1.

Euroopan komissio on antanut tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta EY:n jäsenvaltioiden kansallisissa tuomioistuimissa (2). Tähän ei-sitovaan asiakirjaan on koottu ne periaatteet ja säännöt, joita komissio soveltaa valtiontukien alalla. Siinä myös selostetaan, millä tavoin komission ja EY:n jäsenvaltioiden tuomioistuinten välinen yhteistyö suunnitellaan toteutettavaksi.

2.

EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, katsoo, että edellä mainittu tiedonanto on ETA:n kannalta merkityksellinen. Yhdenvertaisten kilpailuolosuhteiden säilyttämiseksi ja Euroopan talousalueen valtiontukisääntöjen yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi koko Euroopan talousalueella valvontaviranomainen hyväksyy tämän luvun ottaen aina huomioon EFTA-valtioiden kansallisten tuomioistuinten riippumattomuuden.

3.

Valvontaviranomainen on sitoutunut noudattamaan tiukkaa linjaa suhteessa sääntöjenvastaiseen ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattomaan tukeen. Vaikka yksityisten kanteilla kansallisissa tuomioistuimissa on tähän mennessä ollut valtiontuen alalla suhteellisen vähäinen merkitys, valvontaviranomainen katsoo, että kyseiset kanteet voivat olla suureksi hyödyksi valtiontukipolitiikalle. Oikeudenkäynnit kansallisissa tuomioistuimissa antavat kolmansille tilaisuuden ottaa esille monia valtiontukiongelmia ja hakea niihin ratkaisua suoraan kansallisella tasolla. Lisäksi kansalliset tuomioistuimet voivat tarjota kantajille erittäin tehokkaita oikeussuojakeinoja, joita voidaan käyttää, jos valtiontukisääntöjä rikotaan. Tämä puolestaan voi lisätä yleisesti kurinalaisuutta valtiontuen alalla.

4.

Tämän luvun päätarkoituksena on antaa kansallisille tuomioistuimille ja kolmansille tietoja saatavilla olevista oikeussuojakeinoista siltä varalta, että valtiontukisääntöjä rikotaan, sekä ohjeistusta valtiontukisääntöjen käytännön soveltamisesta. Lisäksi valvontaviranomainen haluaa kehittää yhteistyötään kansallisten tuomioistuinten kanssa ottamalla käyttöön käytännöllisempiä apuvälineitä, joilla kansallisia tuomareita voidaan tukea päivittäisessä työssä.

5.

Tällä luvulla korvataan EFTAn valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivojen luku, joka koskee kansallisten tuomioistuinten ja EFTAn valvontaviranomaisen yhteistyötä valtiontukien alalla (3), eikä se rajoita ETA-sopimuksen ja eri säädösten tulkintaa EFTAn tuomioistuimessa.

6.

Ensimmäinen kysymys, joka kansallisten tuomioistuinten ja mahdollisten kantajien on ratkaistava, on se, onko kyseinen toimenpide todella ETA-sopimuksen 61 artiklassa tarkoitettua valtiontukea.

7.

ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluu ”EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan”.

8.

Valtiontuen käsitettä ei ole rajattu avustuksiin (4). Se kattaa myös muun muassa verohelpotukset ja julkisin varoin rahoitetut investoinnit olosuhteissa, joissa yksityinen sijoittaja ei olisi myöntänyt tukea (5). Sillä, myöntääkö valtio tuen suoraan vai myöntävätkö tuen valtion tätä tarkoitusta varten perustamat tai valitsemat julkiset tai yksityiset elimet, ei ole vaikutusta valtiontuen käsitteen tulkintaan (6). Jotta julkinen tuki katsottaisiin valtiontueksi, tuella on suosittava tiettyjä yrityksiä tai tiettyjen tavaroiden tuotantoa (tuen valikoivuus). Tämä erottaa sen ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävistä yleisistä toimenpiteistä (7). Lisäksi tuen on vääristettävä tai uhattava vääristää kilpailua ja vaikutettava ETA-sopimuksen sopimuspuolten väliseen kauppaan (8).

9.

Kysymystä siitä, ovatko tietyt toimenpiteet valtiontukea, on käsitelty useaan otteeseen EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännössä (9) sekä valvontaviranomaisen ja Euroopan komission tekemissä päätöksissä. Lisäksi valvontaviranomainen on antanut yksityiskohtaisia ohjeita monista monimutkaisista kysymyksistä, kuten yksityistä sijoittajaa koskevan periaatteen soveltamisesta (10) ja yksityistä velkojaa koskevasta testistä (11), olosuhteista, joissa valtiontakaukset on katsottava valtiontueksi (12), julkisessa omistuksessa olevien maa-alueiden kauppojen käsittelystä (13), vientiluottovakuutuksesta (14), yritysten välittömästä verotuksesta (15), riskipääomainvestoinneista (16) ja tutkimus- ja kehitystyöhön sekä innovaatiotoimintaan myönnettävästä tuesta (17). Lisäksi ETA-sopimukseen on sisällytetty komission asetus, joka koskee vähämerkityksisen tuen enimmäismääriä alhaisempaa tukea (18). Kansalliset tuomioistuimet ja mahdolliset kantajat saavat EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, valvontaviranomaisen antamasta ohjeistuksesta ja aiemmin tekemistä päätöksistä arvokasta apua valtiontuen käsitteen tulkinnassa.

10.

Jos kansalliset tuomioistuimet ovat epävarmoja, onko kyse valtiontuesta, ne voivat pyytää valvontaviranomaiselta asiasta lausuntoa tämän luvun 2 jakson mukaisesti. Tämä ei rajoita kansallisen tuomioistuimen mahdollisuutta siirtää asia valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan nojalla EFTAn tuomioistuimen käsiteltäväksi neuvoa-antavaa lausuntoa varten.

11.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti EFTA-valtiot eivät saa toteuttaa valtiontukitoimenpiteitä ennen kuin valvontaviranomainen on hyväksynyt ne ennakkoon (velvollisuus pidättäytyä toimenpiteistä – ”standstill obligation”):

”EFTAn valvontaviranomaiselle on ilmoitettava tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos EFTAn valvontaviranomainen katsoo, että suunnitelma ei ETA-sopimuksen 61 artiklan mukaan sovellu ETA-sopimuksen toimintaan, se aloittaa 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Valtio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös.” (19)

12.

On kuitenkin tilanteita, joissa valtiontuki voidaan panna täytäntöön sääntöjen mukaisesti ilman valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää:

13.

Valtiontukiasioita koskevissa kansallisissa oikeudenkäynneissä saatetaan toisinaan käsitellä yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen sovellettavuutta ja/tai voimassa olevaa tai hyväksyttyä tukiohjelmaa. Kun on kyse asetuksen tai ohjelman sovellettavuudesta, kansallinen tuomioistuin voi arvioida ainoastaan, täyttyvätkö kaikki asetuksen tai ohjelman mukaiset edellytykset. Jos näin ei ole, tuomioistuin ei voi arvioida tukitoimenpiteen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan, sillä valvontaviranomainen vastaa yksin sen arvioinnista (23).

14.

Jos kansallisen tuomioistuimen on määritettävä, onko toimenpide osa hyväksyttyä tukiohjelmaa, se voi ainoastaan tarkistaa, täyttääkö toimenpide kaikki hyväksymispäätöksen mukaiset edellytykset. Jos kansallisella tasolla esille otetut kysymykset koskevat valvontaviranomaisen päätöksen pätevyyttä, kansallisen tuomioistuimen olisi tukeuduttava valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklassa vahvistettuun menettelyyn (24). Valvontaviranomaisen päätöksen pätevyyttä ei ole enää mahdollista kyseenalaistaa hakemalla siitä neuvoa-antavaa lausuntoa, jos kantaja olisi epäilemättä voinut riitauttaa päätöksen EFTAn tuomioistuimessa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 36 artiklan nojalla, muttei ole tehnyt niin (25).

15.

Kansallinen tuomioistuin voi pyytää valvontaviranomaiselta tämän luvun 2 jakson mukaista lausuntoa, jos tuomioistuin on epävarma yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen sovellettavuudesta tai siitä, onko kyse voimassa olevasta tai hyväksytystä tukiohjelmasta.

16.

Kansallisilla tuomioistuimilla ja valvontaviranomaisella on olennaiset mutta erilliset tehtävät valtiontukisääntöjen soveltamisessa (26).

17.

Valvontaviranomaisen päätehtävänä on tutkia ehdotettujen tukitoimenpiteiden soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdan perusteiden mukaisesti. Valvontaviranomaisella on yksinomainen vastuu soveltuvuuden arvioinnista, jota EFTAn tuomioistuin tarkastelee. Kansallisilla tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa todeta valtiontukitoimenpidettä ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaiseksi (27).

18.

Kansallisen tuomioistuimen tehtävät riippuvat siitä, millaisesta toimenpiteestä on kyse, onko toimenpiteestä ilmoitettu asianmukaisesti valvontaviranomaiselle ja onko tämä hyväksynyt toimenpiteen:

19.

Suojellessaan yksityisten etuja kansallisten tuomioistuinten on otettava kaikilta osin huomioon valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan tehokkuus sekä Euroopan talousalueen markkinoiden edut.

20.

Kansallisten tuomioistuinten tehtäviä edellä mainituissa tilanteissa käsitellään yksityiskohtaisemmin tämän luvun 1.2 ja 1.3 jaksoissa.

21.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa määrätty toimenpiteistä pidättäytymisvelvollisuus, joka heijastuu valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan viimeisessä virkkeessä, antaa osapuolille, joihin kiellon rikkominen vaikuttaa (esimerkiksi tuensaajan kilpailijoille), yksilöllisiä oikeuksia, joilla on suora vaikutus (30). Kyseiset osapuolet voivat käyttää oikeuksiaan nostamalla kanteen toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa tuen myöntävää EY:n jäsenvaltiota vastaan. Yksi kansallisten tuomioistuinten tärkeimmistä tehtävistä valtiontuen alalla on kyseisten kanteiden käsittely ja sitä kautta kilpailijoiden oikeuksien suojaaminen EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan nojalla.

22.

EFTA-valtioiden kansallisilla tuomioistuimilla on sama tehtävä. EFTA-valtioissa sovelletaan kuitenkin ETA-lainsäädäntöä kunkin valtion perustuslain mukaisesti siten kuin ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 35 määrätään. Pöytäkirjan 35 mukaan EFTA-valtioiden on tarvittaessa annettava lainsäädäntöä, jonka mukaan täytäntöön pannut ETA-säännöt ovat ensisijaisia tilanteissa, joissa ne ja muut laissa olevat säännökset ovat mahdollisesti ristiriidassa keskenään. EFTAn tuomioistuimen mukaan yksilöillä ja talouden toimijoilla on oltava oikeus vedota Euroopan talousalueen oikeuteen (31) ja vaatia sen mukaisten oikeuksiensa toteuttamista myös kansallisella tasolla sillä perusteella, että se on tai siitä on tehty osa asianomaista kansallista oikeusjärjestystä, edellyttäen että Euroopan talousalueen säännökset ovat ehdottomia ja riittävän täsmällisiä (32). Valvontaviranomainen katsoo, EY:n perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdassa olevaa samanlaista määräystä koskevan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, että valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohta täyttää ETA-sopimuksen pöytäkirjaan 35 implisiittisesti sisältyvät ehdottomuutta ja riittävää täsmällisyyttä koskevat edellytykset.

23.

Koska valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan viimeinen virke on sisällytetty EFTA-valtioiden kansalliseen oikeusjärjestykseen (33), asianomaisilla osapuolilla on mahdollisuus nostaa kansallisissa tuomioistuimissa kanne toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan velvollisuuden rikkomisesta. Kansallisen tuomioistuimen tulisi näin ollen käyttää kaikkia asianmukaisia menetelmiä ja soveltaa kaikkia asiaankuuluvia kansallisen oikeuden säännöksiä pannakseen täytäntöön valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen (34).

24.

Kansallisten tuomioistuinten keskeinen asema osapuolten etujen suojaamisessa johtuu myös siitä, että valvontaviranomaisen valtuudet suojata kilpailijoita ja muita kolmansia sääntöjenvastaisen tuen vaikutuksilta ovat rajalliset. Mikä tärkeintä, valvontaviranomainen ei voi tehdä lopullista päätöstä tuen takaisinperinnästä vain sillä perusteella, että tukea ei ole ilmoitettu valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti (35). Valvontaviranomaisella onkin velvollisuus arvioida suunnitellun tuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan riippumatta siitä, onko velvollisuutta pidättäytyä toimenpiteistä noudatettu vai ei (36). Arvioinnin laatiminen voi kestää pitkään ja valvontaviranomaisen toimivallalle tehdä takaisinperintää koskevia alustavia välipäätöksiä on asetettu erittäin tiukkoja oikeudellisia vaatimuksia (37).

25.

Kansallisissa tuomioistuimissa nostetut kanteet tarjoavat tärkeän muutoksenhakukeinon kilpailijoille ja muille sääntöjenvastaisen valtiontuen vaikutuspiiriin kuuluville kolmansille. Kansallisissa tuomioistuimissa saatavilla olevia oikeussuojakeinoja ovat seuraavat:

26.

Näitä oikeussuojakeinoja käsitellään yksityiskohtaisemmin tämän luvun 1.2.1–1.2.6 jaksossa.

27.

Kansallisten tuomioistuinten on suojeltava toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan velvollisuuden laiminlyönneistä kärsimään joutuneiden yksityisten oikeuksia. Kansallisten tuomioistuinten on sen vuoksi määrättävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianmukaisia oikeudellisia seuraamuksia, kun valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohtaa on rikottu (38). Kansallisten tuomioistuinten velvollisuudet eivät kuitenkaan rajoitu pelkästään jo maksettuun sääntöjenvastaiseen tukeen. Ne kattavat myös tapaukset, joissa sääntöjenvastaista tukea aiotaan maksaa. Kansallisten tuomioistuinten on suojattava yksityisten oikeuksia siltä varalta, että ne jätetään ottamatta huomioon (39). Kansallisella tuomioistuimella on sen vuoksi velvollisuus estää maksun suorittaminen, kun maksu koskee sääntöjenvastaista tukea.

28.

Kansallisten tuomioistuinten velvollisuuteen estää sääntöjenvastaisen tuen maksaminen voidaan vedota monenlaisissa menettelytilanteissa riippuen siitä, minkätyyppisiä kanteita kansallisen lainsäädännön mukaan voidaan nostaa. Hyvin usein kantaja pyrkii kiistämään sääntöjenvastaisen valtiontuen myöntämistä koskevan kansallisen toimen pätevyyden. Sääntöjenvastaisen tuen maksamisen estäminen on tuolloin yleensä looginen seuraus toteamuksesta, jonka mukaan tuen myöntämistä koskeva toimi on pätemätön, koska EFTA-valtio on rikkonut valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohtaa (40).

29.

Kun kansallinen tuomioistuin käsittelee sääntöjenvastaisesti myönnettyä tukea, sen on määrättävä sääntöjenvastaisuudesta kaikki kansallisen lainsäädännön mukaiset oikeudelliset seuraamukset. Kansallisen tuomioistuimen on sen vuoksi periaatteessa määrättävä sääntöjenvastainen valtiontuki perittäväksi kokonaisuudessaan takaisin tuensaajalta (41). Sääntöjenvastaisen valtiontuen takaisinperintää koskevien määräysten antaminen on osa kansallisen tuomioistuimen velvollisuutta suojella kantajan (esimerkiksi kilpailijan) yksilöllisiä oikeuksia valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla. Kansallisen tuomioistuimen takaisinperintää koskeva velvollisuus ei tämän vuoksi riipu siitä, onko tukitoimenpide ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 tai 3 kohdan mukainen.

30.

Koska kansallisten tuomioistuinten on määrättävä sääntöjenvastainen tuki perittäväksi kokonaisuudessaan takaisin riippumatta siitä, soveltuuko se ETA-sopimuksen toimintaan, takaisinperintä voi tapahtua nopeammin kansallisen tuomioistuimen kautta kuin valvontaviranomaiselle tehtävän kantelun perusteella. Toisin kuin valvontaviranomainen (42), kansallinen tuomioistuin voi rajoittaa ja joutuukin rajoittamaan tarkastelun sen määritykseen, onko toimenpide valtiontukea ja sovelletaanko siihen toimenpiteistä pidättäytymistä koskevaa velvollisuutta.

31.

Kansallisten tuomioistuinten takaisinperintää koskeva velvollisuus ei ole kuitenkaan ehdoton. Asian SFEI (43) mukaan voi ilmetä sellaisia poikkeuksellisia olosuhteita, joissa sääntöjenvastaisen valtiontuen takaisinperintä ei ole tarkoituksenmukaista. Tässä yhteydessä olisi sovellettava valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 ja 15 artiklan mukaista periaatetta vastaavaa oikeudellista periaatetta (44). Toisin sanoen olosuhteet, jotka eivät estäisi valvontaviranomaista antamasta takaisinperintää koskevaa määräystä, eivät oikeuta kansallista tuomioistuinta olemaan määräämättä, että tuki on perittävä kokonaisuudessaan takaisin. EFTAn tuomioistuin suhtautuu tällaisiin tilanteisiin erittäin tiukasti (45). EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen näkemyksen mukaisesti sääntöjenvastaisen tuen saaja ei lähtökohtaisesti voi vedota perustellun luottamuksen periaatteeseen takaisinperintää koskevaan valvontaviranomaisen määräykseen nähden (46). Tähän on syynä se, että huolellinen taloudellinen toimija olisi kyennyt tarkistamaan, onko sille myönnetystä tuesta ilmoitettu valvontaviranomaiselle (47).

32.

Jotta kansallinen tuomioistuin voisi perustellusti olla määräämättä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesta takaisinperinnästä, tietyn konkreettisen tosiseikan on täytynyt antaa tuensaajalle perusteltu luottamus (48). Tilanne voi olla tämä silloin, jos valvontaviranomainen on itse vakuuttanut nimenomaisesti, että kyseinen toimenpide ei ole valtiontukea tai että toimenpiteistä pidättäytymistä koskevaa velvollisuutta ei sovelleta siihen (49).

33.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan (50) kansallinen tuomioistuin ei ole velvollinen määräämään sääntöjenvastaista tukea perittäväksi takaisin, jos valvontaviranomainen on päättänyt jo siihen mennessä, kun kansallinen tuomioistuin antaa tuomionsa, että tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan. Koska toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan velvollisuuden tavoitteena on varmistaa, että vain ETA-sopimuksen toimintaan soveltuva tuki voidaan panna täytäntöön, tämä tavoite ei voi enää jäädä saavuttamatta, jos valvontaviranomainen on jo vahvistanut, että tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan (51). Sen vuoksi kansallisen tuomioistuimen on noudatettava valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaista velvollisuuttaan suojella yksityisten oikeuksia, jos valvontaviranomainen ei ole vielä tehnyt päätöstä, riippumatta siitä, onko valvontaviranomaisen aloittama menettely kesken vai ei (52).

34.

Vaikka kansallisella tuomioistuimella ei ole enää Euroopan talousalueen oikeuden mukaan velvollisuutta määrätä tukea perittäväksi kokonaisuudessaan takaisin sen jälkeen, kun valvontaviranomainen on hyväksynyt tuen päätöksellään, kansallisen oikeuden mukaan tällainen takaisinperintää koskeva velvollisuus saattaa edelleen olla olemassa (53). Tässä tilanteessa takaisinperintää koskeva velvollisuus ei kuitenkaan rajoita EFTA-valtion oikeutta toteuttaa kyseinen tuki uudestaan myöhemmin.

35.

Kun kansallinen tuomioistuin on todennut päätöksellään, että maksettu tuki on sääntöjenvastaista ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan vastaista, sen on selvitettävä tuen määrä vahvistaakseen takaisin perittävän määrän. Kansalliset tuomioistuimet voivat käyttää tässä apuna ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan ja EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohdan soveltamista koskevaa EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytäntöä sekä valvontaviranomaisen ohjeita ja päätöksiä. Jos kansallisella tuomioistuimella on vaikeuksia tuen määrän laskennassa, se voi pyytää apua valvontaviranomaiselta, kuten tämän luvun 2 jaksossa todetaan.

36.

Sääntöjenvastaisesta tuesta saatava taloudellinen hyöty ei rajoitu sen nimelliseen määrään. Tuensaaja hyötyy taloudellisesti myös tuen ennenaikaisesta täytäntöönpanosta. Tämä johtuu siitä, että jos tuesta olisi ilmoitettu valvontaviranomaiselle, se olisi maksettu (jos sitä ylipäänsä olisi maksettu) myöhempänä ajankohtana. Tuensaaja olisi joutunut tämän vuoksi lainaamaan kyseiset varat pääomamarkkinoilta ja maksamaan lainasta markkinakorkoa.

37.

Tämä perusteeton ajallinen etu on syynä siihen, että jos valvontaviranomainen määrää tuen perittäväksi takaisin, valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan 2 kohdassa edellytetään nimellisen tukimäärän takaisinperinnän lisäksi myös koron lisäämistä takaisinperittävään määrään siitä päivästä alkaen, jolloin sääntöjenvastainen tuki on ollut tuensaajan käytössä, sen takaisinperimispäivään asti. Tässä yhteydessä käytettävä korko määritellään valvontaviranomaisen 14 päivänä heinäkuuta 2004 tekemässä päätöksessä N:o 195/04/KOL (54).

38.

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (55) ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan täytäntöön panemiseksi kansallisten tuomioistuinten olisi määrättävä perittäväksi korkoa tuen ennenaikaisesta täytäntöönpanosta saadusta taloudellisesta edusta, jäljempänä ’korko sääntöjenvastaisuuden ajalta’. Tämä johtuu siitä, että sääntöjenvastaisen tuen ennenaikainen täytäntöönpano aiheuttaa käytännössä olosuhteista riippuen vähintäänkin sen, että kilpailijat joutuvat kestämään tuen kilpailuvaikutukset aikaisemmin kuin niiden olisi pitänyt. Tuensaajan katsotaan sen vuoksi saaneen perusteettoman edun (56).

39.

Kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus määrätä koron perimisestä sääntöjenvastaisuuden ajalta kahdessa eri tilanteessa:

40.

Jotta kansalliset tuomioistuimet voivat noudattaa takaisinperintää koskevaa velvollisuuttaan, niiden on määritettävä sääntöjenvastaisuuden ajalta perittävän koron määrä. Määrityksessä noudatetaan seuraavia periaatteita:

41.

Ongelmatilanteissa kansallinen tuomioistuin voi pyytää valvontaviranomaiselta apua tämän luvun 2 jakson mukaisesti.

42.

Kansalliset tuomioistuimet saattavat joutua käsittelemään vahingonkorvauskanteita, joita tuensaajan kilpailijat ja muut kolmannet esittävät sääntöjenvastaisesta valtiontuesta aiheutuneen vahingon perusteella (63). Tällaisten vahingonkorvauskanteiden kohteena on yleensä valtiontuen myöntämisestä vastaava viranomainen. Vahingonkorvauskanteilla voi olla erityisen suuri merkitys kantajalle, sillä toisin kuin pelkkään takaisinperintään tähtäävät kanteet, hyväksytyt vahingonkorvauskanteet turvaavat kantajalle suoran rahallisen korvauksen kärsitystä vahingosta. Tällaisten vaatimusten esittäminen riippuu luonnollisesti kansallisista oikeussäännöistä. Tältä osin valvontaviranomainen painottaa sitä, että kansallisten tuomioistuinten olisi näin ollen käytettävä kaikkia asianmukaisia menetelmiä ja sovellettava kaikkia asiaankuuluvia kansallisen oikeuden säännöksiä pannakseen täytäntöön valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen ja suojellakseen yksilöille ja talouden toimijoille lainsäädännössä annettuja oikeuksia.

43.

Vaikka vahingosta voidaan hakea korvausta kansallisen lainsäädännön mukaan, toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan velvollisuuden rikkomisista voidaan periaatteessa nostaa vahingonkorvauskanteita EFTAn tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella (64). EFTA-valtioiden edellytetään korvaavan yksityisille Euroopan talousalueen lainsäädännön alemmanasteisten säädösten ja ETA-sopimuksen pääosan mukaisten velvoitteiden rikkomisesta aiheutuneet menetykset ja vahingot (65). Tällainen vastuuvelvollisuus on olemassa, kun i) rikotulla oikeusnormilla on tarkoitus antaa oikeuksia yksityisille, ii) rikkomus on riittävän vakava ja iii) jäsenvaltiolle asetetun velvollisuuden rikkomisen ja vahinkoa kärsineelle osapuolelle aiheutuneen vahingon välillä on suora syy-yhteys (66).

44.

Ensimmäinen vaatimus (Euroopan talousalueen oikeuden mukainen velvollisuus, jonka tarkoituksena on suojata yksityisten oikeuksia) täyttyy, kun on kyse valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan rikkomisesta. EFTAn tuomioistuimen mukaan rikotun oikeusnormin katsotaan antavan oikeuksia yksityisille, kun asianomainen määräys on ehdoton ja riittävän täsmällinen (67). Kuten edellä 22 kohdassa todetaan, valvontaviranomainen katsoo näiden arviointiperusteiden täyttyvän valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdassa.

45.

Riittävän ilmeistä Euroopan talousalueen oikeuden rikkomista koskeva vaatimus täyttyy yleensä myös silloin, kun on kyse valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan rikkomisesta. EFTAn tuomioistuin on katsonut, että tämä riippuu siitä, onko ETA-sopimuksen sopimuspuoli lainsäädäntövaltaansa käyttäessään ylittänyt selvällä ja vakavalla tavalla sen toimivallan käytölle asetetut rajat. Tämän edellytyksen täyttymistä arvioitaessa on otettava huomioon kaikki tilannetta koskevat seikat. Näihin seikkoihin kuuluvat muun muassa rikotun säännöksen selkeys ja täsmällisyys, säännöksessä kansallisille viranomaisille annetun harkintavallan laajuus, rikkomisen ja aiheutuneen vahingon tahallisuus tai tahattomuus sekä virheen anteeksiannettavuus tai anteeksiantamattomuus (68). EFTA-valtioiden viranomaisilla ei kuitenkaan ole harkintavaltaa olla ilmoittamatta valtiontukitoimenpiteistä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Niillä on lähtökohtaisesti ehdoton velvollisuus ilmoittaa kaikista toimenpiteistä ennen niiden täytäntöönpanoa. Vaikka EFTAn tuomioistuin voi ottaa huomioon Euroopan talousalueen oikeuden rikkomisen anteeksiannettavuuden (69), valtiontuen tapauksessa EFTA-valtioiden viranomaisten pitäisi olla täysin tietoisia tästä velvoitteesta eivätkä ne yleensä voi väittää, etteivät ne olleet tietoisia velvollisuudesta pidättäytyä toimenpiteistä. Epävarmoissa tilanteissa EFTA-valtiot voivat aina ilmoittaa toimenpiteestä valvontaviranomaiselle oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä (70).

46.

Kolmannen vaatimuksen, jonka mukaan Euroopan talousalueen oikeuden rikkomisen on pitänyt aiheuttaa todellista ja varmaa taloudellista vahinkoa kantajalle, voidaan katsoa täyttyvän monella eri tavalla.

47.

Kantajat väittävät usein, että tuki oli tulonmenetyksen välitön aiheuttaja. Tutkiessaan tällaisia väitteitä kansallisten tuomioistuinten olisi otettava huomioon seuraavat näkökohdat:

48.

Mahdollisuus hakea vahingonkorvauksia ei lähtökohtaisesti riipu mahdollisista rinnakkaistutkimuksista, jotka valvontaviranomainen on aloittanut saman tukitoimenpiteen tutkimiseksi. Tällainen meneillään oleva tutkinta ei vapauta kansallista tuomioistuinta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesta velvollisuudesta suojella yksityisten oikeuksia (73). Koska kantaja saattaa kyetä osoittamaan, että sille aiheutui vahinkoa tuen ennenaikaisen täytäntöönpanon ja erityisesti tuensaajan sääntöjenvastaisesti saaman ajallisen edun vuoksi, ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että vahingonkorvausvaatimukset hyväksytään myös silloin, kun valvontaviranomainen on jo hyväksynyt tuen ennen kuin kansallinen tuomioistuin tekee päätöksensä (74).

49.

Kansallisissa menettelysäännöissä annetaan joissakin tapauksissa kansallisille tuomioistuimille mahdollisuus kohtuullisten arvioiden käyttöön kantajalle korvattavan todellisen vahingon määrän määrityksessä. Kun näin on, kohtuullisten arvioiden käyttö on mahdollista myös valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisten vahingonkorvauskanteiden yhteydessä edellyttäen, että tehokkuusperiaatetta (75) noudatetaan. Tästä mahdollisuudesta voi olla hyötyä niille kansallisille tuomioistuimille, joilla on vaikeuksia vahingonkorvausten laskennassa.

50.

Valvontaviranomaiselta voidaan pyytää apua tämän luvun 2 jakson mukaisesti myös kysymyksissä, jotka koskevat oikeudellisia edellytyksiä vahingonkorvauskanteiden nostamiselle Euroopan talousalueen oikeuden mukaisesti ja vahingonkorvausten laskentaa.

51.

Kuten edellä todettiin, mahdollisilla kantajilla on oikeus esittää vahingonkorvausvaatimuksia valtiontuen myöntäville viranomaisille. Tietyissä olosuhteissa kantaja saattaa kuitenkin hakea mieluummin vahingonkorvausta suoraan tuensaajalta.

52.

Koska valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdassa ei aseteta suoria velvollisuuksia valtiontuen saajalle, Euroopan talousalueen oikeudessa ei ole perustaa kyseisille kanteille (76). Tämä ei kuitenkaan estä millään tavalla tuensaajaa vastaan nostetun vahingonkorvauskanteen menestymistä kansallisen aineellisen oikeuden perusteella. Tässä yhteydessä mahdollisten kantajien on vedottava sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevien kansallisten säännösten soveltamiseen (77).

53.

Kansallisten tuomioistuinten velvollisuus määrätä asianmukaisia oikeudellisia seuraamuksia toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan velvollisuuden rikkomisten vuoksi ei rajoitu pelkästään niiden antamiin lopullisiin tuomioihin. Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti myös välitoimien toteuttaminen silloin, kun se yksityisten oikeuksien suojaamisen (78) ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan tehokkaan soveltamisen kannalta on aiheellista.

54.

Kansallisten tuomioistuinten toimivalta toteuttaa välitoimia voi olla asianomaisille ensisijaisen tärkeä seikka silloin, kun tilanteeseen on löydettävä pikainen ratkaisu. Koska kansalliset tuomioistuimet kykenevät aloittamaan nopeasti sääntöjenvastaista tukea koskevat toimet, ne sijaitsevat lähellä asianomaisia ja niiden käytettävissä on laaja valikoima erilaisia toimenpiteitä, niillä on erittäin hyvät valmiudet toteuttaa välitoimia, jos sääntöjenvastainen tuki on jo maksettu tai se aiotaan maksaa lähiaikoina.

55.

Suoraviivaisimpia tapauksia ovat ne, joissa sääntöjenvastaista tukea ei ole vielä maksettu, mutta joihin liittyy riski siitä, että maksuja suoritetaan kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin aikana. Tällöin kansallisten tuomioistuinten velvollisuus estää valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan rikkominen (79) voi edellyttää, että ne määräävät välitoimia, joilla estetään sääntöjenvastaisen tuen maksaminen, kunnes tapauksen pääasia on ratkaistu.

56.

Jos sääntöjenvastainen tuki on jo maksettu, kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on yleensä määrätä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuki perittäväksi kokonaisuudessaan takaisin tuensaajalta (mukaan lukien korko sääntöjenvastaisuuden ajalta). Tehokkuusperiaatteen (80) vuoksi kansallinen tuomioistuin ei saa lykätä takaisinperintää viivästyttämällä oikeudenkäyntiä kohtuuttomasti. Sen lisäksi, että oikeudenkäynnin viivästyttäminen vahingoittaisi yksityisten oikeuksia, joita valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti pyritään suojaamaan, se pitkittäisi suoraan tuen sääntöjenvastaisuudesta aiheutuvia kilpailuongelmia.

57.

Tästä yleisestä velvollisuudesta huolimatta kansallisen tuomioistuimen lopullisen tuomion antaminen voi kuitenkin viivästyä tietyissä olosuhteissa. Tällaisissa tilanteissa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukainen velvollisuus suojella yksityisten oikeuksia edellyttää, että kansallinen tuomioistuin käyttää kaikkia välitoimia, joita sillä on käytettävissään sovellettavien kansallisten menettelysääntöjen mukaisesti, jotta tuen kilpailunvastaiset vaikutukset saadaan lopetettua ainakin väliaikaisesti (nk. väliaikainen takaisinperintä) (81). Kansallisten menettelysääntöjen soveltamisessa on tällöin noudatettava vastaavuus- ja tehokkuusvaatimuksia (82).

58.

Jos kansallinen tuomioistuin on EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten oikeuskäytännön ja valvontaviranomaisen käytännön perusteella ensi näkemältä kohtuullisen vakuuttunut siitä, että kyseessä oleva toimenpide sisältää sääntöjenvastaista valtiontukea, nopein oikeussuojakeino on valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan ja kansallisen prosessioikeuden edellytysten mukaisesti määrätä sääntöjenvastainen tuki ja korko sääntöjenvastaisuuden ajalta talletettavaksi suljetulle tilille, kunnes tapauksen pääasia on ratkaistu. Lopullisessa tuomiossaan kansallinen tuomioistuin määräisi sen jälkeen suljetulla tilillä olevat varat joko palautettaviksi valtiontuen myöntämisestä vastaavalle viranomaiselle, jos tuen sääntöjenvastaisuus vahvistetaan, tai vapautettaviksi tuensaajalle.

59.

Väliaikainen takaisinperintä voi olla tehokas keino myös silloin, kun oikeudenkäynti on vireillä kansallisessa tuomioistuimessa samaan aikaan valvontaviranomaisen tutkinnan kanssa (83). Valvontaviranomaisen meneillään oleva tutkinta ei vapauta kansallista tuomioistuinta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesta velvollisuudesta suojella yksityisten oikeuksia (84). Kansallinen tuomioistuin ei sen vuoksi voi yksinkertaisesti keskeyttää oikeudenkäyntiä, kunnes valvontaviranomainen on tehnyt asiasta päätöksen, ja jättää valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kantajan oikeudet sillä välin ilman suojaa. Jos kansallinen tuomioistuin ei halua antaa lopullista ja peruuttamatonta takaisinperintää koskevaa määräystä ennen kuin valvontaviranomainen on arvioinut, soveltuuko tuki ETA-sopimuksen toimintaan, sen olisi määrättävä aiheellisia välitoimia. Myös tässä tilanteessa määräys varojen tallettamisesta suljetulle tilille vaikuttaisi asianmukaiselta oikeussuojakeinolta seuraavissa tapauksissa.

60.

Kansalliset tuomioistuimet voivat joutua käsittelemään valtiontukikysymyksiä myös tilanteissa, joissa valvontaviranomainen on jo määrännyt takaisinperinnästä. Vaikka useimmissa tapauksissa on kyse kansallista takaisinperintää koskevaa määräystä vastaan nostetusta kumoamiskanteesta, kolmannet voivat myös vaatia kansallisilta viranomaisilta vahingonkorvauksia valvontaviranomaisen tekemän takaisinperintää koskevan päätöksen täytäntöönpanon laiminlyönneistä.

61.

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan 3 kohdan mukaisesti EFTA-valtioiden on pantava takaisinperintää koskevat päätökset täytäntöön viipymättä. Takaisinperintä tapahtuu kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat takaisinperintää koskevan päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Jos kansallinen menettelysääntö estää välittömän ja/tai tehokkaan takaisinperinnän, kansallinen tuomioistuin ei saa soveltaa kyseistä sääntöä (88).

62.

Takaisinperintää koskevien määräysten, joita kansalliset viranomaiset antavat pannakseen täytäntöön valvontaviranomaisen tekemän takaisinperintää koskevan päätöksen, pätevyys voidaan riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa. Tämäntyyppisiä kanteita koskevia sääntöjä käsitellään yksityiskohtaisesti EFTAn valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivojen luvussa, joka koskee sääntöjenvastaisen ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltumattoman valtiontuen takaisinperintää (89) ja jonka pääperiaatteita kuvaillaan lyhyesti tässä jaksossa.

63.

Toimenpiteiden perustana olleen valvontaviranomaisen päätöksen pätevyyttä ei voida enää riitauttaa nostamalla kanne kansallisessa tuomioistuimessa, jos kantaja olisi voinut vaatia kyseisen päätöksen kumoamista suoraan EFTAn tuomioistuimessa (90). Tästä seuraa myös, että jos päätös olisi voitu riitauttaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 36 artiklan nojalla, kansallinen tuomioistuin ei voi lykätä valvontaviranomaisen päätöksen pätevyyteen liittyvillä perusteilla takaisinperintää koskevan päätöksen täytäntöönpanoa (91).

64.

Jos ei ole selvää, että kantaja voi nostaa kumoamiskanteen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 36 artiklan nojalla (esimerkiksi siksi, että toimenpide oli laaja-alainen tukiohjelma, jonka osalta kantaja ei välttämättä kykene osoittamaan, että asia koskee häntä), kansallisen tuomioistuimen on lähtökohtaisesti tarjottava riittävä oikeudellinen suoja. Tilanteissa, joissa kanne koskee valvontaviranomaisen päätöksen pätevyyttä ja laillisuutta, kansallisen tuomarin olisi tukeuduttava valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan mukaiseen menettelyyn.

65.

Välitoimien määräämiselle tällaisissa olosuhteissa on asetettu erittäin tiukkoja oikeudellisia vaatimuksia, jotka määritellään asioissa Zuckerfabrik (92) ja Atlanta (93) vahvistetussa Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä. Kansallinen tuomioistuin voi lykätä takaisinperintämääräysten täytäntöönpanoa vain seuraavin edellytyksin: i) tuomioistuimella on vakavia epäilyjä yhteisön säädöksen pätevyydestä. Jos kiistanalaisen säädöksen pätevyyttä ei vielä käsitellä EFTAn tuomioistuimessa, kansallisen tuomioistuimen olisi tukeuduttava valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklassa vahvistettuun menettelyyn; ii) kyseessä on kiireellinen tapaus, jossa välitoimet ovat tarpeen, jotta voidaan estää vakavien ja peruuttamattomien vahinkojen aiheutuminen välitoimia hakevalle osapuolelle; ja iii) tuomioistuimen on otettava asianmukaisesti huomioon Euroopan talousalueen etu. Arvioidessaan näitä edellytyksiä kansallisen tuomioistuimen on noudatettava EFTAn tuomioistuinten ratkaisuja, jotka koskevat valvontaviranomaisen päätöksen laillisuutta tai hakemusta välitoimien toteuttamiseksi Euroopan talousalueen tasolla (94).

66.

Kuten toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan velvollisuuden rikkomisten seurauksena, myös tilanteissa, joissa EFTA-valtion viranomaiset laiminlyövät valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan II osan 14 artiklan mukaisesti tehdyn takaisinperintää koskevan valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon, voidaan valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan nostaa vahingonkorvauskanteita EFTAn tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella (95). Valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan tällaisten vahingonkorvauskanteiden käsittelyssä noudatetaan samoja edellä esitettyjä periaatteita kuin toimenpiteistä pidättäytymistä koskevan velvollisuuden rikkomisten (96) tapauksessa. Tämä johtuu siitä, että i) EFTA-valtioille asetetulla takaisinperintää koskevalla velvollisuudella pyritään suojelemaan samoja yksityisten oikeuksia kuin velvollisuudella pidättäytyä toimenpiteistä ja ii) takaisinperintää koskevissa valvontaviranomaisen päätöksissä ei jätetä harkintavaltaa kansallisille viranomaisille. Takaisinperintää koskevan velvollisuuden laiminlyönnit on sen vuoksi katsottava lähtökohtaisesti riittävän vakaviksi rikkomisiksi. Se, menestyvätkö takaisinperintää koskevan valvontaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon laiminlyöntiin liittyvät vahingonkorvauskanteet, riippuu sen vuoksi myös tässä tapauksessa siitä, voiko kantaja osoittaa kärsineensä välitöntä vahinkoa takaisinperinnän viivästymisen vuoksi (97).

67.

Kansallisten tuomioistuinten on noudatettava toimenpiteistä pidättäytymistä koskevaa velvollisuutta ja suojeltava yksityisten oikeuksia sääntöjenvastaisen valtiontuen vaikutuksilta. Tällaisiin oikeudenkäynteihin sovelletaan lähtökohtaisesti kansallisia menettelysääntöjä (98). Kansallisen oikeuden soveltamiselle tällaisissa tilanteissa on asetettu kaksi tärkeää edellytystä:

68.

Yleisemmällä tasolla kansalliset tuomioistuimet eivät saa soveltaa kansallisia menettelysääntöjä, jos sääntöjen soveltaminen rikkoisi 67 kohdassa esitettyjä periaatteita.

69.

Tehokkuusperiaatteella on välitön vaikutus mahdollisten kantajien asiavaltuuteen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukaisissa kansallisissa tuomioistuinmenettelyissä. Euroopan talousalueen oikeudessa edellytetään tältä osin, että asiavaltuutta koskevat kansalliset säännöt eivät saa loukata oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan (101). Asiavaltuutta ei sen vuoksi voida rajata kansallisissa säännöissä vain tuensaajan kilpailijoihin (102). Myös kolmansilla, joihin tukitoimenpiteestä aiheutuvalla kilpailun vääristymisellä ei ole vaikutusta, voi olla erityyppinen riittävän suuri oikeudellinen intressi (kuten on myönnetty veroasioissa) oikeudenkäyntiin kansallisessa tuomioistuimessa (103).

70.

Edellä tarkoitetulla oikeuskäytännöllä on erityisen suuri merkitys, kun valtiontuki myönnetään vapautuksina veroista ja muista rahoitusveloista. Tällaisten tukien tapauksessa henkilöt, jotka eivät hyödy vastaavasta vapautuksesta, saattavat riitauttaa oman verotuksensa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla (104).

71.

Verovelvolliset kolmannet voivat kuitenkin vedota velvollisuuteen pidättäytyä toimenpiteistä vain silloin, kun niiden oma verotus on erottamaton osa sääntöjenvastaista valtiontukitoimenpidettä (105). Tilanne on tämä silloin, kun verotulot käytetään kansallisten sääntöjen mukaan yksinomaan sääntöjenvastaisen valtiontuen rahoittamiseen ja niillä on välitön vaikutus valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan vastaisesti myönnetyn valtiontuen määrään (106).

72.

Jos vapautukset on myönnetty yleisistä veroista, edellä mainitut perusteet eivät yleensä täyty. Yritys, jolla on velvollisuus suorittaa yleisiä veroja, ei sen vuoksi yleensä voi vedota siihen, että jollekulle toiselle myönnetty verovapautus on lainvastainen valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla (107). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä vahvistetaan myös, että sääntöjenvastaisen verovapautuksen laajentaminen kantajaan ei ole tarkoituksenmukainen korjaustoimenpide valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan rikkomistapauksissa. Kyseisellä toimenpiteellä ei poistettaisi sääntöjenvastaisen tuen kilpailunvastaisia vaikutuksia vaan ennemminkin vahvistettaisiin niitä (108).

73.

Tehokkuusperiaate voi vaikuttaa myös todisteiden keruuseen. Esimerkiksi jos tiettyä vaadetta koskeva todistustaakka aiheuttaa sen, että kantajan on mahdotonta tai kohtuuttoman vaikeaa esittää näyttöä vaateensa tueksi (esimerkiksi siksi, että kantajalla ei ole hallussaan tarvittavaa asiakirjanäyttöä), kansallisen tuomioistuimen edellytetään käyttävän kaikkia kansallisen prosessioikeuden tarjoamia keinoja, jotta kantaja saa kyseiset todisteet. Kansallisessa oikeudessa saatetaan säätää muun muassa kansallisen tuomioistuimen velvollisuudesta määrätä vastaaja tai kolmas toimittamaan tarvittavat asiakirjat kantajalle (109).

74.

ETA-sopimuksen 3 artikla, joka on laadittu EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan mallin mukaan, velvoittaa sopimuspuolet toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimenpiteet ETA-sopimuksesta aiheutuvien velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi ja helpottamaan tämän sopimuksen mukaista yhteistyötä (110). Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella Euroopan komissiolla on EY:n perustamissopimuksen 10 artiklan mukainen velvollisuus avustaa kansallisia tuomioistuimia yhteisön lainsäädännön soveltamisessa (111). Vastaavasti kansalliset tuomioistuimet voidaan velvoittaa avustamaan Euroopan komissiota täyttämään velvollisuutensa (112). Valvontaviranomainen katsoo olevansa vastaavalla tavalla velvollinen tekemään lojaalia yhteistyötä EFTA-valtioiden kansallisten tuomioistuinten kanssa ETA-sopimuksen 3 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 2 artiklan nojalla.

75.

Koska kansalliset tuomioistuimet ovat avainasemassa valtiontukisääntöjen soveltamisessa, valvontaviranomainen on sitoutunut auttamaan kansallisia tuomioistuimia, jos nämä katsovat tarvitsevansa apua tehdäkseen päätöksen vireillä olevassa asiassa. Vaikka jo EFTAn valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivojen edellisessä luvussa, joka koskee kansallisten tuomioistuinten ja valvontaviranomaisen yhteistyötä valtiontukien alalla (113), kansallisille tuomioistuimille tarjottiin mahdollisuus pyytää valvontaviranomaiselta apua, ne eivät ole käyttäneet säännöllisesti tätä mahdollisuutta. Valvontaviranomainen pyrkii sen vuoksi jälleen tiivistämään yhteistyötään kansallisten tuomioistuinten kanssa ottamalla käyttöön käytännöllisempiä ja käyttäjäystävällisempiä avustusjärjestelmiä. Se käyttää tässä lähtökohtana valvontaviranomaisen tiedonantoa ETA-sopimuksen 53 ja 54 artiklan soveltamiseen liittyvästä yhteistyöstä EFTAn valvontaviranomaisen ja EFTA-valtioiden tuomioistuinten välillä (114).

76.

Valvontaviranomainen voi tukea kansallisten tuomioistuinten työskentelyä kahdella tavalla:

77.

Avustaessaan kansallisia tuomioistuimia valvontaviranomaisen on noudatettava salassapitovelvollisuutta ja turvattava oma toimivuutensa ja itsenäisyytensä (115). Täyttäessään ETA-sopimuksen 3 artiklan mukaista velvollisuuttaan avustaa kansallisia tuomioistuimia valvontaviranomainen on sen vuoksi sitoutunut säilyttämään puolueettomuutensa ja objektiivisuutensa. Koska valvontaviranomaisen kansallisille tuomioistuimille antama apu kuuluu sen velvollisuuksiin puolustaa yleistä etua, sen tarkoituksena ei ole toimia kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevan asian osapuolten yksityisten etujen puolustajana. Valvontaviranomainen ei sen vuoksi kuule kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin osapuolia avun antamisesta kansalliselle tuomioistuimelle.

78.

Kansallisille tuomioistuimille tämän luvun mukaisesti annettava apu on vapaaehtoista eikä poista kansallisen tuomioistuimen mahdollisuutta pyytää EFTAn tuomioistuimelta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan mukaista neuvoa-antavaa lausuntoa Euroopan talousalueen lainsäädännön tulkinnasta tai pätevyydestä.

79.

Valvontaviranomaisen velvollisuus avustaa kansallisia tuomioistuimia valtiontukisääntöjen soveltamisessa kattaa myös velvollisuuden toimittaa tuomioistuimille sen hallussa olevat merkitykselliset tiedot (116).

80.

Kansallinen tuomioistuin voi pyytää valvontaviranomaiselta muun muassa seuraavanlaisia tietoja:

81.

Kansallisten tuomioistuinten kanssa tehtävän yhteistyön tehostamiseksi tietopyynnöt käsitellään mahdollisimman pian. Valvontaviranomainen pyrkii toimittamaan pyydetyt tiedot niille kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. Jos valvontaviranomainen tarvitsee kansalliselta tuomioistuimelta lisäselvityksiä, kyseinen yhden kuukauden määräaika alkaa kulua ajankohdasta, jona selvitys vastaanotetaan. Jos valvontaviranomaisen on kuultava kolmansia, joihin tietojen toimittamisella on välitön vaikutus, yhden kuukauden määräaika alkaa kulua kuulemisen päättymisestä. Näin voi olla esimerkiksi tietyntyyppisten yksityishenkilön toimittamien tietojen tapauksessa (118) tai silloin, kun EFTA-valtion tuomioistuin pyytää toisen EFTA-valtion toimittamia tietoja.

82.

Toimittaessaan tietoja kansallisille tuomioistuimille valvontaviranomaisen on pidettävä voimassa ETA-sopimuksen 122 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklan nojalla luonnollisille ja oikeushenkilöille annetut takuut (119). Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklassa kielletään valvontaviranomaisen jäseniä, virkamiehiä tai muita henkilöstöön kuuluvia ilmaisemasta salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. ETA-sopimuksen 122 artiklassa määrätään, että sopimuspuolen edustaja, valtuutettu tai asiantuntija taikka virkamies tai muu toimenhaltija ei saa tehtävänsä päätyttyäkään ilmaista salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tällaisia ovat muun muassa luottamukselliset tiedot ja liikesalaisuudet.

83.

Luettaessa ETA-sopimuksen 3 ja 122 artiklaa sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklaa yhdessä ei voida päätellä, että valvontaviranomaisen olisi ehdottomasti kiellettyä toimittaa kansallisille tuomioistuimille salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimet ovat vahvistaneet, että lojaalin yhteistyön velvoite edellyttää, että Euroopan komissio toimittaa kansallisille tuomioistuimille kaikki tiedot, joita ne pyytävät (120). Valvontaviranomainen noudattaa samaa lähestymistapaa ja katsoo, että kyseinen velvoite kattaa myös salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot.

84.

Kun valvontaviranomainen aikoo toimittaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja kansalliselle tuomioistuimelle, se muistuttaa tuomioistuinta sille ETA-sopimuksen 122 artiklan ja valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 14 artiklan mukaisesti kuuluvista velvoitteista. Se kysyy kansalliselta tuomioistuimelta, voiko tuomioistuin taata luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien suojan. Jos kansallinen tuomioistuin ei voi taata tietosuojaa, valvontaviranomainen ei toimita kyseisiä tietoja (121). Jos kansallinen tuomioistuin taas takaa tiedoille suojan, valvontaviranomainen toimittaa pyydetyt tiedot.

85.

Lisäksi on tilanteita, joissa valvontaviranomainen on estynyt luovuttamasta tietoja kansalliselle tuomioistuimelle. Valvontaviranomainen voi kieltäytyä toimittamasta tietoja tuomioistuimelle erityisesti silloin, kun tietojen toimitus vaikuttaisi häiritsevästi ETA-sopimuksen toimintaan. Tilanne on tämä silloin, kun tietojen luovutus vaarantaisi valvontaviranomaiselle uskottujen tehtävien hoidon (122) (esimerkiksi kun on kyse valvontaviranomaisen sisäistä päätöksentekomenettelyä koskevista tiedoista).

86.

Kun kansallinen tuomioistuin soveltaa valtiontukisääntöjä käsittelemäänsä asiaan, sen on noudatettava kaikkia Euroopan talousalueen valtiontukisääntöjä sekä EFTAn tuomioistuimen ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuinten olemassa olevaa oikeuskäytäntöä. Kansallinen tuomioistuin voi lisäksi hakea ohjeistusta valvontaviranomaisen päätöksentekokäytännöstä sekä suuntaviivoista, joita valvontaviranomainen on antanut valtiontukisääntöjen soveltamisesta. Tietyissä tilanteissa nämä välineet eivät kuitenkaan tarjoa kansalliselle tuomioistuimelle riittävästi ohjeistusta tarkasteltavina olevista kysymyksistä. Noudattaakseen ETA-sopimuksen 3 artiklan mukaisia velvoitteitaan ja ottaakseen huomioon kansallisten tuomioistuinten tärkeät ja monitahoiset tehtävät valtiontukisääntöjen soveltamisessa valvontaviranomainen antaa kansallisille tuomioistuimille tilaisuuden pyytää valvontaviranomaiselta lausuntoa valtiontukisääntöjen soveltamiseen liittyvistä kysymyksistä (123).

87.

Valvontaviranomaisen lausunnot voivat periaatteessa koskea mitä tahansa kansallisen oikeudenkäynnin yhteydessä esille tullutta taloudellista, asiasisällöllistä tai oikeudellista kysymystä (124). Kansallinen tuomioistuin voi epäilemättä katsoa aiheelliseksi pyytää EFTAn tuomioistuimelta valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 34 artiklan nojalla neuvoa-antavaa lausuntoa myös Euroopan talousalueen oikeuden tulkintaa koskevissa asioissa.

88.

Valvontaviranomaisen lausuntojen kohteita voivat olla muun muassa seuraavat:

89.

Kuten 17 kohdassa todettiin, ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdan mukainen arviointi tukitoimenpiteen soveltuvuudesta ETA-sopimuksen toimintaan kuuluu valvontaviranomaisen yksinomaiseen toimivaltaan. Kansallisilla tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa arvioida tukitoimenpiteen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan. Vaikka valvontaviranomainen ei sen vuoksi voi antaa lausuntoja tuen soveltuvuudesta, tämä ei estä kansallista tuomioistuinta pyytämästä siltä tietoja siitä, arvioiko se jo (tai aikooko se arvioida) tietyn tukitoimenpiteen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan ja jos arvioi, milloin se tekee todennäköisesti asiasta päätöksen (126).

90.

Antaessaan lausuntonsa valvontaviranomainen toimittaa kansalliselle tuomioistuimelle ainoastaan tämän pyytämiä asiatietoja tai taloudellisia taikka oikeudellisia selvennyksiä eikä ota kantaa näkökohtiin, jotka liittyvät kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevaan asiaan. Valvontaviranomaisen lausunto ei myöskään ole kansallisen tuomioistuimen kannalta oikeudellisesti velvoittava.

91.

Kansallisten tuomioistuinten kanssa tehtävän yhteistyön tehostamiseksi mahdollisimman paljon valvontaviranomaiselle esitetyt lausuntopyynnöt käsitellään mahdollisimman pian. Valvontaviranomainen pyrkii antamaan pyydetyn lausunnon niille neljän kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä. Jos valvontaviranomainen tarvitsee kansalliselta tuomioistuimelta lisäselvityksiä sen esittämästä pyynnöstä, kyseinen neljän kuukauden määräaika alkaa kulua ajankohdasta, jona selvitys vastaanotetaan.

92.

Tässä yhteydessä on kuitenkin huomattava, että kansallisilla tuomioistuimilla on valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan mukainen yleinen velvollisuus suojata yksityisten oikeuksia myös sen jakson aikana, jona valvontaviranomainen laatii siltä pyydettyä lausuntoa. Kuten 59 kohdasta ilmenee, tämä johtuu siitä, että kansallisella tuomioistuimella on velvollisuus suojella yksityisten oikeuksia valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan nojalla riippumatta siitä, odotetaanko valvontaviranomaisen ottavan asiaan vielä kantaa (127).

93.

Kuten tämän luvun 77 kohdassa todettiin, valvontaviranomainen ei kuule oikeudenkäynnin osapuolia ennen kuin se antaa lausuntonsa kansalliselle tuomioistuimelle. Valvontaviranomaisen lausunnon huomioimisessa kansallisessa oikeudenkäynnissä noudatetaan asian kannalta merkityksellisiä kansallisia menettelysääntöjä, joiden on oltava Euroopan talousalueen oikeuden yleisten periaatteiden mukaisia.

94.

Kansalliset tuomioistuimet voivat osoittaa tämän luvun 2.1 ja 2.2 jakson mukaiset pyynnöt saadakseen apua ja myös valtiontukipolitiikkaa koskevat kirjalliset tai suulliset kysymykset, joita ne saattavat joutua ratkaisemaan päivittäisen työskentelynsä puitteissa, seuraavaan osoitteeseen:

95.

Valvontaviranomainen julkaisee vuosikertomuksessaan yhteenvedon tämän luvun mukaisesta yhteistyöstään kansallisten tuomioistuinten kanssa. Se voi myös julkaista lausuntonsa ja huomautuksensa verkkosivustollaan.

96.

Tämän luvun tarkoituksena on avustaa kansallisia tuomioistuimia valtiontukisääntöjen soveltamisessa. Se ei velvoita kansallisia tuomioistuimia eikä vaikuta niiden riippumattomuuteen. Se ei myöskään vaikuta EFTA-valtioiden eikä luonnollisten tai oikeushenkilöiden Euroopan talousalueen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin.

97.

Tällä luvulla korvataan valvontaviranomaisen valtiontuen suuntaviivojen nykyinen luku, joka koskee kansallisten tuomioistuinten ja EFTAn valvontaviranomaisen yhteistyötä valtiontukien alalla

98.

Valvontaviranomainen aikoo tarkastella uudelleen tätä lukua viiden vuoden kuluttua sen hyväksymisestä.