61990J0286

1. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Tekniset säilyttämistoimenpiteet - Kielto kuljettaa ja varastoida aluksella tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydettyä lohta - Kiellon sovellettavuus kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen - Todellinen yhteys jäsenvaltioon - Ei vaikutusta

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohta)

2. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Tekniset säilyttämistoimenpiteet - Kielto kuljettaa ja varastoida aluksella tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydettyä lohta - Kolmannessa valtiossa rekisteröity alus - Miehistö koostuu jonkin jäsenvaltion kansalaisista - Ei vaikutusta

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohta)

3. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Tekniset säilyttämistoimenpiteet - Kielto kuljettaa ja varastoida aluksella tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydettyä lohta - Alueellinen soveltamisala kolmansissa valtioissa rekisteröityjen alusten osalta - Jäsenvaltion talousvyöhyke tai aluevedet - Poissulkeminen - Jäsenvaltion sisäiset aluevedet tai satama - Mukaan lukeminen

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohta)

4. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Tekniset säilyttämistoimenpiteet - Kielto kuljettaa ja varastoida aluksella tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydettyä lohta - Aluksella kiellon vastaisesti olevan lohilastin takavarikoiminen - Sovellettavuus kolmannessa valtiossa rekisteröityyn ja kolmannessa valtiossa kotipaikkaansa pitävälle yhtiölle kuuluvaan alukseen - Edellytys - Alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohta)

5. Kalastus - Meren luonnonvarojen säilyttäminen - Tekniset säilyttämistoimenpiteet - Kielto kuljettaa ja varastoida aluksella tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydettyä lohta - Täytäntöönpano kolmansien valtioiden sellaisten alusten osalta, jotka ovat tulleet jäsenvaltion satamaan jouduttuaan merihätään - Yhteisön säännöstön puuttuminen - Kansallisen tuomioistuimen kansainvälistä oikeutta noudattaen tekemä arviointi asiasta

(Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohta)

1. Sovellettaessa asetuksen N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa, jossa kielletään kalavarojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden nojalla tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydetyn lohen kuljetus ja varastointi aluksella, kolmannessa valtiossa rekisteröityä alusta ei voida pitää aluksena, jolla on jäsenvaltion kansallisuus sillä perusteella, että aluksella on todellinen yhteys kyseiseen jäsenvaltioon.

2. Asetuksen N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kielletään kalavarojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden nojalla tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydetyn lohen kuljetus ja varastointi aluksella. Mainittua säännöstä ei voida soveltaa kolmannessa valtiossa rekisteröidyn aluksen kapteeniin ja muihin miehistön jäseniin sillä perusteella, että he ovat jäsenvaltion kansalaisia ottamatta huomioon valtiota, jossa alus on rekisteröity, ja merialuetta, jolla alus on.

3. Asetuksen N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kielletään kalavarojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden nojalla tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydetyn lohen kuljetus ja varastointi aluksella. Mainittua säännöstä ei voida soveltaa aavalla merellä olevaan ja sellaisessa kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen, joka ei ole allekirjoittanut lohen säilyttämisestä Pohjois-Atlantilla tehtyä yleissopimusta. Säännöstä ei voida myöskään soveltaa tällaiseen alukseen, joka purjehtii jäsenvaltion yksinomaisella talousvyöhykkeellä tai kulkee jäsenvaltion aluevesien kautta, jos alus käyttää näillä alueilla oikeutta viattomaan kauttakulkuun. Sitä vastoin säännöstä voidaan periaatteessa soveltaa tällaiseen alukseen silloin, kun se on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa.

4. Asetuksen N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kielletään kalavarojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden nojalla tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydetyn lohen kuljetus ja varastointi aluksella. Jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin voi periaatteessa määrätä mainitussa säännöksessä tarkoitetuilta alueilta pyydetyn sellaisen lohilastin takavarikoinnista, joka on tilapäisesti kuljetettu yhteisön lainkäyttövaltaan kuuluville vesille ja jota säilytetään kolmannessa valtiossa rekisteröidyllä aluksella, jonka omistaja on yhtiö, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa ainoastaan, jos alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa.

5. Asetuksen N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa kielletään kalavarojen teknisten säilyttämistoimenpiteiden nojalla tietyillä jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilla alueilla pyydetyn lohen kuljetus ja varastointi aluksella. Yhteisön oikeudessa ei ole sääntöä mainitussa säännöksessä asetetun kiellon noudattamisesta suhteessa kolmansien valtioiden aluksiin, jotka merihädän vuoksi ovat tulleet jäsenvaltion satamaan. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kansainvälisen oikeuden mukaisesti tällaisesta tilanteesta johtuvat oikeudelliset seuraukset.

Asiassa C-286/90,

jonka Kriminal- og Skifteret i Hjørring (Tanska) on saattanut yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla saadakseen ensin mainitussa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa

Anklagemyndigheden (virallinen syyttäjä)

vastaan

Peter Michael Poulsen

ja

Diva Navigation Corp.

ennakkoratkaisun tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan (EYVL L 288, s. 1) tulkinnasta,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN,

toimien kokoonpanossa: presidentti O. Due, jaostojen puheenjohtajat C. N. Kakouris, G. C. Rodríguez Iglesias ja M. Zuleeg sekä tuomarit G. F. Mancini, R. Joliet, F. A. Schockweiler, J. C. Moitinho de Almeida, F. Grévisse, M. Díez de Velasco ja P. J. G. Kapteyn,

julkisasiamies: G. Tesauro,

kirjaaja: johtava hallintovirkamies H. A. Rühl,

ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, joita ovat esittäneet:

- Peter Michael Poulsen ja Diva Navigation Corp., edustajinaan asianajajat B. Nielsen ja C. Dyvig, Kööpenhamina,

- Tanskan hallitus, asiamiehenään ulkoasiainministeriön oikeudellinen neuvonantaja J. Molde,

- Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudelliset neuvonantajat R. C. Fischer ja H. P. Hartvig,

ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,

kuultuaan Peter Michael Poulsenin ja Diva Navigation Corp:n, Tanskan hallituksen asiamiesten J. Molden ja ulkoasiainministeriön oikeudellisen osaston päällikön T. Lehmannin sekä komission 21.1.1992 pidetyssä istunnossa esittämät suulliset huomautukset,

kuultuaan julkisasiamiehen 31.3.1992 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1 Kriminal- og Skifteret i Hjørring (jäljempänä Kriminal- og Skifteret) on 10.8.1990 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 19.9.1990, esittänyt ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla viisi ennakkoratkaisukysymystä tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 (EYVL L 288, s. 1; jäljempänä asetus) 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinnasta.

2 Kysymykset ovat tulleet esille Anklagemyndighedin (Tanskan virallinen syyttäjä) ja Peter Michael Poulsenin (jäljempänä Poulsen) ja Diva Navigation Corp:n (jäljempänä Diva Navigation) välisessä riita-asiassa. Viimeksi mainittuja syytetään siitä, että Onkel Sam -nimisen aluksen, jonka kapteeni on Poulsen ja jonka omistaa Diva Navigation, miehistö on säilyttänyt, kuljettanut ja varastoinut aluksella asetuksen vastaisesti Pohjois-Atlantilla pyydettyä lohta.

3 Onkel Sam on rekisteröity Panaman alusrekisteriin, ja se purjehtii Panaman lipun alla. Alus kuuluu Diva Navigationille, joka on Panaman oikeuden mukaan perustettu yhtiö, jonka kaikki osakkeet kuuluvat Tanskan kansalaiselle. Aluksen kapteeni on Poulsen. Hän on tanskalainen kuten muukin miehistö, ja hänen palkkansa samoin kuin muun miehistön palkat maksetaan Tanskassa. Silloin kun alus ei ole matkalla se on tavallisesti laituriin kiinnitettynä tanskalaisessa satamassa.

4 Vuoden 1990 alussa Onkel Sam oli pyytänyt 22 332 kilogrammaa lohta Pohjois-Atlantilta jäsenvaltioiden suvereniteettiin ja lainkäyttövaltaan kuulumattomilta vesiltä. Aluksen matkatessa kohti Puolaa, jossa sen lasti oli tarkoitus myydä, se sai polttoainesyöttöhäiriön ja vaikeiden sääolosuhteiden vuoksi kapteeni päätti suunnata aluksen kohti tanskalaista satamaa aluksen kunnostusta varten. Onkel Samin ollessa kiinnitettynä satamaan Tanskan kalastusvalvontayksikkö tarkasti sen. Lasti takavarikoitiin ja myytiin Tanskan markkinoilla. Aluksen kapteeni ja omistaja haastettiin saapumaan Kriminal- og Skifteretiin asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomisen vuoksi.

5 Asetuksen 1 artiklan mukaan asetus koskee kaikilla jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla merialueilla tapahtuvaa kalavarojen pyyntiä ja aluksesta purkamista asetuksessa rajatuilla alueilla 1-8.

6 Tästä säännöksestä poiketen asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään lohen ja meritaimenen osalta, ettei niitä saa säilyttää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, kuljettaa, varastoida, myydä, asettaa näytteille tai saattaa myyntiin, vaan ne on laskettava heti takaisin mereen, jos ne on pyydetty alueilla 1, 2, 3 ja 4, sellaisina kuin alueet on määritetty 1 artiklassa jäsenvaltioiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuulumattomilla vesillä.

7 Kriminal- og Skifteret oli epävarma siitä, voidaanko edellä esitettyä säännöstä soveltaa tässä tapauksessa, ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat viisi kysymystä:

"1) Onko asetuksen N:o 3094/86 6 artiklan kieltoa tulkittava siten, että se koskee kaikkia kapteeneja ja mahdollisesti muita miehistön jäseniä, jotka ovat jonkin yhteisöjen jäsenvaltion kansalaisia, riippumatta siitä, missä valtiossa kalastusalus, jota asia koskee, on rekisteröity ja minkä valtion lipun alla se purjehtii, sekä riippumatta siitä, missä alus on?

2) Onko asetuksen N:o 3094/86 6 artiklan kielto ymmärrettävä siten, että siinä tarkoitetaan omistajia, jotka ovat kolmansien valtioiden kansalaisia, jos saaliit kuljetetaan ainoastaan tilapäisesti yhteisön alueelle?

Siinä tapauksessa, että yhteisöjen tuomioistuin vastaa kysymykseen 1, ettei 6 artiklan kielto koske yhteisön kansalaisten aavalla merellä kolmansissa valtioissa rekisteröidyistä aluksista pyytämää kalaa, sitä pyydetään vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

3) Onko sellaisen kalastusaluksen, joka toteuttaa asetuksen N:o 3094/86 vastaista toimintaa, rekisteröintiä kolmannessa valtiossa kunnioitettava 6 artiklan kiellon osalta, jos otetaan huomioon, että:

- alus kuuluu panamalaiselle yhtiölle, jonka kaikki osakkeet ovat yhteisöjen kansalaisen omistuksessa

- kapteeni ja muut miehistön jäsenet ovat yhteisön kansalaisia

- alusta johdetaan yhteisöjen jäsenvaltiosta käsin

- silloin kun alus ei ole matkalla, se on tavallisesti kiinnitettynä laituriin jossakin yhteisön satamassa?

4) Jos rekisteröintiä on kunnioitettava, yhteisöjen tuomioistuimelta kysytään, millä alueilla kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen sovelletaan kieltoa kuljettaa ja varastoida Pohjois-Atlantista pyydettyä lohta:

a) jos alus on yhteisön kalastusalueella?

b) jos alus on jäsenvaltion aluevesillä?

c) jos alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä?

d) vai ei koskaan?

5) Jos aluksen rekisteröintiä on kunnioitettava ja jos kielto kuljettaa ja varastoida Pohjois-Atlantista pyydettyä lohta on sovellettavissa, yhteisöjen tuomioistuimelta kysytään, onko yhteisön oikeudessa sääntöjä, jotka koskevat sellaisen kiellon noudattamista, joka koskee kolmansien valtioiden aluksia, jotka ovat saapuneet jäsenvaltion satamaan merihädän vuoksi.

Onko tässä tapauksessa merkitystä sillä, onko merihätä sattunut kiellon maantieteellisen soveltamisalan sisä- vai ulkopuolella?"

8 Pääasiaa koskevia tosiseikkoja, menettelyn kulkua ja yhteisöjen tuomioistuimelle esitettyjä kirjallisia huomautuksia koskevat tarkemmat tiedot ilmenevät suullista käsittelyä varten laaditusta kertomuksesta. Oikeudenkäyntiasiakirjojen näitä osia käsitellään jäljempänä ainoastaan, jos se on tarpeen yhteisöjen tuomioistuimen perustelujen selvittämiseksi.

9 Alustavasti on todettava ensin, että yhteisön toimivaltaa on käytettävä kansainvälistä oikeutta noudattaen ja että näin ollen edellä mainittua 6 artiklaa on tulkittava ja sen soveltamisala määriteltävä kansainvälisen merioikeuden sovellettavat oikeussäännöt huomioon ottaen.

10 Tältä osin on otettava huomioon 29.4.1958 tehdyt Geneven yleissopimukset: aluemerta ja lisävyöhykettä koskeva yleissopimus (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarja, osa 516, s. 205), aavaa merta koskeva yleissopimus (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarja osa 450, s. 11), aavan meren kalastusta ja elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskeva yleissopimus (Yhdistyneiden Kansakuntien sopimussarja osa 559, s. 285), siltä osin kuin niissä vahvistetaan kansainvälisessä tapaoikeudessa tunnustetut yleissäännöt sekä 10.12.1982 tehty Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimus (YK:n kolmas merioikeuskonferenssi - Viralliset asiakirjat, osa XVII, 1984, Asiakirja A/Conf. 62/122 ja korjattu versio, s. 157-231, jäljempänä YK:n merioikeusyleissopimus). Sopimus ei ole tullut voimaan, mutta sen määräysten katsotaan suurelta osin ilmentävän merioikeusalan kansainvälisen tapaoikeuden nykyvaihetta (ks. Kansainvälisen tuomioistuimen tuomiot: asiassa merirajan määrittäminen Mainenlahden alueella, Kanada v. Amerikan yhdysvallat, tuomio 12.10.1984, ICJ-Reports 1984, s. 294, 94 kohta; asiassa Mannerjalusta, Libyan arabijamahiriya v. Malta, tuomio 3.6.1985, ICJ-Reports 1985, s. 30, 27 kohta ja asiassa sotilaallinen ja puolisotilaallinen toiminta Nicaraguassa ja Nicaraguaa vastaan, Nicaragua v. Amerikan yhdysvallat, ICJ-Reports 1986, s. 111-112, 212 ja 214 kohta).

11 Tämän jälkeen on korostettava, että kyseisen kiellon tarkoituksena on suojeltujen lajien säilyttäminen. Sen perusta on erityisesti yhteisön vuonna 1982 tekemässä monenkeskisessä sopimuksessa, joka on lohen säilyttämisestä Pohjois-Atlantilla tehty yleissopimus (EYVL L 378, s. 25) ja jossa kielletään kyseisen lajin pyytäminen rantavaltioiden kalastusta koskevaan lainkäyttövaltaan kuuluvan alueen ulkopuolella. Yleissopimus vastaa kansainvälisen yhteisön kaikkien jäsenten yhteistyövelvoitetta aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisessä ja hoidossa, josta on määrätty YK:n merioikeusyleissopimuksen 118 artiklassa. Aavan meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä koskevan, 29.4.1958 tehdyn Geneven yleissopimuksen 6 artiklassa tunnustetaan lisäksi rantavaltioiden lainkäyttövaltaan kuuluviin vesiin liittyvän aavan meren elollisia luonnonvaroja koskeva näiden valtioiden etu. Asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetun kiellon tarkoitus huomioon ottaen kyseistä määräystä on tulkittava siten, että sille annetaan kansainvälisen oikeuden rajoissa suurin mahdollinen tehokas vaikutus (effet utile).

Aluksen kansallisuus

12 Kolmanneksi kansallinen tuomioistuin tiedustelee, voidaanko kolmannessa valtiossa rekisteröityä alusta pitää asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltion aluksena sillä perusteella, että aluksella on todellinen yhteys kyseiseen jäsenvaltioon.

13 Kysymykseen vastattaessa on todettava, että kansainvälisen oikeuden mukaan aluksella voi periaatteessa olla vain yksi kansallisuus, eli sen valtion kansallisuus, jossa alus on rekisteröity (ks. erityisesti aavaa merta koskevan, 29.4.1958 tehdyn Geneven yleissopimuksen 5 ja 6 artikla sekä YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 ja 92 artikla).

14 Tästä säännöstä johtuu, ettei jäsenvaltio voi pitää oman lippunsa alla purjehtivana aluksena sellaista alusta, joka on jo rekisteröity kolmannessa valtiossa ja jolla näin ollen on kyseisen valtion kansallisuus.

15 Se, että tietty hallinnollinen muodollisuus eli rekisteröinti on aluksen ainoa yhteys valtioon, jonka kansallisuus sillä on, ei sulje pois edellä mainitun säännön soveltamista. Sen valtion tehtävänä, joka on ensiksi myöntänyt kansallisuutensa, on nimittäin määrittää kansallisuuden antamisen edellytykset (ks. erityisesti aavaa merta koskevan, 29.4.1958 tehdyn Geneven yleissopimuksen 5 artikla sekä YK:n merioikeusyleissopimuksen 91 artikla).

16 Edellä esitetystä seuraa, että kolmanteen kysymykseen on vastattava, ettei kolmannessa valtiossa rekisteröityä alusta voida pitää tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa sovellettaessa aluksena, jolla on jäsenvaltion kansallisuus sillä perusteella, että aluksella on todellinen yhteys kyseiseen jäsenvaltioon.

Asetuksen 6 artiklan soveltaminen kolmannen valtion lipun alla purjehtivalla aluksella oleviin jäsenvaltion kansalaisiin

17 Ensimmäiseksi kansallinen tuomioistuin tiedustelee, voidaanko asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa soveltaa kapteeniin ja muihin miehistön jäseniin sillä perusteella, että he ovat jäsenvaltion kansalaisia, ottamatta huomioon valtiota, jossa alus on rekisteröity, ja merialuetta, jolla alus on.

18 Tältä osin on korostettava, että miehistön toimintaa koskevan lain soveltaminen ei riipu miehistön jäsenten kansalaisuudesta vaan valtiosta, jossa alus on rekisteröity, ja tilanteen mukaan merialueesta, jolla alus on.

19 Lisäksi asetuksen sanamuodoista tai perusteluista ei ilmene mitään, minkä perusteella voitaisiin ajatella, että yhteisön tarkoituksena on ollut oman lainkäyttövaltansa perusteella määrätä yhteisön kansalaisille velvoitteita.

20 Näin ollen ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, ettei tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voida soveltaa kapteeniin ja muihin miehistön jäseniin sillä perusteella, että he ovat jäsenvaltion kansalaisia, ottamatta huomioon valtiota, jossa alus on rekisteröity, ja merialuetta, jolla alus on.

Asetuksen 6 artiklan sovellettavuus eri merialueisiin

21 Neljänneksi kansallinen tuomioistuin pyytää yhteisöjen tuomioistuinta määrittämään merialueet, joilla asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettava kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen.

22 Kysymykseen vastattaessa on korostettava, ettei edellä mainittua säännöstä voida soveltaa kolmannessa valtiossa rekisteröityyn, aavalla merellä olevaan alukseen, koska periaatteessa tällaiseen alukseen aavalla merellä sovelletaan yksinomaan sen valtion lakia, jonka lipun alla se purjehtii.

23 On totta, että yhteisö on tehnyt vuonna 1982 edellä mainitun, lohen säilyttämistä Pohjois-Atlantilla koskevan yleissopimuksen. Sopimukseen ei kuitenkaan voida vedota sellaisia valtioita vastaan, jotka eivät ole sitä allekirjoittaneet, eikä sitä näin ollen voida soveltaa tällaisissa valtioissa rekisteröityihin aluksiin.

24 Muista merialueista on todettava, että yhteisöllä on toimivalta antaa säännöstö, jossa asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla alueilla pyydetyn lohen kuljetus ja varastointi luokitellaan laittomaksi jäsenvaltioiden yksinomaisella talousvyöhykkeellä, aluevesillä, jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä ja satamissa.

25 Rantavaltion oikeudenkäyttövalta ei ole täydellinen kaikilla alueilla. Näin ollen vaikka merialue kuuluu rantavaltion suvereniteettiin, valtion on kuitenkin kunnioitettava siellä toisten valtioiden lipun alla purjehtivien alusten oikeutta viattomaan kauttakulkuun (aluemerta ja lisävyöhykettä koskevan, 29.4.1958 tehdyn Geneven yleissopimuksen 14-23 artikla; YK:n merioikeusyleissopimuksen 17-32 artikla). Talousvyöhykkeellä rantavaltion toimivaltaa on käytettävä erityisesti merenkulun vapautta kunnioittaen (ks. YK:n merioikeusyleissopimuksen 58 artiklan 1 kohta).

26 Edellä esitetystä seuraa, ettei yhteisön säännöstöä voida soveltaa kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen, joka purjehtii jäsenvaltion yksiomaisella talousvyöhykkeellä, koska aluksella on merenkulun vapaus kyseisellä alueella.

27 Sitä ei myöskään voida soveltaa sellaiseen alukseen, joka kulkee jäsenvaltion aluevesien kautta, siltä osin kuin alus käyttää niillä oikeutta viattomaan kauttakulkuun.

28 Sitä vastoin yhteisön säännöstöä voidaan kylläkin soveltaa, jos alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai erityisesti satamassa, jossa se on kyseisen valtion täyden lainkäyttövallan alainen.

29 Edellä esitetyistä syistä neljänteen kysymykseen on vastattava, että tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voidaan periaatteessa soveltaa kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen ainoastaan silloin, kun alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa.

Mahdollisuus takavarikoida aluksen lasti

30 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä käy ilmi, että toiseksi kansallinen tuomioistuin tiedustelee, voiko se määrätä takavarikoitavaksi asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilla alueilla pyydetyn lohilastin, jota säilytetään kolmannessa valtiossa rekisteröidyllä aluksella, jonka omistaa yhtiö, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa, jos lasti on tilapäisesti kuljetettu yhteisön lainkäyttövaltaan kuuluville vesille.

31 Aivan aluksi on todettava, että kalalastin takavarikointi kuuluu toimenpiteisiin, joista jäsenvaltioilla on velvollisuus määrätä yhteisön säännöstön noudattamiseksi ja evätäkseen sitä rikkovilta tällaisesta rikkomisesta koituvan hyödyn. Takavarikointi on näin ollen liitännäistoimenpide, joka voidaan määrätä toteutettavaksi ainoastaan, jos yhteisön säännöstöä on rikottu.

32 Seuraavaksi on korostettava, että kuten edellisiin kysymyksiin annetuista vastauksista käy ilmi, aluksen omistajan kansalaisuus ja lastin läsnäolon tilapäisyys yhteisön lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä eivät vaikuta kuljetuksen lainvastaisuuteen.

33 Lopuksi on todettava, että koska kieltoa kuljettaa ja varastoida asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilta alueilta pyydettyä lohta voidaan periaatteessa soveltaa kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen ainoastaan silloin, kun alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa, voidaan yhteisön lainkäyttövaltaan kuuluville vesille tilapäisesti kuljetetun lastin takavarikoinnista määrätä ainoastaan edellä esitetyssä tilanteessa.

34 Näin ollen toiseen kysymykseen on vastattava, että kansallinen tuomioistuin voi periaatteessa määrätä tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilta alueilta pyydetyn sellaisen lohilastin takavarikoinnista, joka on tilapäisesti kuljetettu yhteisön lainkäyttövaltaan kuuluville vesille ja jota säilytetään kolmannessa valtiossa rekisteröidyllä aluksella, jonka omistaja on yhtiö, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa, ainoastaan jos alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa.

Merihätää koskevat yhteisön säännöt

35 Viidenneksi kansallinen tuomioistuin tiedustelee, onko yhteisön oikeudessa asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetun kiellon noudattamista koskevia sääntöjä, joita voidaan soveltaa jäsenvaltion satamaan merihädän vuoksi tulleisiin kolmansien valtioiden aluksiin.

36 Tältä osin on todettava, ettei kalavarojen säilyttämistä ja hoitoa koskevan järjestelmän perustamiseksi tai soveltamiseksi annetuissa neuvoston asetuksissa ole säännöksiä, joissa annettaisiin merihädässä olevalle alukselle mahdollisuus välttää kielto.

37 Lisäksi kysymys merihädän oikeudellisista seurauksista ei koske yhteisön säännöstön soveltamisalan määrittämistä vaan sitä, miten jäsenvaltioiden viranomaiset panevat kyseisen säännöstön täytäntöön.

38 Näin ollen kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kansainvälisen oikeuden mukaisesti kolmannen valtion aluksen merihädästä edellä mainitun 6 artiklan soveltamiselle aiheutuvat oikeudelliset seuraukset.

39 Näin ollen viidenteen kysymykseen on vastattava, että yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöjä tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetun kiellon soveltamisesta kolmansien valtioiden aluksiin, jotka merihädän vuoksi ovat tulleet jäsenvaltion satamaan. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kansainvälisen oikeuden mukaisesti tällaisesta tilanteesta johtuvat oikeudelliset seuraukset.

Oikeudenkäyntikulut

40 Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneelle Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikuluista.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut Kriminal- og Skifteretin 10.8.1990 tekemällään päätöksellä sille esittämät kysymykset seuraavasti:

1) Kolmannessa valtiossa rekisteröityä alusta ei voida pitää tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti aluksena, jolla on jäsenvaltion kansallisuus sillä perusteella, että aluksella on todellinen yhteys kyseiseen jäsenvaltioon.

2) Tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei voida soveltaa kapteeniin ja muihin miehistön jäseniin sillä perusteella, että he ovat jäsenvaltion kansalaisia, ottamatta huomioon valtiota, jossa alus on rekisteröity, ja merialuetta, jolla alus on.

3) Tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa voidaan periaatteessa soveltaa kolmannessa valtiossa rekisteröityyn alukseen ainoastaan silloin, kun alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa.

4) Kansallinen tuomioistuin voi periaatteessa määrätä tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuilta alueilta pyydetyn sellaisen lohilastin takavarikoinnista, joka on tilapäisesti kuljetettu yhteisön lainkäyttövaltaan kuuluville vesille ja jota säilytetään kolmannessa valtiossa rekisteröidyllä aluksella, jonka omistaja on yhtiö, jonka kotipaikka on kyseisessä valtiossa, ainoastaan jos alus on jäsenvaltion sisäisillä aluevesillä tai satamassa.

5) Yhteisön oikeudessa ei ole oikeussääntöjä tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä 7 päivänä lokakuuta 1986 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3094/86 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetetun kiellon soveltamisesta kolmansien valtioiden aluksiin, jotka merihädän vuoksi ovat tulleet jäsenvaltion satamaan. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kansainvälisen oikeuden mukaisesti tällaisesta tilanteesta johtuvat oikeudelliset seuraukset.