Asia C-276/03 P

Scott SA

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku – Sääntöjenvastainen valtiontuki – Asetuksen (EY) N:o 659/1999 ajallinen soveltaminen – Tuen soveltumattomuudesta yhteismarkkinoille ja takaisinperimisestä tehty päätös – Vanhentumisaika – Keskeytyminen – Velvollisuus ilmoittaa tuensaajalle keskeyttävästä toimenpiteestä

Julkisasiamies F. G. Jacobsin ratkaisuehdotus 14.4.2005 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 6.10.2005 

Tuomion tiivistelmä

Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisinperiminen – Asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa säädetty kymmenen vuoden vanhentumisaika – Vanhentumisajan keskeyttäminen – Velvollisuutta ilmoittaa vanhentumisen keskeyttävästä toimenpiteestä tuensaajalle ei ole

(EY 88 artiklan 2 kohta; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 15 artikla)

Asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 2 kohtaa, jonka mukaan sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan, jota sovelletaan komission toimivaltuuksiin periä sääntöjenvastainen tuki takaisin, ei ole sen sanamuoto ja tarkoitus huomioon ottaen tulkittava siten, että komission kyseessä olevalle jäsenvaltiolle osoittama tietopyyntö voi olla ”komission toimi” ainoastaan sillä edellytyksellä, että se on annettu tiedoksi tuensaajalle.

Tuensaajalla on tosin käytännössä intressi saada tieto komission toteuttamista toimenpiteistä, jotka voivat keskeyttää vanhentumisen, mutta tästä intressistä ei voi olla seurauksena, että edellä mainitun säännöksen soveltaminen edellyttäisi mainittujen toimenpiteiden tiedoksiantamista tuensaajalle. Vaikka oletettaisiin, että asianosaisen asema voisi olla perusteena tällaiselle edellytykselle, EY 88 artiklan 2 kohdan mukainen menettely käydään pääosin komission ja kyseisen jäsenvaltion välillä, ja se on aloitettu tätä valtiota eikä tuensaajia vastaan, jotka, vaikka heillä onkin tiettyjä menettelyllisiä oikeuksia, eivät ole oikeudenkäynnissä asianosaisen asemassa.

(ks. 27–35 kohta)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)

6 päivänä lokakuuta 2005 (*)

Muutoksenhaku – Sääntöjenvastainen valtiontuki – Asetuksen (EY) N:o 659/1999 ajallinen soveltaminen – Tuen soveltumattomuudesta yhteismarkkinoille ja takaisinperimisestä tehty päätös – Vanhentumisaika – Keskeytyminen – Velvollisuus ilmoittaa tuensaajalle keskeyttävästä toimenpiteestä

Asiassa C‑276/03 P,

jossa on kyse yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 24.6.2003,

Scott SA, kotipaikka Saint-Cloud (Ranska), edustajinaan J. Lever, QC, barrister G. Peretz, solicitor A. Nourry, solicitor R. Griffith ja solicitor M. Papadakis, prosessiosoite Luxemburgissa,

valittajana,

ja jossa valittajan vastapuolena ja muuna osapuolena ovat

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään J. Flett, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,

ja Ranskan tasavalta,

väliintulijana ensimmäisessä oikeusasteessa,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja P. Jann (esittelevä tuomari) sekä tuomarit N. Colneric, K. Schiemann, E. Juhász ja E. Levits,

julkisasiamies: F. G. Jacobs,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.‑F. Contet,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.2.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 14.4.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Valituksessaan Scott SA (jäljempänä Scott) vaatii yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiassa T‑366/00, Scott vastaan komissio, 10.4.2003 antaman tuomion (Kok. 2003, s. II‑1763; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla valittajan kanne, jossa se vaati valtiontuesta, jonka Ranska on myöntänyt Scott Paper SA:lle / Kimberly-Clarkille 12 päivänä heinäkuuta 2000 tehdyn komission päätöksen 2002/14/EY (EYVL L 12, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) osittaista kumoamista, on hylätty siltä osin kuin tämä kanne perustui siihen, että Euroopan yhteisöjen komissio olisi rikkonut EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22 päivänä maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 15 artiklaa (EYVL L 83, s. 1).

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

2       Asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa säädetään seuraavaa:

”1.      Komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa.

2.      Vanhentumisaika alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuen saajalle joko yksittäisenä tukena tai tukiohjelmaan kuuluvana tukena. Sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan. Vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen. Vanhentumisaikaa laskettaessa ei oteta huomioon aikaa, jona komission päätös on Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltävänä.

3.      Tuki, jonka osalta vanhentumisaika on kulunut umpeen, katsotaan voimassa olevaksi tueksi.”

 Tosiseikat

3       Riidanalaisen päätöksen 12 ja 13 kohdasta sekä valituksenalaisen tuomion 1–10 ja 13–19 kohdasta käy ilmi, että tosiseikat ovat pääasiallisesti seuraavat.

4       Yhdysvaltojen oikeuden mukaan perustettu yhtiö Scott Paper Company osti Ranskan oikeuden mukaan perustetun yrityksen Bouton Brochardin vuonna 1969 ja loi erillisen yhtiön, Bouton Brochard Scott SA:n (jäljempänä Bouton Brochard Scott), joka on jatkanut Bouton Brochardin toimintaa.

5       Bouton Brochard Scott päätti vuonna 1986 perustaa tehtaan Ranskaan ja valitsi tätä tarkoitusta varten maa-alueen Loiret’n departementista La Saussayen teollisuusalueelta.

6       Orléansin kaupunki ja mainittu departementti myönsivät 31.8.1987 Bouton Brochard Scottille tiettyjä etuja. Nämä yhteisöt yhtäältä myivät sille edullisilla ehdoilla 48 hehtaarin maa-alueen mainitulta teollisuusalueelta. Toisaalta ne sitoutuivat laskemaan vedenpuhdistusmaksun perusteella, joka myös oli edullinen.

7       Bouton Brochard Scottista tuli Scott marraskuussa 1987.

8       Kimberly-Clark Corporation osti Scottin osakkeet tammikuussa 1996.

9       Se ilmoitti tammikuussa 1998 sulkevansa kyseessä olevan tehtaan, jonka omaisuuden eli maa-alueen ja paperitehtaan Procter & Gamble osti kesäkuussa 1998.

10     Kantelun johdosta komissio pyysi Ranskan tasavallalta 17.1.1997 päivätyllä kirjeellä tietoja edellä mainittujen etujen osalta. Tätä seurasi kirjeenvaihto kyseisen jäsenvaltion viranomaisten kanssa.

11     Komissio päätti 20.5.1998 tekemällään päätöksellä aloittaa EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan (josta on tullut EY 88 artiklan 2 kohta) mukaisen menettelyn, ja se ilmoitti tästä mainitulle jäsenvaltiolle 10.7.1998 päivätyllä kirjeellä, joka on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä 30.9.1998 (EYVL C 301, s. 4).

12     Ranskan viranomaiset ilmoittivat Scottille puhelimitse tästä menettelyn aloittamista koskevasta päätöksestä samana päivänä kuin mainittu julkaisu tapahtui.

13     Komissio teki 12.7.2000 riidanalaisen päätöksen, jossa valtiontuet, jotka Ranskan tasavalta on maa-alueen edullisen hinnan ja edullisen vedenpuhdistusmaksun muodossa myöntänyt Scottille, todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään palautettaviksi.

 Oikeudenkäynti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio

14     Scott nosti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 30.11.2000 toimittamallaan kannekirjelmällä riidanalaista päätöstä vastaan kanteen, jossa se vaati kyseisen päätöksen kumoamista osittain.

15     Ranskan tasavalta osallistui kyseiseen oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen Scottin vaatimuksia.

16     Kyseisen yhtiön pyynnöstä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätti ennen kanteen muiden kanneperusteiden tutkimista lausua kanneperusteesta, joka koski asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan rikkomista.

17     Mainitussa Scottin kanneperusteessa oli tältä osin kaksi osaa, jotka koskivat seuraavia seikkoja:

–       komissio on rikkonut mainittua 15 artiklaa, koska se on katsonut, että vanhentumisaika voitiin katkaista toimenpiteellä, jota ei ole annettu tiedoksi sääntöjenvastaisen tuen saajalle, eli tässä tapauksessa 17.1.1997 päivätyllä tietopyynnöllä, tai vaihtoehtoisesti

–       komissio on rikkonut samaa 15 artiklaa, koska se on katsonut, että vanhentumisaika voitiin keskeyttää toimenpiteellä, josta on päätetty ja joka on annettu tiedoksi kyseisen määräajan päättymisen jälkeen, eli tässä tapauksessa 20.5.1998 tehdyllä päätöksellä menettelyn aloittamisesta.

18     Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valituksenalaisella tuomiolla kanteen siltä osin kuin se perustui asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan rikkomiseen ja päätti jatkaa asian käsittelyä muilta osin.

19     Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa annettavan tuomion odottamista varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin lykkäsi käsittelyä asiassa T‑366/00, Scott vastaan komissio, ja asiassa T‑369/00, Département du Loiret vastaan komissio, joka myös koskee riidanalaisen päätöksen kumoamista.

 Asianosaisten vaatimukset yhteisöjen tuomioistuimessa

20     Scott vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–       kumoaa valituksenalaisen tuomion

–       kumoaa riidanalaisen päätöksen 2 artiklan siltä osin kuin se koskee tukea maa-alueen edullisen hinnan muodossa, ja

–       velvoittaa komission korvaamaan molemmissa oikeusasteissa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

21     Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–       hylkää valituksen kokonaisuudessaan tai muuten, mikäli se hyväksyisi valituksen osittain,

–       palauttaa asian ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaistavaksi, tai

–       hylkää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa nostetun kanteen asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan rikkomista koskevien kanneperusteiden osalta.

 Valitus

 Asianosaisten lausumat ja valituksenalainen tuomio

22     Scott vetoaa valituksensa tueksi yhteen ainoaan valitusperusteeseen, jonka mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tulkinnut virheellisesti asetuksen N:o 659/1999 15 artiklaa, kun se on todennut, että vanhentumisaika voitiin keskeyttää toimenpiteellä, jota ei ollut annettu tiedoksi tuensaajalle, eli tässä tapauksessa 17.1.1997 päivätyllä tietopyynnöllä.

23     Valituksenalaisen tuomion 58–60 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on nimittäin todennut, että pelkästään siitä, että tuensaaja ei ollut tietoinen komission kyseessä olevalle jäsenvaltiolle osoittamasta tietopyynnöstä, ei seuraa, ettei kyseisellä tietopyynnöllä olisi vaikutusta asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa säädetyn vanhentumisajan osalta. Kyseisellä säännöksellä otettiin käyttöön tuen takaisinperintää koskeva yhtenäinen vanhentumisaika, jota sovelletaan samalla tavalla kyseiseen jäsenvaltioon ja kolmansiin osapuoliin nähden. Lisäksi perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely käydään pääosin komission ja kyseisen jäsenvaltion välillä, ja niillä kolmansilla, joita asia koskee, kuten tuensaajalla, on puolestaan oikeus saada asiasta tieto ja tilaisuus esittää omat perustelunsa, ja siten ne toimivat pääasiallisesti komission ”tiedonlähteenä”. Komissiolla ei kuitenkaan ole ennen perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn aloittamista velvollisuutta ilmoittaa niille, joita asia mahdollisesti koskee, mukaan luettuna tuensaaja, toimenpiteistä, joihin se ryhtyy sääntöjenvastaisen valtiontuen suhteen.

24     Valituksenalaisen tuomion 61 kohdassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on lisännyt, että tässä tapauksessa kyseessä olevan kaltaisen ilmoittamatta jätetyn tuen saajalle ei voi syntyä perusteltua luottamusta tuen sääntöjenmukaisuuteen. Lisäksi se on todennut saman tuomion 62 kohdassa, että ennen asetuksen N:o 659/1999 voimaantuloa tällaisen tuen saaja ei voi vedota oikeusvarmuuteen tuen takaisinperintämahdollisuuden vanhentumisen osalta ja että näin ollen vanhentumisajan keskeytymisestä ennen asetuksen voimaantuloa ei ole ollut seurauksena tällaisen oikeusvarmuuden epääminen.

25     Scottin mukaan sekä asetuksen N:o 659/1999 sanamuodosta, erityisesti ilmaisusta ”jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet”, että sen 15 artiklan tavoitteesta kuitenkin seuraa, että ainoastaan toimenpide, joka on annettu tiedoksi tuensaajalle, voi keskeyttää vanhentumisajan sen osalta, vaikka tämä merkitsisi eri vanhentumisaikoja niiden eri osapuolten osalta, joita asia koskee. Tältä osin Scott väittää, että on vailla merkitystä, että tuensaaja on perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukaisesti aloitettujen menettelyjen yhteydessä ainoastaan pelkkä tiedonlähde, että komissiolla ei ole velvollisuutta ilmoittaa tuensaajalle keskeyttävän toimenpiteen toteuttamisesta, että tuensaajalla ei voi olla perusteltua luottamusta sääntöjenvastaisen tuen sääntöjenmukaisuuteen tai että mainittu asetus ei ollut vielä voimassa kymmenen vuotta kyseessä olevan tuen myöntämisen jälkeen.

 Yhteisöjen tuomioistuimen arviointi asiasta

26     On muistettava, että asetuksen N:o 659/1999 15 artiklassa säädetään kymmenen vuoden vanhentumisajasta, joka alkaa päivästä, jona sääntöjenvastainen tuki on myönnetty tuensaajalle. Tämän saman artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaan ”sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet” keskeyttävät vanhentumisen.

27     Vaikka kyseisessä säännöksessä tosiasiassa viitataan sekä ”komission toim[iin]” että komission pyyn[töihin], tämä ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että tämän toimielimen kyseessä olevalle jäsenvaltiolle osoittama tietopyyntö voi olla ”komission toimi” ainoastaan sillä edellytyksellä, että se on annettu tiedoksi tuensaajalle. Kuten julkisasiamies on todennut esittämänsä ratkaisuehdotuksen 87–90 kohdassa, nämä kaksi viittausta voivat nimittäin selittyä yhtäältä sillä, että lainsäätäjä on toiminut huolimattomasti, kun se näyttää menettelyllisiin eroihin huomiota kiinnittämättä toistaneen muotoilun, jota käytetään vanhentumisajoista liikennettä ja kilpailua koskeviin Euroopan talousyhteisön sääntöihin liittyvissä menettelyissä ja niiden nojalla määrättyjen seuraamusten täytäntöönpanossa 26 päivänä marraskuuta 1974 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2988/74 (EYVL L 319, s. 1) 2 artiklassa. Toisaalta ei voida sulkea pois sitä, että on olemassa tiettyjä tilanteita, joissa ”komission pyyntö” ei muodosta automaattisesti ja samanaikaisesti ”komission toimea”. Lopuksi – kuten julkisasiamies on todennut esittämänsä ratkaisuehdotuksen 91 kohdassa – asetuksessa N:o 659/1999 hyväksytään useampien (peräkkäisten) keskeyttävien toimenpiteiden mahdollisuus, koska sen 15 artiklassa säädetään, että vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytyksen jälkeen.

28     Asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan sanamuodossa ei siis ole mitään mainintaa sellaisen mahdollisen edellytyksen olemassaolon osalta, että toimenpiteestä on ilmoitettava tuensaajalle, jotta vanhentumisaika keskeytyisi.

29     On kuitenkin tutkittava, voisiko tällainen edellytys seurata tavoitteesta, johon mainitulla 15 artiklalla pyritään.

30     Tältä osin asetuksen N:o 659/1999 14 perustelukappaleesta käy ilmi, että vanhentumisajan tarkoituksena on oikeusvarmuuden vuoksi estää sääntöjenvastaisten tukien takaisinperiminen, jota ei voida enää määrätä. Vanhentumisajalla pyritään siten suojelemaan tiettyjä osapuolia, joita asia koskee ja joihin kyseessä oleva jäsenvaltio ja tuensaaja kuuluvat.

31     Näillä osapuolilla, joita asia koskee, on näin ollen tosiasiallisesti käytännössä intressi saada tieto komission toteuttamista toimenpiteistä, jotka voivat keskeyttää vanhentumisen.

32     Tästä käytännön intressistä ei kuitenkaan voi olla seurauksena, että asetuksen N:o 659/1999 15 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen soveltaminen edellyttäisi mainittujen toimenpiteiden tiedoksiantamista tuensaajalle.

33     Perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan mukainen menettely nimittäin käydään pääosin komission ja kyseisen jäsenvaltion välillä. Se on aloitettu tätä valtiota eikä tuensaajia vastaan (ks. vastaavasti yhdistetyt asiat C‑74/00 P ja C‑75/00 P, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, tuomio 24.9.2002, Kok. 2002, s. I‑7869, 81 ja 83 kohta).

34     Oikeuskäytännössä on tosin tunnustettu tuensaajalla olevan tiettyjä menettelyllisiä oikeuksia. Niiden tarkoituksena on antaa mainitulle tuensaajalle mahdollisuus toimittaa tietoja komissiolle ja esittää perustelunsa, mutta ne eivät kuitenkaan anna tuensaajalle asianosaisen asemaa menettelyssä.

35     Vaikka oletettaisiin, että asianosaisen asema voisi olla perusteena ilmoittamista koskevalle edellytykselle, on siis riittävää todeta, ettei tuensaajalla ole tätä asemaa.

36     Edellä esitetty huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole tulkinnut asetuksen N:o 659/1999 15 artiklaa virheellisesti todetessaan, että vanhentumisaika voitiin keskeyttää toimenpiteellä, jota ei ole annettu tiedoksi tuensaajalle, eli tässä tapauksessa 17.1.1997 päivätyllä tietopyynnöllä.

37     On totta, etteivät ne seikat, ettei tuensaajalla ole voinut olla perusteltua luottamusta tuen sääntöjenmukaisuuteen ja ettei asetus N:o 659/1999 ollut vielä voimassa kymmenen vuotta kyseessä olevan tuen myöntämisen jälkeen, ole välttämättömiä päättelyvaiheita tähän tulkintaan päätymiseksi. Nämä toteamukset eivät kuitenkaan vaikuta kyseisen tulkinnan perusteltavuuteen.

38     Tästä seuraa, että valitusperuste on hylättävä perusteettomana. Näin ollen valitus on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

39     Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan, jota tämän työjärjestyksen 118 artiklan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, asian hävinnyt asianosainen velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Mainitun työjärjestyksen 69 artiklan 5 kohdan mukaan kukin asianosainen vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, jollei niiden korvaamista vaadita. Koska komissio ei ole vaatinut Scottin velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulut, on määrättävä, että asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Valitus hylätään.

2)      Scott SA ja Euroopan yhteisöjen komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: englanti.