61994J0164

1. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Työntekijät - Vähintään kolmevuotisesta

ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten vastavuoroinen tunnustaminen - Direktiivin 89/48/ETY soveltamisala - Säännellyn ammatin käsite - Ammatti, jonka harjoittamisen tai jonka harjoittamisen aloittamisen edellytyksiä ei ole säännelty, mutta jonka harjoittaminen tosiasiassa edellyttää määrättyyn tutkintoon johtavan koulutuksen suorittamista - Poissulkeminen

(Neuvoston direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan c ja d kohta)

2. Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Työntekijät - Ammatin harjoittamisen aloittamisen edellytykset - Jäsenvaltioiden velvollisuus ottaa huomioon siinä jäsenvaltiossa suoritetut tutkinnot, hankitut taidot ja ammattipätevyys sekä muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, josta henkilö on peräisin

(EY:n perustamissopimuksen 6, 48 ja 52 artikla)

1 Vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan c kohtaa yhdessä sen 1 artiklan d kohdan kanssa on tulkittava siten, ettei kyseessä ole säännelty ammatti silloin, kun jäsenvaltiossa ei ole voimassa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joilla säänneltäisiin tähän ammattiin ryhtymistä tai sen harjoittamista tai jotain sen harjoittamisen muotoa, vaikka ainoa siihen valmistava koulutus koostuukin vähintään neljän ja puolen vuoden mittaisista tutkintoon johtavista korkeakouluopinnoista ja vaikka tästä syystä työmarkkinoilla ammattiin hakeutuvat ja sitä harjoittavat käytännössä vain tämän tutkinnon suorittaneet henkilöt. Tästä seuraa, ettei geologin ammatin voida katsoa olevan Saksassa direktiivissä tarkoitetulla tavalla säännelty ammatti.

2 EY:n perustamissopimuksen 6, 48 ja 52 artiklaa on tulkittava siten, että vireille saatettua lupahakemusta käsitellessään jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on velvollisuus ottaa huomioon tutkinnot, todistukset tai muut nimikkeet, jotka hakija on hankkinut harjoittaakseen samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa, vertailemalla todistuksilla osoitettua pätevyyttä ja kansallisen sääntelyn edellyttämiä tietoja ja pätevyyttä, kun kyseessä on lupa sellaisen ammattitoiminnan harjoittamiseen, joka kansallisen lainsäädännön mukaan edellyttää suoritettua tutkintoa tai ammatillista pätevyyttä.

Edellä mainittu koskee myös sellaista ammattitoimintaa, jonka harjoittaminen tai harjoittamiseen ryhtyminen ei oikeudellisten säännösten mukaan edellytä tutkinnon suorittamista. Näin ollen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka vastaavat vastaanottavassa jäsenvaltiossa muiden jäsenvaltioiden kansalaisten työnsaantimahdollisuuksiin vaikuttavasta hallinnollisesta luokittelemisesta, on velvollisuus ottaa luokittelussa huomioon suoritetut tutkinnot, taidot, ammattipätevyyttä ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka hakija on hankkinut voidakseen harjoittaa ammattia koti- tai lähtömaassaan.

Asiassa C-164/94,

jonka Oberverwaltungsgericht Berlin on saattanut EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukaisesti yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Georgios Aranitis

vastaan

Berliinin osavaltio (Land)

ennakkoratkaisun vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (EYVL 1989 L 19, s. 16) 1 artiklan c ja d kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. N. Kakouris sekä tuomarit F. A. Schockweiler, P. J. G. Kapteyn, J. L. Murray (esittelevä tuomari) ja H. Ragnemalm,

julkisasiamies: P. Léger,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies D. Louterman-Hubeau,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

- Saksan hallitus, asiamiehenään liittovaltion talousministeriön Ministerialrat Ernst Röder ja saman ministeriön Regierungsrat Bernd Kloke,

- Kreikan hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön yhteisön oikeudellisia asioita hoitavan osaston nuorempi lakimies Evi Skandalou ja saman osaston tiedeasiamies Stamatina Vodina,

- Italian hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön diplomaattisia riita-asioita hoitavan osaston päällikkö Umberto Leanza, avustajanaan valtionasiamies Pier Giorgio Ferri,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehenään oikeudellisen yksikön virkamiehet Marie-José Jonczy ja Jürgen Grunwald,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Aranitisin, edustajanaan asianajaja Uwe Mertens, Wittenberg; Saksan hallituksen, asiamiehenään Bernd Kloke; Kreikan hallituksen asiamiehinään Evi Skandalou ja Stamatina Vodina; Italian hallituksen, asiamiehenään Pier Giorgio Ferri; ja komission, asiamiehenään Jürgen Grunwald esittämät huomautukset 14.9.1995 pidetyssä istunnossa,

kuultuaan julkisasiamiehen 26.10.1995 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Oberverwaltungsgericht Berlin on 25.4.1994 antamallaan, 16.6.1994 yhteisöjen tuomioistuimeen saapuneella päätöksellä esittänyt EY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kaksi ennakkoratkaisukysymystä vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY (EYVL 1989 L 19, s. 16, jäljempänä direktiivi) 1 artiklan c ja d kohdan ja 7 artiklan 1 kohdan tulkinnasta.

2 Kysymykset esitettiin Aranitisin (jäljempänä kantaja) Berliinin osavaltiota vastaan vireille saattamassa riita-asiassa osavaltion kieltäydyttyä hyväksymästä kreikkalaisen korkeakoulututkinnon ja vastaavan saksalaisen loppututkinnon vastaavuutta geologian alalla ja näin evättyä kantajalta luvan käyttää saksalaisen tutkinnon mukaista ammattinimikettä "Diplom-Geologe".

3 Direktiivissä luetellaan edellytykset, joiden vallitessa jäsenvaltion on tunnustettava korkeakouluopinnoista valtion omalla ja muiden jäsenvaltioiden alueella annettujen tutkintotodistusten vastaavuus. Direktiivin 2 artiklan toisen kohdan mukaan direktiiviä ei sovelleta ammatteihin, joista säädetään jäsenvaltioiden tutkintotodistusten vastavuoroisesta tunnustamisesta annetulla erillisellä direktiivillä.

4 Direktiivin 2 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan direktiiviä sovelletaan jokaiseen jäsenvaltion kansalaiseen, joka haluaa harjoittaa "säänneltyä ammattia" vastaanottavassa jäsenvaltiossa itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkatussa työssä.

5 Direktiivin 1 artiklan b kohdan mukaisesti vastaanottavalla jäsenvaltiolla tarkoitetaan sitä valtiota, "jossa jonkin jäsenvaltion kansalainen hakee oikeutta harjoittaa säänneltyä ammattia, ja joka on muu kuin se valtio, jossa hän on saanut tutkintotodistuksensa tai ensin harjoittanut kyseistä ammattia".

6 Direktiivin 1 artiklan c kohdan mukaan "säännellyllä ammatilla" tarkoitetaan säänneltyä ammattitoimintaa tai niiden toiminnan lajien yhdistelmää, jotka muodostavat tämän ammatin jäsenvaltiossa. Sen 1 artiklan d kohdassa "säännelty ammattitoiminta" on määritelmän mukaan "ammattitoimintaa, johon ryhtymiseksi tai harjoittamiseksi tai jonka jotakin harjoittamisen muotoa varten jäsenvaltiossa edellytetään suoraan tai välillisesti lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti tutkinnon suorittamista".

7 Direktiivin seitsemännessä perustelukappaleessa täsmennetään, että säännellyn ammattitoiminnan käsite ei rajoitu koskemaan ammattitoimintaa, jonka harjoittamisen edellytyksenä jäsenvaltiossa on, että asianomaisella on tutkintotodistus, vaan se sisältää myös ammattitoiminnan, jonka harjoittamista ei ole rajoitettu, jos tätä toimintaa harjoitetaan ammattinimikkeellä, joka on varattu yksinomaan niille, joilla on tietty ammattipätevyys.

8 Kun jäsenvaltion kansalainen täyttää jäsenvaltion alueella säännellyn ammatin harjoittamisen aloittamiselle ja sen harjoittamiselle asetetut edellytykset, hänellä on direktiivin 7 artiklan mukaan oikeus ensinnäkin käyttää vastaanottavassa jäsenvaltiossa ammattia vastaavaa ammattinimikettään (1 kohta) ja toiseksi käyttää luvallista tutkintonimikettään tai tarvittaessa sen lyhennettä, joka on käytössä siinä jäsenvaltiossa, josta he ovat peräisin tai josta he tulevat, tämän valtion kielellä (2 kohta).

9 Kantaja on Kreikan kansalainen. Neljän vuoden mittaisten geologian opintojen päätteeksi hänelle annettiin vuonna 1979 todistus Ptichiouchos Geologos -nimisen tutkinnon suorittamisesta kreikkalaisessa yliopistossa. Vuodesta 1977 vuoteen 1990 kantaja on harjoittanut Kreikassa geologin ammattia, lukuun ottamatta kahden vuoden ajanjaksoa, jonka kuluessa hän suoritti asepalveluksensa.

10 Toukokuussa 1990 kantaja muutti Berliiniin harjoittaakseen siellä ammattiaan. Edelleen selvittämättä olevista ja perustelemattomista syistä Arbeitsamt (työvoimatoimisto) luokitteli kantajan "ammattitaidottomaksi tilapäistyöntekijäksi"; Saksan liittohallitus piti tätä luokittelua suullisessa käsittelyssä "epäonnistuneena".

11 Kantaja jätti hakemuksen kreikkalaisen tutkintonsa ja vastaavan saksalaisen loppututkinnon vastaavuuden tunnustamiseksi Senatsverwaltung für Wissenschaft und Forschung -nimiselle kunnalliselle hallintoviranomaiselle (jäljempänä Senatsverwaltung). Senatsverwaltung katsoi, ettei kantaja voinut vedota direktiivin soveltamiseen, sillä se koski vain säänneltyjen ammattien harjoittamisen aloittamista, joihin geologin ammatti ei Saksassa kuulu. Siksi Senatsverwaltung myönsi kantajalle luvan käyttää ainoastaan alkuperäisen kreikkalaisen tutkintotodistuksensa mukaista nimikettä ja liitti luvasta annettuun todistukseen sulkuihin nimikkeen perään suoran käännöksen "Diplomierter Geologe" (tutkinnon suorittanut geologi).

12 Kantaja nosti kanteen tätä päätöstä vastaan Berliinin Verwaltungsgerichtissä. Kanteessaan hän väittää, että Diplom-Geologe-niminen ammatti kuuluu direktiivissä tarkoitettuihin säänneltyihin ammatteihin, sillä se koskee kaikkia ammatteja, joiden harjoittamisen aloittaminen edellyttää suoritettua tutkintoa ja joita voivat harjoittaa vain sellaiset henkilöt, jotka täyttävät tietyt ammattipätevyydelle asetetut edellytykset.

13 Verwaltungsgericht hylkäsi kanteen 19.12.1991 antamallaan päätöksellä. Se vahvisti Senatsverwaltungin päätöksen, jonka mukaan ei voida olla varmoja siitä, onko geologin ammatti katsottava direktiivissä tarkoitetuksi säännellyksi ammatiksi. Verwaltungsgerichtin mukaan Diplom-Geologe-nimike ei ole direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ammattinimike, vaan muodoltaan direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu yliopistotasoisen loppututkinnon suorittamisen tuottama erottamiskelpoinen tutkintonimike. Tämän vuoksi Verwaltungsgericht katsoi, ettei kantajalla ollut oikeutta käyttää muuta kuin kotimaassaan hankkimaansa tutkintonimikettä tämän valtion kielisenä.

14 Kantaja valitti tästä päätöksestä edelleen Oberverwaltungsgericht Berliniin.

15 Oberverwaltungsgericht Berlin katsoi, että riita-asian ratkaisu edellyttää direktiivin ja erityisesti siinä omaksutun "säännellyn ammatin" käsitteen tulkitsemista ja päätti lykätä lopullisen ratkaisun antamista pyytääkseen yhteisöjen tuomioistuimelta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:

"1) Onko vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan c kohtaa yhdessä d kohdan kanssa tulkittava siten, että käsiteltävässä asiassa on tosiasiassa kysymys niissä tarkoitetulla tavalla säännellystä ammatista, kun ei ole olemassa minkään tasoista sääntelyä ammatin harjoittamisen aloittamisen ja sen harjoittamisen edellytyksistä, vaikka ainoa tähän ammattiin valmistava koulutus koostuukin vähintään neljän ja puolen vuoden mittaisista tutkintoon johtavista korkeakouluopinnoista ja työmarkkinoilla ammattiin hakeutuvat ja sitä harjoittavat vain tämän tutkinnon suorittaneet henkilöt?

2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko ensimmäisen kysymyksen toisessa osassa mainittujen edellytysten täyttyessä katsottava, että tutkintonimike - Diplom- (tässä Geologe) - on samanaikaisesti direktiivin 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ammattinimike silloin, kun ei ole olemassa mitään muuta oikeudellisesti säänneltyä ja sääntelyn suojaamaa ammattinimikettä?"

Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys

16 Ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen edellyttää sitä, että selvitetään, koskeeko pääasia direktiivissä tarkoitettua säänneltyä ammattia.

17 Edellä mainittujen 1 artiklan b kohdan ja 2 artiklan mukaan direktiiviä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden kansalaisiin, jotka haluavat harjoittaa säänneltyä ammattia itsenäisenä ammatinharjoittajana tai palkkatyönä vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Vastaanottavassa jäsenvaltiossa vallitseva tilanne vaikuttaa siis siihen, voidaanko kulloinkin kyseessä olevaan tilanteeseen soveltaa direktiivin säännöksiä.

18 Lisäksi direktiivin 1 artiklan d kohdasta käy ilmi, että sitä sovelletaan vain säänneltyihin ammatteihin ja että säännellyllä ammattitoiminnalla tarkoitetaan ammattitoimintaa, johon ryhtymistä tai jonka harjoittamista säännellään suoraan tai välillisesti lailla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä.

19 Ammattitoiminnan harjoittaminen tai sen aloittaminen on suoraan oikeudellisesti säänneltyä silloin, kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevilla laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä luodaan järjestelmä, jolla rajoitetaan oikeus kyseisen ammattitoiminnan harjoittamiseen koskemaan vain tietyt edellytykset täyttäviä henkilöitä ja jolla estetään siihen ryhtyminen henkilöiltä, jotka eivät näitä täytä.

20 Käsiteltävänä olevassa asiassa ennakkoratkaisua pyytävä tuomioistuin täsmentää ensimmäisessä kysymyksessään, että Saksassa geologin ammatti ei ole säännelty, sillä "ei ole olemassa säännöksiä ammatin harjoittamisen aloittamisen ja sen harjoittamisen edellytyksistä". Siksi on todettava, ettei geologin ammatti Saksassa ole direktiivissä tarkoitetulla tavalla suoraan säännelty.

21 Tämän jälkeen on tutkittava, onko tämän ammatin harjoittamisen aloittaminen tai sen harjoittaminen direktiivin 1 artiklan d kohdassa tarkoitetulla tavalla välillisesti säänneltyä.

22 Vaikka vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei olisikaan voimassa säännöksiä, joilla säänneltäisiin kyseisen ammatin harjoittamisen aloittamista tai sen harjoittamista, työmarkkinoilla on tosiasiassa vain Diplom-Geologe-nimisen tutkinnon suorittaneita. Lisäksi kantajan mukaan saksalaiset työnantajat eivät etsi muita kuin Diplom-Geologe-tutkinnon suorittaneita työnhakijoita. Näiden ollen geologin ammattia harjoittavat henkilöt ovat lähes kaikki suorittaneet tämän tutkinnon.

23 Se, että vain erityisen korkeakoulututkinnon suorittaneet ovat tosiasiassa vastaanottavan jäsenvaltion työmarkkinoilla eikä ammattia harjoita käytännössä kukaan muu, ei vaikuta siten, että ammatin voitaisiin katsoa kuuluvan säänneltyihin ammatteihin. Se, onko kyseessä säännelty ammatti, riippuu vastaanottavassa jäsenvaltiossa vallitsevasta oikeudellisesta tilanteesta, eikä sen työmarkkinoilla vallitsevista olosuhteista.

24 Esitetyistä asiakirjoista käy ilmi, ettei vastaanottavassa jäsenvaltiossa ole voimassa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, jotka sääntelisivät välillisesti geologin ammatin harjoittamiseen ryhtymistä. Siksi on todettava, että geologin ammatti ei ole Saksassa direktiivin tarkoittamalla tavalla välillisesti säännelty.

25 Italian hallitus katsoo, että Arbeitsamtin päätös, jolla kantaja luokiteltiin ammattitaidottomaksi tilapäistyöntekijäksi, osoittaa kiistattomasti, että Saksassa geologeja koskevia työmarkkinoita säännellään välillisesti laeilla, asetuksilla tai hallinnollisilla määräyksillä, jotka ilmenevät viranomaisten toiminnassa siten, että henkilöt, joilla ei ole Saksassa myönnettyä ammattinimikettä (Diplom-Geologe), suljetaan joko kokonaan ammatin harjoittamisen ulkopuolelle tai ainakin sen aloittamista vaikeutetaan.

26 Tämä perustelu on hylättävä.

27 Arbeitsamtin päätöksen perusteella, jolla kantaja luokiteltiin ammattitaidottomaksi tilapäistyöntekijäksi, ei voida katsoa kyseisen ammatin olevan välillisesti säännelty. Vaikka tämän päätöksen perusteluja ei ole missään vaiheessa selvitetty, ei ole mitään perustetta katsoa, että Saksassa on voimassa epäsuora oikeudellinen ammatin harjoittamiseen ryhtymistä tai sen harjoittamista koskeva valvontajärjestelmä.

28 Lisäksi Senatsverwaltungin päätös, jolla Arbeitsamtin päätös kumottiin ja kantajalle annettiin lupa käyttää kreikkalaista ammattinimikettään, ja se, että luvasta annettuun todistukseen liitettiin nimikkeen jälkeen suluissa suora käännös "Diplomierter Geologe" osoittaa, ettei Saksassa ole voimassa minkäänlaista geologin ammattia koskevaa välillistä sääntelyä.

29 Koska vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei ole voimassa minkäänlaisia kyseistä ammattitoimintaa suoraan tai välillisesti säänteleviä oikeussääntöjä, direktiivin säännöksiä ei voida soveltaa.

30 Jotta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykseen voitaisiin antaa täydellinen vastaus, on kuitenkin lisättävä, että vaikka direktiiviä ei voidakaan soveltaa, on ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklassa, nykyisin EY:n perustamissopimuksen 6 artikla, kielletään jäsenvaltioita harjoittamasta kansallisuuteen perustuvaa syrjintää. Lisäksi jäsenvaltioiden on turvattava yhteisön alueella EY:n perustamissopimuksen 48 artiklan mukainen työntekijöiden vapaa liikkuvuus ja 52 artiklan mukainen sijoittautumisvapaus.

31 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vireille saatettua lupahakemusta käsiteltäessä, kun kyseessä on lupa sellaisen ammattitoiminnan harjoittamiseen, joka kansallisen lainsäädännön mukaan edellyttää suoritettua tutkintoa tai ammatillista pätevyyttä, jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on velvollisuus ottaa huomioon tutkinnot, todistukset tai muut nimikkeet, jotka hakija on hankkinut harjoittaakseen samaa ammattia toisessa jäsenvaltiossa, vertailemalla todistuksilla osoitettua pätevyyttä ja kansallisen sääntelyn edellyttämiä tietoja ja pätevyyttä (ks. erityisesti asia C-340/89, Vlassopoulou, tuomio 7.5.1991, Kok. 1991, s. I-2357, 16 kohta ja asia C-104/91, Aguirre Borrell ym., tuomio 7.5.1992, Kok. 1992, s. I-3003, 11 kohta).

32 Tämä koskee myös ammattitoimintaa, jonka harjoittamisen aloittamiseksi tai harjoittamiseksi ei oikeudellisen sääntelyn perusteella edellytetä tutkinnon suorittamista. Tällöin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka vastaavat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia koskevasta, heidän työnsaantimahdollisuuksiinsa vaikuttavasta luokittelusta, on velvollisuus ottaa luokittelussa huomioon tutkinnot, taidot, ammattipätevyyttä ja muut muodollista kelpoisuutta osoittavat asiakirjat, jotka hakija on hankkinut voidakseen harjoittaa ammattiaan koti- tai lähtömaassaan.

33 Edellä esitetyt perustelut huomioon ottaen, on todettava, että direktiivin 1 artiklan c kohtaa yhdessä 1 artiklan d kohdan kanssa on tulkittava siten, ettei kyseessä ole säännelty ammatti silloin, kun vastaanottavassa jäsenvaltiossa ei ole voimassa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joilla säänneltäisiin ammatin harjoittamisen aloittamista tai harjoittamista tai jotain sen harjoittamisen muotoa, vaikka ainoa siihen valmistava koulutus koostuukin vähintään neljä ja puoli vuotta kestävistä, tutkintoon johtavista korkeakouluopinnoista ja vaikka tästä syystä työmarkkinoilla ammattiin hakeutuvat ja sitä harjoittavat käytännössä vain tämän tutkinnon suorittaneet henkilöt.

Toinen ennakkoratkaisukysymys

34 Toiseen kysymykseen vastaaminen on tarpeetonta ensimmäiseen kysymykseen annetun vastauksen johdosta.

Oikeudenkäyntikulut

35 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Saksan, Kreikan ja Italian hallituksille ja Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

(kuudes jaosto)

on ratkaissut Oberverwaltungsgericht Berlinin 25.4.1994 tekemällä päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:

Vähintään kolmivuotisesta ammatillisesta korkeammasta koulutuksesta annettujen tutkintotodistusten tunnustamista koskevasta yleisestä järjestelmästä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/48/ETY 1 artiklan c kohtaa yhdessä sen 1 artiklan d kohdan kanssa on tulkittava siten, ettei kyseessä ole säännelty ammatti silloin, kun jäsenvaltiossa ei ole voimassa lakeja, asetuksia tai hallinnollisia määräyksiä, joilla säänneltäisiin tähän ammattiin ryhtymistä tai sen harjoittamista tai jotain sen harjoittamisen muotoa, vaikka ainoa siihen valmistava koulutus koostuukin vähintään neljän ja puolen vuoden mittaisista tutkintoon johtavista korkeakouluopinnoista ja vaikka tästä syystä työmarkkinoilla ammattiin hakeutuvat ja sitä harjoittavat käytännössä vain tämän tutkinnon suorittaneet henkilöt.