JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

JULIANE KOKOTT

1 päivänä maaliskuuta 2007 ¹(1)

Asia C-363/05

JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc ja

The Association of Investment Trust Companies

vastaan

Commissioners of HM Revenue and Customs

(VAT and Duties Tribunal, Londonin (Yhdistynyt kuningaskunta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Arvonlisävero – Erityisten sijoitusrahastojen hallinnointia koskeva vapautus – Jäsenvaltioiden määrittelemät erityiset sijoitusrahastot – Suljetut sijoitusrahastot

I       Johdanto

1.        Kuudennen arvonlisäverodirektiivin 77/388/ETY (jäljempänä kuudes direktiivi)(2) nojalla sijoitusrahastojen hallinnointi on vapautettu arvonlisäverosta. Yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Abbey National antamassaan tuomiossa(3) – joka perustui niin ikään VAT and Duties Tribunal, Londonin ennakkoratkaisupyyntöön – täsmentänyt, mitä toimintoja kuuluu sijoitusrahaston hallinnoinnin käsitteeseen ja millä edellytyksillä kolmansien osapuolten suorittamat hallinnointipalvelut ovat vapautettuja arvonlisäverosta.

2.        Asiassa Abbey National kyse oli avoimista, trustia koskevien säännösten mukaan perustetuista sijoitusrahastoista (Authorised Unit Trusts – AUT) ja yhtiöoikeuteen perustuvista sijoitusyhtiöistä (Open-ended Investment Companies – OEIC). Nyt esillä olevassa asiassa on epäselvää, sovelletaanko vapautusta myös sijoitustrustiyhtiöiden (Investment Trust Companies – ITC) kaltaisiin suljettuihin rahastoihin. Avoimet ja suljetut rahastot eroavat toisistaan lähinnä siinä, että avointen rahastojen pääoma vaihtelee osuuksien liikkeellelaskemisen ja lunastamisen mukaan, kun taas suljettujen rahastojen pääoma pysyy muuttumattomana.

3.        Epäselvyydet ITC:iden verokohtelussa johtuvat siitä, että kuudennessa direktiivissä viitataan arvonlisäverosta vapautettujen erityisten sijoitusrahastojen määritelmän osalta kansalliseen lainsäädäntöön. Yhdistyneessä kuningaskunnassa on tosin annettu yleisiä ITC:tä koskevia sääntelyjä. ITC:t eivät kuitenkaan ole kansallisen lainsäädännön nojalla vapautettuja arvonlisäverosta. On siis selvitettävä, kuinka laajalle määrittelyä koskeva jäsenvaltioiden toimivalta ulottuu ja miten erityisesti arvonlisäverotuksen neutraalisuutta koskeva periaate rajoittaa tätä toimivaltaa.

II     Asiaa koskevat oikeussäännöt

A       Yhteisön lainsäädäntö

4.        Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on vapautettava verosta jäljempänä luetellut liiketoimet edellytyksillä, joita ne asettavat vapautusten oikeaksi ja selkeäksi soveltamiseksi sekä veropetosten, veron kiertämisen ja muiden väärinkäytösten estämiseksi – –:

– –

d)      seuraavat liiketoimet:

– –

6.      jäsenvaltioiden määrittelemien erityisten sijoitusrahastojen [hallinnointi]; – –”

5.        Arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 20.12.1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/611/ETY(4) yhdenmukaistetaan sijoitusrahastoja koskevia jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä. Direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kuitenkin sen 1 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan nojalla ainoastaan avoimet rahastot, joiden osuudet on haltijan vaatimuksesta ostettava takaisin tai lunastettava suoraan tai välillisesti näiden yritysten varoilla. Suljetut rahastot on sitä vastoin nimenomaisesti jätetty direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle (direktiivin 85/611 2 artiklan 1 kohdan ensimmäinen luetelmakohta).

B       Kansallinen lainsäädäntö

6.        Kuudennessa direktiivissä säädetty sijoitusrahastojen ja sijoitusyhtiöiden hallinnoinnin vapauttaminen arvonlisäverosta pantiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa täytäntöön vuoden 1994 Value Added Tax Actin (arvonlisäverolaki) liitteessä (Schedule) 9 olevan 5 ryhmän 9 ja 10 kohdalla. Tätä sääntelyä sovelletaan erityisesti AUT:ihin (9 kohta) ja OEIC:ihin (10 kohta) mutta ei ITC:ihin.

7.        Vuoden 1994 arvonlisäverolain säännöksissä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, viitattiin arvonlisäverosta vapautettujen yritysten osalta vuoden 2000 Financial Services and Markets Actin (rahoituspalveluista ja -markkinoista annettu laki, jäljempänä FSMA) XVII osassa oleviin yhteissijoitusjärjestelyjä (Collective Investment Schemes) koskeviin säännöksiin. FSMA:lla saatetaan direktiivi 85/611 osaksi kansallista lainsäädäntöä. ITC:t eivät kuulu FSMA:ssa tarkoitettuihin yhteissijoitusjärjestelyihin. ITC:t eivät ole AUT:n ja OEIC:n kaltaisia sijoitusrahastoja, jotka tarvitsevat Financial Service Authorityn (rahoituspalveluviranomainen, jäljempänä FSA) myöntämän toimiluvan, mutta FSA sääntelee niitä listautumisviranomaisena.

8.        Vuoden 1988 Income and Corporation Taxes Actin (tulo- ja yhteisöverolaki) 842 §:ssä säädetään vaatimuksista, jotka ITC:n on tulo- ja yhteisövero-oikeuden näkökulmasta täytettävä. Muissa säännöksissä viitataan tähän säännökseen. Lisäksi ITC:ihin sovelletaan vuoden 1985 Companies Actiin sisältyviä sijoitusyhtiötä koskevia säännöksiä.

III  Tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

9.        ITC:t ovat pooling-menetelmällä toimivia riskiä hajauttavia sijoitusvälineitä, jotka on perustettu julkisiksi pörssissä noteeratuiksi osakeyhtiöiksi ja jotka sijoittavat sijoitussalkkuun. Yhtiön osakkeet ovat sijoittajien hallussa. Toisin kuin AUT:illä ja OEIC:illä osuuksien lukumäärä on muuttumaton (mahdollista osakepääoman korotusta lukuun ottamatta). Sijoittajilla ei ole oikeutta vaatia yritystä lunastamaan osuuksia takaisin kuten muissa rahastotyypeissä. Sijoittajien on päinvastoin tarvittaessa myytävä osuudet pörssissä. Osuuksien pörssiarvo määräytyy tarjonnan ja kysynnän perusteella, ja ITC:iden sijoitussalkun arvo on keskeinen, mutta ei ainoa, arvoa määrittävä tekijä.

10.      JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc -yhtiö on ITC. Sen sijoituksiin liittyviä hallinnointipalveluja suoritti kolmas osapuoli, JP Morgan Fleming Asset Management (UK) Limited, ja se maksoi tuolloin näistä palveluista arvonlisäveron. JP Morgan Fleming Claverhouse Investment Trust plc valitti VAT and Duties Tribunaliin siitä, että sen hankkimista rahastonhoitopalveluista kannetaan arvonlisävero kansallisen lainsäädännön nojalla. VAT and Duties Tribunal päätti 19.9.2005 esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Voiko kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan käsite ’erityiset sijoitusrahastot’ sisältää suljettuja sijoitusrahastoja, kuten sijoitustrustiyhtiöitä (ITC)?

2)      Mikäli ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, tarkoittaako 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa oleva ilmaisu ’jäsenvaltioiden määrittelemät’ sitä, että

a)      jäsenvaltioilla on oikeus valita tiettyjä alueellaan olevia ’erityisiä sijoitusrahastoja’, joille myönnetään hallinnointipalvelujen suoritusten osalta vapautus arvonlisäverosta, ja jättää muut rahastot vapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle, vai sitä, että

b)      jäsenvaltioiden on yksilöitävä alueeltaan ne rahastot, jotka kuuluvat määritelmän ’erityiset sijoitusrahastot’ soveltamisalaan, ja että vapautus on ulotettava koskemaan kaikkia tällaisia rahastoja?

3)      Mikäli toiseen kysymykseen vastataan, että jäsenvaltiot voivat valita, mihin ’erityisiin sijoitusrahastoihin’ sovelletaan vapautusta, miten verotuksen neutraalisuutta, yhdenvertaista kohtelua ja kilpailunvääristymien ehkäisemistä koskevat periaatteet vaikuttavat tämän harkintavallan käyttämiseen?

4)      Onko 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdalla välitön oikeusvaikutus?”

IV     Oikeudellinen arviointi

A       Alustavat toteamukset

11.      Erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin käsitettä ei määritellä tarkasti kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa. Alakohdan muotoiluun sisältyy kaksi termiä, jotka vaativat selventämistä: ”hallinnointi” ja ”erityiset sijoitusrahastot”.

12.      Kuten yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Abbey National antamassaan tuomiossa, kyseisessä säännöksessä mainittu erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin käsite on määriteltävä ainoastaan yhteisön oikeudessa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kuudennen direktiivin 13 artiklassa säädetyt vapautukset ovat yhteisön oikeuden itsenäisiä käsitteitä, joille on annettava yhteisön oikeuteen perustuva määritelmä, jonka tarkoituksena on välttää eroavaisuudet arvonlisäverojärjestelmän soveltamisessa eri jäsenvaltioissa.(5)

13.      Direktiivin nimenomaisen sanamuodon mukaan jäsenvaltioiden asiana on kuitenkin määritellä tarkemmin kyseessä olevat erityiset sijoitusrahastot. Yhteisöjen tuomioistuin totesi tästä asiassa Abbey National antamassaan tuomiossa seuraavaa:

”Vaikka jäsenvaltiot tämän vuoksi eivät voikaan muuttaa niiden [viittaus kuudenteen direktiiviin] sisältöä, etenkään niiden soveltamisedellytyksistä päättäessään, tilanne on toinen silloin, kun neuvosto on jättänyt jonkin vapautuksen tiettyjen termien määrittelemisen niiden tehtäväksi – –.”(6)

14.      Tämä muotoilu on epäselvä. Yhteisöjen tuomioistuin näyttää myöntävän jäsenvaltioille direktiivin sisällön muuttamista koskevan oikeuden, joka on yleensä yksinomaan yhteisön lainsäätäjällä.

15.      Tosiasiassa tällä voidaan tarkoittaa ainoastaan sitä, että direktiivissä viitataan joissakin nimenomaisissa tapauksissa kansalliseen lainsäädäntöön sisältyviin käsitteiden tarkempiin määritelmiin ja että jäsenvaltioiden tehtäväksi annetaan näin ollen näiden käsitteiden määritteleminen. Kuudennessa direktiivissä on monia vastaavia viittauksia kansalliseen lainsäädäntöön sisältyviin määritelmiin. Jäsenvaltioiden on esimerkiksi määriteltävä lääketieteelliset ammatit ja avustavan hoitohenkilöstön ammatit, joiden harjoittamisen yhteydessä annettava hoito on vapautettava verosta kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohdan nojalla. Lisäksi yleishyödylliset ja hyväntekeväisyyttä harjoittavat yhteisöt voidaan vapauttaa verosta vain, jos jäsenvaltiot ovat myöntäneet niille tällaisen aseman.(7)

16.      Tällainen sääntelytekniikka johtaa kuitenkin siihen, että kuudennen direktiivin soveltamisen edellytykset voivat vaihdella yksityiskohdiltaan eri jäsenvaltioissa. Sääntelytekniikan avulla kuitenkin varmistetaan tietty oikeusvarmuus aloilla, joita yhteisön lainsäätäjä ei ole yhdenmukaistanut yksityiskohtaisesti kuudennessa direktiivissä, koska asiaa koskevia jäsenvaltioiden säännöksiä voidaan joka tapauksessa soveltaa. Näin jäsenvaltioilla säilyy harkintavalta, jonka ansiosta verosta vapauttamiselle voidaan asettaa ehtoja, joista säädetään kansallisessa lainsäädännössä kunkin jäsenvaltion olosuhteiden mukaisesti.

17.      Jäsenvaltioiden harkintavaltaa rajoittaa asiaa koskevan direktiivin säännöksen sanamuoto sekä merkitys ja tarkoitus.(8) Tämän perusteella ei ole mahdollista, että jäsenvaltiot luokittelevat kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitetuiksi erityisiksi sijoitusrahastoiksi yritykset, jotka eivät tämän säännöksen merkityksen ja tavoitteen perusteella alun alkaenkaan kuulu tämän käsitteen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden on myös noudatettava yleisiä, kuudennen direktiivin perustana olevia periaatteita, kuten erityisesti arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta.(9)

B       Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

18.      Ensimmäisellä ennakkoratkaisukysymyksellä tiedustellaan, voivatko ITC:iden kaltaiset suljetut rahastot ylipäänsä olla kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitettuja erityisiä sijoitusrahastoja.

19.      Yhteisöjen tuomioistuin on todennut asiassa Abbey National antamassaan tuomiossa, jonka se antoi nyt esillä olevassa asiassa tehdyn ennakkoratkaisupyyntöpäätöksen jälkeen, että erityisten sijoitusrahastojen hallinnointi on vapautettu arvonlisäverosta rahastojen oikeudellisesta muodosta riippumatta ja että vapautuksen soveltamisalaan kuuluvat siis sekä sopimusoikeudellisten tai trusteja koskevien säännösten että yhtiöoikeuden nojalla perustetut yhteissijoitusyritykset.(10)

20.      Rahastot, jotka eivät ole oikeushenkilöitä, eli sopimusoikeudellisten tai trusteja koskevien säännösten nojalla perustetut rahastot, joutuvat käyttämään ensisijaisesti ulkopuolisten rahastonhoitajien hallinnointipalveluja. Yhtiöoikeuden nojalla perustetut sijoitusyhtiöt voivat sen sijaan lähtökohtaisesti hallinnoida itse itseään ilman kolmansia osapuolia.(11) Mikäli yhtiöoikeuden nojalla perustettu sijoitusrahasto silti käyttää ulkopuolisten rahastohallinnointipalveluja, se on samassa tilanteessa kuin rahastot, jotka eivät ole oikeushenkilöitä.(12) Kuten yhteisöjen tuomioistuin on asiassa Abbey National antamassaan tuomiossa jo todennut, tulkinta, jossa muiden kuin yhtiöoikeuden nojalla perustettujen rahastojen hallinnointi vapautettaisiin arvonlisäverosta, loukkaisi verotuksen neutraalisuuden periaatetta.(13)

21.      ITC:t ovat osakeyhtiöitä eli yhtiöoikeuden nojalla perustettuja erityisiä sijoitusrahastoja, jotka ovat oikeushenkilöitä. Tämän oikeudellisen muodon rahastojen ja muiden yhtiöoikeuden nojalla perustettujen sijoitusyhtiöiden, kuten OIEC:iden, välillä ei ole nähtävissä merkittäviä eroja, joiden perusteella kyseisiä suljettuja rahastoja ei lähtökohtaisesti voitaisi luokitella kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitetuiksi erityisiksi sijoitusrahastoiksi.

22.      Se, ettei direktiiviä 85/611 sovelleta suljettuihin rahastoihin, ei ole ristiriidassa edellä esitetyn päätelmän kanssa. Asiassa Abbey National antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin on vastatessaan kysymykseen siitä, mitä on pidettävä sijoitusrahastojen arvonlisäverosta vapautettuna hallinnointina, viitannut direktiivin 85/611 säännöksiin. Kuudes direktiivi annettiin kuitenkin paljon ennen direktiiviä 85/611, ja sen soveltamisala poikkeaa direktiivin 85/611 soveltamisalasta.(14) Tämän vuoksi direktiivin 85/611 perusteella ei voida tehdä sitovia päätelmiä siitä, mihin rahastoihin kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitettua arvonlisäverosta vapauttamista voidaan soveltaa.

23.      Suljettujen rahastojen jättäminen direktiivin 85/611 soveltamisalan ulkopuolelle ei sitä paitsi perustunut seikkoihin, jotka voisivat olla merkityksellisiä kuudetta direktiiviä tulkittaessa. Lainsäätäjän tarkoituksena on ollut yhteensovittaa sijoitusrahastoja koskevia säädöksiä asteittain ja säätää suljetuista rahastoista vasta myöhemmin.(15)

24.      Ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitettu erityisten sijoitusrahastojen käsite voi sisältää myös ITC:iden kaltaiset suljetut sijoitusrahastot.

C       Toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys

25.      Toisella ja kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellä, joita on tarkasteltava yhdessä, tiedustellaan, kuinka laaja toimivalta jäsenvaltioilla on määritellä erityiset sijoitusrahastot, joiden hallinnointi on kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan nojalla vapautettu arvonlisäverosta.

26.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kaksi mahdollista tulkintaa. Ensimmäisen mukaan jäsenvaltiolla on oikeus valita tiettyjä alueellaan olevia erityisiä sijoitusrahastoja, joille myönnetään hallinnointipalvelujen suoritusta koskeva vapautus arvonlisäverosta kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdan nojalla, ja jättää muut rahastot vapautuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Toisen tulkinnan mukaan arvonlisäverosta vapautetaan kaikkien sellaisten rahastojen hallinta, jotka jäsenvaltiot ovat määritelleet erityisiksi sijoitusrahastoiksi.

27.      Tämän osalta on ensinnäkin pantava merkille, ettei erityisten sijoitusrahastojen (special investment fund) käsite ole kansallisen oikeuden käsite, mitä komissiokin on korostanut. Sen perusteella, että sijoitusmuoto luokitellaan kansallisessa lainsäädännössä sijoitusrahastoksi, ei vielä automaattisesti voida näin ollen päätellä, että kyse on direktiivissä tarkoitetusta erityisestä sijoitusrahastosta. Jäsenvaltioiden on harkintavaltaansa käyttäessään yksilöitävä, mitä yrityksiä on pidettävä sellaisina erityisinä sijoitusrahastoina, joiden hallinnointi on vapautettu arvonlisäverosta. Tässä yhteydessä myös tietyt sijoitusrahastotyypit voidaan jättää lähtökohtaisesti vapautuksen ulkopuolelle siitä huolimatta, että näistä sijoitusrahastoista säädetään lisäksi tiettyjen seikkojen osalta kansallisen lainsäädännön erityisessä säännöstössä.(16)

28.      Pelkästään sen perusteella, että ITC:t ovat Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädännön nojalla sijoitusrahastoja, ei näin ollen voida aukottomasti päätellä, että tällaisten rahastojen hallinnointi on vapautettu arvonlisäverosta. Vielä on tutkittava, onko kansallinen lainsäätäjä käyttänyt harkintavaltaansa oikein, kun se ei ole sisällyttänyt ITC:iden hallinnointia verovapautuksen soveltamisalaan.

29.      Jäsenvaltioiden on tätä harkintavaltaa käyttäessään otettava huomioon vapautuksen tavoitteet ja verotuksen neutraalisuuden periaate.(17)

30.      Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa säädetyn erityisten sijoitusrahastojen hallinnoinnin vapautuksen tavoitteena on erityisesti helpottaa piensijoittajien sijoittamista näihin sijoitusmuotoihin. Mikäli vapautusta ei sovellettaisi, sijoitusrahastojen osuudenhaltijoita verotettaisiin ankarammin kuin sijoittajia, jotka sijoittavat rahansa suoraan osakkeisiin tai muihin arvopapereihin eivätkä käytä rahastojen omaisuudenhoitajien palveluja.(18) Sijoittamisella sijoitusrahastoihin on erityinen merkitys nimenomaan piensijoittajille. Heidän käytettävissään olevan vähäisen sijoitusvolyymin vuoksi heille olisi näet vain hyvin rajoitetusti mahdollista sijoittaa hajautetusti rahansa suoraan eri arvopapereihin. Heillä ei usein myöskään ole arvopapereiden vertailuun ja valintaan tarvittavaa asiantuntemusta.(19)

31.      Kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus perustellusti korostaa, kuudennen direktiivin verovapautuksia on tulkittava suppeasti, koska ne ovat poikkeus siitä yleisestä periaatteesta, jonka mukaan arvonlisäveroa kannetaan jokaisesta verovelvollisen suorittamasta vastikkeellisesta palvelusta.(20) Tämän säännöksen sanamuodon tulkinnan tulee kuitenkin soveltua yhteen niiden tavoitteiden kanssa, joihin näillä vapautuksilla pyritään.(21) Tästä seuraa, ettei jäsenvaltioiden pidä tulkita erityisen suppeasti sellaisten erityisten sijoitusrahastojen käsitettä, joiden hallinnointi on vapautettu verosta.(22) Muussa tapauksessa tulkinta ei ole sopusoinnussa sen tavoitteen kanssa, jolla pyritään helpottamaan sijoittamista sijoitusrahastoihin.

32.      Jäsenvaltiot eivät voi jättää vapautuksen ulkopuolelle etenkään sijoitusrahastoja, jotka kuuluvat direktiivin 85/611 – jolla sittemmin on rajoitettu jäsenvaltioiden harkintavaltaa rahastojen määrittelyn osalta – soveltamisalaan.(23) Koska kyseessä olevalla direktiivillä suuressa määrin yhdenmukaistetaan tiettyjä sijoitusrahastomuotoja koskevat kansalliset säännökset sijoittajien suojaamiseksi, direktiivin soveltamisalaan kuuluvat sijoitusrahastot ovat erityisen sopivia piensijoittajien sijoituksille.

33.      Jäsenvaltiot voivat jättää vapautuksen ulkopuolelle sellaisia sijoitusrahastoja, jotka eivät kuulu direktiivin 85/611 soveltamisalaan, kunhan se ei ole vastoin verotuksen neutraalisuuden periaatetta.

34.      Verotuksen neutraalisuuden periaate mainitaan ensimmäisen kerran ensimmäisen arvonlisäverodirektiivin(24) johdanto-osan viidennessä perustelukappaleessa, jonka mukaan ”arvonlisäverojärjestelmällä saavutetaan mahdollisimman yksinkertainen ja tasapuolinen verotus, kun veronkanto toimitetaan mahdollisimman yleisesti ja järjestelmän soveltamisalaan kuuluvat kaikki tuotannon ja jakelun vaiheet sekä palvelujen suoritukset – –”.

35.      Yhteisöjen tuomioistuin on korostanut tätä periaatetta monenlaisissa tilanteissa. Verovähennysoikeuden yhteydessä tämä periaate takaa arvoperusteisen neutraalisuuden, eli ostoihin sisältyvä vero on voitava vähentää kokonaisuudessaan loppukuluttajalle suoritettavasta liiketoimesta maksettavaksi tulevasta verosta.(25) Tällä tavoin estetään suoritteen moninkertainen verotus sitä edeltävien liiketoimien lukumäärän perusteella.

36.      Toisissa tapauksissa korostuu voimakkaammin kaikkien suoritusten tai kaikkien verovelvollisten yhdenvertainen kohtelu verotuksessa ja verokannan määrittelyssä.(26) Yhteisöjen tuomioistuin on kuvannut verotuksen neutraalisuuden periaatetta useilla eri tavoilla.

37.      Yhteisöjen tuomioistuin on muun muassa todennut seuraavaa: ”Verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista on, että samanlaista toimintaa harjoittavia taloudellisia toimijoita kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavoin.”(27)

38.      Muissa tuomioissaan yhteisöjen tuomioistuin on muotoillut asian siten, että verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista on muun muassa se, että ”keskenään samankaltaisia ja näin ollen kilpailevia tavaroita tai palveluja kohdellaan arvonlisäverotuksessa eri tavalla.”(28) Yhteisöjen tuomioistuin on lisäksi useaan otteeseen todennut täydentävästi, että sen arvioimiseksi, ovatko tavarat tai palvelujen suoritukset samankaltaiset, sillä, kuka tuottaja tai palvelujen suorittaja on, ja tämän toiminnan harjoittamisen oikeudellisella muodolla ei periaatteessa ole merkitystä.(29)

39.      Näissä toteamuksissa korostetaan kussakin erilaisia näkökohtia, jotka liittyvät yhtäältä taloudellisten toimijoiden yhdenvertaiseen kohteluun ja toisaalta niiden suoritteiden yhdenvertaiseen kohteluun. Ne kaikki perustuvat kuitenkin neutraalisuuden periaatteen samanlaiseen tulkintaan. Periaatteen soveltamisala olisi liian suppea, jos edellä tämän ratkaisuehdotuksen 37 kohdassa lainatun lausuman perusteella pääteltäisiin, että ainoastaan samanlaista toimintaa on kohdeltava verotuksessa samalla tavoin, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää. Neutraalisuuden periaate edellyttää tämän lisäksi myös sellaisten suoritteiden yhdenvertaista kohtelua, joilla on sama päämäärä, jotka ovat keskenään vaihdettavissa ja jotka ovat näin ollen keskenään kilpailevia.

40.      Yhdistynyt kuningaskunta pelkää, että verotuksen neutraalisuuden tällaisen tulkinnan perusteella sijoitusrahastoihin voidaan soveltaa verovapautusta rajoituksetta. Yhdistyneen kuningaskunnan mukaan tällöin myös lukuisat muut yhteissijoitusmuodot, kuten eläkerahastot, sijoitussidonnaiset henkivakuutukset, sijoitusklubit ja pääomasijoitustrustit olisi vapautettava verosta.

41.      Kuten komissio perustellusti huomauttaa, nyt esillä olevassa asiassa on kuitenkin kyse ainoastaan siitä, kuuluuko ITC:iden kaltaisten suljettujen sijoitusrahastojen hallinnointi kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitetun verovapautuksen soveltamisalaan. Se, miten joitakin muita sijoitusvälineitä olisi tämän säännöksen tavoitteiden ja verotuksen neutraalisuuden periaatteen nojalla arvioitava, on hypoteettinen kysymys.

42.      Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus väittää lisäksi, että vaikka kriteerinä olisi keskinäinen kilpaileminen, erilaisella verokohtelulla ei kuitenkaan ole vaikutusta kilpailutilanteeseen, koska ITC:ille koituva ylimääräinen verotaakka on käytännössä hyvin pieni.

43.      Tätä väitettä ei voida hyväksyä. On verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista kohdella keskenään samankaltaisia ja näin ollen kilpailevia tavaroita tai palveluja eri tavoin arvonlisäverotuksessa. Tämän periaatteen loukkaaminen ei edellytä, että erilainen verokohtelu johtaa tosiasiassa myös todistettavissa olevaan kilpailun vääristymiseen. Muussa tapauksessa vapautusta olisi sovellettava tapauskohtaisesti. Rahastojen hallinnoinnin verotuksen tosiasiallinen vaikutus kilpailuun riippuu nimittäin yksittäistapauksen olosuhteista, esimerkiksi kyseessä olevan rahastomuodon kustannusrakenteesta ja kyseessä olevan rahastosegmentin hintaherkkyydestä.

44.      Neutraalisuuden periaatteen tarkastelussa ei nyt esillä olevassa asiassa ole kuitenkaan kyse itse hallinnointitoimien samankaltaisuudesta tai ulkoisten rahastonhoitajien yhdenvertaisesta kohtelusta. Kyse on pikemminkin niiden sijoitusrahastojen samankaltaisuudesta, joiden markkina-asemaan rahastonhoidon verottaminen mahdollisesti vaikuttaa. On näin ollen verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista kohdella tällaisessa tilanteessa eri palveluntarjoajien palvelusuorituksia eri tavoin, jos palveluntarjoajat ovat keskenään samankaltaisia ja kilpailevia.

45.      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on todennut ennakkoratkaisupyyntöpäätöksessään, että ITC:t, kuten AUT:t ja OEIC:tkin, mahdollistavat sen, että yksityiset sijoittajat vähentävät osakemarkkinariskiä sijoittamalla laajalti hajautettuun sijoitussalkkuun. Kaikki nämä rahastomuodot tarjoavat yksityisille sijoittajille myös ammattimaisen rahastonhoidon jaetuin kustannuksin ja alentavat kaupankäynnin ja hallinnoinnin kokonaiskustannuksia. Ne tarjoavat samat mahdollisuudet myös institutionaalisille sijoittajille. Tämän perusteella ITC:t ovat samankaltaisia rahastomuotoja kuin verosta vapautetut AUT:t ja OEIC:t ja kilpailevat näiden kanssa. Tämän vuoksi myös ITC:iden hallinnointi olisi vapautettava arvonlisäverosta.

46.      Erilainen kohtelu voitaisiin hyväksyä vain siinä tapauksessa, ettei kaikkien rahastomuotojen vapauttaminen olisi samalla lailla verovapautuksen tavoitteiden mukaista. Verovapautuksen avulla on tarkoitus muun muassa helpottaa piensijoittajien sijoittamista arvopapereihin yhteisen sijoitustoiminnan kautta. Tällä sijoittajaryhmällä ei ole juurikaan mahdollisuuksia valvoa itse rahastojen toimintaa, minkä vuoksi se on erityisen riippuvainen laissa säädetyistä suojamekanismeista.

47.      Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa viitataan erityisiä sijoitusrahastoja koskevaan jäsenvaltioiden määritelmään, minkä perusteella jäsenvaltiot voivat laatia verosta vapautettujen sijoitusvälineiden rakennetta ja hallinnointia koskevan oikeudellisen kehyksen. Verovapautuksen tavoitteen mukaista on, että jäsenvaltiot tätä määritelmävaltaansa käyttäessään pitäisivät lähtökohtanaan myös sitä, missä määrin rahastomuodolla varmistetaan sijoittajien suojelu.

48.      Direktiivin 85/611 soveltamisalaan kuuluvien rahastojen kohdalla jäsenvaltioilla ei ole tältä osin enää harkintavaltaa; niiden osalta olettamana on riittävä sijoittajien suojelu. Muita sijoitusrahastomuotoja voidaan sen sijaan jättää verovapautuksen ulkopuolelle, jos sijoittajien suojelua ei ole varmistettu yhtä kattavasti kuin rahastoissa, joiden hallinnointi on vapautettu verosta.

49.      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko sijoittajien suojelu nyt esillä olevassa asiassa kyseessä olevassa ITC:ssä yhtä kattava kuin AUT:issa ja OIEC:issä. Tässä yhteydessä eri rahastomuodoilla voi olla käytössään erilaisia mekanismeja, jotka kuitenkin johtavat samankaltaiseen suojelun tasoon.

50.      Toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa myönnetään jäsenvaltioille toimivalta määritellä erityiset sijoitusrahastot, joiden hallinnointi on vapautettu arvonlisäverosta. Tätä valtaa käyttäessään jäsenvaltioiden on noudatettava tämän säännöksen sanamuotoa ja tavoitteita sekä verotuksen neutraalisuuden periaatetta, jonka mukaisesti kaikkia keskenään samankaltaisia ja näin ollen kilpailevia erityisiä sijoitusrahastoja on kohdeltava arvonlisäverotuksessa samalla tavoin.

D       Neljäs ennakkoratkaisukysymys

51.      Mikäli jäsenvaltio on kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitettua verosta vapautettujen erityisten sijoitusrahastojen määrittelemistä koskevaa toimivaltaansa käyttäessään loukannut verotuksen neutraalisuuden periaatetta ja jättänyt jotkut rahastot virheellisesti vapautuksen ulkopuolelle, herää kysymys, onko direktiivillä välitön oikeusvaikutus kyseisten rahastojen osalta.

52.      Tässä yhteydessä on muistutettava, että kaikissa tapauksissa, joissa direktiivin säännökset ovat sisältönsä osalta ehdottomia ja riittävän täsmällisiä ja joissa direktiivin täytäntöönpanotoimia ei ole toteutettu määräajassa, näihin säännöksiin voidaan vedota kaikkia sellaisia kansallisia oikeussääntöjä vastaan, jotka eivät ole direktiivin säännösten mukaisia, tai siltä osin kuin niissä määritellään oikeuksia, joihin yksityiset voivat vedota suhteessa valtioon.(30)

53.      Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa kuvataan riittävän ehdottomasti ja täsmällisesti, mitkä toiminnot on vapautettava verosta, minkä vuoksi tähän säännökseen voidaan vedota välittömästi.

54.      Välitöntä vetoamista ei estä se, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa määritellessään ne erityiset sijoitusrahastot, joiden hallinnointi on vapautettu verosta. Mikäli kansallinen lainsäätäjä ei ole noudattanut tämän harkintavallan rajoja, voidaan joka tapauksessa välittömästi vedota kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohtaan ja vaatia vapautusta arvonlisäverosta, jos objektiivisten kriteerien perusteella voidaan osoittaa, että kyseessä olevat rahastot olisi tosiasiassa pitänyt sisällyttää verovapautuksen soveltamisalaan.(31) Jos verotuksen neutraalisuuden periaatetta on loukattu, verovelvollisen on osoitettava, että kyseessä oleva rahasto on samankaltainen ja näin ollen kilpailuasemassa kansallisessa lainsäädännössä verovapaiksi määriteltyjen rahastojen kanssa.

55.      Jäsenvaltio ei voi tässä tilanteessa vedota verovelvollista vastaan siihen, ettei se ole antanut kansallisia säännöksiä, joilla kyseinen rahastomuoto määriteltäisiin kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitetuksi erityiseksi sijoitusrahastoksi.(32) Jäsenvaltio ei voi etenkään vedota kansallisiin säännöksiin, joita se on määrittelyä koskevaa toimivaltaa käyttäessään antanut ja jotka ovat kuitenkin verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaisia.(33)

56.      Neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen on näin ollen vastattava, että kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdalla on välitön oikeusvaikutus niiden hyväksi, jotka eivät verotuksen neutraalisuuden vastaisen kansallisen lainsäädännön nojalla voi nauttia tässä säännöksessä säädetystä arvonlisäverovapautuksesta.

V       Ratkaisuehdotus

57.      Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa VAT and Duties Tribunalin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:

1)         Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa tarkoitettu erityisten sijoitusrahastojen käsite voi sisältää myös Investment Trust Company ‑tyyppiset suljetut sijoitusrahastot.

2)         Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdassa myönnetään jäsenvaltioille toimivalta määritellä erityiset sijoitusrahastot, joiden hallinnointi on vapautettu arvonlisäverosta. Tätä valtaa käyttäessään jäsenvaltioiden on noudatettava tämän säännöksen sanamuotoa ja tavoitteita sekä verotuksen neutraalisuuden periaatetta, jonka mukaisesti kaikkia keskenään samankaltaisia ja näin ollen kilpailevia erityisiä sijoitusrahastoja on kohdeltava arvonlisäverotuksessa samalla tavoin.

3)         Kuudennen direktiivin 13 artiklan B kohdan d alakohdan 6 alakohdalla on välitön oikeusvaikutus niiden hyväksi, jotka eivät verotuksen neutraalisuuden vastaisen kansallisen lainsäädännön nojalla voi nauttia tässä säännöksessä säädetystä arvonlisäverovapautuksesta.

---

1 – Alkuperäinen kieli: saksa.

---

2 – Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annettu kuudes neuvoston direktiivi 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1). Direktiivi on kumottu 1.1.2007 ja korvattu yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

---

3 – Asia C-169/04, Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomio 4.5.2006 (Kok. 2006, s. I-4027).

---

4 – EYVL L 375, s. 3, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 92/49/ETY ja 93/6/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/19/EY, 98/78/EY, 2000/12/EY, 2001/34/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi 9.3.2005 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/1/EY (EUVL L 79 s. 9).

---

5 – Vrt. asia C-358/97, komissio v. Irlanti, tuomio 12.9.2000 (Kok. 2000, s. I-6301, 51 kohta); asia C-428/02, Fonden Marselisborg Lystbådehavn, tuomio 3.3.2005 (Kok. 2005, s. I-1527, 27 kohta) ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomion 38 kohta.

---

6 –      Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomion 39 kohta ja siinä oleva viittaus asiaan C-468/93, Gemeente Emmen, tuomio 28.3.1996 (Kok. 1996, s. I-1721, 25 kohta).

---

7 – Vrt. esim. kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b, g, h, i, l ja n alakohta.

---

8 – Vrt. edellä alaviitteessä 6 mainittu asia Gemeente Emmen, tuomion 25 kohta; asia C-346/95, Blasi, tuomio 12.2.1998 (Kok. 1998, s. I-481, 21 kohta) ja yhdistetyissä asioissa C-443/04 ja C-444/04, Solleveld ja van den Hout-van Eijnsbergen, 15.12.2005 esittämäni ratkaisuehdotus (Kok. 2006, s. I-3617, 23 kohta).

---

9 – Vrt. asia C-141/00, Kügler, tuomio 10.9.2002 (Kok. 2002, s. I-6833, 55 ja 56 kohta); asia C-45/01, Dornier, tuomio 6.11.2003 (Kok. 2003, s. I-12911, 69 kohta); yhdistetyt asiat C-443/04 ja C-444/04, Solleveld ja van den Hout-van Eijnsbergen, tuomio 27.4.2006 (Kok. 2006, s. I-3617, 35 ja 36 kohta) ja niissä annetun ratkaisuehdotuksen 23 kohta sekä 37 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

---

10 – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomion 53 kohta.

---

11 – Ks. tästä tarkemmin asia C-8/03, BBL, julkisasiamies Poiares Maduron 18.5.2004 esittämä ratkaisuehdotus (Kok. 2004, s. I-10157, 26 kohta) ja em. asiassa Abbey National ja Inscape Investment Fund 8.9.2005 esittämäni ratkaisuehdotus (Kok. 2006, s. I-4027, 29 kohta ja sitä seuraavat kohdat).

---

12 – Vrt. edellä alaviitteessä 11 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, ratkaisuehdotuksen 32 kohta ja asia BBL, ratkaisuehdotuksen 27 kohta.

---

13 – Edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomion 56 kohta.

---

14 – Vrt. edellä alaviitteessä 11 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, ratkaisuehdotuksen 79 kohta.

---

15 – Vrt. direktiivin 85/611 johdanto-osan kuudes perustelukappale.

---

16 – Vrt. yhteisöjen tuomioistuimen edellä alaviitteessä 9 mainituissa yhdistetyissä asioissa Solleveld ja van den Hout-van Eijnsbergen (tuomion 33 kohta) esittämät toteamukset jäsenvaltioiden oikeudesta määritellä avustavan hoitohenkilöstön ammatit, jotka kuuluvat verovapautuksen soveltamisalaan kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan c alakohdan nojalla.

---

17 – Vrt. edellä alaviitteessä 8 ja 9 mainittu oikeuskäytäntö.

---

18 – Vrt. edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomion 62 kohta ja ratkaisuehdotuksen 27 ja 68 kohta sekä edellä alaviitteessä 11 mainitussa asiassa BBL esitetty ratkaisuehdotus, 26 kohta.

---

19 – Edellä alaviitteessä 11 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, ratkaisuehdotuksen 28 kohta.

---

20 – Vrt. mm. asia C-8/01, Taksatorringen, tuomio 20.11.2003 (Kok. 2003, s. I-13711, 36 kohta); asia C-498/03, Kingscrest ja Montecello, tuomio 26.5.2005 (Kok. 2005, s. I-4427, 29 kohta); edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomion 60 kohta ja asia C-401/05, VDP Dental Laboratory, tuomio 14.12.2006 (23 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

---

21 – Vrt. edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Dornier, tuomion 42 kohta ja edellä alaviitteessä 20 mainittu asia Kingscrest ja Montecello, tuomion 29 kohta.

---

22 – Vrt. asia C-76/99, komissio v. Ranska, tuomio 11.1.2001 (Kok. 2001, s. I-249, 23 kohta). Yhteisöjen tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että kuudennen direktiivin 13 artiklan A kohdan 1 alakohdan b alakohta ei edellytä erityisen suppeaa tulkintaa, koska sairaalahoitoon ja lääkärinhoitoon läheisesti liittyvien toimien vapauttamisella pyritään varmistamaan, että sairaalahoidon ja lääkärinhoidon saamista ei estetä sillä, että hoidon antamisen kustannukset kasvavat, mikä seuraisi, jos siitä tai siihen läheisesti liittyvistä toimista kannettaisiin arvonlisäveroa.

---

23 – Vrt. edellä alaviitteessä 11 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, ratkaisuehdotuksen 38 kohta.

---

24 – Jäsenvaltioiden liikevaihtoveron yhdenmukaistamisesta 11.4.1967 annettu ensimmäinen neuvoston direktiivi 67/227/ETY (EYVL 71, s. 1301). Direktiivi kumottiin 1.1.2007 ja korvattiin yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetulla neuvoston direktiivillä 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1).

---

25 – Ks. tästä mm. asia 268/83, Rompelman, tuomio 14.2.1985 (Kok. 1985, s. 655, Kok. Ep. VIII, s. 85, 19 kohta); yhdistetyt asiat C-110/98–C-147/98, Gabalfrisa ym., tuomio 21.3.2000 (Kok. 2000, s. I-1577, 44 kohta); asia C-16/00, Cibo Participations, tuomio 27.9.2001 (Kok. 2001, s. I-6663, 27 kohta) ja asia C-465/03, Kretztechnik, tuomio 26.5.2005 (Kok. 2005, s. I-4357, 34 kohta).

---

26 – Edellä alaviitteessä 9 mainitut yhdistetyt asiat Solleveld ja van den Hout-van Eijnsbergen, tuomion 35 kohta. Ks. myös edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Dornier, tuomion 74 kohta, jossa yhteisöjen tuomioistuin perustaa näkemyksensä suoraan yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen.

---

27 – Asia C-216/97, Gregg, tuomio 7.9.1999 (Kok. 1999, s. I-4947, 20 kohta). Ks. myös asia C-404/99, komissio v. Ranska, tuomio 29.3.2001 (Kok. 2001, s. I-2667, 45 kohta); edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Kügler, tuomion 30 kohta ja edellä alaviitteessä 3 mainittu asia Abbey National ja Inscape Investment Fund, tuomion 56 kohta.

---

28 – Asia C-109/02, komissio v. Saksa, tuomio 23.10.2003 (Kok. 2003, s. I-12691, 20 kohta); yhdistetyt asiat C-453/02 ja C-462/02, Linneweber ja Akritidis, tuomio 17.2.2005 (Kok. 2005, s. I-1131, 24 kohta); asia C-246/04, Turn- und Sportunion Waldburg, tuomio 12.1.2006 (Kok. 2006, s. I-589, 33 kohta) ja edellä alaviitteessä 9 mainitut yhdistetyt asiat Solleveld ja van den Hout-van Eijnsbergen, tuomion 39 kohta. Yhteisöjen tuomioistuin korosti arvonlisäveron neutraalin perimisen merkitystä kilpailun kannalta jo asiassa 126/78, Nederlandse Spoorwegen, tuomio 12.6.1979 (Kok. 1979, s. 2041, 12 kohta).

---

29 – Edellä alaviitteessä 28 mainitut yhdistetyt asiat Linneweber ja Akritidis, tuomion 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen. Muunlaisissa tilanteissa palvelun suorittajan jotkut ominaisuudet, kuten ammatillinen pätevyys, voivat kuitenkin johtaa merkittävästi erilaiseen verokohteluun (vrt. edellä alaviitteessä 9 mainitut yhdistetyt asiat Solleveld ja van den Hout-van Eijnsbergen, tuomion 40 ja 41 kohta).

---

30 – Vrt. asia 8/81, Becker, tuomio 19.1.1982 (Kok. 1982, s. 53, Kok. Ep. VI, s. 295, 25 kohta); edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Kügler, tuomion 51 kohta ja edellä alaviitteessä 28 mainitut yhdistetyt asiat Linneweber ja Akritidis, tuomion 33 kohta.

---

31 – Vrt. vastaavasti edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Dornier, tuomion 81 kohta ja edellä alaviitteessä 9 mainittu asia Kügler, tuomion 55–57 kohta.

---

32 – Vrt. vastaavasti edellä alaviitteessä 28 mainitut yhdistetyt asiat Linneweber ja Akritidis, tuomion 35 kohta.

---

33 – Vrt. edellä alaviitteessä 28 mainitut yhdistetyt asiat Linneweber ja Akritidis, tuomion 36 ja 37 kohta.