Asia C-454/10

Oliver Jestel

vastaan

Hauptzollamt Aachen

(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Yhteisön tullikoodeksi – Yhteisön tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta – Tullivelan syntyminen tavaroiden säännösten vastaisen tuonnin johdosta – Velallisen käsite – Osallistuminen säännösten vastaiseen tuontiin – Henkilö, joka on toiminut välittäjänä tehtäessä säännösten vastaisesti tuoduista tavaroista kauppasopimuksia

Tuomion tiivistelmä

Tulliliitto – Tullivelan syntyminen tavaroiden säännösten vastaisen tuonnin johdosta – Velallisen käsite

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 202 artiklan 3 kohta)

Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92 202 artiklan 3 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että henkilön, joka olematta suoraan mukana tavaroiden säännösten vastaisessa tuonnissa Euroopan unionin tullialueelle on osallistunut tähän tuontiin toimimalla välittäjänä tehtäessä kyseisistä tavaroista kauppasopimuksia, on katsottava olevan tullivelallisena vastuussa tästä tuonnista syntyneestä tullivelasta, kun tämä henkilö tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tämän tuonnin olevan säännösten vastaista, minkä arvioiminen kuuluu kansallisen tuomioistuimen tehtäviin.

Tältä osin on katsottava, että tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa olevalla ilmaisulla ”olisi kohtuudella pitänyt tietää” viitataan harkitsevan ja huolellisen toimijan toimintaan. Lisäksi on merkitystä kysymyksellä siitä, toteuttiko välittäjä kaikki toimenpiteet, joita häneltä voidaan kohtuudella odottaa sen varmistamiseksi, ettei kyseessä olevia tavaroita tuoda säännösten vastaisesti, ja muun muassa, ilmoittiko hän tavaroiden toimittajalle sillä olevasta velvollisuudesta ilmoittaa tavarat tullille. On myös otettava huomioon, mitä tietoja välittäjällä oli tai hänellä olisi kohtuudella pitänyt olla muun muassa sopimusvelvoitteidensa takia. Tässä yhteydessä on myös tärkeää tietää, oliko kauppasopimuksiin tai muihin välittäjän saatavilla olleisiin asiakirjoihin merkitty maksettavaksi tulevat tuontitullit; jos oli, tämä seikka viittaa siihen, että tavarat tuotiin unionin alueelle säännösten mukaisesti. Lopuksi voidaan ottaa huomioon se, kuinka pitkän jakson ajan välittäjä suoritti palveluita kyseessä olevien tavaroiden myyjälle.

(ks. 22 ja 24–27 kohta sekä tuomiolauselma)

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

17 päivänä marraskuuta 2011 (*)

Yhteisön tullikoodeksi – Yhteisön tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toinen luetelmakohta – Tullivelan syntyminen tavaroiden säännösten vastaisen tuonnin johdosta – Velallisen käsite – Osallistuminen säännösten vastaiseen tuontiin – Henkilö, joka on toiminut välittäjänä tehtäessä säännösten vastaisesti tuoduista tavaroista kauppasopimuksia

Asiassa C‑454/10,

jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 3.9.2010 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 17.9.2010, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Oliver Jestel

vastaan

Hauptzollamt Aachen,

UNIONIN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues sekä tuomarit U. Lõhmus (esittelevä tuomari), A. Rosas, A. Ó Caoimh ja A. Arabadjiev,

julkisasiamies: P. Cruz Villalón,

kirjaaja: A. Calot Escobar,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Tšekin hallitus, asiamiehinään M. Smolek ja K. Havlíčková,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään B.-R. Killmann ja L. Bouyon,

kuultuaan julkisasiamiehen 14.7.2011 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi) 202 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan tulkintaa.

2        Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Oliver Jestel ja Hauptzollamt Aachen (Aachenin tulliviranomainen, jäljempänä Hauptzollamt) ja joka koskee sellaisen tullivelan maksamista, joka on syntynyt, kun tavaroita on tuotu säännösten vastaisesti Euroopan unionin tullialueelle.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

3        Tullikoodeksin 202 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tuontitullivelka syntyy, kun:

a)      tuontitullien alainen tavara tuodaan säännösten vastaisesti yhteisön tullialueelle

– –

Tässä artiklassa tarkoitetaan säännösten vastaisella tuonnilla 38–41 artiklan ja 177 artiklan toisen luetelmakohdan vastaista tuontia.

2.      Tullivelka syntyy sinä ajankohtana, jona säännösten vastainen tuonti tapahtuu.

3.      Velallisina ovat:

–        säännösten vastaiseen tuontiin syyllistynyt henkilö,

–        säännösten vastaiseen tuontiin osallistuneet henkilöt, jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista, sekä

–        kyseistä tavaraa hankkineet tai hallussaan pitäneet henkilöt, jotka tavaran hankkiessaan tai vastaanottaessaan ovat tienneet taikka joiden olisi tällöin kohtuudella pitänyt tietää tavaran olleen säännösten vastaisesti tuotua.”

 Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset

4        Ennakkoratkaisupyynnöstä ja unionin tuomioistuimelle toimitetusta aineistosta käy ilmi, että vuoden 2004 huhtikuun ja vuoden 2006 toukokuun välisenä aikana Jestel laittoi Kiinasta peräisin olevia tavaroita huutokaupattaviksi internetin eBay-sivustolle, jossa hän hoiti kahta verkkomyymälää. Hän toimi näiden tavaroiden kauppasopimusten tekemisen yhteydessä välittäjänä ja peri kauppahinnan. Kyseisten tavaroiden hinnat vahvisti ja tavarat toimitti niiden kiinalainen toimittaja. Tämä viimeksi mainittu nimittäin lähetti ne postitse suoraan Saksaan sijoittautuneille ostajille.

5        Pääasiassa kyseessä olevat tavarat toimitettiin näille ostajille ilman, että niitä olisi esitetty tullille tai että tuontitulleja olisi kannettu, ilmeisesti siksi, että kyseinen tavarantoimittaja oli antanut lähetysten sisällöstä ja arvosta virheellisiä tietoja.

6        Hauptzollamt osoitti Jestelille verotuspäätöksen, jonka mukaan hänen oli maksettava tullia noin 10 000 euroa ja tuonnin arvonlisäveroa noin 21 000 euroa. Hauptzollamt katsoi muun muassa, että Jestel oli osallistunut tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettuun tavaroiden säännösten vastaiseen tuontiin unionin tullialueelle. Kyseisestä päätöksestä tehty oikaisuvaatimus ei menestynyt.

7        Finanzgericht Düsseldorf hylkäsi kanteen, jonka Jestel nosti Hauptzollamtin päätöksestä. Asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kyseinen tuomioistuin katsoi ensimmäiseksi, että kyseessä olevat tavarat oli tuotu säännösten vastaisesti tullikoodeksin 202 artiklassa tarkoitetulla tavalla, koska tuonti oli toteutettu tiettyjen tullikoodeksin 38–41 artiklan säännösten vastaisesti ja koska kyseisiin tavaroihin ei sovellettu postilähetyksiä koskevaa vapautusta tulliin kuljettamista koskevasta velvoitteesta, sillä niiden todellinen arvo ylitti 22 euron vahvistetun rajan. Toiseksi se katsoi, että Jestel oli vastuussa tullivelasta muun muassa tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla.

8        Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, jonka käsiteltäväksi on saatettu tästä tuomiosta tehty Revision-valitus, toteaa, että Jestelin mukaan kauppasopimusten tekeminen eBayssä ja ostajien nimien ja osoitteiden välittäminen kiinalaiselle toimittajalle eivät merkinneet tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettua osallistumista tavaroiden säännösten vastaiseen tuontiin, koska nämä toimet toteutettiin ennen tavaroiden kuljetusta ja ne liittyivät pelkästään tuonnin perustana olevaan oikeustoimeen.

9        Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että vielä on ratkaisematta, olettiko Jestel, että pääasiassa kyseessä olevat tuonnit olivat säännösten vastaisia, vai, kuten Jestel väittää, olettiko hän niiden olevan säännösten mukaisia tietyistä tältä osin hänelle ilmenneistä epäilyistä huolimatta. Kansallinen tuomioistuin epäilee kuitenkin, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa henkilö voisi olla mainitun säännöksen nojalla tullivelallinen edes siinä tapauksessa, että hän pitää mahdollisena tai jopa olettaa, että myyjä tuo kyseessä olevan tavaran unionin tullialueelle säännösten vastaisesti.

10      Tässä tilanteessa Bundesfinanzhof on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Tuleeko sellainen henkilö [tullikoodeksin] 202 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla säännösten vastaiseen tuontiin ’osallistumisen’ takia tullivelalliseksi, joka olematta suoraan mukana tavaroiden tuonnissa järjestää kyseisiä tavaroita koskevien kauppasopimusten tekemisen ja ottaa silloin huomioon, että myyjä saattaa toimittaa tavarat tai osan niistä maksamatta niistä tuontitulleja?

2)      Riittääkö tähän se, että henkilön mielestä tämä on mahdollista, vai tuleeko hänestä tullivelallinen ainoastaan siinä tapauksessa, että hän olettaa näin tapahtuvan?”

 Ennakkoratkaisukysymykset

11      Kansallinen tuomioistuin tiedustelee kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, onko tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toista luetelmakohtaa tulkittava siten, että henkilön, joka olematta suoraan mukana tavaroiden säännösten vastaisessa tuonnissa unionin tullialueelle on toiminut välittäjänä kyseisiä tavaroita koskevien kauppasopimusten tekemisessä, on katsottava osallistuneen tähän tuontiin. Jos vastaus on myöntävä, haluaa kansallinen tuomioistuin saada tietää, onko tällainen henkilö tullivelallinen tämän säännöksen nojalla vain silloin, kun hän on olettanut, että kyseessä olevien tavaroiden tuonti on säännösten vastaista, vai onko riittävää, että hänen mielestään tällainen tuonti on mahdollista.

12      Ensin on muistutettava, että unionin lainsäätäjä on tullikoodeksin voimaantulosta alkaen pyrkinyt vahvistamaan tyhjentävästi tullivelallisina olevien henkilöiden määrittämistä koskevat edellytykset (asia C-414/02, Spedition Ulustrans, tuomio 23.9.2004, Kok., s. I-8633, 39 kohta; asia C-195/03, Papismedov ym., tuomio 3.3.2005, Kok., s. I-1667, 38 kohta ja asia C-140/04, United Antwerp Maritime Agencies ja Seaport Terminals, tuomio 15.9.2005, Kok., s. I-8245, 30 kohta). Kun on kyse tullivelasta, joka on syntynyt tavaroiden säännösten vastaisesta tuonnista unionin tullialueelle, sellaisena kuin siitä säädetään tullikoodeksin 202 artiklassa, luetellaan tämän artiklan 3 kohdassa henkilöt, jotka voivat olla tullivelallisia.

13      Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tämän viimeksi mainitun kohdan sanamuodosta ilmenee, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut määritellä laajasti ne henkilöt, joiden voidaan katsoa olevan tullivelallisia silloin, kun tuontitullien alainen tavara on tuotu säännösten vastaisesti (ks. em. asia Spedition Ulustrans, tuomion 25 kohta ja em. asia Papismedov ym., tuomion 38 kohta).

14      Jestelin kaltaisen henkilön ei voida katsoa olevan tullivelallinen kyseisen 3 kohdan ensimmäisen ja kolmannen luetelmakohdan nojalla, koska hänen toimintaansa kuului vain osallistuminen tavaroita koskevien kauppasopimusten tekemiseen, kauppahinnan periminen ja ostajien nimien ja osoitteiden välittäminen kyseisten tavaroiden toimittajalle. Näissä luetelmakohdissa nimittäin tarkoitetaan henkilöä, joka on tosiasiallisesti tuonut tavarat niitä ilmoittamatta (ks. yhdistetyt asiat C-238/02 ja C-246/02, Viluckas ja Jonusas, tuomio 4.3.2004, Kok., s. I-2141, 29 kohta ja em. asia Papismedov ym., tuomion 39 kohta), ja henkilöitä, jotka ovat tavaroiden tuonnin jälkeen hankkineet ne tai pitäneet niitä hallussaan.

15      Tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla tullivelallisia ovat tavaroiden säännösten vastaiseen tuontiin unionin alueelle osallistuneet henkilöt, jotka ovat tienneet tai joiden olisi kohtuudella pitänyt tietää tämän tuonnin olleen säännösten vastaista. Tästä seuraa, että velalliseksi määritteleminen tämän säännöksen nojalla edellyttää kahden edellytyksen täyttymistä, joista ensimmäinen perustuu objektiivisiin arviointiperusteisiin eli siihen, että kyseiseen tuontiin on osallistuttu, ja toinen subjektiivisiin arviointiperusteisiin eli siihen, että henkilöt ovat tietoisesti osallistuneet säännösten vastaiseen tuontiin (ks. vastaavasti em. asia Papismedov ym., tuomion 40 kohta).

16      Kun ensimmäiseksi on kyse kyseisessä säännöksessä asetetusta objektiivisesta edellytyksestä, oikeuskäytännön mukaan säännösten vastaiseen tuontiin ovat osallistuneet henkilöt, jotka ovat jollakin tavalla ottaneet osaa tähän tuontiin (em. asia Spedition Ulustrans, tuomion 27 kohta).

17      Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 39 kohdassa todennut, lainsäätäjä ei ole tässä yhteydessä täsmentänyt, että tässä samassa säännöksessä tarkoitetaan vain niitä henkilöitä, jotka ovat osallistuneet suoraan säännösten vastaiseen tuontiin. Siinä voidaan siis tarkoittaa myös henkilöitä, jotka ovat osallistuneet tähän tuontiin liittyviin toimiin.

18      Pääasian olosuhteista on todettava, että sekä kyseessä olevien kauppasopimusten tekeminen että näiden sopimusten kohteena olevien tavaroiden toimittaminen ovat yhden ainoan liiketoimen eli tavaroiden myynnin osatekijöitä. Näin ollen pääasian Jestelin kaltaisen henkilön, joka olematta suoraan mukana tavaroiden säännösten vastaisessa tuonnissa unionin tullialueelle on toiminut välittäjänä tehtäessä näistä tavaroista kauppasopimuksia, on katsottava osallistuneen tähän tuontiin tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla.

19      Toiseksi kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko kyseisessä säännöksessä asetetun subjektiivisen edellytyksen täyttymiseksi tarpeellista, että tässä samassa säännöksessä tarkoitetut osalliset ovat olettaneet, että tuonti on säännösten vastaista, vai onko riittävää, että se on heidän mielestään mahdollista. Kysymys koskee pääasian erityisiä olosuhteita, joissa tavarat tuotiin säännösten vastaisesti osallistumisen muodostaneen toimenpiteen jälkeen.

20      Tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa oleva subjektiivinen edellytys perustuu siihen, että tuontiin osallistuneet henkilöt tiesivät tai heidän olisi kohtuudella pitänyt tietää tuonnin olleen säännösten vastaista, mikä merkitsee, että heillä oli tai olisi kohtuudella pitänyt olla tietoa yhden tai usean säännöstenvastaisuuden olemassaolosta.

21      Koska kyseinen edellytys koskee toteamuksia tosiseikoista, unionin tuomioistuinten ja kansallisten tuomioistuinten välisessä toimivallanjaossa on ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana tutkia, täyttyykö se pääasiassa (ks. vastaavasti em. asia Papismedov ym., tuomion 41 kohta). Unionin tuomioistuin voi kuitenkin ennakkoratkaisupyyntöä käsitellessään tarvittaessa tehdä täsmennyksiä ohjatakseen kansallista tuomioistuinta arvioinnissa (ks. vastaavasti asia C-446/07, Severi, tuomio 10.9.2009, Kok., s. I-8041, 60 kohta ja asia C-232/09, Danosa, tuomio 11.11.2010, 34 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

22      Tältä osin on katsottava yhtäältä, että tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toisessa luetelmakohdassa olevalla ilmaisulla ”olisi kohtuudella pitänyt tietää” viitataan harkitsevan ja huolellisen toimijan toimintaan.

23      Toisaalta on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on suorittaa pääasian olosuhteiden kokonaisarviointi.

24      Näin ollen on katsottava erityisesti, että kauppasopimuksia tehtäessä välittäjänä toimivan henkilön tulee tietää, että kolmannesta valtiosta peräisin olevien tavaroiden toimittaminen unioniin synnyttää velvollisuuden maksaa tuontitullit. Asian kannalta on siis merkitystä kysymyksellä siitä, toteuttiko välittäjä kaikki toimenpiteet, joita häneltä voidaan kohtuudella odottaa sen varmistamiseksi, ettei kyseessä olevia tavaroita tuoda säännösten vastaisesti, ja muun muassa, ilmoittiko hän tavaroiden toimittajalle sillä olevasta velvollisuudesta ilmoittaa tavarat tullille.

25      On myös otettava huomioon, mitä tietoja välittäjällä oli tai hänellä olisi kohtuudella pitänyt olla muun muassa sopimusvelvoitteidensa takia. Tässä yhteydessä on myös tärkeää tietää, oliko kauppasopimuksiin tai muihin välittäjän saatavilla olleisiin asiakirjoihin merkitty maksettavaksi tulevat tuontitullit; jos oli, tämä seikka viittaa siihen, että tavarat tuotiin unionin alueelle säännösten mukaisesti.

26      Lisäksi voidaan ottaa huomioon se, kuinka pitkän jakson ajan välittäjä suoritti palveluita kyseessä olevien tavaroiden myyjälle. Jos välittäjä nimittäin suoritti palveluita pitkän ajanjakson ajan, voi olla epätodennäköistä, ettei hänelle ollut tarjoutunut mahdollisuutta saada tietoa menettelytavoista, joita tämä myyjä noudatti toimittaessaan kyseisiä tavaroita.

27      Edellä todetun perusteella esitettyihin kysymyksiin on vastattava, että tullikoodeksin 202 artiklan 3 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava siten, että henkilön, joka olematta suoraan mukana tavaroiden säännösten vastaisessa tuonnissa unionin tullialueelle on osallistunut tähän tuontiin toimimalla välittäjänä tehtäessä kyseisistä tavaroista kauppasopimuksia, on katsottava olevan tullivelallisena vastuussa tästä tuonnista syntyneestä tullivelasta, kun tämä henkilö tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tämän tuonnin olevan säännösten vastaista, minkä arvioiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin.

 Oikeudenkäyntikulut

28      Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Yhteisön tullikoodeksista 12.10.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 202 artiklan 3 kohdan toista luetelmakohtaa on tulkittava on siten, että henkilön, joka olematta suoraan mukana tavaroiden säännösten vastaisessa tuonnissa Euroopan unionin tullialueelle on osallistunut tähän tuontiin toimimalla välittäjänä tehtäessä kyseisistä tavaroista kauppasopimuksia, on katsottava olevan tullivelallisena vastuussa tästä tuonnista syntyneestä tullivelasta, kun tämä henkilö tiesi tai hänen olisi kohtuudella pitänyt tietää tämän tuonnin olevan säännösten vastaista, minkä arvioiminen kuuluu ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtäviin.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.