Asia C-33/04

Euroopan yhteisöjen komissio

vastaan

Luxemburgin suurherttuakunta

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Televiestintä – Direktiivi 97/33/EY – 7 artiklan 5 kohta – Velvoite, jonka mukaan toimivaltaisen elimen, joka on riippumaton teleorganisaatiosta, on tarkastettava kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus ja jonka mukaan vaatimustenmukaisuudesta on julkaistava lausunto – Direktiivi 98/10/EY – 18 artiklan 1 ja 2 kohta – Toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön siltä osin kuin on kyse siitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tarkastaa, että kustannuslaskentamenetelmä on vaatimusten mukainen, sekä siltä osin kuin on kyse vaatimustenmukaisuudesta annettavan lausunnon vuosittaisesta julkaisemisesta, ei ole sovellettu oikein – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeussuojan tarve – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Puolustautumisoikeudet – Direktiivit 2002/19/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY – Siirtymäsäännökset – Jäsenvaltioiden pidättyminen direktiivin täytäntöönpanolle varattuna määräaikana antamasta säännöksiä, jotka voivat vakavasti vaarantaa tämän direktiivin tavoitteen – Yhteenliittämisen viitetarjoukset

Julkisasiamies F. G. Jacobsin ratkaisuehdotus 2.6.2005 

Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 8.12.2005 

Tuomion tiivistelmä

1.     Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Kanteen kohteen määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä – Vaatimusten muuttaminen kanteessa – Sallittavuus – Edellytykset

(EY 226 artikla)

2.     Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäynnin kohde – Kanteen kohteen määrittäminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä – Muuttaminen, joka johtuu yhteisön oikeuden muutoksesta – Sallittavuus – Edellytykset

(EY 226 artikla)

3.     Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Komission kanneoikeus – Kanneoikeuden käyttäminen ei edellytä erityistä oikeussuojan tarvetta – Vapaa harkinta

(EY 226 artikla)

4.     Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Kohtuuttoman pitkä kesto – Seikka, joka vaikuttaa kanteen tutkittavaksi ottamiseen ainoastaan siinä tapauksessa, että puolustautumisoikeuksia on loukattu – Todistustaakka

(EY 226 artikla)

5.     Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Televiestintäala – Avoimen verkon tarjoaminen (ONP) puhelintoiminnassa ja teleyleispalvelun tarjoaminen – Direktiivi 98/10 – Jäsenvaltio, joka ei ole tarkastuttanut kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuutta teleorganisaatiosta riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja joka ei ole julkaissut lausuntoa vaatimustenmukaisuudesta – Mainittujen kustannuslaskentamenetelmien tarkastustoimenpiteiden virheellinen soveltaminen – Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohta, direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohta, direktiivin 2002/21 27 artikla ja direktiivin 2002/22 16 artikla)

1.     EY 226 artiklan nojalla nostetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, joten kanteen on perustuttava samoihin syihin ja perusteisiin kuin perusteltu lausunto. Tämä vaatimus, jonka mukaan EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että virallisessa huomautuksessa esitettyjen väitteiden, perustellun lausunnon lausunto-osan ja kanteessa esitettyjen vaatimusten pitäisi aina olla täysin yhteneviä, kunhan oikeusriidan kohdetta ei ole laajennettu tai muutettu.

(ks. 36 ja 37 kohta)

2.     EY 226 artiklan mukaisesti nostetun kanteen ollessa kyseessä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä on arvioitava sellaisen yhteisön lainsäädännön perusteella, joka oli voimassa komission kyseiselle jäsenvaltiolle perustellun lausunnon noudattamista varten asettaman määräajan päättyessä.

Jos yhteisön lainsäädäntö kuitenkin muuttuu oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana, komission vaatimus, kun se vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan sellaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisen, jotka perustuvat yhteisön toimen alkuperäiseen versioon, jota on sittemmin muutettu tai joka on kumottu, voidaan ottaa tutkittavaksi, jos nämä velvoitteet on sisällytetty myös uusiin säännöksiin. Kanteen kohdetta ei sen sijaan voida ulottaa sellaisiin uusien säännösten mukaisiin velvoitteisiin, joilla ei ollut vastinetta kyseisen toimen aikaisemmassa versiossa, rikkomatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuudelle asetettuja olennaisia muotomääräyksiä.

(ks. 43 ja 49 kohta)

3.     Komission ei EY 226 artiklaan perustuvaa toimivaltaansa käyttäessään tarvitse näyttää toteen oikeussuojan tarvetta. Komission tehtävänä on yleisen edun mukaisesti viran puolesta huolehtia siitä, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisön oikeutta, ja saada yhteisöjen tuomioistuin toteamaan siihen perustuvien velvollisuuksien mahdolliset noudattamatta jättämiset niiden lopettamiseksi.

Juuri komission tehtävänä on näin ollen arvioida jäsenvaltioon kohdistettavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta, määrittää ne säännökset, joita se katsoo jäsenvaltion rikkoneen, ja valita ajankohta, jolloin se aloittaa jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, eikä niillä näkökohdilla, joilla on ratkaiseva merkitys tässä valinnassa, ole vaikutusta kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin. Kun komissio arvioi vain sitä, onko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostaminen ja sen pysyttäminen tarkoituksenmukaista, yhteisöjen tuomioistuin tutkii, onko kyseessä väitetty jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönti, eikä sen asiana ole antaa komission harkintavallan käyttöä koskevaa ratkaisua.

(ks. 65–67 kohta)

4.     Vaikka on totta, että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohtuuttoman pitkä kesto voi olla virhe, jonka vuoksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on jätettävä tutkimatta, tällainen päätelmä on tehtävä ainoastaan tapauksissa, joissa komission toiminta on tehnyt sen väitteiden vääräksi osoittamisen vaikeaksi ja loukannut siten puolustautumisoikeuksia. Jäsenvaltion on esitettävä näyttö tällaisesta vaikeudesta.

(ks. 76 kohta)

5.     Jäsenvaltio, joka ei noudata televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi annetun direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukaista velvollisuutta tarkastuttaa kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja julkaista lausunto vaatimustenmukaisuudesta vuosilta 1998 ja 1999 ja joka ei käytännössä sovella oikein vuoden 2000 osalta avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä annetun direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa, sellaisina kuin ne on pysytetty voimassa sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21 27 artiklalla luettuna yhdessä yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22 16 artiklan kanssa, säädettyjä toimenpiteitä, jotka koskevat sitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on tämän sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen, ei noudata direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan eikä direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan.

(ks. 92 kohta ja tuomiolauselma)

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)

8 päivänä joulukuuta 2005 (*)

Jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen – Televiestintä – Direktiivi 97/33/EY – 7 artiklan 5 kohta – Velvoite, jonka mukaan toimivaltaisen elimen, joka on riippumaton teleorganisaatiosta, on tarkastettava kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus ja jonka mukaan vaatimustenmukaisuudesta on julkaistava lausunto – Direktiivi 98/10/EY – 18 artiklan 1 ja 2 kohta – Toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön siltä osin kuin on kyse siitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen, sekä siltä osin kuin on kyse vaatimustenmukaisuudesta annettavan lausunnon vuosittaisesta julkaisemisesta, ei ole sovellettu oikein – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeussuojan tarve – Oikeudenkäyntiä edeltävä menettely – Puolustautumisoikeudet – Direktiivit 2002/19/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY – Siirtymäsäännökset – Jäsenvaltioiden pidättyminen direktiivin täytäntöönpanolle varattuna määräaikana antamasta säännöksiä, jotka voivat vakavasti vaarantaa tämän direktiivin tavoitteen – Yhteenliittämisen viitetarjoukset

Asiassa C-33/04,

jossa on kyse EY 226 artiklaan perustuvasta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevasta kanteesta, joka on nostettu 29.1.2004,

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään W. Wils ja M. Shotter, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Luxemburgin suurherttuakunta, asiamiehinään M. Thill ja S. Schreiner, avustajinaan avocat A. Verheyden ja avocat F. Bimont,

vastaajana,

YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. A. Timmermans sekä tuomarit R. Silva de Lapuerta, P. Kūris, G. Arestis (esittelevä tuomari) ja J. Klučka,

julkisasiamies: F. G. Jacobs,

kirjaaja: apulaiskirjaaja H. von Holstein,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.3.2005 pidetyssä istunnossa esitetyn,

kuultuaan julkisasiamiehen 2.6.2005 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1       Euroopan yhteisöjen komissio vaatii kanteellaan yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY (EYVL L 199, s. 32) 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan eikä avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä 26 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/10/EY (EYVL L 101, s. 24) 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska

–       se ei ole noudattanut direktiivin 97/33/EY mukaista velvollisuutta tarkastuttaa kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja julkaista lausunto vaatimustenmukaisuudesta vuosilta 1998 ja 1999 ja

–       se ei käytännössä ole soveltanut oikein toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön direktiivin 98/10/EY 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa siltä osin kuin on kyse siitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on tämän sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen, sekä siltä osin kuin on kyse vaatimustenmukaisuudesta annettavan lausunnon vuosittaisesta julkaisemisesta.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Yhteisön säännökset

 Aiemmat säädöspuitteet

–       Direktiivi 97/33

2       Direktiivillä 97/33 annetaan mainitun direktiivin 1 artiklan mukaan säädöspuitteet Euroopan yhteisön televerkkojen yhteenliittämisen ja erityisesti palvelujen yhteentoimivuuden turvaamiseksi sekä yleispalvelujen tarjoamisen varmistamiseksi avoimilla ja kilpailulle avoimilla markkinoilla. Mainitun direktiivin 2 artiklan mukaan ”yhteenliittämisellä” tarkoitetaan saman tai toisen organisaation käyttämien televerkkojen fyysistä ja loogista yhteenliittämistä, jotta yhden organisaation käyttäjät voivat olla yhteydessä saman tai toisen organisaation käyttäjien kanssa tai käyttää toisen organisaation tarjoamia palveluja.

3       Mainitun direktiivin 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Yhteenliittämismaksujen ja kustannuslaskentajärjestelmien periaatteet”, säädetään seuraavaa:

”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2–6 kohdan säännöksiä sovelletaan organisaatioihin, jotka ylläpitävät yleisiä televerkkoja ja/tai tarjoavat – – yleisesti saatavilla olevia telepalveluja ja joiden kansalliset sääntelyviranomaiset ovat ilmoittaneet olevan merkittävässä markkina-asemassa.

2. Yhteenliittämismaksuissa noudatetaan avoimuuden ja kustannuksiin suhteuttamisen periaatetta. Sen organisaation, joka tarjoaa liittymistä palveluihinsa, on todistettava, että maksut perustuvat todellisiin kustannuksiin sisältäen kohtuullisen tuoton investointeihin nähden. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia organisaatiolta täydelliset perustelut yhteenliittämismaksuista ja tarvittaessa vaatia muutosta maksuihin. – –

3. Kansallisten sääntelyviranomaisten on huolehdittava yhteenliittämisen viitetarjouksen julkaisemisesta – –. Yhteenliittämisen viitetarjoukseen on sisällyttävä kuvaus yhteenliittämistarjouksen sisällöstä eriteltynä markkinoiden tarpeiden mukaisiin osiin sekä asiaan liittyvistä ehdoista ja edellytyksistä tariffit mukaan lukien.

Yhteenliittämiselle voidaan vahvistaa erilaisia tariffeja, ehtoja ja edellytyksiä eri organisaatioryhmille, joilla on oikeus tarjota verkkoja ja palveluja, jos tällaiset erot voidaan puolueettomasti perustella tarjottavan yhteenliittämisen ja/tai asianomaisten kansallisten lupien myöntämistä koskevien edellytysten perusteella. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että tällaiset erot eivät johda kilpailun vääristymiseen ja erityisesti että organisaatio soveltaa asianmukaisia yhteenliittämistariffeja, ‑ehtoja ja ‑edellytyksiä tarjotessaan yhteenliittämistä omiin palveluihinsa tai sen tytäryhtiöiden tai kumppaneiden palveluihin.

Kansallisella sääntelyviranomaisella on oltava mahdollisuus tehdä muutoksia yhteenliittämisen viitetarjoukseen, silloin kun se on perusteltua.

– –

5. Komission on laadittava – – suositukset, jotka koskevat kustannuslaskentamenetelmiä ja erillistä kirjanpitoa yhteenliittämisessä. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että asianomaisten organisaatioiden käyttämät kustannuslaskentamenetelmät soveltuvat tämän artiklan vaatimusten toteuttamiseen ja että niistä laaditaan riittävän yksityiskohtaiset asiakirjat liitteen V mukaisesti.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kustannuslaskentamenetelmän kuvaus, josta käyvät ilmi tärkeimmät kustannusluokat ja yhteenliittämistä koskevassa kustannusluokittelussa käytettävät säännöt, on pyynnöstä käytettävissä. Kustannuslaskentamenetelmän noudattamista tarkastaa kansallinen sääntelyviranomainen tai muu toimivaltainen elin, joka on riippumaton teleorganisaatiosta ja kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymä. Noudattamista koskeva lausunto julkaistaan vuosittain.

– – ”

4       Direktiivin 97/33 liitteessä V mainitaan esimerkinomaisesti joitakin osatekijöitä, jotka voivat kuulua edellä mainittuun kustannuslaskentamenetelmään, eli käytettävät standardikustannukset, yhteenliittämistariffiin sisältyvät osakustannukset, kustannusluokitteluaste ja ‑menetelmät, erityisesti yhteiskustannusten kirjaaminen, sekä kirjanpitokäytännöt.

5       Mainitun direktiivin 23 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on saatettava mainitun direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 31.12.1997 mennessä ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

6       Komissio on antanut 8.4.1998 direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan nojalla suosituksen 98/322/EY yhteenliittämisestä vapautetuilla telemarkkinoilla (Osa 2 – Erillinen kirjanpito ja kustannuslaskenta) (EYVL L 141, s. 6).

–       Direktiivi 98/10

7       Direktiivin 98/10 tarkoituksena on sen 1 artiklan mukaan niiden ehtojen yhdenmukaistaminen, joilla säädellään vapaata ja tehokasta pääsyä kiinteisiin yleisiin puhelinverkkoihin ja kiinteisiin yleisiin puhelinpalveluihin, sekä niiden käyttöehtojen yhdenmukaistaminen avoimen verkon tarjoamisen yleisten periaatteiden mukaisesti avoimilla ja kilpailulle avoimilla markkinoilla.

8       Mainitun direktiivin 17 artiklassa, jonka otsikko on ”Tariffiperiaatteet”, säädetään seuraavaa:

”1.      Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että puheensiirtopalveluja tarjoavat organisaatiot, jotka joko ovat merkittävässä markkina-asemassa tai jotka on nimetty 5 artiklan mukaisesti ja ovat merkittävässä markkina-asemassa, noudattavat tämän artiklan säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan kohtuuhintaisuutta koskevien erityissäännösten tai 6 kohdan soveltamista.

2.      Kiinteän yleisen puhelinverkon ja kiinteiden yleisten puhelinpalvelujen käyttötariffien on oltava – – kustannuksiin suhteuttamisen perusperiaatteiden mukaiset.

3.      Kiinteään yleiseen puhelinverkkoon pääsyyn ja sen käyttöön liittyvien tariffien on oltava riippumattomia käyttäjien käyttämän sovelluksen tyypistä, paitsi jos sovellus edellyttää erilaisia palveluja tai toiminteita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteenliittämisestä annetun direktiivin 97/33/EY 7 artiklan 3 kohdan soveltamista.

4.      Kiinteään yleiseen puhelinverkkoon ja kiinteisiin yleisiin puhelinpalveluihin tarjotun liittymän lisätoiminteiden tariffien on yhteisön oikeuden mukaisesti oltava riittävän eriytettyjä, jotta käyttäjän ei tarvitse maksaa pyydetyn palvelun kannalta tarpeettomista toiminteista.

5.      Tariffimuutoksia ei saa toteuttaa ennen kansallisen sääntelyviranomaisen asettaman asianmukaisen yleisen huomautusajan umpeutumista.

6.      Jäsenvaltio voi valtuuttaa kansallisen sääntelyviranomaisensa olemaan soveltamatta tämän artiklan 1, 2, 3, 4 ja 5 kohtaa tietyllä maantieteellisellä alueella, jos se katsoo, että kiinteillä yleisillä puhelinmarkkinoilla vallitsee todellinen kilpailu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklan soveltamista kohtuuhintaisuuden osalta.”

9       Direktiivin 98/10 18 artiklan, jonka otsikko on ”Kustannuslaskennan periaatteet”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos organisaatio on velvollinen noudattamaan tariffeissaan 17 artiklan mukaista kustannuksiin suhteuttamisen periaatetta, organisaatiossa käytetään 17 artiklan täytäntöönpanoon soveltuvaa kustannuslaskentajärjestelmää ja organisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin tarkistaa, että järjestelmiä noudatetaan. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että vuosittain julkaistaan lausunto vaatimustenmukaisuudesta.

2.      Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että ne saavat pyynnöstä 1 kohdassa tarkoitettujen kustannuslaskentajärjestelmien kuvauksen, josta käyvät ilmi kustannusten pääluokat sekä säännöt, joiden mukaisesti kustannuksia kohdennetaan puheensiirtopalveluille. Kansallisten sääntelyviranomaisten on pyydettäessä annettava komissiolle tietoja kyseisten organisaatioiden käyttämistä kustannuslaskentajärjestelmistä.”

10     Mainitun direktiivin 32 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät toimenpiteet 30.6.1998 mennessä ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

 Viestinnän uusi sääntelyjärjestelmä

11     Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto ovat antaneet 7.3.2002 neljä direktiiviä, jotka koskevat viestinnän uutta sääntelyjärjestelmää (jäljempänä VUS), eli sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä annetun direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 7), sähköisiä viestintäverkkoja ja ‑palveluja koskevista valtuutuksista annetun direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) (EYVL L 108, s. 21), sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) (EYVL L 108, s. 33) ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, s. 51).

12     Direktiivin 2002/21 26 artiklalla ja 28 artiklan 1 kohdan toisella alakohdalla kumotaan muun muassa direktiivit 97/33 ja 98/10 25.7.2003 alkaen.

13     Direktiivin 2002/21 27 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädetään siirtymäkauden toimenpitein, että jäsenvaltiot pitävät voimassa kaikki direktiivin 2002/19 7 artiklassa ja direktiivin 2002/22 16 artiklassa tarkoitetut kansallisen lain mukaiset velvollisuudet, kunnes kansallinen sääntelyviranomainen tekee kyseisiä velvollisuuksia koskevan päätöksen.

14     Direktiivin 2002/19 18 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan, direktiivin 2002/21 28 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja direktiivin 2002/22 38 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava mainittujen direktiivien noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 24.7.2003 ja niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

15     Direktiivin 2002/19 19 artiklan, direktiivin 2002/21 29 artiklan ja direktiivin 2002/22 39 artiklan mukaan mainitut direktiivit tulevat voimaan päivänä, jona ne julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä, eli tässä tapauksessa 24.4.2002.

–       Direktiivi 2002/19

16     Direktiivin 2002/19 7 artiklassa, jonka otsikko on ”Aikaisempien käyttöoikeus‑ ja yhteenliittämisvelvollisuuksien uudelleentarkastelu”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa kaikki yleisiä viestintäverkkoja ja/tai ‑palveluja tarjoavia yrityksiä koskevat direktiivin 97/33/EY 4, 6, 7, 8, 11, 12 ja 14 artiklan, direktiivin 98/10/EY 16 artiklan ja [avoimen verkon tarjoamisen soveltamisesta kiinteisiin johtoihin 5 päivänä kesäkuuta 1992 annetun neuvoston] direktiivin 92/44/ETY [EYVL L 165, s. 27] 7 ja 8 artiklan mukaiset käyttöoikeus‑ ja yhteenliittämisvelvollisuudet, jotka olivat voimassa ennen tämän direktiivin voimaantulopäivää, kunnes näitä velvollisuuksia on tarkasteltu uudelleen ja asiasta on tehty päätös 3 kohdan mukaisesti.

– –

3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät mahdollisimman pian tämän direktiivin tultua voimaan ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin markkina-analyysin direktiivin 2002/21/EY – – 16 artiklan menettelyä noudattaen sen määrittämiseksi, pidetäänkö kyseiset velvollisuudet voimassa, muutetaanko niitä vai poistetaanko ne. Osapuolille, joita velvollisuuksien muuttaminen tai poistaminen koskee, on ilmoitettava asiasta hyvissä ajoin.”

–       Direktiivi 2002/22

17     Mainitun direktiivin 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Velvollisuuksien uudelleentarkastelu”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa velvollisuudet, jotka koskevat:

a)      yleisten puhelinverkkojen käyttömahdollisuuden tarjonnasta ja käytöstä tietyssä sijaintipaikassa perittäviä vähittäishintoja, joista on säädetty – – direktiivin 98/10/EY 17 artiklan nojalla;

b)      operaattorin valintaa ja ennaltavalintaa, josta on säädetty – – direktiivin 97/33/EY nojalla;

– –

kunnes kyseisiä velvollisuuksia on tarkasteltu uudelleen ja niitä koskeva päätös on tehty tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

– –

3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset tekevät mahdollisimman pian tämän direktiivin tultua voimaan ja sen jälkeen säännöllisin väliajoin markkina-analyysin – – sen määrittämiseksi, pidetäänkö vähittäismarkkinoita koskevat velvollisuudet voimassa, muutetaanko niitä vai poistetaanko ne. – – ”

 Kansalliset säännökset

18     Kiinteiden televiestintäverkkojen perustamiseen ja käyttämiseen liittyvien ehtojen vahvistamisesta 22.12.1997 annetun suurherttuan asetuksen (Mém. A 1997, s. 3308) 16 §:n 4 momentti, kiinteiden televiestintäverkkojen ja puhelinpalveluiden perustamiseen ja käyttämiseen liittyvien ehtojen vahvistamisesta 22.12.1997 annetun suurherttuan asetuksen (Mém. A 1997, s. 3313) 22 §:n 5 momentti ja puhelinpalveluiden käyttämiseen liittyvien ehtojen vahvistamisesta 2.7.1998 annetun suurherttuan asetuksen (Mém. A 1998, s. 976) 16 §:n 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat muutettuina 18.4.2001 annetulla suurherttuan asetuksella (Mém. A 2001, s. 1114; jäljempänä 18.4.2001 annettu suurherttuan asetus), sisältävät saman säännöksen, jossa säädetään seuraavaa:

”Toiminnan harjoittajasta riippumaton toimivaltainen elin tarkastaa järjestelmien vaatimustenmukaisuuden ja antaa siitä lausunnon. Lausunto julkaistaan vuosittain toiminnan harjoittajan toimintakertomuksessa.”

 Oikeudenkäyntiä edeltänyt menettely

19     Sen jälkeen, kun Luxemburgin viranomaiset olivat ilmoittaneet komissiolle televiestinnästä 21.3.1997 annetusta laista (Mém. A 1997, s. 761), joka koski muun muassa Institut luxembourgeois des télécommunications ‑nimisen televiestintäalan sääntelyviranomaisen (jäljempänä ILT), josta myöhemmin on tullut Institut luxembourgeois de régulation (jäljempänä ILR), perustamista 2.6.1997 alkaen, Luxemburgin viranomaiset ovat 23.1.1998 ja 10.7.1998 päivätyillä kirjeillä ilmoittaneet kolmesta edellä mainitusta 22.12.1997 ja 2.7.1998 annetusta suurherttuan asetuksesta. Luxemburgin viranomaisten mukaan mainituilla asetuksilla oli muun muassa tarkoitus panna täytäntöön direktiivit 97/33 ja 98/10.

20     Komissio on 9.3.2000 päivätyllä kirjeellä kiinnittänyt edellä mainittujen viranomaisten huomiota siihen, mitä yhteisön televiestintään sovellettavat säädöspuitteet edellyttävät, ja erityisesti kustannuksiin suhteuttamisen ja televiestintäalan maksujen avoimuuden periaatteisiin. Komissio on muun muassa pyytänyt tietoja direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdassa ja direktiivin 98/10 18 artiklan 2 kohdassa edellytetyistä kustannuslaskentamenetelmistä ja tarvittaessa siitä, mikä on direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdassa ja direktiivin 98/10 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen elin, sekä kopiota vuosittaisesta vaatimustenmukaisuutta koskevasta lausunnosta, joka on julkaistu vuoden 1998 tileistä, ja samaa lausuntoa vuoden 1999 tileistä, jos ne ovat saatavilla.

21     Luxemburgin viranomaiset vastasivat edellä mainittuun kirjeeseen 8.6.2000 päivätyllä kirjeellä.

 Direktiivi 97/33

22     Komissio osoitti 30.4.2001 Luxemburgin hallitukselle virallisen huomautuksen, jossa se ilmoitti, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ollut noudattanut direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan siltä osin kuin niiden mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun organisaatiosta riippumattoman toimivaltaisen elimen on tarkastettava kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus. Lisäksi komission mukaan toimenpiteet, joista ilmoitettiin, eivät olleet selkeitä vaatimustenmukaisuudesta annettavan lausunnon vuosittaisen julkaisemisen osalta ja joka tapauksessa tällaista lausuntoa ei ollut vuosittain julkaistu.

23     Luxemburgin viranomaiset ilmoittivat 13.7.2001 antamassaan vastauksessa 18.4.2001 annetusta suurherttuan asetuksesta ja täsmensivät, että tämän asetuksen säännökset, jotka koskivat lausuntoa ja kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuuden julkistamista, oli annettu ja ne olivat tulleet voimaan 6.5.2001 ja että ensimmäiset lausunnot vaatimustenmukaisuudesta julkaistaisiin ilmoitettujen palveluntarjoajien vuosikertomuksissa aikaisintaan tilikaudelta 2000 ja viimeistään tilikaudelta 2001.

24     Sen jälkeen kun komissio oli tutkinut mainitun asetuksen, se antoi 21.3.2002 perustellun lausunnon (jäljempänä 21.3.2002 päivätty perusteltu lausunto), jossa todettiin, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ollut noudattanut direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan yhtäältä sen osalta, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu organisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin tarkastaa kustannuslaskentamenetelmän vaatimustenmukaisuuden, ja toisaalta sen osalta, että vuosilta 1998 ja 1999 julkaistaan vuosittainen lausunto vaatimustenmukaisuudesta. Komissio kehotti lisäksi tätä jäsenvaltiota ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin mainitun perustellun lausunnon noudattamiseksi kahden kuukauden kuluessa lausunnon vastaanottamisesta.

25     Luxemburgin viranomaiset pysyivät 17.5.2002 päivätyssä vastauksessaan kannassaan, jonka mukaan direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukainen velvollisuus antaa lausunto ja julkaista se on sittemmin toteutettu 18.4.2001 päivätyllä suurherttuan asetuksella. Tässä samassa kirjeessä todettiin, että mainitun asetuksen säännöksillä ei ollut taannehtivaa vaikutusta.

 Direktiivi 98/10

26     Komissio osoitti Luxemburgin hallitukselle 21.3.2002 virallisen huomautuksen, jossa se ilmoitti, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ollut noudattanut direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan ja direktiivin 98/10 18 artiklan 1 kohdan mukaisia velvoitteitaan. Komission mukaan mitään tarkastusta kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuudesta ei ollut vielä tehty eikä mitään lausuntoa vaatimustenmukaisuudesta ollut vielä julkaistu tilikauden 2000 tileistä.

27     Luxemburgin viranomaiset totesivat jälleen kerran 28.5.2002 päivätyssä vastauskirjeessään, että 18.4.2001 päivätyssä suurherttuan asetuksessa säädettiin vastedes siitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai organisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin tarkastaa kustannuslaskentamenetelmän vaatimustenmukaisuuden ja että vaatimustenmukaisuudesta julkaistaan vuosittain lausunto.

28     Koska nämä tiedot eivät tyydyttäneet komissiota, se antoi 11.7.2003 perustellun lausunnon (jäljempänä 11.7.2003 päivätty perusteltu lausunto), jossa se moitti Luxemburgin suurherttuakuntaa siitä, että tämä ei ole käytännössä soveltanut oikein toimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten täytäntöönpanemiseksi, siltä osin kuin on kyse siitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen, sekä siltä osin kuin on kyse vaatimustenmukaisuudesta annettavan lausunnon vuosittaisesta julkaisemisesta. Komissio kehotti lisäksi tätä jäsenvaltiota toteuttamaan mainitun perustellun lausunnon noudattamisen edellyttämät toimenpiteet kahden kuukauden kuluessa lausunnon vastaanottamisesta.

29     Luxemburgin viranomaiset painottivat 1.10.2003 päivätyssä vastauksessaan sitä, että 18.4.2001 annetulla suurherttuan asetuksella on pantu täytäntöön direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan ja direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan säännökset. Lisäksi ne lähettivät ILR:n erillisen kirjanpidon johtavista periaatteista laatiman kertomuksen, joka on julkaistu 6.5.2002. Luxemburgin viranomaiset päättivät vastauksensa seuraavasti:

”Sääntelyviranomainen on todennut posti‑ ja televiestintäyrityksen [EPT] tuoreen toimintakertomuksen luettuaan, että säännösten edellyttämä lausunto puuttuu. [ILR] on siten lähettänyt yritykselle huomautuksen ja ottaa käyttöön tarvittaessa hallinnollisia sanktioita asiaa koskeviin säännöksiin perustuvien velvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi.”

30     Koska komissio ei ollut tyytyväinen tähän vastaukseen eikä 17.5.2002 päivätyn kirjeen sisältöön, se päätti nostaa nyt käsiteltävänä olevan kanteen.

31     Asiassa C‑236/04, komissio vastaan Luxemburg, 10.3.2005 annetussa tuomiossa (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) yhteisöjen tuomioistuin on todennut, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiivien 2002/19–2002/22 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole antanut kyseisten direktiivien noudattamisen edellyttämiä lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

 Asianosaisten vaatimukset

32     Komissio vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–       toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiivin 97/33 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole noudattanut tämän direktiivin 7 artiklan 5 kohdan velvollisuutta tarkastuttaa kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja julkaista lausunto vaatimustenmukaisuudesta vuosilta 1998 ja 1999

–       toteaa, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiivin 98/10 mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole käytännössä soveltanut oikein direktiivin 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä, jotka koskevat sitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen.

33     Luxemburgin hallitus vaatii, että yhteisöjen tuomioistuin

–       ensisijaisesti jättää kanteen tutkimatta

–       toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

–       velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Kanne

 Tutkittavaksi ottaminen

34     Luxemburgin hallitus vetoaa vastineessaan kahteen tutkimattajättämisperusteeseen. Ensimmäinen perustuu siihen, että komissiolla ei ole oikeussuojan tarvetta, ja toinen siihen, että puolustautumisoikeuksia on rikottu oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä.

35     Ennen kuin mainituista tutkimattajättämisperusteista lausutaan, on alustavasti otettava kantaa käsiteltävänä olevan kanteen kohteeseen.

36     Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan nojalla nostetun jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, joten kanteen on perustuttava samoihin syihin ja perusteisiin kuin perusteltu lausunto (ks. asia C‑456/03, komissio v. Italia, tuomio 16.6.2005, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

37     Tämä vaatimus, jonka mukaan EY 226 artiklan nojalla nostetun kanteen kohde rajataan kyseisessä määräyksessä tarkoitetussa oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, ei kuitenkaan voi merkitä sitä, että virallisessa huomautuksessa esitettyjen väitteiden, perustellun lausunnon lausunto-osan ja kanteessa esitettyjen vaatimusten pitäisi aina olla täysin yhteneviä, kunhan oikeusriidan kohdetta ei ole laajennettu tai muutettu (ks. em. asia komissio v. Italia, tuomion 39 kohta ja asia C‑433/03, komissio v. Saksa, tuomio 14.7.2005, 28 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

38     Direktiivin 97/33 osalta 21.3.2002 päivätyssä perustellussa lausunnossa komissio moittii Luxemburgin suurherttuakuntaa siitä, että tämä ei ole noudattanut mainitun direktiivin 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan vuosien 1998 ja 1999 osalta. Tämä väite on sama kuin kannekirjelmän ensimmäinen väite.

39     Näin ollen on todettava, että direktiiviin 97/33 liittyvä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen koskee niiden velvoitteiden rikkomista, jotka Luxemburgin suurherttuakunnalla on mainitun direktiivin 7 artiklan 5 kohdan nojalla vuosien 1998 ja 1999 osalta.

40     Direktiivin 98/10 osalta 11.7.2003 päivätyssä perustellussa lausunnossa komissio on viiteajankohtaa yksilöimättä moittinut Luxemburgin suurherttuakuntaa siitä, että tämä ei ole noudattanut mainitun direktiivin 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteitaan. Mainitussa lausunnossa on lisäksi todettu, että ”tähän päivään mennessä mitään tarkastusta vaatimustenmukaisuudesta ei ole tehty”. Kannekirjelmässään komissio mainitsee saman väitteen määrittämättä myöskään sitä ajanjaksoa, jonka osalta se syyttää tätä jäsenvaltiota sellaisten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, jotka jäsenvaltiolla mainitun artiklan säännösten nojalla on.

41     On kuitenkin täsmennettävä, että komission perustellussa lausunnossa ja kannekirjelmässä esittämien väitteiden nojalla ei voida katsoa, että väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen kattaisi koko ajanjakson vuodesta 1998, joka on direktiivin 98/10 voimaantulovuosi, vuoteen 2002, joka on viimeinen vuosi ennen perusteltua lausuntoa. Oikeudenkäyntiä edeltävästä menettelystä ja erityisesti 21.3.2002 päivätystä virallisesta huomautuksesta ilmenee selvästi, että moitittu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen koskee pääasiassa vuotta 2000. Näin ollen ja kun asiasta ei ole muita tietoja, kanteen kohde direktiivin 98/10 osalta ei voi olla laajempi kuin se, mikä on määritelty mainitussa virallisessa huomautuksessa.

 Oikeussuojan tarpeen puuttuminen

42     Luxemburgin hallitus väittää ensinnäkin, että käsiteltävänä oleva kanne on jätettävä tutkimatta, koska sinä päivänä, jolloin 11.7.2003 päivätyssä perustellussa lausunnossa asetettu määräaika päättyi, moitittua jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä ei enää ollut, koska direktiivi 98/10 ei ollut enää voimassa. Yhteisön lainsäätäjä oli taas direktiivin 97/33 osalta jo hyväksynyt VUS:n ennen 21.3.2002 päivätyn perustellun lausunnon lähettämistä. Lisäksi käsiteltävänä olevan kanteen nostamispäivänä moitittu jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen oli jo lakannut, koska tuona päivänä VUS:n täytäntöönpanolle varattu määräaika oli päättynyt. Oikeuskäytännöstä, jonka mukaan jos yhteisön oikeus muuttuu oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana, komissiolla on oikeus vaatia sellaisten jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteamista, jotka perustuvat yhteisön toimen alkuperäiseen mutta myöhemmin muutettuun tai kumottuun versioon, jos kyseisen version mukaiset velvoitteet on sisällytetty myös uusiin säännöksiin tai määräyksiin (asia C‑363/00, komissio v. Italia, tuomio 12.6.2003, Kok. 2003, s. I‑5767, 22 kohta), Luxemburgin hallitus toteaa, että se ei sovellu käsiteltävänä olevaan asiaan.

43     Tältä osin on syytä muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan EY 226 artiklan mukaisesti nostetun kanteen ollessa kyseessä jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä on arvioitava sellaisen yhteisön lainsäädännön perusteella, joka oli voimassa komission kyseiselle jäsenvaltiolle perustellun lausunnon noudattamista varten asettaman määräajan päättyessä (ks. asia C‑61/94, komissio v. Saksa, tuomio 10.9.1996, Kok. 1996, s. I‑3989, 42 kohta; asia C‑365/97, komissio v. Italia, tuomio 9.11.1999, Kok. 1999, s. I‑7773, 32 kohta ja em. asia komissio v. Italia, tuomio 12.6.2003, 21 kohta).

44     Komissio kehotti 21.3.2002 päivätyssä perustellussa lausunnossa direktiivin 97/33 osalta Luxemburgin suurherttuakuntaa noudattamaan mainitun direktiivin 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan kahden kuukauden kuluessa tämän lausunnon vastaanottamisesta ja erityisesti niitä velvoitteitaan, jotka koskevat sitä, että kansallisen sääntelyviranomaisen tai muun organisaatiosta riippumattoman toimivaltaisen elimen on tarkastettava kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus ja että vuosilta 1998 ja 1999 on julkaistava vuosittainen lausunto vaatimustenmukaisuudesta.

45     Koska direktiivi 97/33 on kumottu direktiivillä 2002/21 25.7.2003 alkaen, on selvää, että kanneperusteet, joihin komissio käsiteltävänä olevassa asiassa vetoaa, koskevat sellaista yhteisöjen lainsäädäntöä, joka oli vielä voimassa 21.3.2002 päivätyssä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä.

46     Näin ollen vastaajan käsiteltävänä olevassa asiassa esittämät väitteet eivät voi olla perusteena käsiteltävänä olevan kanteen tutkimatta jättämiselle siltä osin kuin siinä on kyse direktiivin 97/33, jota Luxemburgin suurherttuakunta ei ole pannut täytäntöön mainitussa perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättymiseen mennessä, 7 artiklan 5 kohtaan perustuvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä.

47     Direktiivin 98/10 osalta komissio kehotti 11.7.2003 päivätyssä perustellussa lausunnossa Luxemburgin suurherttuakuntaa noudattamaan mainitun direktiivin 18 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisia velvoitteitaan kahden kuukauden kuluessa tämän lausunnon vastaanottamisesta ja erityisesti velvoitteita, jotka koskevat sitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen, sekä vaatimustenmukaisuudesta annettavan lausunnon vuosittaista julkaisemista. Väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen koskee vuotta 2000, kuten tämän tuomion 41 kohdassa on todettu.

48     On selvää, että direktiiviä 98/10 koskeva jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen ei koske säännöksiä, jotka olivat voimassa 11.7.2003 päivätyssä perustellussa lausunnossa asetetun määräajan päättyessä. Mainittu direktiivi on kumottu direktiivillä 2002/21 25.7.2003 alkaen eli neljätoista päivää sen jälkeen, kun komissio oli antanut tämän perustellun lausunnon. Tämä kumoaminen on siten tapahtunut sen kahden kuukauden määräajan kuluessa, joka Luxemburgin suurherttuakunnalle annettiin mainitun direktiivin 18 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten mukaisten velvoitteiden noudattamiseksi.

49     On kuitenkin todettava, että vaikka kannekirjelmässä olevat vaatimukset oikeuskäytännön mukaan onkin periaatteessa rajattava virallisessa huomautuksessa ja perustellun lausunnon lausunto-osassa esitettyihin väitteisiin jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisestä, on kuitenkin niin, että jos yhteisön lainsäädäntö muuttuu oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana, komission vaatimus, kun se vaatii yhteisöjen tuomioistuinta toteamaan sellaisten velvoitteiden noudattamatta jättämisen, jotka perustuvat yhteisön toimen alkuperäiseen versioon, jota on sittemmin muutettu tai joka on kumottu, voidaan ottaa tutkittavaksi, jos nämä velvoitteet on sisällytetty myös uusiin säännöksiin. Kanteen kohdetta ei sen sijaan voida ulottaa sellaisiin uusien säännösten mukaisiin velvoitteisiin, joilla ei ollut vastinetta kyseisen toimen aikaisemmassa versiossa, rikkomatta jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn sääntöjenmukaisuudelle asetettuja olennaisia muotomääräyksiä (ks. em. asia komissio v. Italia, tuomio 12.6.2003, 22 kohta).

50     Koska VUS:n hyväksyminen tapahtui oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn aikana, on arvioitava, onko direktiivin 98/10, joka on kumottu, 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa olevat velvoitteet, jotka koskevat kustannuslaskentamenetelmän vaatimustenmukaisuutta ja vaatimustenmukaisuutta koskevan lausunnon vuosittaista julkaisemista, sisällytetty VUS:n asiaan liittyviin säännöksiin.

51     Tältä osin on todettava, että direktiivin 2002/21 26 artiklan ja 28 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaan direktiivi 98/10 kumotaan 25.7.2003 alkaen. Direktiivin 2002/21 27 artiklan mukaan jäsenvaltiot pitävät kuitenkin voimassa kaikki direktiivin 2002/19 7 artiklassa ja direktiivin 2002/22 16 artiklassa tarkoitetut kansallisen lain mukaiset velvollisuudet, kunnes kansallinen sääntelyviranomainen tekee kyseisiä velvollisuuksia koskevan päätöksen.

52     Direktiivin 2002/19 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa kaikki velvollisuudet, jotka olivat aikaisemmin voimassa, muun muassa direktiivin 98/10 16 artiklaan perustuva velvollisuus, joka koskee erityistä verkkoon pääsyä.

53     Direktiivin 2002/22 16 artiklan 1 kohdassa taas säädetään, että jäsenvaltioiden on pidettävä voimassa velvollisuudet, jotka koskevat muun muassa yleisten puhelinverkkojen käyttömahdollisuuden tarjonnasta ja käytöstä tietyssä sijaintipaikassa perittäviä vähittäishintoja, joista on säädetty direktiivin 98/10 17 artiklan nojalla. Tämä viimeksi mainittu artikla koskee hintojen kustannuksiin suhteuttamisen periaatetta.

54     Tästä seuraa, että VUS:n edellä mainitut säännökset eivät muodollisesti koske direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohtaa, jotka koskevat kustannuslaskentaperiaatteita ja joista on kyse käsiteltävänä olevan kanteen toisessa vaatimuksessa.

55     On kuitenkin niin, että se, ettei esillä olevassa asiassa direktiivin 2002/22 16 artiklassa viitata direktiivin 98/10 18 artiklaan, voi vapauttaa jäsenvaltioita velvoitteista, jotka niillä mainitun artiklan mukaan on.

56     Tältä osin on todettava, että direktiivistä 2002/22 ei ilmene, että yhteisön lainsäätäjä olisi halunnut siirtymätoimenpiteinä pitää voimassa vain direktiivin 98/10 17 artiklaan perustuvat velvoitteet, jotka koskevat hintojen kustannuksiin suhteuttamisen periaatetta, mutta ei velvoitteita, jotka koskevat kustannuslaskentamenetelmää.

57     Päinvastoin, kuten direktiivin 98/10 18 artiklassa olevista nimenomaisista viittauksista 17 artiklaan ilmenee, näihin kahteen artiklaan perustuvat velvoitteet on otettava huomioon yhdessä, koska hintojen kustannuksiin suhteuttamisen periaate liittyy kiinteästi näiden samojen kustannusten laskentamenetelmään.

58     Edellä esitetystä seuraa, että on katsottava, että jäsenvaltioille kuuluvat direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohtaan perustuvat velvoitteet on pidetty voimassa VUS:n asiaan liittyvillä säännöksillä.

59     Luxemburgin suurherttuakunta on tähän liittyen todennut istunnossa, että VUS:n siirtymäsäännökset koskevat kansallisesta lainsäädännöstä johtuvia velvoitteita eivätkä direktiivin 98/10 riidanalaisia säännöksiä. Näin ollen tämä jäsenvaltio katsoo, että koska kyseessä olevaa vuotta eli vuotta 2000 koskevia kansallisia toimia, joilla direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan velvoitteet olisi pantu täytäntöön, ei ole, VUS:ssa tarkoitetut siirtymätoimenpiteet ovat merkityksettömiä käsiteltävänä olevan kanteen toisen vaatimuksen tutkittavaksi ottamista arvioitaessa.

60     Tämä väite on hylättävä. Koska Luxemburgin suurherttuakunta on myöntänyt, että se ei ollut pannut direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohtaa täytäntöön vuoden 2000 osalta, se ei voi vedota siihen, että se on jättänyt noudattamatta aiempien televiestinnän alan säädöspuitteiden mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan vapautuakseen näistä samoista velvoitteista VUS:n mukaisten siirtymätoimenpiteiden osalta.

61     Näin ollen on katsottava, että direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksiä koskevien, perustellussa lausunnossa ja kanteen toisessa vaatimuksessa esitettyjen väitteiden, ei voida katsoa merkitsevän kanteen kohteen laajentamista sellaisiin mainitun direktiivin säännöksiin perustuviin velvoitteisiin, joita VUS:ssa ei ole pidetty voimassa.

62     Oikeudenkäynnin kohdetta ei siten ole mainitun direktiivin säännösten osalta laajennettu sellaisella tavalla, joka vaikuttaisi tämän jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan oikeudenkäynnin sääntöjenmukaisuuteen.

63     Näin ollen kanne on otettava tutkittavaksi myös siltä osin kuin se koskee Luxemburgin suurherttuakunnalle direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan säännösten nojalla kuuluvien jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä.

64     Toiseksi mainittu jäsenvaltio vetoaa siihen, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, josta sitä syytetään, on lähinnä ainoastaan muodollinen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, ja tarkoituksena on saada sitä koskeva periaatteellinen tuomio. Lisäksi se, että edellä mainitussa asiassa C‑236/04, komissio vastaan Luxemburg, on nostettu kanne, tekee nyt käsiteltävänä olevan kanteen pysyttämisen vieläkin hyödyttömämmäksi ja osoittaa, että komission menettelyä nyt käsiteltävänä olevassa asiassa perustelee ainoastaan komission halu saada yhteisöjen tuomioistuin tuomitsemaan periaatteellisesti sellainen jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen, joka on käytännöllisesti katsoen lakannut.

65     Näitä väitteitä ei voida hyväksyä. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission ei EY 226 artiklaan perustuvaa toimivaltaansa käyttäessään tarvitse näyttää toteen oikeussuojan tarvetta. Komission tehtävänä on yleisen edun mukaisesti viran puolesta huolehtia siitä, että jäsenvaltiot noudattavat yhteisön oikeutta, ja saada yhteisöjen tuomioistuin toteamaan siihen perustuvien velvollisuuksien mahdolliset noudattamatta jättämiset niiden lopettamiseksi (ks. asia C‑333/99, komissio v. Ranska, tuomio 1.2.2001, Kok. 2001, s. I‑1025, 23 kohta ja asia C‑394/02, komissio v. Kreikka, tuomio 2.6.2005, 14 ja 15 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).

66     Juuri komission tehtävänä on näin ollen arvioida jäsenvaltioon kohdistettavien toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta, määrittää ne säännökset, joita se katsoo jäsenvaltion rikkoneen, ja valita ajankohta, jolloin se aloittaa jäsenvaltiota vastaan jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn, eikä niillä näkökohdilla, joilla on ratkaiseva merkitys tässä valinnassa, ole vaikutusta kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin (asia C‑317/92, komissio v. Saksa, tuomio 1.6.1994, Kok. 1994, s. I‑2039, 4 kohta; asia C‑35/96, komissio v. Italia, tuomio 18.6.1998, Kok. 1998, s. I‑3851, 27 kohta ja em. asia komissio v. Ranska, tuomion 24 kohta).

67     Lopuksi on todettava, että kun komissio arvioi vain sitä, onko jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen nostaminen ja sen pysyttäminen tarkoituksenmukaista, yhteisöjen tuomioistuin tutkii, onko kyseessä väitetty jäsenyysvelvoitteiden laiminlyönti, eikä sen asiana ole antaa komission harkintavallan käyttöä koskevaa ratkaisua (ks. asia C‑474/99, komissio v. Espanja, tuomio 13.6.2002, Kok. 2002, s. I‑5293, 25 kohta).

68     Edellä esitetystä seuraa siis, että ensimmäinen tutkimattajättämisperuste, joka perustuu siihen, että komissiolla ei ole oikeussuojan tarvetta, on hylättävä.

 Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä

69     Luxemburgin hallitus väittää ensinnäkin, että komissio on ensimmäisen kerran viitannut VUS:n siirtymäsäännöksiin kannekirjelmässään ja että nämä säännökset ovat uusi oikeusperusta väitetyille jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisille. Aiempien säädöspuitteiden ja VUS:n välillä on olennaisia eroja, ja siirtymäsäännösten lähteenä eivät ole aiemmat säädöspuitteet eikä niitä missään tapauksessa voida käyttää aikaisemmista poikkeavien uusien velvoitteiden asettamiseksi toimijoille. Kyseessä oleviin säännöksiin olisi siten tullut vedota oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa, jotta Luxemburgin hallitus olisi voinut esittää huomautuksensa virallisessa huomautuksessa ja perustellussa lausunnossa edellytetyissä määräajassa ja muodossa. Koska komissio ei ole noudattanut näitä vähimmäisvaatimuksia, komissio on tämän hallituksen mukaan lainvastaisesti laajentanut käsiteltävänä olevan kanteen kohdetta uusiin oikeudellisiin seikkoihin loukaten puolustautumisoikeuksia, ja näin ollen kanne on sen mukaan jätettävä kokonaan tutkimatta.

70     Muistutettakoon, että oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä pyritään antamaan kyseessä olevalle jäsenvaltiolle tilaisuus mukautua yhteisön oikeudessa sille asetettuihin velvoitteisiin tai tehokkaasti puolustautua komission esittämiä väitteitä vastaan. Tämän menettelyn sääntöjenmukaisuus on siten EY:n perustamissopimuksessa tarkoitettu olennainen tae kysymyksessä olevan jäsenvaltion oikeuksien suojelemiseksi. Vain silloin, kun tätä taetta noudatetaan, yhteisöjen tuomioistuin voi kontradiktorisessa menettelyssä ratkaista, onko tämä valtio todella jättänyt noudattamatta jäsenyysvelvoitteitaan niin kuin komissio on väittänyt (ks. asia C‑145/01, komissio v. Italia, tuomio 5.6.2003, Kok. 2003, s. I‑5581, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71     Jotta Luxemburgin hallituksen esittämillä väitteillä olisi merkitystä puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen kannalta, jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisten, joiden komissio väittää tapahtuneen, olisi perustuttava sellaisiin VUS:n säännöksiin, joilla jäsenvaltioille asetetaan uusia velvoitteita. Näin ei kuitenkaan käsiteltävänä olevassa asiassa selvästikään ole.

72     On nimittäin todettava, että direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan säännösten osalta väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen koskee vuosia 1998 ja 1999 eli VUS:n hyväksymistä edeltävää aikaa.

73     Direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan säännöksistä on todettava, että mainitun direktiivin kumoaminen 25.7.2003 lukien ei vapauta Luxemburgin suurherttuakuntaa velvoitteista, jotka sillä oli mainitun direktiivin mainittujen säännösten nojalla, kuten tämän tuomion 55–61 kohdassa on todettu.

74     Toiseksi Luxemburgin suurherttuakunta väittää, että komissio ei ole toiminut ajoissa saadakseen yhteisöjen tuomioistuimen toteamaan, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut velvoitettaan panna direktiivit 97/33 ja 98/10 täytäntöön ennen kuin niiden säännökset kumotaan VUS:lla, ja että komissio ei ole vedonnut sellaisten seikkojen olemassaoloon, jotka ovat estäneet sitä hoitamasta oikeudenkäyntiä edeltävää vaihetta ajoissa.

75     Mainittu hallitus moittii siis komissiota siitä, että oikeudenkäyntiä edeltävä vaihe on kestänyt kohtuuttoman kauan, mikä on sen mukaan vaikuttanut sen puolustautumisoikeuksiin.

76     Vaikka on totta, että oikeudenkäyntiä edeltävän menettelyn kohtuuttoman pitkä kesto voi olla virhe, jonka vuoksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne on jätettävä tutkimatta, oikeuskäytännöstä käy ilmi, että tällainen päätelmä on tehtävä ainoastaan tapauksissa, joissa komission toiminta on tehnyt sen väitteiden vääräksi osoittamisen vaikeaksi ja loukannut siten puolustautumisoikeuksia, ja että jäsenvaltion on esitettävä näyttö tällaisesta vaikeudesta (ks. asia C‑287/03, komissio v. Belgia, tuomio 12.5.2005, Kok. 2005, s. I‑3761, 14 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

77     Käsiteltävänä olevassa asiassa on todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole vedonnut mihinkään erityiseen perusteeseen, joka voisi osoittaa, että oikeudenkäyntiä edeltävän vaiheen kohtuuttoman pitkä kesto ja erityisesti aika, joka on kulunut sen perusteltuihin lausuntoihin antamista vastauksista kanteen nostamiseen yhteisöjen tuomioistuimessa, on vaikuttanut sen puolustautumisoikeuksien käyttöön. Vastauskirjelmässään Luxemburgin hallitus tyytyy kiistämään sen, että komission olisi ollut tarkoituksenmukaista nostaa ja pysyttää jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskeva kanne.

78     Edellä esitetyn perusteella myös toinen tutkimattajättämisperuste, joka perustuu puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, on hylättävä ja näin ollen on todettava, että komission kanne voidaan ottaa tutkittavaksi.

 Asiakysymys

79     Komissio väittää, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan eikä direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan.

80     Luxemburgin hallitus tuo esiin ensinnäkin sen, että jos käsiteltävänä olevaan asiaan sovelletaan asiassa C‑129/96, Inter-Environnement Wallonie, 18.12.1997 annettua tuomiota (Kok. 1997, s. I‑7411), komission kanneperusteet voidaan hylätä. Luxemburgin hallituksen mukaan se, että direktiiveihin 97/33 ja 98/10 perustuvat velvoitteet olisi pantu täytäntöön, olisi vakavasti vaarantanut VUS:n soveltamisen, kun otetaan huomioon, että mainittujen direktiivien ja VUS:n välillä on merkittäviä eroja.

81     Tämä väite perustuu virheelliseen oletukseen. Väitteet, jotka komissio käsiteltävänä olevassa asiassa esittää, koskevat VUS:n antamispäivää eli 24.4.2002 edeltävää aikaa eivätkä sen jälkeistä aikaa. Komissio moittii Luxemburgin suurherttuakuntaa siitä, että tämä ei ole noudattanut direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan vuosien 1998 ja 1999 osalta eikä direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan vuoden 2000 osalta.

82     Näin ollen se, onko tämä jäsenvaltio noudattanut edellä mainittuihin säännöksiin perustuvia velvoitteitaan, ei vaikuta millään tavalla VUS:n täytäntöönpanoon, koska VUS koskee selvästi huomattavasti nyt käsiteltävänä olevassa asiassa kyseessä olevaa ajanjaksoa myöhäisempää ajanjaksoa. Näin ollen edellä mainittuun oikeuskäytäntöön ei voida vedota komission väitteiden hylkäämiseksi.

83     Toiseksi Luxemburgin hallitus tuo esiin, että komissio ei voi pätevästi vedota VUS:n siirtymäsäännöksiin sen osoittamiseksi, että päivänä, jolloin komission perustelluissa lausunnoissaan asettamat määräajat päättyivät, Luxemburgin suurherttuakunnan oli noudatettava direktiiveihin 97/33 ja 98/10 perustuvia velvoitteitaan.

84     Tämä väite on hylättävä. Direktiivistä 97/33 on todettava, että väitetty jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättäminen ei perustu VUS:n siirtymäsäännöksiin vaan mainitun direktiivin säännöksiin, jotka koskevat VUS:n hyväksymistä edeltävää aikaa.

85     Direktiivin 98/10 noudattamatta jättämisestä on todettava, että se perustuu tämän direktiivin säännöksiin, jotka on pidetty voimassa VUS:n asiaa koskevilla säännöksillä, kuten tämän tuomion 55–61 kohdassa on todettu.

86     Näin ollen VUS:n siirtymäsäännöksillä ei voida perustella mitään väitettä sen kiistämiseksi, että käsiteltävänä oleva kanne on perusteltu nyt esillä olevissa olosuhteissa.

87     Lopuksi Luxemburgin hallitus väittää, että komissio ei ole näyttänyt, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiiveissä 97/33 ja 98/10 säädettyä velvollisuuttaan tarkastaa menetelmän ja kustannuslaskennan vaatimustenmukaisuus ja julkaista lausuntoja vaatimustenmukaisuudesta. ILT ja ILR ovat Luxemburgin hallituksen mukaan hyväksyneet EPT:n yhteenliittämisen viitetarjouksia (jäljempänä RIO) joka vuodelle vuodesta 1998. Tähän hyväksymiseen sisältyy muun muassa se, että ILT ja ILR ovat tarkastaneet, että EPT on noudattanut kustannuksiin suhteuttamista koskevaa velvollisuuttaan. Näin ollen tästä seuraa, että koska EPT:n RIO:t on aina sääntöjenmukaisesti hyväksytty ja julkaistu, myös vuosina 1998 ja 1999, komissio ei voi moittia Luxemburgin viranomaisia siitä, että ne eivät ole noudattaneet direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan ja direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia jäsenyysvelvoitteitaan.

88     Myös tämä väite on hylättävä. On todettava, että avoimuuden ja hintojen kustannuksiin suhteuttamisen periaatteiden noudattaminen ei tosiasiallisesti sisällä kustannuslaskentamenetelmän ja yhteenliittämistä koskevan erillisen kirjanpidon noudattamista. Mainitun hallituksen väitteestä, vaikka se olisikin perusteltu, ei siten voi päätellä, että tarkastus‑ ja julkaisuvelvollisuuksia, sellaisina kuin mainittujen direktiivien edellä mainituissa säännöksissä edellytetään, on noudatettu käsiteltävänä olevassa asiassa.

89     Tästä seuraa, että käsiteltävänä olevassa asiassa Luxemburgin hallitus ei ole esittänyt mitään väitettä, jonka perusteella voitaisiin hylätä komission toteamus, jonka mukaan Luxemburgin hallitus ei ole noudattanut direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan vuosien 1998 ja 1999 osalta eikä direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia velvoitteita vuoden 2000 osalta.

90     Lisäksi vaikka oletettaisiin, että mainitut direktiivit on pantu täytäntöön Luxemburgin oikeudessa 18.4.2001 päivätyllä suurherttuan asetuksella, on todettava, että tätä asetusta koskevissa komissiolle osoitetuissa kirjeissä on nimenomaisesti mainittu, että asetuksella ei ollut taannehtivia vaikutuksia, vaikka komission väitteet koskivat asetuksen antamispäivää edeltäviä ajanjaksoja.

91     Kun kaikki edellä esitetyt pohdinnat otetaan huomioon, käsiteltävänä oleva kanne on hyväksyttävä.

92     Siten on todettava, että Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut direktiivin 97/33 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole noudattanut velvollisuutta tarkastuttaa kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja julkaista lausunto vaatimustenmukaisuudesta vuosilta 1998 ja 1999 ja koska se ei käytännössä ole soveltanut oikein vuoden 2000 osalta direktiivin 98/10 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa, sellaisina kuin ne on pysytetty voimassa direktiivin 2002/21 27 artiklalla luettuna yhdessä direktiivin 2002/22 16 artiklan kanssa, säädettyjä toimenpiteitä, jotka koskevat sitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on tämän sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen.

 Oikeudenkäyntikulut

93     Yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen 69 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Käsiteltävänä olevassa asiassa Luxemburgin suurherttuakunta on hävinnyt asian. Komissio ei kuitenkaan ole esittänyt oikeudenkäyntikuluja koskevia vaatimuksia. Näin ollen yhteisöjen tuomioistuin katsoo, että kukin asianosainen on määrättävä vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla yhteisöjen tuomioistuin (toinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Luxemburgin suurherttuakunta ei ole noudattanut televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi 30 päivänä kesäkuuta 1997 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/33/EY 7 artiklan 5 kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole noudattanut velvollisuutta tarkastuttaa kustannuslaskentamenetelmien vaatimustenmukaisuus riippumattomalla toimivaltaisella elimellä ja julkaista lausunto vaatimustenmukaisuudesta vuosilta 1998 ja 1999 eikä se ole noudattanut avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä 26 päivänä helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/10/EY 18 artiklan 1 ja 2 kohdan, sellaisina kuin ne on pysytetty voimassa sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 27 artiklalla luettuna yhdessä yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla 7 päivänä maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 16 artiklan kanssa, mukaisia velvoitteitaan, koska se ei käytännössä ole soveltanut oikein vuoden 2000 osalta niissä säädettyjä toimenpiteitä, jotka koskevat sitä, että kansallinen sääntelyviranomainen tai muu teleorganisaatiosta riippumaton toimivaltainen elin, joka on tämän sääntelyviranomaisen hyväksymä, tarkastaa, että kustannuslaskentajärjestelmä on vaatimusten mukainen.

2)      Euroopan yhteisöjen komissio ja Luxemburgin suurherttuakunta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Allekirjoitukset

---

* Oikeudenkäyntikieli: ranska.