62001J0092

Liikenne - Lentoliikenne - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Rajoitukset - Kansallinen lainsäädäntö, jossa vahvistetaan erisuuruiset lentokenttäverot kotimaan lennoille ja yhteisön sisäisille lennoille - Hyväksymisedellytykset

(Neuvoston asetuksen N:o 2408/92 3 artiklan 1 kohta)

$$Jäsenvaltion toteuttama toimi, jossa asetetaan olennaiselle osalle lennoista, joiden määränpää on muissa jäsenvaltiossa, lentokenttävero, joka on korkeampi kuin tämän jäsenvaltion sisäisiin lentoihin sovellettava lentokenttävero, on ristiriidassa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annetun asetuksen N:o 2408/92, jolla määritetään lentoliikenteen alalla palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisedellytykset, 3 artiklan 1 kohdan kanssa, ellei osoiteta, että lentokenttäverot ovat palkkio niistä lentokenttäpalveluista, jotka ovat tarpeen matkustajien käsittelemiseksi, ja että matkustajille, joiden määränpäänä on jokin muu jäsenvaltio, suoritettujen kyseisten palvelujen kustannukset ovat samassa suhteessa korkeampia kuin niiden palvelujen kustannukset, jotka ovat tarpeen kotimaan lentojen matkustajien käsittelemiseksi.

( ks. 29 kohta ja tuomiolauselma )

Asiassa C-92/01,

jonka Monomeles Dioikitiko Protodikeio Irakleiou (Kreikka) on saattanut EY 234 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Georgios Stylianakis

vastaan

Kreikan valtio

ennakkoratkaisun EY:n perustamissopimuksen 8 a ja 59 artiklan (joista on muutettuina tullut EY 18 ja EY 49 artikla) sekä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 (EYVL L 240, s. 8) 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. P. Puissochet (esittelevä tuomari) sekä tuomarit R. Schintgen, V. Skouris, F. Macken ja J. N. Cunha Rodrigues,

julkisasiamies: S. Alber,

kirjaaja: R. Grass,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Kreikan hallitus, asiamiehinään M. Apessos ja N. Dafniou,

- Italian hallitus, asiamiehinään U. Leanza, avustajanaan avvocato dello Stato M. Fiorilli,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään M. Patakia ja M. Huttunen,

ottaen huomioon esittelevän tuomarin kertomuksen,

kuultuaan julkisasiamiehen 8.10.2002 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Monomeles Dioikitiko Protodikeio Irakleiio (Iraklion yhden tuomarin kokoonpanossa toimiva hallinnollinen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin) on esittänyt yhteisöjen tuomioistuimelle 31.10.2000 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 22.2.2001, EY 234 artiklan nojalla ennakkoratkaisukysymyksen EY:n perustamissopimuksen 8 a ja 59 artiklan (joista on muutettuina tullut EY 18 ja EY 49 artikla) sekä yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 (EYVL L 240, s. 8) 3 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

2 Tämä kysymys on esitetty Georgios Stylianakisin ja Kreikan valtion (Elliniko Dimosio) välisessä asiassa, jossa vaaditaan, että Kreikan valtio velvoitetaan palauttamaan Stylianakisille 3 450 Kreikan drakmaa (GRD), joka vastaa puolta siitä lentokenttien nykyaikaistamis- ja kehittämismaksusta, joka Stylianakisin piti maksaa, kun hän matkusti lentokoneella Irakliosta Marseilleen.

Asiaa koskevat oikeussäännöt

Yhteisön oikeus

3 EY:n perustamissopimuksen 8 artiklassa (josta on muutettuna tullut EY 17 artikla) määrätään seuraavaa:

"1. Otetaan käyttöön unionin kansalaisuus.

Unionin kansalainen on jokainen, jolla on jonkin jäsenvaltion kansalaisuus.

2. Unionin kansalaisilla on tässä sopimuksessa määrätyt oikeudet ja velvollisuudet."

4 Perustamissopimuksen 8 a artiklan 1 kohdassa määrätään seuraavaa.

"Jokaisella unionin kansalaisella on oikeus vapaasti liikkua ja oleskella jäsenvaltioiden alueella, jollei tässä sopimuksessa määrätyistä tai sen soveltamisesta annetuissa säännöksissä säädetyistä rajoituksista ja ehdoista muuta johdu."

5 Perustamissopimuksen 59 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:

"Jäljempänä olevien määräysten mukaisesti siirtymäkauden aikana poistetaan asteittain rajoitukset, jotka koskevat muuhun yhteisön valtioon kuin palvelujen vastaanottajan valtioon sijoittautuneen jäsenvaltion kansalaisen vapautta tarjota palveluja yhteisössä."

6 EY:n perustamissopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa (josta on muutettuna tullut EY 51 artiklan 1 kohta) määrätään seuraavaa:

"Palvelujen tarjoamisen vapauteen liikenteen alalla sovelletaan liikennettä koskevan osaston määräyksiä."

7 EY:n perustamissopimuksen 84 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa (josta on muutettuna tullut EY 80 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta) määrätään seuraavaa:

"Neuvosto voi määräenemmistöllä päättää, annetaanko meri- ja lentoliikennettä koskevia aiheellisia säännöksiä sekä missä laajuudessa menettelyä noudattaen niitä annetaan."

8 Perustamissopimuksen 84 artiklan 2 kohdan nojalla annettu asetus N:o 2408/92 on osa kolmatta toimenpidepakettia, jonka neuvosto hyväksyi lentoliikenteen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi asteittain 31.12.1992 päättyvällä ajanjaksolla. Tässä asetuksessa säädetään muun muassa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien vapaasta pääsystä yhteisön sisäisille lentoliikenteen reiteille. Kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

"Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, jäsenvaltioiden on sallittava yhteisössä toimivien lentoliikenteen harjoittajien käyttää liikenneoikeuksia yhteisön sisäisillä reiteillä."

Kansallinen oikeus

9 Lain 2065/1992 (FEK A' 113) 40 §:n 9 momentissa, sellaisena kuin se on muutettuna lailla 2668/1998 (FEK A' 282; jäljempänä laki 2065/1992), säädetään seuraavaa:

"Jokaiselta kreikkalaisilta (valtion tai kuntien tai julkisilta tai yksityisiltä) lentokentiltä lähtevältä yli 12 vuotta vanhalta matkustajalta, jonka määränpää on kotimaassa tai ulkomailla, kannetaan lentokenttien nykyaikaistamis- ja kehittämismaksu seuraavasti:

1. Matkustajilta, joiden lopullinen määränpää on lähtökentältä yli 100 kilometrin mutta alle 750 kilometrin päässä, maksun määrä on summa, joka vastaa kymmentä ecua drakmoissa.

2. Matkustajilta, joiden lopullinen määränpää on lähtökentältä yli 750 kilometrin päässä, maksun määrä on summa, joka vastaa 20:tä ecua drakmoissa."

Pääasiassa kyseessä oleva riita ja ennakkoratkaisukysymys

10 Pääasian valittaja, Georgios Stylianakis, lensi 10.8.1998 Irakliosta Marseilleen. Lipun hinnan lisäksi hän maksoi matkastaan 6 900 GRD lentokenttien nykyaikaistamis- ja kehittämismaksua. Myöhemmin hän valitti Monomeles Dioikitiko Protodikeio Irakleiouun, jossa hän vaati, että Kreikan valtio on velvoitettava palauttamaan hänelle puolet tästä summasta eli 3 450 GRD.

11 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen mukaan lentokenttien nykyaikaistamis- ja kehittämismaksu, jonka lentoliikennettä harjoittavat yhtiöt kantavat matkustajien matkallelähdön yhteydessä, ei ole vastike suoritetusta palvelusta vaan veronluonteinen maksu. Tämä maksu käytetään muun muassa lentokenttien rakennusurakoiden ja varustehankintojen rahoittamiseen sekä erityisesti Spátan (Kreikka) lentokentän rakentamiseen.

12 Stylianakis väittää, että lain 2065/1992 40 §:n 9 momentin säännöksissä, joiden mukaan maksu on maksettava kaksinkertaisena etäisyyttä koskevan kriteerin täyttyessä, luodaan syrjintää Kreikan sisäisten lentojen ja kansainvälisten lentojen, joihin luetaan mukaan lennot muihin jäsenvaltioihin, välille. Stylianakisin mukaan tämä syrjintä on ristiriidassa muun muassa perustamissopimuksen 8 a ja 59 artiklan sekä asetuksen N:o 2408/92 3 artiklan kanssa. Stylianakis vetoaa perusteidensa tueksi erityisesti asiassa C-381/93, komissio vastaan Ranska, 5.10.1994 annettuun tuomioon (Kok. 1992, s. I-5145, Kok. Ep. XVI, s. I-225).

13 Puolustuksekseen Kreikan valtio viittaa vastaukseen, jonka se antoi Euroopan yhteisöjen komission perusteltuun lausuntoon, jossa lain 2065/1992 40 §:n väitettiin olevan ristiriidassa perustamissopimuksen 59 ja asetuksen N:o 2408/92 3 artiklan 1 kohdan kanssa, ja esittää, että lento Korfulta Roomaan (Italia) eli siis Kreikan ja jonkin toisen jäsenvaltion välinen lento on pituudeltaan alle 750 kilometriä ja että siitä kannetaan pienin maksu. Kreikan valtio lisää, että kansainvälisten lentojen, joihin luetaan mukaan lennot muihin jäsenvaltioihin, matkustajille tarjotaan laajempia palveluja kuin kotimaan lentojen matkustajille, joten maksujen ero, jossa joka tapauksessa on kyse pienistä summista, on perusteltu.

14 Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kaksinkertainen maksu, jota sovelletaan lentoihin, joiden määränpää on muissa jäsenvaltioissa kuin Kreikassa, voi rajoittaa unionin kansalaisten vapaata liikkuvuutta ja olla ristiriidassa asetuksen N:o 2408/92 säännösten kanssa.

15 Monomeles Dioikitiko Protodikeio Irakleiou on näin ollen päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

"Onko EY:n perustamissopimuksen 8 a ja 59 artiklaa ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että niissä kielletään jäsenvaltiota kantamasta kotimaan lennoilta erilaista veronluonteista maksua kuin yhteisön sisäisiltä lennoilta siten, että tämän välittömänä seurauksena yhteisön sisäisiltä lennoilta maksu on kaksinkertainen jäsenvaltion sisäisiltä lennoilta kannettavaan maksuun verrattuna?"

16 On täsmennettävä, että tämän tuomion 13 kohdassa mainitun komission perustellun lausunnon jälkeen asiassa nostettiin EY 226 artiklan 2 kohdan nojalla yhteisöjen tuomioistuimessa kanne, jossa vaadittiin toteamaan, että Kreikan valtio ei ollut noudattanut jäsenyysvelvoitteita. Asia rekisteröitiin yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon asianumerolle C-272/00.

17 Tämän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista koskevan menettelyn aikana Kreikan valtio kuitenkin muutti kyseistä lainsäädäntöä lain 2892/2001 (FEK A 46, s. 1161) 16 §:llä poistamalla kotimaan lentojen sekä Kreikan ja muiden jäsenvaltioiden tai Euroopan talousalueesta 2 päivänä toukokuuta 1992 tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 1, s. 3) sopimuspuolten välisten lentojen osalta lentokenttien nykyaikaistamis- ja kehittämismaksun suuruudessa olevan, etäisyyden perusteella määräytyvän eron ja vahvistamalla kyseisen maksun määräksi 12:ta euroa vastaavan summan. Niinpä komissio luopui kanteestaan, ja asia C-272/00 poistettiin yhteisöjen tuomioistuimen rekisteristä.

Perustamissopimuksen 8 a artikla

18 Palvelujen tarjoamisen vapauden takaavat säännökset ovat erityinen ilmaus perustamissopimuksen 8 a artiklasta, jossa yleisesti määrätään unionin kansalaisten oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella.

19 Palvelujen tarjoamisen vapaus hyödyttää nimittäin sekä palvelujen tarjoajia että niiden vastaanottajia, ja tämän vapauden mahdollinen rajoittaminen voi näin ollen loukata palvelujen vastaanottajan oikeuksia. Palvelujen vastaanottaja voi tällöin vedota näihin säännöksiin riitauttaakseen asianomaisen toimen (ks. yhdistetyt asiat 286/82 ja 26/83, Luisi ja Carbone, tuomio 31.1.1984, Kok. 1984, s. 377, Kok. Ep. VII, s. 455, 16 kohta; asia C-158/96, Kohll, tuomio 28.4.1998, Kok. 1998, s. I-1931, 35 kohta ja asia C-294/97, Eurowings Luftverkehr, tuomio 26.10.1999, Kok. 1999, s. I-7447, 34 kohta).

20 Kun otetaan huomioon pääasian ominaispiirteet, ei siis ole tarpeen lausua perustamissopimuksen 8 a artiklan tulkinnasta (ks. sijoittautumisvapauden osalta asia C-193/94, Skanavi ja Chryssanthakopoulos, tuomio 29.2.1996, Kok. 1996, s. I-929, 22 kohta ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta asia C-100/01, Oteiza Olazabal, tuomio 26.11.2002, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

Perustamissopimuksen 59 artikla ja asetuksen N:o 2408/92 3 artiklan 1 kohta

Yhteisöjen tuomioistuimelle esitetyt huomautukset

21 Italian hallitus katsoo, että pääasiassa kyseessä oleva maksu vaikuttaa lentoliikennepalvelujen tarjoamiseen jäsenvaltioiden välillä, mutta huomauttaa, että maksua sovelletaan ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää objektiivisen kriteerin perusteella, mistä se päättelee, että kyseinen maksu ei ole ristiriidassa perustamissopimuksen 59 artiklan kanssa, koska tässä määräyksessä kielletään ainoastaan kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan perustuva syrjintä. Italian hallitus väittää myös, että etäisyyteen perustuvan kriteerin käyttäminen ei merkitse peiteltyä rajoitusta. Kyseinen hallitus esittää lisäksi, että maksu ei ole ristiriidassa asetuksen N:o 2408/92 kanssa, koska maksun maksaminen ei ole edellytyksenä liikenneoikeuksien käyttämistä koskevalle luvalle.

22 Komissio katsoo, että pääasiassa kyseessä olevassa maksujärjestelmässä kannetaan suurempi maksu lähinnä kansainvälisistä lennoista, joihin luetaan mukaan jäsenvaltioiden väliset lennot, sillä yhtä poikkeusta lukuun ottamatta alle 750 kilometrin pituiset lennot ovat kotimaan lentoja Kreikan alueella. Tämän järjestelmän takia lentoliikennepalvelujen tarjoaminen jäsenvaltioiden välillä on komission mukaan vaikeampaa kuin samojen palvelujen tarjoaminen Kreikan alueella, joten järjestelmä muodostaa perustamissopimuksen 59 artiklan vastaisen rajoituksen siltä osin kuin tätä määräystä sovelletaan asetuksen N:o 2408/92 nojalla lentoliikenteeseen. Spátan lentokentän rahoitustarpeilla, joihin Kreikan valtio on vedonnut ennakkoratkaisupyynnön esittäneessä tuomioistuimessa, ei komission mukaan voida perustella tällaista rajoitusta. Komissio tulkitsee Kreikan siviili-ilmailuviraston (YPA) lentokenttien matkustajakapasiteettia koskevaa asiakirjaa ja riitauttaa väitteen, jonka mukaan kansainvälisten lentojen matkustajille tarjottaisiin laajempia palveluja kuin kotimaan lentojen matkustajille, millä olisi voitu perustella korkeamman maksun kantamista ensiksi mainituilta. Komissio väittää joka tapauksessa olevan niin, että pääasiassa kyseessä oleva maksu ei ole tarkoitettu kattamaan lentokentillä tosiasiallisesti suoritettujen palvelujen kustannuksia.

Yhteisöjen tuomioistuimen vastaus

23 Vaikka perustamissopimuksen 59 artiklaa ei kyseisen sopimuksen 61 artiklan nojalla sellaisenaan sovelleta liikennepalveluihin, sillä liikennepalveluista määrätään liikennettä koskevan osaston määräyksissä, palvelujen tarjoamisen vapauden periaate soveltuu kuitenkin tällä alalla.

24 Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, perustamissopimuksen 84 artiklan 2 kohdan nojalla annetulla asetuksella N:o 2408/92 pyritään juuri määrittämään palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisedellytykset lentoliikenteen alalla (ks. vastaavasti asia C-361/98, Italia v. komissio, tuomio 18.1.2001, Kok. 2001, s. I-385, 32 kohta).

25 Kaiken sellaisen kansallisen lainsäädännön soveltaminen, jonka vaikutuksesta jäsenvaltioiden välinen palvelujen tarjoaminen muodostuu vaikeammaksi kuin puhtaasti jäsenvaltion sisäinen palvelujen tarjoaminen, on ristiriidassa kyseisen vapauden kanssa, riippumatta siitä, esiintyykö tapauksessa kansalaisuuteen tai asuinpaikkaan perustuvaa syrjintää (ks. vastaavasti em. asia komissio v. Ranska, tuomion 17-21 kohta).

26 Pääasiassa kyseessä olevan maksun osalta on todettava, että lentomatkat, joiden pituus on yli 750 kilometriä kreikkalaiselta lentokentältä laskettuna ja joista kannetaan suurempaa maksua, ovat kaikki jäsenvaltioiden välisiä matkoja tai yhteisön ulkopuolisiin maihin suuntautuvia matkoja, kun taas alle 750 kilometrin pituiset matkat, joista kannetaan pienempää maksua, ovat kaikki yhtä poikkeusta lukuun ottamatta Kreikan sisäisiä matkoja. On siis katsottava, että huolimatta siitä, että sovelletun maksun määrä määräytyy eri suuruiseksi näennäisesti neutraalin kriteerin perusteella, korkeampi maksu koskee erityisesti muita lentoja kuin kotimaan lentoja (ks. vastaavasti asia C-205/98, komissio v. Itävalta, tuomio 26.9.2000, Kok. 2000, s. I-7367).

27 Asiakirja-aineiston perusteella ei myöskään vaikuta siltä, että kyseessä oleva maksu olisi palkkio niistä lentokenttäpalveluista, jotka ovat tarpeen matkustajien käsittelemiseksi, ja että yli 750 kilometrin pituisia lentoja tekeville matkustajille suoritettujen palvelujen kustannukset olisivat kaksi kertaa niin suuria kuin alle 750 kilometrin pituisia lentoja tekeville matkustajille suoritettujen palvelujen kustannukset.

28 Koska lentokenttäverojen määrä vaikuttaa suoraan ja mekaanisesti matkan hintaan, matkustajien maksamien maksujen erot vaikuttavat automaattisesti kuljetuksen kustannuksiin, ja tällä tavalla pääasiassa suositaan pääsyä kotimaan lennoille verrattuna pääsyyn muille lennoille (ks. asia C-70/99, komissio v. Portugali, tuomio 26.6.2001, Kok. 2001, s. I-4845, 20 kohta).

29 Ennakkoratkaisupyynnön esittäneelle tuomioistuimelle on siis vastattava, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion toteuttama toimi, jossa asetetaan olennaiselle osalle lennoista, joiden määränpää on muissa jäsenvaltiossa, lentokenttävero, joka on korkeampi kuin tämän jäsenvaltion sisäisiin lentoihin sovellettava lentokenttävero, on ristiriidassa asetuksen N:o 2408/92 3 artiklan 1 kohdan kanssa, ellei osoiteta, että lentokenttäverot ovat palkkio niistä lentokenttäpalveluista, jotka ovat tarpeen matkustajien käsittelemiseksi, ja että matkustajille, joiden määränpäänä on jokin muu jäsenvaltio, suoritettujen kyseisten palvelujen kustannukset ovat samassa suhteessa korkeampia kuin niiden palvelujen kustannukset, jotka ovat tarpeen kotimaan lentojen matkustajien käsittelemiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

30 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Kreikan hallitukselle ja Italian hallitukselle sekä komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)

on ratkaissut Monomeles Dioikitiko Protodikeio Irakleioun 31.10.2000 tekemällään päätöksellä esittämän kysymyksen seuraavasti:

Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen jäsenvaltion toteuttama toimi, jossa asetetaan olennaiselle osalle lennoista, joiden määränpää on muissa jäsenvaltiossa, lentokenttävero, joka on korkeampi kuin tämän jäsenvaltion sisäisiin lentoihin sovellettava lentokenttävero, on ristiriidassa yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille 23 päivänä heinäkuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2408/92 3 artiklan 1 kohdan kanssa, ellei osoiteta, että lentokenttäverot ovat palkkio niistä lentokenttäpalveluista, jotka ovat tarpeen matkustajien käsittelemiseksi, ja että matkustajille, joiden määränpäänä on jokin muu jäsenvaltio, suoritettujen kyseisten palvelujen kustannukset ovat samassa suhteessa korkeampia kuin niiden palvelujen kustannukset, jotka ovat tarpeen kotimaan lentojen matkustajien käsittelemiseksi.