LIITE I

SETELINKÄSITTELYLAITTEET

1.   Yleiset tekniset vaatimukset

1.1   Jotta laitetta voidaan pitää setelinkäsittelylaitteena, sen on kyettävä käsittelemään eurosetelieriä, luokittelemaan yksittäiset eurosetelit ja fyysisesti erottelemaan eurosetelit niiden saamien luokitusten mukaan ilman koneen käyttäjän myötävaikutusta liitteen IIa ja IIb mukaisesti. Setelinkäsittelylaitteissa on oltava vaadittu määrä tarkoitukseen varattuja lajittelulokeroita ja/tai muita keinoja, joilla voidaan varmistaa se, että käsitellyt eurosetelit erotellaan toisistaan luotettavasti.

1.2   Setelinkäsittelylaitteiden on oltava muunneltavissa sen varmistamiseksi, että ne kykenevät luotettavasti havaitsemaan uudet väärennökset. Lisäksi niiden on oltava muunneltavissa, jotta on mahdollista asettaa tiukempia tai vähemmän tiukkoja kuntoa koskevia lajittelukriteereitä, jos se on tarpeen.

2.   Setelinkäsittelylaitteiden ryhmät

Setelinkäsittelylaitteet ovat joko asiakkaiden käyttämiä laitteita tai henkilökunnan käyttämiä laitteita:

Taulukko 1

Asiakkaiden käyttämät laitteet

Taulukko 2

Henkilökunnan käyttämät laitteet

Kun asiakkaat syöttävät talletettavia euroseteleitä pankkivirkailijaa avustaviin käteistä kierrättäviin laitteisiin tai pankkivirkailijaa avustaviin laitteisiin tai ottavat näiden laitteiden jakamia euroseteleitä, kyseisiä laitteita on pidettävä asiakkaiden käyttäminä laitteina ja niiden on luokiteltava ja käsiteltävä euroseteleitä liitteen IIa mukaisesti.

3.   Setelinkäsittelylaitetyypit

Eurojärjestelmä testaa setelinkäsittelylaitetyyppejä. Setelinkäsittelylaitetyypit voidaan erottaa toisistaan niiden erityisten havaitsemisjärjestelmien, ohjelmiston ja muiden niiden ydintoimintojen suorittamisen osatekijöiden avulla. Niitä ovat a) aitojen eurosetelien tunnistaminen; b) vääriksi epäiltyjen eurosetelien havaitseminen ja erotteleminen; c) huonokuntoisten eurosetelien havaitseminen ja erotteleminen hyväkuntoisista euroseteleistä, jos näin tehdään ja d) mahdollisesti vääriksi euroseteleiksi tunnistettujen esineiden ja sellaisten eurosetelien jäljittäminen, joita ei ole selvästi todettu aidoiksi, jos näin tehdään.

LIITE IIa

EUROSETELIEN LUOKITTELU JA KÄSITTELY ASIAKKAIDEN KÄYTTÄMILLÄ LAITTEILLA

Eurosetelit luokitellaan yhteen seuraavista ryhmistä ja erotellaan fyysisesti ryhmittäin. Laitteiden, jotka eivät tarkasta eurosetelien kuntoa, ei tarvitse erotella ryhmiä 4a ja 4b.

Taulukko 1

Eurosetelien luokittelu ja käsittely Asiakkaiden käyttämillä laitteilla, joihin talletetaan käteistä rahaa ja jotka jäljittävät asiakkaan

Laite ei palauta asiakkaalle 2- ja 3-ryhmiin kuuluvia euroseteleitä, jos laite sallii talletustapahtuman peruuttamisen. Mainitunlaisten eurosetelien pitäminen laitteessa silloin, kun tapahtuma peruutetaan, voidaan toteuttaa varastoimalla ne laitteessa olevaan erilliseen väliaikaiseen varastoon.

Kansallinen keskuspankki voi sopia rahaa käsittelevän laitoksen kanssa, että 3-ryhmän euroseteleitä ei erotella fyysisesti 4a- ja 4b-ryhmien euroseteleistä ja että sellaisessa tapauksessa kaikkia kolmea ryhmää käsitellään 3-ryhmän euroseteleinä.

Taulukko 2

Eurosetelien luokittelu ja käsittely muilla asiakkaiden käyttämillä laitteilla

LIITE IIb

EUROSETELIEN LUOKITTELU JA KÄSITTELY HENKILÖKUNNAN KÄYTTÄMILLÄ LAITTEILLA

Eurosetelit luokitellaan yhteen seuraavista ryhmistä ja erotellaan fyysisesti ryhmittäin. Laitteiden, jotka eivät tarkasta eurosetelien kuntoa, ei tarvitse erotella ryhmiä B1 ja B2.

Eurosetelien luokittelu ja käsittely henkilökunnan käyttämillä laitteilla

Erityiset luokittelu- ja lajittelusäännöt eräille henkilökunnan käyttämille laitteille

1.   Setelinlajittelulaitteet luokittelevat ja lajittelevat fyysisesti eurosetelit A-, B1- ja B2-ryhmiin siten kuin liitteessä IIb on määrätty, mitä varten tarvitaan ainakin kolme tarkoitusta varten varattua lajittelulokeroa, jotta voidaan välttää laitteen käyttäjän puuttuminen laitteen toimintaan.

2.   Sellaiset setelinlajittelulaitteet, joissa on vain kaksi tarkoitukseen varattua lajittelulokeroa, voivat kuitenkin luokitella ja lajitella euroseteleitä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Setelien aitouden tarkastuslaitteet luokittelevat ja fyysisesti lajittelevat eurosetelit A- ja B-ryhmiin, mitä varten tarvitaan ainakin kaksi tarkoitukseen varattua lajittelulokeroa, jotta voidaan välttää laitteen käyttäjän puuttuminen laitteen toimintaan.

4.   Sellaiset setelien aitouden tarkastuslaitteet, joissa on vain yksi tarkoitukseen varattu lajittelulokero, voivat kuitenkin luokitella ja lajitella euroseteleitä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

LIITE IIIa

VÄHIMMÄISVAATIMUKSET EUROSETELIEN AUTOMATISOIDULLE KUNTOTARKASTUKSELLE

Tässä liitteessä asetetaan vähimmäisvaatimukset eurosetelien automatisoidulle kuntotarkastukselle setelinkäsittelylaitteilla.

Kuntotarkastuksessa katsotaan huonokuntoisiksi sellaiset eurosetelit, joissa on jokin jäljempänä määrättyjä pakollisia vaatimuksia koskeva puute.

Hyväksyttävä sietoraja setelinkäsittelylaitteiden suorittamille kuntotarkastuksille on viisi prosenttia. Tämä merkitsee sitä, että laitteet voivat luokitella virheellisesti ja lajitella hyväkuntoisiksi korkeintaan viisi prosenttia niistä euroseteleistä, jotka eivät täytä kuntokriteereitä.

Taulukko 1

Luettelo lajittelukriteereistä automatisoitua kuntoon perustuvaa lajittelua varten

Tarkempaa tietoa lajittelukriteereistä

1.   Lika

Lika lisää eurosetelien optista tiheyttä. Seuraavassa taulukossa täsmennetään hyväkuntoisiksi luokiteltavien setelien suurin sallittu tiheyden lisäys raja-arvoa edustavissa näytteissä verrattuna uusiin euroseteleihin:

Taulukko 2:

Optisen tiheyden tasot

Eurosetelit ovat huonokuntoisia, jos ne eivät täytä näitä kriteerejä. Kansalliset keskuspankit pitävät mallieuroseteleitä, joista ilmenee näihin kriteereihin perustuva likaisuuden aste. Mallieurosetelien tiheysmitat perustuvat seuraaviin kriteereihin:

Tiheyden lisäys mallisetelissä on korkein arvo vähintään neljän mittauspisteen keskiarvoista setelin etu- ja takapuolelta mitattuna alueella, jolla ei ole painojälkeä eikä vesileimamodulaatiota.

2.   Tahra

Eurosetelit ovat huonokuntoisia, jos niissä on vähintään 9 mm kertaa 9 mm:n alueen peittävä paikallinen likakeskittymä kohdassa, jossa ei ole painojälkeä, tai vähintään 15 mm kertaa 15 mm:n alueen peittävä likakeskittymä kohdassa, jossa on painojälki.

3.   Töherrys

Tällä hetkellä töherryksen havaitsemisesta ei ole pakollisia vaatimuksia.

4.   Haalistunut seteli

Euroseteli voi haalistua esimerkiksi pesussa tai joutuessaan tekemisiin vahvojen kemiallisten aineiden kanssa. Tällaiset huonokuntoiset eurosetelit voidaan mahdollisesti havaita tarkastettaessa kuvaa tai ultraviolettivalossa näkyviä aitoustekijöitä.

5.   Repeytymä

Eurosetelit ovat huonokuntoisia, jos niissä on avoimia repeytymiä, joita laitteen kuljetushihna(t) ei(vät) osittain tai kokonaan peitä ja jos repeytymä on kooltaan jäljempänä ilmoitettua suurempi.

Taulukko 3

Repeytymä

6.   Reikä

Eurosetelit ovat huonokuntoisia, jos niissä on reikiä, joita laitteen kuljetushihna(t) ei(vät) osittain tai kokonaan peitä ja jos reikä on suurempi kuin 10 mm2.

7.   Rikkinäinen seteli

Eurosetelit ovat huonokuntoisia, jos pituutta on pienennetty vähintään 6 mm tai leveyttä vähintään 5 mm. Mittoja verrataan eurosetelien nimellispituuksiin ja -leveyksiin.

8.   Korjaus

Korjatussa eurosetelissä osia yhdestä tai useammasta setelistä on liitetty yhteen esimerkiksi teippaamalla tai liimaamalla. Euroseteli on huonokuntoinen, jos yli 50 µm paksu teippi peittää sen pinnasta yli 10 mm kertaa 40 mm:n alueen.

9.   Rypistynyt seteli

Rypistyneet eurosetelit havaitaan yleensä sen vuoksi, että niiden heijastavuus tai jäykkyys on kärsinyt. Niiden osalta ei ole mitään pakollisia vaatimuksia.

10.   Pehmennyt seteli

Eurosetelit, joiden jäykkyys on hyvin vähäistä, lajitellaan huonokuntoisiksi, mikäli se on mahdollista. Koska pehmenemistä yleensä esiintyy lähinnä likaantumisen yhteydessä, pehmenneet eurosetelit havaitaan yleensä likaisuutta tarkastettaessa. Niiden osalta ei ole mitään pakollisia vaatimuksia.

11.   Taitos

Taitetut eurosetelit voidaan havaita eurosetelien kokoa mittaavilla sensoreilla, koska niiden pituus tai leveys on pienentynyt. Taitokset voidaan havaita myös tarkastettaessa setelin paksuutta. Teknisten rajoitusten vuoksi kuitenkin vain sellaiset taitokset, jotka täyttävät rikkinäisyyttä koskevat kriteerit, eli taitokset, jotka johtavat pituuden pienenemiseen yli 6 mm:llä tai leveyden pienenemiseen yli 5 mm:llä, voidaan havaita ja vain tällaisia taitoksia sisältävät setelit ovat huonokuntoisia.

12.   Taitettu kulma

Euroseteli on huonokuntoinen, jos siinä on taitettu kulma, jonka pinta-ala on yli 130 mm2 ja jonka lyhyemmän reunan pituus on suurempi kuin 10 mm.

(1)  Tämä mitataan setelin siitä reunasta, josta repeytymä alkaa (repeytymän kohtisuora projektio setelin reunalla), ei itse repeytymän pituutena.

LIITE IIIb

VÄHIMMÄISVAATIMUKSET EUROSETELIEN MANUAALISELLE KUNTOTARKASTUKSELLE

Tässä liitteessä esitetään vähimmäisvaatimukset koulutetun henkilökunnan suorittamalle eurosetelien manuaaliselle kuntotarkastukselle.

Kuntotarkastuksessa eurosetelit, joissa on jokin jäljempänä esitetyssä taulukossa mainittu puute tai selvästi havaittava näkyviä turvatekijöitä koskeva puute, katsotaan huonokuntoisiksi. Taitetut eurosetelit ja eurosetelit, joista kulma on taitettu, voidaan kuitenkin korjata taittamalla ne käsin takaisin oikeaan asentoon, jos se on mahdollista. Kuntotarkastukset suoritetaan tarkastamalla yksittäiset eurosetelit silmämääräisesti eivätkä ne edellytä minkäänlaisten välineiden käyttöä.

Luettelo lajittelukriteereistä manuaalista kuntotarkastusta varten

LIITE IV

TIEDONKERUU RAHAA KÄSITTELEVILTÄ LAITOKSILTA

1.   Tavoitteet

Tiedonkeruun tavoitteena on mahdollistaa se, että kansalliset keskuspankit ja EKP valvovat rahaa käsittelevien laitosten asianomaista toimintaa ja rahan kierron kehitystä.

2.   Yleiset periaatteet

2.1   Setelinkäsittelylaitteita koskevat tiedot ilmoitetaan vain silloin, kun laitteita käytetään setelien kiertoon palauttamiseen.

2.2   Rahaa käsittelevät laitokset toimittavat jäsenvaltioidensa kansallisille keskuspankeille säännöllisesti seuraavat tiedot:

2.3   Lisäksi rahaa käsittelevät laitokset, jotka palauttavat euroseteleitä kiertoon seteleitä käsittelevien laitteiden ja käteisautomaattien välityksellä, toimittavat jäsenvaltionsa kansalliselle keskuspankille säännöllisesti seuraavat tiedot:

3.   Tiedon tyyppi ja raportointivaatimukset

3.1   Kerätty tieto jaetaan tyyppinsä mukaan perustietoihin (master data) ja toiminnallisiin tietoihin.

Perustiedot

3.2   Perustiedot kattavat seuraavat tiedot: a) yksittäiset rahaa käsittelevät laitokset ja niiden käytössä olevat setelien käsittelylaiteet ja käteisautomaatit ja b) luottolaitosten syrjäiset sivukonttorit.

3.3   Perustiedot toimitetaan kansallisille keskuspankeille tämän päätöksen soveltamispäivänä ja kuuden kuukauden välein soveltamispäivästä lukien. Lisäyksessä 1 esitetyssä mallissa yksilöidyt tiedot on toimitettava, vaikka kansallinen keskuspankki voi edellyttää, että ne toimitetaan eri muodossa. Kansalliset keskuspankit voivat siirtymäkauden ajan pyytää kuukausittaista raportointia, jos niiden käytäntö oli sellainen ennen tämän päätöksen voimaantuloa, tai neljännesvuosittaista raportointia.

3.4   Kansallinen keskuspankki voi päättää valvontasyistä kerätä tietoa paikallistasolla kuten sivukonttoreilta.

3.5   Kansallinen keskuspankki voi päättää sulkea raportointivaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset eurosetelien käsittelylaitteet, joita käytetään vain kassalta jaettujen eurosetelien käsittelyyn.

3.6   Lisäyksessä 3 esitetyssä mallissa yksilöidyt syrjäisiä sivukonttoreita koskevat tiedot on toimitettava, vaikka kansallinen keskuspankki voi edellyttää, että ne toimitetaan eri muodossa.

Toiminnalliset tiedot

3.7   Toiminnallisiksi tiedoiksi luokitellaan tiedot, jotka saadaan rahaa käsittelevien laitosten suorittamasta eurosetelien käsittelystä ja kiertoon palauttamisesta.

3.8   Kansallinen keskuspankki voi päättää, että asetuksen (EY) N:o 1338/2001 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla muilla talouden toimijoilla ei ole velvollisuutta toimittaa toiminnallisia tietoja, jos niiden eurosetelien lukumäärä, jonka ne palauttavat kiertoon käteisautomaattien välityksellä alittaa tietyn kansallisen keskuspankin määrittämän rajan.

3.9   Tiedot toimitetaan kuuden kuukauden ajanjaksoilta. Tiedot ilmoitetaan kansalliselle keskuspankille viimeistään kahden kuukauden kuluttua asianomaisesta raportointijaksosta eli helmikuun ja elokuun lopussa. Tiedot voidaan toimittaa käyttämällä lisäyksessä 2 olevaa mallia. Kansalliset keskuspankit voivat siirtymäkauden ajan pyytää kuukausittaista raportointia, jos niiden käytäntö oli sellainen ennen tämän päätöksen voimaantuloa, tai neljännesvuosittaista raportointia.

3.10   Tietoja toimittavat rahaa käsittelevät laitokset, jotka fyysisesti käsittelevät euroseteleitä. Jos rahaa käsittelevä laitos hankkii aitous- ja kuntotarkastukset alihankintana toiselta rahaa käsittelevältä laitokselta, tiedot toimittaa 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti nimetty rahaa käsittelevä laitos.

3.11   Rahaa käsittelevät laitokset ilmoittavat tiedot kappaleina (määrä), yhteenlaskettuina kansallisella tasolla ja jaoteltuina eurosetelien nimellisarvoittain. Luottolaitosten syrjäisten sivukonttoreiden osalta toiminnalliset tiedot raportoidaan erikseen.

3.12   Kansallinen keskuspankki voi päättää valvontasyistä kerätä tietoa paikallistasolla, kuten sivukonttoreilta.

3.13   Kansallinen keskuspankki voi päättää sulkea raportointivaatimusten soveltamisalan ulkopuolelle sellaiset eurosetelit, jotka käsitellään eurosetelien käsittelylaitteilla ja jotka jaetaan kassalta.

3.14   Rahaa käsitteleviä laitoksia, jotka ovat hankkineet aitous- ja kuntotarkastukset alihankintana muilta rahaa käsitteleviltä laitoksilta, saatetaan pyytää toimittamaan kansalliselle keskuspankille yksityiskohtaisia tietoja viimeksi mainituista.

3.15   Lisäyksessä 3 esitetyssä mallissa yksilöidyt syrjäisiä sivukonttoreita koskevat tiedot on toimitettava, vaikka kansallinen keskuspankki voi edellyttää tietojen toimittamista eri muodossa ja sopia rahaa käsittelevien laitosten kanssa siitä, että ne keräävät laajempia tietoja.

4.   Tietojen luottamuksellisuus ja julkaiseminen

4.1   Sekä perustietoja että toiminnallisia tietoja käsitellään luottamuksellisina.

4.2   Kansalliset keskuspankit ja EKP voivat päättää julkaista raportteja tai tilastoja, joissa käytetään tämän liitteen mukaisesti hankittuja tietoja. Tietoja julkaistessa ilmoitetaan vain kokonaissummat niin, ettei tietoja voida yhdistää yksittäisiin raportointiyksiköihin.