1

Alcogroup SA (jäljempänä Alcogroup) ja Alcodis SA (jäljempänä Alcodis) vaativat valituksessaan unionin tuomioistuinta kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentin 16.6.2015 antaman määräyksen Alcogroup ja Alcodis v. komissio (T-274/15 R, EU:T:2015:389; jäljempänä valituksenalainen määräys), jolla viimeksi mainittu hylkäsi niiden välitoimihakemuksen, jossa vaadittiin yhtäältä Alcogroupille ja kaikille suoraan tai välillisesti sen määräysvallassa oleville yrityksille, mukaan lukien Alcodis, osoitetun 12.3.2015 annetun komission päätöksen C(2015) 1769 final (jäljempänä ensimmäinen riidanalainen päätös), joka koskee [SEUT 101] ja [SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1) 20 artiklan 4 kohdan soveltamista koskevaa menettelyä, sekä Alcogroupille osoitetun 8.5.2015 annetun komission päätöksen (jäljempänä toinen riidanalainen päätös), joka liittyy tutkimuksiin AT.40244 – Bioetanoli (aiemmin AQUA VIT) ja AT.40054 – Oil and Biofuel Markets, täytäntöönpanon lykkäämistä, ja toisaalta Euroopan komission velvoittamista keskeyttämään kaikki tutkintatoimenpiteet tai muut niitä koskevat toimenpiteet menettelyissä AT.40054 ja AT.40244.

2

Aluksi on täsmennettävä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti antoi valituksenalaisen määräyksen ennen kuin komissio toimitti huomautuksensa välitoimihakemuksesta ja ajankohtana, jona näiden huomautusten esittämiselle asetettu määräaika ei vielä ollut päättynyt. Kuten komissio huomauttaa perustellusti unionin tuomioistuimelle, valituksenalainen määräys perustuu yksinomaan välitoimihakemuksessa esitettyihin tosiseikkoihin. Vaikka komissio kiistää tietyt näistä tosiseikoista, se tekee sen vain toissijaisesti ja siltä varalta, että valituksenalainen määräys kumotaan. Valituksen tutkimisen osalta nyt esillä oleva määräys lähtee siten olettamasta, jonka mukaan valituksenalaisessa määräyksessä todetut tosiseikat on näytetty toteen, vahvistamatta niiden paikkansapitävyyttä tai paikkansapitämättömyyttä.

3

Alcogroup ja Alcodis harjoittavat etanolin tuotantoa, jalostusta ja myyntiä. Maaliskuussa 2013 tehdyn kantelun seurauksena komissio aloitti toukokuussa 2013 tarkastukset etanolin hintojen arviointimenettelyn kehittäneen ja yleisön saataville antaneen yrityksen tiloissa sekä useiden muiden raakaöljyn, jalostettujen öljytuotteiden ja biopolttoaineiden aloilla toimivien yritysten tiloissa. Tämä tutkimus, joka kirjattiin viitteellä AT.40054 (Oil and Biofuel Markets), koski sekä tämän menettelyn toimintaa että mahdollista salaista yhteistyötä tätä menetelmää manipuloimaan pyrkineiden yritysten välillä.

4

Kyseisen tutkimuksen yhteydessä komissio osoitti 23.5.2014 Alcodisille tietojensaantipyynnön asetuksen N:o 1/2003 18 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla. Alcodis vastasi tähän pyyntöön 14.6.2014.

5

Komissio velvoitti 29.9.2014 Alcogroupin ja Alcodisin suostumaan tarkastukseen asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 4 kohdan nojalla. Tarkastus suoritettiin niiden toimitiloissa 7.–10.10.2014. Tämän tarkastuksen yhteydessä ja seurauksena Alcogroup ja Alcodis pyysivät asianajajiaan avustamaan niitä puolustuksensa varmistamiseksi. Tässä yhteydessä laadittiin useita asiakirjoja, joita vaihdettiin näiden yritysten ja niiden asianajajien välillä. Tämän asiakirjojen vaihdon ja liitteinä toimitettujen asiakirjojen täsmennettiin kuuluvan asianajajien salassapitovelvollisuuden piiriin, ja kussakin oli englanninkielinen maininta ”legally privileged”, tai se liitettiin asiakirjavihkoon, jonka otsikkona oli tällä samalla kielellä ”legally privileged”.

6

Samanaikaisesti tutkimuksen AT.40054 kanssa komissio aloitti tutkimuksen AT.40244, joka koski mahdollisia sopimuksia ja yhdenmukaistettuja menettelytapoja, joiden tarkoituksena on bioetanolin myyntiä harjoittavien yritysten menettelytapojen koordinoiminen, markkinoiden ja asiakkaiden jakaminen sekä tietojenvaihto. Tässä tutkimuksessa komissio määräsi ensimmäisellä riidanalaisella päätöksellä Alcogroupin ja Alcodisin suostumaan tarkastukseen, joka toteutettiin 24.–27.3.2015. Tämän tarkastuksen alussa näiden yritysten asianajajat pyysivät komission tarkastajia jättämään tutkimustensa ulkopuolelle puolustusasiakirjat, jotka oli laadittu 7.–10.10.2014 suoritetun tarkastuksen seurauksena. Tällöin sovittiin, että kaikki asiakirjat, joissa on englanninkielinen maininta ”legally privileged”, jätetään välittömästi tutkimuksen ulkopuolelle, eivätkä tarkastajat tutustu niihin, ja että Alcogroupin ja Alcodisin asianajajat tutkivat ne yhdessä.

7

Tämän jälkeen ilmeni kuitenkin Alcogroupin ja Alcodisin mukaan, että komission tarkastajat olivat arvioineet kyseisiä asiakirjoja selvittääkseen, oliko niillä merkitystä tutkinnan kannalta, ja että he olivat valikoineet eri puolustusasiakirjoja, jotka oli yksilöity englanninkielisellä maininnalla ”legally privileged”, niiden takavarikoimista varten. Alcogroupin ja Alcodisin asianajajien vastustuksen seurauksena nämä asiakirjat poistettiin takavarikoitavien asiakirjojen luettelosta ja nämä tarkastajat suostuivat siihen, että asiakirjat, joissa oli kyseinen maininta ”legally privileged”, liitettäisiin erilliseen asiakirjavihkoon ja että niitä tutkittaisiin ainoastaan Alcogroupin ja Alcodisin asianajajan läsnä ollessa. Näiden yritysten mukaan kyseiset tarkastajat olivat kuitenkin jo tutustuneet asiakirjoihin, jotka oli laadittu näiden kahden yrityksen puolustusta varten tutkimuksen AT.40054 yhteydessä toteutetun ensimmäisen tarkastuksen seurauksena.

8

Alcogroup ja Alcodis osoittivat 21.4.2015 komissiolle kirjeen, jossa ne pyysivät sitä keskeyttämään välittömästi kaikki niitä koskevat tutkintatoimenpiteet menettelyissä AT.40054 ja AT.40244, mukaan lukien takavarikoituihin asiakirjoihin tutustumisen tai niiden arvioimisen. Tämä pyyntö hylättiin 8.5.2015 toisella riidanalaisella päätöksellä.

9

Alcogroup ja Alcodis nostivat 29.5.2015 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa ne vaativat ensimmäisen ja toisen riidanalaisen päätöksen kumoamista.

10

Alcogroup ja Alcodis tekivät unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan erillisellä asiakirjalla välitoimihakemuksen, jossa ne vaativat, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti

11

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti jätti valituksenalaisella määräyksellä tämän hakemuksen tutkimatta ennen komission huomautusten esittämiselle asetetun määräajan päättymistä.

12

Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi Alcogroupin ja Alcodisin ensimmäisestä vaatimuksesta, että ensimmäisen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva vaatimus oli jätettävä tutkimatta, koska tämä päätös oli jo pantu kokonaisuudessaan täytäntöön, minkä vuoksi sen lykkäämisessä ei olisi ollut mieltä. Toisen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevasta vaatimuksesta hän totesi, että lähtökohtaisesti tällaisen kielteisen päätöksen, jolla kieltäydytään hyväksymästä hallinnollisessa menettelyssä käsiteltävää vaatimusta, täytäntöönpanoa ei voida lykätä. Alcogroupin ja Alcodisin toisesta vaatimuksesta unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi, että tämä vaatimus siitä, että komissio velvoitettaisiin keskeyttämään kaikki tutkintatoimenpiteet tai muut niitä koskevat toimenpiteet, ylitti pääasian oikeudenkäynnissä nostetun kanteen kohteen, sillä jos pyydetty määräys annettaisiin, sillä otettaisiin ennalta kantaa toimenpiteisiin, jotka komissio voi toteuttaa ensimmäisen ja toisen riidanalaisen päätöksen mahdollisen kumoamistuomion seurauksena. Ei ole myöskään näytetty, että tällainen ennalta kantaa ottaminen olisi tarpeen kumoamistuomion täyden tehokkuuden turvaamiseksi tässä asiassa, sillä näiden riidanalaisten päätösten kumoamisen tapauksessa kaikkien lainvastaisesti käytettyjen todisteiden poistaminen tutkinta-aineistosta olisi riittänyt tässä tarkoituksessa.

13

Alcogroup ja Alcodis vaativat, että unionin tuomioistuin

14

Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin

15

Alcogroup ja Alcodis esittävät valituksensa tueksi kolme perustetta. Ensimmäinen valitusperuste, joka koskee oikeudellista virhettä ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamista arvioitaessa, jakautuu kolmeen osaan, jotka koskevat

16

Toisessa ja kolmannessa valitusperusteessaan Alcogroup ja Alcodis väittävät, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on tehnyt oikeudellisen virheen arvioidessaan niiden ensimmäisen riidanalaisen päätöksen ja toisen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan vaatimuksen tutkittavaksi ottamista.

17

Lisäksi Alcogroup ja Alcodis esittävät syyt, joiden vuoksi unionin yleisessä tuomioistuimessa vaaditut välitoimet on niiden mielestä syytä määrätä.

18

Komissio vaatii unionin tuomioistuinta hylkäämään valituksen kokonaisuudessaan. Se lisää, että välitoimihakemus oli joka tapauksessa hylättävä ja että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on perustellusti tehnyt niin.

19

Ensimmäisen valitusperusteensa ensimmäisessä osassa Alcogroup ja Alcodis kritisoivat sitä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa todennut, että niiden ensimmäisessä oikeusasteessa esittämällä toisella vaatimuksella pyrittiin ”tosiasiallisesti siihen, että komissiota kiellettäisiin jatkamasta tutkimuksiaan AT.40054 ja AT.40244 ja käyttämästä tässä yhteydessä lainvastaisesti hankkimiaan luottamuksellisia tietoja”, vaikka valittajien mukaan niiden vaatimus oli paljon rajatumpi. Todellisuudessa ne olivat pyytäneet ainoastaan, että kaikki tutkintatoimenpiteet keskeytettäisiin kyseisissä menettelyissä pääasiassa annettavaa ratkaisua odotettaessa ja yksinomaan niitä koskevilta osin.

20

Valituksenalaisesta määräyksestä kokonaisuutena tarkasteltuna ilmenee, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on ottanut huomioon, että ensimmäisessä oikeusasteessa esitetty toinen vaatimus on rajattu. Tämä toteamus perustuu erityisesti tämän määräyksen 21 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen, ensinnäkin sen 12 kohdan valossa, jossa kyseinen vaatimus on toistettu sanatarkasti, ja toiseksi sen 20 kohdan valossa, jossa muistutetaan vaaditun lykkäämisen väliaikaisuudesta ja välitoimihakemuksen liitännäisyydestä suhteessa pääasiaan, johon se liittyy.

21

Lisäksi on paikallaan todeta, että Alcogroup ja Alcodis ovat sekä unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämissään kirjelmissä että välitoimien määräämistä koskevassa valituksensa osassa esittäneet, että kaikki lainvastaisesti hankittujen tietojen perusteella niiden osalta toteuttavat tutkintatoimenpiteet lisäisivät niille aiheutuvaa vahinkoa. Tästä seuraa, että niiden välitoimihakemuksen ja erityisesti ensimmäisessä oikeusasteessa esittämän toisen vaatimuksen tavoitteena oli tosiasiallisesti estää tällaisen vahingon aiheutuminen kieltämällä komissiota väliaikaisesti jatkamasta tutkimuksia AT.40054 ja AT.40244 siltä osin kuin kyse on niiden mahdollisesta osallistumisesta näiden tutkimusten kohteena oleviin kilpailusääntöjen rikkomisiin, kuten unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on perustellusti tuonut esille valituksenalaisen määräyksen 21 kohdan ensimmäisessä virkkeessä.

22

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen valitusperusteen ensimmäinen osa on hylättävä.

23

Ensimmäisen valitusperusteensa toisessa osassa Alcogroup ja Alcodis väittävät, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on tehnyt oikeudellisen virheen erityisesti valituksenalaisen määräyksen 23 kohdassa, kun hän on soveltanut analogisesti esillä olevaan asiaan määräyksessä komissio v. Akzo ja Akcros (C‑7/04 P(R), EU:C:2004:566) esitettyjä perusteluja arvioidakseen vaadittujen välitoimien tarpeellisuutta myöhemmän tuomion täyden tehokkuuden turvaamiseksi. Esillä oleva asia poikkeaa niiden mukaan kyseisen määräyksen taustalla olleesta asiasta. Tässä viimeksi mainitussa määräyksessä oli kyse rajoitetun määrän asiakirjoja asemasta, minkä vuoksi kyseessä olleiden yhtiöiden oikeudet turvattiin riittävästi sillä, että komissio ei voisi käyttää näitä asiakirjoja, jos tarkastuksen määräämisestä tehty päätös kumotaan. Sitä vastoin esillä olevassa asiassa komission tarkastajat ovat tarkoituksella sisällyttäneet kaikki Alcogroupin ja Alcodisin puolustusasiakirjat tutkintaan ja tutustuneet niihin. Alcogroupin ja Alcodisin olisi mahdotonta osoittaa myöhemmin riittävällä varmuudella, että tällä lainvastaisesti hankittuihin tietoihin tutustumisella olisi yhteys komission tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa mahdollisesti toteuttamiin toimenpiteisiin.

24

Tältä osin on huomattava, että vaikka määräyksessä komissio v. Akzo ja Akcros (C‑7/04 P(R), EU:C:2004:566) oli kyse ainoastaan rajoitetusta määrästä asiakirjoja, tässä määräyksessä esitetyt perustelut eivät perustuneet tähän seikkaan sinänsä. Unionin tuomioistuin katsoi kyseisen määräyksen 41 ja 42 kohdassa, että pelkästään se seikka, että komissio oli tutustunut salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluviksi väitettyjen asiakirjojen sisältämiin tietoihin, ei riittänyt osoittamaan välitoimien määräämisen tarpeellisuutta, jos näitä tietoja ei ollut paljastettu kolmansille ja jos niitä ei ollut käytetty Euroopan unionin kilpailusääntöjen rikkomista koskevassa menettelyssä. Unionin tuomioistuin täsmensi vielä tämän saman määräyksen 43 kohdassa, että sillä, että komissiolla oli ollut mahdollisuus tutkia perusteellisemmin kyseisiä asiakirjoja, ei voitu osoittaa, että kyseisille yhtiöille oli todella aiheutunut vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

25

Näin ollen Alcogroupin ja Alcodisin väitteet, jotka perustuvat siihen, että komission virkamiehet ovat tarkastuksen aikana tutustuneet salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluviin asiakirjoihin, joita komissio ei ole säilyttänyt tämän tarkastuksen jälkeen, eivät sitä suuremmalla syyllä riitä yksinään osoittamaan vaadittujen välitoimien määräämisen tarpeellisuutta myöhemmän tuomion täyden tehokkuuden turvaamiseksi. Ei nimittäin ole mitään mahdollisuutta, että komissio luovuttaisi kolmansille nämä todisteet, joita sillä ei enää ole, tai että niihin vedottaisiin sellaisinaan kilpailusääntöjen rikkomisen toteen näyttämiseksi.

26

Lisäksi on hylättävä Alcogroupin ja Alcodisin tässä muutoksenhakuasiassa esittämät väitteet siitä, että jos komissio käyttää lainvastaisesti hankittuja tietoja, niiden olisi mahdotonta määräyksen komissio v. Akzo ja Akcros (C‑7/04 P(R), EU:C:2004:566) tilanteesta poiketen todistaa, että tämän käytön ja mahdollisten myöhemmin toteutettujen tutkintatoimien välillä on yhteys. Kuten unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 24 kohdassa oikeudellista virhettä tekemättä, Alcogroup ja Alcodis eivät ole näyttäneet tällaisen mahdottomuuden olemassaoloa toteen unionin yleisessä tuomioistuimessa. Sen presidentti katsoi siten perustellusti, että tällä perusteella esitettyä riskiä oli pidettävä täysin hypoteettisena.

27

Tältä osin on lisättävä, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi niin ikään perustellusti – yleisemmällä tasolla – valituksenalaisen määräyksen 21 kohdassa, että Alcogroup ja Alcodis kehottivat häntä todellisuudessa ylittämään toimivaltansa ottamalla ennalta kantaa siihen, mihin toimenpiteisiin komissio ryhtyisi tilanteessa, jossa unionin yleinen tuomioistuin kumoaisi ensimmäisen ja toisen riidanalaisen päätöksen. Ei voida poissulkea sitä, että Alcogroupin ja Alcodisin puolustautumisoikeuksien mahdollisen loukkaamisen korjaamiseksi tarvittaessa tulevaisuudessa toteutetaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotka muodostuvat muun muassa tiettyjen asiakirjojen poistamisesta komission asiakirja-aineistosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pääasian ratkaisevan unionin lainkäyttöelimen myöhemmin pääasian oikeudenkäynnissä antamia ratkaisuja sekä komission tekemiä hallinnollisia päätöksiä. Ei voida liioin pitää poissuljettuna, että tässä menettelyn vaiheessa komissio päättää olla jatkamatta tutkimuksiaan AT.40054 ja AT.40244 Alcogroupin ja Alcodisin osalta.

28

Näissä olosuhteissa Alcogroupin ja Alcodisin väitteet, joiden mukaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on tehnyt oikeudellisen virheen, joka koskee vaadittujen välitoimien määräämisen tarpeellisuutta myöhemmän tuomion täyden tehokkuuden turvaamiseksi, eivät voi menestyä. Tästä seuraa, että ensimmäisen valitusperusteen toinen osa on hylättävä.

29

Alcogroup ja Alcodis vetoavat ensimmäisen valitusperusteensa kolmannessa osassa siihen, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentin kohtuuttoman tiukka tulkinta välitoimihakemusten tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä on tehokkaan oikeussuojan periaatteen vastainen. Niiden mielestä ainoa tapa varmistaa tällainen oikeussuoja esillä olevan asian olosuhteissa olisi ollut määrätä keskeytettäviksi tutkintatoimenpiteet, jotka komissio saattoi ja edelleen saattaa toteuttaa lainvastaisen tutkinnan seurauksena, koska mahdollinen tuleva tuomio, jossa niiden pääasiassa nostama kanne hyväksytään, ei voi taannehtivasti poistaa tällaisista tutkintatoimenpiteistä aiheutuvaa vahinkoa. Unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on siten tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään niiden toisen vaatimuksen tutkimatta.

30

Tämän määräyksen 24–28 kohdassa todetun mukaisesti Alcogroup ja Alcodis eivät kuitenkaan ole näyttäneet, että niille olisi aiheutunut ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyssä toisessa vaatimuksessa tarkoitettujen välitoimien määräämättä jättämisen vuoksi vahinkoa, jota olisi mahdoton poistaa taannehtivasti, tai että näiden toimien määrääminen olisi ollut tarpeen myöhemmän tuomion täyden tehokkuuden turvaamiseksi. Näin ollen niiden väitteet eivät riitä osoittamaan, että unionin yleisen tuomioistuimen presidentti olisi loukannut tehokkaan oikeussuojan periaatetta katsoessaan, että tällaisten toimien määrääminen ei ollut esillä olevassa asiassa tarpeen.

31

Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen valitusperusteen kolmas osa ei voi menestyä.

32

Näin ollen ensimmäinen valitusperuste on hylättävä kokonaisuudessaan.

33

Toisessa valitusperusteessaan Alcogroup ja Alcodis kritisoivat unionin yleisen tuomioistuimen presidenttiä siitä, että hän on katsonut, että ensimmäinen riidanalainen päätös oli jo pantu kokonaisuudessaan täytäntöön 24.–27.3.2015 suoritetun tarkastuksen vuoksi ja että näin ollen välitoimihakemuksen jättämispäivänä vahinko, johon ne vetoavat, oli jo syntynyt. Niiden mukaan tämän päätöksen vahingolliset seuraukset eivät päättyneet siihen, kun komission tarkastajat poistuivat niiden toimitiloista, koska kyseisessä päätöksessä annettiin tälle toimielimelle oikeus säilyttää ja arvioida tämän tarkastuksen aikana takavarikoidut asiakirjat ja koska siten sillä oli mahdollisuus ottaa huomioon arvioinnissaan tietoja, jotka oli hankittu tutustumalla lainvastaisesti Alcogroupin ja Alcodisin puolustusasiakirjoihin.

34

Tältä osin riittää, kun todetaan, että vahinko, johon Alcogroup ja Alcodis vetoavat hakiessaan unionin yleisen tuomioistuimen presidentiltä ensimmäisen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä, perustui siihen, että komissio oli tutustunut niiden puolustusasiakirjoihin 24.–27.3.2015 suoritetun tarkastuksen yhteydessä. Kuten unionin yleisen tuomioistuimen presidentti totesi perustellusti valituksenalaisen määräyksen 16 ja 17 kohdassa, tämä vahinko syntyi juuri sinä ajankohtana, jona tämä päätös pantiin täytäntöön, eli tarkastuksen kuluessa.

35

Se, että 24.–27.3.2015 toteutetun tarkastuksen kuluessa takavarikoituja asiakirjoja – lainvastaisesti hankittujen tietojen valossa – mahdollisesti käytettäisiin myöhemmin kilpailusääntöjen rikkomisen toteamiseksi, voisi toki aiheuttaa lisävahinkoa Alcogroupille ja Alcodisille. Vaikka unionin yleisen tuomioistuimen presidentti olisi määrännyt tämän tarkastuksen pitämisellä jo täytäntöön pannun ensimmäisen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä, tällainen lykkääminen ei kuitenkaan estäisi tämän uuden vahingon aiheutumista, koska sen tarkoituksena tai seurauksena ei olisi ollut kieltää komissiota jatkamasta jo takavarikoitujen asiakirjojen arviointia.

36

Tästä seuraa, että toinen valitusperuste on hylättävä.

37

Kolmannessa valitusperusteessaan Alcogroup ja Alcodis väittävät, että valituksenalaisessa määräyksessä on oikeudellinen virhe siltä osin kuin unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on katsonut, että toisen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei voida lykätä, koska se on kielteinen päätös. Niiden mukaan tällainen täytäntöönpanon lykkääminen oli tarpeen niiden ensimmäisessä oikeusasteessa esittämässä toisessa vaatimuksessa tarkoitettujen muiden välitoimien määräämiseksi, erityisesti kaikkien tutkintatoimenpiteiden keskeyttämiseksi menettelyissä AT.40054 ja AT.40244.

38

Lähtökohtaisesti unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan vaatimuksen ei ole katsottava kohdistuvan kielteistä päätöstä – kuten riidanalaista toista päätöstä – vastaan, koska lykkäävä päätös ei muuta valittajan tilannetta (unionin tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtajan määräys S v. komissio, 206/89 R, EU:C:1989:333, 14 kohta ja unionin tuomioistuimen presidentin määräys Moccia Irme v. komissio, C‑89/97 P(R), EU:C:1997:226, 45 kohta). Tämän päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskeva vaatimus oli näin ollen jätettävä tutkimatta, kuten unionin yleisen tuomioistuimen presidentti katsoi valituksenalaisen määräyksen 18 ja 19 kohdassa. Tilanne voisi olla toinen ainoastaan, jos tällainen täytäntöönpanon lykkääminen voisi olla tarpeen yhden tai useamman muun vaaditun välitoimen määräämiseksi silloin kun välitoimista päättävä tuomari on ottanut niitä koskevat vaatimukset tutkittaviksi ja katsonut ne perustelluiksi.

39

Tästä viimeksi mainitusta seikasta on todettava, että koska komissio oli hylännyt toisella riidanalaisella päätöksellä Alcogroupin ja Alcodisin hallinnollisessa menettelyssä käsiteltävän hakemuksen, joka koski niiden samojen välitoimien määräämistä, joita nämä yhtiöt olivat tämän jälkeen vaatineet ensimmäisessä oikeusasteessa esittämällään toisella vaatimuksella, tällainen tarve olisi voinut olla olemassa tämän vaatimuksen osalta, jos se olisi otettu tutkittavaksi ja katsottu perustelluksi. Riittää kun todetaan, että koska kaikki Alcogroupin ja Alcodisin tätä hylkäämistä vastaan esittämät väitteet on jätetty tutkimatta valituksenalaisella määräyksellä, tämä toinen vaatimus on hylätty myös tämän määräyksen 19–32 kohdassa.

40

Näin ollen unionin yleisen tuomioistuimen presidentti on perustellusti jättänyt tutkimatta valituksenalaisessa määräyksessä toisen riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan vaatimuksen. Tästä seuraa, että kolmas valitusperuste ei voi menestyä.

41

Näin ollen valitus on hylättävä kokonaisuudessaan ilman, että olisi tarpeen tutkia Alcogroupin ja Alcodisin väitteitä, jotka koskevat syitä, joiden vuoksi niiden mielestä niiden unionin yleisessä tuomioistuimessa vaatimat välitoimet olisi tarpeen määrätä.

42

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdassa määrätään, että jos valitus on perusteeton, unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista. Saman työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan mukaan, jota sovelletaan valituksen käsittelyyn työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla, asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on vaatinut, että Alcogroup ja Alcodis velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska yhtäkään niiden esittämää vaatimusta tai perustetta ei ole hyväksytty, ne on velvoitettava korvaamaan tässä muutoksenhakumenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuimen varapresidentti on määrännyt seuraavaa: