tarjonnan vapauden rajoittamiselle. Kun otetaan huomioon, mitä aion ehdottaa unionin tuomioistuimelle vastaukseksi ennakkoratkaisukysymyksiin, VCASTin palvelujen tarjoamisen vapauden mahdolliselle rajoittamiselle olisi joka tapauksessa hyvät perusteet tekijänoikeuden tehokkaan suojaamisen tavoitteessa.

22.

Edellä esitetyn huomioon ottaen ehdotan siis, että ennakkoratkaisukysymyksiä tarkastellaan yksinomaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan näkökulmasta. Jotta tästä tarkastelusta olisi hyötyä VCASTin tarjoaman palvelun laillisuutta koskevan pääasian ratkaisussa, siinä on otettava lisäksi huomioon kyseisen palvelun erityinen toimintatapa.

23.

Muistettakoon, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa määritellään yksityinen kopiointi siten, että siinä on kyseessä ”luonnollisten henkilöiden mille tahansa välineelle valmistamat kappaleet, jotka on tehty yksityiseen käyttöön ja joiden käyttötarkoitus ei ole välittömästi tai välillisesti kaupallinen”. ( 7 ) On kuitenkin selvää, että kappaleiden valmistaminen pilvipalvelussa ja niiden pilvitallennus vaatii kolmansien henkilöiden toimintaa: ensisijaisesti tallennuskapasiteetin tarjoajan ja mahdollisesti muidenkin toimintaa. On siis perusteltua kysyä, sallitaanko edellä mainitussa säännöksessä tällainen toiminta ja missä määrin se sallitaan.

24.

Tallennuskapasiteetin omistamisen ja saataviin saattamisen osalta näyttää ensinnäkin siltä, että yksityistä kopiointia koskevaan poikkeukseen kytkettyyn hyvitykseen liittyvässä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä annetaan varsin selvät suuntaviitat. Kyseisen oikeuskäytännön mukaan on näet niin, että vaikka hyvitysvelvollisia ovat periaatteessa käyttäjät, jotka valmistavat kappaleita tämän poikkeuksen nojalla, jäsenvaltioilla on käytännön syistä oikeus periä mainittu korvaus henkilöiltä, jotka saattavat tallennusvälineitä tai ‑laitteita yleisön saataviin. ( 8 ) Vaikka tämä saataviin saattaminen toteutetaankin useimmiten välineiden tai laitteiden myyntinä, jolloin hyvitys peritään osana myyntihintaa, mielestäni ei periaatteessa ole lainkaan estettä sille, että saataviin saattaminen tehtäisiin pilvitallennuskapasiteetin saataville saattamisen muodossa. Tämän kannan vahvistaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen perusteella perittävä hyvitys voi koskea kappaleita, jotka yksityishenkilö valmistaa kolmannelle kuuluvan laitteen avulla. ( 9 )

25.

Toiseksi olen sitä mieltä, että siltä osin kuin on kyse kolmansien toiminnasta itse kappaleenvalmistuksessa, direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan liian ankara tulkinta ei olisi perusteltu. On selvää, että kappaleen valmistaminen teoksesta yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla ja sen tallentaminen pilveen eli tiedontallennustilaan, joka ei ole välittömästi kappaleen valmistavan käyttäjän ulottuvilla, vaatii kolmannen toimintaa, olipa kyseessä sitten tämän tallennustilan tarjoaja tai muu henkilö. Kun käyttäjä aloittaa kappaleenvalmistuksen, käynnistyy näet joukko enemmän tai vähemmän automatisoituja prosesseja, joiden tuloksena syntyy kopio kyseisestä teoksesta. Mielestäni tätä kappaleenvalmistuksen muotoa ei pidä sulkea yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle pelkästään sillä perusteella, että siihen osallistuu kolmas, jonka toiminta ylittää pelkän välineiden tai laitteiden saataviin saattamisen. Niin kauan kuin kappaleenvalmistuksen aloitteentekijänä ja sen kohteen ja tapojen määrittelijänä on käyttäjä, en näe ratkaisevaa eroa tällaisen toiminnan ja sen kappaleenvalmistuksen välillä, jonka sama käyttäjä toteuttaa välittömässä hallinnassaan olevilla laitteilla. ( 10 ) Lisäksi edellisessä kohdassa lainatussa oikeuskäytännössä sallitaan nimenomaisesti se, että yksityistä kopiointia koskevaan poikkeukseen perustuva hyvitys koskee kappaleenvalmistuspalvelujen toimittamisen yhteydessä toteutettua kappaleenvalmistusta. ( 11 )

26.

Se seikka, että kolmannen toiminta kappaleen valmistuksessa voi tapahtua korvausta vastaan, ei kumoa tätä toteamusta, sillä direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa asetettu vaatimus epäkaupallisesta tarkoituksesta ei koske kolmannen mahdollista toimintaa vaan sitä, miten se henkilö, johon poikkeusta sovelletaan, kopiota käyttää.

27.

Lisäisin vielä, että se RTI:n istunnossa esiin tuoma seikka, että käyttäjä voi jakaa pilveen tallennetun sisällön muiden internetin käyttäjien kanssa ja siten ylittää kopion yksityisen käytön rajat, ei mielestäni ole asian kannalta merkityksellinen. Pilvitallennuspalveluihin sisältyy näet usein kyseisten tietojen jakotoimintoja. Kun suojatun aineiston yksityinen kopio on tallennettu tällaisessa palvelussa, käyttäjän on siis teknisesti mahdollista jakaa kyseinen kopio määrittelemättömän ja mahdollisesti suuren kolmansien joukon kanssa. Tällainen jakaminen voisi ylittää yksityisen kopion sallitun käytön rajat ja se voitaisiin näin ollen määritellä luvattomaksi saataviin saattamiseksi. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan liity erityisesti pilvitallennukseen, sillä nykyään mikä tahansa kopio, etenkin digitaalinen, voidaan helposti jakaa internetin avulla tekijänoikeuksia loukaten. Käyttäjien vastuulla on olla syyllistymättä tällaisiin loukkauksiin. Sitä vastoin en ole vakuuttunut siitä, että jo pelkästään tämän teoreettisen mahdollisuuden olemassaolo riittäisi perusteeksi jättää pilvitallennus yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

28.

Mikään seikka ei nähdäkseni osoita, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta olisi esteenä sille, että kyseisessä artiklassa säädetyn poikkeuksen nojalla tapahtuva kappaleenvalmistaminen suoritettaisiin pilvitallennustilassa.

29.

Tarkasteltaessa niiden teosten alkuperää, joista yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla valmistetaan kappaleita, tilanne näyttää mutkikkaammalta. Vaikka unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä yhtäältä sallitaankin se, että yksityisiä kopioita valmistetaan kolmansille kuuluvien laitteiden avulla, siinä vaaditaan toisaalta, että käyttäjällä on laillisesti saatavissaan se aineisto, josta kappale valmistetaan. Epäilen, täyttääkö VCASTin tarjoaman palvelun kaltainen palvelu viimeksi mainittua vaatimusta.

30.

Unionin tuomioistuimella on jo aiemmin ollut tilaisuus vastata kysymykseen siitä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan hyvitys on maksettava sillä perusteella, että suojatuista teoksista valmistetaan kopioita paitsi kolmannelle kuuluvan laitteen avulla myös tällaisesta laitteesta käsin. ( 12 ) Unionin tuomioistuin vastasi kieltävästi, koska sen mukaan kyseisessä säännöksessä ei millään tavoin säännellä sitä oikeudellista sidettä, joka yhdistää yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen nojalla kappaleen valmistavan henkilön ja tähän tarkoitukseen käytettävän laitteen, ( 13 ) ja käytettävä laite voi siis aivan hyvin kuulua kolmannelle. ( 14 )

31.

Tämän unionin tuomioistuimen toteamuksen perusteella voitaisiin ajatella, että kaikkiin luonnollisen henkilön yksityiseen käyttöön valmistettaviin kappaleisiin sovellettaisiin direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä poikkeusta. Tätä päätelmää on kuitenkin lievennettävä.

32.

Unionin tuomioistuin on näet katsonut niin ikään, että yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisen ehtona on valmistettavan kappaleen lähteen laillisuus. ( 15 ) Toisin sanoen direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohta ”edellyttää väistämättä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu aineisto, josta kappale valmistetaan, on suojattu teos eikä väärennetty tai laittomasti valmistettu kappale”. ( 16 )

33.

Käyttäjän on siis täytynyt saada kyseinen teos laillisesti saataviinsa ennen kuin hänellä on oikeus valmistaa siitä kappale yksityiskäyttöönsä. Kuten edellä on todettu, tämän saataviin saamisen ei tarvitse välttämättä merkitä teoksen sisältävän aineellisen alustan ostamista. Se voi tapahtua siten, että teos välitetään yleisölle tekijänoikeuksien haltijoiden luvalla. Oletan, että tämä saataviin saaminen voi niin ikään tapahtua jonkin unionin lainsäädännössä säädetyn tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien poikkeuksen nojalla. Jos saataviin saaminen sitä vastoin tapahtuu siten, että teosta jaetaan tai välitetään yleisölle ilman tekijänoikeuksien haltijoiden suostumusta, ei yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta sovelleta.

34.

Näiden näkökohtien valossa on näin ollen syytä tarkastella niitä edellytyksiä, joilla käyttäjillä on televisiolähetykset saatavissaan VCASTin tarjoamassa tallennuspalvelussa.

35.

Muistettakoon, että sen kuvauksen mukaan, joka VCASTin tarjoamasta palvelusta annetaan ennakkoratkaisupyynnössä ja jota asianosaiset eivät ole kiistäneet, käyttäjä valitsee kyseisessä palvelussa tallennettavan televisiokanavan ja aikavälin VCASTin internetsivustolta. Sitten VCAST vastaanottaa omien vastaanottolaitteidensa avulla maanpäällisessä verkossa (eli radioaalloilla) lähetetyn televisiosignaalin ja tallentaa käyttäjän valitseman aikavälin tämän ilmoittamaan pilvitallennuspalveluun.

36.

Mielestäni tästä kuvauksesta käy siis selvästi ilmi, että VCASTin suorittaman kappaleentallennuksen käyttömahdollisuus ei mitenkään edellytä, että käyttäjällä olisi Italian maanpäällisen televisioverkon lähetykset ennakolta saatavissaan. On siis mahdollista, että käyttäjällä ei ole niitä lainkaan saatavissaan ja ettei hänellä ole sen enempää televisioantennia kuin televisiotakaan, vaan VCAST tarjoaa tämän saatavuuden saattamalla valitut lähetykset hänen saataviinsa. On selvää, että VCAST ei tällöin lähetä edelleen italialaisten televisiokanavien ohjelmistoa kokonaisuudessaan. Tämä ei kuitenkaan vaikuta lainkaan kysymykseen, joka nyt käsiteltävässä asiassa meitä kiinnostaa ja joka ei koske mahdollisuutta katsoa televisiota yleensä vaan niiden lähetysten saatavuutta, joista VCASTin tarjoamassa palvelussa valmistetaan kappaleita.

37.

Se seikka, että juuri VCAST tuo lähetykset, joista kappaleita valmistetaan, käyttäjiensä saataviin, saa tukea siitä istunnossa vahvistetusta seikasta, että VCASTin tarjoama palvelu ei rajoitu (tai ei ainakaan pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan rajoittunut) Italian alueeseen. Kyseisen palvelun käyttäjien ei siis tarvitse edes oleskella Italian maanpäällisen televisioverkon näkyvyysalueella saadakseen lähetykset saataviinsa. ( 17 ) Toisin sanoen VCASTin palvelu ei rajoitu henkilöihin, joilla on tosiasiallisesti Italian maanpäällisen televisioverkon lähetykset saatavissaan, eikä edes henkilöihin, joilla voisi teoriassa olla ne saatavissaan.

38.

VCASTin edustaja ilmoitti kylläkin istunnossa, että palvelu voitaisiin tarpeen mukaan rajata maantieteellisesti. Ongelmana ei kuitenkaan ole se, onko kyseinen palvelu maantieteellisesti rajattu vai ei. Lisäksi tällainen rajoitus voisi olla sisämarkkinasääntöjen kirjaimen tai ainakin niiden hengen vastainen. ( 18 ) Jo pelkästään se, että kyseinen palvelu voi toimia Italian maanpäällisen televisioverkon näkyvyysalueen ulkopuolella, osoittaa näet, että se ei perustu yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen logiikkaan, sillä tämä poikkeus edellyttää, että käyttäjällä on ennakolta laillisesti saatavissaan teos, josta kappale valmistetaan. Kyseisen palvelun tapauksessa kuitenkin itse kappaleen valmistaminen on käyttäjän ainoa tapa saada teos, josta kappale valmistetaan, saataviinsa.

39.

Mikä siis on VCASTin rooli? Vastaus ei ole yksiselitteinen, sillä sen roolissa yhdistyvät saataviin saattaminen ja kappaleen valmistaminen. Valitsen VCASTille myönteisen tulkinnan, jossa on tilaa käyttäjän valmistamalle yksityiselle kopiolle. Tarkastelen asiaa siis seuraavasti.

40.

VCAST saattaa käyttäjiensä saataviin italialaisten televisioyhtiöiden lähetykset, mikä on direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitettu yleisölle välittämisen muoto. Käyttäjä saa lähetyksen saataviinsa tilaamalla siitä kappaleen, joka valmistetaan hänen pilvitallennustilaansa. Vaikka itse kappaleenvalmistamiseen voidaan periaatteessa soveltaa yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta, sama ei päde sitä edeltävään saataviin saattamiseen, joka toimii tämän kappaleenvalmistamisen lähteenä. Jotta koko toimi olisi laillinen, saataviin saattamisen on siis oltava laillista, sillä sen laittomuus merkitsisi, että poikkeusta ei sovelleta. ( 19 )

41.

VCAST saattaa ohjelmat käyttäjiensä saataviin ilman tekijänoikeuksien haltijoiden suostumusta. Jos kyse olisi teoksista, joita on tavanomaisesti myynnissä oikeudenhaltijoille suoritettavaa korvausta vastaan, kuten äänitteistä tai videotallenteista, ei mielestäni olisi epäilystäkään siitä, että tämä saataviin saattaminen merkitsee tekijänoikeuden loukkausta. Nyt käsiteltävä asia on sikäli erityinen, että kyse on maanpäällisen verkon televisiolähetyksistä, jotka ovat vapaasti kaikkien lähetyksen näkyvyysalueella olevien käyttäjien saatavissa. ( 20 ) On siis syytä tarkastella, vaikuttaako tämä erityispiirre ratkaisevalla tavalla ongelman ratkaisuun.

42.

Heti aluksi on ilmoitettava, että tähän kysymykseen on mielestäni vastattava kieltävästi useista syistä.

43.

Kuten olen edellisissä kohdissa todennut, VCASTin tarjoama palvelu ei ainakaan pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan rajoittunut Italian alueeseen, joka on myös Italian maanpäällisen televisioverkon näkyvyysalue. Kaikki internetin käyttäjät koko maailmassa saattoivat siis pyytää ja saada pilvitallennustilaansa kappaleen, joka oli valmistettu sellaisesta televisiolähetyksestä, jota heillä ei olisi ollut saatavissaan ilman VCASTin palvelua. Mielestäni jo tämä seikka yksinään riittää sulkemaan tällaisen palvelun yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sillä, että nämä ohjelmat ovat vapaasti ja maksuttomasti saatavissa, ei ole merkitystä tämän toteamuksen kannalta, sillä kyseinen saatavuus, ja siis tekijänoikeuksien haltijoiden monopolin mahdollinen rajoittaminen, toteutuu vain maanpäällisen televisioverkon näkyvyysalueella eikä voi aiheuttaa vaikutuksia kyseisen alueen ulkopuolella.

44.

VCASTin tarjoaman palvelun maantieteellisestä laajuudesta riippumatta unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön perustuva direktiivin 2001/29 säännösten tulkinta on mielestäni esteenä sille, että televisioyhtiöiden tekijänoikeudet jäisivät vaille suojaa niiden lähetysten vapaan saatavuuden perusteella.

45.

Teosten yleisölle välittämistä koskevasta oikeudesta (joka on suojattu direktiivin 2001/29 3 artiklassa) näet unionin tuomioistuin on katsonut pääasiallisesti Bernin yleissopimuksen ( 21 ) ja sen ohjekirjan perusteella, että välittämistä, jonka toteuttaa sellainen edelleen lähettämistä harjoittava organisaatio, joka on muu kuin alkuperäinen organisaatio, on tarkasteltava välittämisenä, joka tapahtuu eri yleisölle kuin sille, josta on kyse teoksen alkuperäisessä välittämisessä, toisin sanoen uudelle yleisölle. ( 22 ) Tämä johtuu unionin tuomioistuimen mukaan siitä, että tekijä, joka antaa luvan teoksensa yleisradioinnille, ottaa huomioon vain välittömät käyttäjät, toisin sanoen vastaanottimien haltijat, jotka yksittäin taikka yksityis- tai perhepiirissä ottavat lähetykset vastaan. Sitä vastoin silloin, kun lähetys vastaanotetaan suurempaa yleisöä varten, toisinaan voiton tavoittelemiseksi, uusi vastaanottajaryhmä voi kuulla tai nähdä teoksen. ( 23 )

46.

Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä, että majoitusliikkeen johtajan toteuttamassa televisiosignaalin edelleen lähettämisessä hotellihuoneisiin on kyse yleisölle välittämisestä, johon tarvitaan tekijänoikeuksien haltijoiden lupa. Unionin tuomioistuimen mukaan näet kyseisen majoitusliikkeen asiakkaat muodostavat uuden yleisön, joka on alkuperäisen lähetyksen näkyvyysalueella mutta ei lähtökohtaisesti voisi nauttia lähetetystä teoksesta ilman mainitun johtajan toimintaa. ( 24 ) Tämä unionin tuomioistuimen kanta on sittemmin vahvistettu muuntyyppisten liikkeiden osalta. ( 25 )

47.

Mielestäni sama koskee VCASTin tarjoaman palvelun kaltaista palvelua. Kyseinen yhtiö on kiistattomasti muu organisaatio kuin alkuperäisinä lähettäjinä olevat televisioyhtiöt. Kyseisen palvelun käyttäjät, riippumatta siitä, ovatko he alkuperäisten lähetysten näkyvyysalueella vai eivät, muodostavat siis uuden yleisön, jota tekijänoikeuksien haltijat eivät ottaneet huomioon antaessaan lupaa näihin lähetyksiin. Lisäksi palvelu tarjotaan voitontavoittelutarkoituksessa. ( 26 ) Tästä seuraa, että VCASTin tallennuspalvelussaan harjoittama televisiolähetysten saataviin saattaminen merkitsee televisioyhtiöiden ja mahdollisten muiden oikeudenhaltijoiden tekijänoikeuksien loukkausta, jos se suoritetaan ilman heidän lupaansa.

48.

Tämä saataviin saattaminen on laitonta myös unionin tuomioistuimen asiassa ITV Broadcasting ym. ( 27 ) esittämien toteamusten perusteella. Kyseisessä asiassa, joka koski televisiolähetysten edelleen lähettämistä internetissä ja oli siis samankaltainen kuin nyt käsiteltävä pääasia, unionin tuomioistuin katsoi, että säännellessään tilanteita, joissa tiettyä teosta käytetään useisiin tarkoituksiin, unionin lainsäätäjä oli tarkoittanut, että teoksen tekijän on periaatteessa sallittava erikseen kukin asianomaisen teoksen lähettäminen tai edelleen lähettäminen, jossa käytetään erityistä tekniikkaa. Koska kuitenkin teosten saattaminen saataviin maanpäällisen televisiolähetyksen internetin välityksellä tapahtuvalla edelleen lähettämisellä tehdään sellaista erityistä tekniikkaa käyttäen, joka poikkeaa alkuperäisvälityksen tekniikasta, sitä on pidettävä direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna välittämisenä. ( 28 )

49.

Unionin tuomioistuin päätyi tähän päätelmään siitä huolimatta, että kyseisessä asiassa kyseessä olleen palvelun toimittaja varmistui siitä, että sen palvelujen käyttäjät voivat tutustua ainoastaan sisältöön, jota näillä jo oli laillisesti oikeus katsella kyseisessä jäsenvaltiossa (eli Yhdistyneessä kuningaskunnassa) televisioluvan nojalla, ( 29 ) ja että kyseisen toimittajan väitteiden mukaan näitä käyttäjiä ei siis voitu pitää uutena yleisönä siihen yleisöön nähden, jolle alkuperäislähetykset jo oli suunnattu. Unionin tuomioistuin katsoi näet, että maanpäälliseen televisiolähetykseen sisältyvien teosten lähettämisen ja samojen teosten internetissä saataviin saattamisen osalta asianomaisten tekijöiden on annettava lupa kumpaankin tällaiseen siirtomuotoon yksilöllisesti ja erikseen, koska kumpikin toteutetaan erityisissä teknisissä olosuhteissa suojattujen teosten eri siirtotapaa noudattaen ja koska kumpikin on tarkoitettu eri yleisölle. Tässä tilanteessa ei ole enää syytä tutkia jatkossa uuden yleisön edellytystä, jolla on merkitystä vain tilanteissa, joissa tekninen välittämiskeino on sama. ( 30 )

50.

Lopuksi unionin tuomioistuin totesi, että direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä on tulkittava siten, että se kattaa maanpäälliseen televisiolähetykseen sisältyvien teosten edelleen lähettämisen

51.

Kyseisen oikeuskäytännön soveltamiseksi sellaisenaan nyt käsiteltävään asiaan on riittävää, kun edellisen kohdan toinen luetelmakohta korvataan tekstillä ”kyseisen yhteisön tilaajien, jotka voivat vastaanottaa edelleenlähetyksen muodostamalla yhteyden tallennuspalveluunsa, käyttöön asetettujen valmistettujen kappaleiden välityksellä”. Lisäksi on korostettava, että VCAST ei edes tarkista, että sen käyttäjillä on oikeus ja tekniset välineet Italian maanpäällisen televisioverkon lähetysten vastaanottamiseen.

52.

On totta, että äskettäisessä tuomiossa AKM ( 32 ) unionin tuomioistuimen kanta näyttää jonkin verran lieventyneen. Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin näet katsoi, että kansallisen yleisradio-organisaation yleisradiolähetysten välittäminen samanaikaisesti, kokonaisuudessaan ja muuttamattomana kaapelin välityksellä kotimaassa – eli eri teknisellä välineellä kuin alkuperäisessä yleisradiolähetyksessä käytetty väline – ei ole direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä, koska yleisöä, jolle tämä lähettäminen tehdään, ei voida pitää uutena yleisönä. ( 33 ) Minusta näyttää kuitenkin siltä, että tämä ratkaisu perustuu siihen kansallisen tuomioistuimen varmistettavaksi jätettyyn edellytykseen, että tekijänoikeuksien haltijat olivat ottaneet kyseisen edelleen lähettämisen huomioon siinä luvassa, jonka he olivat antaneet alkuperäiseen lähettämiseen. ( 34 )

53.

Kyseinen tuomio ei tältä osin ole aivan selvä. Muunlainen tulkinta merkitsisi kuitenkin, että tuomio olisi jyrkkä muutos siihen tuomiosta ITV Broadcasting ym. ( 35 ) ilmenevään sääntöön, jonka mukaan toisenlaista tekniikkaa käytettäessä kysymys uuden yleisön olemassaolosta ei ole merkityksellinen. ( 36 ) Mikään mainitussa tuomiossa ei osoita, että unionin tuomioistuin olisi halunnut tehdä tällaisen muutoksen.

54.

Lisäksi sellainen yleinen sääntö, jonka mukaan aiemmin yleisradioidun teoksen lähettäminen, jonka toteuttaa muu kuin yleisradioinnin toteuttanut organisaatio, ei ole yleisölle välittämistä, vaikuttaisi olevan vastoin Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 1 kappaleen 2 kohtaa, jossa tekijöille annetaan yksinomainen oikeus sallia teoksen radiolähetyksen yleisölle välittäminen, jos yleisölle välittäminen tapahtuu muun kuin alkuperäisen yrityksen toimesta. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan direktiivin 2001/29 3 artiklassa tarkoitettua yleisölle välittämisen käsitettä on tulkittava kyseisen Bernin yleissopimuksen määräyksen mukaisesti. ( 37 )

55.

On niin ikään huomattava, että tuomio AKM ( 38 ) koskee yleisradiolähetysten edelleen välittämistä samanaikaisesti, kokonaisuudessaan ja muuttamattomana. ( 39 ) Tällaisen lähettämisen yhteydessä käyttäjät voivat seurata lähetyksiä samoissa olosuhteissa kuin alkuperäistä yleisradiolähetystä. Sitä vastoin VCASTin tarjoaman palvelun kaltaisessa palvelussa heillä on saatavissaan lähetyksen digitaalinen kopio, jota he voivat katsoa milloin haluavat ja niin monta kertaa kuin haluavat ja josta he voivat valmistaa kappaleita ja siirtää ne mihin tahansa laitteeseen. Tämä tilanne ei siis ole verrattavissa tuomion AKM tilanteeseen. Pääasiassa on joka tapauksessa niin, että VCAST ei väitä, että sillä olisi tekijänoikeuksien haltijoiden lupa italialaisten televisioyhtiöiden yleisradioimien teosten saattamiseen käyttäjiensä saataviin. Se ei siis voi vedota tuomioon AKM. ( 40 )

56.

Tämän osan päätteeksi totean, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa on mielestäni selvää, että televisiolähetysten saattaminen VCASTin tarjoaman palvelun käyttäjien saataviin ilman tekijänoikeuksien haltijoiden suostumusta merkitsee kyseisten oikeuksien loukkausta, vaikka onkin kyse vapaasti saatavissa olevista lähetyksistä, riippumatta siitä, rajoittuuko tämä saataviin saattaminen näiden lähetysten näkyvyysalueeseen vai ei. Samassa palvelussa tapahtuvaan kyseisten lähetysten kappaleiden valmistamiseen, joka suoritetaan laittomasta lähteestä, ei siis voida soveltaa yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta.

57.

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa säädetään sen jäsenvaltioiden oikeuden rajoittamiseksi, joka koskee samassa artiklassa mainituista poikkeuksista säätämistä kansallisessa lainsäädännössä, että näitä poikkeuksia ”sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja”. Tämän säännöksen lähtökohtana on Bernin yleissopimuksen 9 artiklan 2 kappale, jossa rajoitetaan tällä tavoin mahdollisuutta säätää poikkeuksista kappaleenvalmistusoikeuteen. ( 41 ) Tätä poikkeuksien soveltamisen kolmiosaista edellytystä nimitetään yleisesti kolmivaiheiseksi testiksi, englanniksi ”triple test”.

58.

On totta, että unionin tuomioistuimen mukaan direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa ei muuteta samassa artiklassa säädettyjen poikkeusten sisältöä. ( 42 ) Näin ollen unionin tuomioistuin katsoi samanaikaisesti, että kyseisellä säännöksellä on merkitystä vasta siinä vaiheessa, kun jäsenvaltiot soveltavat poikkeuksia. ( 43 ) Se toimii siis ohjeena poikkeuksien tulkitsemiseen silloin, kun niitä sovelletaan jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa, mutta myös silloin, kun unionin tuomioistuin tulkitsee direktiivin 2001/29 säännöksiä. Esimerkiksi yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen osalta unionin tuomioistuin on erityisesti direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan perusteella katsonut, että kyseistä poikkeusta sovelletaan vain laillisesta lähteestä valmistettuihin kappaleisiin. ( 44 )

59.

Tästä seuraa, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohta on otettava huomioon myös vastattaessa kysymykseen siitä, voidaanko jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa soveltaa VCASTin tarjoaman palvelun kaltaiseen palveluun kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaan perustuvaa poikkeusta kappaleenvalmistusoikeudesta.

60.

Kolmivaiheisen testin ensimmäisessä ja kolmannessa vaiheessa tarkistetaan, että poikkeusta sovelletaan erityistapauksiin, jotka eivät kohtuuttomasti haittaa tekijänoikeuksien haltijoiden etuja. Koska kaikki poikkeukset tekijän monopolista aiheuttavat hänelle tiettyä haittaa rajoittamalla hänen oikeuksiaan, tämä sääntö edellyttää, että tietyn poikkeuksen soveltaminen rajoittuu tilanteisiin, joissa sen soveltamisen perusteena on poikkeuksen tarkoitus. Vain tämä tarkoitus voi näet olla poikkeuksen soveltamisen aiheuttaman haitan hyväksyttävä perustelu.

61.

Vaikka yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen perusteita voidaankin etsiä eri tekijöistä, sen pääasialliseksi tarkoitusperäksi on varsin yleisesti hyväksytty se seikka, että tekijänoikeuksien haltijoiden on mahdotonta tai vähintäänkin hyvin vaikeaa valvoa sitä, miten heidän suojattuja teoksiaan käyttävät ne henkilöt, joilla on ne laillisesti saatavissaan. Tällaisella valvonnalla saatettaisiin lisäksi puuttua käyttäjien yksityiselämään tavalla, jota olisi mahdotonta hyväksyä. ( 45 )

62.

Tämä perustelu ei kuitenkaan koske VCASTin tarjoaman kaltaista palvelua. Kyseinen palvelu ei näet rajoitu käyttäjien yksityiselämän piiriin, sillä kappaleen valmistamista edeltävä vaihe eli se, jossa VCAST saattaa televisiolähetykset saataviin, tehdään julkisesti osana kyseisen yhtiön liiketoimintaa ja tekijänoikeuksien haltijoiden on helppo valvoa sitä. Mikään ei estä näitä oikeudenhaltijoita vaatimasta, että kyseiseen palveluun pyydetään heiltä lupa, eikä VCASTia pyytämästä tällaista lupaa. Yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen tarkoitus ei siis ole hyväksyttävä perustelu sille haitalle, joka tekijänoikeuksien haltijoille aiheutuisi kyseisen poikkeuksen soveltamisesta VCASTin tarjoaman kaltaiseen palveluun.

63.

Korostan, että VCASTin tilanne on erilainen kuin niiden toimijoiden tilanne, jotka saattavat käyttäjien saataviin tallennuslaitteita tai ‑välineitä tai tarjoavat kappaleenvalmistuspalveluja. Näitä laitteita, välineitä ja palveluja voidaan näet käyttää kappaleiden valmistamiseen suojatuista teoksista, mutta myös muihin tarkoituksiin. Etukäteen ei myöskään ole tiedossa, mistä teoksista kappaleita mahdollisesti valmistetaan ja ketkä siis ovat niiden oikeudenhaltijoita. Olisi siis järjetöntä vaatia mainittuja toimijoita pyytämään tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa tällaisten laitteiden myymiseen tai vuokraamiseen tai tällaisten palvelujen tarjoamiseen. Sitä vastoin VCASTin tarjoaman kaltaisen palvelun yksinomaisena tarkoituksena on saattaa saataviin suojattuja teoksia, jotka etukäteen nimetään konkreettisesti (ne näet ilmoitetaan televisiokanavien ohjelmakaavioissa) ja joiden tekijänoikeuksien haltijat ovat tiedossa, ja valmistaa näistä teoksista kappaleita.

64.

Laittomista lähteistä peräisin olevien teosten kopioiden osalta unionin tuomioistuin on katsonut, että yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltaminen aiheuttaisi kohtuutonta haittaa tekijänoikeuksien haltijoille, sillä heidän olisi siedettävä paitsi teosten käyttöä käyttäjien yksityiselämän piirissä myös laitonta kopiointia. ( 46 ) Yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen soveltaminen palveluihin, jotka voivat helposti kuulua oikeudenhaltijoiden tavanomaisen monopolin piiriin, haittaisi heitä samaten kohtuuttomasti.

65.

Tarkastelemalla testin toista vaihetta, joka edellyttää, että teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa ei ole ristiriitaa, vastataan kysymykseen siitä, mikä on oikeudenhaltijoiden kärsimä konkreettinen haitta.

66.

Jo pelkästään se, että tekijänoikeuksien haltijoiden on yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen alan liian laajan määritelmän vuoksi mahdotonta valvoa sitä, miten kolmannet käyttävät heidän teoksiaan, on ristiriidassa teoksen tavanomaisen hyödyntämisen kanssa, sillä kyseiseen tavanomaiseen hyödyntämiseen kuuluu tällainen valvonta käyttäjän yksityiselämän piiriin oikeutetusti varatun alueen ulkopuolella.

67.

Lisäksi televisiolähetyksen tallentaminen mahdollistaa ensinnäkin lähetyksen katsomisen muulloin kuin sen lähetysaikana ja toiseksi siitä tehdyn kopion säilyttämisen katsottavaksi toistamiseen tai siirrettäväksi muuhun laitteeseen kuin televisiovastaanottimeen, esimerkiksi kannettavaan laitteeseen. Tämä muodostaa siis lisäpalvelun alkuperäiseen yleisradiolähetykseen nähden. Televisioyhtiöt voisivat haluta tarjota itsekin tällaista palvelua hyödyntäen siten teoksia, joiden oikeudet niillä on, ja saaden niistä lisätuloja. Se seikka, että VCAST tarjoaa tätä palvelua ilman kyseisten televisioyhtiöiden lupaa, on siis ristiriidassa tämän teosten hyödyntämismuodon kanssa.

68.

Lisäksi maksutonta lähetystoimintaa harjoittavat televisioyhtiöt rahoittavat toimintansa pääasiallisesti mainostuloin lukuun ottamatta julkisia yhtiöitä, jotka voivat periä lupamaksua. Nämä tulot ovat vastike niiden teosten hyödyntämisestä, joiden tekijänoikeudet näillä yhtiöillä on hallussaan. Teosten lähettäminen tuo näet katsojia, minkä ansiosta mainostajat ovat valmiita ostamaan lähetysaikaa. Kuten RTI huomautuksissaan toi esiin, VCAST kilpailee kuitenkin mainosmarkkinoilla suoraan näiden yhtiöiden kanssa. Koska VCAST hyödyntää luvattomasti teoksia, joiden tekijänoikeudet näillä televisioyhtiöillä on, tämä kilpailu on vilpillistä. Tällaisen kilpailun salliminen yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen perusteella olisi väistämättä ristiriidassa näiden teosten tavanomaisen hyödyntämisen kanssa.

69.

Näin ollen direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen VCASTin tarjoaman kaltaisiin palveluihin ei mielestäni olisi saman artiklan 5 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaista.

70.

Yhteenvetona esittämistäni näkökohdista yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen tulkitsemiseksi VCASTin tarjoaman kaltaisen palvelun kohdalla voidaan todeta, että tämä poikkeus edellyttää, että käyttäjällä on laillisesti saatavissaan teos, josta kappale valmistetaan. Kyseessä olevan palvelun kohdalla kuitenkin itse kappaleen valmistus tuo teoksen, josta kappale valmistetaan, käyttäjän saataviin. Tämä palvelu on siis yksi teosten saataviin saattamisen muoto, jonka toteuttaa palvelun tarjoaja. Tämä saataviin saattaminen on laitonta, kun se tehdään ilman tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa, mikä merkitsee, että siihen ei sovelleta yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta. Lisäksi kyseisen poikkeuksen soveltaminen tällaiseen palveluun olisi vastoin direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

71.

Nämä näkökohdat huomioon ottaen ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Tribunale di Torinon (Torinon alioikeus, Italia) esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle kansalliselle säännöstölle, jossa sallitaan toiminta, jossa on kyse kyseisen jäsenvaltion alueella vapaasti saatavissa olevien maanpäällisen televisioverkon lähetysten internettallennuspalvelun tarjoamisesta ilman tekijänoikeuksien haltijoiden lupaa, silloin, kun sen maanpäällisen yleisradiolähetyksen signaalin, josta tallennus tehdään, ottaa vastaan mainitun palvelun tarjoaja eikä sen käyttäjä.