—

Mickelsson ja Roos, edustajinaan advokat P. Olofsson ja advokat H. Tiberg,

—

Ruotsin hallitus, asiamiehenään A. Kruse,

—

Saksan hallitus, asiamiehinään M. Lumma ja U. Forsthoff,

—

Itävallan hallitus, asiamiehinään E. Riedl ja G. Eberhard,

—

Norjan hallitus, asiamiehinään A. Eide, F. Platou Amble ja G. Hanssen,

—

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään L. Ström van Lier ja M. van Beek,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee EY 28–EY 30 artiklan sekä huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 16.6.1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/25/EY (EYVL L 164, s. 15), sellaisena kuin se on muutettuna annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/44/EY (EUVL L 214, s. 18; jäljempänä direktiivi 94/25), tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty rikosoikeudenkäynnissä, jonka Åklagaren (syyttäjä) on pannut vireille Mickelssonia ja Roosia vastaan, koska nämä eivät ole noudattaneet vesiskootterien käyttöä koskevaa kieltoa, sellaisena kuin siitä säädetään vesiskootterien käytöstä annetussa asetuksessa 1993:1053 (förordning (1993:1053) om användning av vattenskoter), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella 2004:607 (förodrning (2004:607); jäljempänä vesiskootteriasetus).

3

Direktiivin 94/25 toisen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:

”Eri jäsenvaltioissa voimassa olevat huviveneiden turvallisuusominaisuuksia koskevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset ovat sisällöltään ja soveltamisalaltaan erilaisia; tällaiset erot ovat omiaan muodostamaan kaupan esteitä ja luomaan eriarvoisia kilpailun edellytyksiä sisämarkkinoilla.”

4

Direktiivin 94/25 kolmannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Kansallisten lainsäädäntöjen yhdenmukaistaminen on ainoa keino poistaa tällaiset vapaakaupan esteet; yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi tyydyttävällä tavalla saavuttaa tätä tavoitetta; tässä direktiivissä vahvistetaan ainoastaan huviveneiden vapaalle liikkuvuudelle välttämättömät vaatimukset.”

5

Direktiivin 94/25 1 artiklassa määritellään kyseisen direktiivin soveltamisala. Tämä säännös on korvattu direktiivin 2003/44 1 artiklalla, jolla on muun muassa laajennettu tätä soveltamisalaa siten, että vesiskootterit kuuluvat sen piiriin.

6

Direktiivin 94/25 2 artiklassa, jonka otsikkona on ”Markkinoille saattaminen ja käyttöön ottaminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tuotteita voidaan saattaa markkinoille ja ottaa niiden tarkoituksen mukaiseen käyttöön vain, jos ne eivät oikein rakennettuina ja huollettuina aiheuta vaaraa ihmisten, tavaroiden ja ympäristön turvallisuudelle ja terveydelle.

2.   Tämän direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltioita antamasta [EY:n] perustamissopimusta noudattaen, tietyillä vesialueilla liikkumista koskevia säännöksiä ympäristön ja vesiteiden suojelemiseksi ja niillä liikkuvien turvallisuuden varmistamiseksi, sillä edellytyksellä, että säännökset eivät velvoita muuttamaan tämän direktiivin mukaisia huviveneitä.”

7

Direktiivin 94/25, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/44, 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa eivätkä estää sellaisten 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden markkinoille saattamista ja/tai käyttöön ottamista alueellaan, joissa on liitteessä IV tarkoitettu CE-merkintä, joka osoittaa tuotteiden olevan kaikkien tämän direktiivin säännösten mukaisia, mukaan lukien II luvussa tarkoitetut vaatimuksenmukaisuutta koskevat menettelyt.”

8

Direktiivin 2003/44 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2004. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2005.”

9

Vesiskootteriasetus tuli voimaan 15.7.2004.

10

Vesiskootteriasetuksen 1 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Tässä asetuksessa vesiskootterilla tarkoitetaan vesikulkuneuvoa, jonka pituus on alle 4 metriä ja 1) jossa on polttomoottori, jonka pääasiallinen työntövoiman lähde on vesisuihkupumppu, ja 2) joka on suunniteltu siten, että sitä käyttävä henkilö tai käyttävät henkilöt eivät ole sen sisällä vaan he istuvat, seisovat tai ovat polvillaan vesikulkuneuvon päällä.”

11

Mainitun asetuksen 2 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Vesiskoottereita voidaan käyttää ainoastaan yleisillä kulkuväylillä ja 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuilla vesialueilla.”

12

Vesiskootteriasetuksen 3 §:ssä säädetään seuraavaa:

”Länsstyrelsen [lääninhallitus] voi antaa määräyksiä siitä, millä läänin vesialueilla yleisten kulkuväylien ohella vesiskoottereita voidaan käyttää. Tällaiset määräykset on kuitenkin annettava aina, kun on kyse

Länsstyrelsen voi myös antaa määräyksiä, joilla rajoitetaan vesiskootterien käyttöön tarkoitettuja yleisiä kulkuväyliä, jos tämä on tarpeen 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen haittojen tai vaurioiden vaaran välttämiseksi, sekä säännellä yleisille kulkuväylille ajamista ja niiltä poistumista.”

13

Vesiskootteriasetuksen 5 §:n mukaan jokaiselle, joka ajaa vesiskootteria kyseisen asetuksen 2 §:n tai 3 b §:n taikka 3 §:n perusteella annettujen määräysten vastaisesti, määrätään sakkorangaistus.

14

Syyttäjä nosti Mickelssonia ja Roosia vastaan syytteet Luleå tingsrättissä sen johdosta, että he olivat 8.8.2004 ajaneet vesiskoottereilla vesiskootteriasetuksen vastaisesti yleisten kulkuväylien ulkopuolella sijaitsevilla vesialueilla. Syytetyt eivät kiistä tosiseikkoja mutta väittävät, että mainitun asetuksen soveltaminen on ristiriidassa EY 28 artiklan ja direktiivin 94/25 kanssa.

15

Tämän perusteella Luleå tingsrätt päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymystä:

16

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää näillä kysymyksillä, joita on tutkittava yhdessä, vastausta siihen, onko direktiiviä 94/25 tai tarvittaessa EY 28 ja EY 30 artiklaa tulkittava siten, että ne estävät sellaisen pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen lainsäädännön, jossa kielletään vesiskootterien käyttö määritettyjen väylien ulkopuolella.

17

Direktiivillä 2003/44 on muutettu direktiivin 94/25 1 artiklaa, sellaisena kuin se oli alkuperäisessä muodossaan, ja laajennettu viimeksi mainitun direktiivin soveltamisalaa siten, että muun muassa vesiskootterit kuuluvat sen piiriin.

18

Direktiivin 2003/44 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden oli annettava kyseisen direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30.6.2004. Jäsenvaltioiden oli sovellettava näitä säännöksiä lukien.

19

Tästä ilmenee, että direktiivi 2003/44 ei ollut sovellettavissa ajankohtana, jolloin pääasiassa kyseessä olleet teot, joissa vesiskoottereita käytettiin, tapahtuivat.

20

Direktiivin 94/25 2 artiklan 2 kohdassa täsmennetään lisäksi, että direktiivin säännökset eivät estä jäsenvaltioita antamasta perustamissopimusta noudattaen tietyillä vesialueilla liikkumista koskevia säännöksiä ympäristön ja vesiteiden suojelemiseksi ja niillä liikkuvien turvallisuuden varmistamiseksi sillä edellytyksellä, että säännökset eivät velvoita muuttamaan mainitun direktiivin mukaisia huviveneitä.

21

Kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivi ei siis ole esteenä sellaisille kansallisille säännöksille, joissa kielletään ympäristönsuojeluun liittyvistä syistä vesiskootterien käyttö tietyillä vesialueilla, edellyttäen, että kyseisillä säännöksillä ei rikota perustamissopimuksen sääntöjä.

22

Pääasiassa kyseessä oleva vesiskootteriasetus kuuluu direktiivin 94/25 viimeksi mainitussa säännöksessä tarkoitettujen kansallisten toimenpiteiden ryhmään. Kyseisessä asetuksessa säädetään näet yleisestä kiellosta käyttää vesiskoottereita yleisten kulkuväylien ulkopuolella. Vesiskootteriasetuksen 3 §:n 1 momentin mukaan länsstyrelsen voi antaa määräyksiä siitä, millä läänin vesialueilla yleisten kulkuväylien ohella vesiskoottereita voidaan käyttää. Lääninhallituksella on kuitenkin velvollisuus antaa tätä koskevat määräykset mainitun asetuksen 3 §:n 1–3 kohdassa tarkoitettujen vesialueiden osalta.

23

On siis tutkittava, ovatko EY 28 ja EY 30 artikla esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaisille kansallisille säännöille.

24

On huomautettava, että EY 28 artiklassa tarkoitettuina ”tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavina toimenpiteinä” on pidettävä sellaisia jäsenvaltion toteuttamia toimenpiteitä, joilla on tarkoituksena kohdella epäedullisemmin toisista jäsenvaltioista tuotavia tuotteita, ja toimenpiteitä, joilla on tällainen vaikutus, ja jos jäsenvaltioiden lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, tavaroiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia, jotka aiheutuvat siitä, että toisista jäsenvaltioista tuotavien ja niissä laillisesti valmistettavien ja kaupan pidettävien tavaroiden on täytettävä toisen jäsenvaltion lainsäädännössä asetetut edellytykset, ja tällaiset toimenpiteet ovat kiellettyjä, vaikka niitä sovelletaan erotuksetta kaikkiin tavaroihin (ks. vastaavasti asia 120/78, Rewe-Zentral, tuomio 20.2.1979, Kok., s. 649, Kok. Ep. IV, s. 403, 6, 14 ja 15 kohta, ns. Cassis de Dijon -tapaus; asia C-368/95, Familiapress, tuomio , Kok., s. I-3689, 8 kohta ja asia C-322/01, Deutscher Apothekerverband, tuomio , Kok., s. I-14887, 67 kohta). Saman käsitteen alaan kuuluvat myös kaikki muut toimenpiteet, joilla rajoitetaan muista jäsenvaltioista peräisin olevien tuotteiden pääsyä jäsenvaltion markkinoille (ks. asia C-110/05, komissio v. Italia, tuomio 10.2.2009, Kok., s. I-519, 37 kohta).

25

Yhteisöjen tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ilmenee, että pääasian tosiseikkojen tapahtuma-aikaan vesiskoottereilla liikkumista varten ei ollut määritetty mitään aluetta, joten vesiskoottereiden käyttö oli sallittua ainoastaan yleisillä kulkuväylillä. Pääasian syytetyt ja komissio väittävät kuitenkin, että kyseiset väylät on tarkoitettu kaupalliselle raskaalle liikenteelle, minkä johdosta vesiskoottereiden käyttö on vaarallista, ja että suurin osa Ruotsin vesialueista sijaitsee mainittujen väylien ulkopuolella. Todelliset mahdollisuudet käyttää vesiskoottereita Ruotsissa ovat näin ollen hyvin vähäiset.

26

Vaikka kyseisen kansallisen lainsäädännön tarkoituksena ei olisi kohdella epäedullisemmin toisista jäsenvaltioista tuotavia tuotteita eikä sillä olisi tällaista vaikutusta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, siinä asetetulla kiellolla käyttää tuotetta jäsenvaltion alueella voi sen soveltamisalasta riippuen olla huomattava vaikutus kuluttajien käyttäytymiseen, joka puolestaan voi vaikuttaa kyseisen tuotteen pääsyyn asianomaisen jäsenvaltion markkinoille (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Italia, tuomion 56 kohta).

27

Kuluttajilla, jotka tietävät, että tällaisen lainsäädännön mukaan sallittu käyttö on hyvin rajallista, ei näet ole suurta intressiä ostaa kyseistä tuotetta (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Italia, tuomion 57 kohta).

28

Tältä osin silloin, kun vesialueiden ja kulkuväylien määrittämistä koskevat kansalliset säännöt johtavat siihen, että vesiskootterien käyttäjiä estetään käyttämästä kyseisiä tuotteita niille ominaisella tavalla tai niiden käyttöä rajoitetaan voimakkaasti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, tällaiset säännöt muodostavat esteen näiden tuotteiden pääsylle kyseessä oleville kansallisille markkinoille, ja ne merkitsevät näin ollen EY 28 artiklassa kiellettyä tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavaa toimenpidettä, jollei niitä voida perustella EY 30 artiklan perusteella tai yleiseen etuun liittyvillä pakottavilla vaatimuksilla.

29

Kummassakin tapauksessa kansallisen säännöksen on lisäksi oltava sellainen, että sillä voidaan taata sillä tavoiteltavan tavoitteen toteutuminen, eikä sillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi (ks. em. asia komissio v. Italia, tuomion 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30

Ruotsin hallitus väittää, että vesiskootteriasetus on perusteltavissa ympäristönsuojelua koskevalla tavoitteella sekä EY 30 artiklassa tarkoitetuilla tavoitteilla. Sillä, että vesiskoottereita voidaan käyttää vain määrätyillä alueilla, voidaan muun muassa välttää kestämättömien häiriöiden aiheutuminen ympäristölle. Vesiskootterien käytöllä on näet kielteisiä vaikutuksia eläimistöön erityisesti silloin, kun tällaista ajoneuvoa käytetään pidemmän aikaa rajatulla alueella tai sillä ajetaan suurella nopeudella. Melutaso kokonaisuudessaan häiritsee ihmisiä ja eläimiä ja etenkin tiettyjä suojeltuja lintulajeja. Se, että vesiskoottereilla on helppo siirtyä uusille vesialueille, edistää lisäksi eläintautien leviämistä.

31

Tältä osin on todettava, että EY 30 artiklan mukaan EY 28 artiklalla ei estetä sellaisia tuontia koskevia kieltoja tai rajoituksia, jotka ovat perusteltuja muun muassa ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelemiseksi.

32

Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on lisäksi todettu, että ympäristönsuojelua koskeva tavoite voi oikeuttaa kansalliset toimenpiteet, jotka saattavat rajoittaa jäsenvaltioiden välistä kauppaa, kunhan nämä toimenpiteet ovat oikeassa suhteessa kyseiseen tavoitteeseen nähden (ks. asia C-524/07, komissio v. Itävalta, tuomio 11.12.2008, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33

Koska yhtäältä ympäristönsuojelu ja toisaalta ihmisten, eläinten tai kasvien terveyden ja elämän suojelu ovat esillä olevassa asiassa toisiinsa läheisesti liittyviä tavoitteita, näitä tavoitteita on tutkittava yhdessä sen arvioimiseksi, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö oikeutettu.

34

On selvää, että vesiskoottereiden käyttöä koskeva rajoitus tai kielto ovat keinoja, joilla ympäristönsuojelu voidaan varmistaa. Jotta kansallista lainsäädäntöä voidaan pitää oikeutettuna, kansallisten viranomaisten on kuitenkin vielä osoitettava, että siitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle aiheutuvilla rajoittavilla vaikutuksilla ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.

35

Ruotsin hallitus väittää, että vesiskoottereiden käyttöä koskevasta kiellosta huolimatta vesiskoottereiden käyttäjien käytössä on vähintäänkin 300 yleistä kulkuväylää Ruotsin rannikolla ja suurilla sisävesialueilla, mikä merkitsee hyvin laajaa aluetta. Näiden vesialueiden maantieteellinen sijainti Ruotsissa merkitsee lisäksi sitä, ettei pääasiassa ole mahdollista antaa säännöksiä, joiden ulottuvuus olisi toisenlainen kuin vesiskootteriasetuksen.

36

Vaikka käsiteltävänä olevassa asiassa on tältä osin mahdollista katsoa, että ympäristönsuojelun tietty taso voidaan varmistaa muilla toimenpiteillä kuin vesiskootteriasetuksen 2 §:ssä säädetyllä kiellolla, jäsenvaltioilta ei voida kuitenkaan kieltää mahdollisuutta toteuttaa ympäristönsuojelun kaltainen tavoite ottamalla käyttöön sellaisia yleisiä sääntöjä, jotka yhtäältä ovat tarpeen asianomaisen jäsenvaltion maantieteellisten erityispiirteiden vuoksi ja joita toisaalta kansalliset viranomaiset voivat hallinnoida ja valvoa helposti (ks. analogisesti em. asia komissio v. Italia, tuomion 67 kohta).

37

Vesiskootteriasetuksessa säädetään yleisestä kiellosta käyttää vesiskoottereita yleisten kulkuväylien ulkopuolella, jollei länsstyrelsen ole antanut määräyksiä siitä, millä näiden väylien ulkopuolella olevilla alueilla vesiskoottereita voidaan käyttää. Länstyrelsen on tältä osin vesiskootteriasetuksen 3 §:n mukaan velvollinen antamaan tätä koskevat määräykset mainitussa pykälässä määritetyin edellytyksin.

38

Kyseisen toimenpiteen väitetyn tarpeellisuuden osalta on näin ollen todettava, että vesiskootteriasetuksen sanamuoto itsessään antaa ymmärtää, että vesiskoottereita voidaan käyttää vesialueilla, jotka on määritettävä täytäntöönpanotoimilla, kunhan ei aiheuteta ympäristölle sellaista vaaraa tai haittaa, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. Tästä seuraa, että yleinen kielto käyttää tällaisia tuotteita yleisten kulkuväylien ulkopuolella on toimenpide, jolla ylitetään se, mikä on tarpeen ympäristönsuojelua koskevan tavoitteen saavuttamiseksi.

39

Pääasiassa kyseessä olevan kaltaista lainsäädäntöä voidaan lähtökohtaisesti pitää oikeasuhteisena sillä edellytyksellä, että ensinnäkin toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat velvollisia toteuttamaan tällaiset täytäntöönpanotoimet, kyseiset viranomaiset ovat tosiasiallisesti käyttäneet niille tältä osin annettua toimivaltaa ja määrittäneet alueet, jotka täyttävät kansallisessa asetuksessa säädetyt edellytykset, ja lopuksi tällaiset toimet on toteutettu kohtuullisessa ajassa kyseisen asetuksen antamisen jälkeen.

40

Tästä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö voi olla perusteltavissa ympäristönsuojelua koskevalla tavoitteella, jos edellä mainitut edellytykset täyttyvät. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, ovatko nämä edellytykset täyttyneet pääasiassa.

41

Tältä osin on huomautettava, että EY 234 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä, joka perustuu kansallisten tuomioistuimien ja yhteisöjen tuomioistuimen tehtävien selkeään jakoon, oikeusriidan tosiseikaston arvioiminen kuuluu kaikilta osin kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan (asia C-450/06, Varec, tuomio 14.2.2008, Kok., s. I-581, 23 kohta). Antaakseen kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen yhteisöjen tuomioistuin voi kuitenkin kansallisten tuomioistuinten kanssa harjoittamansa yhteistyön nimissä esittää ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle kaikki tarpeellisiksi katsomansa ohjeet (ks. mm. asia C-49/07, MOTOE, tuomio 1.7.2008, Kok., s. I-4863, 30 kohta).

42

Pääasiassa vesiskootteriasetus oli tosiseikkojen tapahtuma-aikaan ollut voimassa vasta noin kolme viikkoa. Sen, ettei tällaisia kyseisen asetuksen täytäntöönpanotoimia ollut toteutettu, sillä asetus oli vasta tullut voimaan, ei tarvitse kuitenkaan välttämättä vaikuttaa asetuksen oikeasuhteisuuteen, koska toimivaltaisella viranomaisella ei ole voinut olla tarpeeksi aikaa valmistella kyseessä olevia toimia, mikä kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava.

43

Jos ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on todettava, että täytäntöönpanotoimet on toteutettu kohtuullisessa ajassa mutta pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajankohdan jälkeen ja että kyseisissä toimissa määritetään liikennöitäviksi alueiksi vesialueet, joilla pääasian syytetyt ovat ajaneet vesiskootterilla ja joutuneet tämän johdosta syytteeseen, on lisäksi todettava, että jotta kansallista toimenpidettä voidaan edelleen pitää oikeasuhteisena ja näin ollen ympäristönsuojelua koskevan tavoitteen kannalta oikeutettuna, on oltava sallittua, että syytetyt voivat vedota kyseiseen vesialueiden määrittämiseen, mitä lisäksi myös lievemmän rikoslain ja lievemmän rangaistuksen taannehtivaa soveltamista koskeva yhteisön oikeuden yleinen periaate edellyttää (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C-387/02, C-391/02 ja C-403/02, Berlusconi ym., tuomio 3.5.2005, Kok., s. I-3565, 68 kohta).

44

Edellä olevat seikat huomioon ottaen kysymyksiin on vastattava, että direktiivi 94/25, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2003/44, ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään ympäristönsuojeluun liittyvistä syistä vesiskoottereiden käyttö määritettyjen väylien ulkopuolella. EY 28 ja EY 30 artikla eivät ole esteenä tällaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jos

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, ovatko nämä edellytykset täyttyneet pääasiassa.

45

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

Huviveneitä koskevien jäsenvaltioiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten lähentämisestä 16.6.1994 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/25/EY, sellaisena kuin se on muutettuna annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/44/EY, ei ole esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa kielletään ympäristönsuojeluun liittyvistä syistä vesiskoottereiden käyttö määritettyjen väylien ulkopuolella.

EY 28 ja EY 30 artikla eivät ole esteenä tällaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jos

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava, ovatko nämä edellytykset täyttyneet pääasiassa.