EU:n Afrikka-strategia

Euroopan unionin Afrikka-strategialla on kaksi tavoitetta: saattaa Afrikka kestävän kehityksen tielle ja saavuttaa vuosituhattavoitteet vuoteen 2015 mennessä. Afrikan pitkäaikaisena kumppanina ja lähinaapurina EU:lla on hyvät mahdollisuudet auttaa maanosaa saamaan tämä prosessi käyntiin.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, annettu 12. lokakuuta 2005, ”EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa” [KOM(2005) 489 lopullinen – ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Euroopan unionin Afrikka-strategiassa määritetään kaikille jäsenmaille toimintakehys, jonka puitteissa tuetaan Afrikkaa sen pyrkimyksissä saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet eli vuosituhattavoitteet. Afrikassa on viime vuosina todettu tapahtuneen huomattavaa edistystä, varsinkin hallintotavan ja talouskasvun osalta. Afrikan unioni (AU), uusi kumppanuus Afrikan kehittämiseksi (Nepad), ja kansainväliset järjestöt ovat antaneet Afrikalle poliittisen ja taloudellisen suunnan ja tulevaisuudennäkymän. Afrikalla on kuitenkin vielä matkaa kestävään kehitykseen.

Vastakohtien manner

Afrikassa on erilaisia poliittisia järjestelmiä, historiallisia taustoja, kulttuureja ja uskontoja sekä taloudellisia ja maantieteellisiä tekijöitä. Lisäksi vakautta ja epävakautta esiintyy rinnakkain. Joissakin Afrikan maissa on eletty ja eletään kestävän rauhan, turvallisuuden, taloudellisen ja poliittisen vakauden ja osallistuvan demokratian aikoja. Toisissa taas on jatkuvia selkkauksia. Epävakauteen liittyy kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden lisääntyminen, mikä kasvattaa huumeiden kaupan ja käytön, ihmiskaupan, luonnonvarojen salakuljetuksen ja asekaupan uhkaa.

Kasvutekijöistä ei kuitenkaan ole pulaa. Luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen, maatalouden kehittäminen ja sijoittaminen inhimillisiin voimavaroihin luovat investoinneille suotuisaa ilmapiiriä. Useilla Afrikan mailla on runsaasti luonnonvaroja, jotka mahdollistavat todellisen kestävän kehityksen. Maatalouden perustuotteista riippuvaiset afrikkalaiset taloudet voivat vähentää haavoittuvuuttaan vaikuttamalla hintojen pitkän aikavälin laskusuuntaukseen ja hintojen vaihteluun maailmanmarkkinoilla.

Luotettava ja houkutteleva investointi-ilmapiiri on kasvun keskeinen edellytys. Maan vakaus ja hallinnoitavuus, avoimuus, vuoropuhelu kansallisten ja kansainvälisten liike-elämän toimijoiden kanssa sekä alueellinen yhdentyminen auttavat kaikki osaltaan talouden kehittämisessä. Afrikan taloudelliset mahdollisuudet houkuttelevat yhä useampia uusia ulkopuolisia toimijoita, kuten Brasiliaa, Intiaa ja Kiinaa. Afrikan pitempiaikaiset kumppanit, kuten Japani, Venäjä ja Yhdysvallat ovat kiinnostuneet maanosasta uudelleen.

Mantereella on erityisen tärkeää on luoda yhteyksiä, joilla helpotetaan väestön pääsyä markkinoille ja vähennetään kaupankäynnin kustannuksia. Afrikan aseman vahvistamiseksi maailmantaloudessa on siis kehitettävä alueellisen yhdentymisen prosessia.

Sosiaalinen vuorovaikutus

Inhimillinen kehitys vaihtelee myös erittäin paljon. Vaikka talouskasvu on joissakin Afrikan maissa ollut voimakasta, sillä ei aina ole köyhyyttä vähentävää vaikutusta, koska tulot jakautuvat hyvin epätasaisesti.

Työpaikkojen luominen, varsinkin naisille ja etnisten vähemmistöjen edustajille, on edelleen köyhyyden vähentämisen ja yhteiskunnallisen kehityksen suurimpia haasteita. Työllisyystilanne on tiukasti sidoksissa lukutaitoon, joka on lisääntymässä vähitellen. Ihmisten hyvinvointi riippuu myös hygienia- ja terveysoloista. Varsinkin hiv/aids-pandemia on raskas taakka useille Afrikan maille.

Ympäristön vuorovaikutus

Afrikan mantereella on hyvin erilaisia ympäristöolosuhteita. Ilmastonmuutos lisää entisestään vesivaroihin kohdistuvaa painetta, vaikuttaa biologiseen monimuotoisuuteen ja ihmisten terveyteen, heikentää elintarviketurvaa ja pahentaa aavikoitumista. Mantereella esiintyy usein tulvia ja kuivuutta, jotka pahenevat ilmastonmuutoksen myötä. Varoitusjärjestelmät taas ovat riittämättömiä ja katastrofien hoito heikkoa. Ilmastonmuutokseen mukautuminen onkin Afrikan kehityksen kannalta ensisijaisen tärkeää.

Aavikoituminen koskettaa lähes puolta Afrikan maa-alasta. Tilanne on vaikein aavikoiden laitamilla. Afrikassa on maailmanlaajuista keskiarvoa vähemmän uusiutuvia vesivaroja, ja useat maat kärsivät vesistressistä tai veden puutteesta. Maailman metsistä 17 prosenttia sijaitsee Afrikassa, ja huolta aiheuttaa erityisesti metsien häviäminen kaupallisista tai maatalouteen liittyvistä syistä.

EU:n ja Afrikan välisiä suhteita koskevat periaatteet

EU:n ja Afrikan välillä on tehty viime vuosikymmenten aikana yhä enemmän sopimuksia. Niistä voidaan mainita muun muassa Lomén sopimukset, jotka allekirjoitettiin Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) ryhmän kanssa ja jotka korvattiin vuonna 2000 Cotonoun sopimuksella, Etelä-Afrikan kanssa tehdyt sopimukset sekä Euro–Välimeri-kumppanuus- ja assosiaatiosopimukset.

On siis aika kehittää Afrikan ja EU:n välisiä yhteyksiä ohjaavia perusperiaatteita. Tiedonannossa käsitellään niistä kolmea:

• tasa-arvoa, joka perustuu instituutioiden vastavuoroiseen tunnustamiseen ja kunnioittamiseen sekä yhteisten etujen määrittämiseen,
• kumppanuutta eli kaupalliseen ja poliittiseen yhteistyöhön perustuvien yhteyksien kehittämistä,
• omavastuullisuutta, joka tarkoittaa sitä, että kehitysstrategioiden ja -politiikkojen on oltava kullekin maalle omat ja että niitä ei sanella ulkoapäin.

EU tekee Afrikassa sitoumuksia kolmella hallinnon tasolla (kansallinen, alueellinen ja mantereenlaajuinen) toissijaisuusperiaatetta noudattaen: vain ongelmat, joiden hoitaminen alhaisemmalla tasolla olisi tehottomampaa, hoidetaan ylemmällä tasolla. Olisi myös lisättävä Afrikan sisäistä solidaarisuutta näiden kolmen tason välillä ja vietävä koko mantereella käytävä keskustelu korkeimmalle poliittiselle tasolle.

EU:n strategia

EU:n olisi lisättävä apuaan aloilla, jotka kuuluvat vuosituhattavoitteiden saavuttamisen edellytyksiin. Tällaisia aloja ovat muun muassa rauha, turvallisuus ja hyvä hallintotapa, joita tarvitaan talouskasvulle, kaupalle ja yhteenkytkettävyydelle sekä sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ja ympäristöpolitiikalle suotuisan ympäristön luomiseen.

EU aikookin painottaa toimissaan rauhan ja turvallisuuden edistämistä monin eri tavoin aina afrikkalaisten rauhanoperaatioiden tukemisesta maailmanlaajuiseen konfliktien ennaltaehkäisyyn ja puuttua väkivaltaisten konfliktien perussyihin. Toimilla pyritään myös yhteistyöhön terrorismin torjumisessa ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämisessä sekä alueellisten ja kansallisten aseriisunta-, demobilisointi-, yhteiskuntaan sopeuttamis- ja kotiuttamisstrategioiden tukemiseen entisten sotilaiden (myös lapsisotilaiden) yhteiskuntaan sopeuttamisen ja konfliktin jälkeisten tilanteiden vakauttamisen edistämiseksi.

Hyvän hallintotavan edistämisessä saavutetuista tuloksista huolimatta työtä on vielä paljon. Valtiollisen uudistuksen toteuttamiseksi EU edistää tehokkaiden ja uskottavien keskustoimielinten luomista, ja tätä varten käynnistetään hallintotapa-aloite afrikkalaisen vertaisarviointijärjestelmän tueksi. Aloitteessa vahvistetaan ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittamista sekä kehitetään paikallisia valmiuksia ja hajauttamisprosessia demokratian ja kehityksen lujittamiseksi. Siinä myös kannustetaan Afrikan maita allekirjoittamaan ja panemaan täytäntöön rikollisuuden torjumisen kannalta tärkeimmät kansainväliset asiakirjat.

Vähentääkseen köyhyyttä tehokkaasti EU tukee Afrikan nopeaa ja monipuolista talouskasvua sekä makrotaloudellista vakautta ja osallistuu yhdennettyjen aluemarkkinoiden luomiseen. Rajalliset liikenne- ja viestintäpalvelut, vedensaanti, saniteettimahdollisuudet ja energiansaanti jarruttavat talouskasvua. Komissio ehdottaakin, että perustetaan EU:n ja Afrikan infrastruktuurikumppanuus. Lisäksi on yhdenmukaistettava liikennepolitiikkoja tukemalla Saharan eteläpuolisen Afrikan liikenneohjelmaa ja ja kehittämällä energiainfrastruktuuria. On myös kehitettävä yhdennettyä vesihuoltoa, jotta voidaan parantaa rajat ylittävien valuma-alueiden yhdennettyä hoitoa.

Kun ajatellaan, että 40 prosenttia afrikkalaisista elää alle dollarilla päivässä, on selvää, että kaikkein haavoittuvimmille on tarjottava sosiaaliturvaa. Tässä yhteydessä EU tukee opetusta, mahdollisuuksia hankkia tietoja ja taitoja, ammattitaidon siirtoa sekä elinikäistä oppimista. EU tukee myös veden ja energian saantia sekä hygienian, saniteetti-infrastruktuurin sekä keskeisten perusterveyspalvelujen parantamista.

Erityistä huomiota kiinnitetään myös työllisyyspolitiikkoihin, kulttuurisen monimuotoisuuden edistämiseen ja muuttoliikkeen muuttamiseen positiiviseksi voimaksi kehitysprosessissa.

EU:n ympäristöalan toimet kohdistetaan ympäristön monimuotoisuuden hoitoon, maaperän kestävän hoidon parantamiseen aavikoitumisen pysäyttämiseksi, biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen, ilmastonmuutoksen vaikutusten rajaamiseen ja kemiallisten aineiden asianmukaisen käytön tukemiseen.

Vaikka EU onkin maailmanlaajuisesti merkittävin avunantaja Afrikassa, yhteisön rahoitusta on lisättävä huomattavasti. Kesäkuussa 2005 EU sitoutui kollektiivisesti nostamaan julkisen avun 0,56 prosenttiin bruttokansantulosta (BKTL) vuoteen 2010 mennessä ja 0,7 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä. Erityisesti voidaan mainita, että käytettävissä on noin neljä miljardia euroa vuodessa Saharan eteläpuolista Afrikkaa varten ja että Afrikka-strategian on määrä toimia kymmenennen Euroopan kehitysrahaston (EKR) ohjelmien ja toimenpiteiden viitekehyksenä.

Neuvosto hyväksyi strategian 15. ja 16. joulukuuta 2005.

ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 27. kesäkuuta 2007, Kairosta Lissaboniin – EU:n ja Afrikan strateginen kumppanuus [KOM(2007) 357 lopullinen, ei julkaistu EUVL:ssä].

Viimeisin päivitys 19.05.2008