1

Euroopan parlamentti vaatii kanteellaan kumottavaksi 25.9.2014 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2014/688/EU 4-jodi-2,5-dimetoksi-N-(2-metoksibentsyyli)fenetyyliamiinin (25I-NBOMe), 3,4-dikloori-N-[[1-(dimetyyliamino)sykloheksyyli]metyyli]bentsamidin (AH-7921), 3,4-metyleenidioksipyrovaleronin (MDPV) ja 2-(3-metoksifenyyli)-2-(etyyliamino)sykloheksanonin (metoksetamiini) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin (EUVL L 287, s. 22; jäljempänä riidanalainen päätös).

2

Uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tietojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvonnasta 10.5.2005 tehdyn neuvoston päätöksen 2005/387/YOS (EUVL L 127, s. 32) 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tällä päätöksellä perustetaan järjestelmä, jossa vaihdetaan nopeasti tietoja uusista psykoaktiivisista aineista. – –

Tämä päätös edellyttää myös tällaisiin uusiin psykoaktiivisiin aineisiin liittyvien riskien arviointia, jotta jäsenvaltioissa sovellettavia huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden valvontatoimenpiteitä voidaan soveltaa myös uusiin psykoaktiivisiin aineisiin.”

3

Päätöksen 6 artiklassa säädetään, että Euroopan unionin neuvosto voi pyytää, että uudesta psykoaktiivisesta aineesta laaditaan riskienarviointiraportti.

4

Päätöksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Menettely uusien psykoaktiivisten aineiden saattamiseksi valvonnan piiriin”, säädetään seuraavaa:

”1.   Komissio esittää neuvostolle kuuden viikon kuluessa riskienarviointiraportin saamisesta aloitteen uuden psykoaktiivisen aineen saattamiseksi valvontatoimenpiteiden piiriin. – –

2.   Jos komissio ei katso aiheelliseksi esittää aloitetta uuden psykoaktiivisen aineen saattamiseksi valvontatoimenpiteiden piiriin, yksi tai useampi jäsenvaltio voi esittää neuvostolle tällaisen aloitteen mieluiten kuuden viikon kuluessa päivästä, jona komissio antoi neuvostolle kertomuksensa.

3.   Neuvosto päättää määräenemmistöllä, 1 tai 2 kohdan mukaisesti esitetystä aloitteesta ja [EU] 34 artiklan 2 kohdan c alakohtaa noudattaen, saatetaanko kyseinen uusi psykoaktiivinen aine valvontatoimenpiteiden piiriin.”

5

4-jodi-2,5-dimetoksi-N-(2-metoksibentsyyli)fenetyyliamiinin (25I-NBOMe), 3,4-dikloori-N-[[1-(dimetyyliamino)sykloheksyyli]metyyli]bentsamidin (AH-7921), 3,4-metyleenidioksipyrovaleronin (MDPV) ja 2-(3-metoksifenyyli)-2-(etyyliamino)sykloheksanonin (metoksetamiini) saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin 8.10.2015 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/1875 (EUVL L 275, s. 38) johdanto-osan 34 ja 35 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

6

Päätöksen 2015/1875 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Saatetaan seuraavat uudet psykoaktiiviset aineet valvontatoimenpiteiden piiriin koko unionissa:

7

Kyseisen päätöksen 2 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Korvataan [riidanalainen päätös], tämän kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa määräaikaa, jonka kuluessa 4-jodi-2,5-dimetoksi-N-(2-metoksibentsyyli)fenetyyliamiini (25I-NBOMe), 3,4-dikloori-N-[[1-(dimetyyliamino)sykloheksyyli]metyyli]bentsamidi (AH-7921), 3,4-metyleenidioksipyrovaleroni (MDPV) ja 2-(3-metoksifenyyli)-2-(etyyliamino)sykloheksanoni (metoksetamiini) on saatettava niiden kansallisen lainsäädännön mukaisten valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin siten kuin [riidanalaisen päätöksen] 2 artiklassa säädetään.”

8

Päätös 2015/1875 tuli 3 artiklansa mukaisesti voimaan sitä päivää seuranneena päivänä, jona se oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9

Riidanalaisen päätöksen, jossa viitataan EUT-sopimukseen ja päätökseen 2005/387, erityisesti sen 8 artiklan 3 kohtaan, 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Saatetaan seuraavat uudet psykoaktiiviset aineet valvontatoimenpiteiden piiriin koko unionissa:

10

Päätöksen 2 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toteutettava viimeistään 2.10.2015 toimenpiteet, jotka ovat tarpeen päätöksen 1 artiklassa tarkoitettujen psykoaktiivisten aineiden saattamiseksi niiden lainsäädännössä säädettyjen valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin.

11

Parlamentti vaatii, että unionin tuomioistuin

12

Neuvosto vaatii, että unionin tuomioistuin

13

Neuvosto väittää, että koska riidanalainen päätös on korvattu ja kumottu täytäntöönpanopäätöksellä 2015/1875, joka on annettu parlamentin kuulemisen jälkeen ja jossa säädetään niiden samojen psykoaktiivisten aineiden, joista säädettiin riidanalaisessa päätöksessä, saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin, unionin tuomioistuimen on todettava, että lausunnon antaminen raukeaa nyt käsiteltävässä asiassa.

14

Neuvoston mielestä nimittäin unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että oikeudenkäynnin kohteen ja oikeussuojan tarpeen on oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka, mikä edellyttää sitä, että kanteen lopputulos voi tuottaa kantajalle etua.

15

Lisäksi neuvosto katsoo, että vaikka unionin tuomioistuin on todennut kantajan oikeussuojan tarpeen voivan olla olemassa silloin, kun väitetty lainvastaisuus voi toistua tulevaisuudessa riippumatta kyseessä olevan asian olosuhteista, näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa, koska neuvosto on jo toteuttanut tuomion parlamentti v. neuvosto (C‑317/13 ja C‑679/13, EU:C:2015:223) ja tuomion parlamentti v. neuvosto (C‑540/13, EU:C:2015:224) täytäntöönpanon edellyttämät toimenpiteet ja poistanut unionin oikeusjärjestyksestä riidanalaista päätöstä rasittavan lainvastaisuuden.

16

Siltä osin kuin neuvosto vetoaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen ja korvaamiseen täytäntöönpanopäätöksellä 2015/1875, on muistutettava, että se, että riidanalainen toimi kumotaan lainsäädäntömenettelyssä kanteen nostamisen jälkeen, ei sellaisenaan merkitse unionin tuomioistuinten velvollisuutta todeta, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, koska kanteen kohde tai oikeussuojan tarve puuttuu tuomion julistamispäivänä (tuomio Xeda International ja Pace International v. komissio, C‑149/12 P, EU:C:2013:433, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

17

Kuten neuvosto toteaa, unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä kuitenkin ilmenee, että kantajan oikeussuojan tarpeen on, kun otetaan huomioon kanteen kohde, oltava olemassa kannetta nostettaessa, tai muuten kanne jätetään tutkimatta. Tämän oikeudenkäynnin kohteen on oikeussuojan tarpeen tavoin oltava olemassa tuomioistuimen ratkaisun julistamiseen saakka sillä uhalla, että lausunnon antaminen asiassa raukeaa, mikä edellyttää sitä, että kanteen lopputulos voi tuottaa kantajalle etua (ks. vastaavasti tuomio Abdulrahim v. neuvosto ja komissio, C‑239/12 P, EU:C:2013:331, 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

18

Unionin tuomioistuin on päätellyt tästä, että silloin, kun riidanalaisen toimen vaikutukset ovat lakanneet oikeudenkäynnin aikana, sen asiana on arvioida konkreettisesti kantajan oikeussuojan tarpeen jatkumista ottamalla muun muassa huomioon väitetyn lainvastaisuuden seuraukset ja väitetyn vahingon luonne (ks. vastaavasti tuomio Abdulrahim v. neuvosto ja komissio, C‑239/12 P, EU:C:2013:331, 62 ja 65 kohta).

19

On kuitenkin huomattava, että tällainen ratkaisu on vahvistettu asioissa, joissa kyseessä olleiden kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä oli kantajan oikeussuojan tarpeen osoittaminen, koska kanteet olivat SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden nostamia.

20

SEUT 263 artiklan toisessa kohdassa määrätty parlamentin kanneoikeus, kuten samassa määräyksessä määrätty jäsenvaltioiden kanneoikeus, ei kuitenkaan edellytä oikeussuojan tarpeen osoittamista (ks. vastaavasti tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑355/10, EU:C:2012:516, 37 kohta).

21

Niinpä se, että unionin tuomioistuin päättää antaa ratkaisun tai päinvastoin toteaa lausunnon antamisen raukeavan nyt käsiteltävässä asiassa, ei voi loogisesti riippua sen selvittämisestä, jatkuuko parlamentin oikeussuojan tarve täytäntöönpanopäätöksen 2015/1875 antamisen jälkeen.

22

Oikeuskäytännössä on kuitenkin voitu todeta lausunnon antamisen rauenneen jäsenvaltioiden nostamista kanteista silloin, kun riidanalaisen toimen tultua kumotuksi tuomioistuimessa tai peruutetuksi kyseiset valtiot olivat saaneet kanteillaan tavoittelemansa lopputuloksen (ks. vastaavasti määräys Saksa v. komissio, C‑46/96, EU:C:1997:103, 6 kohta; tuomio Italia v. komissio, C‑372/97, EU:C:2004:234, 37 kohta ja tuomio Italia v. komissio, C‑138/03, C‑324/03 ja C‑431/03, EU:C:2005:714, 25 kohta).

23

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että riidanalaisen päätöksen korvaaminen täytäntöönpanopäätöksellä 2015/1875 on joka tapauksessa jättänyt riidanalaisen päätöksen aikaisemmat vaikutukset ennalleen, eivätkä kyseisen korvaamisen vaikutukset siis vastaa niitä vaikutuksia, joita olisi lähtökohtaisesti ollut riidanalaisen päätöksen kumoamisella tuomioistuimessa.

24

Niinpä täytäntöönpanopäätöksen 1 ja 3 artiklasta ilmenee yhdessä luettuina, että tässä päätöksessä säädetty velvollisuus saattaa asianomaiset psykoaktiiviset aineet valvontatoimenpiteiden piiriin tuli voimaan vasta sitä päivää seuranneena päivänä, jona kyseinen päätös oli julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tästä seuraa, ettei mainitulla velvollisuudella voida korvata riidanalaisessa päätöksessä säädettyä vastaavaa velvollisuutta kyseisen täytäntöönpanopäätöksen voimaantuloa edeltävän ajanjakson osalta.

25

On myös niin, että vaikka täytäntöönpanopäätöksen 2015/1875 johdanto-osan 34 perustelukappaleesta ja 2 artiklasta ilmenee, että tällä päätöksellä on korvattu riidanalainen päätös, täytäntöönpanopäätöksestä ei ilmene mitenkään, että kyseinen korvaaminen olisi luonteeltaan taannehtiva.

26

Täytäntöönpanopäätöksen johdanto-osan 35 perustelukappaleesta ja 2 artiklasta ilmenee päinvastoin, että tämän päätöksen soveltamisella ”ei ole vaikutusta” riidanalaisesta päätöksestä johtuviin velvollisuuksiin noudattaa määräaikaa, jonka kuluessa asianomaiset psykoaktiiviset aineet on saatettava valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin ja joka siis päättyy 2.10.2015. Tästä seuraa, ettei neuvosto ole aikonut kyseenalaistaa mainittujen velvollisuuksien pätevyyttä, sellaisina kuin ne ilmenevät riidanalaisesta päätöksestä, eikä myöskään vahvistanut taannehtivasti kyseisten velvollisuuksien pätevyyttä täytäntöönpanopäätöksen 2015/1875 perusteella.

27

Lisäksi on huomattava, että neuvosto on vedonnut unionin tuomioistuimessa vain siihen, että riidanalainen päätös on kumottu ja korvattu täytäntöönpanopäätöksellä 2015/1875, väittämättä, että tällä korvaamisella olisi vastaava ex tunc ‑vaikutus kuin riidanalaisen päätöksen kumoamisella tuomioistuimessa.

28

Täytäntöönpanopäätöksen voimaantulo ei siis ole poistanut kaikkia riidanalaisen päätöksen vaikutuksia, joten se ei ole täysin vienyt kohdetta kanteelta, jonka parlamentti on nostanut nyt käsiteltävässä asiassa.

29

Tällaista päätelmää ei voi kyseenalaistaa se, että parlamentti vaatii unionin tuomioistuinta sen varalta, että tämä kumoaa riidanalaisen päätöksen, pysyttämään tämän päätöksen vaikutukset, kunnes se on korvattu uudella päätöksellä, koska unionin tuomioistuimen tehtävänä on ratkaista julistamansa kumoamisen seuraukset ilman, että sitä sitovat asianosaisten tästä kysymyksestä esittämät ehdotukset, ja joka tapauksessa toimielin voi pätevästi pyrkiä saamaan lainvastaisuuden todetuksi silloinkin, kun unionin tuomioistuin pysyttää kumoamansa toimen vaikutukset kokonaisuudessaan (ks. vastaavasti tuomio neuvosto v. parlamentti, C‑284/90, EU:C:1992:154, 36 kohta).

30

Edellä esitetystä seuraa, että parlamentin kanne on ratkaistava.

31

Parlamentti vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee perussopimuksilla kumotun tai lainvastaisen oikeusperustan valintaa ja toinen olennaisen menettelymääräyksen rikkomista, koska parlamentti ei ole osallistunut riidanalaisen päätöksen antamismenettelyyn.

32

Parlamentin mielestä se, ettei se ole osallistunut riidanalaisen päätöksen antamiseen, merkitsee olennaisen menettelymääräyksen rikkomista.

33

Parlamentin mukaan päätös olisi pitänyt antaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä SEUT 83 artiklan 1 kohdan nojalla eikä menettelyssä, jossa parlamentti ei ole ollut mukana.

34

Neuvosto myöntää, että koska parlamenttia ei kuultu, riidanalaisen päätöksen antamisessa noudatettu menettely ei ollut EU 34 artiklan 2 kohdan c alakohdan vaatimusten mukainen.

35

Aluksi on korostettava, että parlamentin kuuleminen sääntöjenmukaisesti unionin oikeuden sovellettavissa säännöissä edellytetyissä tapauksissa on olennainen menettelymääräys, jonka noudattamatta jättäminen aiheuttaa kysymyksessä olevan toimen pätemättömyyden (tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑317/13 ja C‑679/13, EU:C:2015:223, 63 kohta ja tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑540/13, EU:C:2015:224, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

36

Parlamentin kanteensa tueksi esittämän toisen kanneperusteen ratkaisemiseksi on siis selvitettävä, oliko parlamenttia kuultava ennen riidanalaisen päätöksen antamista.

37

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimen oikeusperusta ratkaisee toimen antamiseksi noudatettavan menettelyn (ks. vastaavasti tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑130/10, EU:C:2012:472, 80 kohta ja tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑658/11, EU:C:2014:2025, 57 kohta).

38

Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava, että vaikka asianosaiset ovat eri mieltä neuvoston tosiasiallisesti käyttämästä oikeusperustasta riidanalaisen päätöksen antamiseksi, tämän päätöksen tekstistä ilmenee selvästi, että päätös perustuu päätöksen 2005/387 8 artiklan 3 kohtaan (ks. analogisesti tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑317/13 ja C‑679/13, EU:C:2015:223, 28–31 kohta).

39

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että niin kauan kuin päätöksen 2005/387 8 artiklan 3 kohtaa ei kumota lainsäädäntömenettelyssä tai tuomioistuimessa taikka muuteta, sen oikeusvaikutukset säilyvät siirtymämääräyksistä tehdyn pöytäkirjan (N:o 36) 9 artiklan nojalla Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen, joten se mahdollistaa täytäntöönpanotoimien antamisen siinä määritetyn menettelyn mukaisesti (ks. vastaavasti tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑317/13 ja C‑679/13, EU:C:2015:223, 57 ja 65 kohta).

40

Lisäksi unionin tuomioistuin on todennut, että päätöksen 2005/387 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava EU 39 artiklan 1 kohdan mukaan siten, että siinä sallitaan neuvoston antavan toimen, jolla uusi psykoaktiivinen aine saatetaan valvontatoimenpiteiden piiriin, vasta sen kuultua parlamenttia (tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑317/13 ja C‑679/13, EU:C:2015:223, 50 kohta).

41

Se, että EU 39 artiklan 1 kohta on kumottu Lissabonin sopimuksella, ei voi asettaa kyseenalaiseksi mainittua parlamentin kuulemista koskevaa velvollisuutta, koska yhtäältä velvollisuus tulkita johdetun oikeuden tointa primaarioikeuden mukaisesti on seurausta yleisestä tulkintaperiaatteesta, jonka mukaan säännöstä on tulkittava niin pitkälle kuin mahdollista tavalla, joka ei aseta sen laillisuutta kyseenalaiseksi, ja toisaalta unionin toimen laillisuutta on arvioitava toimen antamisajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella (ks. vastaavasti tuomio parlamentti v. neuvosto, C‑317/13 ja C‑679/13, EU:C:2015:223, 45, 49 ja 67 kohta).

42

On riidatonta, että neuvosto antoi riidanalaisen päätöksen kuulematta ensin parlamenttia.

43

Tästä seuraa, että parlamentin toinen kanneperuste on perusteltu ja että riidanalainen päätös on siis kumottava.

44

Koska parlamentin toinen kanneperuste on hyväksytty ja riidanalainen päätös on siis kumottava, parlamentin kanteensa tueksi esittämää ensimmäistä kanneperustetta ei ole tarpeen tutkia.

45

Niin parlamentti kuin neuvostokin vaativat unionin tuomioistuinta, mikäli se kumoaa riidanalaisen päätöksen, pysyttämään sen vaikutukset, kunnes se korvataan uudella toimella.

46

Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 264 artiklan toisen kohdan mukaan unionin tuomioistuin voi tarpeellisiksi katsomissaan tapauksissa todeta, miltä osin sen kumoaman toimen vaikutuksia on pidettävä pysyvinä.

47

Nyt käsiteltävässä asiassa on huomattava, että neuvosto on antanut riidanalaista päätöstä rasittaneen menettelyvirheen korjaamiseksi täytäntöönpanopäätöksen 2015/1875, jolla on sen voimaantulopäivästä alkaen korvattu riidanalainen päätös.

48

On kuitenkin todettava, että se, että unionin tuomioistuin kumoaa riidanalaisen päätöksen pysyttämättä sen vaikutuksia, olisi omiaan haittaamaan päätöksen kohteena olevien psykoaktiivisten aineiden valvonnan tehokkuutta ja siis kansanterveyden suojelua, koska tällainen kumoaminen loisi muun muassa epävarmuutta päivästä, josta alkaen jäsenvaltiot ovat velvollisia saattamaan asianomaiset psykoaktiiviset aineet valvontatoimenpiteiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten piiriin. Vaikka parlamentti vaatii kyseisen päätöksen kumoamista olennaisen menettelymääräyksen rikkomisen perusteella, se ei riitauta päätöksen tarkoitusta eikä sisältöä.

49

Niinpä riidanalaisen päätöksen vaikutukset on pysytettävä.

50

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska parlamentti on vaatinut neuvoston velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut ja koska neuvosto on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: