Sopimuksella luodaan virallinen kehys yhteistyölle, jonka tavoitteena on edistää, kehittää ja helpottaa tieteellistä ja teknistä toimintaa rauhanomaisissa tarkoituksissa.

Neuvoston päätöksellä hyväksyttiin sopimuksen tekeminen Euroopan yhteisön (nykyisen Euroopan unionin eli EU:n) puolesta.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Sopimuksen mukainen yhteistoiminta perustuu seuraaviin periaatteisiin:

molemminpuolinen ja oikeudenmukainen osallistuminen ja hyöty,
mahdollisuus osallistua vastavuoroisesti toisen osapuolen toteuttamiin tai rahoittamiin ohjelmiin ja hankkeisiin,
tietojen oikea-aikainen vaihto,
osaamisyhteiskunnan edistäminen osapuolten taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen hyväksi,
immateriaalioikeuksien suojaaminen.

Yhteistyö

Sopimus kattaa kaksi yhteistyötoimien muotoa:

suorat yhteistyötoimet, kuten
- tapaamiset, mukaan lukien asiantuntijatapaamiset, jotta voidaan
  - keskustella ja vaihtaa tietoa yleisistä tai erityisistä tutkimusta ja teknologiaa koskevista aiheista sekä
  - yksilöidä tutkimus- ja kehityshankkeita ja -ohjelmia, joita voidaan toteuttaa yhteistyössä,
- tiedonvaihto tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvistä toimista, politiikasta, toimintatavoista, laeista ja määräyksistä,
- tutkijoiden, teknisen henkilöstön ja muiden asiantuntijoiden vierailut ja vaihto yleisiin tai erityisiin aiheisiin liittyen,
- tieteellisen ja teknologisen yhteistyön sekakomitean mahdollisesti päättämät muut toimet, jotka toteutetaan tieteen ja teknologian aloilla osapuolen lakien ja määräysten mukaisesti, mukaan luettuna yhteistyöhankkeiden ja -ohjelmien toteuttaminen,
epäsuorat yhteistyötoimet: sopimuspuolen mikä tahansa osanottaja* voi osallistua mihin tahansa toisen osapuolen toteuttamaan tai rahoittamaan tutkimusohjelmaan tai -hankkeeseen osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

VOIMAANTULO

Sopimus tuli voimaan 30. tammikuuta 2009 ja on aluksi voimassa viiden vuoden ajan. Sopimus pysyy voimassa, kunnes jompikumpi osapuoli ilmoittaa kirjallisesti toiselle osapuolelle aikovansa irtisanoa sopimuksen.

TAUSTAA

EU ja Uuden-Seelannin välisiä suhteita säännellään useilla sopimuksilla.

Ensimmäinen EU:n ja Uuden-Seelannin välistä yhteistyötä koskeva poliittinen asiakirja on vuodelta 1999, jolloin allekirjoitettiin ”Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin suhteita koskeva yhteinen julistus”.

Vuoden 1999 julistus korvattiin vuonna 2007 ”Euroopan unionin ja Uuden-Seelannin yhteisellä julistuksella keskinäisistä suhteista ja yhteistyöstä”. Se oli päivitetty poliittinen julistus, jossa määriteltiin EU:lle ja Uudelle-Seelannille yksityiskohtainen toimintaohjelma muun muassa seuraavilla aloilla: maailmanlaajuinen ja alueellinen turvallisuus, terrorismin torjunta ja ihmisoikeudet, kehitysapu- ja talousyhteistyö, kauppa, ilmastonmuutos sekä tiede ja teknologia. Lisäksi yhteisessä julistuksessa korostettiin yhteistyön tiivistämisen merkitystä ihmisten välisten yhteyksien tukemisessa ja korkea-asteen vaihto-ohjelmien edistämisessä.

Kesäkuussa 2018 Euroopan komissio ja Uuden-Seelannin hallitus käynnistivät virallisesti neuvottelut kauppasopimuksesta EU:n ja Uuden-Seelannin välillä.

Lisätietoja:

Uusi-Seelanti ja EU (Euroopan ulkosuhdehallinto).

Lisätietoja tutkimus- ja innovointiyhteistyöstä Uuden-Seelannin kanssa:

Kansainvälinen tutkimus- ja innovointiyhteistyö Uuden-Seelannin kanssa (Euroopan komissio)
EU:n ja Uuden-Seelannin tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva etenemissuunnitelma (Euroopan komissio).

KESKEISET TERMIT

osanottaja: Uudessa-Seelannissa tai yhteisössä vakituisesti asuva luonnollinen henkilö tai Uuteen-Seelantiin tai yhteisöön sijoittautunut oikeushenkilö, joka on oikeushenkilö ja jolla voi olla omissa nimissään kaikentyyppisiä oikeuksia ja velvoitteita.

ASIAKIRJAT

Sopimus tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin hallituksen välillä (EUVL L 171, 1.7.2009, s. 28-35)

Neuvoston päätös 2009/502/EY, tehty 19 päivänä tammikuuta 2009, Euroopan yhteisön ja Uuden-Seelannin hallituksen välisen tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan sopimuksen tekemisestä yhteisön puolesta (EUVL L 171, 1.7.2009, s. 27)