EUR-Lex Euroopan unionin oikeus ulottuvillasi

Takaisin EUR-Lexin etusivulle

Tämä asiakirja on ote EUR-Lex-verkkosivustolta

Asiakirja 62002CJ0236

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 12 päivänä helmikuuta 2004.
J. Slob vastaan Productschap Zuivel.
Ennakkoratkaisupyyntö: College van Beroep voor het bedrijfsleven - Alankomaat.
Maito ja maitotuotteet - Suoramyynti - Viitemäärä - Ylitys - Maidon lisämaksu - Tuottajan varastokirjanpitoa koskeva velvollisuus - Sisältö - Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinta.
Asia C-236/02.

Oikeustapauskokoelma 2004 I-01861

ECLI-tunnus: ECLI:EU:C:2004:94

Arrêt de la Cour

Asia C-236/02


J. Slob
vastaan
Productschap Zuivel



(College van Beroep voor het bedrijfslevenin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

«Maito ja maitotuotteet – Suoramyynti – Viitemäärä – Ylitys – Maidon lisämaksu – Tuottajan varastokirjanpitoa koskeva velvollisuus – Sisältö – Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinta»

Julkisasiamies F. G. Jacobsin ratkaisuehdotus 18.9.2003
    
Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 12.2.2004
    

Tuomion tiivistelmä

Maatalous – Yhteinen markkinajärjestely – Maito ja maitotuotteet – Maidon lisämaksu – Suoramyynti kuluttajalle – Tuottajan varastokirjanpitoa koskeva velvollisuus – Ulottuvuus

(Komission asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan f alakohta)

Maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä ja f alakohtaa on tulkittava niin, että varastokirjanpidosta, jota sellaisen tuottajan, jolla on suoramyyntiä koskeva viitemäärä, on pidettävä, on ilmettävä ainoastaan kuukausittain tuotekohtaisesti myydyt määrät maitoa ja/tai maitotuotteita.

(ks. 38 kohta ja tuomiolauselma




YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
12 päivänä helmikuuta 2004(1)

Maito ja maitotuotteet – Suoramyynti – Viitemäärä – Ylitys – Maidon lisämaksu – Tuottajan varastokirjanpitoa koskeva velvollisuus – Sisältö – Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinta

Asiassa C-236/02,

jonka College van Beroep voor het bedrijfsleven (Alankomaat) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

J. Slob

vastaan

Productschap Zuivel

ennakkoratkaisun maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä maaliskuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 536/93 (EYVL L 57, s. 12) 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),,



toimien kokoonpanossa: C. Gulmann, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit J. N. Cunha Rodrigues, J.-P. Puissochet, F. Macken ja N. Colneric (esittelevä tuomari),

julkisasiamies: F. G. Jacobs,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies M.-F. Contet,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

Alankomaiden hallitus, asiamiehenään H. G. Sevenster,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään T. van Rijn,

kuultuaan J. Slobin, edustajinaan advocaat G. van der Wal ja advocaat G. van der Hardt Aberson, Alankomaiden hallituksen, asiamiehenään N. A. J. Bel, ja Euroopan yhteisöjen komission, asiamiehenään T. van Rijn, 26.6.2003 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 18.9.2003 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan



tuomion



1
College van Beroep voor het bedrijfsleven on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 12.6.2002 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 27.6.2002, EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä maaliskuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 536/93 (EYVL L 57, s. 12) 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan tulkinnasta.

2
Tämä kysymys on esitetty asiassa, jossa kantajana on maidontuottaja Slob sekä vastaajana Productschap Zuivel (jäljempänä Productschap) ja joka koskee sellaisen maidontuottajan varastokirjanpitovelvollisuutta, jolla maksuvuonna 1996/1997 oli käytettävissään yksilöllinen viitemäärä suoraa kulutukseen myyntiä varten.


Asiaa koskevat oikeussäännöt

Yhteisön lainsäädäntö

3
Maito- ja maitotuotealan lisämaksusta 28 päivänä joulukuuta 1992 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 3950/92 (EYVL L 405, s. 1) pidennettiin seitsemällä uudella kahdentoista kuukauden pituisella peräkkäisellä ajanjaksolla 1.4.1993 lukien maidon lisämaksujärjestelyä, joka oli otettu käyttöön maito- ja maitotuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (ETY) N:o 804/68 muuttamisesta 31 päivänä maaliskuuta 1984 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 856/84 (EYVL L 90, s. 10).

4
Asetuksen N:o 3950/92 kuudennen perustelukappaleen mukaan jäsenvaltiolle taatun kokonaismäärän ylitys aiheuttaa sen, että ”ylitykseen vaikuttaneiden tuottajien on maksettava lisämaksu”.

5
Asetuksen N:o 3950/92 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Lisämaksu peritään kaikesta kyseisen 12 kuukauden pituisen jakson aikana myydystä maidosta tai maitomäärää vastaavasta tuotteesta, jonka tuotanto ylittää jommankumman 3 artiklassa tarkoitetuista määristä. Lisämaksu jaetaan niiden tuottajien kesken, jotka ovat vaikuttaneet ylitykseen.

– – ”

6
Asetuksen 9 artiklan c ja h alakohdan mukaan tarkoitetaan

”c)
’tuottajalla’ maataloustuottajaa, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tai luonnollisten henkilöiden taikka oikeushenkilöiden ryhmittymää, joiden tila sijaitsee yhteisön maantieteellisellä alueella:

joka myy maitoa tai muita maitotuotteita suoraan kuluttajalle

ja/tai

joka toimittaa niitä ostajalle;

– –

h)      ’maidolla tai maitomäärää vastaavalla tuotteella, jotka myydään suoraan kulutukseen’ maitoa tai maitotuotteita, jotka on muutettu maitomäärää vastaaviksi tuotteiksi ja jotka on myyty tai luovutettu ilmaiseksi ilman maidon ja maitotuotteiden käsittelevän tai jalostavan yrityksen osallistumista.”

7
Asetuksen N:o 536/93 toisen perustelukappaleen mukaan asetuksen säännökset koskevat muun muassa ”lisämaksun perimisen säännöllisyyden tarkistamisen mahdollistavia valvontasääntöjä”.

8
Asetuksen N:o 536/93 1 artikla on sanamuodoltaan seuraava:

”Asetuksessa (ETY) N:o 3950/92 perustetun lisämaksun laskennassa:

1)
’maidon tai maitomäärää vastaavan tuotteen kaupan pidettävällä määrällä’ tarkoitetaan mainitun asetuksen 2 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltiossa kaikkea maitoa tai maitomäärää vastaavia tuotteita, jotka lähtevät kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalta tilalta.

– –

2)
käytettävät vastaavuudet ovat seuraavat:

– –

1 kilogramma voita = 22,5 kilogrammaa maitoa.

– – ”

9
Asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Suoramyynnin osalta kunkin asetuksen (ETY) N:o 3950/92 1 artiklassa tarkoitetun ajanjakson lopussa tuottajan on tehtävä ilmoituksessa yhteenveto tuotteittain maidon ja/tai maitotuotteiden määristä, jotka on myyty suoraan kulutukseen ja/tai tukkukauppiaille, jalostajille tai vähittäismyyntiä harjoittaville kauppiaille.

– – ”

10
Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 ja 3 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.     Jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarpeelliset toimenpiteet periäkseen lisämaksun myydyn maidon tai myytyjen maitomäärää vastaavien tuotteiden määristä, jotka ylittävät jommankumman asetuksen (ETY) N:o 3950/92 3 artiklassa tarkoitetuista määristä. Tästä syystä:

– –

f)
tuottajien, joilla on käytettävissään suoramyynnin viitemäärä, on pidettävä jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä vähintään kolmen vuoden ajan 12 kuukauden pituiselta ajalta toisaalta varastokirjanpito, josta ilmenee suoraan kulutukseen ja/tai tukkukauppiaille tai vähittäiskauppaa harjoittaville kauppiaille myyty määrä maitoa ja/tai maitotuotteita, sekä toisaalta luettelo eläimistä, joita käytetään tilan maidontuotantoon neuvoston direktiivin 92/102/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja tositteet, joiden avulla tätä varastokirjanpitoa voidaan valvoa.

3.       Jäsenvaltio tarkistaa myydyn maidon tai maitomäärää vastaavien tuotteiden määrien kirjanpidon oikeellisuuden ja valvoo tästä syystä maidon kuljetuksia tiloilla keräilyn aikana ja tarkastaa paikan päällä:

– –

b)
sellaisten tuottajien osalta, joilla on suoramyynnin viitemäärä, 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen luotettavuuden ja 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetun varastokirjanpidon.

– – ”

11
Asetuksen N:o 3950/92 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä heinäkuuta 2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1392/2001 (EYVL L 187, s. 19) korvattiin asetus N:o 536/93 31.3.2002 alkaen. Sen 6 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta on täysin samanlainen asetuksen N:o 536/93 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa.

12
Asetuksen N:o 1392/2001 6 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltio voi säätää, että suoramyyntiä varten viitemäärän saaneen tuottajan on ilmoitettava tarvittaessa, että hän ei ole myynyt maitoa kyseessä olevana kautena.”

13
Eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/102/ETY (EYVL L 355, s. 32) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)
kaikki direktiivissä 64/432/ETY tarkoitettujen nauta-eläinten tai sikojen pitäjät, jotka mainitaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyssä luettelossa, pitävät rekisteriä, jossa mainitaan heidän tilallaan olevien eläinten määrä.

Tässä rekisterissä on oltava ajan tasalla olevat tiedot kaikista syntymistä, kuolemista ja siirroista (tilalle tuotujen ja tilalta vietyjen eläinten määrä) ainakin yhdistettyjen siirtojen tarkkuudella, ja siinä on täsmennettävä tapauksen mukaan eläinten alkuperä tai määräpaikka ja tällaisten siirtojen päivämäärä.

Jäljempänä olevien 5 ja 8 artiklan mukaisesti tehtävä tunnistusmerkki on mainittava kaikissa tapauksissa.

– – ”

Kansallinen lainsäädäntö

14
Vuoden 1993 Regeling superheffingin (lisämaksuasetus, Nederlandse Staatscourant 1993, nro 60, s. 18; jäljempänä Regeling superheffing), jolla otettiin käyttöön Alankomaissa maidon lisämaksujärjestely, 4, 26, 29 ja 39 §:ssä säädetään seuraavaa:

”4 §

1.       Tuottaja on velvollinen maksamaan lisämaksun kaikista maidon tai maitoa vastaavien tuotteiden määristä, jotka on myyty suoraan kulutukseen ja joiden määrä ylittää sen käytettävissä olevan suoramyynnin viitemäärän.

2.       2 §:n 2 momentissa säädettyä sovelletaan soveltuvin osin.

26 §

Productschapin tehtävänä on 2 – – ja 4 §:ssä tarkoitettujen maksujen vahvistaminen, määrääminen ja periminen.

29 §

1.       Edellä 4 §:ssä tarkoitettu tuottaja on asetuksen N:o 536/93 4 artiklan ja productschapin vahvistamien sääntöjen mukaisesti velvollinen ilmoittamaan productschapille kaikki maidon tai maitoa vastaavien tuotteiden määrät, jotka se on myynyt kuluneena maksukautena suoraan kulutukseen – – , tuotekohtaisesti yksilöityinä.

– –

31 §

1.      – – tuottajalla, joka – – on tai voi olla 4 §:n mukaisesti velvollinen maksamaan lisämaksun, on velvollisuus pitää varastokirjanpitoa asetuksen N:o 536/93 7 artiklan ja productschapin vahvistamien sääntöjen mukaisesti.

2.       Productschap voi oma-aloitteisesti vahvistaa toimitetut määrät, mikäli – – 1 momentissa, 27 §:n 2 momentissa ja 29 §:n 1 momentissa tarkoitettuja velvollisuuksia ei ole noudatettu tai mikäli niitä on productschapin mielestä noudatettu puutteellisesti.”

15
Alankomaiden kuningaskunta käytti 31.3.2002 alkaen Regeling superheffingin 29 §:n 7 momentin antamisella asetuksen N:o 1392/2001 6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaista mahdollisuuttaan säätää, että tuottaja, jolla on viitemäärä suoramyyntiä varten, on velvollinen tarvittaessa ilmoittamaan, ettei ole myynyt maitoa tarkasteltavana ajanjaksona.

16
Zuivelverordening 1994, Uitvoering regeling superheffing -nimisen asetuksen (lisämaksusta annetun asetuksen soveltamista koskeva Alankomaissa vuonna 1994 annettu asetus, PBO-blad 1994, s. 26; jäljempänä Zuivelverordening) 11 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:

”Tuottaja on velvollinen pitämään kirjaa kaikesta yrityksensä tai tilansa toiminnasta siten, että maidon tuotantoa, varastossa olevaa maitoa ja vastaanotettua ja myytyä käsiteltyä tai jalostettua maitoa koskevat määrät sekä näihin liittyvät taloudelliset tiedot ovat saatavilla kaikkina aikoina, sekä säilyttämään näitä tietoja vähintään kolmen vuoden ajan.”


Pääasian oikeudenkäynti

17
Slob on maidontuottaja, jolla oli maksukautta 1996/1997 varten käytettävissään 647 910 maitokilogramman suuruinen yksilöllinen viitemäärä suoraa kulutukseen myyntiä varten.

18
Tilatarkastuksessa joulukuussa 1997 Ministerie van Landbouw, Natuurbeheer en Visserijn (Alankomaiden maatalous-, maisemansuojelu- ja kalastusministeriö) Algemene Inspectiedienst (yleinen tarkastusosasto) totesi noin 250 000 maitokilogramman eron yhtäältä tuotantopotentiaalin – joka todettiin Slobin tilalla maksukautena 1996/1997 olleiden lypsävien lehmien lukumäärän nojalla – ja toisaalta myydyn tuotannon välillä, sellaisena kuin tämä ilmeni Slobin Productschapille tekemästä ilmoituksesta.

19
Slob myönsi eron ja selitti jalostaneensa voiksi kyseiset 250 000 kilogrammaa maitoa juuston tuottamiseen käyttämänsä kirnupiimän valmistusprosessissa. Hän vakuutti tuhonneensa näin tuotetun 10 000 kilogrammaa voita heti valmistuksen jälkeen kaatamalla sen tunkiokuoppaan. Hän ei ollut pitänyt tästä tuotannosta ja tuhoamisesta varastokirjanpitoa, koska tällaista kirjanpitoa oli pidettävä ainoastaan prosessin päätteeksi saatavasta juustosta.

20
Productschap vahvisti viran puolesta 1.10.1999 tekemässään päätöksessä Regeling superheffingin 31 §:n 2 momentin nojalla ne maidon ja muiden maitotuotteiden määrät, jotka Slob oli toimittanut suoraan kulutukseen maksukautena 1996/1997, sekä ilmoitti tälle, että tämän oli maksettava 180 976,77 Alankomaiden guldenia (NLG) lisämaksua asetuksen N:o 536/93 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

21
Slobin oikaisuvaatimuksen johdosta Productschap vähensi 4.4.2000 tekemässään päätöksessä lisämaksun määrää. Se kuitenkin totesi Slobin vaatimukset perusteettomiksi siltä osin kuin kyse oli edellä mainitusta erosta. Productschap vahvisti tässä päätöksessä, ettei minkäänlaista kirjanpitoa ollut pidetty noin 250 000 maitokilogrammasta. Tämän seurauksena se katsoi, ettei Slob ollut maksukautena 1996/1997 pitänyt asianmukaista ja kattavaa kirjanpitoa maidon ja maitotuotteiden tuotannosta, varastosta ja toimituksista siten kuin asetuksen N:o 536/93 7 artiklassa ja Regeling superheffingin 31 §:n 1 momentissa sekä Zuivelverordeningin 11 §:ssä on säädetty.

22
Slob valitti ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen 4.4.2000 tehdystä päätöksestä. Asianosaiset ovat eri mieltä siitä, mitä on tapahtunut kyseiselle 10 000 kilogrammalle voita. Slobin mielestä Productschap katsoo kirjanpidon puuttuessa väärin perustein, että tämäkin määrä on myyty.

23
Slob katsoo, että sovellettavan yhteisön lainsäädännön mukaan tuotteet, joita ei ole myyty vaan tuhottu, eivät synnytä hänelle kirjanpitovelvollisuutta. Hän painottaa, että kyseinen voimäärä jäi tilalle, että tästä syystä tähän voihin ei voida soveltaa kirjanpitovelvoitteita ja että on siis ollut väärin määrätä lisämaksu.

24
Productschap väittää Slobin olleen kirjanpitovelvollinen kyseisen maitomäärän osalta.


Ennakkoratkaisukysymys

25
Kansallinen tuomioistuin huomauttaa, että asetuksen N:o 536/93 4 artiklan 1 ja 2 kohdasta tuottajalle seuraava velvollisuus tarkoittaa sanamuoto huomioon ottaen yksinomaan kyseessä olevana ajanjaksona myydyn maidon ja/tai maitotuotteiden määriä eikä näytä tarkoittavan toimittamattomia määriä. Se kuitenkin kysyy, koskevatko myös tuon asetuksen 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa mainitut tuottajan velvollisuudet myymättömien maitotuotteiden määriä, ja tarkemmin sanoen sitä, onko ilmaisulla ”josta ilmenee suoraan kulutukseen – – myyty määrä maitoa ja/tai maitotuotteita” katsottava tyhjentävästi vahvistetun se, mitä varastokirjanpitoon on sisällyttävä, vai tarkoitetaanko sillä, että kirjanpidossa on ilmoitettava myös nämä kyseiset tiedot.

26
Kansallisen tuomioistuimen mukaan on ajateltavissa, että velvollisuuteen pitää varastokirjanpitoa on katsottava kuuluvan myös tuottajan velvollisuus säilyttää kaikki toteuttamaansa tuotantoon liittyvät merkitykselliset asiakirjat, joiden avulla kansalliset valvonta- ja täytäntöönpanoviranomaiset voivat selvittää syyt tuotannon ja kirjatun myynnin väliselle mahdolliselle erolle. Tätä tulkintaa tukee kyseisen tuomioistuimen mielestä se, että sen avulla yksinkertaistetaan asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 3 kohdan b alakohdassa jäsenvaltioille tehtäväksi säädettyjä tarkastuksia.

27
Oikeusvarmuuden kannalta kuitenkin sellaisen velvoitteen asettaminen tuottajille, joka ei käy selvästi ilmi sovellettavasta lainsäädännöstä, ei kansallisen tuomioistuimen mukaan ole ongelmatonta, etenkin kun Productschap on Regeling superheffingin 31 §:n 2 momentin nojalla määrännyt velvollisuuden noudattamatta jättämiselle huomattavia taloudellisia seuraamuksia.

28
Näin ollen kansallinen tuomioistuin on lykännyt asian käsittelyä ja pyytänyt yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraavaan kysymykseen:

”Voidaanko asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisestä virkkeestä ja f alakohdasta päätellä, että tuottajalla on velvollisuus pitää kirjanpitoa, josta käy ilmi muun muassa tilalla tuotetun maidon ja/tai maitotuotteiden saatavuus, tuotanto, varastointi, käyttö, jalostaminen ja tuhoaminen, ja että tässä (varastokirjanpidossa) on lisäksi mainittava kuukausittain tuotekohtaisesti myydyn maidon ja/tai maitotuotteiden määrä, vai asetetaanko tässä säännöksessä ainoastaan velvollisuus kirjata edellä mainitut myyntitiedot?”


Ennakkoratkaisukysymyksen tarkastelu

29
Aluksi on syytä täsmentää, että ainoastaan kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on niiden kysymysten kohteen määritteleminen, jotka se on aikonut esittää yhteisöjen tuomioistuimelle. Yhteisöjen tuomioistuin ei voi tutkia pääasian asianosaisen vaatimuksesta kysymyksiä, joita kansallinen tuomioistuin ei ole sille esittänyt. Jos kansallinen tuomioistuin katsoo oikeusriidan käsittelyn kuluessa, että yhteisön oikeuden tulkinnasta on saatava lisätietoja, kansallisen tuomioistuimen asiana on uusien kysymysten esittäminen yhteisöjen tuomioistuimelle (ks. mm. asia 311/84, CBEM, tuomio 3.10.1985, Kok. 1985, s. 3261, 10 kohta ja asia C-189/95, Franzén, tuomio 23.10.1997, Kok. 1997, s. I-5909, 79 kohta).

30
Ennakkoratkaisukysymyksen kohteena ei ole jäsenvaltioiden mahdollinen toimivalta, josta on keskusteltu istunnossa, antaa lainsäädäntöä, jossa velvoitetaan sen alueelle sijoittautuneet maidontuottajat kirjanpitoon, joka ylittää tulkittavasta säännöksestä seuraavan velvollisuuden.

31
Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaan tuottaja, jolla on viitemäärä suoramyyntiä varten, on velvollinen pitämään varastokirjanpitoa sekä direktiivin 92/102/ETY 4 artiklan 1 kohdan mukaista luetteloa eläimistä.

32
Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan f alakohdan sanamuodosta ilmenee, että varastokirjanpito käsittää suoraan kulutukseen kuukausittain tuotekohtaisesti myydyn määrän maitoa ja/tai maitotuotteita. Siinä ei mainita esimerkkiä näistä tiedoista.

33
Tulkintaa, jossa suljetaan varastokirjanpidon ulkopuolelle muut tiedot esimerkiksi näiden tuotteiden saatavuudesta, tuotannosta, varastoinnista, käytöstä, jalostuksesta ja tuhoamisesta, puoltaa myös asetuksen N:o 1392/2001 6 artiklan 2 kohdan toinen alakohta, sillä tässä säännöksessä nimenomaisesti oikeutetaan jäsenvaltiot vasta 31.3.2002 alkaen velvoittamaan tuottajat, joilla on viitemäärä suoramyyntiä varten, ilmoittamaan siitä mahdollisesta tilanteesta, että ne eivät ole myyneet maitoa kyseisenä ajanjaksona.

34
Pääasian oikeudenkäynnissä esillä olevan kaltaisessa tilanteessa jäsenvaltion voi hyvinkin olla vaikeaa suorittaa tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti valvontatehtävä, joka sille on annettu asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä.

35
Mainitun 7 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaiseen järjestelmään liittyy kuitenkin sääntöjä, jotka mahdollistavat valvonnan toteuttamisen. Asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tehdään mahdolliseksi eläinluettelon varastokirjanpitoon vertaamista lähtökohtana pitäen ensi vaiheen valvonta suoraan kulutukseen myydyn maidon ja/tai myytyjen maitotuotteiden määrän suhteen. Lisäksi kyseisen artiklan 3 kohdassa säädetään paikalla tehtävästä tarkastuksesta, joka koskee varastokirjanpidon todennäköisyyttä.

36
Tämän valvontamekanismin mahdollista riittämättömyyttä ei voida pääasian oikeudenkäynnissä esillä olevan kaltaisessa tapauksessa korjata asettamalla yhteisön oikeuden laajentavalla tulkinnalla tuottajalle taannehtivasti ja merkittävin taloudellisin seuraamuksin varastokirjanpidosta aiheutuva velvollisuus, johon hänen ei ole ollut varauduttava.

37
Tällainen laajentava tulkinta olisi ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa. Tämä yhteisön oikeuden perusperiaate edellyttää, että kyseessä olevan kaltainen lainsäädäntö, josta voi seurata asianomaisille talouden toimijoille velvoitteita, on selkeä ja täsmällinen, jotta nämä voivat varmuudella olla tietoisia oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan ja ryhtyä asian vaatimiin toimenpiteisiin (ks. vastaavasti asia C-143/93, Van Es Douane Agenten, tuomio 13.2.1996, Kok. 1996, s. I-431, 27 kohta ja asia C-354/95, National Farmers’ Union ym., tuomio 17.7.1997, Kok. 1997, s. I-4559, 57 kohta).

38
Edellä todetusta seuraa, että esitettyyn kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä ja f alakohtaa on tulkittava niin, että varastokirjanpidosta, jota tuottajan on pidettävä, on ilmettävä ainoastaan kuukausittain tuotekohtaisesti myydyt määrät maitoa ja/tai maitotuotteita.


Oikeudenkäyntikulut

39
Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Alankomaiden hallitukselle ja komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut College van Beroep voor het bedrijfslevenin 12.6.2002 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Maito- ja maitotuotealan lisämaksun soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 9 päivänä maaliskuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 536/93 7 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä ja f alakohtaa on tulkittava niin, että varastokirjanpidosta, jota tuottajan on pidettävä, on ilmettävä ainoastaan kuukausittain tuotekohtaisesti myydyt määrät maitoa ja/tai maitotuotteita.

Gulmann

Cunha Rodrigues

Puissochet

Macken

Colneric

Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä helmikuuta 2004.

R. Grass

V. Skouris

kirjaaja

presidentti


1
Oikeudenkäyntikieli: hollanti.

Alkuun