—

TDC A/S, edustajanaan advokat R. Offersen,

—

Tanskan hallitus, asiamiehenään V. Pasternak Jørgensen, avustajanaan advokat J. Pinborg,

—

Belgian hallitus, asiamiehinään M. Jacobs ja T. Materne,

—

Ranskan hallitus, asiamiehinään J.‑S. Pilczer ja D. Colas,

—

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Nicolae, G. Braun ja H. Støvlbæk,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 7), sellaisena kuin se on muutettuna 25.11.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY (EUVL L 337, s. 37; jäljempänä käyttöoikeusdirektiivi), 2, 8 ja 12 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain televiestintäoperaattori TDC A/S (jäljempänä TDC) ja Teleklagenævnet (televiestintäalan valituslautakunta) ja joka koskee velvollisuutta asentaa toisen sähköisen viestinnän operaattorin pyynnöstä loppukäyttäjien pääsyn valokuituverkkoon mahdollistava tilaajajohto.

3

Käyttöoikeusdirektiivin 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”[Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7.3.2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/140 (jäljempänä puitedirektiivi),] säädetyn järjestelmän mukaisesti tällä direktiivillä yhdenmukaistetaan tapa, jolla jäsenvaltiot sääntelevät sähköisten viestintäverkkojen ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä. Tavoitteena on luoda verkkojen ja palvelujen tarjoajien välisiä suhteita koskeva sisämarkkinoiden periaatteiden mukainen sääntelyjärjestelmä, joka johtaa kestävään kilpailuun ja sähköisten viestintäpalvelujen yhteentoimivuuteen sekä tuo kuluttajille hyötyjä.”

4

Käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tässä direktiivissä sovelletaan [puitedirektiivin] 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

Myös seuraavia määritelmiä sovelletaan:

5

Käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklassa, jonka otsikko on ”Kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuudet ja tehtävät käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen osalta”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on [puitedirektiivin] 8 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin pyrkiessään edistettävä tämän direktiivin säännösten mukaisia riittäviä käyttöoikeuksia ja yhteenliittämistä sekä palvelujen yhteentoimivuutta, ja tarvittaessa varmistettava ne täyttäen tehtävänsä tavalla, joka edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua, tehokkaita investointeja ja innovointia ja antaa mahdollisimman suuren hyödyn loppukäyttäjille.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on, tämän kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä, joita voidaan 8 artiklan nojalla toteuttaa sellaisten yritysten osalta, joilla on huomattava markkinavoima, voitava erityisesti:

– –”

6

Käyttöoikeusdirektiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Velvollisuuksien asettaminen, muuttaminen tai poistaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on toimivalta asettaa 9–13 a artiklassa määritellyt velvollisuudet.

2.   Jos operaattorilla on [puitedirektiivin] 16 artiklan mukaisesti suoritetun markkina‑analyysin perusteella määritelty olevan huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kansallisten sääntelyviranomaisten on asetettava tarpeen mukaan tämän direktiivin 9–13 a artiklassa säädetyt velvollisuudet.

– –

4.   Tämän artiklan mukaisten velvollisuuksien on perustuttava havaitun ongelman luonteeseen ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja perusteltuja [puitedirektiivin] 8 artiklan tavoitteisiin nähden. – –

– –”

7

Käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklassa, jonka otsikko on ”Erityisten verkkotoimintojen käyttöoikeuksia ja käyttöä koskevat velvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kansallinen sääntelyviranomainen voi 8 artiklan säännösten mukaisesti asettaa operaattoreille velvollisuuksia toteuttaa kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä muun muassa silloin, kun kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että käyttöoikeuden epääminen tai saman vaikutuksen aiheuttavat kohtuuttomat ehdot estäisivät kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla tai että se ei olisi loppukäyttäjien edun mukaista.

– –

2.   Harkitessaan, onko 1 kohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia tarpeen asettaa, ja erityisesti arvioidessaan, miten velvollisuudet voidaan asettaa siten, että ne ovat oikeassa suhteessa [puitedirektiivin] 8 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin, kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon erityisesti seuraavat seikat:

– –”

8

Käyttöoikeusdirektiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Hintavalvontaa ja kustannuslaskentaa koskevat velvollisuudet”, säädetään seuraavaa:

”1.   Kansallinen sääntelyviranomainen voi 8 artiklan mukaisesti asettaa kustannusvastaavuutta ja hintavalvontaa koskevia velvollisuuksia, mukaan lukien hintojen kustannuslähtöisyyttä ja kustannuslaskentaa koskevat velvollisuudet, tietyntyyppisten yhteenliittämisten ja/tai käyttöoikeuksien tarjonnassa, jos markkina-analyysi osoittaa, että todellinen kilpailu puuttuu ja tämä saattaa johtaa siihen, että kyseinen operaattori saattaa pitää hintoja liian korkealla tasolla tai harjoittaa hintapainostusta loppukäyttäjien haitaksi. Operaattoreiden kannustamiseksi tekemään investointeja, myös seuraavan sukupolven verkkoihin, kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon operaattorin tekemät investoinnit ja sallittava tälle kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle, ottaen huomioon tiettyyn uuteen investointiverkkohankkeeseen mahdollisesti liittyvät riskit.

– –”

9

Puitedirektiivin 2 artiklan da alakohdan mukaan verkon liityntäpisteellä tarkoitetaan ”konkreettista pistettä, jossa tilaajalle tarjotaan liittymä yleiseen viestintäverkkoon”.

10

Puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset toteuttavat tässä direktiivissä ja erityisdirektiiveissä määriteltyjä sääntelytehtäviään hoitaessaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, joilla pyritään 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyihin tavoitteisiin. Toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia näihin tavoitteisiin nähden.

– –”

11

Puitedirektiivin 8 artiklan 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kansallisten sääntelyviranomaisten on edistettävä kilpailua sähköisten viestintäverkkojen, sähköisten viestintäpalvelujen ja niiden liitännäistoimintojen ja -palvelujen tarjoamisessa muun muassa:

– –

– –”

12

Puitedirektiivin 8 artiklan 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Kansallisten sääntelyviranomaisten on 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuihin poliittisiin tavoitteisiin pyrkiessään sovellettava puolueettomia, avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia sääntelyperiaatteita muun muassa

– –

– –”

13

Kilpailusta ja kuluttajansuojasta televiestintämarkkinoilla 28.6.2007 annetun lain nro 780 (lov om konkurrence- og forbrugerforhold på telemarkedet nr. 780; jäljempänä vuoden 2007 laki), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasian tosiseikastoon, 40 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Yhteenliittämissäännöksiä sovelletaan seuraaviin tilanteisiin:

– –

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu järjestelmien tai palvelujen käyttöoikeuden antaminen tai niiden asettaminen saataville sisältää muun muassa

– –”

14

Vuoden 2007 lain 51 §:ssä säädetään seuraavaa:

”IT- og Telestyrelsenin [kansallinen informaatioteknologia- ja televiestintäalan sääntelyviranomainen] on asetettava huomattavan markkinavoiman operaattoreille (vrt. 84 d §) yksi tai useampia 3 momentissa mainituista velvollisuuksista (vrt. kuitenkin 76 a §).

– –

Edellä 1 ja 2 momentin perusteella asetettavien velvollisuuksien on perustuttava konkreettisiin ongelmiin ja oltava oikeasuhteisia ja oikeutettuja 1 §:ssä kuvattujen tavoitteiden kannalta. IT- og Telestyrelsen määrittää velvollisuuksien laajuuden eri markkinoilla sekä tarvittaessa laatuvaatimukset yhteenliittämistuotteille, joihin huomattavan markkinavoiman operaattori velvoitetaan antamaan käyttöoikeus (vrt. 51 §:n 3 momentin 1 kohta). – –

Edellä 4 momentissa kuvatussa oikeasuhteisuuden arvioinnissa IT- og Telestyrelsenin on otettava huomioon muun muassa

15

Vuoden 2007 laki on korvattu sähköisistä viestintäverkoista ja -palveluista 3.3.2011 annetulla lailla nro 169 (lov nr. 169 om elektroniske kommunikationsnet og -tjenester; jäljempänä laki nro 169/2011). Kyseinen laki tuli voimaan 25.5.2011.

16

Lain 169/2011 41 §:ssä säädetään seuraavaa:

”IT- og Telestyrelsenin on 40 §:n 1 momentin perusteella tekemissään päätöksissä asetettava huomattavan markkinavoiman operaattorille (vrt. 40 §) yksi tai useampia velvollisuuksia. IT- og Telestyrelsen määrittää velvollisuuksien laajuuden ja sisällön kussakin päätöksessään.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut velvollisuudet voivat koskea esimerkiksi seuraavia seikkoja:

IT- og Telestyrelsen voi poikkeuksellisissa olosuhteissa Euroopan komission suostumuksella asettaa huomattavan markkinavoiman operaattorille muitakin kuin edellä 2 momentissa mainittuja velvollisuuksia.

– –”

17

Lain nro 169/2011 42 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Verkon käyttöoikeuden antamisvelvollisuudella tarkoitetaan sitä, että huomattavan markkinavoiman operaattorin on annettava fyysinen tai virtuaalinen verkon käyttöoikeus lähimpiin kiinteisiin verkkoelementteihinsä, palveluihinsa ja niihin liittyviin toimintoihin.

Operaattori voidaan tässä yhteydessä velvoittaa toteuttamaan verkon käyttöoikeussopimusten tekemistä tai muuttamista koskevat kohtuulliset pyynnöt. Operaattoreita voidaan vaatia muun muassa

– –

Verkon käyttöoikeutta koskevia velvollisuuksia asettaessaan IT- og Telestyrelsenin on erityisesti otettava huomioon

18

Ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että TDC:llä on huomattava markkinavoima kupari-, kaapelitelevisio- ja valokuituverkossa toimivien laajakaistaliittymien tukkumarkkinoilla.

19

IT- og Telestyrelsen totesi, että kyseisillä markkinoilla on kilpailuongelmia, ja asetti 3.11.2010 tekemällään päätöksellä tuolloin voimassa olleen vuoden 2007 lain nojalla TDC:lle useita velvollisuuksia, joista yksi oli velvollisuus täyttää sen valokuituverkossa toimivien laajakaistaliittymien käyttöoikeutta koskevat kohtuulliset pyynnöt. Kyseinen velvollisuus käsitti muun muassa enintään 30 metrin mittaisten tilaajajohtojen asentamisen loppukäyttäjän liittämiseksi laajakaistayhteyden tarjoamiseen käytettävään valokuituverkkoon.

20

TDC haki kyseiseen päätökseen muutosta Teleklagenævnetiltä, joka vahvisti 20.6.2011 tekemällään päätöksellä muutoksenhaun kohteena olleen päätöksen olennaisilta osin. Teleklagenævnet piti velvollisuutta täyttää kohtuulliset käyttöoikeuspyynnöt oikeasuhteisena siinä mielessä, että se oli tarpeellinen, tarkoituksenmukainen ja riittävä toimivan kilpailun takaamiseen. Se korosti lisäksi, kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että IT- og Telestyrelsen oli asettanut 3.11.2010 tekemänsä toimenpide-ehdotuksen komission saataville puitedirektiivin 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti eikä komissio ollut ottanut kantaa kyseisen velvollisuuden riidanalaisiin kohtiin toimenpide-ehdotuksesta tekemässään päätöksessä.

21

TDC nosti 12.8.2011 kanteen Teleklagenævnetin 20.6.2011 tekemästä päätöksestä Retten på Frederiksbergissä (Frederiksbergin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin), joka siirsi asian siinä esiin nousseiden periaatteellisesti merkittävien kysymysten vuoksi Østre Landsretin (Tanskan itäisen alueen tuomioistuin) käsiteltäväksi.

22

TDC on esittänyt viimeksi mainitussa tuomioistuimessa, että IT- og Telestyrelsenin asettama valokuituverkon tilaajajohtojen asentamista koskeva velvollisuus merkitsee velvollisuutta perustaa uusia perusrakenteita, vaikka sen mukaan käyttöoikeusdirektiivin mukainen käsite ”käyttöoikeus” ei kata tällaisten rakenteiden asentamista. Se lisää, että kyseisen velvollisuuden merkitsemä taloudellinen rasite on huomattava eikä se ole tästä syystä saman direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa ilmaistun suhteellisuusperiaatteen mukainen.

23

Teleklagenævnet puolestaan esittää, että kyseisillä markkinoilla on kilpailuongelmia Tanskassa, jossa ensinnäkin valokuituverkko on perustamisvaiheessa ja jossa toiseksi kyseistä verkkoa ei muista verkoista (kupari- ja kaapelitelevisioverkko) poiketen liitetä alkuperäisen asennuksen yhteydessä välittömästi loppukäyttäjän kiinteistöön. Sen mukaan velvollisuus asentaa tilaajajohtoja ei velvoita uusien perusrakenteiden perustamiseen vaan jo olemassa olevan valokuituverkon tekniseen mukauttamiseen. Se katsoo, että IT- og Telestyrelsenillä on käyttöoikeusdirektiivin 8 ja 12 artiklan nojalla valta asettaa operaattorille, jolla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, velvollisuus täyttää muiden operaattoreiden esittämät kohtuulliset yhteenliittämispyynnöt, vaikka se voisi edellyttää verkon mukauttamista muun muassa kaivutöitä suorittamalla. Se huomauttaa, että kun tällainen velvollisuus asetetaan, suunniteltujen velvollisuuksien oikeasuhteisuuden arvioinnissa otetaan huomioon toimintojen omistajan perusinvestointien suuruus.

24

Østre Landsret esittää ennakkoratkaisupyynnössään, että pääasiassa on kyse TDC:n valokuituverkon käyttöoikeutta koskevien kohtuullisten pyyntöjen täyttämistä koskevan velvollisuuden laajuudesta. Tarkemmin sanottuna keskeinen kysymys on kyseisen tuomioistuimen mukaan se, voiko tällaisesta velvollisuudesta vuoden 2007 lain ja käyttöoikeusdirektiivin mukaan seurata se, että TDC:n on kilpailevan televiestintäoperaattorin pyynnöstä asennettava tilaajajohtoja sen valokuituverkosta loppukäyttäjille, mikä voi edellyttää jopa 30 metrin kaivumatkaa.

25

Tässä tilanteessa Østre Landsret on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä ja toisella kysymyksellään, jotka voidaan tutkia yhdessä, olennaisilta osin sitä, onko käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklan a alakohtaa sekä 8 ja 12 artiklaa tulkittava siten, että kansallisella sääntelyviranomaisella on toimivalta asettaa sähköisen viestinnän operaattorille, jolla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, sen omistamien erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä koskevien kohtuullisten pyyntöjen täyttämisvelvollisuutena velvollisuus asentaa kilpailevien operaattorien pyynnöstä korkeintaan 30 metrin mittainen tilaajajohto liityntäverkon jakopisteen ja loppukäyttäjän liityntäpisteen välille.

27

Kysymyksiin vastaamiseksi on tarkasteltava ensin käyttöoikeusdirektiivissä kansallisille sääntelyviranomaisille annettua toimivaltaa asettaa operaattoreille velvollisuus täyttää erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä koskevat kohtuulliset pyynnöt ja sitten tulkittava käsitettä ”erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeus tai oikeus hyödyntää niitä” ennen niiden edellytysten tutkimista, joiden on täytyttävä, jotta tällaisia velvollisuuksia voidaan asettaa.

28

Kansallisten sääntelyviranomaisten toimivallasta asettaa operaattoreille velvollisuus täyttää erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä koskevat kohtuulliset pyynnöt voidaan aluksi muistuttaa, että käyttöoikeusdirektiivin 8 artiklan 2 kohdan mukaan kansallisilla sääntelyviranomaisilla on silloin, jos operaattorilla on puitedirektiivin 16 artiklan mukaisesti suoritetun markkina-analyysin perusteella määritelty olevan huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, toimivalta asettaa sille käyttöoikeusdirektiivin 9–13 artiklassa luetellut velvollisuudet.

29

Kyseisiin velvollisuuksiin kuuluvat muun muassa käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt velvollisuudet, joiden mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat saman direktiivin 8 artiklan säännösten mukaisesti asettaa operaattoreille velvollisuuksia toteuttaa kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä, muun muassa silloin, kun ne katsovat, että käyttöoikeuden epääminen tai saman vaikutuksen aiheuttavat kohtuuttomat ehdot estäisivät kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla tai että se ei olisi loppukäyttäjien edun mukaista.

30

Niinpä kyseisessä 12 artiklassa, luettuna yhdessä käyttöoikeusdirektiivin 8 artiklan kanssa, annetaan kansalliselle sääntelyviranomaiselle valta asettaa operaattoreille, joilla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, velvollisuus toteuttaa kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä.

31

Käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta käsitteestä ”erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeus” on huomautettava tämän jälkeen, että kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan käsitteellä ”käyttöoikeus” tarkoitetaan järjestelmien ja/tai palvelujen asettamista toisen yrityksen saataville määritellyin ehdoin joko yksinoikeudella tai muutoin sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten, myös silloin kun niitä käytetään tietoyhteiskunnan palvelujen taikka radio- ja televisiosisältöpalvelujen toimittamiseen. Kyseisessä säännöksessä täsmennetään, että käsite ”käyttöoikeus” kattaa muun muassa verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeuden, johon saattaa sisältyä laitteiden liittäminen kiinteää tai muuta kuin kiinteää tapaa käyttäen, mukaan lukien erityisesti tilaajayhteyksien sekä sellaisten toimintojen ja palvelujen käyttöoikeus, joita tarvitaan palvelujen tarjoamiseksi tilaajayhteyksien kautta, fyysisten perusrakenteiden käyttöoikeuden, mukaan lukien rakennukset, kaapelikanavat ja mastot, sekä kiinteiden ja matkaviestintäverkkojen käyttöoikeuden erityisesti verkkovierailua varten.

32

Niinpä kyseisen säännöksen sanamuodosta ilmenee yhtäältä, että käsite ”käyttöoikeus” käsittää sellaiset muuntamistyöt, jotka mahdollistavat järjestelmien ja/tai palvelujen asettamisen toisen yrityksen saataville sähköisten viestintäpalvelujen tarjoamista varten, kuten myös julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 17 ja 18 kohdassa, ja toisaalta, ettei siinä esitetty käyttöoikeuden muotojen luettelo ole tyhjentävä.

33

Käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklan a alakohdassa ei kuitenkaan täsmennetä, voiko kyseisessä säännöksessä tarkoitettuun käyttöoikeuteen sisältyä olemassa olevan verkon käyttöoikeuden antamiselle välttämätön tilaajajohdon asentaminen liityntäverkon jakopisteen ja loppukäyttäjän liityntäpisteen välille.

34

Tässä tilanteessa käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun käsitteen ”erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeus” tulkitsemiseksi on tutkittava kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa tarkoitettua käsitettä ”käyttöoikeus” direktiivin systematiikan ja tavoitteiden kannalta.

35

Käyttöoikeusdirektiivin systematiikasta on riittävää huomauttaa, että sen 2 artiklan b alakohdassa määritellään, että yhteenliittämisellä tarkoitetaan saman tai eri yrityksen käyttämien yleisten viestintäverkkojen fyysistä ja loogista yhdistämistä, jotta tietyn yrityksen käyttäjät voivat olla yhteydessä saman tai toisen yrityksen käyttäjien kanssa tai käyttää toisen yrityksen tarjoamia palveluja.

36

Käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa, joka koskee kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuuksia ja tehtäviä käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen osalta, säädetään kuitenkin, että jos se on välttämätöntä päästä päähän ‑liitettävyyden varmistamiseksi, ne voivat asettaa velvollisuuksia yrityksille, joiden määräämisvallassa ovat yhteydet loppukäyttäjiin, mukaan lukien perustelluissa tapauksissa velvollisuus liittää verkkonsa yhteen, mikäli tätä ei ole vielä tehty.

37

Kyseisistä säännöksistä ilmenee, että mainitussa direktiivissä tarkoitettu käsite ”käyttöoikeus” voi sisältää sellaisen olemassa olevan verkon muuntamisen, joka mahdollistaa yhteyden perustamisen sen ja loppukäyttäjän välille.

38

Käyttöoikeusdirektiivin tavoitteista voidaan todeta, että sen 1 artiklan 1 kohdassa mainitaan, että sen tavoite on luoda ”sääntelyjärjestelmä, joka johtaa kestävään kilpailuun ja sähköisten viestintäpalvelujen yhteentoimivuuteen sekä tuo kuluttajille hyötyjä”.

39

Niinpä puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kansallisten sääntelyviranomaisten on toteutettava puitedirektiivissä ja erityisdirektiiveissä ja näin ollen erityisesti käyttöoikeusdirektiivissä määriteltyjä sääntelytehtäviään hoitaessaan kaikki aiheelliset toimenpiteet, joilla pyritään kyseisessä artiklassa säädettyihin tavoitteisiin, joita ovat kilpailun edistäminen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjonnassa, myötävaikuttaminen sisämarkkinoiden kehittymiseen ja unionin kansalaisten etujen edistäminen.

40

Kansallisille sääntelyviranomaisille käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa annettuihin toimivaltuuksiin ja tehtäviin kuuluu, että niiden on puitedirektiivin 8 artiklassa säädettyihin tavoitteisiin pyrkiessään turvattava käyttöoikeusdirektiivin säännösten mukaisesti riittävät käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen sekä palvelujen yhteentoimivuus täyttäen tehtävänsä tavalla, joka edistää tehokkuutta, kestävää kilpailua, tehokkaita investointeja ja innovointia ja antaa mahdollisimman suuren hyödyn loppukäyttäjille.

41

Oikeuskäytännön mukaan käyttöoikeusdirektiivin 5 artiklan 1 kohdan sanamuodosta seuraa, että kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävänä on varmistaa riittävät käyttöoikeudet ja yhteenliittäminen sekä palvelujen yhteentoimivuus keinoin, joita ei ole lueteltu tyhjentävästi (tuomio TeliaSonera Finland, C‑192/08, EU:C:2009:696, 58 kohta).

42

Samoin on katsottava, ettei myöskään operaattoreille, joilla on huomattava markkinavoima, asetettavia velvollisuuksia täyttää erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä koskevat kohtuulliset pyynnöt ole yksilöity rajoittavasti vaan kansallisten sääntelyviranomaisten on määrättävä ne tapauskohtaisesti puitedirektiivin 8 artiklassa ilmaistut tavoitteet huomioon ottaen.

43

Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklan a alakohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsite ”erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeus” voi kattaa tilaajajohtojen asentamisen liityntäverkon jakopisteen ja loppukäyttäjän luona sijaitsevan verkon liityntäpisteen välille.

44

On vielä huomautettava olosuhteista, joissa kansallinen sääntelyviranomainen voi asettaa operaattorille, jolla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, velvollisuuden täyttää kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä, että käyttöoikeusdirektiivin 8 artiklan 4 kohdassa säädetään, että kansallisten sääntelyviranomaisten tällaisille operaattoreille asettamien velvollisuuksien on perustuttava havaitun ongelman luonteeseen ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja perusteltuja edellä 39 kohdassa mainittuihin puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa ilmaistuihin tavoitteisiin nähden.

45

Tästä seuraa, että kansallinen sääntelyviranomainen voi asettaa operaattorille, jolla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä koskevien kohtuullisten pyyntöjen täyttämisvelvollisuutena velvollisuuden asentaa kilpailevien operaattorien pyynnöstä tilaajajohto liityntäverkon jakopisteen ja loppukäyttäjän liityntäpisteen välille, jos velvollisuus perustuu havaitun ongelman luonteeseen ja on oikeasuhteinen ja perusteltu puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa ilmaistuihin tavoitteisiin nähden.

46

Käsiteltävässä asiassa ilmenee ennakkoratkaisupyynnöstä, että Teleklagenævnetin mukaan TDC voi valokuituverkkonsa perustamistavan erityisyyden vuoksi määrätä siitä, milloin kotitaloudet voidaan liittää siihen, mikä antaa sille selvän kilpailuedun uusien asiakkaiden hankkimiseksi vähittäismarkkinoilla, sillä uudet asiakkaat ovat sopimussuhteessa TDC:n kanssa kuuden kuukauden vähimmäisjakson ajan. TDC:lle asetettavalla velvollisuudella asentaa tilaajajohtoja pyritään Teleklagenævnetin mukaan näin ollen varmistamaan, että kilpailevat operaattorit voivat toimia tasavertaisesti TDC:n kanssa ja käyttää sen verkkoa alueilla, joihin se ulottuu, saadakseen asiakkaikseen loppukäyttäjiä, joita ei ole vielä liitetty. Tällaisten tilaajajohtojen asentaminen on Teleklagenævnetin mukaan välttämätön edellytys sille, että TDC:n kanssa kilpailevat operaattorit voivat saada asiakkaita tarjotakseen näille palveluja valokuituverkon kautta yhtäläisissä kilpailuolosuhteissa TDC:n kanssa.

47

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on näiden seikkojen valossa arvioitava, perustuuko kansallisen sääntelyviranomaisen TDC:lle asettama velvollisuus asentaa liityntäverkon jakopisteen ja loppukäyttäjän liityntäpisteen välille korkeintaan 30 metrin mittainen tilaajajohto havaitun ongelman luonteeseen ja onko se oikeasuhteinen ja perusteltu puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa ilmaistuihin tavoitteisiin nähden.

48

Ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että käyttöoikeusdirektiivin 2 artiklan a alakohtaa sekä 8 ja 12 artiklaa on tulkittava siten, että kansallisella sääntelyviranomaisella on toimivalta asettaa sähköisen viestinnän operaattorille, jolla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä koskevien kohtuullisten pyyntöjen täyttämisvelvollisuutena velvollisuus asentaa kilpailevien operaattorien pyynnöstä korkeintaan 30 metrin mittainen tilaajajohto liityntäverkon jakopisteen ja loppukäyttäjän liityntäpisteen välille, jos tällainen velvollisuus perustuu havaitun ongelman luonteeseen ja on oikeasuhteinen ja perusteltu puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa ilmaistuihin tavoitteisiin nähden, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava.

49

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella ja neljännellä kysymyksellään, jotka voidaan tutkia yhdessä, olennaisilta osin sitä, onko käyttöoikeusdirektiivin 8 ja 12 artiklaa, luettuna yhdessä sen 13 artiklan kanssa, tulkittava siten, että kansallisen sääntelyviranomaisen on silloin, kun se harkitsee velvollisuuden, joka koskee tilaajajohtojen asentamista loppukäyttäjän liittämiseksi kyseiseen verkkoon, asettamista sähköisen viestintäverkon omistajalle, otettava huomioon kyseisen operaattorin perusinvestoinnit ja asennuskustannusten kattamisen mahdollistavan hintavalvontamahdollisuuden olemassaolo.

50

Tässä yhteydessä on mainittava, että käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklan 2 kohdan a–d alakohdan mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on harkitessaan, onko kyseisen artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja velvollisuuksia tarpeen asettaa, ja erityisesti arvioidessaan, miten velvollisuudet voidaan asettaa siten, että ne ovat oikeassa suhteessa puitedirektiivin 8 artiklassa asetettuihin tavoitteisiin, otettava huomioon erityisesti kilpailevien toimintojen käytön tai asentamisen tekninen ja taloudellinen kannattavuus markkinoiden kehitysasteen kannalta katsottuna, kyseessä olevan yhteenliittämisen ja/tai käyttöoikeuden luonne ja laatu, ehdotetun käyttöoikeuden toteuttamiskelpoisuus operaattorille, jolla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, asetettujen velvollisuuksien oikeasuhteisuuden arvioimiseksi, toiminnon omistajan tekemät perusinvestoinnit ottaen huomioon tehdyt julkiset investoinnit ja investointeihin liittyvät riskit sekä tarve turvata kilpailu pitkällä aikavälillä ottaen erityisesti huomioon taloudellisesti tehokkaan infrastruktuuriin perustuvan kilpailun.

51

Käyttöoikeusdirektiivin 13 artiklan 1 kohdassa puolestaan säädetään, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa yrityksille, joilla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, kustannusvastaavuutta ja hintavalvontaa koskevia velvollisuuksia tietyntyyppisten yhteenliittämisten ja/tai käyttöoikeuksien tarjonnassa, jos markkina-analyysi osoittaa, että todellinen kilpailu puuttuu ja tämä saattaa johtaa siihen, että kyseinen operaattori saattaa pitää hintoja liian korkealla tasolla tai harjoittaa hintapainostusta loppukäyttäjien haitaksi. Operaattoreiden kannustamiseksi tekemään investointeja, myös seuraavan sukupolven verkkoihin, kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava huomioon operaattorin tekemät investoinnit ja sallittava tälle kohtuullinen tuotto sijoitetulle pääomalle, ottaen huomioon tiettyyn uuteen investointiverkkohankkeeseen mahdollisesti liittyvät riskit.

52

Lisäksi puitedirektiivin 8 artiklan 5 kohdassa täsmennetään myös, että kansallisten sääntelyviranomaisten on tavoitteisiin, joihin kuuluvat kilpailun edistäminen sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjonnassa, myötävaikuttaminen sisämarkkinoiden kehittymiseen ja unionin kansalaisten etujen edistäminen, pyrkiessään sovellettava puolueettomia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia sääntelyperiaatteita. Tällaisiin periaatteisiin kuuluu kyseisen säännöksen d alakohdassa mainittu periaate tehokkaiden uuteen ja parannettuun infrastruktuuriin tehtävien investointien ja niihin liittyvien innovaatioiden edistämisestä muun muassa varmistamalla, että mahdollisissa käyttöoikeuksia koskevissa velvollisuuksissa otetaan asianmukaisesti huomioon investoivien yritysten ottamat riskit, ja sallimalla erilaiset investoijien ja käyttöoikeutta hakevien osapuolten väliset yhteistyöjärjestelyt investointiriskin hajauttamiseksi varmistaen samalla, että kilpailua markkinoilla ja syrjimättömyyden periaatetta pidetään yllä.

53

Edellä esitetyistä seikoista seuraa, kuten julkisasiamies on esittänyt ratkaisuehdotuksensa 37 ja 38 kohdassa, että kansallisten sääntelyviranomaisten on suunnitellun velvollisuuden oikeasuhteisuutta puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa ilmaistuihin tavoitteisiin nähden koskevassa arvioinnissaan otettava huomioon muiden tekijöiden ohella toiminnon omistajan perusinvestoinnit ja hintavalvontajärjestelmän olemassaolo. Kun ne suunnittelevat toiminnon omistajan velvoittamista erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä koskevien kohtuullisten pyyntöjen täyttämisvelvollisuutena mukauttamaan olemassa olevaa verkkoa siten, että se mahdollistaa yhteyden perustamisen verkon ja loppukäyttäjän välille, niiden on näin ollen otettava huomioon tällaisen mukauttamisen kustannukset.

54

Kolmanteen ja neljänteen kysymykseen on kaiken edellä esitetyn perusteella vastattava, että käyttöoikeusdirektiivin 8 ja 12 artiklaa, luettuna yhdessä sen 13 artiklan kanssa, on tulkittava siten, että kansallisen sääntelyviranomaisen on silloin, kun se harkitsee velvollisuuden, joka koskee tilaajajohtojen asentamista loppukäyttäjän liittämiseksi verkkoon, asettamista sähköisen viestinnän operaattorille, jolla on huomattava markkinavoima tietyillä markkinoilla, otettava huomioon kyseisen operaattorin perusinvestoinnit ja asennuskustannusten kattamisen mahdollistavan hintavalvontamahdollisuuden olemassaolo.

55

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: