11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/8

—

korostaa, ettei makroaluestrategia voi kattaa kaikkia toiminta aloja, vaan siinä on keskityttävä ennen kaikkea tietyn makroalueen haasteisiin ja ongelmiin, jotka on kartoitettava yhdessä kumppanien kanssa. Komitea toteaa, ettei makroalueella toiminnallisena alueena ole ennalta määrättyjä rajoja ja että sen määrittely riippuu tiiviisti niiden yhteisten haasteiden laadusta ja määrästä, joihin on määrä tarttua.

—

katsoo, että tällä lähestymistavalla voidaan antaa konkreettinen sisältö alueellisen koheesion tavoitteelle.

—

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategian merkittävä lisäarvo perustuu EU:n Länsi-Balkanin alueeseen kiinnittämään huomioon, että strategia on merkittävä tekijä alueiden sovinnon kannalta ja että se edistää myös Euroopan integraatiota.

—

muistuttaa, että strategian piiriin kuuluu kolme jäsenvaltiota (Italia, Kreikka ja Slovenia), kaksi ehdokasvaltiota (Kroatia ja Montenegro) ja kolme mahdollista ehdokasvaltiota (Albania, Bosnia ja Hertsegovina sekä Serbia). Komitea tähdentää, että meriulottuvuuden ohella makroalueellisessa lähestymistavassa on otettava huomioon kyseisen alueen kaikki keskeiset ongelmat (esimerkiksi ympäristön suojelu ja säilyttäminen, energia, ilmastonmuutos, tutkimus ja innovointi).

—

muistuttaa, että kun sovelletaan komission kolmea kieltoa (ei uusia säännöksiä, ei uusia instituutioita eikä uusia määrärahoja), tulisi samalla sallia seuraavat kolme toimenpidettä: olemassa olevien sääntöjen soveltaminen ja valvonta makroalueella; foorumin, verkon tai alueellisen ryhmittymän perustaminen; olemassa olevien taloudellisten resurssien yhdessä sovittu hyödyntäminen.

Esittelijä

Gian Mario SPACCA (IT, ALDE), Marchen aluehallituksen puheenjohtaja

1.

on tyytyväinen siihen, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi lokakuussa 2009 Itämeren strategian. Näin käynnistettiin menettely, jonka avulla eräät Euroopan alueet ovat löytäneet tai löytämässä makroaluestrategian välineestä mahdollisen ratkaisun ongelmiin, jotka liittyvät tasapainoiseen ja kestäväpohjaiseen kehitykseen.

2.

muistuttaa, että AK on alusta lähtien ollut mukana laatimassa unionin makroaluestrategioita, sillä ne edistävät alue- ja paikallisviranomaisten osallistumista, kunhan ne tuovat lisäarvoa EU:n kannalta.

3.

on tyytyväinen siihen, että 13. huhtikuuta 2010 järjestetyssä konferenssissa ”Euroopan makroalueet: alueyhteistyöhön perustuva integraatio” monet Euroopan alueet vahvistivat kiinnostuksensa aihetta kohtaan. Alueiden komitean järjestämässä konferenssissa käytyjen keskustelujen ja pohdintojen perusteella voidaan todeta, että makroalue voi olla alueellisen yhteistyön innovatiivinen rakenne alueiden välisellä ja ylikansallisella tasolla, ja sen avulla voidaan vahvistaa poliittisten toimien yhtenäisyyttä ja koordinointia eri aloilla, rationalisoida varojen käyttöä, hyödyntää alue- ja paikallisviranomaisten roolia monitasoisen hallinnon periaatteiden pohjalta ja ottaa kansalaisyhteiskunnan organisaatiot laajasti mukaan toimiin.

4.

katsoo, että makroalueellinen lähestymistapa voi menetelmien ja toiminta-alojen kautta nivoutua tiiviisti muihin unionin poliittisiin strategioihin, kuten Eurooppa 2020 -strategiaan, koheesiopolitiikkaan ja yhdennettyyn meripolitiikkaan.

5.

korostaa, ettei makroaluestrategia voi ominaispiirteidensä vuoksi kattaa kaikkia toiminta-aloja, vaan siinä on keskityttävä ennen kaikkea tietyn makroalueen haasteisiin ja ongelmiin, jotka on kartoitettava yhdessä kumppanien kanssa. Yhteistyöperiaatteet on tässä yhteydessä nivottava toissijaisuusperiaatteeseen.

6.

toteaa, ettei makroalueella toiminnallisena alueena ole ennalta määrättyjä rajoja ja että sen määrittely riippuu tiiviisti niiden yhteisten haasteiden laadusta ja määrästä, joihin on määrä tarttua. Sen vuoksi makroalueiden toimintakehysten olisi perustuttava ratkaistavissa oleviin ongelmiin keskittyviin konkreettisiin yhteistyökriteereihin (joiden pohjana ovat maantieteelliset yhteydet). Tällä tavoin tulisi varmistaa aiempaa parempi yhteys muihin alueisiin, esimerkiksi Keski-Eurooppaan sekä Alppien ja Tonavan alueeseen.

7.

katsoo, että tässä mielessä makroaluestrategiasta saattaa muodostua tärkeä väline, jonka avulla voidaan antaa konkreettinen sisältö Lissabonin sopimuksessa nimenomaan mainitulle alueellisen koheesion tavoitteelle ja vahvistaa ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden liittymistä Euroopan unioniin ”vanhojen” ja ”uusien” jäsenvaltioiden – ja myös EU:n ulkopuolisten maiden – alueiden yhteisten intressien kannustamana, kuten Euroopan unionin Itämeren strategian ja Tonavan aluetta koskevan strategian tarjoamat esimerkit osoittavat.

8.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategian merkittävä lisäarvo perustuu siihen, että se tuo esille EU:n Länsi-Balkanin alueeseen kiinnittämän huomion, joka on aiemmin ilmennyt Keski- ja Itä-Euroopan alueiden integroitumisen yhteydessä.

9.

katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia on merkittävä tekijä Adrian- ja Joonianmeren itäisten alueiden sovinnon kannalta, ja että samalla sen avulla tunnustetaan ja löydetään uudelleen yhdistävät arvot, jotka ovat vuosisatoja yhdistäneet kyseisiä rannikkoalueita.

10.

korostaa, että makroaluestrategian lisäetuna on mahdollisuus vahvistaa alueellista yhteistyötä sekä edistää Euroopan integraatiota näillä myös laajempaan Välimeren alueeseen kuuluvilla seuduilla.

11.

korostaa, ettei makroalue ole uusi institutionaalinen taso Euroopan unionissa vaan verkosto, toimintatapa tai paremminkin yhteinen toimenpide, johon osallistuu erilaisia eurooppalaisia, valtiollisia, alueellisia ja paikallisia toimijoita ja jonka piiriin kuuluu erilaisia politiikanaloja ja rahoitusohjelmia. Kaikkien toimijoiden, välineiden ja aloitteiden joustava verkottuminen ilman turhaa byrokratiaa onkin toivottavaa.

12.

toteaa, että Adrian- ja Joonianmeri muodostavat kansainvälisen merialueen ja kansainvälisen alueen. Historiallisesti, maantieteellisesti ja taloudellisesti sekä ympäristön ja yhteiskunnan kannalta alueen maiden vuorovaikutus on aina ollut keskeisessä asemassa. Adrian- ja Joonianmeri ovat tärkeitä merialueita ja merellisiä (ekologisia) ympäristöjä Euroopassa. Ne virtaavat keskeiseen Välimereen, joka on puolisuljettu meri ja jossa vesi vaihtuu hitaasti.

13.

painottaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroalueeseen kuuluu kyseisiin meriin rajoittuvia EU:n jäsenvaltioita, ehdokasvaltioita ja mahdollisia ehdokasvaltioita. Alue on taloudellisesti, kulttuurisesti ja ympäristön kannalta hyvin epäyhtenäinen. Länsi-Balkanin maiden käynnissä olevan EU-jäsenyysprosessin myötä Adrian- ja Joonianmerellä vaikuttaa yhteisen perinnön lisäksi yhä enemmän myös henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuminen.

14.

muistuttaa, että strategian piiriin kuuluva maantieteellinen alue kattaa kolme jäsenvaltiota (Italia ja etenkin sen Adrian- ja Joonianmereen rajoittuvat alueet, Kreikka ja Slovenia), kaksi ehdokasvaltiota (Kroatia ja Montenegro) sekä kolme mahdollista ehdokasvaltiota (Albania, Bosnia ja Hertsegovina sekä Serbia). Alue on merialueita lukuun ottamatta kooltaan lähes 450 000 neliökilometriä, ja sillä asuu noin 60 miljoonaa ihmistä. Alue ulottuu kyseisiä merialueita laajemmalle ja on alueita yhdistävän luonteensa vuoksi kansoja ja instituutioita toisiinsa liittävä rengas, joten se soveltuu hyvin sellaisen yhteisen strategian kehittämisen kohteeksi, jonka avulla voidaan luoda mahdollisuuksia kestäväpohjaista kehitystä varten ja optimoida ajatusten, henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vaihtoa.

15.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren alue on ”puolisuljettu meri” ja tulevaisuudessa yhä enemmän Euroopan unionin ”sisämeri”. Merialue muistuttaa Itämeren aluetta, sillä molemmat ovat vesialtaita, joilla on samankaltaisia ongelmia ja haasteita, ja molemmat ”yhdistävät” jäsenvaltioita ja unionin ulkopuolisia maita. Molemmat muodostavat myös Tonavan alueen luonnollisen meriyhteyden.

16.

painottaa, että kaikki Euroopan alueet ovat keskenään toiminnallisessa yhteydessä ja että jos Itämeren ja Tonavan alueet yhdistettäisiin Adrian- ja Joonianmeren alueeseen, niin kuin olisi suotavaa, vahvistettaisiin ja täydennettäisiin luontevasti unionin alueellisen yhteistyön politiikkaa.

17.

panee merkille, että Adrian- ja Joonianmeren alueella on 1970-luvun lopulta lähtien toiminut erilaisia organisaatioita ja aloitteita. Niistä tärkeimmät ovat seuraavat:

Lisäksi on olemassa lukuisia verkostoja infrastruktuurin (kuten pohjoisen Adrianmeren satamajärjestö North Adriatic Port Association, NAPA), kulttuurin sekä perus- ja ammattikoulutuksen aloilla.

18.

muistuttaa, että Euroopan unioni toteuttaa alueella merkittäviä toimia, jotka rahoitetaan temaattisista ohjelmista (liikenne, energia, ympäristö jne.), unionin koheesiopolitiikan kansallisista ja alueellisista ohjelmista (tavoitteet 1 ja 2) sekä eurooppalaisista alueellisista yhteistyöohjelmista, joista mainittakoon Adrianmeren alueella toteutettava rajatylittävän yhteistyön ohjelma IPA CBC ja vastaavanlaiset rajatylittävän yhteistyön ohjelmat (esimerkiksi Italian ja Slovenian ja Italian ja Kreikan kesken) sekä valtioiden välisen yhteistyön ohjelmat (Keski-Euroopan ohjelma Central Europe – CE, Kaakkois-Euroopan ohjelma South East Europe – SEE, Välimeren ohjelma MED ja Alppien alueen ohjelma Alpine Space). Lisäksi toimia rahoitetaan Euroopan aluekehitysrahastosta sekä liittymistä valmistelevasta tukivälineestä IPAsta. Euroopan unionin makroaluestrategian tarve ja lisäarvo perustuvat kyseisten ohjelmien, valtio-, alue- ja paikallistasolla toteutettujen ohjelmien sekä Euroopan investointipankin investointien, paikallisen luottojärjestelmän ja yksityisten toimijoiden välisen vahvan integraation etuihin. Komitea korostaa tässä yhteydessä, ettei tällainen prosessi voi rajoittua hallitustenväliseen lähestymistapaan vaan edellyttää poliittisen ja institutionaalisen kannustimen välitöntä soveltamista sekä EU:n toimielinten teknistä asiantuntemusta.

19.

korostaa, että kyseinen laaja yhteysverkosto on merkittävä viitepohja ja välttämätön perusta kehitettäessä paikallis- ja aluepolitiikkojen eurooppalaista ulottuvuutta. Rajatylittävien, valtioiden välisten ja alueidenvälisten kumppanuusjärjestelmien tukeminen on strategista aluetasolla, ja se edistää paikallisviranomaisten, alueiden ja keskushallinnon vuoropuhelu- ja yhteistyöjärjestelmien luomista Lissabonin sopimuksen mukaisesti.

20.

katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren aloitteessa voi ominaispiirteidensä ja etenkin sen jäsenvaltioiden vesien ja rannikkoalueiden suojeluun liittyviä aiheita kohtaan osoittamien intressien vuoksi tulla muita enemmän esiin välimerellinen ulottuvuus. Maantieteellisten intressien ja niihin liittyvien kysymysten vuoksi Adrian- ja Joonianmeren aloite tuo lisäarvoa alueen vakauttamisprosesseihin ja etenkin pyrkimyksiin integroitua eurooppalaiseen alueeseen luomatta päällekkäisyyksiä muiden eri tavoin järjestyneiden ja eri asemassa olevien instituutioiden kanssa.

21.

muistuttaa, että Adrian- ja Joonianmeren neuvosto, jonka muodostavat Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien maiden ulkoministerit, hyväksyi 5. toukokuuta 2010 Anconassa julkilausuman, jossa kannatettiin ehdotusta Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiasta ja kehotettiin jäsenvaltioita (Italia, Kreikka ja Slovenia) edistämään sen hyväksymistä unionin toimielimissä.

22.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren neuvosto antoi Brysselissä 23. toukokuuta 2011 julkilausuman, jossa suhtaudutaan myönteisesti Eurooppa-neuvoston 13. huhtikuuta 2011 tekemään päätökseen kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan tulevia makroalueita käsitteleviä toimiaan ja vahvistetaan sitoumus tukea Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiaa, joka on määrä toteuttaa yhteistyössä Euroopan komission kanssa ja johon valtio-, alue- ja paikallistason instituutiot osallistuvat.

23.

painottaa, että Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien kansallisten parlamenttien puhemiehet antoivat 8. ja 9. konferensseissaan, jotka pidettiin Barissa Italiassa 29. huhtikuuta 2010 ja Budvassa Montenegrossa 11. huhtikuuta 2011, erilliset loppujulistukset, joissa vakuutetaan, että parlamentit sitoutuvat tehostamaan toimia kaikkien aloitteeseen kuuluvien Länsi-Balkanin maiden EU-liittymisprosessin edistämiseksi, ja kehotetaan unionin toimielimiä kehittämään Kaakkois-Eurooppaa varten Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia.

24.

muistuttaa, että strategian piiriin kuuluvien alueiden toiminnallinen keskus on Adrian- tai Joonianmerellä. Adrianmeren vastakkaisten rantojen ja sisämaan maisema- ja ympäristöerot ovat merkittäviä geomorfologisten ominaispiirteiden, taajamakehityksestä johtuvan huomattavan paineen ja väestökehityksen erojen vuoksi. Alueella on myös tiiviitä yhteyksiä ja vuorovaikutussuhteita Itävallan alueisiin sekä Välimeren keski- ja itäosiin.

25.

toteaa, että eräillä rannikkoalueilla kaupungistumisella on huomattava vaikutus, joka on erityisen vahva etenkin teollisuus- ja matkailukeskittymissä. Voimakas tuotantokäyttö, paikallinen kysyntä ja tästä aiheutuneet rannikon luontotyyppien muutokset ovat johtaneet laajalle levinneeseen ylikuormitukseen ja luonnonympäristön jatkuvaan vähenemiseen. Tästä huolimatta on olemassa merkittäviä luontoalueita sekä kansallisia ja alueellisia suojelualueita.

26.

tuo esiin, että eräillä rannikkoalueilla maiseman ja ympäristöperinnön jatkuvuus on kehitysprosessien vuoksi yhä uhanalaisempaa. Kyseisillä alueilla havaittavia ilmiöitä ovat viemäröinnin ja jätehuollon puutteet, rannikon lisääntyvä kaupungistuminen sekä liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon jatkuvat haitta-ainepäästöt.

27.

painottaa, että Euroopan unionin Adrian- ja Joonianmeren strategia on laajassa mielessä arvokas väline paitsi kyseisille alueille, myös EU:lle kokonaisuudessaan. Se on täysin älykästä, kestäväpohjaista ja osallistavaa kehittämistä koskevien EU:n strategisten suuntaviivojen ja etenkin Eurooppa 2020 -strategian mukainen. Strategisen suunnittelun on määrä käynnistyä vuonna 2012 tai 2013, jotta voidaan varmistaa edellä mainittu yhdenmukaisuus sekä suurin mahdollinen yhtenäisyys monivuotisen rahoituskehyksen, siihen liittyvien yhteisten strategisten puitteiden ja toimintaohjelmien painopisteiden kanssa.

28.

katsoo, että jos Adrian- ja Joonianmeren strategialle olisi määriteltävä tavoite, se olisi ”yhdistää ja suojella”. Strategian tarkoituksena on saattaa makroalueen alueet yhteen kestävän kehityksen edistämiseksi sekä suojella herkkää meri-, rannikko- ja sisämaaympäristöä. Kaksi eurooppalaista makrostrategiaa – Itämeren ja Tonavan alueen strategia – sekä EU:n Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia ja EU:n tulevat strategiat (1) voivat muodostaa myös perusrakenteisiin liittyviä yhteyksiä ja synergioita, joihin viitataan yleisten asioiden neuvoston 13. huhtikuuta 2011 antamien päätelmien 18 kohdassa. Ne voivat parhaassa tapauksessa muodostaa Pohjois- ja Etelä-Euroopan yhdistävän akselin, ja tässä yhteydessä Adrian- ja Joonianmeren makroalue, johon voisivat kuulua myös Välimeren keski- ja itäosat, vahvistaisi ja helpottaisi Kaakkois-Euroopan yhteyksiä muuhun maailmaan pidentämällä Itämeri–Adrianmeri-käytävää ja sen yhteyttä intermodaalisiin verkkoihin 29. kesäkuuta 2011 annetussa komission tiedonannossa KOM(2011) 500 lopullinen esitetyllä tavalla. Koska Adrian- ja Joonianmeren alueen strategia ja Tonavan alueen strategia saattavat mennä maantieteellisesti pitkältikin päällekkäin, Euroopan komission olisi huolehdittava asianmukaisista yhteensovittamismekanismeista.

29.

katsoo, että merialue määritellään siihen rajoittuvien ja sen yhdistämien maiden ja alueiden yhteiseksi resurssiksi sekä niiden yhteiseksi omaisuudeksi, jota on suojeltava. Meri tarvitsee myös yhteisiä toimia vaurauden ja kehityksen luomiseksi. Meri on herkkä järjestelmä, ja tämä pitää paikkansa etenkin Adrian- ja Joonianmeren osalta, sillä ne ovat meriä, joiden Välimereen yhdistyvät vedet vaihtuvat hitaasti; Välimeri puolestaan on puolisuljettu meri. Adrian- ja Joonianmeren ympäristön säilyttämiseksi Adrian- ja Joonianmeren strategiaan tulisi nivoa asianmukaisia meristrategioita.

30.

toteaa, että tästä näkökulmasta Adrian- ja Joonianmeren makroaluetta voidaan pitää merellisenä yhteisönä. Strategia tuo näin ollen mukanaan suunnitteluasiakirjojen ohella myös konkreettisia ja näkyviä toimia, joilla pyritään vastaamaan alueen kohtaamiin haasteisiin. Valtioiden, alueiden ja muiden sidosryhmien on johtavina kumppanitahoina kannettava vastuunsa tietyillä painopistealoilla ja yhdennetyn meripolitiikan, liikennepolitiikan ja yleiseurooppalaisiin käytäviin nivoutuvien satamajärjestelmien mukaisissa lippulaivahankkeissa.

31.

tähdentää, että meriulottuvuuden ohella makroalueellisessa lähestymistavassa on otettava huomioon Adrian- ja Joonianmeren makroalueen kaikki nykyiset keskeiset ongelmat ympäristön suojelemisesta ja säilyttämisestä energia-asioihin, ilmastonmuutoksesta tutkimukseen ja innovointiin, pohjaveden suojelusta kulttuuriresursseihin, kilpailukykyyn ja työpaikkojen luomiseen, kauppaan, logistiikkaan ja julkishallinnon johtajien koulutukseen Adrian- ja Joonianmeren alueella.

32.

palauttaa mieliin Euroopan komission kannan, jonka mukaan makroaluestrategioiden kehityksessä sovelletaan tällä hetkellä kolmea kieltoa: ei uusia säännöksiä, ei uusia instituutioita eikä uusia määrärahoja. Komitea toistaa kuitenkin katsovansa, että samalla tulisi sallia seuraavat kolme toimenpidettä: olemassa olevien sääntöjen yhteisesti sovittu soveltaminen ja valvonta makroalueella, EU:n toimielinten organisoiman alue- ja paikallisviranomaisten ja jäsenvaltioiden sekä eturyhmien foorumin, verkon tai alueellisen ryhmittymän perustaminen sekä sopiminen EU:n olemassa olevien taloudellisten resurssien hyödyntämisestä makroaluestrategioiden kehittämiseksi ja toteuttamiseksi.

33.

kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan Euroopan komissiolle vuosiin 2012–2013 mennessä tehtäväksi Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategian kehittämisen. Mikäli keskustelussa päästään riittävän pitkälle, strategia voi edustaa unionitasolla yhteisön toimielinten vastuullista valintaa, sillä näin voidaan saavuttaa yhteisymmärrys ja samalla luoda käytännöllinen lähestymistapa makroaluestrategian kolmeen peruspilariin nähden ja vaikuttaa uuteen ohjelmakauteen vuosina 2014–2020.

34.

toteaa, että toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteisiin liittyvän kysymyksen osalta Adrian- ja Joonianmeren alueelle on Itämeren ja Tonavan alueen tapaan mahdollista määritellä eurooppalainen strategia, jossa hyödynnetään lukuisia jo olemassa olevia yhteistyöverkkoja sekä moninaisia jo käynnistettyjä aloitteita, ohjelmia ja hankkeita sekä mukautetaan eri toimijoiden käytössä olevia välineitä ja koordinoidaan ne. Näin vakiinnutetaan osaltaan valtioiden välistä ja sisäistä integraatioprosessia kansalaisyhteiskunnan osallistuessa yhä enemmän päätöksentekoprosessiin ja konkreettisten toimien toteutukseen.

35.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroalueen strategia voi toimia erinomaisena käytännössä sovellettavana monitasoisen hallinnon esimerkkinä, sillä se luo mahdollisuuksia yhteistyön ja vuorovaikutuksen hyödyntämiseen ja optimointiin kaikille niille toimijoille, joita kyseisen alueen suuret haasteet koskevat.

36.

muistuttaa, että tässä vaiheessa, jossa suurin osa toimista pohjautuu unionin ja jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvia aloja koskeviin oikeusperustoihin, komission on aluksi rajoituttava esittämään tiettyjä toimia, joita kehitetään kaikkien asianomaisten hallintotasojen yhteistyöllä kulloistenkin toimivaltuuksien ja velvollisuuksien mukaisesti. Myöhemmin se voi koordinoida ja seurata strategiaa, helpottaa sen toteutusta ja ryhtyä jatkotoimiin. Tehtävän suorittamisessa komission on turvauduttava mahdollisuuksien mukaan jo olemassa oleviin rakenteisiin.

37.

katsoo, että Adrian- ja Joonianmeren neuvoston (Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien maiden ulkoasiainministerit) antamien julkilausumien sekä pakottavien ongelmien ja nykyisten haasteiden valossa Adrian- ja Joonianmeren eurooppalaisen strategian laatiminen on aloitettava välittömästi. Alueiden komitea kehottaakin Eurooppa-neuvostoa antamaan Euroopan komission tehtäväksi kyseisen strategian laatimisen.

38.

kehottaa – Adrian- ja Joonianmeren aloitteeseen osallistuvien maiden parlamenttien puhemiesten konferensseissa annettujen julkilausumien perusteella sekä EU:n liittymisprosessin loppuunsaattamisen strateginen arvo huomioon ottaen – Euroopan parlamenttia esittämään vahvan poliittisen aloitteen Adrian- ja Joonianmeren makroaluetta käsittelevän Euroopan unionin strategian käynnistämiseksi.

39.

kehottaa Euroopan parlamenttia, joka laatii parhaillaan yhdennetyn meripolitiikan toteuttamista, aluevesien hallinnointia ja kuljetuspolitiikkaa käsitteleviä merkittäviä asiakirjoja, ottamaan huomioon Adrian- ja Joonianmeren makroalueellisen ulottuvuuden.

40.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategia on täydellisesti sopusoinnussa sen kanssa, että laaditaan raja-alueiden yhteistyöhön keskittyviä euroalueita ja kehitetään eurooppalaisia rakenteita rajatylittäville, ylikansallisille ja alueidenvälisille hankkeille eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) muodossa.

41.

suosittaa, että makroaluestrategiat nivotaan täysimääräisesti Euroopan unionin politiikkoihin ja etenkin vuoden 2013 jälkeisen ajan koheesiopolitiikkaan alueyhteistyötä käsittelevillä aloilla (etenkin kun ajatellaan rajatylittävää ja kansainvälistä yhteistyötä), jotta seuraavan ohjelmakauden (2014–2020) alueellisilla toimintaohjelmilla voitaisiin edistää makroaluestrategioiden tehokasta toteuttamista.

42.

kehottaa komissiota – yleisten asioiden neuvoston 13. huhtikuuta 2011 antamien päätelmien 21 kohdan sekä 23.–24. kesäkuuta 2011 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätelmien mukaisesti ja ottaen huomioon, että valtiolliset ja paikalliset instituutiot ovat jo pitkään suunnitelleet makroaluestrategiaa – seuraamaan välittömästi ja huolellisesti käynnissä olevia, Adrian- ja Joonianmeren alueita koskevia strategisia hankkeita, jotka on hyväksytty tai joita ollaan hyväksymässä. Komitea kehottaa komissiota toteuttamaan käsillä olevan lausunnon kohdassa 32 mainitut kolme toimenpidettä.

43.

pitää ehdottoman välttämättömänä ja kiireellisenä, että makroalueiden roolia ja tehtävää tutkitaan edelleen ja että ne määritellään asianomaisen vihreän kirjan yhteydessä, kuten se on jo kehottanut päätöslauselmassaan Euroopan komission vuoden 2010 lainsäädäntö- ja työohjelmasta.

44.

korostaa, että Adrian- ja Joonianmeren strategia perustuu toissijaisuusperiaatteen soveltamiseen. Siinä käsitellään aiheita ja ongelmia, joita ei voida ratkaista pelkästään paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla.

45.

toteaa, että strategia on määrä laatia laajan julkisen kuulemisen pohjalta. Kuuleminen on toteutettava ottaen huomioon EU:n Itämeren ja Tonavan alueen strategioista saadut kokemukset ja tiiviissä yhteistyössä alueen verkostojen ja organisaatioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisia ja muita tärkeitä kumppanitahoja edustavan alueiden komitean kanssa.

46.

muistuttaa, että avoimuutta, näkyvyyttä ja makroaluestrategioiden välistä hyvien käytänteiden vaihtoa käsittelevän yleisten asiain neuvoston 13. huhtikuuta 2011 antaman suosituksen mukaisesti Adrian- ja Joonianmeren makroalueen kumppanitahot järjestivät Open Days -tapahtumassa vuonna 2011 arviointitilaisuuden makroalueisiin liittyvistä aiheista ja tarkastelivat etenkin ehdotusta Adrian- ja Joonianmeren makroaluestrategiaksi. Tässä yhteydessä käytiin keskustelu, johon osallistui kumppanitahoihin kuuluvien 13 alueen ja kunnan edustajia, ja järjestettiin julkisille ja yksityisille kumppanitahoille seminaari, jossa esiteltiin parhaillaan toteutettavia erityishankkeita.

47.

antaa puheenjohtajan tehtäväksi toimittaa käsillä oleva oma-aloitteinen lausunto Euroopan komissiolle, Euroopan parlamentille, nykyiselle neuvoston puheenjohtajamaalle sekä puheenjohtajakolmikon kumppaneille.