Valitse kokeelliset ominaisuudet, joita haluat kokeilla

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Asiakirja 62013CO0488

Unionin tuomioistuimen määräys (viides jaosto) 9.9.2014.
”Parva Investitsionna Banka” AD ym. vastaan ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD ja Sindik na ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD.
Okrazhen sad – Tagrovishten esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EY) N:o 1896/2006 – Käsite ”riitauttamattomat rahamääräiset vaatimukset” – Maksukyvyttömyysmenettely – Riitautettua saatavaa koskeva tuomioistuimen ulkopuolinen täytäntöönpanoperuste – Konkurssivarallisuuteen kohdistuva täytäntöönpanohakemus tällaisen täytäntöönpanoperusteen nojalla – Tilanne, joka ei kuulu asetuksen N:o 1896/2006 soveltamisalaan – Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen.
Asia C‑488/13.

Oikeustapauskokoelma – yleinen

ECLI-tunnus: ECLI:EU:C:2014:2191

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto)

9 päivänä syyskuuta 2014 ( *1 )

”Ennakkoratkaisupyyntö — Asetus (EY) N:o 1896/2006 — Käsite ”riitauttamattomat rahamääräiset vaatimukset” — Maksukyvyttömyysmenettely — Riitautettua saatavaa koskeva tuomioistuimen ulkopuolinen täytäntöönpanoperuste — Konkurssivarallisuuteen kohdistuva täytäntöönpanohakemus tällaisen täytäntöönpanoperusteen nojalla — Tilanne, joka ei kuulu asetuksen N:o 1896/2006 soveltamisalaan — Unionin tuomioistuimen toimivallan selvä puuttuminen”

Asiassa C‑488/13,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Okrazhen sad – Targovishte (Bulgaria) on esittänyt 2.9.2013 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 9.9.2013, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

”Parva Investitsionna Banka” AD,

”UniKredit Bulbank” AD ja

”Siyk Faundeyshan” LLS

vastaan

”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD ja

Sindik na ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD,

Natsionalna agentsia za prihoditen,

”Aset Menidzhmant” EAD:n,

”Ol Siyz Balgaria” OOD:n,

”Si Dzhi Ef – aktsionerna obshtnost” AD:n

”Silvar Biych” EAD:n,

”Rudersdal” EOOD:n,

”Kota Enerdzhi” EAD:n ja

Chavdar Angelov Angelovin

osallistuessa asian käsittelyyn,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja T. von Danwitz (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Juhász, A. Rosas, D. Šváby ja C. Vajda,

julkisasiamies: P. Mengozzi,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

”Parva Investitsionna Banka” AD, edustajanaan advokat I. Dermendzhiev,

”UniKredit Bulbank” AD, edustajinaan M. Fezliyska, A. Kazini ja L. K. Hampartsumyan,

”Siyk Faundeyshan” LLS, edustajanaan advokat Z. Tomov,

”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD, edustajanaan advokat G. Nakova,

Sindik na ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD, edustajanaan G. Y. Kolyovska,

”Aset Menidzhmant” EAD, edustajanaan advokat D. Ianakiev,

”Ol Siyz Balgaria” OOD, edustajanaan advokat V. Skochev,

”Silvar Biych” EAD, edustajanaan advokat D. Ianakiev,

”Rudersdal” EOOD, edustajanaan advokat V. Goshev,

”Kota Enerdzhi” EAD, edustajanaan advokat M. Nikolova,

Euroopan komissio, asiamiehinään S. Petrova ja M. Wilderspin,

päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian perustellulla määräyksellä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

on antanut seuraavan

määräyksen

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn käyttöönotosta 12.12.2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1896/2006 (EUVL L 399, s. 1) tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä ”Parva Investitsionna Banka” AD, ”UniKredit Bulbank” AD ja ”Siyk Faundeyshan” LLS ja toisaalta ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD ja Sindik na ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD ja joka koskee ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD:tä vastaan aloitettua maksukyvyttömyysmenettelyä.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Unionin oikeus

3

Asetuksen N:o 1896/2006 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että asetuksen tarkoituksena on ”yksinkertaistaa ja nopeuttaa oikeudenkäyntiä ja pienentää oikeudenkäyntikuluja riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa ottamalla käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely”.

4

Asetuksen 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Soveltamisala”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tätä asetusta sovelletaan valtion rajat ylittäviin siviili- ja kauppaoikeudellisiin asioihin riippumatta siitä, millaisessa tuomioistuimessa niitä käsitellään. Erityisesti asetusta ei sovelleta vero-, tulli- tai hallinto-oikeudellisiin asioihin eikä valtion vastuuseen teoista ja laiminlyönneistä, jotka on tehty julkista valtaa käytettäessä ('acta iure imperii').

2.   Tätä asetusta ei sovelleta:

– –

b)

konkurssiin, maksukyvyttömän yrityksen tai muun oikeushenkilön selvitysmenettelyyn, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin;

– –”

5

Kyseisen asetuksen 3 artiklassa määritellään valtion rajat ylittävät asiat seuraavasti:

”1.   Tässä asetuksessa valtion rajat ylittävällä asialla tarkoitetaan asiaa, jossa vähintään yhdellä asianosaisella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu.

2.   Kotipaikka määritetään tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22 päivänä joulukuuta 2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 [(EYVL 2001, L 12, s. 1)] 59 ja 60 artiklan mukaisesti.

3.   Se, onko kyseessä valtion rajat ylittävä asia, määritellään sen ajankohdan mukaisesti, jona eurooppalaista maksamismääräystä koskeva hakemus tehdään tämän asetuksen mukaisesti.”

6

Saman asetuksen 21 artiklan, jonka otsikko on ”Täytäntöönpano”, 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Täytäntöönpanomenettelyihin sovelletaan täytäntöönpanevan jäsenvaltion lakia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen säännösten soveltamista.”

7

Asetuksen N:o 1896/2006 26 artiklassa, jonka otsikko on ”Suhde kansalliseen prosessioikeuteen”, säädetään seuraavaa:

”Kaikkiin prosessioikeudellisiin kysymyksiin, joista ei erikseen säädetä tässä asetuksessa, sovelletaan kansallista lainsäädäntöä.”

Bulgarian oikeus

Perustuslaki

8

Perustuslain 5 §:n 4 momentissa säädetään seuraavaa:

”Perustuslain mukaisesti ratifioidut, julkaistut ja Bulgarian tasavallan osalta voimaan tulleet kansainväliset sopimukset ovat osa kansallista oikeutta. Ne ovat ensisijaisia niiden kanssa ristiriidassa oleviin kansallisen lainsäädännön oikeussääntöihin nähden.”

Kauppalaki

9

Kauppalain (Targovski zakon, jäljempänä TZ) 717n §:ssä säädetään seuraavaa:

”Myytäessä kiinnitettyä kiinteistöä, jonka velallinen on pantannut toisen henkilön velan vakuudeksi, pesänselvittäjä lähettää myynti-ilmoituksen kiinnitysvelkojalle. Pesänselvittäjä säilyttää kiinnitysvelkojalle tulevan maksuosuuden ja toimittaa sen kiinnitysvelkojalle tämän esittäessä saatavaansa koskevan täytäntöönpanoperusteen.”

Siviiliprosessilaki

10

Siviiliprosessilain (Grazhdanski protsesualen kodeks, jäljempänä GPK) 417 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Hakija voi pyytää maksamismääräyksen antamista saatavan määrästä riippumatta myös silloin, kun saatavan perusteena on

1)

hallintoviranomaisen toimi, jonka täytäntöönpanoon siviiliasioiden tuomioistuinten on annettava lupa

2)

kirjanpitoasiakirja tai kirjanpito-ote, joka osoittaa valtion laitoksen, kunnan tai pankin saatavan olemassaolon

3)

julkisen notaarin laatima asiakirja, sovintoratkaisu tai muu sopimus, jonka allekirjoitukset julkinen notaari on todistanut oikeiksi, kun kyseessä on tähän asiakirjaan sisältyvä rahaa tai paljousesinettä koskeva suoritusvelvollisuus tai velvollisuus tietyn omaisuuden luovuttamiseen;

– –”

11

Siviiliprosessilain 418 §:ssä säädetään seuraavaa:

”1.   Jos hakemukseen on oheistettu 417 §:ssä tarkoitettu asiakirja, johon saatava perustuu, velkoja voi pyytää tuomioistuinta antamaan määräyksen välittömästä täytäntöönpanosta ja täytäntöönpanoperusteen.

2.   Täytäntöönpanoperuste annetaan sen jälkeen, kun tuomioistuin on tutkinut asiakirjan muodollisen oikeellisuuden ja todennut velalliseen kohdistuvan täytäntöönpanokelpoisen saatavan. Tuomioistuin antaa täytäntöönpanoperusteen tekemällä tätä tarkoittavan merkinnän sille esitettyyn asiakirjaan ja maksamismääräykseen.

3.   Jos tuomioistuimelle esitetystä asiakirjasta ilmenee, että velan erääntymisen edellytyksenä on vastasuorituksen täyttäminen tai jonkin muun tosiseikan tapahtuminen, tämän vastasuorituksen täyttäminen tai tämän tosiseikan tapahtuminen on osoitettava virallisella asiakirjalla tai velalliselta peräisin olevalla asiakirjalla.

4.   Hakijalla on oikeus nostaa toimesta, jolla täytäntöönpanoperusteen antamista koskeva hakemus on kokonaan tai osittain hylätty, viikon kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta liitännäiskanne, josta ei tarvitse toimittaa jäljennöstä sen tiedoksi antamista varten.

– –”

Laki säädöksistä

12

Säädöksistä annetun lain (Zakon za normativnite aktove, jäljempänä ZNA) 46 §:ssä, joka koskee säädösten tulkintaa, säädetään seuraavaa:

”1.   Säädöksiin sisältyviä säännöksiä sovelletaan niiden täsmällisen merkityksen mukaisesti. Jos säännökset eivät ole selviä, niitä tulkitaan sellaisella tavalla, joka parhaiten vastaa muita säännöksiä, tulkittavan säädöksen tarkoitusta ja Bulgarian oikeuden yleisiä periaatteita.

2.   Jos säädös on epätäydellinen, sellaisiin tilanteisiin, joista siinä ei säädetä, sovelletaan samankaltaisia tilanteita koskevia säännöksiä siinä määrin kuin tämä on säädöksen tarkoituksen mukaista. Jos tällaisia säännöksiä ei ole, oikeussuhteet määräytyvät Bulgarian oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti – –”

Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisukysymykset

13

L’Okrazhen sad – Targovishte (Targovishten alueellinen tuomioistuin), joka on toimivaltainen konkurssiasioissa, aloitti 30.5.2011 tekemällään päätöksellä maksukyvyttömyysmenettelyn ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD:tä vastaan ja määräsi 15.6.2012 tekemällään päätöksellä konkurssipesään kuuluvan varallisuuden takavarikoitavaksi ja realisoitavaksi.

14

Sindik na ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD (”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD:tä vastaan aloitetussa menettelyssä määrätty pesänselvittäjä) myi useita tähän konkurssivarallisuuteen kuuluneita kiinteistöjä, jotka oli kiinnitetty ”Parva Investitsionna Banka” AD:n (jäljempänä Parva Investitsionna Banka) saatavien vakuudeksi. Kiinnitysvakuudet oli annettu Parva Investitsionna Bankan ja kolmansien osapuolten eli ”Port Investmant Developmant – Balgaria 2” EAD:n ja ”Aset Menidzhmant” EAD:n välillä tehtyjen luottosopimusten turvaamiseksi.

15

Parva Investitsionna Bankalla on hallussaan useita tuomioistuimen ulkopuolisia täytäntöönpanoperusteita, jotka liittyvät näillä kiinnityksillä turvattuihin saataviin. Yhtiö haki TZ:n 717n §:n perusteella näiden täytäntöönpanoperusteiden nojalla tapahtuvaa väliaikaista ja välitöntä täytäntöönpanoa GPK:n 417 ja 418 §:n mukaisesti. Se vaati, että sille maksetaan rahamäärä, joka on yhtä suuri kuin konkurssivarallisuuteen kuuluneiden kiinteistöjen myynnistä saatu hinta. Koska muun muassa velallisyhtiöt riitauttivat nämä saatavat, Sindik na ”Ear Proparti Developmant – v nesastoyatelnost” AD pyysi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisua muun muassa TZ:n 717n §:n soveltamisen edellytyksistä siinä tapauksessa, että riitautettua saatavaa vaaditaan maksettavaksi konkurssivarallisuudesta.

16

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tähän hakemukseen liittyy pääasiallisesti kysymys siitä, voidaanko riitautetun saatavan, jonka väliaikaiseen ja välittömään täytäntöönpanoon on annettu lupa tuomioistuimen ulkopuolisen täytäntöönpanoperusteen nojalla, maksamista konkurssivarallisuudesta TZ:n 717n §:ssä säädetyn menettelyn mukaisesti pitää sallittuna.

17

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa tältä osin 2.10.2012 annettuun Konstitutsionen sadin (perustuslakituomioistuin) tuomioon (asia nro 4/2012), jossa vahvistettiin, että GPK:n 417 ja 418 §, joiden mukaan pankeilla on oikeus välittömään täytäntöönpanoon luottotilin otteiden perusteella, ovat perustuslain mukaisia. Konstitutsionen sadin tekemä arviointi perustui asetukseen N:o 1896/2006, koska tämä asetus kuuluu kansalliseen oikeusjärjestykseen ja se on perustuslain 5 §:n 4 momentin mukaisesti ensisijainen siihen sisältyvien oikeusperiaatteiden ja ratkaisujen kanssa ristiriidassa oleviin sisäisen oikeuden sääntöihin nähden.

18

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kansallisen oikeuden tarkastelu paljastaa lainaukon olemassaolon, koska TZ:n 717n §:ssä ei ole säännöksiä sen varalta, että tämän säännöksen nojalla tehty hakemus riitautetaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan sen on tällaisen aukon ilmetessä ZNA:n 46 §:n 2 momentin mukaisesti otettava huomioon lain järjestelmä ja yleiset oikeusperiaatteet ratkaistessaan sen käsiteltäväksi saatetun hakemuksen. Vaikka asetus N:o 1896/2006 koskee yksinomaan eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä, tämä asetus on kyseisen tuomioistuimen mukaan ainoa säännöstö, johon sisältyvien sääntelyratkaisujen kohde muistuttaa riittävän läheisesti sen käsiteltävänä olevan oikeusriidan luonnetta. Asetuksessa vahvistetaan sääntöjä ja periaatteita, jotka ovat merkityksellisiä vastattaessa kysymyksiin, jotka liittyvät erillistäytäntöönpanon ja maksukyvyttömyysmenettelyn väliseen kollisiotilanteeseen.

19

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa, että perustuslain 5 §:n 4 momentin mukaisesti tämä asetus kuuluu osana kansalliseen oikeuteen. Asetus on sen vuoksi otettava huomioon tulkittaessa yleisiä oikeusperiaatteita ja selvitettäessä lain järjestelmää.

20

Tämän vuoksi Okrazhen sad – Targovishte päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Kuinka on tulkittava asetuksen [N:o 1896/2006] johdanto-osan kuudennessa perustelukappaleessa ja 1 artiklassa tarkoitettua täytäntöön pantavan rahamääräisen vaatimuksen riitauttamattomuuden kriteeriä?

2)

Silloin kun sellaisen Euroopan unionin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä, jonka alueella rahamääräinen vaatimus pannaan täytäntöön, ei säädetä siitä, sovelletaanko täytäntöönpanomääräystä rahamääräiseen vaatimukseen maksukyvyttömyysmenettelyssä, joka on aloitettu sellaista henkilöä vastaan, jonka omaisuuteen täytäntöönpano kohdistuu, onko asetuksen [N:o 1896/2006] 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädettyä kieltoa tulkittava suppeasti eli onko sen katsottava koskevan ainoastaan täytäntöön pantavia riitautettuja rahamääräisiä vaatimuksia, vai koskeeko tämä kielto myös täytäntöön pantavia riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia?

3)

Onko asetuksen [N:o 1896/2006] 2 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, jonka mukaan asetusta ei sovelleta konkurssiin, akordiin tai muihin niihin rinnastettaviin menettelyihin, tulkittava siten, että rajoitus koskee ainoastaan mainittujen menettelyjen aloittamista, vai käsittääkö tämä rajoitus menettelyt kokonaisuudessaan kyseisen Euroopan unionin jäsenvaltion kansallisessa säädöksessä säädettyjen menettelyn vaiheiden tai osien mukaisesti?

4)

Kun yhteisön oikeutta pidetään ensisijaisena ja jos Euroopan unionin jäsenvaltion kansallisessa säädöksessä on aukko, voiko kyseisen jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin, jossa on aloitettu maksukyvyttömyysmenettely sellaista henkilöä vastaan, jonka omaisuuteen täytäntöönpano kohdistuu, antaa poikkeavan ja asetuksen perusperiaatteiden kanssa ristiriidassa olevan tuomion asetuksen [N:o 1896/2006] johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen ja 26 artiklan perusteella tulkinnan avulla?”

Unionin tuomioistuimen toimivalta

21

Asetuksella N:o 1896/2006 otetaan sen 1 artiklan mukaan käyttöön eurooppalainen maksamismääräysmenettely riitauttamattomia rahamääräisiä vaatimuksia koskevissa valtion rajat ylittävissä asioissa.

22

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei pääasian oikeudenkäynti koske asetuksessa N:o 1896/2006 säädettyä eurooppalaista maksamismääräysmenettelyä eikä myöskään tämän asetuksen nojalla annetun eurooppalaisen maksamismääräyksen täytäntöönpanoa, vaan se koskee tuomioistuimen ulkopuolisen täytäntöönpanoperusteen täytäntöönpanoa, kun sen väliaikaista ja välitöntä täytäntöönpanoa haetaan kansallisen oikeuden nojalla maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä.

23

Näin ollen on selvää, ettei pääasian oikeudenkäynnin kohteena oleva tilanne kuulu asetuksen N:o 1896/2006, jonka tulkintaa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää, soveltamisalaan.

24

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmeneekin, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää kysymyksillään asetuksen N:o 1896/2006 tulkitsemista täyttääkseen lainaukon, jonka kyseinen tuomioistuin on todennut pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaiseen tilanteeseen, joka ei kuulu kyseisen asetuksen soveltamisalaan, sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä.

25

Tältä osin on syytä muistuttaa, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 94 artiklan c alakohdan mukaan ennakkoratkaisupyyntöön on sisällytettävä selostus niistä syistä, joiden vuoksi ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin on ryhtynyt tarkastelemaan kysymystä unionin oikeuden tiettyjen säännösten tulkinnasta tai pätevyydestä, sekä ennakkoratkaisua pyytävän tuomioistuimen toteama yhteys kyseisten säännösten ja pääasian oikeudenkäynnissä sovellettavien kansallisen oikeuden säännösten välillä. Unionin tuomioistuimen on tämän selostuksen samoin kuin mainitun työjärjestyksen 94 artiklan a alakohdassa edellytetyn asiaa koskevien tosiseikkojen yhteenvedon perusteella voitava tarkastaa paitsi ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottaminen myös toimivaltansa vastata esitettyyn kysymykseen (tuomio Siragusa, C-206/13, EU:C:2014:126, 19 kohta).

26

Unionin tuomioistuin ei myöskään ole lähtökohtaisesti toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymykseen, kun on selvää, ettei unionin oikeuden säännöstä tai määräystä, jonka tulkintaa unionin tuomioistuimelta on pyydetty, voida soveltaa (ks. vastaavasti tuomio Caixa d’Estalvis i Pensions de Barcelona, C-139/12, EU:C:2014:174, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

27

Pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa, jota koskevat tosiseikat jäävät unionin oikeuden säännösten, joiden tulkintaa on pyydetty, soveltamisalan ulkopuolelle, unionin tuomioistuimella on kuitenkin toimivalta ratkaista ennakkoratkaisupyyntö silloin, kun kansallisessa lainsäädännössä viitataan kyseisen unionin oikeuden säännösten tai määräysten sisältöön sen ratkaisemiseksi, mitä sääntöjä sovelletaan täysin asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen (ks. mm. tuomio Poseidon Chartering, C-3/04, EU:C:2006:176, 15 kohta; tuomio ETI ym., C-280/06, EU:C:2007:775, 22 ja 26 kohta; tuomio Salahadin Abdulla ym., C-175/08, C-176/08, C-178/08 ja C‑179/08, EU:C:2010:105, 48 kohta; tuomio Cicala, C-482/10, EU:C:2011:868, 17 kohta; tuomio Nolan, C-583/10, EU:C:2012:638, 45 kohta ja tuomio Romeo, C-313/12, EU:C:2013:718, 21 kohta).

28

Unionilla on nimittäin selvä intressi sen osalta, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, kun kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan muiden kuin asianomaisen unionin toimen soveltamisalaan kuuluvien tilanteiden ratkaisemiseksi mainitussa toimessa tehtyjä ratkaisuja sen takaamiseksi, että valtion sisäisiä tilanteita sekä tilanteita, joihin sovelletaan unionin oikeutta, kohdellaan samalla tavoin, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa unionin oikeuden säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan (ks. mm. tuomio Salahadin Abdulla ym., EU:C:2010:105, 48 kohta; tuomio SC Volksbank România, C-602/10, EU:C:2012:443, 87 ja 88 kohta; tuomio Nolan, EU:C:2012:638, 46 kohta; tuomio Allianz Hungária Biztosító ym., C-32/11, EU:C:2013:160, 20 ja 21 kohta ja tuomio Romeo, EU:C:2013:718, 22 kohta).

29

Näin on silloin, kun asianomaisia unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä sovelletaan kansallisen oikeuden nojalla tällaisiin tilanteisiin suoraan ja ehdottomasti (tuomio Cicala, EU:C:2011:868, 19 kohta; tuomio Nolan, EU:C:2012:638, 47 kohta ja tuomio Romeo, EU:C:2013:718, 23 kohta). Sen sijaan näin ei ole silloin, kun kansallisissa oikeussäännöissä kansallisen tuomioistuimen sallitaan poikkeavan unionin oikeuden säännöistä, sellaisina kuin unionin tuomioistuin niitä tulkitsee (ks. vastaavasti tuomio Kleinwort Benson, C‑346/93, EU:C:1995:85, 16 ja 18 kohta ja tuomio Romeo, EU:C:2013:718, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Tässä tapauksessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ZNA:n 46 §:n 2 momenttiin, luettuna yhdessä perustuslain 5 §:n 4 momentin kanssa, ja selittää nimenomaisesti syyt, joiden vuoksi se katsoo, että asetuksen N:o 1896/2006 säännösten tulkinta pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan, on tarpeen sen käsiteltävänä olevan asian ratkaisemiseksi. Näiden syiden selittäminen ei kuitenkaan anna unionin tuomioistuimelle mahdollisuutta todeta olevansa toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisupyyntöön.

31

Perustuslain 5 §:n 4 momentissa säädetään, että ”perustuslain mukaisesti ratifioidut, julkaistut ja Bulgarian tasavallan osalta voimaan tulleet kansainväliset sopimukset ovat osa kansallista oikeutta [ja että] ne ovat ensisijaisia niiden kanssa ristiriidassa oleviin kansallisen lainsäädännön oikeussääntöihin nähden”. Tässä säännöksessä ei siten viitata asetuksen N:o 1896/2006 säännöksiin, joita ennakkoratkaisukysymykset koskevat, vaan sen sanamuodon mukaan siinä ainoastaan vahvistetaan kansainvälisen oikeuden ja kansallisen oikeuden keskinäistä hierarkkista suhdetta koskeva sääntö.

32

ZNA:n 46 §:n 2 momentissa puolestaan viitataan yleisellä tasolla ”Bulgarian oikeuden yleisiin periaatteisiin” muttei erityisesti asetuksen N:o 1896/2006 säännöksiin, joita kysymykset koskevat. Vaikka ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ilmoittaa, että tämä ZNA:n säännös, luettuna yhdessä perustuslain 5 §:n 4 momentin kanssa, liittyy myös unionin oikeuteen, kyseinen tuomioistuin ei millään tavoin tuo esiin sitä, että näissä Bulgarian oikeuden säännöksissä todella viitattaisiin asetuksen N:o 1896/2006 säännöksiin tuon asetuksen soveltamisalaan kuulumattomien tilanteiden sääntelemiseksi sen varmistamiseksi, että valtion sisäisiä tilanteita ja unionin oikeuden piiriin kuuluvia tilanteita käsiteltäisiin samalla tavalla.

33

Tämän määräyksen 17 kohdassa mainitusta Konstitutsionen sadin ratkaisusta, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tässä yhteydessä viittaa, on todettava, ettei ennakkoratkaisupyynnöstä mitenkään ilmene, että tässä ratkaisussa olisi käsitelty kysymystä siitä, viitataanko perustuslain 5 §:n 4 momentissa ja ZNA:n 46 §:n 2 momentissa unionin oikeuteen tällaisen samanlaisen käsittelyn varmistamiseksi.

34

Vaikka viimeksi mainittuun säännökseen, luettuna yhdessä perustuslain 5 §:n 4 momentin kanssa, sisältyykin yleinen viittaus yleisiin oikeusperiaatteisiin lainaukon täyttämiseksi, ennakkoratkaisupyynnöstä ei kuitenkaan ilmene, että asetuksen N:o 1896/2006 säännökset olisi näillä Bulgarian oikeuden säännöksillä saatettu suoraan ja ehdottomasti sovellettaviksi tilanteessa, joka ei kuulu kyseisen asetuksen säännösten, joiden tulkintaa on pyydetty, soveltamisalaan. Nähtävästi näissä Bulgarian oikeuden säännöksissä päinvastoin vain annetaan asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle oikeus turvautua kansallisen oikeuden ja unionin oikeuden yleisiin periaatteisiin ja sääntöihin täyttääkseen toteamansa lainaukon oikeuskäytännön kautta tekemällä näistä säännöistä ja periaatteista aiheutuvat johtopäätökset oman harkintansa mukaan.

35

Näin ollen ei voida katsoa, että asetuksen N:o 1896/2006 säännökset, joita esitetyt kysymykset koskevat, olisi kansallisessa oikeudessa sellaisinaan saatettu sovellettaviksi suoraan ja ehdottomasti pääasian oikeudenkäynnin kohteena olevan kaltaisessa tilanteessa, joka ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

36

Tässä tilanteessa on todettava työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan nojalla, että unionin tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen vastaamaan Okrazhen sad – Targovishten esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin.

Oikeudenkäyntikulut

37

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (viides jaosto) on määrännyt seuraavaa:

 

1)

Unionin tuomioistuin ei selvästi ole toimivaltainen vastaamaan Okrazhen sad – Targovishten (Bulgaria) esittämiin kysymyksiin.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: bulgaria.

Alkuun