EUR-Lex Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi

Takaisin EUR-Lexin etusivulle

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Asiakirja 62010CJ0510

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 26.4.2012.
DR ja TV2 Danmark A/S vastaan NCB – Nordisk Copyright Bureau.
Østre Landsretin esittämä ennakkoratkaisupyyntö.
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – 5 artiklan 2 kohdan d alakohta – Oikeus välittää yleisölle teoksia – Kappaleen valmistamista koskevasta oikeudesta poikkeaminen – Yleisradio-organisaatioiden omin välinein ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset teosten tallenteet – Kolmannen osapuolen välinein tehdyt tallenteet – Yleisradio-organisaation velvollisuus korvata kaikki kolmannen osapuolen toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset.
Asia C-510/10.

Oikeustapauskokoelma – yleinen

ECLI-tunnus: ECLI:EU:C:2012:244

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

26 päivänä huhtikuuta 2012 ( *1 )

”Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Tekijänoikeus ja lähioikeudet — Direktiivi 2001/29/EY — 5 artiklan 2 kohdan d alakohta — Oikeus välittää yleisölle teoksia — Kappaleen valmistamista koskevasta oikeudesta poikkeaminen — Yleisradio-organisaatioiden omin välinein ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset teosten tallenteet — Kolmannen osapuolen välinein tehdyt tallenteet — Yleisradio-organisaation velvollisuus korvata kaikki kolmannen osapuolen toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset”

Asiassa C-510/10,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 18.10.2010 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.10.2010, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

DR ja

TV2 Danmark A/S

vastaan

NCB – Nordisk Copyright Bureau,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja K. Lenaerts sekä tuomarit J. Malenovský (esittelevä tuomari), R. Silva de Lapuerta, E. Juhász ja D. Šváby,

julkisasiamies: V. Trstenjak,

kirjaaja: hallintovirkamies C. Strömholm,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.11.2011 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

DR ja TV2 Danmark A/S, edustajanaan advokat H. Samuelsen Schütze,

NCB – Nordisk Copyright Bureau, edustajanaan advokat P. H. Schmidt,

Espanjan hallitus, asiamiehenään N. Díaz Abad,

Euroopan komissio, asiamiehinään J. Samnadda ja H. Støvlbæk,

kuultuaan julkisasiamiehen 17.1.2012 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10) 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja 41 perustelukappaleen, joissa säädetään tekijän yksinoikeutta valmistaa kappale teoksestaan koskevasta poikkeuksesta, ”kun kyseessä ovat yleisradio-organisaatioiden omin välinein ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset teosten tallenteet”, tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat yhtäältä DR ja TV2 Danmark A/S (jäljempänä TV2 Danmark), jotka ovat kaksi tanskalaista yleisradiotoiminnan harjoittajaa, ja toisaalta tekijänoikeusjärjestö NCB – Nordisk Copyright Bureau (jäljempänä NCB) ja joka koskee kyseisten yleisradiotoiminnan harjoittajien kolmansilta osapuolilta tilaamien televisio-ohjelmien yhteydessä tehtyjä tallenteita, jotka on tarkoitettu levitettäviksi näiden yleisradiotoiminnan harjoittajien omissa lähetyksissä.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Kansainvälinen oikeus

WIPOn tekijänoikeussopimus

3

Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) teki 20.12.1996 Genevessä WIPOn tekijänoikeussopimuksen. Tämä sopimus hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL L 89, s. 6).

4

WIPOn tekijänoikeussopimuksen 1 artiklan 4 kappaleessa määrätään, että sopimuspuolten tulee noudattaa kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen (Pariisin sopimuskirja 24.7.1971), sellaisena kuin se on muutettuna 28.9.1979 (jäljempänä Bernin yleissopimus), 1–21 artiklaa.

Bernin yleissopimus

5

Bernin yleissopimuksen 1 artiklassa määrätään seuraavaa:

”Ne maat, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan, muodostavat liiton suojatakseen tekijöiden oikeuksia heidän kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiinsa.”

6

Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklassa määrätään seuraavaa:

”1.   Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on yksinoikeus sallia:

(i)

teostensa yleisradioiminen tai välittäminen yleisölle muulla merkkien, äänien tai kuvien johtimettoman lähettämisen keinolla;

– –

3.   Jollei toisin ole sovittu, tämän artiklan 1 kappaleen mukaiseen lupaan ei sisälly oikeutta tallentaa yleisradioitua teosta äänen tai kuvan tallentamislaitteelle. Liittomaat voivat kuitenkin lainsäädännössään antaa säännöksiä yleisradiointiorganisaation oikeudesta tehdä lyhytaikaisia tallenteita omilla välineillään ja omia lähetyksiään varten. Sellaisessa lainsäädännössä saa myös sallia tällaisten tallenteiden säilyttämisen virallisissa arkistoissa niiden poikkeuksellisen dokumentaarisen luonteen perusteella.”

Unionin oikeus

7

Direktiivin 2001/29 41 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Sovellettaessa yleisradio-organisaatioiden tekemiä lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta tai rajoitusta, yleisradiotoiminnan harjoittajan omiin välineisiin katsotaan sisältyvän sen puolesta ja sen vastuulla toimivan henkilön välineet.”

8

Direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, määrätään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:

a)

tekijöillä teostensa osalta;

– –”

9

Direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”

10

Direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, 2 ja 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”2.   Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 artiklassa säädettyyn kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen seuraavissa tapauksissa:

– –

d)

kun kyseessä ovat yleisradio-organisaatioiden omin välinein ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset teosten tallenteet; näiden tallenteiden säilyttäminen virallisissa arkistoissa voidaan sallia niiden poikkeuksellisen dokumenttiluonteen perusteella;

– –

5.   Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”

Kansallinen lainsäädäntö

11

Tanskan tekijänoikeuslain (ophavsretslov), sellaisena kuin se on 27.2.2010 tehtynä kodifikaationa nro 202 (lovbekendtgørelse nr. 202) (jäljempänä tekijänoikeuslaki), 31 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Yleisradiotoiminnan harjoittajat voivat lähetyksiään varten tallentaa teoksia nauhalle, filmille tai muulle laitteelle, jolla se voidaan toisintaa, sillä edellytyksellä, että niillä on oikeus kyseessä olevien teosten lähettämiseen. Oikeuteen, joka koskee tallennettujen teosten saattamista yleisön saataville, sovelletaan muutoin voimassa olevia säännöksiä.

Kulttuuriministeri voi antaa tarkempia sääntöjä edellytyksistä, jotka koskevat tällaisten tallenteiden valmistamista, käyttöä ja säilyttämistä.”

Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

12

Pääasiassa kantajina ovat DR, joka on yleisradiotoiminnan harjoittaja, jolla on velvollisuus tarjota julkisia ohjelmapalveluja itsenäisenä julkisena elimenä, jonka rahoitus perustuu lupamaksuihin, ja TV2 Danmark, joka on kaupallinen televisiotoiminnan harjoittaja, jonka rahoitus perustuu televisiomainoksiin ja jolla on myös velvollisuus tarjota julkisia ohjelmapalveluja.

13

DR:n ja TV2 Danmarkin radio- ja televisio-ohjelmat voivat olla joko sisäisesti tuotettuja ohjelmia tai kolmansien erityisten sopimusten perusteella tuottamia ohjelmia, jotka on tarkoitettu DR:llä tai TV2 Danmarkilla tehtävää ensilähetystä varten.

14

Pääasian vastaaja NCB on useissa Pohjoismaissa ja Baltian maissa toimiva edunvalvontajärjestö, joka hallinnoi musiikin tallentamista ja kopiointia koskevia oikeuksia säveltäjien, sanoittajien ja kustantajien puolesta.

15

Pääasian riidassa on kyse siitä, sovelletaanko lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta myös ulkopuolisten, juridisesti itsenäisten televisiotuotantoyhtiöiden tekemiin tallenteisiin tapauksessa, jossa DR tai TV2 Danmark ovat tilanneet nämä tallenteet kyseisiltä tuotantoyhtiöiltä DR:llä tai TV2 Danmarkilla tehtävää ensilähetystä varten.

16

DR ja TV2 Danmark väittävät, että tekijänoikeuksien haltijoiden kannalta merkitystä ei ole sillä, toteuttaako lähetettäviksi tarkoitetut tallenteet yleisradiotoiminnan harjoittajan oma henkilökunta sille kuuluvin välinein vai sellaisen kolmannen yhtiön työntekijä, jolta yleisradiotoiminnan harjoittaja on tilannut tallenteiden tuotannon tälle kolmannelle yhtiölle kuuluvin välinein. DR ja TV2 Danmark väittävät lisäksi, että tekijänoikeuslain 31 §:ään ei sisälly edellytystä, jonka mukaan yleisradiotoiminnan harjoittajien olisi tehtävä tallenteet ”omin välinein”. Näin ollen Tanskan oikeuden nojalla sovellettaessa poikkeusta lähetettäviksi tarkoitettuihin tallenteisiin merkitystä ei ole sillä, toteuttavatko yleisradiotoiminnan harjoittajan vai kolmannen osapuolen työntekijät nämä tallenteet.

17

NCB sitä vastoin väittää, että unionin oikeudessa asetetaan edellytys, jonka mukaan tuotanto on toteutettava ”omin välinein” ja että tätä edellytystä voidaan soveltaa myös tekijänoikeuslain nojalla. Lisäksi se väittää, että tuotantoa ”omin välinein” koskeva edellytys voi täyttyä vain, jos ulkopuolinen itsenäisesti toimiva tuottaja toimii yleisradiotoiminnan harjoittajan puolesta ja sen vastuulla. NCB väittää myös, että ilmaisua ”yleisradiotoiminnan harjoittajan – – puolesta ja sen vastuulla toimivan” on tulkittava siten, että yleisradiotoiminnan harjoittaja vastaa kolmansiin osapuoliin nähden tuottajan toimista ja mahdollisista laiminlyönneistä samalla tavoin kuin jos yleisradiotoiminnan harjoittaja olisi itse tehnyt nämä tallenteet.

18

Näissä olosuhteissa Østre Landsret päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)

Onko direktiivin [2001/29] 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan ilmaisua ’omin välinein’ ja direktiivin 41 perustelukappaleen ilmaisua ’[yleisradiotoiminnan harjoittajan] puolesta ja sen vastuulla’ tulkittava kansallisen oikeuden vai unionin oikeuden mukaisesti?

2)

Onko katsottava, että direktiivin [2001/29] 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan sanamuoto on – esimerkiksi tanskan-, englannin- ja ranskankielisen version mukaisesti – ’[yleisradiotoiminnan harjoittajan] puolesta ja sen vastuulla’, vai onko katsottava, että säännöksen sanamuoto on – esimerkiksi saksankielisen version mukaisesti – ’[yleisradiotoiminnan harjoittajan] puolesta tai sen vastuulla’?

3)

Jos katsotaan, että ensimmäisessä kysymyksessä mainittua ilmausta on tulkittava unionin oikeuden mukaisesti, mitä edellytyksiä kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon sen arvioidessa konkreettisesti sitä, onko kolmannen osapuolen (jäljempänä tuottaja) tekemä tallenne, joka on tarkoitettu yleisradiotoiminnan harjoittajan lähetystä varten, tehty ’omin välinein’ ja yleisradiotoiminnan harjoittajan ’puolesta [ja/tai] sen vastuulla’ niin, että kysymys on tallenteesta, joka kuuluu [direktiivin 2001/29] 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan poikkeuksen piiriin?

Kolmannen kysymyksen yhteydessä vastausta toivotaan erityisesti seuraaviin kysymyksiin:

a)

Onko direktiivin [2001/29] 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan käsitettä ’omin välinein’ tulkittava siten, että tuottajan tekemä tallenne, joka on tarkoitettu yleisradiotoiminnan harjoittajan lähetyksiä varten, kuuluu [direktiivin 2001/29] 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen poikkeuksen piiriin vain, jos yleisradiotoiminnan harjoittaja vastaa kolmansia osapuolia kohtaan tuottajan tallennukseen liittyvistä toimista ja laiminlyönneistä samalla tavoin kuin jos yleisradiotoiminnan harjoittaja olisi itse toteuttanut nämä toimet tai syyllistynyt näihin laiminlyönteihin?

b)

Onko edellytys siitä, että tallenne on tehty yleisradiotoiminnan harjoittajan ’puolesta [ja/tai] sen vastuulla’, täytetty silloin, kun yleisradiotoiminnan harjoittaja on pyytänyt tuottajaa tekemään tallenteen, jotta yleisradiotoiminnan harjoittaja voi lähettää sen, ja kun kyseisellä yleisradiotoiminnan harjoittajalla on oikeus lähettää tallenne?

Selvennystä pyydetään siihen, onko seuraavat seikat otettava huomioon vastattaessa kolmannen kysymyksen b kohtaan tai voidaanko näin tehdä ja, jos vastaus on myöntävä, millainen painoarvo näille seikoille on annettava:

i)

se, onko yleisradiotoiminnan harjoittajalla vai tuottajalla niiden välisen sopimuksen perusteella lopullinen ja ratkaiseva taiteellinen/toimituksellinen päätösvalta ohjelman sisällöstä

ii)

se, onko yleisradiotoiminnan harjoittaja vastuussa kolmansia osapuolia kohtaan tuottajan tallennukseen liittyvistä velvollisuuksista samalla tavoin kuin jos yleisradiotoiminnan harjoittaja olisi itse toteuttanut kyseiset toimet tai syyllistynyt kyseisiin laiminlyönteihin

iii)

se, onko tuottaja yleisradiotoiminnan harjoittajan kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella velvollinen toimittamaan kyseisen ohjelman yleisradiotoiminnan harjoittajalle tiettyyn hintaan, johon sen on sisällytettävä kaikki tallenteeseen liittyvät kulut

iv)

se, onko yleisradiotoiminnan harjoittajalla vai tuottajalla vastuu kyseisestä tallenteesta kolmansia osapuolia kohtaan.

c)

Onko edellytys siitä, että tallenne on tehty yleisradiotoiminnan harjoittajan ’puolesta [ja/tai] sen vastuulla’, täytetty silloin, kun yleisradiotoiminnan harjoittaja on pyytänyt tuottajaa tekemään tallenteen, jotta yleisradiotoiminnan harjoittaja voi lähettää sen, ja kun kyseisellä yleisradiotoiminnan harjoittajalla on oikeus lähettää tämä tallenne, kunhan tuottaja on yleisradiotoiminnan harjoittajan kanssa tallenteesta tekemänsä sopimuksen perusteella ottanut taloudellisen ja oikeudellisen vastuun i) kaikista tallenteeseen liittyvistä kuluista ennalta sovitun summan maksamista vastaan, ii) oikeuksien ostamisesta ja iii) ennalta arvaamattomista seikoista – myös tallenteen myöhästymisestä tai sopimusvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä – kuitenkin niin, ettei yleisradiotoiminnan harjoittaja ole vastuussa kolmansia osapuolia kohtaan tuottajan tallenteeseen liittyvistä velvoitteista samalla tavoin kuin jos yleisradiotoiminnan harjoittaja olisi itse toteuttanut kyseiset toimet tai syyllistynyt kyseisiin laiminlyönteihin?”

Ennakkoratkaisukysymysten arviointi

Tutkittavaksi ottaminen

19

DR ja TV2 Danmark, jotka ovat yleisradiotoiminnan harjoittajia, katsovat, ettei kysymyksiä voida ottaa tutkittaviksi, ja väittävät, että niihin annettava vastaus on joka tapauksessa hyödytön pääasian riidan ratkaisemisen kannalta.

20

Ne asettavat kyseenalaiseksi ennakkoratkaisukysymysten kohteena olevan direktiivin 2001/29 merkityksellisyyden kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisun kannalta. Ne väittävät erityisesti, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan tanskankieliseen versioon sisältyvää ilmaisua ”omin välinein ja omia lähetyksiään varten” ei mainita tekijänoikeuslain 31 §:ssä ja ettei sitä näin ollen ole sovellettava pääasiassa.

21

Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 267 artiklan mukaisessa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuimien välisessä yhteistyössä on yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä sen käsiteltävänä olevan asian erityspiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta (asia C-217/05, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomio 14.12.2006, Kok., s. I-11987, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22

Jos kansallisten tuomioistuinten esittämät kysymykset koskevat unionin oikeuden säännöksen tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siis lähtökohtaisesti vastattava kysymyksiin, ellei ole ilmeistä, että ennakkoratkaisupyynnöllä pyritään todellisuudessa saamaan unionin tuomioistuimelta ratkaisu keinotekoisen riidan avulla taikka neuvoa-antava lausunto yleisluonteisista tai hypoteettisista kysymyksistä tai että pyydetyllä unionin oikeuden tulkitsemisella ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian tosiseikkoihin tai kohteeseen taikka että unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (em. asia Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomion 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23

Näin ei ole kuitenkaan nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä. Nyt käsiteltävässä asiassa ei ole kyse mistään edellä viitatuista seikoista, joiden nojalla unionin tuomioistuin voisi kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin. Ennakkoratkaisupyynnöstä käy erityisesti ilmi, että vastaukset kysymyksiin, jotka koskevat unionin oikeuden useiden säännösten tulkintaa, ovat kansalliselle tuomioistuimelle tarpeen, jotta se voi määrittää oikeudellisesti DR:n tai TV2 Danmarkin ulkopuolisilta ja juridisesti itsenäisiltä televisiotuotantoyhtiöiltä tilaamat tallenteet ja siten ratkaista käsiteltäväkseen saatetun asian.

24

Tästä seuraa, että on katsottava, että ennakkoratkaisukysymykset voidaan ottaa tutkittaviksi ja niihin on näin ollen vastattava.

Ensimmäinen kysymys

25

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvää ilmaisua ”omin välinein”, sellaisena kuin sitä on selitetty direktiivin 41 perustelukappaleessa, tulkittava kansallisen oikeuden vai unionin oikeuden nojalla.

26

Aluksi on muistutettava, että direktiivin 2001/29 2 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on lähtökohtaisesti myönnettävä tekijöille teostensa osalta yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinolla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen.

27

Kuitenkin saman direktiivin 5 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista tekijän yksinoikeuteen valmistaa kappale teoksestaan, kun kyseessä ovat yleisradio-organisaatioiden ”omin välinein” ja omia lähetyksiään varten tekemät lyhytaikaiset teosten tallenteet.

28

Heti aluksi on todettava, että viimeksi mainitun säännöksen sanamuoto perustuu suoraan Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 3 kohtaan.

29

Vaikka Euroopan unioni ei ole Bernin yleissopimuksen sopimuspuoli, sen on kuitenkin WIPOn tekijänoikeussopimuksen, jonka sopimuspuoli se on, joka on osa sen oikeusjärjestystä ja joka on tarkoitus panna täytäntöön direktiivillä 2001/29, 1 artiklan 4 kappaleen mukaan noudatettava Bernin yleissopimuksen 1–21 artiklaa (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-403/08 ja C-429/08, Football Association Premier League ym., tuomio 4.10.2011, Kok., s. I-9083, 189 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen unionin on noudatettava muun muassa Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklaa (ks. analogisesti asia C-277/10, Luksan, tuomio 9.2.2012, 59 kohta).

30

Yleissopimuksen 11 bis artiklan 3 kohdassa varataan nimenomaisesti Bernin liittomaille mahdollisuus antaa lainsäädännössään säännöksiä yleisradiointiorganisaation oikeudesta tehdä lyhytaikaisia tallenteita omilla välineillään ja omia lähetyksiään varten.

31

Tästä syystä antaessaan direktiivin 2001/29 tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa unionin lainsäätäjän katsotaan käyttäneen jäsenvaltioille henkisen omaisuuden alalla aikaisemmin kuulunutta toimivaltaa. Tämän direktiivin soveltamisalalla unionin on katsottava tulleen jäsenvaltioiden sijaan, eikä niillä ole enää toimivaltaa antaa säännöksiä, joilla pannaan täytäntöön Bernin yleissopimuksen merkityksellisiä määräyksiä (ks. vastaavasti em. asia Luksan, tuomion 64 kohta).

32

Unionin lainsäätäjä on myöntänyt tällä perusteella jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää lainsäädännössään direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kaltaisesta, lyhytaikaisia tallenteita koskevasta poikkeuksesta ja on selventänyt tämän poikkeuksen soveltamisalaa todetessaan direktiivin 41 perustelukappaleessa, että yleisradiotoiminnan harjoittajan omiin välineisiin katsotaan sisältyvän ”sen puolesta [ja/tai] sen vastuulla” toimivan henkilön välineet.

33

Tämän jälkeen on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko Euroopan unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti (ks. mm. asia 327/82, Ekro, tuomio 18.1.1984, Kok., s. I-107, 11 kohta; asia C-287/98, Linster, tuomio 19.9.2000, Kok., s. I-6917, 43 kohta; asia C-5/08, Infopaq International, tuomio 16.7.2009, Kok., s. I-6569, 27 kohta ja asia C-34/10, Brüstle, tuomio 18.10.2011, Kok., s. I-9821, 25 kohta).

34

Direktiivissä 2001/29 ei viitata sen 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvän ilmaisun ”omin välinein” merkityksen osalta kansalliseen oikeuteen. Tämän takia sitä on direktiiviä sovellettaessa pidettävä unionin oikeuden itsenäisenä käsitteenä, jota on tulkittava yhtenäisesti unionin alueella.

35

Tällainen päätelmä saa tukea direktiivin 2001/29 kohteesta ja tavoitteesta. Direktiivin 2001/29, joka perustuu erityisesti EY 95 artiklaan ja jolla pyritään tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamiseen tietoyhteiskunnassa sekä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen välisistä eroavuuksista johtuvan kilpailun vääristymisen estämiseen sisämarkkinoilla (asia C-479/04, Laserdisken, tuomio 12.9.2006, Kok., s. I-8089, 26 ja 31–34 kohta), tavoite edellyttää unionin oikeuden itsenäisten käsitteiden kehittämistä. Unionin lainsäätäjän pyrkimys direktiivin 2001/29 käsitteiden yhdenmukaiseen tulkintaan käy ilmi erityisesti direktiivin 32 perustelukappaleesta, jossa jäsenvaltioita kehotetaan soveltamaan kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen liittyviä poikkeuksia ja rajoituksia yhdenmukaisella tavalla, jotta sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta varmistettaisiin.

36

Vaikka siis jäsenvaltiot voivat päättää vahvistaa lyhytaikaisia tallenteita koskevan poikkeuksen sisäisessä oikeudessaan, kuten tämän tuomion 32 kohdassa on todettu, tulkinta, jonka mukaan jäsenvaltioilla, jotka ovat käyttäneet unionin oikeudessa niille tunnustettua oikeutta ja ovat vahvistaneet tällaisen poikkeuksen, olisi vapaus täsmentää sen osatekijät siten, että ne eivät olisi yhdenmukaistettuja, erityisesti kyseisten lyhytaikaisten tallenteiden tekemistä varten käytettyjen välineiden luonteen osalta, olisi vastoin edellisessä tuomion kohdassa selostettua kyseisen direktiivin tavoitetta, koska tämän poikkeuksen osatekijät voisivat vaihdella jäsenvaltiosta toiseen ja aiheuttaisivat näin ollen mahdollisia epäyhtenäisyyksiä (ks. analogisesti direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetystä ”sopivan hyvityksen” käsitteestä asia C-467/08, Padawan, tuomio 21.10.2010, Kok., s. I-10055, 34–36 kohta).

37

Edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvää ilmaisua ”omin välinein” on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti unionin oikeuden nojalla.

Toinen kysymys

38

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä sen 41 perustelukappaleen kanssa, tulkittava siten, että yleisradiotoiminnan harjoittajan omiin välineisiin katsotaan sisältyvän ”sen puolesta ja sen vastuulla” toimivan henkilön välineet, vai siten, että yleisradiotoiminnan harjoittajan omiin välineisiin katsotaan sisältyvän ”sen puolesta tai sen vastuulla” toimivan henkilön välineet.

39

Aluksi on todettava, että direktiivin 2001/29 41 perustelukappaleen eri kieliversiot eroavat toisistaan.

40

Tämän perustelukappaleen tietyissä kieliversioissa (tšekin-, saksan- ja maltankielinen versio) todetaan, että yleisradiotoiminnan harjoittajan omiin välineisiin katsotaan sisältyvän ”sen puolesta tai sen vastuulla” toimivan henkilön välineet. Tällaisesta sanamuodosta seuraa ensi näkemältä, että jotta yleisradiotoiminnan harjoittajan omia lähetyksiään varten mutta kolmannen osapuolen välinein tekemiin tallenteisiin voidaan soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä, lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta, riittää, että kyseinen kolmas osapuoli toimii joko yleisradiotoiminnan harjoittajan ”puolesta” tai sen ”vastuulla”.

41

Sitä vastoin muissa, selvästi runsaslukuisemmissa kieliversioissa (bulgarian-, espanjan-, tanskan-, viron-, kreikan-, englannin-, ranskan-, latvian-, liettuan-, unkarin-, hollannin-, puolan-, romanian-, slovakin-, sloveenin-, suomen- ja ruotsinkielinen versio) direktiivin 2001/29 41 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa: yleisradiotoiminnan harjoittajan omiin välineisiin katsotaan sisältyvän ”sen puolesta ja sen vastuulla” toimivan henkilön välineet. Tällaisesta kieliversiosta seuraa välittömästi, että jotta yleisradiotoiminnan harjoittajan omia lähetyksiään varten mutta kolmannen osapuolen välinein tekemiin tallenteisiin voidaan soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta, kyseisen kolmannen osapuolen on täytettävä kumpikin säädetyistä edellytyksistä.

42

Siten kansallinen tuomioistuin tiedustelee toisessa kysymyksessään pääasiallisesti, onko direktiivin 2001/29 41 perustelukappaleessa ilmaistujen kahden edellytyksen katsottava olevan luonteeltaan vaihtoehtoisia vai päällekkäisiä.

43

Aluksi on korostettava, ettei ennakkoratkaisukysymykseen voida vastata kyseisen perustelukappaleen puhtaasti kirjaimellisen tulkinnan perusteella, koska se johtaisi väistämättä lopputulokseen, joka olisi ristiriidassa jommankumman edellä viitatun kielellisen vaihtoehdon sanamuodon kanssa.

44

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jossakin kieliversiossa käytettyä unionin säännöksen sanamuotoa ei voida käyttää tämän säännöksen ainoana tulkintaperusteena, eikä sille voida antaa tältä osin etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Tällainen lähestymistapa ei vastaisi unionin oikeuden yhtenäisen tulkinnan vaatimusta (ks. asia C-149/97, Institute of the Motor Industry, tuomio 12.11.1998, Kok., s. I-7053, 16 kohta ja asia C-187/07, Endendijk, tuomio 3.4.2008, Kok., s. I-2115, 23 kohta).

45

Näissä olosuhteissa unionin oikeuden säädöksen erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen lainsäädännön asiayhteyden ja tavoitteen mukaan, jonka osa säännös on (ks. vastaavasti asia 30/77, Bouchereau, tuomio 27.10.1977, Kok., s. 1999, Kok. Ep. III, s. 485, 14 kohta; asia C-482/98, Italia v. komissio, tuomio 7.12.2000, Kok., s. I-10861, 49 kohta ja asia C-1/02, Borgmann, tuomio 1.4.2004, Kok., s. I-3219, 25 kohta).

46

Siitä asiayhteydestä, johon direktiivin 2001/29 41 perustelukappale kuuluu, on muistutettava, että tämän direktiivin 2 artiklasta seuraa lähtökohtaisesti, että kappaleen valmistamiseen suojatusta teoksesta on saatava tekijän lupa.

47

Direktiivin 5 artiklan 2 kohdan d alakohdasta käy kuitenkin ilmi, että poikkeuksellisesti jäsenvaltioissa, jotka ovat niin päättäneet, yleisradio-organisaatiot, joilla on lupa suojatun teoksen lähettämiseen, voivat liitännäisenä toimena tehdä kyseisestä teoksesta ”lyhytaikaisia” tallenteita ilman, että niillä on velvollisuutta pyytää tekijältä lupaa tällaiseen kappaleen valmistamiseen.

48

Sekä Bernin yleissopimuksen 11 bis artiklan 3 kohdassa että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, jonka tarkoituksena on panna mainittu yleissopimuksen määräys täytäntöön, edellytetään, että nämä lyhytaikaiset tallenteet tehdään kyseisten yleisradio-organisaatioiden ”omin välinein”.

49

Tämän viimeksi mainitun säännöksen mukaan, luettuna yhdessä direktiivin 2001/29 41 perustelukappaleen kanssa, yleisradio-organisaation ”omiin välineisiin” katsotaan sisältyvän lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta sovellettaessa sen puolesta ja/tai sen vastuulla toimivan henkilön välineet.

50

Näin ollen kyseisen perustelukappaleen perusteella tässä säännöksessä ei edellytetä, että yleisradio-organisaatio tekee itse lyhytaikaiset tallenteet, mutta siinä todetaan, että jos kolmas osapuoli tekee kyseiset tallenteet, on oletettava, että ne on tehty yleisradiotoiminnan harjoittajan ”omin välinein”.

51

Tämän vaatimuksen avulla unionin lainsäätäjä halusi säilyttää kyseisen kolmannen osapuolen ja yleisradio-organisaation välillä läheisen yhteyden, jolla taataan se, että kolmas osapuoli ei voi hyötyä itsenäisesti lyhytaikaisia tallenteita koskevasta poikkeuksesta, josta on säädetty ainoastaan yleisradio-organisaation hyväksi.

52

Unionin lainsäätäjä on tässä tarkoituksessa maininnut direktiivin 2001/29 41 perustelukappaleessa kaksi tapausta, jotka kumpikin perustuvat erityiseen suhteeseen yleisradio-organisaation ja sen kolmannen osapuolen välillä, jonka tehtäväksi lyhytaikaisten tallenteiden tekeminen on kulloinkin annettu.

53

Ensimmäisessä tapauksessa, jossa kolmas osapuoli toimii yleisradio-organisaation ”puolesta”, edellytyksenä on näiden kahden tahon välinen suora ja välitön yhteys, jonka perusteella kyseisellä kolmannella osapuolella ei lähtökohtaisesti ole mitään itsenäisyyttä. Tähän yhteyteen ei liity mitään epäselvyyttä kolmansia kohtaan, koska yleisradio-organisaation toiminnaksi luetaan välttämättä kaikki kolmannen osapuolen toiminta.

54

Toisessa tapauksessa, jossa kolmas osapuoli toimii yleisradio-organisaation ”vastuulla”, kyseessä on näiden kahden tahon välinen monimutkaisempi ja välillinen yhteys, jonka vuoksi kolmannella osapuolella on tiettyä vapautta välineidensä käytössä mutta jossa kuitenkin suojataan kolmansien intressejä yleisradio-organisaatioon nähden, koska viimeksi mainittu on viime kädessä vahingonkorvausvastuussa tällaisesta käytöstä kolmansia, erityisesti tekijöitä, kohtaan.

55

Tästä seuraa, että kumpikin direktiivin 2001/29 41 perustelukappaleessa ilmaistuista kahdesta edellytyksestä täyttää sellaisenaan ja toisesta edellytyksestä riippumatta direktiivin 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa, luettuna yhdessä kyseisen perustelukappaleen kanssa, säädetyn edellytyksen, sellaisena kuin se on täsmennetty tämän tuomion 51 kohdassa.

56

Näissä olosuhteissa näiden kahden edellytyksen on katsottava olevan samanarvoisia ja näin ollen vaihtoehtoisia.

57

Lisäksi arvioitaessa unionin tuomioistuimella olevia vaihtoehtoisia tulkintatapoja tämän ratkaisun puolesta puhuu se, että sillä taataan, että yleisradio-organisaatiot voivat nauttia laajemmin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 16 artiklassa vahvistetusta elinkeinovapaudesta, kuitenkaan tekijänoikeuksien sisältöä loukkaamatta.

58

Edellä esitetyn perusteella toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 41 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että yleisradio-organisaation omiin välineisiin katsotaan sisältyvän sen puolesta tai sen vastuulla toimivan kolmannen osapuolen välineet.

Kolmas kysymys

59

Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään pääasiallisesti, mitä perusteita on sovellettava arvioitaessa konkreettisesti, voidaanko yleisradio-organisaation omia lähetyksiään varten kolmannen osapuolen välinein tekemiin tallenteisiin soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta.

60

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdasta, luettuna yhdessä saman direktiivin 41 perustelukappaleen kanssa, sellaisena kuin sitä on tulkittu tämän tuomion 58 kohdassa, käy ilmi, että tällaiseen tallenteeseen voidaan soveltaa lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta, jos kyseisen kolmannen osapuolen voidaan katsoa toimivan joko yleisradio-organisaation ”puolesta” tai sen ”vastuulla”.

61

Tästä seuraa, että aluksi on arvioitava, voidaanko kyseisen kolmannen osapuolen katsoa toimivan yleisradio-organisaation ”puolesta”. Kun otetaan huomioon, niin kuin on todettu tämän tuomion 53 kohdassa, että niiden väliseen yhteyteen ei lähtökohtaisesti liity mitään epäselvyyttä, tämän arvioiminen on pääsääntöisesti ilmeistä, eikä tätä tarkoitusta varten ole tarpeen ilmaista erityisiä perusteita.

62

Mikäli kyseisen kolmannen osapuolen ei katsottaisi toimivan yleisradio-organisaation ”puolesta”, on tämän jälkeen arvioitava, voitaisiinko sen katsoa ainakin toimivan yleisradio-organisaation ”vastuulla”.

63

Näin on ainoastaan, mikäli yleisradio-organisaation on vastattava kolmannen osapuolen suojatun teoksen kappaleen valmistamista koskevasta kaikesta toiminnasta erityisesti tekijöitä, jotka ovat kyseisten oikeuksien haltijoita, kohtaan.

64

Tämän arvioinnin yhteydessä olennaista on se, että yleisradio-organisaation on korvattava kolmansia – erityisesti tekijöitä, jotka saattavat kärsiä vahinkoa teostensa luvattomasta tallentamisesta – kohtaan kaikki kolmannen osapuolen – esimerkiksi ulkopuolisen juridisesti itsenäisen televisiotuotantoyhtiön – toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset samalla tavoin kuin jos yleisradio-organisaatio olisi itse toteuttanut nämä toimet ja syyllistynyt näihin laiminlyönteihin.

65

Sitä vastoin – kuten julkisasiamies toteaa ratkaisuehdotuksensa 87 kohdassa – ratkaisevaa ei ole se, kenellä on ollut lopullinen ja ratkaiseva taiteellinen tai toimituksellinen päätösvalta yleisradio-organisaation tilaaman ohjelman sisällöstä. Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvän poikkeussäännöksen osalta merkitystä on ainoastaan ”tallenteen” käsitteellä, jolla tarkoitetaan teknistä kappaleen valmistamisvälinettä.

66

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä arvioida pääasian tosiseikat huomioon ottaen, onko kyseiset tallenteet tehnyt henkilö, jonka voidaan katsoa toimineen konkreettisesti yleisradio-organisaation ”puolesta” tai ainakin sen ”vastuulla”.

67

Edellä esitetyn perusteella kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että selvitettäessä, voidaanko yleisradio-organisaation omia lähetyksiään varten kolmannen osapuolen välinein tekemiin tallenteisiin soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, voidaanko kyseisen kolmannen osapuolen katsoa toimineen pääasian olosuhteissa konkreettisesti yleisradio-organisaation ”puolesta” tai ainakin sen ”vastuulla”. Arvioitaessa, onko kolmas osapuoli toiminut yleisradio-organisaation ”vastuulla”, olennaisena edellytyksenä on se, että yleisradio-organisaation on korvattava kolmansia – erityisesti tekijöitä, jotka saattavat kärsiä vahinkoa teostensa luvattomasta tallentamisesta – kohtaan kaikki kolmannen osapuolen – esimerkiksi ulkopuolisen juridisesti itsenäisen televisiotuotantoyhtiön – toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset samalla tavoin kuin jos yleisradio-organisaatio olisi itse toteuttanut nämä toimet ja syyllistynyt näihin laiminlyönteihin.

Oikeudenkäyntikulut

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

 

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

 

1)

Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaan sisältyvää ilmaisua ”omin välinein” on tulkittava itsenäisesti ja yhdenmukaisesti unionin oikeuden nojalla.

 

2)

Direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohtaa, luettuna yhdessä saman direktiivin 41 perustelukappaleen kanssa, on tulkittava siten, että yleisradio-organisaation omiin välineisiin katsotaan sisältyvän sen puolesta tai sen vastuulla toimivan kolmannen osapuolen välineet.

 

3)

Selvitettäessä, voidaanko yleisradio-organisaation omia lähetyksiään varten kolmannen osapuolen välinein tekemiin tallenteisiin soveltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädettyä lyhytaikaisia tallenteita koskevaa poikkeusta, kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, voidaanko kyseisen kolmannen osapuolen katsoa toimivan pääasian olosuhteissa yleisradio-organisaation ”puolesta” tai ainakin sen ”vastuulla”. Arvioitaessa, onko kolmas osapuoli toiminut yleisradio-organisaation ”vastuulla”, olennaisena edellytyksenä on se, että yleisradio-organisaation on korvattava kolmansia – erityisesti tekijöitä, jotka saattavat kärsiä vahinkoa teostensa luvattomasta tallentamisesta – kohtaan kaikki kolmannen osapuolen – esimerkiksi ulkopuolisen juridisesti itsenäisen televisiotuotantoyhtiön – toimista ja laiminlyönneistä aiheutuvat haittavaikutukset samalla tavoin kuin jos yleisradio-organisaatio olisi itse toteuttanut nämä toimet ja syyllistynyt näihin laiminlyönteihin.

 

Allekirjoitukset


( *1 ) Oikeudenkäyntikieli: tanska.

Alkuun