1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 49 ja SEUT 56 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklan, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY (EYVL L 95, s. 29) 3 ja 10 artiklan sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY (EUVL L 133, s. 66) tiettyjen säännösten tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Liliana Tudoran, Florin Iulian Tudoran ja Ilie Tudoran sekä SC Suport Colect SRL (jäljempänä Suport Colect) ja joka koskee sellaisen velan perintätapaa, joka perustuu luottosopimukseen, joka on tehty kiinteistön hankkimisen yhteydessä ja johon liittyy kiinnitys.

3

Direktiivin 93/13 10 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”[Direktiivin 93/13] säännöksiä sovelletaan kaikkiin 31 päivän joulukuuta 1994 jälkeen tehtyihin sopimuksiin.”

4

Direktiivin 2008/48 2 artiklan 2 kohdan sanamuoto on seuraava:

”Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraavaan:

– –”

5

Siviiliprosessilain 372 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Pakkotäytäntöönpano voidaan suorittaa vain tuomioistuinratkaisun tai muun sellaisen asiakirjan perusteella, joka on lain nojalla täytäntöönpanoperuste.”

6

Siviiliprosessilain 379 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Irtain tai kiinteä omaisuus voi olla pakkotäytäntöönpanon kohteena vain, jos saatava on selvä, rahamääräinen ja erääntynyt.”

7

Siviiliprosessilain 399 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Henkilöt, joita täytäntöönpano koskee tai joille aiheutuu siitä vahinkoa, voivat riitauttaa pakkotäytäntöönpanon ja minkä tahansa täytäntöönpanotoimen.”

8

Luottolaitoksista ja niiden omien varojen riittävyydestä 6.12.2006 annetun kiireellisen asetuksen nro 99 (Monitorul Oficial al României nro 1027, jäljempänä kiireellinen asetus nro 99) 120 §:ssä täsmennetään seuraavaa:

”Luottolaitoksen tekemät luottosopimukset, mukaan lukien reaali- tai henkilövakuuden kohteena olevat sopimukset, ovat täytäntöönpanoperusteita.”

9

Pääasian kantajat tekivät Banca Comercială Românăn kanssa 5.10.200617200 euron suuruista luottoa koskevan sopimuksen tarkoituksenaan ostaa Câmpulungissa (Romania) sijaitseva kiinteistö.

10

Kyseisessä sopimuksessa määrätään, että korkokanta on kiinteä ensimmäisen vuoden ajan laskettuna siitä, kun luotto oli käytettävissä. Mainitun vuoden jälkeen se koostuu muuttuvasta viitekorosta, joka lasketaan pankin toimipaikassa ilmoitetun korkokannan perusteella, jota korotetaan ”lainanottajan velanhoidoksi” nimitetyllä muuttujalla, joka kuvastaa lainanottajan kykyä maksaa lainanlyhennyksiä eräpäivään mennessä ja joka ilmaistaan eräpäivästä laskettuina maksun viivästymispäivinä.

11

Kyseisessä sopimuksessa määrätään lisäksi korkokannan nostamisesta sopimuskauden aikana lainanottajan takaisinmaksukyvyn mukaan. Muutettua korkokantaa nostetaan siten maksuviivästyksen keston mukaan.

12

Florin Iulian Tudoran ja Liliana Tudoran ovat luoneet saman pankin kanssa hankittuun kiinteistöön kiinnityksen etuoikeussijalla 1, jotta taattaisiin luottosopimuksesta johtuva maksuvelvollisuuksien täyttäminen.

13

Pankki toimitti 12.5.2009 pääasian kantajille ilmoituksen siksi, etteivät he olleet täyttäneet sopimusvelvoitteitaan, koska he eivät olleet maksaneet takaisin tiettyjä lainaeriä. Heitä vaadittiin maksamaan 233,91 euron rahamäärä seitsemän päivän määräajassa ilmoituksesta laskien. Jos he eivät maksaisi, jäljellä oleva lainan määrä erääntyisi kokonaisuudessaan ja pankki turvautuisi pakkotäytäntöönpanomenettelyihin.

14

Saatava pääasian kantajilta on luovutettu edelleen kaksi kertaa. Suport Colect on ostanut sen viimeisenä 5.8.2009 päivätyllä saatavan siirtoa koskevalla sopimuksella.

15

Suport Colect aloitti 18.5.2012 pakkotäytäntöönpanomenettelyn pääasian kantajia kohtaan.

16

Ulosottomies antoi 15.3.2013 Suport Colectin vaatimuksesta pääasian kantajien tekemän lainasopimuksen perusteella, jonka vakuutena oli kiinnitys, maksamismääräyksen, joka koskee 16980,75 euron rahamäärän perintää.

17

Kyseinen maksamismääräys toimi perusteena täytäntöönpanotoimille, jotka muodostuivat palkan ulosmittauksesta ja asianomaisen kiinteistön ulosmittauksesta.

18

Pääasian kantajat nostivat 13.6.2013 kanteen Judecătoria Câmpulungissa vastustaakseen kaikkia täytäntöönpanotoimia. He vaativat mainittujen toimien sekä maksamismääräyksen kumoamista.

19

Aineelliselta kannalta pääasian kantajat väittävät, että täytäntöönpano perustuu saatavaan, joka ei täytä siviiliprosessilain 379 §:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, koska se ei ole selvä, rahamääräinen ja erääntynyt. Kantajien mukaan ei ole täsmennetty lainkaan tarkkoja rahamääriä, joista mainittu saatava koostuu.

20

Määrättyään asiantuntijalausunnon hankkimisesta kirjanpidosta saatavan täsmällisen suuruuden määrittämiseksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohti, ovatko korkokannan määrittämiseen liittyvät ehdot, sellaisina kuin niistä on määrätty pääasiassa kyseessä olevassa luottosopimuksessa, yhteensopivia direktiivin 93/13 ja direktiivin 2003/48 kanssa sekä onko kiireellisen asetuksen nro 99 120 § yhteensopiva SEUT 49 artiklan ja SEUT 56 artiklan sekä perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa.

21

Näissä olosuhteissa Judecătoria Câmpulung on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

22

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ennakkoratkaisupyynnössään pyytänyt unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklassa määrättyä käsittelyä nopeutetussa menettelyssä.

23

Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan mukaan on kuitenkin niin, että jos asia on selvästi unionin tuomioistuimen toimivaltaan kuulumaton tai jos vaatimuksen tai kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat, unionin tuomioistuin voi julkisasiamiestä kuultuaan milloin tahansa päättää asian käsittelyä jatkamatta ratkaista sen perustellulla määräyksellä.

24

Koska käsiteltävässä asiassa on sovellettava mainittua säännöstä, nopeutettua käsittelyä koskevasta pyynnöstä ei ole tarpeen lausua.

25

Ensimmäisellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko direktiiviä 93/13 ja direktiiviä 2008/48 tulkittava siten, että niiden säännöksiä on sovellettava kiinteistöluottosopimukseen, joka on tehty ennen Romanian liittymistä Euroopan unioniin mutta jolla on edelleen oikeusvaikutuksia, ja lähinnä, onko unionin tuomioistuin toimivaltainen vastaamaan toiseen ja neljänteen kysymykseen.

26

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee ensinnäkin direktiivistä 93/13, että pääasiassa kyseessä oleva luottosopimus on tehty 5.10.2006 ja sen vakuutena oleva kiinnitys on luotu 11.10.2006 eli ennen 1.1.2007, jolloin Romania liittyi unioniin.

27

Yhtäältä unionin tuomioistuimella on toimivalta tulkita unionin oikeutta ainoastaan siltä osin kuin on kyse sen soveltamisesta jäsenvaltiossa sen unioniin liittymisen jälkeen (määräys Pohotovosť, C-153/13, EU:C:2014:264, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28

Koska toisaalta direktiivin 93/13 10 artiklan 1 kohdan toisesta alakohdasta ilmenee, että sitä sovelletaan ainoastaan 31.12.1994 alkaen, jolloin sen täytäntöönpanon määräaika päättyi, tehtyihin sopimuksiin, pääasiassa kyseessä olevan sopimuksen tekemispäivä on otettava huomioon määritettäessä kyseisen direktiivin sovellettavuutta mainittuun sopimukseen ja ajanjaksolla, jolloin sopimuksella on oikeusvaikutuksia, ei ole merkitystä.

29

Kun siis otetaan huomioon, että pääasiassa kyseessä oleva luottosopimus, johon liittyy 11.10.2006 luotu kiinnitys, on tehty 5.10.2006, on todettava, ettei direktiiviä 93/13 ole sovellettava pääasiaan.

30

Toiseksi direktiivistä 2008/48 on riittävää todeta, että sen 2 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan mukaan sen soveltamisalaan eivät kuulu luottosopimukset, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai joiden tarkoituksena on olemassa olevan tai suunnitellun rakennuksen omistusoikeuden hankkiminen tai säilyttäminen.

31

Koska ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasiassa kyseessä oleva sopimus on luottosopimus, jonka tarkoituksena on kiinteistön hankkiminen ja jonka vakuutena on kiinnitys, direktiiviä 2008/48 ei ole sovellettava pääasian tosiseikkoihin.

32

Direktiivin 93/13 tai direktiivin 2008/48 säännöksiä ei siis ole sovellettava pääasiaan.

33

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen ja neljänteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

34

Viidennellä kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 49 artiklaa ja SEUT 56 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa asetetaan pankkilainasopimus täytäntöönpanoperusteen asemaan.

35

On todettava, että unionin tuomioistuimen on oman toimivaltaisuutensa arvioimiseksi tutkittava ne olosuhteet, joiden vallitessa kansallinen tuomioistuin esitti ennakkoratkaisupyynnön (ks. vastaavasti tuomio Volker und Markus Schecke ja Eifert, C-92/09 ja C-93/09, EU:C:2010:662, 39 kohta ja tuomio Susisalo ym., C-84/11, EU:C:2012:374, 16 kohta).

36

Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin tuomioistuin ei ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisukysymykseen, kun on selvää, ettei unionin oikeuden säännöstä tai määräystä, jonka tulkintaa siltä on pyydetty, voida soveltaa (tuomio Caixa d’Estalvis i Pensions de Barcelona, C-139/12, EU:C:2014:174, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

37

Unionin oikeussäännöistä, joiden tulkintaa on pyydetty, on todettava, että EUT-sopimuksen sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia määräyksiä ei sovelleta tilanteeseen, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat yhden ainoan jäsenvaltion alueelle (ks. sijoittautumisvapaudesta tuomio komissio v. Ranska, C-389/05, EU:C:2008:411, 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja palveluiden vapaasta tarjoamisesta tuomio Omalet, C-245/09, EU:C:2010:808, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

On kuitenkin muistutettava, että tietyissä olosuhteissa asianomaisen tilanteen täysin sisäinen luonne ei ole esteenä sille, että unionin tuomioistuin vastaa SEUT 267 artiklan nojalla esitettyyn kysymykseen.

39

Asia voi olla näin erityisesti tapauksessa, jossa ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on kansallisen oikeuden nojalla velvollisuus myöntää kyseisen tuomioistuimen sijaintimaan valtion kansalaisille samat oikeudet kuin jonkin muun jäsenvaltion kansalaisella olisi unionin oikeuden perusteella samanlaisessa tilanteessa (ks. vastaavasti tuomio Guimont, C-448/98, EU:C:2000:663, 23 kohta; tuomio Servizi Ausiliari Dottori Commercialisti, C-451/03, EU:C:2006:208, 29 kohta ja tuomio Cipolla ym., C-94/04 ja C-202/04, EU:C:2006:758, 30 kohta) tai ennakkoratkaisupyyntö koskee unionin oikeuden säännöksiä tai määräyksiä, joihin jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä viitataan sen ratkaisemiseksi, mitä sääntöjä sovelletaan täysin asianomaisen jäsenvaltion sisäiseen tilanteeseen (ks. vastaavasti mm. tuomio Dzodzi, C-297/88 ja C-197/89, EU:C:1990:360, 36 kohta; tuomio Poseidon Chartering, C-3/04, EU:C:2006:176 15 kohta ja tuomio Romeo, C-313/12, EU:C:2013:718, 21 kohta).

40

Käsiteltävässä asiassa on todettava, että kaikki pääasian osatekijät rajautuvat yhden ainoan jäsenvaltion alueelle, koska kyseinen riita-asia koskee sellaisen saatavan täytäntöönpanomenettelyä, joka perustuu luottosopimukseen, johon liittyy kiinnitys ja joka on tehty Romanian kansalaisten ja romanialaisen pankin välillä; lisäksi menettelyn on aloittanut romanialainen yhtiö kyseisen saatavan haltijana.

41

Ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi kansallisen oikeuden nojalla kohdeltava pääasian asianosaisia kuten muusta jäsenvaltiosta kotoisin olevaa talouden toimijaa, joka on samassa tilanteessa, on kohdeltava unionin oikeuden nojalla. Kansallisen tuomioistuimen ei ilmeisesti myöskään pidä nojautua unionin oikeuden sääntöjen tulkintaan määrittääkseen käsiteltävässä asiassa sovellettavan kansallisen oikeuden sisällön.

42

Tästä seuraa, että koska ennakkoratkaisupyyntö ei selvästikään sisällä konkreettisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin todentaa yhteys SEUT 49 artiklan ja SEUT 56 artiklan sekä pääasian, jonka kaikki osatekijät rajoittuvat asianomaisen jäsenvaltion alueelle, olosuhteisiin sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä, viides kysymys on jätettävä tutkimatta.

43

Kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, onko yksityiselle unionin oikeudessa annettujen oikeuksien tehokasta oikeussuojaa koskevaa periaatetta, sellaisena kuin se taataan perusoikeuskirjan 47 artiklassa, tulkittava siten, että se on esteenä kiireellisen asetuksen nro 99 120 §:n kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jossa säädetään, että luottolaitoksen tekemät luottosopimukset ovat täytäntöönpanoperusteita.

44

Perusoikeuksien suojaamisesta johtuvien vaatimusten kohdalla on niin, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ne sitovat jäsenvaltioita kaikissa tilanteissa, joissa ne joutuvat soveltamaan unionin oikeutta (ks. määräys Asparuhov Estov ym., C-339/10, EU:C:2010:680, 13 kohta ja määräys Chartry, C-457/09, EU:C:2011:101, 22 kohta).

45

Perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa määrätäänkin, että perusoikeuskirjan määräykset koskevat jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. SEU 6 artiklan 1 kohdassa ja perusoikeuskirjan 51 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, etteivät perusoikeuskirjan määräykset millään tavalla laajenna perussopimuksissa määriteltyä unionin toimivaltaa.

46

Kuten tämän määräyksen 32 ja 42 kohdasta yhtäältä ilmenee, direktiivin 93/13 tai direktiivin 2008/48 säännöksiä taikka SEUT 49 artiklaa tai SEUT 56 artiklaa ei ole sovellettava pääasiaan.

47

Toisaalta ennakkoratkaisupyyntö ei sisällä mitään konkreettista seikkaa, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että pääasian kohde liittyy muihin unionin oikeuden säännöksiin tai määräyksiin taikka koskee kansallista lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön unionin oikeutta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

48

Unionin tuomioistuin ei siten selvästikään ole toimivaltainen vastaamaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kolmanteen kysymykseen.

49

Edellä esitetystä johtuu ilman, että kuudetta kysymystä olisi tarpeen tutkia, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 53 artiklan 2 kohdan nojalla yhtäältä unionin tuomioistuin ei selvästikään ole toimivaltainen vastaamaan kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen ja toisaalta viides kysymys on selvästi jätettävä tutkimatta.

50

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kuudes jaosto) on määrännyt seuraavaa:

Kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5.4.1993 annettua neuvoston direktiiviä 93/13/ETY sekä kulutusluottosopimuksista ja neuvoston direktiivin 87/102/ETY kumoamisesta 23.4.2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/48/EY ei ole sovellettava pääasiaan.

Lisäksi yhtäältä unionin tuomioistuin ei selvästikään ole toimivaltainen vastaamaan Judecătoria Câmpulungin (Romania) 25.2.2014 tekemällään päätöksellä esittämään kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen ja toisaalta mainitun tuomioistuimen esittämä viides ennakkoratkaisukysymys on selvästi jätettävä tutkimatta.