Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjuminen

Tämän puitepäätöksen tarkoituksena on lähentää poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä rikosasioissa koskevia jäsenvaltioiden lakeja ja asetuksia lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumiseksi. Sillä otetaan käyttöön yhteiset säännökset, jotka koskevat kriminalisointia, rangaistuksia, raskauttavia asianhaaroja, uhrien auttamista ja toimivaltaa.

SÄÄDÖS

Neuvoston puitepäätös 2004/68/YOS, annettu 22 päivänä joulukuuta 2003, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta.

TIIVISTELMÄ

Puitepäätöksessa luetellaan rikollisia toiminnan muotoja, joita on pidettävä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvinä rikoksina. Näitä ovat

• lapsen pakottaminen * harjoittamaan prostituutiota, lapsen hyväksikäyttö tai tällaisten tekojen mahdollistaminen muilla keinoin taikka taloudellisen hyödyn saaminen siitä;
• seksuaalisen toiminnan harjoittaminen lapsen kanssa joko pakottamalla, voimakeinoin tai uhkailua käyttäen, antamalla lapselle seksuaalisten palveluiden vastineeksi rahaa tai muu palkkio taikka käyttämällä väärin tunnustettua luottamus- tai auktoriteettiasemaa tai vaikutusvaltaa lapseen.

Seuraavat lapsipornografiaan liittyvinä rikoksina pidetyt teot * on säädetty rangaistaviksi myös silloin, kun ne on tehty atk-järjestelmän * avulla:

• lapsipornografian tuottaminen,
• lapsipornografian jakelu, levittäminen tai välittäminen,
• lapsipornografian tarjoaminen tai sen saatavilla pitäminen,
• lapsipornografian hankkiminen tai hallussapito.

Jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säännökset sen varmistamiseksi, että edellä mainittuihin rikoksiin yllytys ja teon yritys on säädetty rangaistavaksi teoksi.

Jäsenvaltioiden säätämiin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin on sisällyttävä vankeusrangaistus, jonka pituus on vähintään 1-3 vuotta. Tietyistä rikoksista, joihin liittyy raskauttavia asianhaaroja, määrättävän vankeusrangaistuksen on oltava vähintään 510 vuotta. Puitepäätöksessä luetellaan seuraavat raskauttavat asianhaarat rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjen muiden määritelmien soveltamista:

• rikokseen liittyy lapsi, joka ei ole saavuttanut kansallisen lain mukaista seksuaalista itsemääräämisoikeutta koskevaa suojaikärajaa,
• rikoksentekijä on tahallisesti tai piittaamattomuudesta vaarantanut lapsen hengen,
• rikoksen teossa on käytetty törkeää väkivaltaa tai rikoksesta on aiheutunut lapselle vakavaa vahinkoa,
• rikos on tehty osana yhteisessä toiminnassa 98/733/YOS tarkoitetun rikollisjärjestön toimintaa.

Kukin jäsenvaltio voi antaa säädöksiä sen varmistamiseksi, että luonnolliset henkilöt, jotka ovat syyllistyneet johonkin luetelluista rikoksista, voidaan estää harjoittamasta lastenvalvontaan liittyvää toimintaa.

Lisäksi puitepäätöksellä vahvistetaan oikeushenkilöiden rikosoikeudellinen ja siviilioikeudellinen vastuu *. Oikeushenkilön vastuulla täydennetään luonnollisen henkilön vastuuta. Oikeushenkilö on vastuussa rikoksesta, jonka on oikeushenkilön puolesta tai hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimen jäsenenä toimiva henkilö tai henkilö, jolla on valtuus tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta.

Oikeushenkilölle määrättävien seuraamusten on sisällettävä rikosoikeudellisia tai muita sakkoja sekä muita seuraamuksia, kuten väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa liiketoimintaa, tuomioistuimen määräys lopettaa toiminta tai oikeuden menettäminen julkisiin etuisuuksiin tai tukiin.

Jotta rikos ei jäisi rankaisematta toimivaltaristiriidan takia, päätöksellä otetaan käyttöön toimivaltaisuusedellytyksiä. Jäsenvaltio käyttää toimivaltaansa seuraavissa tapauksissa:

• rikos on tehty sen alueella (alueperiaate),
• rikoksentekijä on kyseisen jäsenvaltion kansalainen (aktiivinen persoonallisuusperiaate),
• rikos on tehty kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautuneen oikeushenkilön puolesta tai hyväksi.

Jäsenvaltioiden, jotka kieltäytyvät luovuttamasta omia kansalaisiaan, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet saattaakseen syytteeseen oman maansa kansalaiset, jotka ovat syyllistyneet rikokseen kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella.

Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön uhrien ja uhrien perheiden tukiohjelmia puitepäätöksen 2001/220/YOS mukaisesti.

Taustaa

Neuvosto hyväksyi ihmiskaupan ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön vastaisen yhteisen toiminnan vuonna 1997, minkä jälkeen niin kansallisten kuin alueellistenkin aloitteiden määrä on lisääntynyt. Puitepäätöksen tarkoituksena on säännellä paremmin rikoslain ja rikosoikeudellisten menettelyjen tiettyjä näkökohtia ja täydentää muita välineitä, joista on säädetty esimerkiksi yhteisissä toiminnoissa 2008/976/YOS ja 96/277/YOS, internetissä välitettävän lapsipornografian torjunnasta tehdyssä päätöksessä sekä internetin käyttöturvallisuuden parantamista koskevassa ohjelmassa ja Daphne -ohjelmassa.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission kertomus lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta 22 päivänä joulukuuta 2003 annetun neuvoston puitepäätöksen 12 artiklan perusteella [KOM(2007) 716 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä]. Tässä kertomuksessa todetaan, että suurin osa jäsenvaltioista on toteuttanut tarvittavat toimenpiteet lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian torjumisesta annetun puitepäätöksen noudattamiseksi. Komissio korostaa myös sitä, että on tarpeen tarkistaa puitepäätöstä, jotta siinä voidaan huomioida erityisesti sähköisen viestintätekniikan kehittymiseen liittyvät rikokset.

Viimeisin päivitys 27.02.2008