—

Concurrence SARL, edustajanaan P. Ricard, avocat,

—

Amazon Services Europe Sàrl, edustajinaan A. Bénabent ja M. Jéhannin, avocats,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään D. Colas ja C. David,

—

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan D. Del Gaizo, avvocato dello Stato,

—

Luxemburgin hallitus, asiamiehenään D. Holderer, avustajanaan M. Thewes, avocat,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Cattabriga ja M. Heller,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1) 5 artiklan 3 alakohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat yhtäältä Concurrence SARL, jonka kotipaikka on Ranskassa, ja toisaalta Samsung Electronics France SAS (jäljempänä Samsung), jonka kotipaikka on niin ikään Ranskassa, sekä Amazon Services Europe Sàrl (jäljempänä Amazon), jonka kotipaikka on Luxemburgissa, ja joka koskee valikoivan jakeluverkon ulkopuolella ja eri jäsenvaltioissa ylläpidettyjen sivustojen välityksellä toimivalla markkinapaikalla tehdyillä myyntitarjouksilla tapahtuneeksi väitettyä jälleenmyyntikiellon rikkomista.

3

Asetuksen N:o 44/2001 johdanto-osan toisesta perustelukappaleesta käy ilmi, että asetuksella pyrittiin sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan vuoksi ottamaan käyttöön ”säännökset, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt ja yksinkertaistaa muodollisuudet, jotta niissä jäsenvaltioissa annetut tuomiot, joita tämä asetus sitoo, tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja yksinkertaisin menettelyin”.

4

Tämän asetuksen johdanto-osan 11, 12 ja 15 perustelukappaleessa todettiin seuraavaa:

– –

5

Toimivaltasäännökset sisältyivät mainitun asetuksen II lukuun.

6

Asetuksen N:o 44/2001 II luvun 1 jaksossa, jonka otsikko oli ”Yleiset säännökset”, olevan 2 artiklan 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimissa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”

7

Asetuksen 3 artiklan, joka kuului samaan 1 jaksoon, 1 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”

8

Kyseisen asetuksen II luvun 2 jaksoon, jonka otsikko oli ”Erityinen toimivalta”, kuuluvan 5 artiklan 3 alakohdassa säädettiin seuraavaa:

”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisessa jäsenvaltiossa:

– –

9

Asetus N:o 44/2001 on kumottu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 80 artiklalla. Sen 81 artiklan toisen kohdan nojalla viimeksi mainittua asetusta sovelletaan kuitenkin vasta 10.1.2015 alkaen.

10

Pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan kauppalain (code de commerce) L. 442‑6 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädettiin seuraavaa:

”Tuottajalle, kauppiaalle, teollisuusyrittäjälle tai ammatinharjoittajien luetteloon kirjatulle henkilölle syntyy vahingonkorvausvelvollisuus seuraavissa tapauksissa:

– –

11

Unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että Concurrence on elektroniikkatuotteiden vähittäismyyjä, joka harjoittaa toimintaansa Pariisissa (Ranska) sijaitsevassa liikkeessä sekä concurrence.fr-internetsivustolla. Se teki 16.3.2012 Samsungin kanssa valikoivan jälleenmyyntisopimuksen, jonka otsikkona on ”Détaillant Spécialiste Elite” ja joka koskee Samsung-merkin ELITE-sarjaan kuuluvia huipputuotteita. Sopimuksessa määrättiin muun muassa kyseisten tuotteiden internetmyynnin kiellosta.

12

Sopimuspuolten välille syntyi sopimuksen teon jälkeen riita. Samsung moitti Concurrencea siitä, että tämä oli rikkonut valikoivaa jälleenmyyntisopimusta myymällä ELITE-sarjan tuotteita internetsivustollaan. Concurrence puolestaan kiisti sopimusehtojen laillisuuden väittäen muun muassa, että kyseisiä ehtoja ei sovelleta yhdenmukaisesti kaikkiin jälleenmyyjiin, joista osa myi kyseisiä tuotteita Amazonin internetsivustoilla ilman että Samsung olisi reagoinut tähän.

13

Samsung saattoi 20.3.2012 päivätyllä kirjeellä Concurrencen tiedoksi, että niiden välinen liikesuhde päättyisi 30.6.2013.

14

Huhtikuussa 2012 Concurrence saattoi tribunal de commerce de Paris’ssa (Pariisin kauppatuomioistuin, Ranska) vireille turvaamistoimimenettelyn Samsung-yhtiötä vastaan sillä perusteella, että Samsung oli tehtyjen sitoumusten vastaisesti kieltäytynyt toimittamasta sille ELITE-sarjan tuotteita.

15

Kyseinen tuomioistuin hylkäsi Concurrencen vaatimukset 18.4.2012 antamallaan määräyksellä. Cour d’appel de Paris (Pariisin toisen asteen tuomioistuin, Ranska), joka käsitteli asiaa turvaamistoimimenettelyssä, vahvisti tämän määräyksen 25.10.2012 antamallaan tuomiolla.

16

Concurrence saattoi 3.12.2012 päivätyllä asiakirjallaan vireille toisen turvaamistoimimenettelyn Samsungia vastaan tribunal de commerce de Paris’ssa ja vaati, että kyseinen tuomioistuin katsoisi, että valikoivassa jälleenmyyntisopimuksessa asetettuun ELITE-sarjan tuotteiden internetmyyntiä koskevaan kieltoon ei voida vedota Concurrencea vastaan, ja että se määräisi näin ollen Samsungin jatkamaan tämän sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden toimituksia Concurrencelle. Lisäksi Concurrence saattoi samana päivänä vireille ensimmäisen menettelyn Amazonia vastaan, jotta tämä määrättäisiin poistamaan kaikki tiettyjen Samsungin mallien tuotteiden tarjoukset Amazon.fr-, Amazon.de-, Amazon.co.uk-, Amazon.es- ja Amazon.it‑sivustoilta.

17

Tribunal de commerce de Paris antoi kontradiktorisessa turvaamistoimimenettelyssä 8.2.2013 määräyksen, jossa se katsoi, että se ei ollut toimivaltainen Ranskan alueen ulkopuolella ylläpidettyjen Amazonin sivustojen osalta ja että Concurrencen Samsungia vastaan esittämät vaatimukset eivät antaneet aihetta turvaamistoimiin, sekä hylkäsi Concurrencen Amazonia vastaan esittämät vaatimukset.

18

Concurrence valitti tästä päätöksestä cour d’appel de Paris’hin 27.6.2013.

19

Cour d’appel de Paris muutti osittain tribunal de commerce de Paris’n turvaamistoimimenettelyssä 8.2.2013 antamaa määräystä 6.2.2014 antamallaan tuomiolla, jossa se katsoi, että Concurrencen Samsungia vastaan esittämiä vaatimuksia ei voitu ottaa tutkittavaksi, ja hylkäsi Concurrencen Amazonia vastaan esittämät vaatimukset. Samalla tuomiolla cour d’appel de Paris pysytti kyseisen määräyksen pysyttämällä sen toteamuksen, että Ranskan tasavallan tuomioistuimilta puuttui toimivalta käsitellä kanne, joka koski sellaisia Amazonin sivustoja, jotka toimivat tämän jäsenvaltion ulkopuolella.

20

Tämän jälkeen Concurrence teki viimeksi mainitusta tuomiosta kassaatiovalituksen ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.

21

Valituksessaan Concurrence väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa tehtiin virhe katsottaessa, että ranskalainen tuomioistuin ei ole toimivaltainen Ranskan alueen ulkopuolella ylläpidettyjen Amazonin internetsivustojen osalta sillä perusteella, että jälkimmäisiä ei ole tarkoitettu ranskalaiselle yleisölle. Vaikka oletettaisiinkin, että internetsivuston saavutettavuus ei ole riittävä edellytys, cour d’appel de Paris toimi lainvastaisesti jättäessään tutkimatta, mahdollistiko Amazonin internetsivustojen myyntijärjestelmä myytäväksi tarjottujen tuotteiden toimittamisen paitsi sivuston sijaintijäsenvaltioon myös muihin jäsenvaltioihin ja erityisesti Ranskaan, millä voitaisiin perustella ranskalaisen tuomioistuimen toimivaltaisuus.

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen käsiteltäväksi saatetussa riita-asiassa on se erityispiirre, että se ei vastaa ainoatakaan niistä tilanteista, joita on aiemmin käsitelty asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaan liittyvässä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Vireille pannussa asiassa pyritään näet saamaan lopetetuksi Ranskaan sijoittautuneelle, sähköistä internetmyyntisivustoa käyttävälle valtuutetulle jälleenmyyjälle sen väittämän mukaan aiheutuva vahinko, joka perustuu siihen, että syyllistytään sen valikoivan jakeluverkon ulkopuolella, johon jälleenmyyjä kuuluu, tapahtuvaa jälleenmyyntiä koskevan kiellon rikkomiseen ja valikoivassa jälleenmyyntisopimuksessa kiellettyjen sähköisten myyntitarjousten tekemiseen Ranskassa ja muissa jäsenvaltioissa ylläpidetyistä internetsivustoista muodostuvalla markkinapaikalla.

23

Tässä tilanteessa Cour de cassation (kassaatiotuomioistuin, Ranska) päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa tulkittava siten, että kun kyse on valikoivan jakeluverkon ulkopuolella ja eri jäsenvaltioissa toimivien sivustojen välityksellä toimivalla markkinapaikalla tehdyillä myyntitarjouksilla tapahtuneeksi väitetystä jälleenmyyntikiellon rikkomisesta, valtuutettu jälleenmyyjä, joka katsoo oikeuksiaan loukatun, voi nostaa kanteen näin aiheutuneen lainvastaisen häiriön kieltämiseksi tuomioistuimessa, jonka tuomiopiirissä sähköisiin sisältöihin on tai on ollut pääsy, vai edellytetäänkö jonkin toisen liittymäperusteen olemassaoloa?”

24

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään, kuinka asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava, kun kyseessä on tuomioistuimen toimivalta käsitellä tämän säännöksen perusteella vahingonkorvauskanne, joka koskee valikoivan jakeluverkon ulkopuolista myyntiä koskevan kiellon rikkomista eri jäsenvaltioissa ylläpidettyjen sivustojen välityksellä tehdyllä, kyseisessä verkossa myytäviä tavaroita koskevalla myyntitarjouksella.

25

Aluksi on huomautettava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava itsenäisesti ja suppeasti ja että säännöksessä olevalla ilmaisulla ”paikkakunta, missä vahinko sattui tai saattaa sattua”, tarkoitetaan yhtä hyvin vahingon ilmenemispaikkaa kuin paikkaa, jossa tämän vahingon aiheuttanut kausaaliyhteydessä oleva tapahtuma on sattunut, joten vastaajaa vastaan voidaan kantajan valinnan mukaan nostaa kanne jommankumman paikkakunnan tuomioistuimessa (ks. vastaavasti tuomio 10.9.2015, Holterman Ferho Exploitatie ym., C‑47/14, EU:C:2015:574, 72 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohdassa säädetty toimivaltasääntö perustuu riita-asian ja sen paikkakunnan tuomioistuinten, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, välisen erityisen läheisen liittymän olemassaoloon, minkä vuoksi toimivalta on hyvään lainkäyttöön ja prosessin asianmukaiseen järjestämiseen liittyvien syiden perusteella perusteltua antaa näille tuomioistuimille (tuomio 10.9.2015, Holterman Ferho Exploitatie ym., C‑47/14, EU:C:2015:574, 73 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevissa asioissa sen paikkakunnan tuomioistuimella, missä vahinko sattui tai saattaa sattua, on nimittäin yleensä parhaat mahdollisuudet ratkaista asia muun muassa riidan läheisyyden ja asian selvittämisen vaivattomuuden vuoksi (tuomio 10.9.2015, Holterman Ferho Exploitatie ym., C‑47/14, EU:C:2015:574, 74 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Koska yhden tämän tuomion 25 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tunnustetun liittymän yksilöinnin on mahdollistettava sellaisen tuomioistuimen toimivallan vahvistaminen, joka on objektiivisesti katsoen parhaassa asemassa arvioimaan, täyttyvätkö oikeuteen haastetun henkilön vahingonkorvausvastuun edellytykset, asia voidaan pätevästi saattaa vain sen tuomioistuimen käsiteltäväksi, jonka toimialueella asian kannalta merkityksellinen liittymä sijaitsee (tuomio 10.9.2015, Holterman Ferho Exploitatie ym., C‑47/14, EU:C:2015:574, 75 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29

Pääasiassa, kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 40 kohdassa, on kyse siitä, onko ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toimivaltainen pelkästään väitetysti tapahtuneen vahingon ilmenemispaikan perusteella.

30

Unionin tuomioistuin on jo täsmentänyt tästä liittymästä, että vahingon ilmenemispaikka voi vaihdella sen mukaan, millaista oikeutta väitetään loukatun, ja lisäksi, että jotta vahinko saattaisi ilmetä tietyssä jäsenvaltiossa, sen oikeuden, jonka loukkaamiseen on vedottu, on oltava siellä suojattu (ks. tuomio 22.1.2015, Hejduk, C‑441/13, EU:C:2015:28, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31

Kun asiaa käsittelevän tuomioistuimen jäsenvaltion myöntämä suoja on voimassa vain kyseisen jäsenvaltion alueella, kyseinen tuomioistuin on siis toimivaltainen vain kyseisen jäsenvaltion alueella aiheutuneen vahingon osalta (ks. vastaavasti tuomio 3.10.2013, Pinckney, C‑170/12, EU:C:2013:635, 45 kohta ja tuomio 22.1.2015, Hejduk, C‑441/13, EU:C:2015:28, 36 kohta).

32

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava yhtäältä, että jakeluverkon ulkopuolella tapahtuvaa jälleenmyyntiä koskevan kiellon rikkomisesta on määrätty seuraamus siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa asia on pantu vireille, joten on olemassa luonnollinen yhteys mainitun tuomioistuimen ja pääasian oikeusriidan välillä, mikä on peruste tämän tuomioistuimen toimivallan vahvistamiselle.

33

Toisaalta väitetty vahinko ilmenee kyseisen jäsenvaltion alueella. On nimittäin niin, että kun valikoivan jakeluverkon ehtoja rikotaan internetsivuston välityksellä, vahinko, johon jälleenmyyjä voi vedota, on myynnin väheneminen, joka on seuraus verkon ehtoja rikkoen tapahtuneesta myynnistä, ja vähenemisestä seuraava voitonmenetys.

34

Tästä on todettava, että sillä seikalla, että internetsivustoja, joilla tarjotaan valikoivan jälleenmyynnin kohteena olevia tavaroita, ylläpidetään muissa jäsenvaltioissa kuin siinä, jossa asiaa käsittelevä tuomioistuin sijaitsee, ei ole merkitystä, jos näissä jäsenvaltioissa tehdyt teot ovat aiheuttaneet tai saattavat aiheuttaa väitettyä vahinkoa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimialueella, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2014, Coty Germany, C‑360/12, EU:C:2014:1318, 57 ja 58 kohta).

35

Kaiken edellä esitetyn perusteella on esitettyyn kysymykseen vastattava, että asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava, kun kyseessä on tuomioistuimen toimivalta käsitellä tämän säännöksen perusteella vahingonkorvauskanne, joka koskee valikoivan jakeluverkon ulkopuolista myyntiä koskevan kiellon rikkomista eri jäsenvaltioissa ylläpidettyjen sivustojen välityksellä tehdyllä, kyseisessä verkossa myytäviä tavaroita koskevalla myyntitarjouksella, siten, että paikkakuntana, jossa vahinko on sattunut, on pidettävä sen jäsenvaltion aluetta, jossa kyseistä myyntikieltoa suojataan tällä kanteella, kun kantaja väittää myyntinsä vähentyneen kyseisellä alueella.

36

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 5 artiklan 3 alakohtaa on tulkittava, kun kyseessä on tuomioistuimen toimivalta käsitellä tämän säännöksen perusteella vahingonkorvauskanne, joka koskee valikoivan jakeluverkon ulkopuolista myyntiä koskevan kiellon rikkomista eri jäsenvaltioissa ylläpidettyjen sivustojen välityksellä tehdyllä, kyseisessä verkossa myytäviä tavaroita koskevalla myyntitarjouksella, siten, että paikkakuntana, jossa vahinko on sattunut, on pidettävä sen jäsenvaltion aluetta, jossa kyseistä myyntikieltoa suojataan tällä kanteella, kun kantaja väittää myyntinsä vähentyneen kyseisellä alueella.