LIITE I

E-sääntöjen soveltaminen

E-säännön nro	Aihe	Muutossarja	EUVL-viite	Soveltaminen
14	Turvavöiden kiinnityspisteet, ISOFIX-kiinnitysjärjestelmät ja ISOFIX-ylähihnakiinnityspisteet	Muutossarjan 07 täydennys 1	EUVL L 109, 28.4.2011, s. 1	T ja C
16	Turvavyöt, turvajärjestelmät ja lasten turvajärjestelmät	Muutossarjan 06 täydennys 1	EUVL L 233, 9.9.2011, s. 1	T ja C
43	Turvalasit	Muutossarjan 00 täydennys 12	EUVL L 230, 31.8.2010, s. 119	T ja C
60	Hallintalaitteet – hallintalaitteiden, ilmaisimien ja osoittimien tunnistaminen (mopot/moottoripyörät)		EUVL L 95, 31.3.2004, s. 10	T ja C
79	Ohjauslaitteet	Muutossarjan 01 täydennys 3 ja sen oikaisu (20. tammikuuta 2006)	EUVL L 137, 27.5.2008, s. 25	T ja C

Huomautus:

Se, että komponentti sisältyy tähän luetteloon, ei tee sen asentamisesta pakollista. Tämän asetuksen muissa liitteissä säädetään kuitenkin tiettyjen komponenttien pakollisesta asentamisesta.

LIITE II

OECD:n testiohjeiden perusteella annettujen testausselosteiden tunnustaminen EU-tyyppihyväksyntää varten

Testausselosteen perustana olevan OECD:n testiohjeen nro	Aihe	Painos	Soveltaminen	Vaihtoehtoisuus EU:n testausselosteelle perustuu seuraavaan
3	Maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallinen testaaminen (dynaaminen testi)	Painos 2015-heinäkuu 2014-	T1, T4.2 ja T4.3	Liite VI ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)
4	Maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallinen testaaminen (staattinen testi)	Painos 2015-heinäkuu 2014-	T1/C1, T4.2/C4.2 ja T4.3/C4.3	Liite VIII ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)
5	Maatalous- ja metsätraktorien ohjauspaikan/-paikkojen melutason virallinen mittaaminen	Painos 2015-heinäkuu 2014-	T ja C	Liite XIII
6	Kapearaiteisissa pyörillä varustetuissa maatalous- ja metsätraktoreissa olevien kaatumisen varalta eteen asennettujen suojarakenteiden virallinen testaaminen	Painos 2015-heinäkuu 2014-	T2, T3 ja T4.3	Liite IX ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)
7	Kapearaiteisissa pyörillä varustetuissa maatalous- ja metsätraktoreissa olevien kaatumisen varalta taakse asennettujen suojarakenteiden virallinen testaaminen	Painos 2015-heinäkuu 2014-	T2/C2, T3/C3 ja T4.3/C4.3	Liite X ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)
8	Telaketjuilla varustettujen maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallinen testaaminen	Painos 2015-heinäkuu 2014-	C1, C2, C4.2 ja C4.3	Liite VII ja liite XVIII (jos turvavöiden kiinnityspisteet on testattu)
10	Maatalous- ja metsätraktorien putoavilta esineiltä suojaavien rakenteiden (FOPS) virallinen testaaminen	Painos 2015-heinäkuu 2014-	T ja C	Liite XI C osa

LIITE III

Tyyppihyväksyntämenettelyjä koskevat järjestelyt, mukaan lukien virtuaalitestausta koskevat vaatimukset

1.   Tyyppihyväksyntämenettely

Ajoneuvon tyyppihyväksyntää koskevan hakemuksen saatuaan hyväksyntäviranomaisen on

1.1

tarkastettava, että kaikki ajoneuvon tyyppihyväksyntään sovellettavat, asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten perusteella myönnetyt EU-tyyppihyväksyntätodistukset ja testausselosteet kattavat ajoneuvotyypin ja vastaavat asetettuja vaatimuksia;

1.2

huolehdittava asiakirjojen osalta, että ajoneuvoa koskevat eritelmät ja ajoneuvon ilmoituslomakkeeseen sisältyvät tiedot sisältyvät hyväksyntäasiakirjojen tietoihin ja asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti myönnettyjen EU-tyyppihyväksyntätodistusten tietoihin;

1.3

tehtävä tai teetettävä hyväksyttäväksi haettua ajoneuvotyyppiä edustavista valituista näytekappaleista ajoneuvon osien tai järjestelmien tarkastukset sen selvittämiseksi, onko ajoneuvo(t) valmistettu asetukseen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettuihin delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvien, oikeaksi todistettujen hyväksyntäasiakirjojen asiaa koskevien tietojen mukaisesti;

1.4	tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset;

1.5	tehtävä tai teetettävä tarvittavat tarkastukset, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 167/2013 liitteessä I säädettyjen kohteiden olemassaoloa.

2.   Teknisten eritelmien yhdistelmä

Toimitettavien ajoneuvojen määrän on oltava riittävä, jotta erilaisille tyyppihyväksyttäväksi haetuille yhdistelmille voidaan suorittaa riittävät tarkastukset seuraavien perusteiden mukaisesti:

2.1	voimanlähde

2.2	voimansiirto

2.3	vetävät akselit (määrä, sijainti ja yhteenkytkentä)

2.4	ohjattavat akselit (lukumäärä ja sijainti),

2.5	jarrujärjestelmä ja jarruttavat akselit (lukumäärä)

2.6	kaatumisen varalta asennettu suojarakenne

2.7	suojeleminen vaarallisilta aineilta.

3.   Erityiset säännökset

Jos todistuksia ja testausselosteita ei ole saatavilla asetuksen (EU) N:o 167/2013 tai sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten kattamien aiheiden osalta, hyväksyntäviranomaisen on

3.1	järjestettävä tarvittavat testit ja tarkastukset, joita edellytetään asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä;

3.2	tarkastettava, että ajoneuvo on ajoneuvon valmistusasiakirjoissa olevien tietojen mukainen ja että se täyttää asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten tekniset vaatimukset;

3.3	tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset.

4.   Monivaiheisessa EU-tyyppihyväksynnässä noudatettavat menettelyt

4.1   Yleistä

4.1.1

Monivaiheisen EU-tyyppihyväksyntämenettelyn moitteeton toteuttaminen edellyttää kaikkien vaiheiden valmistajien yhteistoimintaa. Tämän vuoksi tyyppihyväksyntäviranomaisten on ennen ensimmäisen tai sitä seuraavien vaiheiden hyväksyntöjen myöntämistä varmistuttava siitä, että asianomaisten valmistajien välisestä tarvittavien asiakirjojen ja tietojen toimittamisesta ja vaihtamisesta on olemassa asianmukaiset järjestelyt, jotta taattaisiin, että valmistunut ajoneuvotyyppi täyttää asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten tekniset vaatimukset. Toimitettavat ja vaihdettavat tiedot koskevat erityisesti kyseessä olevien järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntöjä sekä niitä keskeneräiseen ajoneuvoon kuuluvia osia, joita ei ole vielä hyväksytty.

4.1.2

Kohdan 4 mukaiset EU-tyyppihyväksynnät myönnetään ajoneuvotyypin senhetkisen valmistusvaiheen perusteella, ja niiden on sisällettävä kaikki aikaisemmissa vaiheissa myönnetyt hyväksynnät.

4.1.3

Monivaiheisessa EU-tyyppihyväksyntämenettelyssä kukin valmistaja on vastuussa kaikkien niiden järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnästä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta, jotka se on valmistanut tai jotka se on lisännyt aiempaan rakennusvaiheeseen. Valmistaja ei ole vastuussa aiemmassa vaiheessa hyväksytyistä järjestelmistä, osista tai erillisistä teknisistä yksiköistä, paitsi jos hän muuttaa asianomaisia osia siten, ettei aiemmin myönnetty hyväksyntä ole enää voimassa.

4.2   Menettelyt

Hyväksyntäviranomaisen on

4.2.1

tarkastettava, että kaikki ajoneuvon tyyppihyväksyntään sovellettavat, asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten perusteella myönnetyt EU-tyyppihyväksyntätodistukset ja testausselosteet kattavat ajoneuvotyypin senhetkisen valmistusvaiheen ja vastaavat asetettuja vaatimuksia;

4.2.2

huolehdittava, että kaikki tarvittavat tiedot, ottaen huomioon ajoneuvon valmistusvaihe, sisältyvät valmistusasiakirjoihin;

4.2.3

huolehdittava asiakirjojen osalta, että ajoneuvoa koskevat eritelmät ja ajoneuvon valmistusasiakirjoihin sisältyvät tiedot sisältyvät hyväksyntäasiakirjojen tietoihin ja EU-tyyppihyväksyntätodistusten tietoihin asetuksen (EU) N:o 167/2013 sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti; jos valmistuneen ajoneuvon valmistusasiakirjoihin sisältyvä järjestysnumero ei sisälly mihinkään hyväksyntäasiakirjoihin, on varmistettava, että asianomainen osa tai ominaisuus on valmistusasiakirjoissa olevien tietojen mukainen;

4.2.4

tehtävä tai teetettävä hyväksyttäväksi haettua ajoneuvotyyppiä edustavista valituista näytekappaleista ajoneuvon osien tai järjestelmien tarkastukset sen selvittämiseksi, onko ajoneuvo(t) valmistettu asetukseen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettuihin delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin liittyvien, oikeaksi todistettujen hyväksyntäasiakirjojen asiaa koskevien tietojen mukaisesti;

4.2.5

tarvittaessa tehtävä tai teetettävä tarvittavat erillisten teknisten yksiköiden asennustarkastukset.

4.3   Edellä olevan 4.2.4 kohdan mukaisesti tarkastettavien ajoneuvojen lukumäärän on oltava riittävä, jotta ne yhdistelmät, joille EU-tyyppihyväksyntää haetaan, voidaan tarkistaa ajoneuvon valmistusvaiheen ja 2 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

5.   Virtuaalitestauksen edellytykset ja vaatimukset, joihin virtuaalitestausta voidaan soveltaa

5.1   Tavoitteet ja soveltamisala

Tässä 5 kohdassa vahvistetaan asianmukaiset virtuaalitestausta koskevat säännökset asetuksen (EU) N:o 167/2013 27 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Sitä ei sovelleta saman asetuksen 27 artiklan 3 kohdan toiseen alakohtaan.

5.2   Luettelo vaatimuksista, joihin voidaan soveltaa virtuaalitestausta

Taulukko 1

Luettelo vaatimuksista, joihin voidaan soveltaa virtuaalitestausta

Delegoidun säädöksen viite	Liite nro	Vaatimus	Rajoitukset/huomautukset
RVCR	IX	kuljettajan istuimen eteen asennetulla turvakehyksellä varustetun kapearaiteisen traktorin käyttäytyminen jatkuvassa tai keskeytyvässä sivusuuntaisessa vierimisessä	B4 jakso

6.   Virtuaalitestauksen edellytykset

6.1   Virtuaalitestauksen rakenne

Virtuaalitestauksen kuvauksen ja suorittamisen perusrakenne:

6.1.1

tarkoitus

6.1.2

rakennemalli

6.1.3

rajaehdot

6.1.4

kuormaoletukset

6.1.5

laskenta

6.1.6

arviointi

6.1.7

asiakirjat.

6.2   Tietokonesimuloinnin ja laskennan perusedellytykset

6.2.1   Matemaattinen malli

Matemaattisen mallin toimittaa valmistaja. Mallissa on otettava huomioon testattavaksi tarkoitetun ajoneuvon, järjestelmän ja komponenttien kompleksisuus suhteessa vaatimuksiin. Samoja säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin myös testattaessa komponentteja tai teknisiä yksiköitä erillään ajoneuvosta.

6.2.2   Matemaattisen mallin validointi

Matemaattinen malli on validoitava verrattuna todellisiin testiolosuhteisiin. On tehtävä fysikaalinen testi, jotta voidaan verrata matemaattisen mallin tuottamia tuloksia fysikaalisen testin tuloksiin. Testitulosten vertailtavuus on näytettävä toteen. Valmistajan tai tutkimuslaitoksen on laadittava validointiraportti ja toimitettava se hyväksyntäviranomaiselle. Jos matemaattiseen malliin tai ohjelmistoon tehdään muutoksia, jotka voisivat mitätöidä validointiraportin, niistä on ilmoitettava hyväksyntäviranomaiselle, joka voi vaatia uutta validointia. Validoinnin kulku esitetään 7 kohdassa olevassa kuvassa 1.

6.2.3   Dokumentointi

Valmistajan on asetettava saataville simuloinnissa ja laskennassa käytettävät tiedot ja apuvälineet, ja ne on dokumentoitava sopivalla tavalla.

6.2.4   Välineet ja tuki

Valmistajan on tutkimuslaitoksen pyynnöstä toimitettava sille tai sen saataville tarvittavat välineet asianmukaiset ohjelmistot mukaan luettuina.

6.2.5   Lisäksi valmistajan on tarjottava tutkimuslaitokselle asiaankuuluvaa tukea.

6.2.6   Käyttömahdollisuuksien ja tuen saaminen ei poista tutkimuslaitoksen velvollisuuksia, jotka liittyvät sen henkilökunnan taitoihin, lisenssimaksujen maksamiseen tai luottamuksellisuuteen.

7.   Virtuaalitestauksen validointi

Kuva 1

Kaavio virtuaalitestauksen validoinnin kulusta

LIITE IV

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

1.   Määritelmät

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1.1	’laadunhallintajärjestelmällä’ toisiinsa liittyviä tai keskenään vuorovaikutussuhteessa olevia osatekijöitä, joita organisaatiot hyödyntävät laatupolitiikkojen täytäntöönpanon ja laatutavoitteiden saavuttamisen ohjauksessa ja sääntelyssä;

1.2	’auditoinnilla’ todentamisprosessia, jonka avulla arvioidaan, miten hyvin auditointikriteerejä sovelletaan; sen on oltava objektiivinen, puolueeton ja riippumaton, ja auditointiprosessin on oltava johdonmukainen ja dokumentoitu;

1.3	’korjaavilla toimenpiteillä’ ongelmanratkaisuprosessia, jossa jälkeenpäin toteutettavilla toimilla poistetaan vaatimustenvastaisuuden tai haitallisen tilanteen syyt ja jonka tarkoituksena on estää niiden toistuminen;

2.   Tarkoitus

2.1

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevalla menettelyllä pyritään varmistamaan, että jokainen tuotettu ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on hyväksytyn tyypin eritelmä-, suorituskyky- ja merkintävaatimusten mukainen.

2.2

Menettelyihin sisältyvät erottamattomina osina 3 jaksossa esitetty laadunhallintajärjestelmien arviointi, jäljempänä ’alkuarviointi’, sekä 4 jaksossa esitetyt varmennus ja tuotteeseen liittyvät valvontatoimet, jäljempänä ’tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestely’.

3.   Alkuarviointi

3.1

Hyväksyntäviranomaisen on ennen tyyppihyväksynnän antamista varmistettava, että valmistajan luomat toimenpiteet ja menettelyt riittävät takaamaan tehokkaan valvonnan, jotta tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ovat hyväksytyn tyypin mukaisia.

3.2

Alkuarviointiin sovelletaan standardissa EN ISO 19011:2011 annettuja laadunhallinta- ja/tai ympäristöjärjestelmien auditointiin liittyviä ohjeita.

3.3

Edellä 3.1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen on varmennettava tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista tyydyttävällä tavalla. Hyväksyntäviranomaisen on päädyttävä pitämään alkuarviointia sekä 4 jaksossa tarkoitettuja tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjä hyväksyttävinä siten, että se ottaa tarvittaessa huomioon yhden 3.3.1–3.3.3 kohdassa kuvatuista järjestelyistä tai tapauksen mukaan kyseisten järjestelyjen yhdistelmän kokonaan tai osittain.

3.3.1

Hyväksynnän myöntävän hyväksyntäviranomaisen tai hyväksyntäviranomaisten puolesta toimivan nimetyn elimen on toteutettava alkuarviointi ja/tai tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjen tarkastus.

3.3.1.1

Toteutettavan alkuarvioinnin laajuutta määrittäessään hyväksyntäviranomainen voi ottaa huomioon seuraavia seikkoja koskevat saatavissa olevat tiedot: 3.3.1.1.1 jäljempänä 3.3.3 kohdassa kuvattu valmistajan todistus, jota ei ole pätevöity tai tunnustettu kyseisen kohdan perusteella; 3.3.1.1.2 komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnän osalta laatujärjestelmien arvioinnit, jotka ajoneuvon valmistajat ovat suorittaneet kyseisen komponentin tai erillisen teknisen yksikön valmistajan tiloissa yhden tai useamman kyseisellä teollisuudenalalla sovellettavan, yhdenmukaistetun standardin EN ISO 9001:2008 vaatimukset täyttävän eritelmän mukaisesti.

3.3.2

Myös toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen tai hyväksyntäviranomaisen tähän tarkoitukseen määräämä nimetty elin voi tehdä alkuarvioinnin ja/tai tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyjen tarkastuksen.

3.3.2.1

Tällöin kyseisen toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisen on laadittava vaatimustenmukaisuusvakuutus, jossa esitetään osa-alueet ja tuotantoyksiköt, joilla katsotaan olevan merkitystä tyyppihyväksyttäväksi haettujen ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden kannalta.

3.3.2.2

Kun toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen on saanut vaatimustenmukaisuusvakuutusta koskevan pyynnön tyyppihyväksynnän myöntävän jäsenvaltion hyväksyntäviranomaiselta, sen on viipymättä lähetettävä vaatimustenmukaisuusvakuutus tai ilmoitettava, ettei se pysty antamaan sellaista.

3.3.2.3

Vaatimustenmukaisuusvakuutuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot: 3.3.2.3.1 yhtymä tai yhtiö (esim. XYZ automotive) 3.3.2.3.2 alaorganisaatio (esim. Euroopan osasto) 3.3.2.3.3 tehtaat/valmistuspaikat (esim. moottoritehdas 1 (maassa A) – ajoneuvotehdas 2 (maassa B)) 3.3.2.3.4 valmistetut ajoneuvot/komponentit (esim. kaikki T1-luokan mallit) 3.3.2.3.5 arvioidut osa-alueet (esim. moottorien kokoonpano, korin puristaminen ja kokoonpano, ajoneuvojen kokoonpano) 3.3.2.3.6 tutkitut asiakirjat (esim. yhtiön ja valmistuspaikan laatukäsikirja ja -menettelyt) 3.3.2.3.7 arviointiajankohta (esim. auditointi tehty 18.–30.5.2013) 3.3.2.3.8 suunniteltu seurantakäynti (esim. lokakuu 2014).

3.3.3

Hyväksyntäviranomaisen on lisäksi hyväksyttävä, että yhdenmukaistetun standardin EN ISO 9001:2008 tai vastaavan muun yhdenmukaistetun standardin mukainen valmistajan asianmukainen todistus täyttää 3.3 kohdassa asetetut alkuarviointia koskevat vaatimukset. Valmistajan on esitettävä tiedot todistuksesta sekä sitouduttava ilmoittamaan hyväksyntäviranomaiselle kaikista todistuksen voimassaoloon tai soveltamisalaan tehtävistä muutoksista.

3.4

Ajoneuvon järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksikköjen hyväksynnän myöntämiseksi tehtyjä alkuarviointeja ei tarvitse toistaa ajoneuvon tyyppihyväksyntää varten, vaan niitä täydennetään arvioinnilla, joka kattaa koko ajoneuvon kokoamiseen liittyvät paikat ja toimet, joita aiemmat arvioinnit eivät kattaneet.

4.   Tuotteen vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

4.1

Kukin ajoneuvo, järjestelmä, komponentti ja erillinen tekninen yksikkö, joka on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten nojalla, vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen liitteenä olevan E-säännön nojalla tai tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen OECD:n testiohjeiden perusteella annetun täydellisen testausselosteen nojalla, on valmistettava hyväksytyn tyypin mukaiseksi siten, että se täyttää tässä liitteessä, asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä sekä asiaan liittyvissä E-säännöissä ja OECD:n testiohjeissa asetetut vaatimukset.

4.2

Ennen kuin jäsenvaltion hyväksyntäviranomainen myöntää tyyppihyväksynnän asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten, vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen liitteenä olevan E-säännön tai OECD:n testiohjeen nojalla, sen on tarkistettava, että jokaisen hyväksynnän osalta on sovittu valmistajan kanssa riittävät järjestelyt ja kirjalliset valvontasuunnitelmat, joiden mukaisesti suoritetaan määrävälein testit tai niihin liittyvät tarkastukset sekä tarvittaessa asetuksessa (EU) N:o 167/2013, E-säännössä ja OECD:n testiohjeessa täsmennetyt testit sen tarkastamiseksi, että tuote on jatkuvasti hyväksyttyä tyyppiä vastaava.

4.3

Tyyppihyväksyntätodistuksen haltijan on erityisesti 4.3.1 varmistettava, että käytettävissä on menettelyt, joilla tuotteiden (ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden) vaatimustenmukaisuutta hyväksyttyyn tyyppiin nähden valvotaan tehokkaasti, ja että näitä menettelyjä sovelletaan; 4.3.2 voitava käyttää kunkin hyväksytyn tyypin vaatimustenmukaisuuden tarkastukseen tarvittavaa testauslaitteistoa tai muuta tarkoituksenmukaista laitteistoa; 4.3.3 varmistettava, että testi- tai tarkastustulokset kirjataan ja että niiden liiteasiakirjat ovat saatavilla ajan, joka määrätään yhdessä hyväksyntäviranomaisten kanssa ja joka saa olla enintään kymmenen vuotta; 4.3.4 analysoitava kunkin testi- tai tarkastustyypin tulokset tarkastaakseen ja varmistaakseen tuotteen ominaisuuksien pysyvyyden siten, että teolliselle tuotannolle ominaiset vaihtelut sallitaan; 4.3.5 varmistettava, että kunkin tuotetyypin osalta suoritetaan ainakin asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä säädetyt sekä asiaan liittyvissä E-säännöissä tai OECD:n testiohjeissa vahvistetut testit ja tarkastukset; 4.3.6 varmistettava, että kaikki näyte- tai testikappalesarjat, jotka niille tehdyn testityypin perusteella osoittautuvat vaatimusten vastaisiksi, johtavat uuteen näytteenottoon ja testiin tai tarkastukseen. On toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta varmistetaan tuotantoprosessin saattaminen sellaiseksi, että tuote on hyväksytyn tyypin mukainen; 4.3.7 ajoneuvon tyyppihyväksynnän tapauksessa on 4.3.5 kohdassa tarkoitetuilla tarkastuksilla vähintään varmistettava, että noudatetaan asianmukaista rakennuseritelmää, joka liittyy hyväksyntään ja vaatimustenmukaisuustodistuksia varten vaadittaviin tietoihin.

4.4

Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän antava hyväksyntäviranomainen voi pyytää asteittaisen, yhdistetyn tai monivaiheisen tyyppihyväksynnän osalta tässä liitteessä vahvistettujen tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien vaatimusten noudattamiseen liittyviä tietoja miltä tahansa hyväksyntäviranomaiselta, joka on myöntänyt tyyppihyväksynnän mille tahansa kyseessä olevalle järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle.

4.5

Ellei kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen ole tyytyväinen 4.4 kohdassa tarkoitettuihin toimitettuihin tietoihin ja on ilmoittanut siitä kirjallisesti asianomaiselle valmistajalle sekä hyväksyntäviranomaiselle, joka myöntää tyyppihyväksynnän järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle, kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän antavan viranomaisen on vaadittava tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien lisäauditointien tai -tarkastusten suorittamista kyseisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksikköjen valmistajan valmistuspaikassa, ja tulokset on välittömästi saatettava asianomaisen hyväksyntäviranomaisen saataville.

4.6

Jos 4.4 ja 4.5 kohtaa sovelletaan eikä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävä viranomainen pidä lisäauditointien tai -tarkastusten tuloksia tyydyttävinä, valmistajan on huolehdittava siitä, että tuotannon vaatimustenmukaisuus palautetaan mahdollisimman pian korjaavilla toimenpiteillä kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista sekä järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle tyyppihyväksynnän myöntävää viranomaista tyydyttävällä tavalla.

5.   Jatkuvat tarkastukset

5.1

Tyyppihyväksynnän myöntänyt viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät määräajoin tehtävillä auditoinneilla. Valmistaja sallii tätä tarkoitusta varten pääsyn tuotanto-, tarkastus-, testaus-, varastointi- ja jakelupaikkoihin ja antaa kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat laadunhallintajärjestelmän asiakirjoja ja rekistereitä.

5.1.1

Määräajoin tehtävillä auditoinneilla valvotaan, että tämän liitteen 3 ja 4 jaksossa vahvistettuja menettelyjä (alkuarviointi ja tuotteen vaatimustenmukaisuusjärjestelyt) sovelletaan edelleen tehokkaasti.

5.1.1.1

Tutkimuslaitoksen (joka on 3.3.3 kohdan vaatimusten mukaisesti pätevöity tai tunnustettu) suorittamat valvontatoimet on hyväksyttävä 5.1.1 kohdan vaatimusten mukaisiksi alkuarviointia varten vahvistettujen menettelyjen osalta.

5.1.1.2

Hyväksyntäviranomaisen tekemien tarkastusten (muiden kuin 5.1.1.1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten) tavanomaisen suoritusvälin on taattava, että 3 ja 4 jakson mukaisesti sovellettavaa asiaankuuluvaa tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa tarkastellaan hyväksyntäviranomaisen luottamukseen perustuvin aikavälein.

5.2

Testi- ja tarkastusasiakirjojen sekä tuotantoasiakirjojen on oltava kaikissa tarkastuksissa tarkastajan käytettävissä; tämä koskee erityisesti 4.2 kohdan vaatimusten mukaisesti dokumentoitujen testien ja tarkastusten asiakirjoja.

5.3

Tarkastaja saa ottaa satunnaisotoksen näytteitä testattavaksi valmistajan laboratoriossa tai tutkimuslaitoksen tiloissa, jolloin tehdään pelkästään fysikaaliset testit. Näytteiden vähimmäismäärä voidaan määrätä valmistajan omien tarkastusten tulosten perusteella.

5.4

Jos valvonnan taso vaikuttaa riittämättömältä tai jos näyttää olevan tarpeen tarkastaa 5.2 kohdan mukaisesti tehtyjen testien luotettavuus, tarkastaja valitsee näytteitä lähetettäväksi tutkimuslaitokselle fysikaalisia testejä varten, jotka suoritetaan 4 jaksossa ja asetuksessa (EU) N:o 167/2013 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä sekä asiaankuuluvassa E-säännössä tai OECD:n testiohjeessa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

5.5

Jos tarkastuksesta saadaan epätyydyttäviä tuloksia, hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla tuotanto saatetaan vaatimusten mukaiseksi mahdollisimman nopeasti.

5.6

Silloin kun asetuksessa (EU) N:o 167/2013 edellytetään E-sääntöjen noudattamista tai sallitaan OECD:n testiohjeiden mukaisesti annettujen täydellisten testausselosteiden käyttö vaihtoehtona vaatimuksille, jotka vahvistetaan mainitun asetuksen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä, valmistaja voi noudattaa tässä liitteessä vahvistettuja vaatimuksia vaihtoehtona asiaa koskevissa E-säännöissä tai OECD:n testiohjeissa vahvistetuille tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskeville vaatimuksille. Sovellettaessa 4.5 tai 4.6 kohtaa on kuitenkin noudatettava kaikkia E-säännöissä tai OECD:n testiohjeissa erikseen määrättyjä tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia vaatimuksia hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, kunnes se katsoo, että tuotanto on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

LIITE V

Korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevat vaatimukset

LISÄYSLUETTELO

Lisäyksen numero	Lisäyksen otsikko	Sivu
1	Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuus	26
2	Tiedot, jotka mahdollistavat yleisten vianmääritystyökalujen kehittämisen	28

1.   Määritelmä

Tässä liitteessä tarkoitetaan ’ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudella’ kaikkien ajoneuvon OBD-järjestelmän sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta ajoneuvon tarkastusta, vianmääritystä, huoltoa tai korjaamista varten.

2.   Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevien vaatimusten noudattaminen

2.1

Valmistajan on varmistettava tässä liitteessä olevien ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevien teknisten vaatimusten noudattaminen.

2.2

Hyväksyntäviranomaiset voivat myöntää tyyppihyväksynnän vasta saatuaan valmistajalta todistuksen ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta.

2.3

Todistus ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta on todiste asetuksen (EU) N:o 167/2013 XV luvun noudattamisesta.

2.4

Todistus ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta laaditaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 8 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti.

3.   Tietojen saannista perittävät maksut

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 55 artiklan mukaisen aikaperusteisen tietojen tarjoamisen lisäksi valmistajat voivat tarjota toimikohtaista tietojen saantia, jolloin maksut peritään toimikohtaisesti eikä tietojen saatavuuden keston mukaan. Jos valmistajat tarjoavat sekä aikaperusteisia että toimikohtaisia tietojen saannin järjestelmiä, riippumattomat korjaamot valitsevat niistä parhaana pitämänsä järjestelmän.

4.   Varaosat, vianmääritysvälineet ja testilaitteet

4.1

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 6 kohdan perusteella valmistajan on asetettava asianomaisten saataville seuraavat tiedot yksittäisin järjestelyin, joihin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 55 artiklan mukaista periaatetta, ja annettava yhteystiedot verkkosivustollaan: 4.1.1 merkitykselliset tiedot, jotka mahdollistavat OBD-järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta olennaisten varaosien kehittämisen; 4.1.2 tiedot, jotka mahdollistavat lisäyksessä 2 lueteltujen yleisten vianmääritystyökalujen kehittämisen.

4.2

Edellä olevaa 4.1.1 kohtaa sovellettaessa seuraavat seikat eivät saa rajoittaa varaosien kehittämistä: 4.2.1 se, ettei merkityksellistä tietoa ole saatavilla; 4.2.2 tekniset vaatimukset, jotka koskevat vikojen ilmoitusstrategiaa tilanteissa, joissa OBD-järjestelmän raja-arvot ylittyvät tai OBD-järjestelmä ei pysty täyttämään OBD-valvonnalle tässä asetuksessa asetettuja perusvaatimuksia; 4.2.3 tiettyjen muutosten tekeminen OBD-tietojen käsittelyyn, jotta järjestelmä voi toimia riippumatta siitä, käyttääkö ajoneuvo nestemäistä vai kaasumaista polttoainetta; 4.2.4 sellaisten kaasukäyttöisten ajoneuvojen tyyppihyväksyntä, joissa on pieni määrä vähämerkityksisiä puutteita.

4.3

Edellä olevaa 4.1.2 kohtaa sovellettaessa silloin, kun valmistajat käyttävät luvakeverkostossaan ISO-standardin 22900-2:2009 ”Modular Vehicle Communication Interface, MVCI” tai ISO-standardin 22901-2:2011 ”Open Diagnostic Data Exchange, ODX” mukaisia vianmääritys- ja testaustyökaluja, ODX-tiedostot on saatettava riippumattomien toimijoiden saataville valmistajan verkkosivuston kautta.

5.   Monivaiheinen tyyppihyväksyntä

5.1

Kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 167/2013 20 artiklassa tarkoitettu monivaiheinen tyyppihyväksyntä, lopullinen valmistaja on vastuussa ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen asettamisesta saataville omien valmistusvaiheidensa ja edellisiä vaiheita koskevan yhteyden osalta.

5.2

Lisäksi lopullisen valmistajan on annettava omalla verkkosivustollaan riippumattomille toimijoille seuraavat tiedot: 5.2.1 edellisistä vaiheista vastanneiden valmistajien verkkosivuston osoite; 5.2.2 kaikkien edellisistä vaiheista vastanneiden valmistajien nimi ja osoite; 5.2.3 edellisten vaiheiden tyyppihyväksyntänumerot; 5.2.4 moottorin numero.

5.3

Tyyppihyväksynnän tietystä vaiheesta tai tietyistä vaiheista vastuussa olevien valmistajien on asetettava verkkosivustollaan ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot saataville tyyppihyväksynnän niiden vaiheiden osalta, joista ne ovat vastuussa, ja edellisiä vaiheita koskevan yhteyden osalta.

5.4

Tyyppihyväksynnän tietystä vaiheesta tai tietyistä vaiheista vastuussa olevan valmistajan on annettava seuraavasta vaiheesta vastuussa olevalle valmistajalle seuraavat tiedot: 5.4.1 niitä vaiheita koskeva vaatimustenmukaisuustodistus, joista valmistaja on vastuussa; 5.4.2 todistus ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta, lisäykset mukaan lukien; 5.4.3 niitä vaiheita vastaava tyyppihyväksyntänumero, joista valmistaja on vastuussa; 5.4.4 edellä 5.4.1, 5.4.2 ja 5.4.3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat edellisiin vaiheisiin osallistuneilta valmistajilta.

5.5

Kunkin valmistajan on sallittava se, että seuraavasta vaiheesta vastuussa oleva valmistaja toimittaa toimitetut asiakirjat myöhemmistä vaiheista ja viimeisestä vaiheesta vastuussa oleville valmistajille.

5.6

Lisäksi tyyppihyväksynnän tietystä vaiheesta tai tietyistä vaiheista vastuussa olevan valmistajan on sopimuksen pohjalta 5.6.1 asetettava seuraavasta vaiheesta vastuussa olevan valmistajan saataville ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot sekä niitä vaiheita koskevat rajapintatiedot, joista valmistaja on vastuussa; 5.6.2 asetettava tyyppihyväksynnän jostain myöhemmästä vaiheesta vastuussa olevan valmistajan pyynnöstä tämän saataville ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot sekä niitä vaiheita koskevat rajapintatiedot, joista valmistaja on vastuussa.

5.7

Valmistaja, lopullinen valmistaja mukaan lukien, voi asetuksen (EU) N:o 167/2013 55 artiklan mukaisesti periä ainoastaan niitä vaiheita koskevia maksuja, joista hän on vastuussa.

5.8

Valmistaja, lopullinen valmistaja mukaan lukien, ei voi periä maksuja minkään toisen valmistajan verkkosivuston osoitetta tai yhteystietoja koskevien tietojen antamisesta.

6.   Pienvalmistajat

6.1

Valmistajien on asetettava korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot saataville helposti ja nopeasti tavalla, joka ei ole syrjivä verrattuna valtuutetuille jälleenmyyjille ja korjaamoille asetuksen (EU) N:o 167/2013 53 artiklan 13 kohdan mukaisesti annettuihin mahdollisuuksiin tai myönnettyyn pääsyyn, jos niiden vuotuinen maailmanlaajuinen tuotanto kyseisen asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvotyyppien osalta on pienempi kuin a) T-luokan osalta: 200 ajoneuvoa; b) C-luokan osalta: 80 ajoneuvoa; c) R-luokan osalta: 400 ajoneuvoa; d) S-luokan osalta: 200 ajoneuvoa. Mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön osalta määrä tämän säännöksen soveltamista varten on 250 yksikköä.

6.2

Edellä olevan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat ajoneuvotyypit, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt on lueteltava korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot sisältävällä valmistajan verkkosivustolla.

6.3

Hyväksyntäviranomainen ilmoittaa komissiolle kaikista pienvalmistajille myönnetyistä tyyppihyväksynnöistä.

7.   Ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevien velvoitteiden noudattaminen

7.1

Hyväksyntäviranomainen voi milloin tahansa joko omasta aloitteestaan, valituksen johdosta tai tutkimuslaitoksen arvioinnin perusteella tarkistaa, noudattaako valmistaja asetuksen (EU) N:o 167/2013 ja tämän asetuksen säännöksiä sekä ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevan todistuksen ehtoja.

7.2

Jos hyväksyntäviranomainen toteaa, että valmistaja ei ole noudattanut ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia velvoitteita, kyseisen tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

7.3

Näitä toimenpiteitä voivat olla tyyppihyväksynnän peruuttaminen tai keskeyttäminen, sakkojen määrääminen tai muut asetuksen (EU) N:o 167/2013 mukaisesti vahvistettavat toimenpiteet.

7.4

Jos riippumaton toimija tai riippumattomia toimijoita edustava toimialajärjestö tekee hyväksyntäviranomaiselle valituksen, hyväksyntäviranomainen tekee auditoinnin sen varmistamiseksi, että valmistaja noudattaa ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen sekä ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevia velvoitteita.

7.5

Auditoinnin yhteydessä hyväksyntäviranomainen voi pyytää tutkimuslaitosta tai muuta riippumatonta asiantuntijaa arvioimaan, onko velvollisuudet täytetty.

7.6

Jos ajoneuvon OBD-järjestelmän tiedot ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot eivät ole saatavilla silloin, kun tyyppihyväksyntähakemus laaditaan, valmistajan on toimitettava kyseiset tiedot kuuden kuukauden kuluessa tyyppihyväksynnän myöntämispäivästä.

7.7

Kun ajoneuvo saatetaan markkinoille yli kuuden kuukauden kuluttua tyyppihyväksynnästä, tiedot on toimitettava markkinoillesaattamispäivänä.

7.8

Hyväksyntäviranomainen voi olettaa ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevan todistuksen perusteella, että valmistaja on ottanut ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuuden osalta käyttöön asianmukaiset järjestelyt ja menettelyt, jos yhtään valitusta ei ole tehty ja jos valmistaja toimittaa todistuksen 7.7 kohdassa tarkoitetussa määräajassa.

7.9

Jos todistusta vaatimustenmukaisuudesta ei toimiteta kyseisen ajan kuluessa, hyväksyntäviranomaisen on toteutettava aiheelliset toimenpiteet vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

8.   Tietovaatimukset, jotka koskevat muiden kuin suojattuihin alueisiin liittyvien tietojen saantimahdollisuuden myöntämistä riippumattomille toimijoille

8.1

Muiden kuin ajoneuvon suojattuihin alueisiin liittyvien ajoneuvon OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saamiseksi valmistaja saa vaatia riippumattomilta toimijoilta verkkosivustolleen rekisteröitymisen yhteydessä ainoastaan sellaista tietoa, jota se tarvitsee tiedoista maksamisen varmistamiseen.

9.   Tietovaatimukset, jotka koskevat suojattuihin alueisiin liittyvien tietojen saantimahdollisuuden myöntämistä riippumattomille toimijoille

9.1

Kun kyse on ajoneuvon suojattuihin alueisiin liittyvien OBD-järjestelmän tietojen ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta, riippumattomat toimijat on hyväksyttävä ja heille on myönnettävä lupa sellaisten asiakirjojen perusteella, jotka osoittavat, että he harjoittavat laillista liiketoimintaa eikä heitä ole tuomittu asiaan liittyvistä rikoksista.

9.2

Valtuutettujen jälleenmyyjien ja korjaamojen käytössä olevat ajoneuvon turvatekijöihin liittyvät tiedot on asetettava riippumattomien toimijoiden saataville suojattuna turvatekniikalla, jolla varmistetaan tietoja vaihdettaessa luottamuksellisuus, koskemattomuus ja suoja kopiointia vastaan.

9.3

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 56 artiklassa säädetty ajoneuvojen tietojen saatavuutta käsittelevä foorumi täsmentää näiden vaatimusten täyttymistä koskevat tuoreimman tietämyksen mukaiset parametrit.

9.4

Ajoneuvon suojattuihin alueisiin liittyvien tietojen saamiseksi riippumattoman toimijan on esitettävä ISO-standardin 20828:2006 mukainen todistus, joka osoittaa sen henkilöllisyyden ja sen edustaman organisaation. Valmistajan on esitettävä oma ISO-standardin 20828:2006 mukainen todistuksensa, joka vahvistaa riippumattomalle toimijalle, että se on menossa kyseisen valmistajan lailliselle sivustolle. Molempien osapuolien on pidettävä tällaisista toimista kirjaa, josta ilmenevät ajoneuvot ja niihin tämän säännöksen mukaisesti tehdyt muutokset.

LIITE VI

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (dynaaminen testaus)

A.   YLEINEN SÄÄNNÖS

1.

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat unionin vaatimukset (dynaaminen testaus) esitetään B kohdassa.

B.   KAATUMISEN VARALTA ASENNETTUIHIN SUOJARAKENTEISIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET (DYNAAMINEN TESTAUS) (1)

1.   Määritelmät

1.1.   [Ei sovelleta]

1.2.   Kaatumisen varalta asennettu suojarakenne (ROPS)

Kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (turvaohjaamolla tai -kehyksellä), jäljempänä ’suojarakenne’, tarkoitetaan traktorin rakennetta, jonka pääasiallinen tarkoitus on välttää tai rajoittaa kuljettajalle traktorin kaatumisesta tavanomaisessa käytössä aiheutuvaa vaaraa.

Kaatumisen varalta asennetulle suojarakenteelle on tunnusomaista, että sillä saadaan aikaan vapaa tila, jonka koko riittää suojaamaan kuljettajaa tämän istuessa joko rakenteen rajaamassa tilassa taikka tilassa, jonka rajoja määrittävät suorat janat rakenteen ulkoreunoista mihin tahansa sellaiseen traktorin osaan, joka voi joutua kosketuksiin maanpinnan kanssa ja joka pystyy tukemaan traktorin siihen asentoon, jos traktori kaatuu.

1.3.   Raideväli

1.3.1.   Alustava määritelmä: pyörän keskitaso

Pyörän keskitaso on samalla etäisyydellä niistä kahdesta tasosta, joiden sisälle vanteiden ulkoreunat jäävät.

1.3.2.   Raidevälin määritelmä

Pyörän akselin kautta kulkeva pystytaso leikkaa pyörän keskitason suorassa linjassa, joka kohtaa tukipinnan tietyssä pisteessä. Jos A ja B ovat tällä tavoin määritellyt kaksi pistettä traktorin samalla akselilla oleville pyörille, raideleveys on pisteiden A ja B välinen etäisyys. Paripyörien raideväli on pyöräparien keskitasojen välinen etäisyys.

Telaketjulla varustettujen traktoreiden raideväli on telojen keskitasojen välinen etäisyys.

1.3.3.   Lisämääritelmä: traktorin keskitaso

Raidevälin suurin mahdollinen arvo saadaan määrittämällä pisteiden A ja B äärimmäinen sijainti traktorin taka-akselilla. Suoraan AB nähden suorassa kulmassa sen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso on traktorin keskitaso.

1.4.   Akseliväli

Etu- ja takapyörille edellä kuvatusti määriteltyjen kahden suoran AB kautta kulkevien pystytasojen välinen etäisyys.

1.5.   Istuimen mittapisteen määrittäminen; istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.1.   Istuimen mittapiste (SIP) (2)

Istuimen mittapiste on määritettävä standardin ISO 5353:1995 mukaisesti.

1.5.2   Istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.2.1

Jos selkänojan ja istuinkaukalon kaltevuudet ovat säädettävissä, ne on säädettävä siten, että istuimen mittapiste on ylimmässä taka-asennossaan.

1.5.2.2

Jos istuimessa on jousitus, jousitus on lukittava säätövaran keskikohtaan, jollei se ole istuimen valmistajan selvästi antamien ohjeiden vastaista.

1.5.2.3

Jos istuin on säädettävissä vain pituus- ja korkeussuunnassa, istuimen mittapisteen kautta kulkevan pituusakselin on oltava yhdensuuntainen ohjauspyörän keskipisteen kautta kulkevan traktorin pituussuuntaisen pystytason kanssa ja enintään 100 millimetrin etäisyydellä mainitusta tasosta.

1.6.   Vapaa tila

1.6.1.   Vertailutaso

Vapaa tila havainnollistetaan kuvissa 3.8–3.10 ja taulukossa 3.3. Tila määritellään suhteessa vertailutasoon ja istuimen mittapisteeseen (SIP). Vertailutaso on pystytaso, joka on yleensä pituussuuntainen traktoriin nähden ja kulkee istuimen mittapisteen ja ohjauspyörän keskikohdan kautta. Tavallisesti vertailutaso osuu yhteen traktorin pituussuuntaisen keskitason kanssa. Vertailutason oletetaan liikkuvan vaakatasossa istuimen ja ohjauspyörän kanssa kuormituksen aikana mutta pysyvän kohtisuorassa traktorin tai kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen lattiaan nähden. Vapaa tila määritellään 1.6.2 ja 1.6.3 kohdan perusteella.

1.6.2.   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jonka istuin ei ole käännettävissä

Vapaa tila sellaisten traktorien tapauksessa, joiden istuin ei ole käännettävissä, määritellään 1.6.2.1–1.6.2.10 kohdassa. Sitä rajoittavat seuraavat tasot, kun traktori on vaakasuoralla pinnalla ja istuin, jos se on säädettävä, on ylimmässä taka-asennossaan (2) ja ohjauspyörä, jos se on säädettävä, on istuimella istuvan kuljettajan käyttämässä keskiasennossa:

1.6.2.1

vaakataso A1 B1 B2 A2, joka on (810 + av) mm istuimen mittapisteen (SIP) yläpuolella ja jota määrittävä suora B1B2 sijaitsee (ah–10) mm mittapisteen takana;

1.6.2.2

kalteva taso H1 H2 G2 G1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja jolla sijaitsee 150 mm suoran B1B2 takana sijaitseva piste ja istuimen selkänojan takimmaisin piste;

1.6.2.3

lieriömäinen pinta A1 A2 H2 H1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 120 mm ja joka sivuaa 1.6.2.1 ja 1.6.2.2 kohdassa määriteltyjä tasoja;

1.6.2.4

lieriömäinen pinta B1 C1 C2 B2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 900 mm ja joka ulottuu 400 mm eteenpäin 1.6.2.1 kohdassa määritellystä tasosta ja sivuaa sitä suoralla B1B2;

1.6.2.5

kalteva taso C1 D1 D2 C2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, liittyy 1.6.2.4 kohdassa määriteltyyn pintaan ja kulkee 40 mm:n päässä ohjauspyörän etu-ulkoreunasta; kun ohjauspyörä on yläasennossa, taso ulottuu suorasta B1B2 eteenpäin sivuten 1.6.2.4 kohdassa määriteltyä pintaa;

1.6.2.6

pystytaso D1 E1 E2 D2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja sijaitsee 40 mm ohjauspyörän ulkoreunasta eteenpäin;

1.6.2.7

vaakataso E1 F1 F2 E2, joka kulkee (90–av) mm istuimen mittapisteen (SIP) alapuolella sijaitsevan pisteen kautta;

1.6.2.8

pinta G1 F1 F2 G2, joka tarvittaessa kaartuu 1.6.2.2 kohdassa määritellyn tason alareunasta 1.6.2.7 kohdassa määriteltyyn vaakatasoon, on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja kulkee istuimen selkänojaa pitkin koko sen pituudelta;

1.6.2.9

pystytasot J1 E1 F1 G1 H1 ja J2 E2 F2 G2 H2; näiden pystytasojen on ulotuttava 300 mm ylöspäin tasosta E1 F1 F2 E2; etäisyyksien E1 E0 ja E2 E0 on oltava 250 mm;

1.6.2.10

yhdensuuntaiset tasot A1 B1 C1 D1 J1 H1 I1 ja A2 B2 C2 D2 J2 H2 I2, jotka ovat kaltevia niin, että sillä puolella, johon voima kohdistetaan, olevan tason yläreuna on vähintään 100 mm:n etäisyydellä pystysuuntaisesta vertailutasosta.

1.6.3   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jossa on käännettävä ohjauspaikka

Kun kyse on traktorista, jossa ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, vapaa tila on ohjauspyörän ja istuimen kahden eri asennon määrittämien kahden vapaan tilan verhopinnan rajoittama tila.

1.6.4   Lisäistuimet

1.6.4.1

Jos traktori voidaan varustaa lisäistuimilla, testeissä käytetään kaikkien sijoitusvaihtoehtojen mukaiset istuinten mittapisteet käsittävää verhopinnan rajoittamaa vapaata tilaa. Suojarakenne ei saa ulottua siihen suurempaan vapaaseen tilaan, jossa on otettu huomioon nämä eri istuimen mittapisteet.

1.6.4.2

Jos uutta istuinvaihtoehtoa tarjotaan vasta testin jälkeen, on määritettävä, sijoittuuko uuden SIP-pisteen ympärillä oleva vapaa tila aiemmin määritettyyn vapaaseen tilaan. Ellei näin ole, on suoritettava uusi testi.

1.6.4.3

Lisäistuimeksi ei katsota istuinta, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi mukana olevalle toiselle henkilölle ja jolta traktoria ei voida ohjata. SIP-pistettä ei määritetä, koska vapaa tila määritellään suhteessa kuljettajan istuimeen.

1.7.   Massa ilman lisäpainoja

Traktorin massa ilman lisäpainoja ja ilmarenkailla varustettujen traktorien tapauksessa ilman nestemäistä lisäpainoa renkaissa. Traktorin on oltava ajokuntoinen, säiliöt, nestejärjestelmät ja jäähdytin täytettyinä, suojarakenne päällysrakenteineen sekä mahdolliset normaalikäytössä tarvittavat telaketjuvarusteet tai etuvetolisäkomponentit asennettuina. Käyttäjää ei oteta huomioon.

1.8.   Sallitut mittapoikkeamat

Etäisyys	± 0,5 mm
Voima	± 0,1 % (anturin täydestä asteikosta)
Massa	± 0,2 % (anturin täydestä asteikosta)
Rengaspaine	± 5,0 %
Kulma	± 0,1o

1.9.   Symbolit

ah	(mm)	puolet istuimen vaakasäätövälistä
av	(mm)	puolet istuimen pystysäätövälistä
E	(J)	energiapanos testin aikana
F	(N)	staattinen kuormitusvoima
H	(mm)	heiluripainon painopisteen nostokorkeus
I	(kg.m2)	taka-akselin hitausmomentti (ilman pyöriä), jota on käytetty laskettaessa energiaa taakse kohdistuvassa iskussa
L	(mm)	akseliväli, jota on käytetty laskettaessa energiaa taakse kohdistuvassa iskussa
M	(kg)	massa, jota on käytetty laskettaessa energiaa ja puristusvoimia

2.   Soveltamisala

2.1   Tätä liitettä sovelletaan traktoreihin, joissa on vähintään kaksi ilmarengaspyörille tarkoitettua akselia – telaketjujen kiinnittimillä tai ilman – ja joiden massa ilman lisäpainoja on enemmän kuin 600 kg mutta yleensä vähemmän kuin 6 000 kg.

2.2   Takarenkaiden pienimmän raidevälin olisi yleensä oltava suurempi kuin 1 150 mm. On kuitenkin olemassa rakenteeltaan sellaisia traktoreita – esimerkiksi ruohonleikkuutraktorit, kapeat viinitarhatraktorit, matalaprofiiliset traktorit, joita käytetään hedelmätarhoissa tai rakennuksissa, joissa on rajoitetusti tilaa korkeussuunnassa, korkeamaavaraiset traktorit ja metsätyökoneet, kuten kuorma- ja juontotraktorit –, joihin tätä liitettä ei sovelleta.

3.   Säännöt ja ohjeet

3.1.   Yleiset määräykset

3.1.1   Suojarakenteen valmistaja voi olla joko traktorin valmistaja tai siitä riippumaton yritys. Kummassakin tapauksessa testi koskee ainoastaan sitä traktorimallia, jolle testi tehdään. Suojarakenne on testattava uudelleen kunkin traktorimallin osalta, johon se on tarkoitus asentaa. Testauslaitokset voivat kuitenkin vahvistaa, että lujuustestit pätevät myös sellaisiin alkuperäiseen traktorimalliin perustuviin malleihin, joiden moottoria, voimansiirtoa ja ohjausta sekä eturipustusta on muutettu (ks. 3.6 kohta: Laajentaminen muihin traktorimalleihin). Saman traktorimallin osalta voidaan kuitenkin testata useampia suojarakenteita.

3.1.2   Dynaamista testiä varten toimitettavan suojarakenteen on oltava asennettuna tavanomaisella tavalla siihen traktorimalliin, jonka yhteydessä sitä testataan. Traktorin on oltava kokonainen ja ajokuntoinen.

3.1.3   Jos kyseessä on yhdistelmätraktori (”tandemtraktori”), on käytettävä sen osan standardiversion massaa, johon suojarakenne on asennettu.

3.1.4   Suojarakenne voidaan suunnitella pelkästään suojaamaan kuljettajaa traktorin kaatuessa. Rakenteeseen voi olla mahdollista asentaa luonteeltaan tilapäinen sääsuoja, jonka kuljettaja tavallisesti poistaa lämpimällä säällä. Joissakin suojarakenteissa päällysrakenne on kuitenkin asennettu kiinteästi ja tuuletus järjestetään ikkunoiden tai läppien avulla. Koska päällysrakenne voi lisätä rakenteen lujuutta ja saattaa onnettomuuden sattuessa olla irrotettuna, kaikki kuljettajan irrotettavissa olevat osat on poistettava testiä varten. Avattavissa olevat ovet, kattoluukut ja ikkunat on testiä varten joko poistettava tai kiinnitettävä avoimeen asentoonsa, jotteivät ne lisää suojarakenteen lujuutta. Jos ne voivat tässä asennossa aiheuttaa kuljettajalle vaaran traktorin kaatuessa, asia on kirjattava muistiin.

Jatkossa näissä säännöissä tarkoitetaan ainoastaan suojarakenteen testaamista. On huomattava, että tämä koskee myös sellaisia päällysrakenteita, jotka eivät ole irrotettavissa.

Mahdolliset tilapäisesti asennettavat päällysrakenteet on kuvattava eritelmissä. Kaikki lasiset ja vastaavat hauraat osat on poistettava ennen testiä. Sellaiset traktorin ja suojarakenteen osat, jotka saattaisivat turhaan vaurioitua testin aikana ja jotka eivät vaikuta suojarakenteen lujuuteen eivätkä sen mittoihin, voidaan valmistajan niin halutessa irrottaa ennen testiä. Testin aikana ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

3.1.5   Traktorin mahdolliset sellaiset osat, jotka lisäävät suojarakenteen lujuutta, kuten valmistajan vahvistamat lokasuojat, olisi kuvailtava ja niiden mitat olisi esitettävä testausselosteessa.

3.2.   Testauslaitteet ja -olosuhteet

3.2.1   Rakenteeseen on kohdistettava iskuja heiluripainolla, ja sille on tehtävä sekä etu- että takaosan puristustesti.

3.2.2   Heiluripainon (kuva 3.1) massan on oltava 2 000 kg. Sen iskupinnan on oltava mitoiltaan 680 × 680 mm ± 20. Se on valmistettava siten, että sen painopisteen sijainti on muuttumaton (esimerkiksi betoniin valetut rautatangot). Se on ripustettava noin 6 m maanpinnan yläpuolella sijaitsevasta saranakohdasta niin, että heilurin korkeutta voidaan mukauttaa helposti ja turvallisesti.

3.2.3   Sellaisten traktoreiden osalta, joiden massasta alle 50 % on etupyörien varassa, ensimmäinen isku kohdistetaan rakenteen takaosaan. Tämän jälkeen tehdään rakenteen takaosan puristustesti. Toinen isku kohdistetaan rakenteen etuosaan ja kolmas sen sivulle. Lopuksi tehdään toinen puristustesti rakenteen etuosalle.

Sellaisten traktoreiden osalta, joiden massasta vähintään 50 % on etupyörien varassa, ensimmäinen isku kohdistetaan etuosaan ja toinen isku sivulle. Tämän jälkeen tehdään molemmat puristustestit, ensin takaosalle ja sitten etuosalle.

3.2.4   Jos traktorin ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, ensimmäinen isku kohdistetaan pituussuuntaisesti raskaampaan päähän (jonka varassa on enemmän kuin 50 % traktorin massasta). Tämän jälkeen tehdään saman pään puristustesti. Toinen isku kohdistetaan toiseen päähän ja kolmas sivulle. Lopuksi tehdään toinen puristustesti kevyempään päähän.

3.2.5   Takapyörien raideväli säädetään siten, että renkaat eivät millään tavalla tue rakennetta testin aikana. Tämä säännös voidaan jättää ottamatta huomioon, jos renkaat antavat tällaista tukea silloin, kun pyörien raideväli on levein mahdollinen.

3.2.6   Sivulle kohdistuva isku tehdään traktorin siltä sivulta, jonka testauslaitos katsoo todennäköisesti vääntyvän eniten. Isku taakse kohdistetaan sivuun tehtyyn iskuun nähden vastakkaiseen kulmaan, ja isku eteen siihen kulmaan, joka sijaitsee lähempänä sivuun tehtyä iskua. Isku taakse annetaan kohtaan, joka on kaksi kolmasosaa traktorin keskitason ja suojarakenteen äärimmäistä ulkoreunaa sivuavan pystytason välisestä etäisyydestä. Jos rakenteen takaosassa oleva kaari kuitenkin alkaa kohdasta, joka on vähemmän kuin kaksi kolmasosaa etäisyydestä keskikohtaan, isku kohdistetaan kaarteen alkukohtaan eli kohtaan, jossa kyseinen kaari sivuaa suoraa, joka on suorassa kulmassa traktorin keskitasoon nähden.

3.2.7   Jos jokin kiinnitysköysi, tuki tai palkki liikkuu tai särkyy testin aikana, testi on toistettava.

3.3.   Iskutestit

3.3.1   Takaosaan kohdistuva isku (kuvat 3.2 a ja 3.2 b)

3.3.1.1   Iskua taakse ei vaadita traktoreille, joiden massasta (sellaisena kuin se määritellään edellä) vähintään 50 % on etupyörien varassa.

3.3.1.2   Traktori sijoitetaan suhteessa heiluripainoon siten, että paino iskee suojarakenteeseen, kun iskupinta ja kannattavat ketjut ovat pystytasoon nähden 20 asteen kulmassa, jollei rakenne muodosta taipuman aikana kosketuspisteessä suurempaa kulmaa pystytasoon nähden. Tässä tapauksessa iskupinta säädetään sellaiseksi, että se on yhdensuuntainen suojarakenteen kanssa kosketuspisteessä suurimman taipuman hetkellä, kun kannattavat ketjut ovat 20 asteen kulmassa pystytasoon nähden. Osumapisteen on oltava se osa rakennetta, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan taaksepäin suuntautuvassa kaatumisonnettomuudessa, eli yleensä yläreuna. Heiluripainon korkeus säädetään siten, että se ei helposti käänny kosketuspisteen ympäri.

3.3.1.3   Traktori kiinnitetään maahan. Köysien kiinnityskohtien on oltava noin 2 m taka-akselista taaksepäin ja 1,5 m etuakselista eteenpäin. Kummassakin akselissa on oltava kaksi kiinnitysköyttä, yksi traktorin keskiviivan kummallakin puolella. Kiinnitysköysinä käytetään halkaisijaltaan 12,5–15 mm paksuista teräsvaijeria, jonka vetolujuus on 1 100–1 260 MPa. Traktorin renkaat täytetään, ja kiinnitykset kiristetään niin, että rengaspaineet ja taipumat ovat jäljempänä olevan taulukon 3.1 mukaiset.

Kun kiinnitykset on kiristetty, asetetaan kooltaan 150 × 150 mm:n puupalkki takapyörien eteen ja kiilataan se tiukasti niitä vasten.

3.3.1.4.   Heiluripaino vedetään taakse niin, että sen painopisteen korkeus H osumapisteen yläpuolella saadaan jommastakummasta seuraavasta kaavasta valmistajan valinnan mukaan:

tai

3.3.1.5   Heiluri vapautetaan ja sen annetaan iskeytyä suojarakenteeseen. Pikairrotusmekanismin on oltava sijoitettu siten, että se ei kallista painoa suhteessa sitä kannatteleviin ketjuihin vapautushetkellä.

Taulukko 3.1

Rengaspaineet

	Rengaspaineet kPa (3)	Taipuma mm
Nelipyörävetoiset traktorit, joiden etu- ja takapyörät ovat samankokoiset:
Edessä	100	25
Takana	100	25
Nelipyörävetoiset traktorit, joiden etupyörät ovat pienemmät kuin takapyörät:
Edessä	150	20
Takana	100	25
Kaksipyörävetoiset traktorit:
Edessä	200	15
Takana	100	25

3.3.2   Etuosaan kohdistuva isku (kuvat 3.3 a ja 3.3 b)

3.3.2.1.   Tämä tehdään samalla tavoin kuin taakse kohdistuva isku. Kiinnitykset ovat samat, mutta puupalkki laitetaan takapyörien taakse. Heiluripainon painopisteen putoamiskorkeus määritetään seuraavan kaavan avulla:

3.3.2.2   Osumapisteen on oltava se osa rakenteesta, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan, jos traktori kaatuisi sivulle eteenpäin liikkuessaan, eli yleensä etuosan yläkulma.

3.3.3   Sivulle kohdistuva isku (kuva 3.4)

3.3.3.1   Traktori sijoitetaan suhteessa heiluripainoon siten, että paino iskee suojarakenteeseen, kun painon iskupinta ja kannattavat ketjut ovat pystysuorassa asennossa, jollei suojarakenne ole taipuman aikana kosketuspisteessä muussa kuin pystysuorassa asennossa. Tässä tapauksessa iskupinta säädetään sellaiseksi, että se on liki yhdensuuntainen rakenteen kanssa kosketuspisteessä suurimman taipuman hetkellä. Säätäminen tehdään lisäkannattimen avulla siten, että kannattavat ketjut ovat pystysuorassa asennossa iskuhetkellä. Osumapisteen on oltava se osa rakennetta, joka todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan sivulle suuntautuvassa kaatumisonnettomuudessa, eli yleensä yläreuna.

3.3.3.2   Ellei ole varmaa, että jokin kyseisen reunan toinen osa osuisi maahan ensin, osumapisteen on oltava tasossa, joka on suorassa kulmassa traktorin keskitasoon nähden ja kulkee 60 mm:n etäisyydellä istuimen mittapisteen edessä, kun istuin on säädetty pitkittäissäätövaransa keskikohtaan. Heiluripainon korkeus säädetään siten, että se ei helposti käänny kosketuspisteen ympäri.

3.3.3.3   Kun kyse on traktorista, jossa ohjauspaikka on käännettävissä, osumapisteen on oltava tasolla, joka on suorassa kulmassa traktorin keskitasoon nähden ja istuimen kahden mittapisteen puolivälissä.

3.3.3.4   Traktorin sillä sivulla, johon isku kohdistetaan, sijaitseva takapyörä kiinnitetään maahan. Kiinnitysten jännitykset määritetään vastaavasti kuin takaosaan kohdistuvassa iskussa. Kiinnittämisen jälkeen kooltaan 150 × 150 mm:n puupalkki asetetaan iskupuolen vastakkaisen takapyörän sivua vasten ja kiilataan tiukasti rengasta vasten. Tätä pyörää vasten asetetaan tueksi palkki, joka kiinnitetään alustaan, niin että se pysyy tiiviisti pyörää vasten iskun aikana. Palkin pituus valitaan niin, että kun se on asennossaan pyörää vasten, se on 25–40 asteen kulmassa vaakatasoon nähden. Lisäksi sen pituuden on oltava 20–25 kertaa sen paksuus ja sen leveyden on oltava kahdesta kolmeen kertaa sen paksuus.

3.3.3.5.   Heiluripaino vedetään taakse samoin kuin aiemmissa testeissä siten, että sen painopisteen korkeus H osumapisteen yläpuolella määräytyy seuraavan kaavan mukaan:

3.3.3.6   Sellaisen testin aikana, jossa isku kohdistuu sivulle, kirjataan suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman ero (810 + av) mm:n korkeudessa istuimen mittapisteen yläpuolella. Se voidaan tehdä laitteella, jossa vaakatankoon asennetaan liikkuva kitkarengas. Tangon toinen pää kiinnitetään suojarakenteen ylimpään rakenneosaan ja toinen pää kulkee traktorin alustaan kiinnitetyssä pystysuorassa tangossa olevan reiän läpi. Ennen iskua kiekko asetetaan vasten traktorin alustaan kiinnitettyä pystysuoraa tankoa, ja sen etäisyys tangosta iskun jälkeen osoittaa suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman välisen eron.

3.4.   Puristustestit

Takaosaan kohdistuvan testin aikana voi olla tarpeen pitää traktorin etuosaa paikallaan. Akseleiden alle asetetaan tukipalkit siten, että renkaat eivät kannata puristusvoimaa. Käytettävän poikkipalkin leveyden on oltava noin 250 mm, ja se on yhdistettävä kuormitusmekanismiin murrosnivelillä (kuva 3.5).

3.4.1.   Takaosan puristus (kuvat 3.6.a ja 3.6.b)

3.4.1.1.   Puristuspalkki on asetettava takimmaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa (F), jossa

F = 20 M

Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.1.2.   Jos suojarakenteen katon takaosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 3.7 a ja 3.7 b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin takaosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria.

Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Käytetään puristusvoimaa F.

3.4.2.   Etuosan puristus (kuvat 3.6 a ja 3.6 b)

3.4.2.1.   Puristuspalkki on asetettava etumaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa (F), jossa

F = 20 M

Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.2.2.   Jos suojarakenteen katon etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 3.7.a ja 3.7.b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin etuosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria.

Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa F.

3.5.   Hyväksymisedellytykset

3.5.1.   Testin kunkin osan jälkeen suojarakenne ja traktori on tutkittava visuaalisesti halkeamien ja repeämien löytämiseksi. Jotta suojarakenne läpäisisi testin, sen on täytettävä seuraavat edellytykset:

3.5.1.1

suojarakenteen lujuuteen vaikuttavissa rakenneosissa, asennusosissa tai traktorin osissa ei saa olla halkeamia (lukuun ottamatta 3.5.1.3 kohtaan kuuluvia);

3.5.1.2

suojarakenteen tai sen asennusosien lujuuteen vaikuttavissa hitsisaumoissa ei saa olla halkeamia. Tätä edellytystä ei yleensä sovelleta päällysrakennepaneelien kiinnittämiseen käytettyyn piste- tai kiinnehitsaukseen;

3.5.1.3

energiaa absorboivat repeämät metallilevyrakenteissa voidaan hyväksyä sillä edellytyksellä, että testauslaitoksen arvioinnin mukaan ne eivät ole merkittävästi vähentäneet suojarakenteen taipumiskestävyyttä. Metallilevykomponenteissa olevia heiluripainon reunojen aiheuttamia repeämiä ei oteta huomioon;

3.5.1.4

rakenteen on kestettävä vaadittu voima kummassakin puristustestissä;

3.5.1.5

suurimman hetkellisen taipuman ja pysyvän taipuman välinen ero sivulle suuntautuvassa iskutestissä saa olla enintään 250 mm (kuva 3.11);

3.5.1.6

mikään osa ei saa työntyä vapaaseen tilaan testin minkään osan aikana. Mikään osa ei saa osua istuimeen testien aikana. Vapaa tila ei lisäksi saa jäädä suojarakenteen suojaaman alueen ulkopuolelle. Sen katsotaan olevan rakenteen suojaaman alueen ulkopuolella, jos jokin sen osa joutuisi kosketuksiin maanpinnan kanssa traktorin kaatuessa siihen suuntaan, josta testikuormitus kohdistetaan. Sen arvioimiseksi on renkaiden ja raidevälin säädöt asetettava pienimpiin valmistajan ilmoittamiin arvoihin;

3.5.1.7

niveltraktoreissa niiden kahden osa keskitasojen oletetaan olevan samassa linjassa.

3.5.2   Suojarakenteen pysyvä muodonmuutos on kirjattava viimeisen puristustestin jälkeen. Sitä varten on ennen testin alkua kirjattava tärkeimpien rakenneosien sijainti suhteessa istuimen mittapisteeseen. Sen jälkeen kirjataan niiden rakenneosien mahdollinen liikkuminen, joihin osuu isku testeissä, ja katon etu- ja takaosien korkeuden mahdollinen muutos.

3.6.   Laajentaminen muihin traktorimalleihin

3.6.1   [Ei sovelleta]

3.6.2   Tekninen laajennus

Jos traktoriin, suojarakenteeseen tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, tehdään teknisiä muutoksia, alkuperäisen testin tehnyt testauslaitos voi antaa teknistä laajennusta koskevan selosteen seuraavissa tapauksissa:

3.6.2.1   Rakennetestien tulosten laajentaminen toisiin traktorimalleihin

Isku- ja puristustestejä ei tarvitse tehdä kaikille traktorimalleille, jos suojarakenne ja traktori ovat 3.6.2.1.1–3.6.2.1.5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset.

3.6.2.1.1

Rakenteen on oltava samanlainen kuin testattu rakenne.

3.6.2.1.2

Tarvittava energia saa olla enintään 5 % suurempi kuin alkuperäistä testiä varten laskettu energia. Mainittua 5 %:n rajaa on sovellettava myös laajentamisiin, joissa on kyse pyörien korvaamisesta telaketjuilla samassa traktorissa;

3.6.2.1.3

Kiinnitysmenetelmän ja niiden traktorin osien, joihin suojarakenne kiinnitetään, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.4

Sellaisten osien, jotka saattavat lisätä suojarakenteen lujuutta, kuten lokasuojien ja konepellin, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.5

Suojarakenteen sisällä sijaitsevan istuimen sijainnin ja kriittisten mittojen sekä suojarakenteen asennon traktoriin nähden on oltava sellaiset, että vapaa tila olisi jäänyt taipuneen rakenteen suojaan kaikissa testeissä (tämä on tarkastettava käyttämällä samaa vapaan tilan vertailupistettä kuin alkuperäisessä testausselosteessa, eli joko istuimen vertailupistettä SRP tai istuimen mittapistettä SIP).

3.6.2.2   Rakennetestien tulosten laajentaminen muutettuihin suojarakenteen malleihin

Tätä menettelyä on noudatettava, kun 3.6.2.1 kohdan säännökset eivät täyty. Sitä ei saa käyttää, jos menetelmä, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, ei ole samojen periaatteiden mukainen (jos esim. kumiset tuet korvataan ripustuslaitteella).

3.6.2.2.1

Muutokset, joilla ei ole mitään vaikutusta alkuperäisen testin tuloksiin (esim. lisätarvikkeen kiinnitysalustan hitsaaminen ei-kriittiseen paikkaan rakenteessa), SIP-pisteen sijainnin suhteen erilaisten lisäistuinten sijoittaminen suojarakenteeseen (tarkastettava, että uudet vapaat tilat pysyvät taipuneen rakenteen suojaamina kaikissa testeissä).

3.6.2.2.2

Muutokset, jotka saattavat vaikuttaa alkuperäisen testin tuloksiin asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi suojarakenteen hyväksyttävyyttä (esim. muutos rakennekomponenttiin tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin). Tällöin voidaan tehdä validointitesti, jonka tulokset kirjataan laajennusselosteeseen. Laajennukseen sovelletaan seuraavia rajoituksia: 3.6.2.2.2.1 Ilman validointitestiä voidaan hyväksyä enintään viisi laajennusta; 3.6.2.2.2.2 Validointitestin tulokset hyväksytään laajennusta varten, jos kaikki tämän liitteen mukaiset testiohjeen vaatimukset täyttyvät ja jos kunkin iskutestin jälkeen mitattu taipuma ei poikkea kumpaankaan suuntaan yli 7:ää % niistä mittaustuloksista, jotka on kirjattu alkuperäiseen testausselosteeseen tuolloin tehtyjen iskutestien jälkeen; 3.6.2.2.2.3 Samaan laajennusselosteeseen voidaan sisällyttää useampia suojarakenteen muutoksia, jos ne edustavat saman suojarakenteen eri vaihtoehtoja. Yhdessä laajennusselosteessa voidaan kuitenkin hyväksyä vain yksi validointitesti. Testaamatta jätetyt vaihtoehdot on kuvattava laajennusselosteessa omassa erityisessä osiossaan.

3.6.2.2.3

Lisäys valmistajan ilmoittamaan jo testatun suojarakenteen vertailumassaan. Jos valmistaja haluaa säilyttää saman hyväksyntänumeron, voidaan antaa laajennusseloste validointitestin suorittamisen jälkeen (tällöin ei sovelleta 3.6.2.2.2.2 kohdassa vahvistettuja ± 7 %:n rajoituksia).

3.7   [Ei sovelleta]

3.8.   Suojarakenteiden kylmäkäyttäytyminen

3.8.1   Jos suojarakenteella väitetään olevan ominaisuuksia, jotka estävät kylmän sään aiheuttamaa haurastumista, valmistajan on annettava siitä yksityiskohtaiset tiedot, jotka on sisällytettävä selosteeseen.

3.8.2   Seuraavien vaatimusten ja menettelyjen tarkoituksena on parantaa lujuutta ja antaa kestävyyttä haurasmurtumia vastaan alhaisissa lämpötiloissa. Seuraavien materiaaleja koskevien vähimmäisvaatimusten olisi hyvä täyttyä, kun arvioidaan suojarakenteen soveltuvuutta käytettäväksi alhaisissa lämpötiloissa maissa, joissa tällaista lisäsuojausta tarvitaan.

Taulukko 3.2

Vähimmäisiskuenergia Charpy V -iskukokeessa

Näytekappaleen koko	Energia lämpötilassa	Energia lämpötilassa
	– 30 °C	– 20 °C
mm	J	J (5)
10 × 10 (4)	11	27,5
10 × 9	10	25
10 × 8	9,5	24
10 × 7,5 (4)	9,5	24
10 × 7	9	22,5
10 × 6,7	8,5	21
10 × 6	8	20
10 × 5 (4)	7,5	19
10 × 4	7	17,5
10 ×3,5	6	15
10 × 3	6	15
10 × 2,5 (4)	5,5	14

3.8.2.1   Pulteilla ja muttereilla, joilla suojarakenne kiinnitetään traktoriin ja suojarakenteen rakenneosat liitetään toisiinsa, on oltava tarkistetut sopivat kylmänkesto-ominaisuudet.

3.8.2.2   Kaikkien hitsauselektrodien, joita käytetään rakenneosien ja kiinnikkeiden valmistuksessa, on oltava suojarakenteen kanssa yhteensopivia 3.8.2.3 kohdassa esitetyn mukaisesti.

3.8.2.3   Suojarakenteen rakenneosissa käytettävien teräsmateriaalien on oltava sitkeydeltään varmennettua materiaalia, joka täyttää taulukossa 3.2 annetut vähimmäisiskuenergiavaatimukset Charpy V -iskukokeessa. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

Teräksen, jonka paksuus pelkän valssauksen jälkeen on alle 2,5 mm ja hiilipitoisuus alle 0,2 %, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen. Muista materiaaleista kuin teräksestä valmistetuilla suojarakenteen rakenneosilla on oltava vastaava iskusitkeys alhaisissa lämpötiloissa.

3.8.2.4   Charpy V -iskuenergiavaatimuksia testattaessa näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin taulukossa 3.2 mainittu koko, jonka materiaali kestää.

3.8.2.5   Charpy V -iskukokeet on tehtävä standardissa ASTM A 370-1979 vahvistetun menettelyn mukaisesti; näytekappaleen koon on kuitenkin vastattava taulukossa 3.2 annettuja mittoja.

3.8.2.6   Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tiivistettyä tai puolitiivistettyä terästä, josta on esitettävä asianmukaiset eritelmät. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

3.8.2.7   Näytekappaleiden on oltava pitkittäisiä ja peräisin levy-, putkiprofiili- tai rakenneteräksestä ennen sen muotoilua tai hitsaamista käytettäväksi suojarakenteessa. Putkiprofiili- tai rakenneteräksestä otettavat näytekappaleet on otettava mitoiltaan suurimman sivun keskeltä ilman hitsaussaumoja.

3.9   [Ei sovelleta]

Kuva 3.1

Heiluripaino ja sen ripustusketjut tai -vaijerit

(Mitat millimetreinä)

Kuva 3.2

Menetelmä taakse kohdistuvassa iskussa

Kuva 3.2.a

Turvaohjaamo

Kuva 3.2.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 3.3

Menetelmä eteen kohdistuvassa iskussa

Kuva 3.3.a

Turvaohjaamo

Kuva 3.3.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 3.4

Menetelmä sivulle kohdistuvassa iskussa

Kuva 3.5

Esimerkki järjestelystä puristustestejä varten

Kuva 3.6

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä

Kuva 3.6.a

Turvaohjaamo

Kuva 3.6.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 3.7

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä, kun etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa

Kuva 3.7.a

Turvaohjaamo

Kuva 3.7.b

Taakse asennettu turvakehys

Taulukko 3.3

Vapaan tilan mitat

Mitat	mm	Huomautukset
A1 A0	100	vähimmäismitta
B1 B0	100	vähimmäismitta
F1 F0	250	vähimmäismitta
F2 F0	250	vähimmäismitta
G1 G0	250	vähimmäismitta
G2 G0	250	vähimmäismitta
H1 H0	250	vähimmäismitta
H2 H0	250	vähimmäismitta
J1 J0	250	vähimmäismitta
J2 J0	250	vähimmäismitta
E1 E0	250	vähimmäismitta
E2 E0	250	vähimmäismitta
D0 E0	300	vähimmäismitta
J0 E0	300	vähimmäismitta
A1 A2	500	vähimmäismitta
B1 B2	500	vähimmäismitta
C1 C2	500	vähimmäismitta
D1 D2	500	vähimmäismitta
I1 I2	500	vähimmäismitta
F0 G0	—
I0 G0	—	Riippuen
C0 D0	—	traktorista
E0 F0	—

Kuva 3.8

Vapaa tila

Huom.

Katso mitat edellä olevasta taulukosta 3.3.

Kuva 3.9

Vapaa tila

Kuva 3.9.a Näkymä sivulta, pystyleikkaus vertailutasolla	Kuva 3.9.b Näkymä takaa tai edestä

1	–	Istuimen mittapiste
2	–	Voima
3	–	Pystysuuntainen vertailutaso

Kuva 3.10

Vapaa tila traktoreissa, joissa ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä

Kuva 3.10.a

Turvaohjaamo

Kuva 3.10.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 3.11

Esimerkki elastisen taipuman mittauslaitteesta

Liitettä VI koskevat selitykset

---

(1)  Jollei toisin ilmoiteta, B kohdassa esitettyjen vaatimusten teksti ja numerointi on sama kuin maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallista testaamista (dynaaminen testi) koskevan OECD:n standardiohjeen teksti ja numerointi, OECD:n testiohje 3, painos 2015, heinäkuu 2014.

(2)  Käyttäjille muistutetaan, että istuimen mittapiste määritellään standardin ISO 5353 mukaisesti ja että se on kiinteä piste suhteessa traktoriin eikä siis liiku, kun istuin siirretään pois keskiasennosta. Vapaan alueen määrittämiseksi istuin on asetettava ylimpään taka-asentoonsa.

(3)  Vettä ei saa käyttää lisäpainona

(4)  Suositeltava koko. Näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin suositeltava koko, jonka materiaali kestää.

(5)  Energiavaatimus lämpötilassa – 20 °C on 2,5 kertaa lämpötilalle – 30 °C vahvistettu arvo. Iskuenergialujuuteen vaikuttaa muitakin tekijöitä: valssaussuunta, myötölujuus, rakeiden suuntaisuus ja hitsaus. Nämä tekijät on otettava huomioon terästä valittaessa ja käytettäessä.

LIITE VII

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (telaketjuilla varustetut traktorit)

A.   YLEINEN SÄÄNNÖS

1.

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat unionin vaatimukset (telaketjuilla varustetut traktorit) esitetään B kohdassa.

B.   KAATUMISEN VARALTA ASENNETTUIHIN SUOJARAKENTEISIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET (TELAKETJUILLA VARUSTETUT TRAKTORIT)(1)

1.   Määritelmät

1.1   [Ei sovelleta]

1.2   Kaatumisen varalta asennettu suojarakenne (ROPS)

Kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (turvaohjaamolla tai -kehyksellä), jäljempänä ’suojarakenne’, tarkoitetaan traktorin rakennetta, jonka pääasiallinen tarkoitus on välttää tai rajoittaa kuljettajalle traktorin kaatumisesta tavanomaisessa käytössä aiheutuvaa vaaraa.

Kaatumisen varalta asennetulle suojarakenteelle on tunnusomaista, että sillä saadaan aikaan vapaa tila, jonka koko riittää suojaamaan kuljettajaa tämän istuessa joko rakenteen rajaamassa tilassa taikka tilassa, jonka rajoja määrittävät suorat janat rakenteen ulkoreunoista mihin tahansa sellaiseen traktorin osaan, joka voi joutua kosketuksiin maanpinnan kanssa ja joka pystyy tukemaan traktorin siihen asentoon, jos traktori kaatuu.

1.3   Raideväli

1.3.1   Alustava määritelmä: telan keskitaso

Telan keskitaso on samalla etäisyydellä niistä kahdesta tasosta, joiden sisälle telojen ulkoreunat jäävät.

1.3.2   Raidevälin määritelmä

Raideväli on telojen keskitasojen välinen etäisyys.

1.3.3   Lisämääritelmä: traktorin keskitaso

Akseliin nähden suorassa kulmassa sen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso on traktorin keskitaso.

1.4   Suojarakenne

Rakenne, jonka muodostavat osat on järjestetty traktoriin siten, että ne täyttävät ensisijaisen tarkoituksensa, joka on pienentää käyttäjän todennäköisyyttä joutua puristuksiin, jos traktori kaatuu. Rakenneosiin kuuluvat mahdolliset apurungot, kannattimet, kiinnikkeet, pultit, tapit, ripustukset tai joustavat iskunvaimentimet, joita käytetään järjestelmän kiinnittämiseksi traktorin runkoon, mutta niihin eivät kuulu kiinnitysosat, jotka ovat kiinteä osa traktorin runkoa.

1.5   Traktorin runko

Traktorin pääasiallinen alusta tai sen tärkeimmät kantavat rakenneosat, jotka kattavat traktorista suurimman osan ja joiden päälle suojarakenne on suoraan asennettu.

1.6   Suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma

Järjestelmä, joka koostuu traktorin rungosta ja siihen kiinnitetystä suojarakenteesta.

1.7   Perusta

Testausrakenteen pääosin jäykkä osa, johon traktorin runko kiinnitetään testiä varten.

1.8   Istuimen mittapiste (SIP)

1.8.1   Istuimen mittapiste (SIP) sijaitsee määrittämislaitteen pituussuuntaisella keskitasolla, kun laite on asennettu käyttäjän istuimeen. SIP on kiinteä suhteessa traktoriin eikä siis siirry istuimen mukana istuimen siirtyessä säätö- ja/tai joustovarallaan.

1.8.2   SIP-pistettä määritettäessä istuimen kaikki säädöt eteen- ja taaksepäin sekä korkeus- ja kallistussäädöt asetetaan keskiasentoon. Jousitusjärjestelmät säädetään siten, että istuin on joustovaransa keskipisteessä, kun kuormitettu SIP-pisteen määrittämislaite on paikoillaan.

1.8.3   SIP on määritettävä kuvassa 8.1 esitetyn laitteen avulla. Laite asetetaan istuimelle. Lisätään 20 kg:n massa laitteen vaakasuuntaisen osan päälle 40 mm SIP-pisteen etupuolelle. Sitten laitteeseen kohdistetaan noin 100 N:n vaakasuuntainen voima SIP-pisteessä (ks. Fo kuvassa 8.1). Lopuksi asetetaan 39 kg:n lisämassa laitteen vaakasuuntaisen osan päälle 40 mm SIP-pisteen etupuolelle.

1.9   Turvatila (DLV)

Kyseinen tila määritellään suhteessa käyttäjään, ja sen tarkoituksena on määrittää sallitut rajat ja taipumat arvioitaessa suojarakennetta laboratorio-olosuhteissa (kuva 8.2). Se on isokokoisen, istuvan käyttäjän mittoja vastaava ortogonaalinen likiarvo.

1.10   Pystysuuntainen vertailutaso

Pystytaso, joka on yleensä pituussuuntainen traktoriin nähden ja kulkee istuimen mittapisteen ja ohjauspyörän tai ohjausvipujen keskikohdan kautta. Tavallisesti pystysuuntainen vertailutaso osuu yhteen traktorin keskitason kanssa.

1.11   Sivusuuntainen simuloitu maataso

Pinta, jolle traktorin oletetaan kaatumisen jälkeen pysähtyvän ja jäävän kyljelleen. Simuloitu maataso määritetään seuraavasti (ks. 3.5.1.2 kohta):

a)	ylempi rakenneosa, johon voimaa kohdistetaan;

b)	edellä a kohdassa määritellyn rakenneosan uloin piste pituussuunnasta katsottuna;

c)	edellä b kohdassa määritellyn pisteen kautta kulkeva pystysuuntainen suora;

d)	pystytaso, joka on yhdensuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisen keskilinjan kanssa ja kulkee c kohdassa märitellyn suoran kautta;

e)	edellä d kohdassa kuvattu kiertotaso, 15 asteen päässä DLV:stä sellaisen akselin suhteen, joka on kohtisuorassa edellä kohdassa c tarkoitettuun pystysuuntaiseen suoraan nähden ja joka kulkee edellä b kohdassa kuvatun pisteen kautta; näin vahvistetaan simuloitu maataso;

Simuloitu maataso määritetään kuormittamattomalle suojarakenteelle, ja se siirtyy sen rakenneosan mukaan, johon kuormitus kohdistetaan.

1.12   Pystysuuntainen simuloitu maataso

Paikoilleen ylösalaisin jäävän traktorin maataso määritetään suojarakenteen ylimmän poikittaisen rakenneosan mukaan ja traktorin etuosassa (takaosassa) olevan sen rakenneosan mukaan, joka todennäköisesti joutuu kosketuksiin maanpinnan kanssa samaan aikaan kuin suojarakenne ja joka pystyy kannattamaan ylösalaisin olevaa traktoria. Pystysuuntainen simuloitu maataso siirtyy muotoaan muuttaneen suojarakenteen mukaan.

Huomautus:

Pystysuuntaista simuloitua maatasoa sovelletaan ainoastaan kaksipylväisiin suojarakenteisiin.

1.13   Massa ilman lisäpainoja

Traktorin massa ilman lisäpainoja. Traktorin on oltava ajokuntoinen, säiliöt, nestejärjestelmät ja jäähdytin täytettyinä, suojarakenne päällysrakenteineen sekä mahdolliset normaalikäytössä tarvittavat telaketjuvarusteet tai etuvetolisäkomponentit asennettuina. Käyttäjää ei oteta huomioon.

1.14   Sallitut mittapoikkeamat

Aika:	± 0,1 s
Etäisyys:	± 0,5 mm
Voima:	± 0,1 % (anturin täydestä asteikosta)
Kulma:	± 0,1°
Massa:	± 0,2 % (anturin täydestä asteikosta)

1.15   Symbolit

D	(mm)	Rakenteen taipuma
F	(N)	Voima
M	(kg)	Traktorin suurin massa, jota traktorin valmistaja suosittelee. Sen on oltava yhtä suuri tai suurempi kuin 1.13 kohdassa määritelty massa ilman lisäpainoja
U	(J)	Rakenteen absorboima energia suhteessa traktorin massaan.

2.   Soveltamisala

Tätä liitettä sovelletaan traktoreihin, jotka liikkuvat ja joita ohjataan telaketjujen avulla, joissa on vähintään kaksi telaketjujen kiinnittimillä varustettua akselia ja joilla on seuraavat ominaisuudet:

2.1	ilman lisäpainoja olevan traktorin massa on vähintään 600 kg;

2.2	maavara enintään 600 mm mitattuna etu- tai taka-akselin alimman pisteen alta.

3.   Säännöt ja ohjeet

3.1   Yleiset määräykset

3.1.1   Suojarakenteen valmistaja voi olla joko traktorin valmistaja tai siitä riippumaton yritys. Kummassakin tapauksessa testi koskee ainoastaan sitä traktorimallia, jolle testi tehdään. Suojarakenne on testattava uudelleen kunkin traktorimallin osalta, johon se on tarkoitus asentaa. Testauslaitokset voivat kuitenkin vahvistaa, että lujuustestit pätevät myös sellaisiin alkuperäiseen traktorimalliin perustuviin malleihin, joiden moottoria, voimansiirtoa ja ohjausta sekä eturipustusta on muutettu (ks. 3.6 kohta: Laajentaminen muihin traktorimalleihin). Saman traktorimallin osalta voidaan kuitenkin testata useampia suojarakenteita.

3.1.2   Testattavaksi annettava suojarakenne on toimitettava asennettuna tavanomaisella tavalla traktoriin tai traktorin runkoon, jossa sitä käytetään. Traktorin rungon on oltava kokonainen, eli siinä on oltava mukana ne kiinnikkeet ja muut traktorin osat, joihin suojarakenteeseen kohdistuva kuormitus voi vaikuttaa.

3.1.3   Suojarakenne voidaan suunnitella pelkästään suojaamaan kuljettajaa traktorin kaatuessa. Rakenteeseen voi olla mahdollista asentaa luonteeltaan tilapäinen sääsuoja, jonka kuljettaja tavallisesti poistaa lämpimällä säällä. Joissakin suojarakenteissa päällysrakenne on kuitenkin asennettu kiinteästi ja tuuletus järjestetään ikkunoiden tai läppien avulla. Koska päällysrakenne voi lisätä rakenteen lujuutta ja saattaa onnettomuuden sattuessa olla irrotettuna, kaikki kuljettajan irrotettavissa olevat osat on poistettava testiä varten. Avattavissa olevat ovet, kattoluukut ja ikkunat on testiä varten joko poistettava tai kiinnitettävä avoimeen asentoonsa, jotteivät ne lisää suojarakenteen lujuutta. Jos ne voivat tässä asennossa aiheuttaa kuljettajalle vaaran traktorin kaatuessa, asia on kirjattava muistiin.

Jatkossa näissä säännöissä tarkoitetaan ainoastaan suojarakenteen testaamista. On huomattava, että tämä koskee myös sellaisia päällysrakenteita, jotka eivät ole irrotettavissa.

Mahdolliset tilapäisesti asennettavat päällysrakenteet on kuvattava eritelmissä. Kaikki lasiset ja vastaavat hauraat osat on poistettava ennen testiä. Sellaiset traktorin ja suojarakenteen osat, jotka saattaisivat turhaan vaurioitua testin aikana ja jotka eivät vaikuta suojarakenteen lujuuteen eivätkä sen mittoihin, voidaan valmistajan niin halutessa irrottaa ennen testiä. Testin aikana ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

3.1.4   Traktorin mahdolliset sellaiset osat, jotka lisäävät suojarakenteen lujuutta, kuten valmistajan vahvistamat lokasuojat, olisi kuvailtava ja niiden mitat olisi esitettävä testausselosteessa.

3.2   Laitteisto

3.2.1   Turvatila (DLV)

Turvatilan (DLV) ja sen sijainnin on oltava standardin ISO 3164:1995 mukaiset (ks. kuva 8.3). DLV on kiinnitettävä lujasti samaan traktorin osaan kuin kuljettajan istuin koko varsinaisen testin ajaksi.

Telaketjutraktoreissa, joiden massa ilman lisäpainoja on alle 5 000 kg ja jotka on varustettu eteen asennetulla kaksipylväisellä suojarakenteella, DLV on kuvien 8.4 ja 8.5 mukainen.

3.2.2   Vapaa tila ja suojataso

Liitteessä VIII (1.6 jakso, luku ”Määritelmät”) määritellyn vapaan tilan on jäätävä suojatason (S) rajaaman alueen sisälle kuvien 8.2 ja 8.4 mukaisesti. Suojataso määritellään kaltevaksi tasoksi, joka on kohtisuorassa traktorin pituussuuntaiseen pystytasoon nähden sekä sivuaa edessä suojarakennetta ja takana traktorin sellaista lujaa osaa, joka estää mainitun tason S työntymisen vapaaseen tilaan; luja osa on jokin seuraavista:

—	traktorin takaosaan sijoitettu kotelo tai jäykkä osa

—	telaketjut

—	traktorin takaosaan lujasti kiinnitetty kova lisärakenne.

3.2.3   Taakse asennettuun kovaan osaan kohdistettava testi

Jos traktori on varustettu jäykällä osalla, kotelolla tai muulla kuljettajan istuimen taakse sijoitetulla kovalla osalla, tätä osaa pidetään suojapisteenä traktorin kaatuessa sivulle tai taaksepäin. Kuljettajan istuimen taakse sijoitetun kovan osan on kestettävä särkymättä tai vapaaseen tilaan työntymättä alaspäin suuntautuva voima Fi, jossa

ja joka kohdistetaan kohtisuoraan turvakehyksen yläosaan traktorin keskitasolla. Voima kohdistetaan aluksi 40 asteen kulmassa maanpinnan suuntaiseen linjaan nähden kuvan 8.4 mukaisesti. Kovan osan on oltava vähintään 500 mm leveä (ks. kuva 8.5).

Sen on lisäksi oltava riittävän jäykkä ja lujasti kiinnitetty traktorin takaosaan.

3.2.4   Kiinnitysköydet

On huolehdittava järjestelyistä, joilla suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma kiinnitetään perustaan ja vaaka- ja pystysuuntaiset kuormat kohdistetaan (ks. kuvat 8.6–8.9).

3.2.5   Mittauslaitteet

Testauslaitteistoon on kuuluttava välineet, joilla mitataan suojarakenteeseen kohdistettu voima ja rakenteen taipuma (muodonmuutos).

Jäljempänä mainitut prosenttiosuudet ovat laitteiston tarkkuuden nimellisarvoja, eikä niiden perusteella vaadita kompensointitestejä.

Mittauskohde	Tarkkuus
Suojarakenteen taipuma	± 5 % mitatusta enimmäistaipumasta
Suojarakenteeseen kohdistettu voima	± 5 % mitatusta enimmäisvoimasta

3.2.6   Kuormitusta koskevat järjestelyt

Kuormitusjärjestelyt kuorman kohdistamista varten esitetään kuvissa 8.7, 8.10–8.13 (sivukuormitus), kuvissa 8.8 ja 8.9 (pystykuormitus) sekä kuvassa 8.14 (pituussuuntainen kuormitus).

3.3   Testausolosuhteet

3.3.1   Suojarakenteen on oltava tuotantoeritelmien mukainen ja se on asennettava asiaankuuluvan traktorimallin alustaan valmistajan ilmoittamalla kiinnitysmenetelmällä.

3.3.2   Suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma on kiinnitettävä perustaan niin, että asennelman perustaan yhdistävät rakenneosat taipuvat mahdollisimman vähän, kun suojarakenteeseen kohdistuu sivukuormitus. Sivukuormituksen aikana suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävä asennelma ei saa saada minkäänlaista tukea perustasta alkuperäistä kiinnitystä lukuun ottamatta.

3.3.3   Suojarakenne on varustettava laitteilla, joita tarvitaan vaadittujen voima-taipumatietojen saamiseksi.

3.3.4   Kaikki testit on suoritettava samalle suojarakenteelle. Suojarakenne-traktori-asennelman mitään osaa ei saa korjata eikä suoristaa sivu- ja pystykuormituksen aikana eikä niiden välillä.

3.3.5   Sivu- ja pituussuuntaisessa kuormituksessa asennelma on yhdistettävä perustaan pääasiallisen kehikon tai telaketjujen rungon kautta (ks. kuvat 8.6–8.8).

3.3.6   Pystykuormituksessa suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävän asennelman kiinnittämistä tai tukemista ei ole rajoitettu.

3.3.7   Kun kaikki testit on tehty, suojarakenteen pysyvät taipumat on mitattava ja kirjattava muistiin.

3.4   Testausmenettely

3.4.1   Yleistä

Testausmenettelyt koostuvat 3.4.2, 3.4.3 ja 3.4.4 kohdassa kuvatuista toimista luetellussa järjestyksessä.

3.4.2   Sivusuuntainen kuormitus

3.4.2.1   Voima-taipumaominaisuudet on määritettävä kuormittamalla sivusuunnasta suojarakenteen tärkeimpiä ylimpiä pituussuuntaisia rakenneosia.

Suojarakenteeseen, jossa on enemmän kuin kaksi pylvästä, on kohdistettava sivukuormitus käyttäen kuorman jakavaa laitetta, jonka pituus on enintään 80 prosenttia suojarakenteen etu- ja takapylvään välisen yläpalkin L suorasta pituudesta (ks. kuvat 8.13–8.16). Alkukuormitus kohdistetaan vyöhykkeeseen, jonka määrittää niiden kahden tason pystyprojektio, jotka ovat yhdensuuntaiset DLV:n etu- ja takatasojen kanssa ja jotka sijaitsevat 80 mm tasojen ulkopuolella.

3.4.2.2   Suojakatoksella varustetun kaksipylväisen suojarakenteen alkukuormituskohdan määrittävät suojarakenteen tärkeimpien ylinten rakenneosien L ja DLV:n etu- ja takatasojen pystyprojektion pituussuuntainen kokonaisetäisyys. Pisteen, johon voima kohdistetaan (kuormituspiste), etäisyys pylväistä ei saa olla pienempi kuin L/3.

Jos L/3-kohta on DLV:n pystyprojektion ja pylväiden välissä, voiman kohdistuspistettä (kuormituspistettä) on siirrettävä pylväistä poispäin niin pitkälle, että se on DLV:n pystyprojektion sisällä (ks. kuvat 8.13–8.16). Mahdollinen kuorman jakava levy ei saa estää tai rajoittaa suojarakenteen kiertymistä pystyakselin ympäri kuormituksen aikana, eikä se saa jakaa kuormitusta alalle, joka on laajempi kuin 80 % L:stä.

Voima on kohdistettava tärkeimpään, ylimpään ja pitkittäiseen rakenneosaan, paitsi jos käytetään pylväsrakennetta ilman ulokekannatteista suojakatosta. Kyseisissä rakenteissa voima on kohdistettava ylemmän poikittaisen rakenneosan suuntaisesti.

3.4.2.3   Voiman alkuperäisen suunnan on oltava vaakatasoinen ja kohtisuorassa pystytasoon, joka kulkee traktorin pituussuuntaiseen keskilinjan kautta.

3.4.2.4   Kun kuormitusta jatketaan, suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävän asennelman muodonmuutokset voivat aiheuttaa voiman suunnan muuttumisen; se on hyväksyttävää.

3.4.2.5   Jos kuljettajan istuin on sivussa traktorin pituussuuntaisesta keskilinjasta, kuormitus on kohdistettava lähimpänä istuinta olevaan ulkosivuun.

3.4.2.6   Jos istuin on keskilinjalla ja suojarakenteen asennus on sellainen, että saadut voima-taipumasuhteet ovat erilaiset riippuen siitä, kuormitetaanko vasemmalta vai oikealta, kuormitus on kohdistettava siihen sivuun, joka asettaa suuremmat vaatimukset suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävälle asennelmalle.

3.4.2.7   Taipumisnopeuden (kuormituksen) on oltava sellainen, että sen voidaan katsoa olevan staattinen, eli enintään 5 mm/s.

3.4.2.8   Voima ja taipuma on kirjattava ja esitettävä graafisesti enintään 25 mm:n taipuman lisäyksin resultanttikuorman kohdistuspisteessä (kuva 8.17).

3.4.2.9   Kuormitusta on jatkettava, kunnes suojarakenne on saavuttanut sekä voimaa että energiaa koskevat vaatimukset. Saadun voima-taipumakäyrän alle jäävä pinta-ala (kuva 8.17) on sama kuin energia.

3.4.2.10   Energian laskennassa käytetyn taipuman on oltava suojarakenteen taipuma voiman vaikutuslinjalla. Taipuma on mitattava kuormituksen keskipisteessä.

3.4.2.11   Kuormituslaitteiden tukemiseen käytettyjen rakenneosien mahdollista taipumaa ei saa sisällyttää energian absorption laskennassa käytettyihin taipumamittauksiin.

3.4.3   Pystysuuntainen kuormitus

3.4.3.1   Sivukuormituksen poistamisen jälkeen suojarakenteen yläosaan kohdistetaan pystysuuntainen kuormitus.

3.4.3.2   Kuormitus kohdistetaan käyttämällä jäykkää palkkia, jonka leveys on 250 mm.

3.4.3.3   Rakenteissa, joissa on enemmän kuin kaksi pylvästä, pystysuuntainen kuormitus kohdistetaan sekä etu- että takaosaan.

3.4.3.3.1   Takaosaan kohdistuva pystysuuntainen kuormitus (kuvat 8.10, 8.11 ja 8.11.b)

3.4.3.3.1.1

Puristuspalkki on asetettava takimmaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee pystysuuntaisella vertailutasolla. Puristusvoima kohdistetaan ja sitä pidetään yllä viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.3.3.1.2

Jos suojarakenteen katon takaosa ei kestä täyttä puristusvoimaa, kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin takaosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa.

3.4.3.3.2   Etuosaan kohdistuva pystysuuntainen kuormitus (kuvat 8.10–8.12)

3.4.3.3.2.1

Puristuspalkki on asetettava etumaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee pystysuuntaisella vertailutasolla. Puristusvoima F kohdistetaan ja sitä pidetään yllä viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.4.3.3.2.2

Jos suojarakenteen katon etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 8.12.a ja 8.12.b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin etuosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa.

3.4.3.4   Kaksipylväisen suojarakenteen pystysuuntaisen kuormituskohdan määrittävät suojarakenteen tärkeimpien ylinten rakenneosien pituussuuntainen kokonaisetäisyys L ja DLV:n etu- ja takatasojen pystyprojektio. Pisteen, johon voima kohdistetaan (kuormituspisteen), etäisyys pylväistä ei saa olla pienempi kuin L/3 (ks. kuva 8.9).

Jos L/3-piste on DLV:n pystyprojektion ja pylväiden välissä, voiman kohdistuspistettä (kuormituspistettä) on siirrettävä pylväistä poispäin niin pitkälle, että se on DLV:n pystyprojektion sisällä.

Eteen asennettujen kaksipylväisten suojarakenteiden, joissa ei ole suojakatosta, tapauksessa pystysuuntainen kuormitus kohdistetaan ylimmät rakenneosat yhdistävän poikittaisen osan suuntaisesti.

3.4.4   Pituussuuntainen kuormitus

3.4.4.1   Pystysuuntaisen kuormituksen poistamisen jälkeen suojarakenteeseen kohdistetaan pituussuuntainen kuormitus.

3.4.4.2   Pituussuuntainen kuormitus on kohdistettava alun perin määritetyn pisteen muuttuneeseen sijaintikohtaan, sillä suojarakenteen sivusuuntainen (ja pystysuuntainen) kuormitus johtaa todennäköisesti rakenteen muodon pysyvään muutokseen. Alun perin määritetty kohta määräytyy sen mukaan, missä kuorman jakava laite ja pidike sijaitsevat, ennen kuin rakenteelle tehdään testejä.

Kuorman jakava laite voi ulottua koko leveydelle tapauksissa, joissa takaosassa (etuosassa) ei ole poikittaista rakenneosaa. Kaikissa muissa tapauksissa laite saa jakaa kuormituksen enintään 80 %:lle suojarakenteen leveydestä W (ks. kuva 8.18).

3.4.4.3   Pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan suojarakenteen ylimpiin rakenneosiin suojarakenteen pituussuuntaisen keskilinjan suuntaisesti.

3.4.4.4   Kuormituksen suunta on valittava siten, että suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävään asennelmaan kohdistuva rasitus on mahdollisimman suuri. Kuormituksen alkuperäisen suunnan on oltava vaakatasoinen ja yhdensuuntainen traktorin alkuperäisen pituussuuntaisen keskilinjan kanssa. Pituussuuntaisen kuormituksen suuntaa valittaessa huomioon otettavia lisätekijöitä:

a)	suojarakenteen sijainti suhteessa DLV:hen ja vaikutus, joka suojarakenteen pituussuuntaisella taipumalla olisi käyttäjän suojaamiseen joutumiselta puristuksiin;

b)	traktorin ominaisuudet, kuten muut rakenneosat, jotka saattavat estää suojarakennetta taipumasta pituussuunnassa, jotka voivat rajoittaa suojarakenteeseen kohdistetun kuormituksen pituussuuntaisen komponentin suuntaa;

c)	kokemus siitä, että tietyn luokan traktorit saattavat kallistua pituussuunnassa tai että niillä on taipumus kääntyä vinoon pyöriessään pituusakselinsa ympäri varsinaisen kaatumisen aikana.

3.4.4.5   Taipumisnopeuden on oltava sellainen, että kuorman voidaan katsoa olevan staattinen (ks. 3.4.2.7 kohta). Kuormitusta on jatkettava, kunnes suojarakenne on saavuttanut voimaan liittyvät vaatimukset.

3.5   Hyväksymisedellytykset

3.5.1   Yleistä

3.5.1.1   Kunkin testin aikana mikään osa suojarakennetta ei saa työntyä turvatilaan. Lisäksi suojarakenteen muodonmuutos ei saa olla sellainen, että simuloitu maataso (määritelty 1.11 ja 1.12 kohdassa) voisi työntyä turvatilaan.

3.5.1.2   Suojarakenteen taipuma kunkin testin aikana ei saa johtaa siihen, että turvatilan kuormituspuolen tasot ulottuisivat yli simuloidun maatason tai leikkaisivat sen (ks. kuvat 8.19 ja 8.20).

Suojarakenne ei saa irrota traktorin rungosta traktorin rungon vioittumisen vuoksi.

3.5.2   Sivukuormituksen voimaa/energiaa, pystysuuntaista kuormitusvoimaa ja pituussuuntaista kuormitusvoimaa koskevat vaatimukset

3.5.2.1   Näiden vaatimusten on täytyttävä, kun taipumat ovat hyväksyttäviä 3.5.1.1 kohdan mukaisesti.

3.5.2.2   Sivukuormituksen voiman ja absorboituneen vähimmäisenergian on saavutettava vähintään arvot, jotka esitetään taulukossa 8.1, jossa

—	F on sivukuormituksen aikana saavutettava vähimmäisvoima;

—	M (kg) on traktorin valmistajan suosittelema enimmäismassa;

—	U on sivukuormituksen aikana absorboitunut vähimmäisenergia.

Jos vaadittu voima saavutetaan ennen energiavaatimuksen täyttymistä, voimaa voidaan vähentää, mutta sen on jälleen saavutettava vaadittu taso, kun vähimmäisenergia saavutetaan tai ylitetään.

3.5.2.3   Sivukuormituksen poistamisen jälkeen suojarakenteen ja traktorin rungon käsittävän asennelman on kestettävä pystysuuntainen voima

5 minuutin ajan tai siihen asti, kun taipuminen on kokonaan loppunut, sen mukaan, kumpi aika on lyhyempi.

3.5.2.4   Pituussuuntaisen kuormituksen voiman on saavutettava vähintään taulukon 8.1 mukainen voima, kun F ja M määritellään 3.5.2.2 kohdan mukaisesti.

3.6   Laajentaminen muihin traktorimalleihin

3.6.1   [Ei sovelleta]

3.6.2   Tekninen laajennus

Jos traktoriin, suojarakenteeseen tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, tehdään teknisiä muutoksia, alkuperäisen testin tehnyt testauslaitos voi antaa teknistä laajennusta koskevan selosteen seuraavissa tapauksissa:

3.6.2.1   Rakennetestien tulosten laajentaminen toisiin traktorimalleihin

Isku- ja puristustestejä ei tarvitse tehdä kaikille traktorimalleille, jos suojarakenne ja traktori ovat 3.6.2.1.1–3.6.2.1.5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset.

3.6.2.1.1

Rakenteen on oltava samanlainen kuin testattu rakenne.

3.6.2.1.2

Tarvittava energia saa olla enintään 5 % suurempi kuin alkuperäistä testiä varten laskettu energia.

3.6.2.1.3

Kiinnitysmenetelmän ja niiden traktorin osien, joihin suojarakenne kiinnitetään, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.4

Sellaisten osien, jotka saattavat lisätä suojarakenteen lujuutta, kuten lokasuojien ja konepellin, on oltava samanlaiset.

3.6.2.1.5

Suojarakenteen sisällä sijaitsevan istuimen sijainnin ja kriittisten mittojen sekä suojarakenteen ja traktorin asennon toisiinsa nähden on oltava sellaisia, että turvatila olisi jäänyt taipuneen rakenteen suojaamaksi kaikissa testeissä.

3.6.2.2   Rakennetestien tulosten laajentaminen muutettuihin suojarakenteen malleihin

Tätä menettelyä on noudatettava, kun 3.6.2.1 kohdan säännökset eivät täyty. Sitä ei saa käyttää, jos menetelmä, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, ei ole samojen periaatteiden mukainen (jos esim. kumiset tuet korvataan ripustuslaitteella).

3.6.2.2.1

Muutokset, joilla ei ole mitään vaikutusta alkuperäisen testin tuloksiin (esim. lisätarvikkeen kiinnitysalustan hitsaaminen ei-kriittiseen paikkaan rakenteessa), SIP-pisteen sijainnin suhteen erilaisten lisäistuinten sijoittaminen suojarakenteeseen (tarkastettava, että uudet turvatilat pysyvät taipuneen rakenteen suojaamina kaikissa testeissä).

3.6.2.2.2

Muutokset, jotka saattavat vaikuttaa alkuperäisen testin tuloksiin asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi suojarakenteen hyväksyttävyyttä (esim. muutos rakennekomponenttiin tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin). Tällöin voidaan tehdä validointitesti, jonka tulokset kirjataan laajennusselosteeseen. Laajennukseen sovelletaan seuraavia rajoituksia: 3.6.2.2.2.1 Ilman validointitestiä voidaan hyväksyä enintään viisi laajennusta. 3.6.2.2.2.2 Validointitestin tulokset hyväksytään laajentamista varten, jos kaikki tämän liitteen mukaiset hyväksymisedellytykset täyttyvät ja jos tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu voima poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta voimasta ja tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu taipuma (2) poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta taipumasta. 3.6.2.2.2.3 Samaan laajennusselosteeseen voidaan sisällyttää useampia suojarakenteen muutoksia, jos ne edustavat saman suojarakenteen eri vaihtoehtoja. Yhdessä laajennusselosteessa voidaan kuitenkin hyväksyä vain yksi validointitesti. Testaamatta jätetyt vaihtoehdot on kuvattava laajennusselosteessa omassa erityisessä osiossaan.

3.6.2.2.3

Lisäys valmistajan ilmoittamaan jo testatun suojarakenteen vertailumassaan. Jos valmistaja haluaa säilyttää saman hyväksyntänumeron, voidaan antaa laajennusseloste validointitestin suorittamisen jälkeen (tällöin ei sovelleta 3.6.2.2.2.2 kohdassa vahvistettuja ± 7 %:n rajoituksia).

3.7   [Ei sovelleta]

3.8   Suojarakenteiden kylmäkäyttäytyminen

3.8.1   Jos suojarakenteella väitetään olevan ominaisuuksia, jotka estävät kylmän sään aiheuttamaa haurastumista, valmistajan on annettava siitä yksityiskohtaiset tiedot, jotka on sisällytettävä selosteeseen.

3.8.2   Seuraavien vaatimusten ja menettelyjen tarkoituksena on parantaa lujuutta ja antaa kestävyyttä haurasmurtumia vastaan alhaisissa lämpötiloissa. Seuraavien materiaaleja koskevien vähimmäisvaatimusten olisi hyvä täyttyä, kun arvioidaan suojarakenteen soveltuvuutta käytettäväksi alhaisissa lämpötiloissa maissa, joissa tällaista lisäsuojausta tarvitaan.

3.8.2.1   Pulteilla ja muttereilla, joilla suojarakenne kiinnitetään traktoriin ja suojarakenteen rakenneosat liitetään toisiinsa, on oltava tarkistetut sopivat kylmänkesto-ominaisuudet.

3.8.2.2   Kaikkien hitsauselektrodien, joita käytetään rakenneosien ja kiinnikkeiden valmistuksessa, on oltava suojarakenteen materiaalin kanssa yhteensopivia 3.8.2.3 kohdassa esitetyn mukaisesti.

3.8.2.3   Suojarakenteen rakenneosissa käytettävien teräsmateriaalien on oltava sitkeydeltään varmennettua materiaalia, joka täyttää taulukossa 8.2 annetut vähimmäisiskuenergiavaatimukset Charpy V -iskukokeessa. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

Teräksen, jonka paksuus pelkän valssauksen jälkeen on alle 2,5 mm ja hiilipitoisuus alle 0,2 %, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen.

Muista materiaaleista kuin teräksestä valmistetuilla suojarakenteen rakenneosilla on oltava vastaava iskusitkeys alhaisissa lämpötiloissa.

3.8.2.4   Charpy V -iskuenergiavaatimuksia testattaessa näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin taulukossa 8.2 mainittu koko, jonka materiaali kestää.

3.8.2.5   Charpy V -iskukokeet on tehtävä standardissa ASTM A 370-1979 vahvistetun menettelyn mukaisesti; näytekappaleen koon on kuitenkin vastattava taulukossa 8.2 annettuja mittoja.

3.8.2.6   Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tiivistettyä tai puolitiivistettyä terästä, josta on esitettävä asianmukaiset eritelmät. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995 mukaisesti. Amd1:2003

3.8.2.7   Näytekappaleiden on oltava pitkittäisiä ja peräisin levy-, putkiprofiili- tai rakenneteräksestä ennen sen muotoilua tai hitsaamista käytettäväksi suojarakenteessa. Putkiprofiili- tai rakenneteräksestä otettavat näytekappaleet on otettava mitoiltaan suurimman sivun keskeltä ilman hitsaussaumoja.

Taulukko 8.1

Voima- ja energia

Traktorin massa (M)	Sivusuuntaisen kuormituksen voima, F	Sivusuuntaisen kuormituksen energia, U	Pystysuuntaisen kuormituksen voima, F	Pituussuuntaisen kuormituksen voima, F
kg	N	J	N	N
800 < M ≤ 4 630	6 M	13 000 (M/10 000)1,25	20 M	4,8 M
4 630 < M ≤ 59 500	70 000 (M/10 000)1,2	13 000 (M/10 000)1,25	20 M	56 000 (M/10 000)1,2
M > 59 500	10 M	2,03 M	20 M	8 M

Taulukko 8.2

Vähimmäisiskuenergia Charpy V –iskukokeessa

Näytekappaleen koko	Energia lämpötilassa	Energia lämpötilassa
	– 30 °C	– 20 °C
mm	J	J (2)
10 × 10 (1)	11	27,5
10 × 9	10	25
10 × 8	9,5	24
10 × 7,5 (1)	9,5	24
10 × 7	9	22,5
10 × 6,7	8,5	21
10 × 6	8	20
10 × 5 (1)	7,5	19
10 × 4	7	17,5
10 × 3,5	6	15
10 × 3	6	15
10 × 2,5 (1)	5,5	14

Kuva 8.1

Istuimen mittapisteen (SIP) määrityslaite

Kuva 8.2

Pystysuuntaisen simuloidun maatason työntyminen turvatilaan (DLV)

Kuva 8.3

Turvatila (DLV)

Kuva 8.4

Kaksipylväinen eteen asennettu suojarakenne, näkymä sivulta

Turvatila (DLV)

Kuva 8.5

Kaksipylväinen eteen asennettu suojarakenne, näkymä takaa

Turvatila (DLV)

Kuva 8.6

Tavanomainen järjestely suojarakenteen kiinnittämiseksi traktorin runkoon

Kuva 8.7

Tavanomainen järjestely suojarakenteen sivukuormitusta varten

Kuva 8.8

Tavanomainen järjestely traktorin rungon kiinnittämistä ja pystysuuntaista kuormitusta varten

Kuva 8.9

Tavanomainen järjestely suojarakenteen pystysuuntaista kuormitusta varten

Kuva 8.10

Esimerkki järjestelystä puristustestiä varten

Kuva 8.11

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä, turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 8.11.a

Turvaohjaamo

Kuva 8.11.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 8.12

Palkin sijainti etuosan puristustestissä, kun etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa

Kuva 8.12.a

Turvaohjaamo

Kuva 8.12.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuvat 8.13 ja 8.14

Nelipylväinen rakenne Kuorman jakavat laitteet, sivukuormitus

Kuva 8.15

Enemmän kuin neljä pylvästä käsittävä rakenne

Kuorman jakava laite, sivukuormitus

Kuva 8.16

Kaksipylväinen rakenne

Kuorman jakava laite, sivukuormitus

Kuva 8.17

Voima-taipumakäyrä kuormitustestejä varten

Kuva 8.18

Pituussuuntaisen kuormituksen kohdistus

Kuva 8.19

Turvatilan (DLV) soveltaminen – sivusuuntaisen simuloidun maatason määrittäminen

Huomautus:

Katso merkkien a–e selitykset 1.11 kohdassa.

Kuva 8.20

Turvatilan yläosan sallittu kiertyminen sijaintiakselinsa (LA) ympäri

Liitettä VII koskevat selitykset

(1)	Jollei toisin ilmoiteta, B kohdassa esitettyjen vaatimusten teksti ja numerointi on sama kuin maa- ja metsätaloudessa käytettävien telaketjutraktorien suojarakenteiden virallista testaamista koskevan OECD:n standardiohjeen teksti ja numerointi, OECD:n testiohje 8, painos 2015, heinäkuu 2014.

(2)	Tarvittavan energiatason saavuttamisen hetkellä mitattu pysyvä ja elastinen taipuma.

---

(1)  Suositeltava koko. Näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin suositeltava koko, jonka materiaali kestää.

(2)  Energiavaatimus lämpötilassa – 20 °C on 2,5 kertaa lämpötilalle – 30 °C vahvistettu arvo. Iskuenergialujuuteen vaikuttaa muitakin tekijöitä: valssaussuunta, myötölujuus, rakeiden suuntaisuus ja hitsaus. Nämä tekijät on otettava huomioon terästä valittaessa ja käytettäessä.

LIITE VIII

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat vaatimukset (staattinen testaus)

A.   YLEINEN SÄÄNNÖS

1.

Kaatumisen varalta asennettuihin suojarakenteisiin sovellettavat unionin vaatimukset (staattinen testaus) esitetään B kohdassa.

B.   KAATUMISEN VARALTA ASENNETTUIHIN SUOJARAKENTEISIIN SOVELLETTAVAT VAATIMUKSET (STAATTINEN TESTAUS) (1)

1.   Määritelmät

1.1   [Ei sovelleta]

1.2   Kaatumisen varalta asennettu suojarakenne (ROPS)

Kaatumisen varalta asennetulla suojarakenteella (turvaohjaamolla tai -kehyksellä), jäljempänä ’suojarakenne’, tarkoitetaan traktorin rakennetta, jonka pääasiallinen tarkoitus on välttää tai rajoittaa kuljettajalle traktorin kaatumisesta tavanomaisessa käytössä aiheutuvaa vaaraa.

Kaatumisen varalta asennetulle suojarakenteelle on tunnusomaista, että sillä saadaan aikaan vapaa tila, jonka koko riittää suojaamaan kuljettajaa tämän istuessa joko rakenteen rajaamassa tilassa taikka tilassa, jonka rajoja määrittävät suorat janat rakenteen ulkoreunoista mihin tahansa sellaiseen traktorin osaan, joka voi joutua kosketuksiin maanpinnan kanssa ja joka pystyy tukemaan traktorin siihen asentoon, jos traktori kaatuu.

1.3   Raideväli

1.3.1   Alustava määritelmä: pyörän tai telan keskitaso

Pyörän tai telan keskitaso on samalla etäisyydellä niistä kahdesta tasosta, joiden sisälle vanteiden tai telojen ulkoreunat jäävät.

1.3.2   Raidevälin määritelmä

Pyörän akselin kautta kulkeva pystytaso leikkaa pyörän keskitason suorassa linjassa, joka kohtaa tukipinnan tietyssä pisteessä. Jos A ja B ovat tällä tavoin määritellyt kaksi pistettä traktorin samalla akselilla oleville pyörille, raideväli on pisteiden A ja B välinen etäisyys. Raideväli voidaan määritellä samalla tavoin sekä etu- että takapyörille. Paripyörien raideväli on pyöräparien keskitasojen välinen etäisyys.

Telaketjulla varustettujen traktoreiden raideväli on telojen keskitasojen välinen etäisyys.

1.3.3   Lisämääritelmä: traktorin keskitaso

Raidevälin suurin mahdollinen arvo saadaan määrittämällä pisteiden A ja B äärimmäinen sijainti traktorin taka-akselilla. Suoraan AB nähden suorassa kulmassa sen keskipisteen kautta kulkeva pystytaso on traktorin keskitaso.

1.4   Akseliväli

Etu- ja takapyörille edellä kuvatusti määriteltyjen kahden suoran AB kautta kulkevien pystytasojen välinen etäisyys.

1.5   Istuimen mittapisteen määrittäminen; istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.1   Istuimen mittapiste (SIP) (2)

Istuimen mittapiste on määritettävä standardin ISO 5353:1995 mukaisesti.

1.5.2   Istuimen sijoittaminen ja säätäminen testiä varten

1.5.2.1

Jos istuimen asento on säädettävissä, istuin on asetettava ylimpään taka-asentoonsa.

1.5.2.2

Jos selkänojan kaltevuus on säädettävissä, se on asetettava keskiasentoon.

1.5.2.3

Jos istuimessa on jousitus, jousitus on lukittava säätövaran keskikohtaan, jollei se ole istuimen valmistajan selvästi antamien ohjeiden vastaista.

1.5.2.4

Jos istuin on säädettävissä vain pituus- ja korkeussuunnassa, istuimen mittapisteen kautta kulkevan pituusakselin on oltava yhdensuuntainen ohjauspyörän keskipisteen kautta kulkevan traktorin pituussuuntaisen pystytason kanssa ja enintään 100 millimetrin etäisyydellä mainitusta tasosta.

1.6   Vapaa tila

1.6.1   Istuimen ja ohjauspyörän vertailutaso

Vapaa tila havainnollistetaan kuvissa 4.11–4.13 ja taulukossa 4.2. Vapaa tila määritellään suhteessa vertailutasoon ja istuimen mittapisteeseen. Vertailutaso määritetään kuormitussarjan alussa; se on pystytaso, joka on yleensä pituussuuntainen traktoriin nähden ja kulkee istuimen mittapisteen ja ohjauspyörän keskikohdan kautta. Tavallisesti vertailutaso osuu yhteen traktorin pituussuuntaisen keskitason kanssa. Vertailutason oletetaan liikkuvan vaakatasossa istuimen ja ohjauspyörän kanssa kuormituksen aikana mutta pysyvän kohtisuorassa traktorin tai kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen lattiaan nähden. Vapaa tila määritellään 1.6.2 ja 1.6.3 kohdan perusteella.

1.6.2   Vapaan alueen määrittäminen traktorille, jonka istuin ei ole käännettävissä

Vapaa tila sellaisten traktorien tapauksessa, joiden istuin ei ole käännettävissä, määritellään 1.6.2.1–1.6.2.10 kohdassa. Sitä rajoittavat seuraavat tasot, kun traktori on vaakasuoralla pinnalla, istuin sijoitettu ja säädetty 1.5.2.1–1.5.2.4 kohdan (2) mukaisesti ja ohjauspyörä, jos se on säädettävä, on istuimella istuvan kuljettajan käyttämässä keskiasennossa:

1.6.2.1

vaakataso A1 B1 B2 A2, joka on (810 + a v) mm istuimen mittapisteen (SIP) yläpuolella ja jota määrittävä suora B1B2 sijaitsee (a h – 10) mm mittapisteen takana;

1.6.2.2

kalteva taso G1 G2 I2 I1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja johon sisältyy sekä piste, joka on 150 mm suoran B1B2 takana, että istuimen selkänojan takimmainen piste;

1.6.2.3

lieriömäinen pinta A1 A2 I2 I1, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 120 mm ja joka sivuaa 1.6.2.1 ja 1.6.2.2 kohdassa määriteltyjä tasoja;

1.6.2.4

lieriömäinen pinta B1 C1 C2 B2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, jonka säde on 900 mm ja joka ulottuu 400 mm eteenpäin 1.6.2.1 kohdassa määritellystä tasosta ja sivuaa sitä suoralla B1B2;

1.6.2.5

kalteva taso C1 D1 D2 C2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden, liittyy 1.6.2.4 kohdassa määriteltyyn pintaan ja kulkee 40 mm:n päässä ohjauspyörän etu-ulkoreunasta; kun ohjauspyörä on yläasennossa, taso ulottuu suorasta B1B2 eteenpäin sivuten 1.6.2.4 kohdassa määriteltyä pintaa;

1.6.2.6

pystytaso D1 E1 E2 D2, joka on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja sijaitsee 40 mm ohjauspyörän ulkoreunasta eteenpäin;

1.6.2.7

vaakataso E1 F1 F2 E2, joka kulkee (90 – a v) mm istuimen mittapisteen (SIP) alapuolella sijaitsevan pisteen kautta;

1.6.2.8

pinta G1 F1 F2 G2, joka tarvittaessa kaartuu 1.6.2.2 kohdassa määritellyn tason alareunasta 1.6.2.7 kohdassa määriteltyyn vaakatasoon, on kohtisuorassa vertailutasoon nähden ja kulkee istuimen selkänojaa pitkin koko sen pituudelta;

1.6.2.9

pystytasot J1 E1 F1 G1 H1 ja J2 E2 F2 G2 H2; näiden pystytasojen on ulotuttava 300 mm tason E1 F1 F2 E2 yläpuolelle; etäisyyksien E1 E0 ja E2 E0 on oltava 250 mm;

1.6.2.10

yhdensuuntaiset tasot A1 B1 C1 D1 J1 H1 I1 ja A2 B2 C2 D2 J2 H2 I2, jotka ovat kaltevat siten, että sen puolen tason, johon voima kohdistetaan, yläreuna on vähintään 100 mm:n etäisyydellä pystysuuntaisesta vertailutasosta.

1.6.3   Vapaan tilan määrittäminen traktorille, jossa on käännettävä ohjauspaikka

Kun kyse on traktorista, jossa ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä) on käännettävissä, vapaa tila on ohjauspyörän ja istuimen kahden eri asennon määrittämien kahden vapaan tilan verhopinnan rajoittama tila.

1.6.4   Lisäistuimet

1.6.4.1

Jos traktori voidaan varustaa lisäistuimilla, testeissä käytetään kaikkien sijoitusvaihtoehtojen mukaiset istuimen mittapisteet käsittävän verhopinnan rajoittamaa vapaata tilaa. Suojarakenne ei saa työntyä siihen suurempaan vapaaseen tilaan, jossa on otettu huomioon nämä eri istuimen mittapisteet.

1.6.4.2

Jos uutta istuinvaihtoehtoa tarjotaan vasta testin jälkeen, on määritettävä, sijoittuuko uuden SIP-pisteen ympärillä oleva vapaa tila aiemmin määritettyyn vapaaseen tilaan. Ellei näin ole, on suoritettava uusi testi.

1.6.4.3

Lisäistuimeksi ei katsota istuinta, joka on tarkoitettu kuljettajan lisäksi mukana olevalle toiselle henkilölle ja jolta traktoria ei voida ohjata. SIP-pistettä ei määritetä, koska vapaa tila määritellään suhteessa kuljettajan istuimeen.

1.7   Massa

1.7.1   Massa ilman lisäpainoja

Traktorin massa ilman lisäpainoja ja ilmarenkailla varustettujen traktorien tapauksessa ilman nestemäistä lisäpainoa renkaissa. Traktorin on oltava ajokuntoinen, säiliöt, nestejärjestelmät ja jäähdytin täytettyinä, suojarakenne päällysrakenteineen sekä mahdolliset normaalikäytössä tarvittavat telaketjuvarusteet tai etuvetolisäkomponentit asennettuina. Käyttäjää ei oteta huomioon.

1.7.2   Suurin sallittu massa

Valmistajan ilmoittama traktorin suurin teknisesti sallittu massa, joka mainitaan ajoneuvon tunnistekilvessä ja/tai käyttäjän käsikirjassa;

1.7.3   Vertailumassa

Testeissä käytettävien energiapanosten ja puristusvoimien laskemiseen käytettävä valmistajan valitsema massa. Se ei saa olla pienempi kuin massa ilman lisäpainoja, ja sen on oltava riittävä sen varmistamiseen, että massasuhde ei ole suurempi kuin 1,75 (ks. 1.7.4 kohta).

1.7.4   Massasuhde

Suhde saa olla enintään 1,75.

1.8   Sallitut mittapoikkeamat

Aika	± 0,1 s
Etäisyys	± 0,5 mm
Voima	± 0,1 % (anturin täydestä asteikosta)
Kulma	± 0,1°
Massa	± 0,2 % (anturin täydestä asteikosta)

1.9   Symbolit

ah	(mm)	Puolet istuimen vaakasäätövälistä
av	(mm)	Puolet istuimen pystysäätövälistä
D	(mm)	Suojarakenteen taipuma (mm) kuormituspisteessä ja kuormituksen suuntaisesti
D’	(mm)	Laskettua tarvittavaa energiaa vastaava rakenteen taipuma
EIS	(J)	Sivukuormituksen aikana absorboituva energiapanos
EIL1	(J)	Pituussuuntaisen kuormituksen aikana absorboituva energiapanos
EIL2	(J)	Toisen pituussuuntaisen kuormituksen tapauksessa absorboitava energiapanos
F	(N)	Staattinen kuormitusvoima
Fmax	(N)	Suurin kuormituksen aikana esiintyvä staattinen voima, lukuun ottamatta ylikuormitusta
F’	(N)	Laskettua tarvittavaa energiaa vastaava voima
M	(kg)	Energiapanosten ja puristusvoimien laskemisessa käytetty vertailumassa

2.   Soveltamisala

2.1

Tätä liitettä sovelletaan traktoreihin, joissa on vähintään kaksi ilmarengaspyörille tarkoitettua akselia tai joissa on pyörien sijasta telaketjut ja joiden massa ilman lisäpainoja on vähintään 600 kg. Massasuhde (suurin sallittu massa jaettuna vertailumassalla) ei saa olla suurempi kuin 1,75.

2.2

Takarenkaiden pienimmän raidevälin olisi yleensä oltava suurempi kuin 1 150 mm. On kuitenkin olemassa rakenteeltaan sellaisia traktoreita – esimerkiksi ruohonleikkuutraktorit, kapeat viinitarhatraktorit, matalaprofiiliset traktorit, joita käytetään hedelmätarhoissa tai rakennuksissa, joissa on rajoitetusti tilaa korkeussuunnassa, korkeamaavaraiset traktorit ja metsätyökoneet, kuten kuorma- ja juontotraktorit –, joihin tätä liitettä ei sovelleta.

3.   Säännöt ja ohjeet

3.1   Yleiset määräykset

3.1.1

Suojarakenteen valmistaja voi olla joko traktorin valmistaja tai siitä riippumaton yritys. Kummassakin tapauksessa testi koskee ainoastaan sitä traktorimallia, jolle testi tehdään. Suojarakenne on testattava uudelleen kunkin traktorimallin osalta, johon se on tarkoitus asentaa. Testauslaitokset voivat kuitenkin vahvistaa, että lujuustestit pätevät myös sellaisiin alkuperäiseen traktorimalliin perustuviin malleihin, joiden moottoria, voimansiirtoa ja ohjausta sekä eturipustusta on muutettu. Saman traktorimallin osalta voidaan kuitenkin testata useampia suojarakenteita.

3.1.2

Staattista testiä varten annettava suojarakenne on toimitettava asennettuna tavanomaisella tavalla traktoriin tai traktorin runkoon, jossa sitä käytetään. Traktorin rungon on oltava kokonainen, eli siinä on oltava mukana ne kiinnikkeet ja muut traktorin osat, joihin suojarakenteeseen kohdistuva kuormitus voi vaikuttaa.

3.1.3

Jos kyseessä on ns. tandemtraktori, on käytettävä sen osan standardiversion massaa, johon suojarakenne on asennettu.

3.1.4

Suojarakenne voidaan suunnitella pelkästään suojaamaan kuljettajaa traktorin kaatuessa. Rakenteeseen voi olla mahdollista asentaa luonteeltaan tilapäinen sääsuoja, jonka kuljettaja tavallisesti poistaa lämpimällä säällä. Joissakin suojarakenteissa päällysrakenne on kuitenkin asennettu kiinteästi ja tuuletus järjestetään ikkunoiden tai läppien avulla. Koska päällysrakenne voi lisätä rakenteen lujuutta ja saattaa onnettomuuden sattuessa olla irrotettuna, kaikki kuljettajan irrotettavissa olevat osat on poistettava testiä varten. Avattavissa olevat ovet, kattoluukut ja ikkunat on testiä varten joko poistettava tai kiinnitettävä avoimeen asentoonsa, jotteivät ne lisää suojarakenteen lujuutta. Jos ne voivat tässä asennossa aiheuttaa kuljettajalle vaaran traktorin kaatuessa, asia on kirjattava muistiin. Jatkossa näissä säännöissä tarkoitetaan ainoastaan suojarakenteen testaamista. On huomattava, että tämä koskee myös sellaisia päällysrakenteita, jotka eivät ole irrotettavissa. Mahdolliset tilapäisesti asennettavat päällysrakenteet on kuvattava eritelmissä. Kaikki lasiset ja vastaavat hauraat osat on poistettava ennen testiä. Sellaiset traktorin ja suojarakenteen osat, jotka saattaisivat turhaan vaurioitua testin aikana ja jotka eivät vaikuta suojarakenteen lujuuteen eivätkä sen mittoihin, voidaan valmistajan niin halutessa irrottaa ennen testiä. Testin aikana ei saa tehdä korjauksia eikä säätöjä.

3.1.5

Traktorin mahdolliset sellaiset osat, jotka lisäävät suojarakenteen lujuutta, kuten valmistajan vahvistamat lokasuojat, olisi kuvailtava ja niiden mitat olisi esitettävä testausselosteessa.

3.2   Laitteisto

Sen tarkistamiseen, että vapaa tila on pysynyt vapaana testin aikana, on käytettävä 1.6 kohdassa, kuvissa 4.11–4.13 ja taulukossa 4.2 kuvattuja menetelmiä.

3.2.1   Vaakatasoiset kuormitustestit (kuvat 4.1–4.5)

Vaakatasoisissa kuormitustesteissä

3.2.1.1

on käytettävä sellaisia materiaaleja, laitteita ja kiinnitysmenetelmiä, joilla voidaan varmistaa, että traktorin runko on lujasti kiinnitetty maahan siten, että se ei saa tukea renkaista;

3.2.1.2

on käytettävä laitetta, jolla vaakatasoinen voima kohdistetaan suojarakenteeseen. On huolehdittava kuorman jakautumisesta tasaisesti kohtisuoraan kuormitussuuntaan nähden; 3.2.1.2.1 on käytettävä palkkia, jonka pituus on vähintään 250 mm ja enintään 700 mm – pituus voidaan valita näiden väliltä aina tasan 50 mm:n välein. Palkissa on oltava 150 mm:n pystypinta; 3.2.1.2.2 suojarakenteeseen yhteydessä olevien palkin reunojen on oltava kaarevat ja niiden suurimman säteen on oltava 50 mm; 3.2.1.2.3 kuormituslaitteessa on oltava murrosnivelet tai vastaavat sen varmistamiseksi, ettei kuormituslaite pakota kiertyvää tai siirtyvää suojarakennetta muuhun suuntaan kuin kuormitussuuntaan; 3.2.1.2.4 jos suojarakenteen päällä olevan asianmukaisen palkin määrittämä suora linja ei ole kohtisuorassa kuormitussuuntaan nähden, tila on täytettävä niin, että kuormitus jakaantuu koko pituudelle;

3.2.1.3

on käytettävä välineitä, joilla mitataan kuormituksen suuntainen voima ja taipuma suhteessa traktorin alustaan. Tarkkuuden varmistamiseksi mittaukset on suoritettava niin, että arvot luetaan keskeytyksettä. Mittauslaitteet on sijoitettava siten, että voima ja taipuma kirjataan kuormituspisteessä ja kuormituksen suuntaisesti.

3.2.2   Puristustestit (kuvat 4.6–4.8)

Puristustesteissä on käytettävä

3.2.2.1

sellaisia materiaaleja, varusteita ja kiinnitysmenetelmiä, joilla voidaan varmistaa, että traktorin runko on lujasti kiinnitetty alustaan siten, että se ei saa tukea renkaista;

3.2.2.2

laitetta, jolla suojarakenteeseen kohdistetaan alaspäin suuntautuva voima ja johon kuuluu jäykkä palkki, jonka leveys on 250 mm;

3.2.2.3

välineet käytetyn pystysuuntaisen kokonaisvoiman mittaamiseen.

3.3   Testausolosuhteet

3.3.1   Suojarakenteen on oltava tuotantoeritelmien mukainen ja se on asennettava asiaankuuluvan traktorimallin alustaan valmistajan ilmoittamalla kiinnitysmenetelmällä.

3.3.2   Asennelma on kiinnitettävä perustaan niin, että asennelman perustaan yhdistävät rakenneosat eivät kuormituksen alaisina taivu merkittävästi suhteessa suojarakenteeseen. Asennelma ei saa saada minkäänlaista tukea kuormitettuna lukuun ottamatta alkuperäisestä kiinnityksestä johtuvaa tukea.

3.3.3   Jos pyörien tai telaketjujen raideväliä on mahdollista säätää, se on valittava niin, ettei se vaikuta suojarakenteeseen testien aikana.

3.3.4   Suojarakenne on varustettava laitteilla, joita tarvitaan vaadittujen voima-taipumatietojen saamiseksi.

3.3.5   Kaikki testit on suoritettava samalle suojarakenteelle. Mitään rakenneosaa ei saa korjata eikä suoristaa testin osien välillä.

3.3.6   Kun kaikki testit on tehty, suojarakenteen pysyvät taipumat on mitattava ja kirjattava muistiin.

3.4   Testien järjestys

Testit on suoritettava seuraavassa järjestyksessä:

3.4.1   Pituussuuntainen kuormitus

Pyörillä varustetun traktorin, jonka massasta vähintään 50 % on taka-akselin varassa, sekä telaketjuilla varustetun traktorin pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan takaa. Muiden traktoreiden kohdalla pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan edestä.

3.4.2   Ensimmäinen puristustesti

Ensimmäinen puristustesti kohdistetaan samaan päähän suojarakennetta, johon pituussuuntainen kuormitus kohdistettiin.

3.4.3   Kuormitus sivulta

Jos istuin sijaitsee sivussa tai suojarakenteen lujuus ei ole symmetrinen, sivukuormitus kohdistetaan sille sivulle, jolla vapaaseen tilaan työntyminen on todennäköisempää.

3.4.4   Toinen puristustesti

Toinen puristustesti kohdistetaan siihen päähän suojarakennetta, joka on vastakkainen ensimmäiselle pituussuuntaiselle kuormitukselle. Kaksipylväisten rakenteiden tapauksessa toinen puristus voi olla samassa kohdassa kuin ensimmäinen.

3.4.5   Toinen pituussuuntainen kuormitus

3.4.5.1

Toinen pituussuuntainen kuormitus tehdään traktoreille, joissa on kokoontaitettava (esim. kaksipylväinen) tai kallistettava (esim. muu kuin kaksipylväinen) suojarakenne, jos ainakin toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy: rakenne taitetaan kokoon tietyissä erityisissä käyttöolosuhteissa; rakenne on suunniteltu kallistettavaksi huoltoa varten, paitsi jos kallistusmekanismi ei vaikuta kaatumisen varalta asennetun suojarakenteen rakenteelliseen kestävyyteen.

3.4.5.2

Jos kokoontaitettavien suojarakenteiden ensimmäinen pituussuuntainen kuormitus tehdään taittumissuunnasta, toista pituussuuntaista kuormitusta ei vaadita.

3.5   Vaakatasoiset kuormitustestit takaa, edestä ja sivulta

3.5.1   Yleiset määräykset

3.5.1.1

Suojarakenteeseen kohdistettava kuormitus on jaettava tasaisesti käyttämällä jäykkää palkkia, joka on kohtisuorassa kuormitussuuntaan nähden (ks. 3.2.1.2 kohta). Jäykkä palkki voidaan varustaa laitteilla, joilla estetään sen siirtyminen sivusuunnassa. Kuormitusnopeuden on oltava sellainen, että sen voidaan katsoa olevan staattinen. Kuormituksen aikana voima ja taipuma on kirjattava keskeytyksettä tarkkuuden varmistamiseksi. Kun kuormituksen kohdistaminen on ensimmäisen kerran aloitettu, kuormitusta ei vähennetä ennen kuin testi on suoritettu loppuun. Käytetyn voiman suunnan on oltava seuraavien raja-arvojen sisällä: — testin alussa (ei kuormitusta): ± 2°; — testin aikana (kuormitettuna): 10° vaakatason yläpuolella ja 20° sen alapuolella. Kuormitusnopeus on katsottava staattiseksi, jos taipumisnopeus kuormituksen aikana on enintään 5 mm/s.

3.5.1.2

Jos kuormituspisteessä ei ole poikittaista rakenneosaa, käytetään korvaavaa testauspalkkia, joka ei lisää lujuutta.

3.5.2   Pituussuuntainen kuormitus (kuvat 4.1 ja 4.2)

Kuormitus kohdistetaan vaakatasossa yhdensuuntaisesti traktorin keskitason kanssa. Jos kuormitus kohdistetaan takaa (3.4.1 kohta), pituussuuntainen kuormitus ja sivusuuntainen kuormitus on kohdistettava eri puolille traktorin keskitasoa. Jos pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan edestä, se on kohdistettava samalle puolelle kuin sivukuormitus.

Kuormitus kohdistetaan suojarakenteen ylimpään poikittaiseen rakenneosaan (eli siihen osaan, joka traktorin kaatuessa todennäköisesti osuisi ensimmäisenä maahan).

Kuormituspisteen on sijaittava yhden kuudesosan verran suojarakenteen yläosan leveydestä mitattuna ulkokulmasta sisäänpäin. Suojarakenteen leveytenä pidetään välimatkaa kahden traktorin keskitason suuntaisen linjan välillä, jotka sivuavat suojarakenteen äärimmäisiä ulkoreunoja vaakatasossa, joka sivuaa ylimpien poikittaisten rakenneosien yläpintaa.

Jos suojarakenne muodostuu kaarevista rakenneosista eikä sopivia kulmia ole olemassa, sovelletaan seuraavaa yleistä menettelyä W:n määrittelemiseksi. Testausinsinööri määrittää, mikä kaareva rakenneosa todennäköisesti osuu ensimmäisenä maahan, jos traktori kaatuu epäsymmetrisesti taakse- tai eteenpäin (esim. eteen tai taakse suuntautuva kaatuminen, jossa suojarakenteen toinen puoli todennäköisesti ottaa ensimmäisenä vastaan kuormituksen). W:n päätepisteet ovat suojarakenteen ylimmän osan muodostavien muiden suorien tai kaarevien rakenneosien väliin syntyvien ulkosäteiden keskikohdat. Jos on useita kaarevia rakenneosia, jotka voitaisiin valita, testausinsinöörin on vahvistettava kullekin mahdolliselle osalle maalinja, jotta voidaan määrittää, mikä pinta todennäköisesti osuu ensimmäisenä maahan. Esimerkkejä on kuvissa 4.3.a ja 4.3.b.

Huomautus:

Kaarevien rakenneosien tapauksessa otetaan huomioon ainoastaan rakenteen sen pään leveys, johon pituussuuntainen kuormitus kohdistetaan.

Kuorman jakavan laitteen pituuden (ks. 3.2.1.2 kohta) on oltava vähintään yksi kolmasosa suojarakenteen leveydestä ja enintään 49 mm enemmän kuin tämä vähimmäispituus.

Pituussuuntainen kuormitus on keskeytettävä, jos

3.5.2.1

suojarakenteen absorboima energia on yhtä suuri tai suurempi kuin tarvittu energiapanos EIL1 , jossa

3.5.2.2

suojarakenne työntyy vapaaseen tilaan tai jättää vapaan tilan suojattomaksi (ks. hyväksymisedellytys 3.8).

3.5.3   Sivukuormitus (kuvat 4.4 ja 4.5)

Sivukuormitus kohdistetaan vaakatasossa 90 asteen kulmassa traktorin keskitasoon. Se kohdistetaan suojarakenteen äärimmäiseen yläreunaan pisteeseen, joka sijaitsee (160 - ah ) mm eteenpäin istuimen mittapisteestä.

Traktoreissa, joissa on käännettävä ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä), se kohdistetaan suojarakenteen äärimmäiseen yläreunaan istuimen kahden mittapisteiden puolivälissä sijaitsevaan pisteeseen.

Jos on varmaa, että jokin tietty osa suojarakennetta osuu maahan ensimmäisenä traktorin kaatuessa sivulle, kuormitus kohdistetaan kyseiseen kohtaan, edellyttäen että siihen on mahdollista jakaa kuorma tasaisesti 3.5.1.1 kohdan mukaisesti. Kaksipylväisen suojarakenteen tapauksessa sivukuormitus on kohdistettava sivulla ylimpänä olevaan rakenneosaan riippumatta siitä, mikä on istuimen mittapisteen sijainti.

Kuorman jakavaa palkkia koskevat vaatimukset esitetään 3.2.1.2.1 kohdassa.

Sivukuormitus on keskeytettävä, jos

3.5.3.1

suojarakenteen absorboima energia on yhtä suuri tai suurempi kuin tarvittu energiapanos EIS , jossa

3.5.3.2

suojarakenne työntyy vapaaseen tilaan tai jättää vapaan tilan suojattomaksi (ks. hyväksymisedellytys 3.8).

3.6   Puristustestit

3.6.1   Takaosan puristus (kuvat 4.6 ja 4.7.a–e)

3.6.1.1

Puristuspalkki on asetettava takimmaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa F, jossa Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.6.1.2

Jos suojarakenteen katon takaosa ei kestä täyttä puristusvoimaa, kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin takaosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa F = 20 M.

3.6.2   Etuosan puristus (kuvat 4.6–4.8)

3.6.2.1

Puristuspalkki on asetettava etumaisten ylinten rakenneosien päälle niin, että puristusvoimien resultantti sijaitsee traktorin pystysuuntaisella vertailutasolla. Käytetään puristusvoimaa F, jossa Kyseisen voiman kohdistamista jatketaan viiden sekunnin ajan suojarakenteen näkyvän liikkeen lakkaamisesta.

3.6.2.2

Jos suojarakenteen katon etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa (kuvat 4.8.a ja 4.8.b), kuormitusta jatketaan, kunnes katto taipuu sen tason suuntaiseksi, joka yhdistää suojarakenteen yläosan traktorin etuosan siihen osaan, joka pystyy traktorin kaatuessa kannattamaan traktoria. Sen jälkeen voiman kohdistaminen lopetetaan ja puristuspalkki asetetaan suojarakenteen sen osan päälle, joka kannattaisi täysin kaatunutta traktoria. Sen jälkeen käytetään puristusvoimaa F = 20 M.

3.7   Toinen pituussuuntainen kuormitustesti

Kuormitus kohdistetaan vastakkaiseen suuntaan kuin ensimmäinen pituussuuntainen kuormitus ja kulmaan, joka sijaitsee kauimpana ensimmäisen pituussuuntaisen kuormituksen kohdistuspisteestä (kuvat 4.1 ja 4.2).

Pituussuuntainen kuormitus on keskeytettävä, jos

3.7.1

suojarakenteen absorboima energia on yhtä suuri tai suurempi kuin tarvittu energiapanos EIL2, jossa

3.7.2

suojarakenne työntyy vapaaseen tilaan tai jättää vapaan tilan suojattomaksi (ks. hyväksymisedellytys 3.8).

3.8   Hyväksymisedellytykset

Jotta suojarakenne voitaisiin hyväksyä, sen on täytettävä seuraavat vaatimukset testien aikana ja niiden suorittamisen jälkeen:

3.8.1

mikään osa ei saa työntyä vapaaseen tilaan testien minkään osan aikana. Mikään osa ei saa osua istuimeen testien aikana. Vapaa tila ei lisäksi saa jäädä suojarakenteen suojaaman alueen ulkopuolelle. Sen katsotaan olevan rakenteen suojaaman alueen ulkopuolella, jos jokin sen osa joutuisi kosketuksiin maanpinnan kanssa traktorin kaatuessa siihen suuntaan, josta testikuormitus kohdistetaan. Sen arvioimiseksi on renkaiden ja raidevälin säädöt asetettava pienimpiin valmistajan ilmoittamiin arvoihin;

3.8.2

niveltraktoreiden kahden osan keskitasojen oletetaan olevan samassa linjassa;

3.8.3

suojarakenteen pysyvä taipuma on kirjattava viimeisen puristustestin jälkeen. Sitä varten on ennen testin alkua kirjattava suojarakenteen tärkeimpien rakenneosien sijainti suhteessa istuimen mittapisteeseen. Sen jälkeen kirjataan suojarakenteen rakenneosien mahdollinen siirtyminen kuormitustesteissä ja katon etu- ja takaosien korkeuden mahdollinen muutos;

3.8.4

pisteessä, jossa energian absorboitumista koskeva vaatimus täyttyy kussakin määritellyssä vaakatasoisessa kuormitustestissä, voiman on oltava suurempi kuin 0,8 Fmax ;

3.8.5

ylikuormitustesti on tehtävä, jos kohdistettu voima pienenee yli 3 % viimeisten 5 %:n aikana taipumasta, joka saavutetaan, kun rakenne on absorboinut vaaditun energian (kuvat 4.14–4.16). Ylikuormitustestin kuvaus: 3.8.5.1 ylikuormitustestissä vaakatasoista kuormitusta jatketaan lisäten sitä kerrallaan 5 % alkuperäisestä energiantarpeesta enintään 20 %:n lisäenergiaan asti; 3.8.5.2 ylikuormitustesti on hyväksyttävä, jos 5, 10 tai 15 %:n lisäenergian absorboitumisen jälkeen voima vähenee vähemmän kuin 3 % kutakin 5 %:n energianlisäystä kohti ja pysyy suurempana kuin 0,8 Fmax tai jos 20 %:n lisäenergian absorboitumisen jälkeen voima on suurempi kuin 0,8 Fmax; 3.8.5.3 ylikuormitustestin aikana sallitaan lisähalkeamat tai -repeämät tai työntyminen vapaaseen tilaan tai vapaan tilan jääminen suojatta elastisen muodonmuutoksen takia. Kuormituksen lopettamisen jälkeen suojarakenne ei kuitenkaan saa työntyä vapaaseen tilaan, jonka on oltava täysin suojattu;

3.8.6

rakenteen on kestettävä vaadittu voima kummassakin puristustestissä;

3.8.7

ulkonevia rakenneosia tai komponentteja, jotka todennäköisesti aiheuttaisivat vakavan vamman kaatumisonnettomuudessa tai jotka tapahtuvan muodonmuutoksen vuoksi voisivat saada käyttäjän juuttumaan kiinni esimerkiksi säärestään tai jalastaan, ei saa olla;

3.8.8

mitään muita sellaisia komponentteja, joista voi aiheutua vaaraa käyttäjälle, ei saa olla.

3.9   Laajentaminen muihin traktorimalleihin

3.9.1   [Ei sovelleta]

3.9.2   Tekninen laajennus

Jos traktoriin, suojarakenteeseen tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, tehdään teknisiä muutoksia, alkuperäisen testin tehnyt testauslaitos voi antaa teknistä laajennusta koskevan selosteen seuraavissa tapauksissa:

3.9.2.1

Rakennetestien tulosten laajentaminen toisiin traktorimalleihin Kuormitus- ja puristustestejä ei tarvitse tehdä kaikille traktorimalleille, jos suojarakenne ja traktori ovat 3.9.2.1.1–3.9.2.1.5 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset. 3.9.2.1.1 Rakenteen on oltava samanlainen kuin testattu rakenne; 3.9.2.1.2 Tarvittava energia saa olla enintään 5 % suurempi kuin alkuperäistä testiä varten laskettu energia. Mainittua 5 %:n rajaa on sovellettava myös laajentamisiin, joissa on kyse pyörien korvaamisesta telaketjuilla samassa traktorissa; 3.9.2.1.3 Kiinnitysmenetelmän ja niiden traktorin osien, joihin suojarakenne kiinnitetään, on oltava samanlaiset; 3.9.2.1.4 Sellaisten osien, jotka saattavat lisätä suojarakenteen lujuutta, kuten lokasuojien ja konepellin, on oltava samanlaiset. 3.9.2.1.5 Suojarakenteen sisällä sijaitsevan istuimen sijainnin ja kriittisten mittojen sekä suojarakenteen asennon traktoriin nähden on oltava sellaiset, että vapaa tila olisi jäänyt taipuneen rakenteen suojaan kaikissa testeissä (tämä on tarkastettava käyttämällä samaa vapaan tilan vertailupistettä kuin alkuperäisessä testausselosteessa, eli joko istuimen vertailupistettä SRP tai istuimen mittapistettä SIP).

3.9.2.2

Rakennetestien tulosten laajentaminen muutettuihin suojarakenteen malleihin Tätä menettelyä on noudatettava, kun 3.9.2.1 kohdan säännökset eivät täyty. Sitä ei saa käyttää, jos menetelmä, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin, ei ole samojen periaatteiden mukainen (jos esim. kumiset tuet korvataan ripustuslaitteella). 3.9.2.2.1 Muutokset, joilla ei ole mitään vaikutusta alkuperäisen testin tuloksiin (esim. lisätarvikkeen kiinnitysalustan hitsaaminen ei-kriittiseen paikkaan rakenteessa), SIP-pisteen sijainnin suhteen erilaisten lisäistuinten sijoittaminen suojarakenteeseen (tarkastettava, että uudet vapaat tilat pysyvät taipuneen rakenteen suojaamina kaikissa testeissä). 3.9.2.2.2 Muutokset, jotka saattavat vaikuttaa alkuperäisen testin tuloksiin asettamatta kuitenkaan kyseenalaiseksi suojarakenteen hyväksyttävyyttä (esim. muutos rakennekomponenttiin tai menetelmään, jolla suojarakenne kiinnitetään traktoriin). Tällöin voidaan tehdä validointitesti, jonka tulokset kirjataan laajennusselosteeseen. Tällaiseen laajennukseen sovelletaan seuraavia rajoituksia: 3.9.2.2.2.1 Ilman validointitestiä voidaan hyväksyä enintään viisi laajennusta; 3.9.2.2.2.2 Validointitestin tulokset hyväksytään laajentamista varten, jos kaikki tämän liitteen mukaiset hyväksymisedellytykset täyttyvät ja jos tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu voima poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta voimasta ja tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen eri vaakatasoisissa kuormitustesteissä mitattu taipuma(3) poikkeaa enintään ± 7 % alkuperäisessä testissä tarvittavan energiatason saavuttamisen jälkeen mitatusta taipumasta. 3.9.2.2.2.3 Samaan laajennusselosteeseen voidaan sisällyttää useampia suojarakenteen muutoksia, jos kyseessä ovat saman suojarakenteen eri vaihtoehdot. Yhdessä laajennusselosteessa voidaan kuitenkin hyväksyä vain yksi validointitesti. Testaamatta jätetyt vaihtoehdot on kuvattava laajennusselosteessa omassa erityisessä osiossaan. 3.9.2.2.3 Lisäys valmistajan ilmoittamaan jo testatun suojarakenteen vertailumassaan. Jos valmistaja haluaa säilyttää saman hyväksyntänumeron, voidaan antaa laajennusseloste validointitestin suorittamisen jälkeen (tällöin ei sovelleta 3.9.2.2.2.2 kohdassa vahvistettuja ± 7 prosentin rajoituksia).

3.10   [Ei sovelleta]

3.11   Suojarakenteiden kylmäkäyttäytyminen

3.11.1

Jos suojarakenteella väitetään olevan ominaisuuksia, jotka estävät kylmän sään aiheuttamaa haurastumista, valmistajan on annettava siitä yksityiskohtaiset tiedot, jotka on sisällytettävä selosteeseen.

3.11.2

Seuraavien vaatimusten ja menettelyjen tarkoituksena on parantaa lujuutta ja antaa kestävyyttä haurasmurtumia vastaan alhaisissa lämpötiloissa. Seuraavien materiaaleja koskevien vähimmäisvaatimusten olisi hyvä täyttyä, kun arvioidaan suojarakenteen soveltuvuutta käytettäväksi alhaisissa lämpötiloissa maissa, joissa tällaista lisäsuojausta tarvitaan.

3.11.2.1

Pulteilla ja muttereilla, joilla suojarakenne kiinnitetään traktoriin ja suojarakenteen rakenneosat liitetään toisiinsa, on oltava tarkistetut sopivat kylmänkesto-ominaisuudet.

3.11.2.2

Kaikkien hitsauselektrodien, joita käytetään rakenneosien ja kiinnikkeiden valmistuksessa, on oltava suojarakenteen kanssa yhteensopivia 3.11.2.3 kohdassa esitetyn mukaisesti.

3.11.2.3

Suojarakenteen rakenneosissa käytettävien teräsmateriaalien on oltava sitkeydeltään varmennettua materiaalia, joka täyttää taulukossa 4.1 annetut vähimmäiskuormitusenergiavaatimukset Charpy V -iskukokeessa. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti. Teräksen, jonka paksuus pelkän valssauksen jälkeen on alle 2,5 mm ja hiilipitoisuus alle 0,2 %, katsotaan täyttävän tämän vaatimuksen. Muista materiaaleista kuin teräksestä valmistetuilla suojarakenteen rakenneosilla on oltava vastaava kuormitussitkeys alhaisissa lämpötiloissa.

3.11.2.4

Kuormitusenergiavaatimuksia testattaessa Charpy V -iskukokeella näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin taulukossa 4.1 mainittu koko, jonka materiaali kestää.

3.11.2.5

Charpy V -iskukokeet on tehtävä standardissa ASTM A 370-1979 vahvistetun menettelyn mukaisesti; näytekappaleen koon on kuitenkin vastattava taulukossa 4.1 annettuja mittoja.

3.11.2.6

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää tiivistettyä tai puolitiivistettyä terästä, josta on esitettävä asianmukaiset eritelmät. Teräksen laji ja laatuluokka on määriteltävä standardin ISO 630:1995/Amd1:2003 mukaisesti.

3.11.2.7

Näytekappaleiden on oltava pitkittäisiä ja peräisin levy-, putkiprofiili- tai rakenneteräksestä ennen sen muotoilua tai hitsaamista käytettäväksi suojarakenteessa. Putkiprofiili- tai rakenneteräksestä otettavat näytekappaleet on otettava mitoiltaan suurimman sivun keskeltä ilman hitsaussaumoja. Taulukko 4.1 Vähimmäisiskuenergia Charpy V -iskukokeessa Näytekappaleen koko Energia lämpötilassa Energia lämpötilassa   – 30 °C – 20 °C mm J J (2) 10 × 10 (1) 11 27,5 10 × 9 10 25 10 × 8 9,5 24 10 × 7,5 (1) 9,5 24 10 × 7 9 22,5 10 × 6,7 8,5 21 10 × 6 8 20 10 × 5 (1) 7,5 19 10 × 4 7 17,5 10 × 3,5 6 15

3.12   [Ei sovelleta]

Kuva 4.1

Etu- ja takaosan kuormitus Turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

(Mitat millimetreinä)

Kuva 4.1.a

Turvaohjaamo

Kuva 4.1.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.2

Pituussuuntaiset kuormitukset

Kuva 4.3

Esimerkkejä ”W”:stä kaatumisen varalta asennetuissa suojarakenteissa (ROPS), joissa on kaarevia rakenneosia

Kuva 4.3.a

Nelipylväinen ROPS

Selitykset:

1— Istuimen mittapiste (SIP)

2— SIP, pituussuuntainen keskitaso

3— Toisen pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

4— Pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

Kuva 4.3.b

Kaksipylväinen ROPS

Selitykset:

1— Istuimen mittapiste (SIP)

2— SIP, pituussuuntainen keskitaso

3— Toisen pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

4— Pituussuuntaisen kuormituksen kohta edessä tai takana

Kuva 4.4

Sivukuormitus (näkymä sivusta), turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.4.a

Turvaohjaamo

Kuva 4.4.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.5

Sivukuormitus (näkymä takaa)

a)	b)

Kuva 4.6

Esimerkki järjestelystä puristustestiä varten

Kuva 4.7

Palkin sijainti etu- ja takaosan puristustesteissä, turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.7.a

Takaosan puristus

Kuva 4.7.b

Etuosan puristus

Kuva 4.7.c

Taakse asennetun turvakehyksen puristustesti

Kuva 4.7.d

Turvaohjaamo

Kuva 4.7.e

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.8

Palkin sijainti etuosan puristustestissä, kun etuosa ei kestä täyttä puristusvoimaa

Kuva 4.8.a

Turvaohjaamo

Kuva 4.8.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.9

Puristusvoima kohdistetaan käyttäen palkkia, jonka keskikohta kulkee traktorin pystysuuntaisen vertailutason kautta (joka on myös istuimen ja ohjauspyörän pystysuuntainen vertailutaso)

Tapaus 1	–	ROPS, istuin ja ohjauspyörä on kiinnitetty traktorin koriin kiinteästi;
Tapaus 2	–	ROPS on kiinnitetty traktorin koriin kiinteästi, ja istuin ja ohjauspyörä sijaitsevat lattialla (jousitettu tai ei) mutta niitä EI ole liitetty ROPS-rakenteesen.

Näissä tapauksissa myös traktorin painopiste on yleensä istuimen ja ohjauspyörän pystysuuntaisella vertailutasolla koko kuormitussarjan toteuttamisen ajan.

Kuva 4.10

Puristusvoima kohdistetaan käyttäen palkkia, jonka keskikohta kulkee vain traktorin pystysuuntaisen vertailutason kautta

Voidaan määritellä tapaukset 3 ja 4, joissa ROPS on kiinnitetty lavaan, joka on kiinnitetty traktorin alustaan kiinteästi (tapaus 3) tai jousituksella (tapaus 4). Näistä liitos- ja yhdistämisratkaisuista riippuen ohjaamot ja vapaa tila sekä pystysuuntainen vertailutaso liikkuvat eri tavalla.

Taulukko 4.2

Vapaan tilan mitat

Mitat	mm	Huomautukset
A1 A0	100	vähimmäismitta
B1 B0	100	vähimmäismitta
F1 F0	250	vähimmäismitta
F2 F0	250	vähimmäismitta
G1 G0	250	vähimmäismitta
G2 G0	250	vähimmäismitta
H1 H0	250	vähimmäismitta
H2 H0	250	vähimmäismitta
J1 J0	250	vähimmäismitta
J2 J0	250	vähimmäismitta
E1 E0	250	vähimmäismitta
E2 E0	250	vähimmäismitta
D0 E0	300	vähimmäismitta
J0 E0	300	vähimmäismitta
A1 A2	500	vähimmäismitta
B1 B2	500	vähimmäismitta
C1 C2	500	vähimmäismitta
D1 D2	500	vähimmäismitta
I1 I2	500	vähimmäismitta
F0 G0	—	riippuen traktorista
I0 G0	—
C0 D0	—
E0 F0	—

Kuva 4.11

Vapaa tila

Selitykset:

1

—

Istuimen mittapiste

Huom.

Mitat edellä olevassa taulukossa 4.2.

Kuva 4.12

Vapaa tila

Kuva 4.12.a

Näkymä sivulta, pystyleikkaus vertailutasolla

Kuva 4.12.b

Näkymä takaa tai edestä

Selitykset:

1— Istuimen mittapiste

2— Voima

3— Pystysuuntainen vertailutaso

Kuva 4.13

Vapaa tila traktoreissa, joissa on käännettävissä oleva ohjauspaikka (istuin ja ohjauspyörä), turvaohjaamo ja taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.13.a

Turvaohjaamo

Kuva 4.13.b

Taakse asennettu turvakehys

Kuva 4.14

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustestiä ei tarvita

Huomautukset:

1.	Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.	Ylikuormitustestiä ei tarvita, koska Fa ≤ 1,03 F’.

Kuva 4.15

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustesti tarvitaan

Huomautukset:

1.	Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.	Ylikuormitustesti tarvitaan, koska Fa > 1,03 F’

3.	Ylikuormitustestin tulos hyväksyttävä, koska Fb > 0,97F’ ja Fb > 0,8Fmax

Kuva 4.16

Voima-taipumakäyrä

Ylikuormitustestiä jatkettava

Huomautukset:

1.	Määritetään Fa suhteessa arvoon 0,95 D’

2.	Ylikuormitustesti tarvitaan, koska Fa > 1,03 F’

3.	Koska Fb < 0,97 F’, ylikuormitusta jatkettava

4.	Koska Fc < 0,97 Fb, ylikuormitusta jatkettava

5.	Koska Fd < 0,97 Fc, ylikuormitusta jatkettava

6.	Ylikuormitustestin tulos hyväksyttävä, jos Fe > 0,8 Fmax

7.	Testi hylätään, jos kuormitus laskee alle arvon 0,8 Fmax

Liitettä VIII koskevat selitykset:

(1)	Jollei toisin ilmoiteta, B kohdassa esitettyjen vaatimusten teksti ja numerointi on sama kuin maatalous- ja metsätraktorien suojarakenteiden virallista testaamista (staattinen testi) koskevan OECD:n standardiohjeen teksti ja numerointi, OECD:n testiohje 4, painos 2015, heinäkuu 2014.

(2)	Käyttäjille muistutetaan, että istuimen mittapiste määritellään standardin ISO 5353:1995 mukaisesti ja että se on kiinteä piste suhteessa traktoriin eikä siis liiku, kun istuin siirretään pois keskiasennosta. Vapaan alueen määrittämiseksi istuin on asetettava ylimpään taka-asentoonsa.

(3)	Tarvittavan energiatason saavuttamisen hetkellä mitattu pysyvä ja elastinen taipuma.

---

(1)  Suositeltava koko. Näytekappale ei saa olla pienempi kuin suurin suositeltava koko, jonka materiaali kestää.

(2)  Energiavaatimus lämpötilassa – 20 °C on 2,5 kertaa lämpötilalle – 30 °C vahvistettu arvo. Iskuenergialujuuteen vaikuttavat muutkin tekijät: valssaussuunta, myötölujuus, rakeiden suuntaisuus ja hitsaus. Nämä tekijät on otettava huomioon terästä valittaessa ja käytettäessä.