—

Multi Protect OÜ, edustajinaan U. Ustav ja T. Pukk, vandeadvokaadid,

—

Viron hallitus, asiamiehenään K. Kraavi-Käerdi,

—

Kreikan hallitus, asiamiehenään K. Georgiadis,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Samnadda, E. Randvere ja T. Scharf,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) 9 artiklan 3 kohdan ja 102 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Irina Nikolajeva ja Multi Protect OÜ ja jossa on kyse Nikolajevan kyseistä yhtiötä vastaan nostamasta EU-tavaramerkin loukkaamista koskevasta kanteesta.

3

Asetuksen N:o 207/2009 9 artiklassa, jonka otsikko on ”EU-tavaramerkin tuottamat oikeudet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on yksinoikeus tavaramerkkiin. Tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa:

– –

2.   Edellä 1 kohdassa säädetyin edellytyksin voidaan kieltää erityisesti:

3.   EU-tavaramerkin tuottamat oikeudet ovat voimassa kolmansiin nähden vasta, kun tavaramerkin rekisteröinti on julkaistu. Kohtuullista korvausta voidaan kuitenkin vaatia EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen jälkeisistä toimista, jotka EU-tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen olisivat kiellettyjä. Tuomioistuin, jossa asia on vireillä, ei saa ratkaista pääasiaa ennen rekisteröinnin julkaisemista.”

4

Asetuksen N:o 207/2009 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Loukkauksiin sovellettava täydentävä kansallinen oikeus”, säädetään seuraavaa:

1.   EU-tavaramerkin vaikutukset määritellään yksinomaan tällä asetuksella. Muutoin EU-tavaramerkkiin kohdistuviin loukkauksiin sovelletaan kansallisen tavaramerkin loukkauksia koskevaa kansallista lainsäädäntöä X osaston säännösten mukaisesti.

2.   Tällä asetuksella ei rajoiteta oikeutta ryhtyä oikeudellisiin EU-tavaramerkkiä koskeviin toimenpiteisiin jäsenvaltioiden oikeuden perusteella erityisesti yksityisoikeudellisen vastuun ja vilpillisen kilpailun osalta.

3.   Sovellettavat menettelysäännöt määritellään X osaston säännösten mukaisesti.”

5

Tämän asetuksen 96 artiklassa, jonka otsikko on ”Loukkausta ja voimassaoloa koskeva toimivalta”, säädetään seuraavaa:

”EU-tavaramerkkejä käsittelevillä tuomioistuimilla on yksinomainen toimivalta:

– –

– – ”

6

Mainitun asetuksen 101 artiklassa, jonka otsikko on ”Sovellettava oikeus”, säädetään seuraavaa:

1.   EU-tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet soveltavat tämän asetuksen säännöksiä.

2.   Kysymyksissä, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, EU-tavaramerkkejä käsittelevät tuomioistuimet soveltavat kansallista oikeuttaan, mukaan lukien kansainvälinen yksityisoikeus.

3.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin soveltaa sen jäsenvaltion kansallista tavaramerkkiä koskeviin samankaltaisiin kanteisiin sovellettavia menettelysääntöjä, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.”

7

Saman asetuksen 102 artiklassa, jonka otsikko on ”Seuraamukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jos EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin toteaa, että vastaaja on loukannut tai ollut vaarassa loukata yhteisön tavaramerkkiä, se antaa määräyksen, joka kieltää vastaajaa jatkamasta toimia, jotka loukkaavat tai ovat vaarassa loukata yhteisön tavaramerkkiä, jollei erityiset syyt edellytä toimimista toisin. Tuomioistuin toteuttaa myös kansallisen lain mukaisesti aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tätä kieltoa noudatetaan.

2.   Muutoin EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin soveltaa sen jäsenvaltion lakia, mukaan lukien kansainvälinen yksityisoikeus, jossa loukkaustoimet ovat tapahtuneet tai olleet vaarassa tapahtua.”

8

Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48/EY (EUVL 2004, L 157, s. 45, ja oikaisu EUVL 2004, L 195, s. 16) 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Vahingonkorvaukset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset määräävät vahingon kärsineen osapuolen hakemuksesta loukkaajan, joka tiesi tai jolla oli riittävät perusteet tietää ryhtyneensä loukkaavaan tekoon, maksamaan oikeudenhaltijalle vahingonkorvauksen, joka vastaa tälle loukkauksen johdosta koitunutta toisasiallista vahinkoa.

Määrittäessään vahingonkorvauksen oikeusviranomaisten on:

2.   Jos oikeudenloukkaaja ei ole tietoisesti ryhtynyt loukkaavaan tekoon tai ryhtyi loukkaavaan tekoon ilman, että hänellä oli riittävät perusteet tietää ryhtyvänsä siihen, jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeusviranomaiset voivat määrätä voitot perittäviksi takaisin tai maksettavaksi vahingonkorvauksen, joka voi olla ennalta määrätty.”

9

Tavaramerkkilain (kaubamärgiseadus), joka annettiin 22.5.2002 (RT I 2002, 49, 308), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa, 8 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Rekisteröidyn tavaramerkin oikeussuoja tulee voimaan tavaramerkin rekisteröintihakemuksen – – jättämispäivästä alkaen, ja se on voimassa 10 vuotta rekisteröintipäivästä. ”

10

Tämän lain 57 §:n, jonka otsikko on ”Yksinoikeuden suojaaminen”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tavaramerkin haltija voi nostaa kanteen jokaista henkilöä vastaan, joka aiheuttaa vahinkoa sen yksinoikeudelle, mukaan luettuna käyttöoikeuden haltija, joka ei ole noudattanut käyttöoikeussopimuksen ehtoja:

– –”

11

Siviiliprosessilain (tsiviilkohtumenetluse seadustikus), joka annettiin 20.4.2005 (RT I 2005, 26, 197), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä siviiliprosessilaki), 4 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:

”Oikeudenkäyntimenettelyssä asianosaiset määrittelevät riidan kohteen sekä menettelyn kulun ja päättävät vaatimusten esittämisestä ja oikeussuojakeinojen käyttämisestä.”

12

Tämän lain 5 §:n, jonka otsikko on ”Määräämisperiaate”, 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Kanne ratkaistaan asianosaisten esittämien tosiseikkojen ja vaatimusten pohjalta esitetyt väitteet huomioon ottaen.”

13

Mainitun lain 439 §:ssä, jonka otsikko on ”Kanteen käsittelyn toimivallan rajat”, säädetään seuraavaa:

”Tuomioistuin voi ratkaista asian vain esitettyjen väitteiden rajoissa, eikä se voi lausua väitteestä, jota ei ole esitetty sille.”

14

Nikolajeva on EU-sanamerkin HolzProf haltija. Tämän tavaramerkin rekisteröintihakemus jätettiin 24.4.2010 ja julkaistiin 31.5.2010. Mainittu tavaramerkki rekisteröitiin 14.9.2010 numerolla CTM 00905381 ja rekisteröinti julkaistiin 16.9.2010.

15

Nikolajeva teki 24.4.2010 käyttöoikeussopimuksen, jolla hän antoi Holz Prof OÜ:lle oikeuden käyttää tavaramerkkiään kuukausittaista 1278 euron maksua vastaan.

16

Nikolajeva väitti, että Multi Protect oli käyttänyt laittomasti hänen tavaramerkkiään ajanjaksolla 3.5.2010–28.10.2011 erityisesti käyttämällä samaa merkkiä kuin tavaramerkki ”piilotettuna sanasanana” internetissä saatavilla olevalla sivulla, ja nosti tätä yhtiötä vastaan kanteen Harju Maakohusissa (Harjun ensimmäisen asteen tuomioistuin, Viro).

17

Nikolajeva esitti ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa kolme vaatimusta.

18

Ensimmäiseksi hän vaati, että on todettava loukkaustoimeksi se, että Multi Protect käyttää säännöstenvastaisesti hänen tavaramerkkiään, ja väitti, että tämä käyttö on asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan d alakohdan vastaista.

19

Toiseksi hän vetosi loukkauksesta saatuun oikeudettomaan hyötyyn ja vaati 22791 euron summan maksamista korvauksena väitetyn loukkauksen avulla saadusta perusteettomasta edusta, joka on laskettu kertomalla loukkauksen kesto eli yhteensä 17 kuukauden ja 25 päivän ajanjakso kyseisessä käyttöoikeussopimuksessa vahvistetun kuukausittaisen maksun määrällä.

20

Kolmanneksi Nikolajeva vaati hänelle aiheutuneen aineettoman vahingon korvaamista sen tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu, määrittämän summan suuruisena. Tästä hän väitti muun muassa, että kanteen nostaminen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa ja rikosmenettelyn vireille paneminen samojen loukkaustoimien vuoksi ovat aiheuttaneet hänelle henkistä kärsimystä. Näiden samojen seikkojen vuoksi hänen terveydentilansa on huonontunut ja kyseisellä riidalla on ollut negatiivisia vaikutuksia kaupallisiin suhteisiin.

21

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että pääasiassa on ensiksi esitettävä kysymys siitä, onko asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä tulkittava niin, että kyseinen tuomioistuin on EU-tavaramerkkejä käsittelevänä tuomioistuimena velvollinen antamaan määräyksen, jolla kielletään jatkamasta loukkaustoimia, vaikka kantaja ei ole kanteessaan vaatinut tällaisen kiellon määräämistä eikä vedonnut tavaramerkin antaman yksinoikeuden loukkaamiseen 28.10.2011 jälkeen, vaan on tyytynyt vaatimaan loukkaustoimien toteamista tätä päivämäärää edeltävällä ajanjaksolla.

22

Se toteaa tästä, että sovellettavan kansallisen lainsäädännön, erityisesti määräämisperiaatteen, joka ilmaistaan siviiliprosessilain 4 §:n 2 momentissa, ja periaatteen ne ultra petita, joka on vahvistettu tämän lain 439 §:ssä, nojalla kansallinen tuomioistuin voi antaa asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä mainitun määräyksen vain, jos sille on esitetty vaatimus tällaisen määräyksen antamisesta.

23

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa 14.12.2006 annettuun tuomioon Nokia (C-316/05, EU:C:2006:789), ja arvioi, että tarvittaessa on myös kysyttävä, voiko se, ettei pääasian kantaja ole vaatinut loukkauksen jatkamisen kieltämistä, olla asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettu ”erityinen syy”, minkä perusteella tämä tuomioistuin voisi hyväksyä mainitun kantajan ensimmäisen vaatimuksen ilman, että sen pitäisi antaa määräystä tästä kiellosta.

24

Toiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee mainitun asetuksen 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä olevan käsitteen ”kohtuullinen korvaus” laajuutta ja erityisesti sitä, voidaanko tämä korvaus saada EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemista edeltävien toimien nojalla ja onko mainitun korvauksen tarkoituksena korvata kyseisen tavaramerkin haltijalle aiheutunut vahinko kokonaisuudessaan mukaan lukien aineeton vahinko.

25

Tässä tilanteessa Harju Maakohus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohtaa tulkittava niin, että EU-tavaramerkkejä käsittelevän tuomioistuimen on annettava määräys, jolla kielletään kolmatta jatkamasta loukkaustoimia, vaikka tavaramerkin haltija ei ole esittänyt sitä koskevaa vaatimusta tässä tuomioistuimessa.

27

Tämä tuomioistuin toteaa, että kun sovelletaan tiettyjä siviiliprosessiin liittyviä kansallisen oikeuden periaatteita, etenkin määräysperiaatetta ja ne ultra petita ‑periaatetta, jotka on vahvistettu siviiliprosessilain 4, 5 ja 439 §:ssä, se ei saa antaa asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua määräystä, koska sille ei ole esitetty sitä koskevaa vaatimusta.

28

Tästä on muistettava, että asetuksen N:o 207/2009 101 artiklan 3 kohdan mukaan EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin soveltaa, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, sen jäsenvaltion kansallisia tavaramerkkejä koskeviin samankaltaisiin kanteisiin sovellettavia menettelysääntöjä, jonka alueella kyseinen tuomioistuin sijaitsee.

29

Koska mainitussa asetuksessa ei säädetä toisin, se ei ole esteenä mainitun määräämisperiaatteen ja ne ultra petita ‑periaatteen soveltamiselle.

30

Asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohta ei siis ole esteenä sille, että EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin näitä kansallisia menettelyperiaatteita soveltamalla pidättyy antamasta määräystä, jolla kielletään kolmatta jatkamasta loukkaustoimia, koska kyseisen tavaramerkin haltija ei ole esittänyt sitä koskevaa vaatimusta.

31

Koska velvollisuuden antaa asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun määräyksen antamatta jättäminen seuraa näin ollen kansallisen menettelylainsäädännön soveltamisesta, jolle tämä asetus ei ole esteenä, ei ole tarpeen tutkia sitä seikkaa, onko tämä velvollisuuden puuttuminen perusteltua tässä säännöksessä tarkoitetun ”erityisen syyn” vuoksi.

32

Sitä seikkaa, että EU-tavaramerkin haltija on EU-tavaramerkkejä käsittelevässä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa rajoittunut vaatimaan loukkaustoimen toteamista, ei kuitenkaan voida katsoa mainitun asetuksen 102 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi ”erityiseksi syyksi”.

33

Tällä ilmaisulla tarkoitetaan nimittäin vain poikkeuksellisia tilanteita, joissa – kun otetaan huomioon kolmannen syyksi katsottujen toimien erityispiirteet ja erityisesti se seikka, että kolmannen olisi mahdotonta jatkaa toimia, jotka loukkaavat tai ovat vaarassa loukata EU-tavaramerkkiä – tällaisella tuomioistuimella ei ole velvollisuutta antaa määräystä, jolla kolmatta kielletään jatkamasta näitä toimia, vaikka tavaramerkin haltija on esittänyt tätä koskevan vaatimuksen (ks. vastaavasti tuomio 14.12.2006, Nokia, C-316/05, EU:2006:789, 35 kohta).

34

Kun otetaan huomioon edellä esitetyt huomautukset, ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 207/2009 102 artiklan 1 kohtaa on tulkittava niin, ettei se ole esteenä sille, että EU- tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin tiettyjä kansallisen menettelyoikeuden periaatteita soveltamalla pidättyy antamasta määräystä, jolla kielletään kolmatta jatkamasta loukkaustoimia, koska kyseisen tavaramerkin haltija ei ole esittänyt sitä koskevaa vaatimusta.

35

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella ja kolmannella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko yhtäältä asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toista virkettä tulkittava siten, että se on esteenä sille, että EU-tavaramerkin haltija voisi vaatia vahingonkorvausta kolmansien toimista, jotka edeltävät kyseisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemista, ja toisaalta tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemisen jälkeisten mutta sen rekisteröinnin julkaisemista edeltävien toimien osalta, kattaako tässä säännöksessä oleva käsite ”kohtuullinen korvaus” vahingonkorvaukset, joiden tarkoituksena on korvata haltijan kärsimä vahinko kokonaisuudessaan, mukaan lukien kolmannen kyseisen tavaramerkin käytöstä saaman käyvän arvon takaisinperiminen sekä aineettoman vahingon korvaaminen.

36

Tästä on todettava, että asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen virkkeen nojalla EU-tavaramerkin tuottamat oikeudet ovat voimassa kolmansiin nähden vasta, kun kyseisen tavaramerkin rekisteröinti on julkaistu.

37

Tästä seuraa, että yksinoikeus, jonka EU-tavaramerkki antaa haltijalleen ja jonka nojalla haltija voi kieltää kolmansia käyttämästä kyseistä tavaramerkkiä asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisen loukkauskanteen yhteydessä, voi ulottua vain niihin kolmansien toimiin, jotka ovat tapahtuneet tämän tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen.

38

Tietynlaajuisen suojan myöntämiseksi tavaramerkin rekisteröinnin hakijalle ajanjaksolla, joka sijoittuu hakemuksen julkaisemispäivän eli päivän, jona hakemuksen katsotaan tulleen kolmansien tietoon, ja tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemispäivän väliin, asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädetään oikeudesta ”kohtuulliseen korvaukseen” sellaisista tällä ajanjaksolla tapahtuneista toimista, jotka olisivat olleet kiellettyjä tapahtuessaan mainitun tavaramerkin rekisteröintipäivän jälkeen.

39

Tämän suojan perustana ovat kaikki taloudelliset oikeudet, joita mainitussa asetuksessa liitetään EU-tavaramerkin rekisteröintihakemukseen.

40

Asetuksen N:o 207/2009 24 artiklan, joka sisältyy sen 4 jaksoon, jonka otsikko on ”EU-tavaramerkki omistusoikeuden kohteena”, mukaan EU-tavaramerkin rekisteröintihakemukseen voi kohdistua erilaisia oikeudellisia toimia kuten luovutus, esineoikeuksien tai käyttölupien perustaminen, joille on yhteistä se, että niiden kohteena tai tarkoituksena on luoda tai siirtää kyseistä tavaramerkkiä koskeva oikeus (ks. vastaavasti tuomio 4.2.2016, Hassan, C-163/15, EU:C:2016:71, 21 kohta).

41

Käsiteltävässä asiassa pääasiassa kyseessä olevan tavaramerkin rekisteröintihakemukseen on kohdistunut käyttölupa sen jättämisestä alkaen.

42

EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksen oma taloudellinen arvo muodostuu myös tällaiseen oikeuteen liittyvistä muista oikeuksista. Näin ollen asetuksen N:o 207/2009 mukaan hakijalla on tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivästä alkaen lähtökohtaisesti etuoikeus myöhemmin jätettyihin hakemuksiin nähden.

43

Lisäksi tällaiset kaikkia tavaramerkin rekisteröintihakemukseen liittyviä taloudellisia oikeuksia koskevat päätelmät ovat muun muassa saaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen toteamaan, että kun otetaan huomioon kaikki käsiteltävänä olevan asian olosuhteet kokonaisuutena, tällainen hakemus voi olla merkittävä suojattava etu omaisuudensuojan kunnioittamista koskevan perusoikeuden nojalla, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950 (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 11.1.2007, Anheuser-Busch Inc. v. Portugali, CE:ECHR:2007:0111JUD007304901, 73–78 kohta), ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklassa.

44

Kun otetaan nämä toteamukset huomioon, on todettava, että koska asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toiseen virkkeeseen sisältyy tiukasti rajattu poikkeus säännöstä, jonka mukaan EU-tavaramerkkiin ei voida vedota ennen sen rekisteröinnin julkaisemista, tämän säännöksen nojalla ei voida vaatia vahingonkorvausta tällaisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemista edeltävistä toimista.

45

Koska asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toinen virke ei myöskään sisällä mitään nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sen merkityksen ja laajuuden määrittelemiseksi, tästä seuraa unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan, että tässä säännöksessä olevaa käsitettä ”kohtuullinen korvaus” on tavallisesti tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti, ja tulkinnassa on otettava huomioon mainitun säännöksen asiayhteys ja kyseisellä säännöstöllä tavoiteltu päämäärä (ks. analogisesti tuomio 14.12.2006, Nokia, C-316/05, EU:C:2006:789, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Tässä tulkinnassa on, kuten myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, otettava huomioon se, että suojan, jonka muotona on asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen ”kohtuullinen korvaus” tässä säännöksessä tarkoitettujen toimien osalta, on luonnostaan oltava rajoitetumpi kuin suojan, jota tavaramerkin haltija saa tavaramerkin rekisteröintipäivän jälkeisiä toimia vastaan, koska suojan tarve tavaramerkin rekisteröintihakemuksen perusteella on pienempi kuin suojan tarve tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen.

47

Mainitun asetuksen 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä mainitut toimet tapahtuvat nimittäin hetkellä, jona ei ole vielä varmaa, että rekisteröintihakemuksen kohteena oleva tavaramerkki tosiasiassa rekisteröidään, koska tavaramerkkiä voidaan vielä vastustaa kokonaan tai osittain rekisteröinnin ehdottomilla tai suhteellisilla hylkäysperusteilla.

48

EU-tavaramerkin rekisteröintihakemuksesta seuraavilla oikeuksilla voidaan ennen kyseisen tavaramerkin rekisteröintiä katsoa olevan ”ehdollinen” luonne.

49

Tämä ehdollinen luonne ilmenee lisäksi selvästi asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan kolmannesta virkkeestä sikäli kuin siinä säädetään, että tämän asetuksen 9 artiklan 3 kohdan toiseen virkkeeseen perustuva kanne voidaan nostaa EU-tavaramerkkejä käsittelevässä tuomioistuimessa vasta kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeen.

50

Tästä seuraa, että ”kohtuullisen korvauksen”, jota voidaan vaatia asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toiseen virkkeeseen perustuvassa kanteessa, soveltamisalan on oltava suppeampi kuin vahingonkorvauksen, jota EU-tavaramerkin haltija voi vaatia loukkaustoimen aiheuttaman vahingon perusteella.

51

Erottelu näiden kahdentyyppisten kanteiden välillä ilmenee myös asetuksen N:o 207/2009 96 artiklassa olevasta EU-tavaramerkkejä käsittelevien tuomioistuinten erilaisten yksinomaisten toimivaltojen luettelosta siltä osin kuin tämän artiklan a alakohdassa mainitaan erikseen ”loukkauskanteet” ja c alakohdassa ”kanteet, jotka ovat seurausta tämän asetuksen 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetuista toimista”.

52

Lisäksi on todettava, että koska asetus N:o 207/2009 ei sisällä sääntöjä vahingonkorvauksista, joita EU-tavaramerkin haltija voisi vaatia loukkaustoimista, tämän asetuksen 101 artiklan 2 kohdasta seuraa lähtökohtaisesti, että EU-tavaramerkkejä käsittelevä tuomioistuin soveltaa asiaan liittyvää kansallista oikeutta kansainvälinen yksityisoikeus mukaan lukien. Mainitun asetuksen 14 artiklan 2 kohdasta ilmenee lisäksi, ettei se erityisesti ole esteenä loukkauksia koskevan kansallisen lainsäädännön ja erityisesti siviilioikeudellista vastuuta koskevan kansallisen lainsäädännön täydentävälle soveltamiselle.

53

Tässä yhteydessä direktiivin 2004/48 13 artiklassa säädetään tietyistä vahingonkorvauksia koskevista säännöistä, joiden tarkoituksena on korvata loukkaustoimilla aiheutettu vahinko ja jotka eroavat toisistaan sen mukaan, onko kolmannen katsottava ryhtyneen tietoisesti loukkaavaan tekoon tai oliko hänellä riittävät perusteet tietää ryhtyvänsä siihen.

54

Näin ollen direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädetään tosiasiallisen vahingon korvaamisesta lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan, mikä voi kattaa aineettoman vahingon tietoisesti tehtyjen loukkaustoimien osalta, kun taas direktiivin 13 artiklan 2 kohdassa sallitaan vain voittojen takaisin periminen tai vahingonkorvauksen, joka voi olla ennalta määrätty, maksaminen, kun loukkaustoimia ei ole tehty tietoisesti.

55

Vaikka näitä säännöksiä sovelletaan sellaisinaan vain loukkaustoimiin ja siis kyseisen tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeisiin eikä julkaisemista edeltäviin toimiin kuten asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettuihin toimiin, niistä voidaan kuitenkin päätellä, kuten myös julkisasiamies totesi ratkaisuehdotuksensa 51 kohdassa, että korvaaminen ”kohtuullisen korvauksen” nojalla ei voi ylittää direktiivin 2004/48 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä suppeaa korvausta.

56

Koska asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä nimittäin tavaramerkkiin liitetään ehdollisia oikeuksia sen rekisteröintihakemuksen julkaisemisesta alkaen ja jopa ennen sen rekisteröinnin julkaisemista, tässä säännöksessä tarkoitetulla ”kohtuullisella korvauksella” on oltava suppeampi soveltamisala kuin vahingonkorvauksella, jota EU-tavaramerkin haltija voi vaatia tavaramerkin rekisteröinnin julkaisemisen jälkeisistä loukkaustoimista ja jonka tarkoituksena on lähtökohtaisesti varmistaa tosiasiallisen vahingon korvaaminen kokonaisuudessaan, mihin voi tapauksen mukaan sisältyä aineettoman vahingon korvaaminen.

57

Asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetun ”kohtuullisen korvauksen” määrittelemisessä on näin ollen käytettävä perustetta, joka liittyy voittojen takaisinperimiseen, ja sen ulkopuolelle on jätettävä sellaisen laajemman vahingon korvaaminen, joka voi aiheutua kyseisen tavaramerkin haltijalle tavaramerkin käyttämisestä ja joka voi sisältää erityisesti aineettoman vahingon.

58

Peruste, joka liittyy näiden voittojen takaisinperimiseen, kun on kyse kolmansien kyseisen tavaramerkin käytöstä perusteettomasti saamista voitoista asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla ajanjaksolla, sisältyy nimittäin tällä säännöksellä tavoiteltuun päämäärään, jona on estää kolmansia saamasta perusteetonta etua tavaramerkin rekisteröintihakemuksen taloudellisesta arvosta, kun niiden on katsottava tienneen hakemuksesta sen julkaisemisen vuoksi.

59

Edellä esitetyillä perusteilla toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 207/2009 9 artiklan 3 kohdan toista virkettä on tulkittava niin, että se on esteenä sille, että EU-tavaramerkin haltija voisi vaatia korvausta tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemista edeltävistä kolmannen toimista. Kyseisen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen julkaisemisen jälkeisten mutta sen rekisteröinnin julkaisemista edeltävien kolmansien toimien osalta tässä säännöksessä oleva käsite ”kohtuullinen korvaus” ulottuu kolmansien tämän tavaramerkin käytöstä mainitulla ajanjaksolla tosiasiassa saamien voittojen palauttamiseen. Käsitteen ”kohtuullinen korvaus” ulkopuolelle jää sitä vastoin mainitun tavaramerkin haltijan mahdollisesti kärsimän laajemman vahingon korvaaminen, tapauksen mukaan aineeton vahinko mukaan lukien.

60

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: