Asia C-353/04

Nowaco Germany GmbH

vastaan

Hauptzollamt Hamburg-Jonas

(Bundesfinanzhofin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Asetukset (ETY) N:o 1538/91 ja (ETY) N:o 3665/87 – Yhteisön tullikoodeksi – Vientituki – Myöntämisedellytykset – Virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen laatu – Tullimenettely – Vienti-ilmoitus – Fyysinen tarkastus – Näyte – Virheellisten yksikköjen sallittu määrä – Yhdenmukainen laatu – Viejän ja tulliviranomaisen oikeudet ja velvollisuudet – Siipikarjanliha

Julkisasiamies P. Léger’n ratkaisuehdotus 23.2.2006 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 7.9.2006 

Tuomion tiivistelmä

1.     Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset

(Komission asetuksen N:o 3665/87 13 artikla ja komission asetuksen N:o 1538/91 6 ja 7 artikla)

2.     Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset

(Neuvoston asetus N:o 386/90 ja neuvoston asetuksen N:o 2913/92 1 ja 70 artikla; komission asetukset N:o 1538/91 ja N:o 2221/95)

3.     Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 70 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta; komission asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan 3–5 kohta)

4.     Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Vientituki – Myöntämisen edellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 2913/92 70 artikla)

1.     Tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun asetuksen N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1538/91, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1000/96, säännöksiä, joissa vahvistetaan vähimmäislaatuvaatimukset ja sallitut poikkeamat, ja erityisesti sen 6 ja 7 artiklaa sovelletaan määritettäessä sitä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.

(ks. 39 kohta ja tuomiolauselman 1 kohta)

2.     Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 82/97, samassa ilmoituksessa tarkoitettujen tavaroiden osittaiseen tarkastukseen liittyvää 70 artiklaa sovelletaan, jollei siinä säädetyn tutkimuksen sääntöjenmukaisuudesta muuta johdu, määritettäessä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.

Mainittu artikla on näet yksi yleisistä tullisäännöksistä, joita sovelletaan kaikkiin tuen kohteena olevien tavaroiden vienti-ilmoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityissäännösten soveltamista. Millään sovellettavan erityislainsäädännön viennin yhteydessä suoritettavaa valvontaa koskevalla erityissäännöksellä ei poiketa tämän tullikoodeksin 70 artiklan soveltamisesta.

(ks. 47–53 kohta ja tuomiolauselman 2 kohdan a alakohta)

3.     Yhteisön tullikoodeksista annetun asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 82/97, 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yhdenmukaisen laadun olettamaa ei sovelleta tilanteessa, jossa otetun näytteen koko ei ole riittävä tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun asetuksen N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan kannalta.

Tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta on näet yleissäännös, jossa säädetään, että jos tarkastetaan ainoastaan osa ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista, tarkastuksen tulokset koskevat kaikkia ilmoituksessa tarkoitettuja tavaroita. Tätä yhdenmukaisen laadun olettamaa ei sovelleta ainoastaan tullilainsäädännön perusteella tehtäviin tarkastuksiin, vaan sillä on myös merkitystä maataloustuotteiden vientitukijärjestelmää ja siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia koskevan lainsäädännön mukaisissa tarkastuksissa. Asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan 3–5 kohdassa määritetään virheellisten yksikköjen sallittu määrä suhteessa erän ja näytteen kokoon. Jos näytteiden vähimmäismäärää ei ole otettu, on mahdotonta tarkastaa, onko näitä sallittuja poikkeamia noudatettu.

(ks. 55–57 ja 59 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohdan b alakohta)

4.     Silloin, kun useista yhdellä tulli-ilmoituksella vientiin ilmoitetuista eristä otetaan useita näytteitä ja kun tarkastuksessa osoittautuu, että osa näytteistä on laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia mutta toiset näytteet eivät ole laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia, kansallisten hallinnollisten ja oikeudellisten viranomaisten asiana on selvittää tosiseikat ja ottaa huomioon kaikki todisteet. Näihin todisteisiin voivat kuulua saatavilla olevat näytteet, mutta myös muita todisteita eli erityisesti fyysisen tarkastuksen toimittaneen toimivaltaisen virkamiehen yhteisön lainsäädännön mukaisesti tekemät selostukset. Jos tosiseikkoja ei voida selvittää siten, että oikeus tuen saamiseen voidaan ratkaista niiden perusteella, kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida viejän ja tulliviranomaisen menettely selvittämällä, missä määrin kumpikin on käyttänyt oikeuksiaan ja täyttänyt velvollisuutensa, ja tehdä asianmukaiset johtopäätökset siltä osin, onko oikeus vientitukeen olemassa.

(ks. 24 ja 68 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

7 päivänä syyskuuta 2006 (*)

Asetukset (ETY) N:o 1538/91 ja (ETY) N:o 3665/87 – Yhteisön tullikoodeksi – Vientituki – Myöntämisedellytykset – Virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen laatu – Tullimenettely – Vienti-ilmoitus – Fyysinen tarkastus – Näyte – Virheellisten yksikköjen sallittu määrä – Yhdenmukainen laatu – Viejän ja tulliviranomaisen oikeudet ja velvollisuudet – Siipikarjanliha

Asiassa C-353/04,

jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesfinanzhof (Saksa) on esittänyt 22.7.2004 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 16.8.2004, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa

Nowaco Germany GmbH

vastaan

Hauptzollamt Hamburg-Jonas,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues, E. Juhász (esittelevä tuomari), M. Ilešič ja E. Levits,

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: hallintovirkamies B. Fülöp,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.10.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–       Nowaco Germany GmbH, edustajinaan Rechtsanwalt C. Bittner ja Rechtsanwalt U. Schrömbges,

–       Hauptzollamt Hamburg-Jonas, asiamiehenään S. Plenter,

–       Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään J. Schieferer ja F. Erlbacher,

kuultuaan julkisasiamiehen 23.2.2006 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Ennakkoratkaisupyyntö koskee yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (EYVL L 302, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97 (EYVL 1997, L 17, s. 1; jäljempänä tullikoodeksi), sekä tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 5 päivänä kesäkuuta 1991 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1538/91 (EYVL L 143, s. 11), sellaisena kuin se on muutettuna 4.6.1996 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1000/96 (EYVL L 134, s. 9; jäljempänä asetus N:o 1538/91), säännösten tulkintaa.

2       Tämä pyyntö on esitetty oikeudenkäynnissä, jossa asianosaisina ovat Nowaco Germany GmbH (jäljempänä Nowaco) ja Hauptzollamt Hamburg-Jonas (Hamburg-Jonasin päätullivirasto, jäljempänä Hauptzollamt) ja jossa on kyse oikeuksista vientitukiin ja niiden määrästä.

 Asiaa koskevat yhteisön oikeussäännöt

3       Maataloustuotteiden vientitukien järjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 27 päivänä marraskuuta 1987 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3665/87 (EYVL L 351, s. 1) johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

” – – tuotteiden olisi oltava laadultaan sellaisia, että niitä voidaan pitää kaupan tavanomaisin edellytyksin”.

4       Tämän saman asetuksen 3 artiklan 4–6 kohdassa säädetään seuraavaa:

”4.      Vientipäivän mukaan määräytyvät vietävän tuotteen määrä, laatu ja ominaisuudet.

5.      Jotta tuotteet saisivat tukea, käytettävässä vientiasiakirjassa on oltava kaikki tuen laskemisessa tarvittavat tiedot ja erityisesti:

a)      tukea myönnettäessä käytettävän nimikkeistön mukainen tuotteiden kuvaus;

b)      kyseisten tuotteiden nettopaino tai tarvittaessa määrä tuen laskemisessa huomioon otettavana mittayksikkönä ilmaistuna;

c)      siinä määrin kuin tämä on tarpeen tuen laskemisen kannalta, kyseisten tuotteiden koostumus tai viittaus kyseiseen koostumukseen.

Jos tässä kohdassa tarkoitettu asiakirja on vienti-ilmoitus, myös siinä on oltava kyseiset tiedot sekä merkintä ’tukikoodi’.

6.      Hyväksymishetkellä tai vastaavan toimen toteutumishetkellä tuotteet asetetaan tullivalvontaan, kunnes ne viedään yhteisön tullialueelta.”

5       Mainitun asetuksen 13 artiklan mukaan ”tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole laadultaan virheettömiä, [kunnollisia] ja myyntikelpoisia ja on tarkoitettu ihmisravinnoksi, kun niiden ominaisuudet tai kunto estävät niiden käytön tai rajoittavat huomattavasti niiden käyttöä tähän tarkoitukseen”.

6       Tullikoodeksin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:

”Tullilainsäädäntö käsittää tämän koodeksin sekä sen soveltamiseksi yhteisön tasolla tai kansallisella tasolla annetut säännökset. Tullikoodeksia sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita aloja koskevien erityissäännösten soveltamista,

–       yhteisön ja kolmansien maiden väliseen kauppaan,

– – ”

7       Tullikoodeksin 4 artiklan 16 kohdan h alakohdan mukaan vienti on yksi tullimenettelyistä.

8       Tullikoodeksin 69 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tavaranhaltijan tai jonkun muun tämän vastuulla on kuljetettava tavarat sinne, missä ne tarkastetaan ja niistä otetaan tarvittaessa näytteet, sekä järjestettävä kaikki tarkastuksen tai näytteenoton edellyttämä käsittely. Tavaranhaltijan on vastattava aiheutuvista kustannuksista.

2.      Tavaranhaltijalla on oikeus olla läsnä tavaroita tarkastettaessa ja näytteitä otettaessa. Tulliviranomaisten on aiheelliseksi katsoessaan vaadittava tavaranhaltijaa tai tämän edustajaa olemaan läsnä tavaroita tarkastettaessa taikka näytteitä otettaessa ja avustamaan viranomaisia tarkastuksen tai näytteenoton helpottamiseksi.

3.      Jos tulliviranomaiset ottavat näytteet voimassa olevien säännösten mukaisesti, ne eivät ole velvollisia korvaamaan sitä millään tavoin, mutta niiden on vastattava analyysista tai tutkimisesta aiheutuvista kustannuksista.”

9       Tullikoodeksin 70 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos tarkastetaan ainoastaan osa ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista, tarkastuksen tulokset koskevat kaikkia ilmoituksessa tarkoitettuja tavaroita.

Tavaranhaltija voi kuitenkin pyytää lisätarkastusta arvioidessaan, etteivät osittaisen tarkastuksen tulokset koske tarkastamatonta osaa ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista.

2.      Jos ilmoituslomake koskee useampaa tavaralajia, kutakin tavaralajia koskevia tietoja pidetään 1 kohtaa sovellettaessa erillisenä ilmoituksena.”

10     Tullikoodeksin 71 artiklan sanamuoto on seuraava:

”1.      Ilmoituksen tutkimisessa saatavia tuloksia käytetään sovellettaessa sitä tullimenettelyä koskevia säännöksiä, johon tavarat asetetaan.

2.      Jos ilmoitusta ei tarkasteta, 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan ilmoituksessa annettujen tietojen perusteella.”

11     Tietyistä asetuksen N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2.7.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (EYVL L 253, s. 1; jäljempänä tullikoodeksin soveltamisasetus) 247 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jos tulliviranomaiset tarkastavat ilmoituksen ja sen liiteasiakirjat tai tutkivat tavarat, niiden on merkittävä tarkastuksen tai tutkimuksen kohteena olleet seikat sekä tarkastuksen tai tutkimuksen tulokset ainakin niille tarkoitettuun ilmoituksen kappaleeseen tai sen liiteasiakirjaan. Jos tavaroista tutkitaan osa, on merkittävä myös viittaus tutkittuun erään.

Tulliviranomaisten on tarvittaessa mainittava ilmoituksessa myös tavaranhaltijan tai tämän edustajan poissaolo.

2.      Jos ilmoituksen ja sen liiteasiakirjojen tarkastamisen tai tavaroiden tutkimisen tulos ei ole ilmoituksen mukainen, tulliviranomaisten on eriteltävä ainakin niille tarkoitetun ilmoituksen kappaleeseen tai sen liiteasiakirjaan ne tekijät, jotka on otettava huomioon kyseisten maksujen määräämiseksi sekä tarvittaessa vientituen ja muiden viennissä maksettavien maksujen laskemiseksi sekä muiden sitä tullimenettelyä, johon tavarat asetetaan, koskevien säännösten soveltamiseksi.

3.      Tulliviranomaisten merkitsemistä havainnoista on tarvittaessa käytävä ilmi käytetty tunnistamismenetelmä.

Ne on lisäksi päivättävä, ja niissä on oltava havainnot tehneen virkailijan tunnistamiseksi tarvittavat tiedot.

4.      Jos tulliviranomaiset eivät tarkasta ilmoitusta tai eivät tutki tavaroita, niiden ei tarvitse merkitä mitään mainintaa ilmoitukseen tai sen 1 kohdassa tarkoitettuun liiteasiakirjaan.”

12     Tukea tai muita taloudellisia suorituksia saavien maataloustuotteiden viennin yhteydessä suoritettavasta valvonnasta 12 päivänä helmikuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 386/90 (EYVL L 42, s. 6), sellaisena kuin se on muutettuna 24.1.1994 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 163/94 (EYVL L 24, s. 2; jäljempänä asetus N:o 386/90), 2 ja 3 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on suoritettava tavaroiden fyysinen tarkastus viennin tullimuodollisuuksia suoritettaessa ja ennen tavaroiden vientiluvan myöntämistä vienti-ilmoituksen tueksi esitettyjen asiakirjojen perusteella sekä suoritettava maksuhakemukseen liittyvien asiakirjojen tarkastus. Tämän saman asetuksen mukaan fyysinen tarkastus on, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusteellisempia tarkastuksia edellyttävien erityissäännösten soveltamista, suoritettava pistotarkastuksin säännöllisesti ja ennakolta ilmoittamatta. Joka tapauksessa se on suoritettava vähintään 5 prosentin edustavalle osuudelle vienti-ilmoituksista, joista on tehty taloudellisten suoritusten myöntämiseen liittyvä hakemus. Yksityiskohtaiset soveltamissäännöt, joita noudattaen tämä 5 prosentin osuus on saavutettava, määritetään erityissäännöksissä.

13     Asetuksen N:o 386/90 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä 20.9.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2221/95 (EYVL L 224, s. 13) johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

” – – tullikoodeksia – – sovelletaan erityisesti kaikkien teollisuus- ja maataloustuotteiden vientiin; vientitukea saavien maataloustuotteiden osalta voi osoittautua tarpeelliseksi antaa erityissäännöksiä.”

14     Tämän asetuksen 5 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1. ’Fyysisellä tarkastuksella’ tarkoitetaan asetuksen (ETY) N:o 386/90 2 artiklan a alakohdan mukaisesti sen todentamista, että vienti-ilmoitus, mukaan lukien sen tueksi esitetyt asiakirjat, ja tavara, sen [määrän], luonteen ja ominaisuuksien osalta, ovat yhdenmukaiset.

– –

Vientitullipaikka valvoo asetuksen (ETY) N:o 3665/87 13 artiklan säännösten noudattamista.

– –

4.      Jos tuen määrä on riippuvainen tavaran sisällöstä, vientitullitoimipaikan on otettava fyysisen tarkastuksen yhteydessä edustavia näytteitä toimivaltaisessa laboratoriossa tehtävää ainesten analyysiä varten.”

15     Saman asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jokainen vientitullitoimipaikka toteuttaa toimenpiteet, joilla voidaan todeta milloin tahansa, onko viiden prosentin tarkastusaste saavutettu;

näistä toimenpiteistä on ilmettävä alakohtaisesti

–       fyysisessä tarkastuksessa laskettujen vienti-ilmoitusten määrä

ja

–       tehtyjen fyysisten tarkastusten määrä.

2.      Jokaisesta fyysisestä tarkastuksesta on kyseisen tarkastuksen toimittaneen toimivaltaisen virkamiehen tehtävä yksityiskohtainen selostus.

Selostuksessa tulee olla päivämäärä ja toimivaltaisen virkamiehen nimi. Se on arkistoitava vientitullitoimipaikkaan tai johonkin toiseen toimipaikkaan vientivuotta seuraavat kolme vuotta siten, että sitä voidaan helposti tutkia.”

16     Tietyistä siipikarjan kaupan pitämisen vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 (EYVL L 173, s. 1) 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa säädetään seuraavaa:

”Tämän asetuksen säännökset eivät koske:

–       vientiin yhteisön ulkopuolelle tarkoitettua siipikarjanlihaa.”

17     Asetuksen N:o 1538/91 6 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Tässä asetuksessa tarkoitettujen siipikarjan ruhojen ja palojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset, jotta ne voidaan luokitella A- tai B-luokkaan. Niiden on oltava:

– –

–       vailla esiin työntyviä katkenneita luita,

– – ”

18     Tämän asetuksen 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että päätökset, jotka johtuvat 6 artiklan noudattamatta jättämisestä, voivat koskea ainoastaan mainitun 7 artiklan säännösten mukaisesti tarkastettua kokonaista erää. Tämän saman asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaan näyte otetaan satunnaisesti jokaisesta tarkastettavasta erästä. Tässä kohdassa olevan taulukon mukaan 501–3 200 yksikön erän osalta näytteiden määrä on 50, kun taas silloin, kun erään kuuluu yli 3 200 yksikköä, määrä on 80. Asetuksen 7 artiklan 4 kohdan mukaan tarkastettaessa A-luokkaan kuuluvaa siipikarjanlihaa sallitut poikkeamien määrät ovat tällaisten erien osalta vastaavasti seitsemän ja kymmenen. Jos virhe johtuu 6 artiklan 1 kohdassa mainituista syistä, kuten ”esiin työntyvistä katkenneista luista”, sallitut määrät ovat vastaavasti kolme ja neljä. B-luokkaan kuuluvan siipikarjanlihan osalta virheellisten yksiköiden kokonaismäärä saa 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti olla kaksinkertainen.

 Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset

19     Nowaco ilmoitti joulukuussa 1997 ja helmikuussa 1998 vientiin kaksi lähetystä, jotka sisälsivät pakastettuja kanoja ja joista ensimmäisessä oli 2 647 ja toisessa 2 750 laatikkoa (yhteensä 43 996 kilogrammaa). Zollamt (tullitoimipaikka) otti kummastakin lähetyksestä näytteen ja varanäytteen.

20     Todettiin, että kahdessa vuonna 1997 otetussa näytteessä tietyillä kanoilla oli esiin työntyviä katkenneita reisiluita. Helmikuussa 1998 ilmoitetun lähetyksen osalta ainoastaan ensimmäisessä näytteessä oli esiin työntyviä, katkenneita vasemman siiven luita, kun varanäyte taas oli virheetön.

21     Hauptzollamt vahvisti näin ollen vientituen määräksi kahta lähetystä varten 0 Saksan markkaa. Finanzgericht antoi ratkaisun Nowacon tätä päätöstä vastaan nostamasta kanteesta ja määräsi Hauptzollamtin myöntämään kantajalle puolet lähetykselle maksettavasta vientituesta. Finanzgericht hylkäsi kanteen muilta osin ja katsoi, ettei tavara ollut laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista sikäli kuin se ei täyttänyt asetuksessa N:o 1538/91 asetettuja kaupan pitämisen vaatimuksia, joiden mukaan A- tai B-luokkaan kuuluvissa siipikarjan ruhoissa tai paloissa ei saa olla esille työntyviä katkenneita luita.

22     Finanzgerichtin mukaan Hauptzollamtin ei olisi pitänyt evätä vientitukea koko vuoden 1998 helmikuussa ilmoitetun lähetyksen osalta. Yhteisön tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdassa olevan olettaman soveltamisalaa oli näet muutettava siten, että kyseinen lähetys muodostui 50-prosenttisesti kantajan ilmoittamista laadultaan virheettömistä, kunnollisista ja myyntikelpoisista tuotteista.

23     Pääasian asianosaiset tekivät Finanzgerichtin päätöksestä Revision-valituksen Bundesfinanzhofiin. Nowaco väittää, että sillä on oikeus täysimääräiseen vientitukeen sekä joulukuun 1997 että helmikuun 1998 lähetyksistä. Hauptzollamt väittää, että helmikuun 1998 lähetyksen osalta osuudeksi, jolle voitiin myöntää vientitukea, olisi pitänyt vahvistaa 48,1 prosenttia sen mukaisesti, mikä oli ensimmäisen näytteen paino suhteessa varanäytteen painoon.

24     Näissä olosuhteissa Bundesfinanzhof on päättänyt lykätä asian ratkaisemista ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Voidaanko määritettäessä sitä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, laadultaan [virheetön,] kunnollinen ja myyntikelpoinen, soveltaa siipikarjanlihan kaupan pitämisen vaatimuksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 5 päivänä kesäkuuta 1991 annettua komission asetusta (ETY) N:o 1538/91?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

a)      Sovelletaanko yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 70 artiklaa määritettäessä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, laadultaan [virheetön,] kunnollinen ja myyntikelpoinen?

b)      Sovelletaanko asetuksen N:o 2913/92 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yhdenmukaisen laadun olettamaa myös tilanteessa, jossa tavarasta tutkitaan vain yksi näyte, kun sovellettavissa yhteisön oikeuden säännöksissä kuitenkin tietyssä määrin sallitaan tavarassa olevat virheet ja näin ollen edellytetään ja jopa nimenomaisesti säädetään, että tietylle vähimmäismäärälle näytteitä on tehtävä fyysinen tarkastus sen toteamiseksi, onko näitä sallittuja poikkeamia noudatettu?

3)      Jos myös [toisen kysymyksen a alakohtaan ja toisen kysymyksen b alakohtaan] vastataan myöntävästi:

Mikä vaikutus edellä mainitulla yhdenmukaisen laadun olettamalla on silloin, kun useista yhdellä tulli-ilmoituksella vientiin ilmoitetuista eristä otetaan useita näytteitä ja kun tarkastuksessa osoittautuu, että osa näytteistä on laadultaan [virheettömiä,] kunnollisia ja myyntikelpoisia mutta toiset näytteet eivät ole laadultaan [virheettömiä,] kunnollisia ja myyntikelpoisia?”

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

 Ensimmäinen kysymys

25     Ennakkoratkaisupyynnössään Bundesfinanzhof pohtii asetuksen N:o 1538/91 sovellettavuutta määritettäessä sitä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen tavara ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”, asetuksen N:o 1906/90 1 artiklan 3 kohdassa olevan pois sulkemista koskevan säännön vuoksi. Joka tapauksessa Bundesfinanzhof katsoo, että siinä tapauksessa, että asetusta N:o 1538/91 sovelletaan, huomioon on otettava 6 artiklan lisäksi myös 7 artikla, jossa vahvistetaan sallittu poikkeama. Lisäksi kansallinen tuomioistuin pohtii, mahdollistaako asetus, sikäli kuin sitä sovelletaan, sallitun poikkeaman muiden kuin valmiiksi pakattujen tavaroiden osalta.

26     Asetuksen N:o 1538/91 sovellettavuuden osalta on huomautettava, että asetuksen tarkoituksena on määrittää asetuksen N:o 1906/90, jonka 1 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa todetaan nimenomaisesti, että asetusta ei sovelleta vientiin yhteisön ulkopuolelle tarkoitettuun siipikarjanlihaan, soveltamista koskevista yksityiskohtaiset säännöt. Nowaco päättelee tästä, että asetusten N:o 1538/91 ja N:o 1906/90 kaupan pitämisen vaatimuksia koskevilla säännöksillä, luettuna yhdessä, ei vahvisteta ”virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista laatua” koskevaa edellytystä.

27     Yhteisöjen tuomioistuin on vientitukien soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä yhtenäishintajärjestelmään kuuluvien tuotteiden alalla 21 päivänä joulukuuta 1967 annetun komission asetuksen N:o 1041/67/ETY (EYVL 1967, 314, s. 9) yhteydessä jo todennut, että vaatimus, jonka mukaan tuotteen on oltava ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”, on vientitukien myöntämisen yleinen ja objektiivinen edellytys ja että tuote, jota ei voida pitää kaupan yhteisön alueella ”tavanomaisissa olosuhteissa”, ei täytä näitä laatuvaatimuksia (ks. vastaavasti asia 12/73, Muras, tuomio 9.10.1973, Kok. 1973, s. 963, 12 kohta; asia C-409/03, SEPA, tuomio 26.5.2005, Kok. 2005, s. I-4321, 22 kohta ja asia C-309/04, Fleisch‑Winter, tuomio 1.12.2005, Kok. 2005, s. I-10349, 20 kohta).

28     Yhteisöjen tuomioistuin on myös katsonut, että se, että tuotteen myyntikelpoisuus ”tavanomaisissa olosuhteissa” on olennainen osa käsitettä ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”, käy selvästi ilmi maataloustuotteiden vientitukiin liittyvästä lainsäädännöstä, koska asetuksesta N:o 1041/67 lähtien kaikissa asian kannalta merkityksellisissä asetuksissa on toistettu sekä käsite ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen” että tuotteen myyntikelpoisuus ”tavanomaisissa olosuhteissa” vaatimuksina sille, että tuotteelle voidaan maksaa vientitukea. Asetuksessa N:o 3665/87 tähän vaatimukseen viitataan sen johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa (em. asia SEPA, tuomion 23 ja 26 kohta sekä em. asia Fleisch-Winter, tuomion 21 kohta).

29     Asetus N:o 3665/87 on korvattu 1.7.1999 alkaen maataloustuotteiden vientitukijärjestelmän soveltamista koskevista yhteisistä yksityiskohtaisista säännöistä 15 päivänä huhtikuuta 1999 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 800/1999 (EYVL L 102, s. 11), jonka 21 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetään, että tukea ei myönnetä tuotteille, jotka eivät ole vienti-ilmoituksen vastaanottamispäivänä ”laadultaan virheettömiä, kunnollisia ja myyntikelpoisia”, ja että tuotteet täyttävät ensimmäisen alakohdan vaatimukset, ”kun niitä voidaan pitää kaupan yhteisön alueella tavanomaisissa olosuhteissa”. Yhteisöjen tuomioistuin on katsonut, että kyseisessä säännöksessä on vahvistettu olemassa oleva oikeudellinen tilanne (ks. vastaavasti em. asia SEPA, tuomion 27 kohta).

30     Tästä seuraa, kuten julkisasiamies ratkaisuehdotuksensa 32 ja 33 kohdassa perustellusti toteaa, että asetuksen N:o 3665/87 13 artiklaa on tulkittava siten, että yhteisöstä kolmanteen maahan vietävän tuotteen voidaan katsoa olevan ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen” ja siten oikeuttavan vientitukeen vain, jos sitä voidaan pitää yhteisön alueella kaupan ”tavanomaisissa olosuhteissa”, ja tämän tuotteen on siis täytettävä laatuvaatimukset, jotka koskevat sen kaupan pitämistä ihmisravinnoksi yhteisössä.

31     Asetuksen N:o 1538/91 6 artiklan mukaan siipikarjan ruhojen ja palojen on täytettävä useita laatuvaatimuksia ja erityisesti oltava vailla esiin työntyviä katkenneita luita, jotta ne voisivat kuulua A- tai B-luokkaan ja jotta niitä siten voitaisiin pitää yhteisössä kaupan ihmisravinnoksi. Saman asetuksen 7 artiklan mukaan se, että esiin työntyviä katkenneita luita on, sallitaan, jos virheellisten tuotteiden määrä ei ylitä ylärajaa, joka riippuu kyseisen erän koosta. Tällaisessa tilanteessa siipikarjanlihaerää, jossa olevissa tuotteissa on esiin työntyviä katkenneita luita, voidaan rajoituksetta pitää kaupan yhteisössä, kun näiden tuotteiden määrä näytteessä ei ylitä tässä asetuksessa säädettyä sallittua poikkeamaa.

32     Ei ole epäilystäkään siitä, että mainitut säännökset, joissa säädetään vähimmäisedellytyksistä sille, että siipikarjanlihaa voidaan pitää kaupan yhteisössä ”tavanomaisissa olosuhteissa”, ovat laatuvaatimuksia, jotka tämän lihan on täytettävä, jotta sen voitaisiin vahvistaa olevan asetuksen N:o 3665/87 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista”.

33     Viennin kohteena olevan siipikarjanlihan ”virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista laatua” on siis arvioitava yhteisön lainsäädännön, johon asetuksen N:o 1538/91 6 ja 7 artikla kuuluvat, vaatimusten perusteella. Lisäksi Nowaco päätyy toissijaisesti tähän samaan toteamukseen, kun se esittää, että sikäli kuin B-luokan osalta säädettyjä kaupan pitämisen vaatimuksia noudatetaan, vientituen kohteena oleva siipikarjanliha on asetuksen N:o 3665/87 13 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista”.

34     Asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan osalta on korostettava, että sillä täydennetään saman asetuksen 6 artiklaa, ja sitä, voidaanko pääasiassa kyseessä olevien kaltaisia siipikarjanlihaeriä pitää kaupan yhteisössä ”tavanomaisissa olosuhteissa”, voidaan arvioida mainituissa erissä havaituissa ruhoissa olevien mahdollisten esiin työntyvien katkenneiden luiden osalta näiden kahden artiklan säännösten perusteella.

35     Asetuksen N:o 1906/90 1 artiklan 3 kohdan ensimmäinen kohta, jossa säädetään, että asetusta ei sovelleta vientiin yhteisön ulkopuolelle tarkoitettuun siipikarjanlihaan, ei ole esteenä tämän tuomion 33 kohdan ensimmäisessä virkkeessä tehdylle päätelmälle. Tätä säännöstä on tulkittava tämän asetuksen tarkoituksen, jona on vahvistaa kaupan pitämistä yhteisön sisällä koskevat vaatimukset, perusteella. Siten mainitulla asetuksella tai sen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetulla asetuksella ei määritetä vientikelpoisuuden edellytyksiä sellaisenaan. Vaikka tuote ei täytä asetuksen N:o 1538/91 6 ja 7 artiklassa vahvistettuja laatuvaatimuksia, jotka ovat kriteerejä, jotka koskevat kaupan pitämistä yhteisössä tavanomaisissa olosuhteissa, tuotetta voidaan lähtökohtaisesti viedä.

36     Asetuksen N:o 1538/91 6 ja 7 artiklaan sisältyviä säännöksiä ei sovelleta varsinaisiin vientitoimiin eli liiketoimiin, joita yhteisön taloudelliset toimijat suorittavat kolmansien maiden taloudellisten toimijoiden kanssa. Niiden tarkoituksena on ainoastaan vahvistaa oikeus yhteisön myöntämään taloudelliseen tukeen. Tässä mielessä kyseessä on yhteisön sisäinen toimi, sillä se tapahtuu yhteisön taloudellisen toimijan ja jäsenvaltion kansallisten viranomaisten välillä, eivätkä kolmannen maan luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt ole osallisena siinä.

37     Tulkinta, jolla mahdollistettaisiin tuotteiden, jotka eivät vastaa kaupan pitämisten vaatimuksia yhteisössä, viennin tukeminen, olisi osoitus yhteisön vientitukijärjestelmän epäjohdonmukaisuudesta, kuten yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut edellä mainitussa asiassa SEPA antamansa tuomion 31 kohdassa.

38     Lisäksi on täsmennettävä, kuten Euroopan yhteisöjen komissio on kirjallisten huomautustensa 23 kohdassa tehnyt, että asetuksen N:o 1538/91 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt vähimmäisvaatimukset (kuten muun muassa se, että vieraita aineita tai hajuja tai näkyviä veritahroja ei ole) ovat vaatimuksia, jotka koskevat välittömästi tuotteiden laatua, kun taas saman asetuksen muut (esimerkiksi tuotteiden nimikkeisiin ja merkintöihin liittyvät) säännökset, joiden tarkoituksena on tiedottaminen kuluttajille ja taloudellisille toimijoille, eivät koske tätä laatua eikä niihin voida vedota asetuksen N:o 3665/87 13 artiklan soveltamiseksi.

39     Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1538/91 säännöksiä, joissa vahvistetaan vähimmäislaatuvaatimukset ja sallitut poikkeamat, ja erityisesti sen 6 ja 7 artiklaa sovelletaan määritettäessä sitä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.

40     On lisättävä, että Bundesfinanzhofin toiseen kysymykseen eli siihen, mahdollistaako asetus sallitut poikkeamat muiden kuin valmiiksi pakattujen tavaroiden osalta, annettava vastaus ei vaikuta tämän tuomion 39 kohdassa annettuun vastaukseen.

41     On ensiksi todettava, että tämä epävarmuus johtuu lähinnä asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan eri kieliversioiden välisistä eroista. Saksankielinen versio tästä säännöksestä, joka sisältää ilmaisun ”Fertigpackung” (”valmispakkaus”), on ristiriidassa tämän saman säännöksen muiden kieliversioiden kanssa, joihin kuuluvat muun muassa espanjankielinen (”unidad”), tanskankielinen (”emne”), kreikankielinen (”μονάδa”), englanninkielinen (”unit”), ranskankielinen (”unité”), italiankielinen (”unità”), hollanninkielinen (”produkt”), portugalinkielinen (”unidade”), suomenkielinen (”yksiköt”) ja ruotsinkielinen (”enhet”). Tällaisessa tilanteessa vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yhteisön oikeuden yhdenmukaisen tulkinnan välttämättömyys sulkee pois sen, että jonkin säännöksen sanamuotoa tarkastellaan irrallaan, ja päinvastoin edellyttää, että sitä tulkitaan ja sovelletaan muilla virallisilla kielillä laadittujen versioiden valossa (ks. vastaavasti asia 9/79, Koschniske, tuomio 12.7.1979, Kok. 1979, s. 2717, 6 kohta; asia C-296/95, EMU Tabac ym., tuomio 2.4.1998, Kok. 1998, s. I-1605, 36 kohta ja asia C-174/05, Zuid‑Hollandse Milieufederatie ja Natuur en Milieu, tuomio 9.3.2006, 20 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

42     Asetuksen N:o 1538/91 eri kieliversioiden vertailun lisäksi myös tämän asetuksen rakenteen ja historian tarkastelusta ilmenee, että tämän asetuksen 7 artiklan 3 kohdassa olevan taulukon ilmaisulla tarkoitetaan ”yksiköitä”. On huomattava, että valmispakkauksia käsitellään erityisesti asetuksen N:o 1538/91 8 artiklassa ja että tämän saman asetuksen 7 artiklan saksankieliseen versioon, ennen kuin sitä muutettiin 21.10.1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2891/93 1 artiklan 4 kohdalla (EYVL L 263, s. 12), ei sisältynyt mainintaa valmispakkauksista. On varmaa, että tämä muutos koski ainoastaan sallittua poikkeamaa eikä kyseessä olevia tuotteita.

43     Toiseksi vaikka oletettaisiin, että asetuksen N:o 1538/91 7 artiklaan sisältyisi ilmaisu ”valmispakkaus” ilmaisun ”yksiköt” sijasta eli että olisi valittava sanamuoto, jonka mukaan säädetyt sallitut poikkeamat koskevat ainoastaan valmispakkauksia, on vahvistettava kansallisen tuomioistuimen ja julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 45 ja 46 kohdassa esittämä näkemys, joiden mukaan näitä sallittuja poikkeamia olisi myös analogisesti sovellettava pakkaamattomiin tuotteisiin. Jos tällaisista sallituista poikkeamista säädetään silloin, kun siipikarjanliha on tarkoitettu kuluttajille eli ostajille, jotka ansaitsevat eniten suojaa, on johdonmukaista, että säädetään niiden soveltamisesta myös silloin, kun tätä samaa lihaa on määrä myydä välittäjille.

 Toinen kysymys

 Toisen kysymyksen a alakohta

44     Aluksi on todettava, että tullikoodeksia sovelletaan sen 1 artiklan ensimmäisen luetelmakohdan mukaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muita aloja koskevien erityissäännösten soveltamista, yhteisön ja kolmansien maiden väliseen kauppaan. Tullikoodeksin säännökset muodostavat tullikoodeksin soveltamisasetuksen säännösten kanssa yleisen säännöstön useita yhteisön ja kolmansien maiden kauppaan kuuluvia aloja ja toimintoja varten.

45     Lisäksi tullikoodeksin 4 artiklan 16 kohdassa annetun määritelmän mukaisesti ”tullimenettelyllä” tarkoitetaan luovutusta vapaaseen liikkeeseen, passitusta, tullivarastointia, sisäistä jalostusta, tullivalvonnassa tapahtuvaa valmistusta, väliaikaista maahantuontia, ulkoista jalostusta ja vientiä. Vienti on siis, kuten komissio esittää, tullimenettely.

46     Lopuksi tullikoodeksin rakenteen osalta on korostettava, että 70 artikla kuuluu IV osaston (Tulliselvitysmuoto) 2 luvun (Tullimenettelyt) 1 jaksoon (Tavaroiden asettaminen tullimenettelyyn), kun taas kutakin tullimenettelyä koskeva säännöstö on saman luvun muissa jaksoissa.

47     Tästä seuraa, että 70 artikla on yksi yleisistä tullisäännöksistä, joita sovelletaan kaikkiin tuen kohteena olevien tavaroiden vienti-ilmoituksiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityissäännösten soveltamista.

48     On näin ollen tarkastettava, onko pääasiaan sovellettavassa erityislainsäädännössä tällaisia säännöksiä.

49     Ensinnäkään asetuksen N:o 3665/87 70 artiklan säännöksistä ei ilmene, että tullikoodeksin 70 artiklaa ei sovellettaisi maataloustuotteiden vientitukijärjestelmässä. Päinvastoin mainitun asetuksen 3 artiklan 6 kohdasta, jonka mukaan vienti-ilmoituksen hetkellä tai minkä tahansa muun juridiselta vaikutukseltaan vastaavan toimen toteutumishetkellä tuotteet asetetaan tullivalvontaan siihen asti, kun ne viedään yhteisön tullialueelta, ilmenee, että tullikoodeksin säännöksiä on sovellettava.

50     Toiseksi tukea saavien maataloustuotteiden viennin yhteydessä suoritettavan valvonnan osalta asetuksella N:o 386/90 ainoastaan täydennetään yleisiä tullisäännöksiä, kun erityisesti sen 2 ja 3 artiklassa säädetään, että tavaroiden fyysinen tarkastus on tehtävä viennin tullimuodollisuuksia suoritettaessa ja ennen tavaroiden vientiluvan myöntämistä ja että fyysinen tarkastus on suoritettava pistotarkastuksin säännöllisesti ja ennakolta ilmoittamatta.

51     Myöskään asetuksen N:o 386/90 yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä annetusta asetuksesta N:o 2221/95 ei ilmene, että tullikoodeksin 70 artiklaa ei sovellettaisi. On totta, että asetuksen N:o 2221/95 johdanto-osan kahdeksannessa perustelukappaleessa todetaan, että vientitukea saavien maataloustuotteiden osalta voi osoittautua tarpeelliseksi antaa erityissäännöksiä. Mikään tämän asetuksen säännöksistä, vaikka niitä voidaan pitää erityissäännöksinä, ei kuitenkaan aiheuta sitä, että tullikoodeksia ei sovellettaisi.

52     Kolmanneksi, kuten tämän tuomion 39 kohdassa on todettu, tiettyjä asetuksen N:o 1538/91 säännöksiä sovelletaan myös määritettäessä sitä, onko tuote, jolle tukea haetaan, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”. Nämäkin säännöt ovat tullikoodeksin 1 artiklassa tarkoitettuja erityissäännöksiä. Myöskään niillä ei torjuta saman koodeksin 70 artiklan soveltamista, vaan ne ovat sen yksityiskohtaisia soveltamissääntöjä.

53     Kun otetaan huomioon nämä näkökohdat, toisen kysymyksen a alakohtaan on vastattava, että pääasian kaltaisissa olosuhteissa tullikoodeksin 70 artiklaa sovelletaan, jollei siinä säädetyn tutkimuksen sääntöjenmukaisuudesta muuta johdu, määritettäessä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.

 Toisen kysymyksen b alakohta

54     Tällä kysymyksellä kansallinen tuomioistuin kysyy ennen kaikkea, sovelletaanko tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yhdenmukaisen laadun olettamaa myös tilanteessa, jossa otetun näytteen koko ei ole riittävä asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan kannalta ja näin ollen ei voida todeta, onko sallitut poikkeamat ylitetty.

55     Tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta on yleissäännös, jossa säädetään, että jos tarkastetaan ainoastaan osa ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista, tarkastuksen tulokset koskevat kaikkia ilmoituksessa tarkoitettuja tavaroita.

56     Tätä yhdenmukaisen laadun olettamaa ei sovelleta ainoastaan tullilainsäädännön perusteella tehtäviin tarkastuksiin, vaan sillä on merkitystä, kuten myös toisen kysymyksen a alakohtaan annetusta vastauksesta ilmenee, maataloustuotteiden vientitukijärjestelmää ja siipikarjanlihan kaupan pitämistä koskevia vaatimuksia koskevan lainsäädännön mukaisissa tarkastuksissa. Tämän yhdenmukaisen laadun olettaman soveltamiseksi on tarpeen, että tarkastuksen edellytykset ja kulku täyttävät mainituissa sääntelyissä määritetyt perusteet.

57     Asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan 3–5 kohdassa määritetään virheellisten yksikköjen sallittu määrä suhteessa erän ja näytteen kokoon. Jos näytteiden vähimmäismäärää ei ole otettu, on mahdotonta tarkastaa, onko näitä sallittuja poikkeamia noudatettu.

58     Tästä seuraa, että tilanteessa, jossa näiden sallittujen poikkeamien noudattamista on mahdotonta tarkastaa otetun näytteen riittämättömän koon vuoksi, tämän näytteen tutkimuksen tuloksia ei voida ekstrapoloida kattamaan koko erää eikä se siis voi olla pätevä koko erän osalta.

59     Näin ollen toisen kysymyksen b alakohtaan on vastattava, että tullikoodeksin 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yhdenmukaisen laadun olettamaa ei sovelleta tilanteessa, jossa otetun näytteen koko ei ole riittävä asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan kannalta.

60     Kun otetaan huomioon yhteisöjen tuomioistuimen toisen kysymyksen b alakohtaan antama vastaus, kolmanteen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.

61     On kuitenkin muistutettava, että yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on esittää kansalliselle tuomioistuimelle kaikki yhteisön oikeuden tulkintaan liittyvät seikat, jotka saattavat olla hyödyllisiä kansallisen tuomioistuimen arvioidessa sen käsiteltävänä olevaa asiaa, riippumatta siitä, onko kansallinen tuomioistuin kysymyksiään esittäessään viitannut tiettyyn yhteisön oikeuden määräykseen tai säännökseen (ks. vastaavasti mm. asia C-241/89, SARPP, tuomio 12.12.1990, Kok. 1990, s. I-4695, 8 kohta; asia C-315/92, Verband Sozialer Wettbewerb, ns. Clinique-tapaus, tuomio 2.2.1994, Kok. 1994, s. I-317, Kok. Ep. XV, s. I-13, 7 kohta; asia C-87/97, Consorzio per la tutela del formaggio Gorgonzola, tuomio 4.3.1999, Kok. 1999, s. I-1301, 16 kohta ja asia C-456/02, Trojani, tuomio 7.9.2004, Kok. 2004, s. I-7573, 38 kohta).

62     Esillä olevassa asiassa on syytä tarkastella erityisesti viejän ja tulliviranomaisten oikeuksia ja velvollisuuksia sekä vastuuta yhteisön tuella vietyjen tuotteiden tarkastuksen osalta.

63     Yhteisön lainsäädännössä säädetään eräänlaisesta viejän ja kansallisen tulliviranomaisen välisestä yhteistyöstä tukea saavan vientitoimen valvonnan asianmukaiseksi toteuttamiseksi.

64     Tullikoodeksin 69 artiklan 2 kohdan mukaan tavaranhaltijalla on oikeus olla läsnä tavaroita tarkastettaessa ja näytteitä otettaessa. Saman koodeksin 70 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, että tavaranhaltija voi pyytää tavaran lisätarkastusta arvioidessaan, etteivät osittaisen tarkastuksen tulokset koske tarkastamatonta osaa ilmoituksessa tarkoitetuista tavaroista.

65     Edellä mainitussa asiassa Fleisch-Winter antamansa tuomion 35 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin on jo todennut, että koska viejä vientitukihakemuksen jättäessään antaa aina nimenomaisesti tai implisiittisesti vakuutuksen siitä, että tuote on ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”, hänen on osoitettava kansallisen oikeuden todistelusääntöjen mukaisesti, että kyseinen edellytys on täyttynyt, mikäli kansalliset viranomaiset epäilevät ilmoitusta. Vaikka pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa otettujen näytteiden koko ei ollut riittävä, tullivalvonnan tulos ja Hauptzollamtin päätökset osoittavat, että kansalliset viranomaiset epäilivät viejän ilmoitusta.

66     Toisaalta yhteisön lainsäädännössä asetetaan myös mainituille viranomaisille erityisiä velvollisuuksia. Erityisesti asetuksen N:o 2221/95 5 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että vientitullipaikka valvoo sitä, että vientitukea saava tuote on ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”. Ei myöskään ole epäilystä siitä, että kansallisten tulliviranomaisten on sovellettava viran puolesta asiassa merkityksellistä yhteisön lainsäädäntöä, mukaan lukien näytteiden ottamista koskevia sääntöjä.

67     On totta, että asetuksessa N:o 386/90 tai asetuksessa N:o 2221/95 ei edellytetä jokaisen erän fyysistä tarkastusta, mutta jos erän fyysinen tarkastus suoritetaan, sen on tapahduttava yhteisön lainsäädännön, mukaan lukien näytteiden ottamista koskevien sääntöjen, mukaisesti.

68     On siis todettava, että pääasian kaltaisissa olosuhteissa kansallisten hallinnollisten ja oikeudellisten viranomaisten asiana on selvittää tosiseikat ja ottaa huomioon kaikki todisteet. Näihin todisteisiin voivat kuulua saatavilla olevat näytteet, mutta myös muita todisteita eli erityisesti fyysisen tarkastuksen toimittaneen toimivaltaisen virkamiehen yhteisön lainsäädännön mukaisesti tekemät selostukset. Jos tosiseikkoja ei voida selvittää siten, että oikeus tuen saamiseen voidaan ratkaista niiden perusteella, kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida viejän ja tulliviranomaisen menettely selvittämällä, missä määrin kumpikin on käyttänyt oikeuksiaan ja täyttänyt velvollisuutensa, ja tehdä asianmukaiset johtopäätökset siltä osin, onko oikeus vientitukeen olemassa.

 Oikeudenkäyntikulut

69     Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä yhteisöjen tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Asetuksen N:o 1906/90 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 5.6.1991 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 1538/91, sellaisena kuin se on muutettuna 4.6.1996 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1000/96, säännöksiä, joissa vahvistetaan vähimmäislaatuvaatimukset ja sallitut poikkeamat, ja erityisesti sen 6 ja 7 artiklaa sovelletaan määritettäessä sitä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.

2)      a)     Pääasian kaltaisissa olosuhteissa yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna 19.12.1996 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 82/97, 70 artiklaa sovelletaan, jollei siinä säädetyn tutkimuksen sääntöjenmukaisuudesta muuta johdu, määritettäessä, onko tavara, jolle haetaan vientitukea, ”laadultaan virheetön, kunnollinen ja myyntikelpoinen”.

         b)     Asetuksen N:o 2913/92, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 82/97, 70 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä yhdenmukaisen laadun olettamaa ei sovelleta tilanteessa, jossa otetun näytteen koko ei ole riittävä asetuksen N:o 1538/91 7 artiklan kannalta.

3)      Pääasian kaltaisissa olosuhteissa kansallisten hallinnollisten ja oikeudellisten viranomaisten asiana on selvittää tosiseikat ja ottaa huomioon kaikki todisteet. Näihin todisteisiin voivat kuulua saatavilla olevat näytteet, mutta myös muita todisteita eli erityisesti fyysisestä tarkastuksen toimittaneen toimivaltaisen virkamiehen yhteisön lainsäädännön mukaisesti tekemät selostukset. Jos tosiseikkoja ei voida selvittää siten, että oikeus tuen saamiseen voidaan ratkaista niiden perusteella, kansallisen tuomioistuimen asiana on arvioida viejän ja tulliviranomaisen menettely selvittämällä, missä määrin kumpikin on käyttänyt oikeuksiaan ja täyttänyt velvollisuutensa, ja tehdä asianmukaiset johtopäätökset siltä osin, onko oikeus vientitukeen olemassa.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: saksa.