—

Klausner Holz Niedersachsen GmbH, edustajanaan Rechtsanwalt D. Reich,

—

Land Nordrhein-Westfalen, asiamiehenään Rechtsanwalt G. Schwendinger,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään R. Sauer, T. Maxian Rusche ja P.-J. Loewenthal,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan sekä tehokkuusperiaatteen tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Klausner Holz Niedersachsen GmbH (jäljempänä Klausner Holz) ja Land Nordrhein-Westfalen (Nordrhein-Westfalenin osavaltio, jäljempänä osavaltio) ja joka koskee sitä, että osavaltio on jättänyt täyttämättä Klausner Holzin kanssa tekemänsä puuntoimitussopimukset.

3

Siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, jäljempänä ZPO) 322 §:n, jonka otsikko on ”Oikeusvoima”, 1 momentin sanamuoto on seuraava:

”Tuomiot saavuttavat oikeusvoiman ainoastaan siltä osin kuin kanteessa tai vastakanteessa esitettyyn vaatimukseen on annettu ratkaisu.”

4

Klausner‑konserni, johon Klausner Holz kuuluu, ja osavaltion metsäviranomainen tekivät 20.2.2007 puuntoimitussopimuksen. Osavaltio sitoutui kyseisessä sopimuksessa myymään Klausner Holzille vuosina 2007–2014 tiettyjä määriä puuta puun paksuuden ja laadun perusteella ennalta määritellyillä hinnoilla. Osavaltio sitoutui lisäksi olemaan muutoin myymättä puuta sopimuksessa vahvistettuja hintoja alempaan hintaan.

5

Klausner Holz ja osavaltio tekivät 17.4.2007”puitekauppasopimuksen”, jolla täydennettiin 20.2.2007 tehtyä sopimusta (jäljempänä yhdessä kyseessä olevat sopimukset).

6

Osavaltio teki saman vuoden alkupuoliskolla puuntoimitussopimukset myös kuuden muun suuren havupuuta ostavan asiakkaan kanssa ajaksi vuodesta 2007 lähtien tilanteen mukaan vuoteen 2011 tai 2012 saakka taikka yhdessä tapauksessa jopa vuoteen 2014 saakka. Näiden sopimusten mukaan sovitut hinnat vuosina 2007 ja 2008 toimitetuista tuulen kaatamista puista vastasivat kyseessä olevissa sopimuksissa vahvistettuja hintoja, kun taas vuodesta 2009 alkaen toimitetun raakapuun hinnat olivat useimmiten kyseessä olevissa sopimuksissa vahvistettuja hintoja korkeammat lukuun ottamatta mahdollisuutta muuttaa näitä hintoja tietyin edellytyksin ja tietyissä rajoissa.

7

Osavaltio varmisti vuosina 2007 ja 2008 puuntoimitukset Klausner Holzille, mutta tuulen kaatamien puiden ostolle sovittuja määriä ei saavutettu. Vuonna 2008 Klausner Holz joutui taloudellisiin vaikeuksiin, minkä johdosta maksut toisinaan viivästyivät. Vuoden 2009 elokuussa osavaltio irtisanoi ”puitekauppasopimuksen”, jolla täydennettiin 20.2.2007 tehtyä sopimusta, ja lakkasi kyseisen vuoden jälkipuoliskolla toimittamasta puuta Klausner Holzille kyseessä olevissa sopimuksissa määrätyillä ehdoilla.

8

Landgericht Münster (Münsterin alueellinen tuomioistuin) totesi 17.2.2012 antamassaan vahvistustuomiossa, että kyseessä olevat sopimukset olivat edelleen voimassa. Tämä tuomio pysytettiin muutoksenhakutuomioistuimena asiaa käsitelleen Oberlandesgericht Hammin (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) 3.12.2012 antamalla tuomiolla, joka on vastedes lainvoimainen.

9

Klausner Holz nosti täten ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa osavaltiota vastaan kanteen, jossa se vaatii ensimmäiseksi noin 54 miljoonan euron suuruisen vahingonkorvauksen maksamista vuonna 2009 toteuttamatta jääneistä puuntoimituksista ja toiseksi pyöreän kuusipuun toimittamista noin 1,5 miljoonan kiintokuutiometrin suuruudelta kyseessä olevien sopimusten toteuttamiseksi vuoden 2010 ja vuoden 2013 helmikuun väliseltä ajalta sekä kolmanneksi tietojen saamista muun muassa rahoitusehdoista, joilla viisi suurinta havupuuta ostavaa asiakasta hankki kaadettua pyöreää kuusipuuta osavaltiolta ajalla 2010–2013.

10

Osavaltio väittää puolestaan ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa – mitä se ei tehnyt Oberlandesgericht Hammissa (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) –, että unionin oikeus on esteenä kyseessä olevien sopimusten täyttämiselle, koska niitä on pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ”valtiontukena”, joka on toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti.

11

Saksan liittotasavalta ilmoitti vuoden 2013 heinäkuussa Euroopan komissiolle ilmoittamatta jätetystä tuesta – eli kyseessä olevista sopimuksista –, joka kyseisen jäsenvaltion näkemyksen mukaan ei sovellu sisämarkkinoille. Komissio vastaanotti lisäksi vuoden 2013 lokakuussa useilta Klausner Holzin kilpailijoilta kanteluita, jotka sisälsivät samoja väitteitä sisämarkkinoille soveltumattomuudesta.

12

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esitti 26.5.2014 päivätyllä kirjeellä komissiolle selvennyspyynnön valtiontukisääntöjen soveltamisesta kansallisissa tuomioistuimissa annetun komission tiedonannon (EUVL 2009, C 85, s. 1) nojalla. Komissio totesi vastauksena tähän kirjeeseen, että kun otetaan huomioon Saksan liittotasavallan toimittamien tietojen ja tämän tuomion edellisessä kohdassa mainittujen kantelujen perusteella aloitetun menettelyn vaihe, se ei voinut esittää lopullista kantaa unionin oikeuden valtiontukisääntöjen soveltamisesta käsiteltävään asiaan, koska tällainen kanta voidaan joka tapauksessa esittää vasta päätöksessä, jolla menettely päätetään.

13

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin puolestaan katsoo kyseessä olevien sopimusten erinäisten ehtojen tarkastelun perusteella, että sopimuksia on todella pidettävä SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena muun muassa sen edun johdosta, joka niillä annetaan Klausner Holzille valtion varoista, sekä sen johdosta, etteivät ne ole yksityistä myyjää koskevan arviointiperusteen mukaisia. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa lisäksi, ettei tämä tuki kuulu minkään ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan eikä sitä ole pidettävä [SEUT 107] ja [SEUT 108] artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (EUVL L 379, s. 5) 2 artiklassa tarkoitettuna vähämerkityksisenä tukena.

14

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tämä tuki on siten pantu täytäntöön SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti. Bundesgerichtshofin (Saksan liittovaltion ylin tuomioistuin) oikeuskäytännön mukaan yksityisoikeudellista sopimusta, jolla myönnetään SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti valtiontukea, on pidettävä mitättömänä.

15

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin sanoo kuitenkin olevansa estynyt määrittämään SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen rikkomisen seurauksia tämän tuomion 8 kohdassa mainitun Oberlandesgericht Hammin (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) 3.12.2012 antaman lainvoimaisen vahvistustuomion johdosta, jossa kyseessä olevien sopimusten todettiin olevan edelleen voimassa.

16

Landgericht Münster (Münsterin alueellinen tuomioistuin) on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kysymyksellään lähinnä, onko unionin oikeus pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, ettei kansallinen tuomioistuin, joka on todennut sen käsiteltävänä olevan oikeusriidan kohteena olevien sopimusten olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka on toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti, voi kansallisen oikeuden säännön, jossa säädetään oikeusvoiman periaatteesta, soveltamisen johdosta määrittää tämän rikkomisen kaikkia seurauksia, koska lainvoimaisella kansallisella tuomioistuinratkaisulla näiden sopimusten on todettu olevan edelleen voimassa mutta siinä ei ole tutkittu sitä, ovatko sopimukset valtiontukea.

18

Aluksi on muistutettava, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 108 artiklan 3 kohdassa otetaan käyttöön uusien tukisuunnitelmien ennakkovalvonta (tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19

Näin järjestetyllä valvonnalla pyritään siihen, että pelkästään sisämarkkinoille soveltuvat tuet toteutetaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tukisuunnitelman toteuttamista lykätään siihen saakka, kunnes epäilys sen soveltuvuudesta sisämarkkinoille poistetaan komission lopullisella päätöksellä (tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

20

Kyseisen valvontajärjestelmän toteuttaminen kuuluu yhtäältä komissiolle ja toisaalta kansallisille tuomioistuimille, ja niiden tehtävät ovat toisiaan täydentävät mutta erilliset (tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

21

Sen arvioiminen, soveltuvatko tukitoimenpiteet sisämarkkinoille, kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan, jonka käyttämistä unionin tuomioistuimet valvovat, kun taas kansalliset tuomioistuimet huolehtivat siihen saakka, kunnes komissio tekee lopullisen päätöksen, yksityisten oikeuksien suojaamisesta silloin, kun valtion viranomaiset ovat mahdollisesti rikkoneet SEUT 108 artiklan 3 kohdassa määrättyä kieltoa (tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 28 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan siten saattaa asioita, joissa ne joutuvat tulkitsemaan ja soveltamaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuen käsitettä etenkin sen määrittämiseksi, olisiko valtion toimenpiteen, joka on toteutettu noudattamatta SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaista ennakkovalvontamenettelyä, osalta pitänyt noudattaa mainittua menettelyä vai ei (ks. vastaavasti tuomio Fédération nationale du commerce extérieur des produits alimentaires ja Syndicat national des négociants et transformateurs de saumon, C‑354/90, EU:C:1991:440, 9 ja 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Se, että asia tulee kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, johtuu SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä määrätyn, tukisuunnitelmien toteuttamista koskevan kiellon välittömästä oikeusvaikutuksesta. Tältä osin unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että tässä määräyksessä tarkoitettua toteuttamiskieltoa sovelletaan välittömästi jokaiseen sellaiseen tukeen, joka on toteutettu siitä ilmoittamatta (tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

24

Kansallisten tuomioistuinten on siten taattava yksityisille, että kaikki seuraukset SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen rikkomisesta määritetään kansallisen oikeuden mukaisesti, olipa kysymys sitten täytäntöönpanotoimien pätevyydestä tai tämän määräyksen taikka mahdollisten väliaikaisten toimenpiteiden vastaisesti myönnettyjen taloudellisten tukien takaisin perimisestä (tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

25

Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on siis toteuttaa toimenpiteet, joilla tukien toteuttamisen sääntöjenvastaisuus voidaan korjata, jottei tuensaajalla olisi enää mahdollisuutta käyttää tukia vapaasti komission päätöksen tekemiseen saakka jäljellä olevan ajan (tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26

Kun kansalliset tuomioistuimet toteavat, että kyseessä olevaa toimenpidettä on pidettävä SEUT 107 artiklassa tarkoitettuna valtiontukena, joka on toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti, ne voivat tässä tarkoituksessa päättää joko keskeyttää kyseisen toimenpiteen täytäntöönpanon ja määrätä jo maksetut määrät takaisin perittäviksi tai määrätä väliaikaisia toimenpiteitä yhtäältä asianosaisten intressien ja toisaalta komission myöhemmän päätöksen tehokkaan vaikutuksen suojaamiseksi (ks. analogisesti tuomio Deutsche Lufthansa, C‑284/12, EU:C:2013:755, 43 kohta ja määräys Flughafen Lübeck, C‑27/13, EU:C:2014:240, 26 kohta).

27

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin totesi sille näin annetun tehtävän mukaisesti käsiteltävässä asiassa, että kyseessä olevat sopimukset ovat valtiontukea, joka on pantu täytäntöön SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti. Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin olevansa estynyt täyttämään velvollisuutensa määrittää kaikki seuraukset tästä rikkomisesta sen oikeusvoiman vaikutuksesta, joka liittyy Oberlandesgericht Hammin (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) vahvistustuomioon, jossa kyseessä olevien sopimusten vahvistettiin olevan edelleen voimassa.

28

Tältä osin unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja‑aineistosta ilmenee yhtäältä, että asia, jossa kyseinen Oberlandesgericht Hammin (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) ratkaisu annettiin, ei koskenut pääasiallisesti eikä liitännäisesti sitä, olivatko kyseessä olevat sopimukset SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, minkä johdosta – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa – tätä kysymystä ei tarkastellut Oberlandesgericht Hamm (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) eikä myöskään Landgericht Münster (Münsterin alueellinen tuomioistuin) sen ratkaistessa samaa asiaa ensimmäisessä oikeusasteessa.

29

Tästä seuraa toisaalta, että asian, jossa Oberlandesgericht Hamm (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) antoi vahvistustuomion, ainoana kohteena oli sen toteaminen, että kyseessä olevat sopimukset pysyivät voimassa siitä huolimatta, että osavaltio oli ne irtisanonut. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan oikeusriidan kohteena on sen sijaan ensinnäkin vahingonkorvauksen maksaminen näiden sopimusten osittaisen täyttämättä jättämisen vuoksi, toiseksi näiden sopimusten täyttäminen muilta osin ja kolmanneksi tiettyjen tietojen saaminen muun muassa alalla sovelletuista hinnoista.

30

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin myöntää, että oikeusvoiman periaatteella, sellaisena kuin se on kansallisessa oikeudessa hahmotettu, on tietyt objektiiviset, subjektiiviset ja ajalliset rajat ja siitä on tiettyjä poikkeuksia, se toteaa, ettei kansallinen oikeus ole ainoastaan esteenä kanneperusteiden, jotka on jo nimenomaisesti lainvoimaisesti ratkaistu, uudelleentarkastelulle toisessa oikeusriidassa vaan myös sellaisten kysymysten käsittelemiselle, jotka olisi voitu esittää aiemman oikeusriidan yhteydessä mutta joita ei siinä esitetty.

31

Tältä osin on muistutettava siitä, että kansallisten tuomioistuinten on tulkittava kansallisen oikeuden säännöksiä niin pitkälti kuin mahdollista siten, että niitä voidaan soveltaa unionin oikeuden täytäntöönpanoa edistävällä tavalla (tuomio Lucchini, C‑119/05, EU:C:2007:434, 60 kohta).

32

Tällä kansallisen oikeuden unionin oikeuden mukaista tulkintaa koskevalla periaatteella on tosin tietyt rajat. Kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta tukeutua unionin oikeuden sisältöön, kun se tulkitsee ja soveltaa asiaan liittyviä kansallisen oikeuden säännöksiä, rajoittavat siten yleiset oikeusperiaatteet, eikä kyseinen velvollisuus voi olla perustana kansallisen oikeuden contra legem ‑tulkinnalle (ks. vastaavasti tuomio Impact, C‑268/06, EU:C:2008:223, 100 kohta ja tuomio Association de médiation sociale, C‑176/12, EU:C:2014:2, 39 kohta).

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo pääasiassa olevan kyse tällaisesta rajasta ja korostaa, ettei se voi kansallisen oikeuden mukaan ”[millään] tavoin vastustaa [kyseessä olevien sopimusten täytäntöönpanoa]”.

34

Tältä osin on muistutettava, että unionin oikeuden mukaisen tulkinnan periaate edellyttää, että kansalliset tuomioistuimet tekevät toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja taatakseen unionin oikeuden täyden tehokkuuden ja päätyäkseen ratkaisuun, joka on unionin oikeudessa tavoitellun päämäärän mukainen (ks. vastaavasti tuomio Dominguez, C‑282/10, EU:C:2012:33, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

35

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on siten tämän perusteella tarkistettava, voiko se päätyä tällaiseen tulkintaan, ottamalla huomioon muun muassa yhtäältä tämän tuomion 28 ja 29 kohdassa mainitut seikat (ks. analogisesti tuomio Dominguez, C‑282/10, EU:C:2012:33, 31 kohta) ja toisaalta tämän tuomion 26 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, josta käy ilmi, että määrittääkseen SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen rikkomisen seuraukset kansalliset tuomioistuimet voivat tilanteen mukaan määrätä väliaikaisia toimenpiteitä. Käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on täten tarkastella mahdollisuutta määrätä sellaisesta toimenpiteestä, jolla väliaikaisesti lykätään kyseessä olevien sopimusten täytäntöönpanoa, kunnes komissio antaa päätöksen, jolla menettely päätetään, mikä saattaisi mahdollistaa sen, että kyseinen tuomioistuin voisi noudattaa SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmanteen virkkeeseen perustuvia velvollisuuksiaan kuitenkaan kyseessä olevien sopimusten pätevyydestä lausumatta.

36

Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on katsonut, ettei Saksan siviiliprosessioikeudessa säädettyjä poikkeuksia oikeusvoiman periaatteesta voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, on lisäksi todettava, että tuomiolla on ZPO:n 322 §:n 1 momentin nojalla oikeusvoima ainoastaan siltä osin kuin kanteessa tai vastakanteessa esitettyyn vaatimukseen on annettu ratkaisu. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on täten tarkistettava, onko tällaisen ZPO:n 322 §:ssä nimenomaisesti mainitun rajoituksen johdosta kiellettyä tulkita tätä säännöstä siten, että vedottaessa SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen rikkomiseen oikeusvoima ulottuu ainoastaan oikeudellisiin vaatimuksiin, jotka tuomioistuin on ratkaissut, eikä se täten ole esteenä sille, että tuomioistuin lausuu myöhemmän oikeusriidan yhteydessä oikeudellisista seikoista, joista kyseisessä lainvoimaisessa ratkaisussa ei ole lausuttu.

37

Tämän tuomion 35 kohdassa tarkoitetun kaltaisesta toimenpiteestä tai tämän tuomion 36 kohdassa tarkoitetun kaltaisesta unionin oikeuden tulkinnasta ei nimittäin seuraa, että Oberlandesgericht Hammin (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) antaman lainvoimaiseksi tulleen ratkaisun oikeusvoima joutuisi kyseenalaiseksi.

38

Tilanteessa, jossa tällainen toimenpide tai tulkinta ei kuitenkaan tule kyseeseen, on muistutettava oikeusvoiman periaatteen tärkeydestä sekä unionin oikeusjärjestyksessä että kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Sekä oikeusrauhan ja oikeussuhteiden vakauden että hyvän lainkäytön varmistamiseksi on näet tärkeää, että käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen päättymisen jälkeen lainvoimaisiksi tulleita tuomioistuinratkaisuja ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi (ks. tuomio Fallimento Olimpiclub, C-2/08, EU:C:2009:506, 22 kohta ja tuomio Târșia, C-69/14, EU:C:2015:662, 28 kohta).

39

Näin ollen unionin oikeudessa ei edellytetä, että kansallisen tuomioistuimen olisi kaikissa tilanteissa jätettävä soveltamatta kansallisia menettelysääntöjä, joiden perusteella ratkaisu on oikeusvoimainen, vaikka siten olisi mahdollista lopettaa kyseessä olevalla ratkaisulla toteutettu unionin oikeuden rikkominen (tuomio Kapferer, C‑234/04, EU:C:2006:178, 22 kohta; tuomio Fallimento Olimpiclub, C-2/08, C:2009:506, 23 kohta; tuomio komissio v. Slovakia, C-507/08, EU:C:2010:802, 60 kohta; tuomio Impresa Pizzarotti, C‑213/13, EU:C:2014:2067, 59 kohta ja tuomio Târșia, C-69/14, EU:C:2015:662, 29 kohta).

40

Koska unioni ei ole antanut asiasta säännöksiä, jäsenvaltioiden asiana on antaa sisäisessä oikeusjärjestyksessään oikeusvoiman periaatteen toteuttamisen yksityiskohtaiset säännöt jäsenvaltioiden menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen nojalla. Nämä säännöt eivät kuitenkaan saa olla epäedullisempia kuin ne säännöt, jotka koskevat samankaltaisia jäsenvaltion sisäisiä tilanteita (vastaavuusperiaate), eikä niillä saada tehdä unionin oikeusjärjestyksessä tunnustettujen oikeuksien käyttämistä käytännössä mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi (tehokkuusperiaate) (ks. vastaavasti tuomio Fallimento Olimpiclub, C‑2/08, EU:C:2009:506, 24 kohta ja tuomio Impresa Pizzarotti, C‑213/13, EU:C:2014:2067, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

41

Unionin tuomioistuin on jo todennut tehokkuusperiaatteesta, että kaikkia sellaisia tapauksia, joissa on kyse siitä, tekeekö kansallinen menettelysääntö unionin oikeuden soveltamisen mahdottomaksi tai suhteettoman vaikeaksi, on tarkasteltava ottaen huomioon tämän menettelysäännön merkitys koko menettelyssä, menettelyn kulku sekä sen erityispiirteet eri kansallisissa elimissä. Tältä kannalta katsoen on tarvittaessa otettava huomioon kansallisen tuomioistuinjärjestelmän perustana olevat periaatteet, kuten puolustautumisoikeuksien suojaaminen, oikeusvarmuuden periaate sekä oikeudenkäynnin moitteeton kulku (ks. vastaavasti tuomio Fallimento Olimpiclub, C‑2/08, EU:C:2009:506, 27 kohta ja tuomio Târșia, C-69/14, EU:C:2015:662, 36 ja 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

42

Tältä osin on todettava, että tämän tuomion 30 kohdassa kuvaillun kaltaisesta kansallisen oikeuden tulkinnasta voi muun muassa seurata se, että kansallisen tuomioistuimen – tässä tapauksessa Oberlandesgericht Hammin (Hammin alueellinen ylemmän oikeusasteen tuomioistuin) – ratkaisulle annetaan vaikutuksia, jotka käsiteltävässä asiassa estävät unionin oikeuden soveltamisen, sillä kansallisten tuomioistuinten olisi sen johdosta mahdotonta noudattaa velvollisuuttaan varmistaa SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen noudattaminen.

43

Tästä seuraisi nimittäin, että valtion viranomaiset sekä valtiontuen saajat voisivat kiertää SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannessa virkkeessä määrättyä kieltoa hankkimalla unionin oikeuden valtiontukisääntöihin vetoamatta vahvistustuomion, jonka vaikutuksesta ne voisivat lopulta jatkaa kyseessä olevan tuen täytäntöönpanoa useiden vuosien ajan. Pääasian kaltaisessa tilanteessa unionin oikeutta rikottaisiin siten uudelleen jokaisen uuden puuntoimituksen yhteydessä ilman mahdollisuutta lopettaa sitä.

44

Lisäksi tällainen kansallisen oikeuden tulkinta on omiaan poistamaan tehokkaan vaikutuksen tämän tuomion 21 kohdassa tarkoitetulta komission yksinomaiselta toimivallalta arvioida unionin tuomioistuinten valvonnassa tukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Tilanteessa, jossa komission, jolle Saksan liittotasavalta on tällä välin ilmoittanut tukitoimenpiteestä, jonka kyseessä olevat sopimukset muodostivat, olisi todettava tukitoimenpiteen olevan sisämarkkinoille soveltumaton ja määrättävä se perittäväksi takaisin, komission päätöksen täytäntöönpanoa ei nimittäin voitaisi toteuttaa, jos sitä vastaan voitaisiin vedota kansalliseen tuomioistuinratkaisuun, jossa tämän tuen muodostavien sopimusten todettaisiin ”olevan voimassa”.

45

Näin ollen on todettava, että kansallista oikeussääntöä, joka estää kansallista tuomioistuinta määrittämästä SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen rikkomisen kaikkia seurauksia oikeusvoimaisen kansallisen tuomioistuinratkaisun johdosta, joka on annettu oikeusriidassa, jonka kohde ei ollut sama ja joka ei koskenut sitä, ovatko kyseessä olevat sopimukset valtiontukea, on pidettävä tehokkuusperiaatteen vastaisena. Näin merkittävää estettä unionin oikeuden ja etenkin valtiontukien valvontaa koskevien sääntöjen tehokkaalle soveltamiselle ei voida perustellusti pitää oikeutettuna oikeusvarmuuden periaatteen johdosta (ks. analogisesti tuomio Fallimento Olimpiclub, C-2/08, EU:C:2009:506, 31 kohta ja tuomio Ferreira da Silva e Britto, C-160/14, EU:C:2015:565, 59 kohta).

46

Kaiken edellä esitetyn perusteella esitettyyn kysymykseen on vastattava, että unionin oikeus on pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, ettei kansallinen tuomioistuin, joka on todennut sen käsiteltävänä olevan oikeusriidan kohteena olevien sopimusten olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka on toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti, voi kansallisen oikeuden säännön, jossa säädetään oikeusvoiman periaatteesta, soveltamisen johdosta määrittää tämän rikkomisen kaikkia seurauksia, koska lainvoimaisella kansallisella tuomioistuinratkaisulla näiden sopimusten on todettu olevan edelleen voimassa mutta siinä ei ole tutkittu sitä, ovatko sopimukset valtiontukea.

47

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Unionin oikeus on pääasian kaltaisissa olosuhteissa esteenä sille, ettei kansallinen tuomioistuin, joka on todennut sen käsiteltävänä olevan oikeusriidan kohteena olevien sopimusten olevan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka on toteutettu SEUT 108 artiklan 3 kohdan kolmannen virkkeen vastaisesti, voi kansallisen oikeuden säännön, jossa säädetään oikeusvoiman periaatteesta, soveltamisen johdosta määrittää tämän rikkomisen kaikkia seurauksia, koska lainvoimaisella kansallisella tuomioistuinratkaisulla näiden sopimusten on todettu olevan edelleen voimassa mutta siinä ei ole tutkittu sitä, ovatko sopimukset valtiontukea.