Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan - vuoden 2001 valkoisen kirjan väliarviointi

Tässä komission tiedonannossa esitetään väliarviointi vuonna 2001 annetussa valkoisessa kirjassa määritellystä Euroopan liikennepolitiikasta. Tiedonannossaan komissio vahvistaa toimintansa perustana olevat pääperiaatteet ja korostaa, että liikennepolitiikan toimintaympäristö on muuttunut vuoden 2001 jälkeen ja että näihin uusiin haasteisiin on löydettävä uusia ratkaisuja. Laajentuminen, yhä nopeammin etenevä globalisaatio, kansainväliset sitoumukset ilmastonmuutoksen alalla, öljyn hinnan nousun geopoliittiset näkökohdat ja turvallisuusongelmat ovat vaikuttaneet liikennealaan ja edellyttävät uusia ratkaisuja.

ASIAKIRJA

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille, annettu 22 päivänä kesäkuuta 2006, Kestävää liikkuvuutta Eurooppaan - Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi [KOM(2006) 314 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä].

TIIVISTELMÄ

Vuoden 2001 valkoisessa kirjassa ehdotetaan lähes kuuttakymmentä toimenpidettä sellaisen liikennejärjestelmän luomiseksi, jonka avulla voidaan luoda tasapaino eri liikennemuotojen välille, elvyttää rautatieliikennettä, edistää meri- ja sisävesiliikennettä ja hallita ilmaliikenteen kasvua. Valkoisella kirjalla toteutetaan siten Eurooppa-neuvoston Göteborgissa kesäkuussa 2001 vahvistamaa kestävän kehityksen strategiaa.

Tiedonannossa vahvistetaan vuoden 2001 periaatteet, jotka muodostavat perustan EU:n liikennepolitiikalle, jolla pyritään vastaamaan yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöä koskeviin tarpeisiin. Liikenteen osuus EU:n bruttokansantuotteesta on noin 7 prosenttia ja työmarkkinoista 5 prosenttia. Tavaroiden ja kansalaisten liikkuvuus on oikeus, koheesion edellytys ja tärkeä osa Euroopan teollisuuden ja palvelujen kilpailukykyä.

Liikennepolitiikan tavoitteet

Tiedonanto tarjoaa tilaisuuden luoda katsauksen eri toimialoihin, jotta voidaan kartoittaa uusia ratkaisuja muuttuvassa toimintaympäristössä.

Liikennepolitiikka on yksi kasvua ja työllisyyttä koskevan Lissabonin strategian keskeisimmistä asioista. Se sisältää pitkän aikavälin tavoitteita, joilla pyritään tasapainottamaan talouskasvun, sosiaalisen hyvinvoinnin ja ympäristönsuojelun vaatimukset kaikissa poliittisissa valinnoissa. Tavoitteena on

• päästä eroon liikkuvuuden kielteisistä sivuvaikutuksista, kuten liikenneruuhkista, -onnettomuuksista ja -saasteista
• optimoida kunkin liikennemuodon potentiaali; esimerkiksi vesiliikenteen kapasiteettia ei vielä hyödynnetä täysin
• edistää ympäristöä säästävää käyttövoimaa ja rohkaistava sellaisten liikennemuotojen käyttöä, jotka ovat ympäristöystävällisempiä, turvallisempia ja energiatehokkaampia
• edistää usean liikennemuodon käyttöä eli eri liikennemuotojen tehokasta käyttöä yhdessä ja erikseen, jolloin resursseja voidaan hyödyntää optimaalisesti.

Lisäksi komissio aikoo mukauttaa rautatie- ja vesiliikenteen sisämarkkinoiden periaatteiden mukaisiksi. Näin EU:n politiikkojen tukemien tehokkuusetujen odotetaan tekevän rautatie- ja vesiliikenteestä selvästi aikaisempaa kilpailukykyisemmän etenkin suhteessa maantieliikenteeseen.

Tavoitteiden saavuttamiseksi tiedonannossa määritellään neljä liikennepolitiikan pilaria, jotka ovat

• ihmisten ja yritysten liikkuvuus kaikkialla EU:ssa
• ympäristönsuojelu, energiansaannin varmistaminen, alan vähimmäistyöehtojen noudattaminen sekä matkustajien ja kansalaisten suojelu
• innovointi, jolla edistetään liikennealan tehokkuutta ja kestävyyttä ja siten tuetaan kahden edellä mainitun tavoitteen saavuttamista
• maailmanlaajuinen yhteistyö, jonka tarkoituksena on saada kolmannet maat mukaan pyrkimään näihin tavoitteisiin.

Muuttuva toimintaympäristö

Tiedonannossa korostetaan, että EU:n liikennepolitiikan toimintaympäristö on muuttunut seuraavasti:

• Laajentuminen on tuonut EU:hun mannereurooppalaisen ulottuvuuden. EU:sta on tullut monimuotoisempi. Kullakin jäsenvaltiolla on omat liikenneongelmansa. Myös vastakohtaisuuksia esiintyy: läntinen Eurooppa ruuhkautuu, kun taas itäisessä Euroopassa on saavutettavuusongelmia. Monimuotoisuus edellyttää entistä eriytetympiä ratkaisuja.
• Liikenneala on muuttunut. Euroopassa tapahtuu konsolidaatiota erityisesti ilma- ja meriliikenteessä. Lisäksi globalisaatio on synnyttänyt suuria maailmanlaajuisesti toimivia logistiikkayrityksiä. Tämä uusi tilanne olisi otettava huomioon Euroopan liikennepolitiikassa.
• Liikenteestä on nopeasti tulossa huipputeknologian ala. Tutkimus ja innovointi ovat tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeitä. Lupaavimpia aloja ovat älykkäät liikennejärjestelmät, joissa hyödynnetään viestintä-, navigointi- ja automaatiotekniikkaa, polttoainetehokkuutta parantava moottoritekniikka ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön edistäminen.
• Liikennepolitiikka on kytkettävä kansainvälisiin ympäristösitoumuksiin. Se on kytkettävä myös Kioton pöytäkirjan soveltamisalaan kuuluviin sitoutumuksiin.
• Liikennepolitiikassa on pyrittävä eurooppalaisen energiapolitiikan tavoitteisiin. Liikenteen osuus EU:n koko energiankulutuksesta on 30 prosenttia. Öljyriippuvuuden aste on 98 prosenttia. Öljyn korkea hinta vaikuttaa suoraan liikennesektoriin ja kannustaa parantamaan energiatehokkuutta.
• Kansainvälinen toimintaympäristö on muuttunut. Terrorismin uhka on vaikuttanut liikennealaan. Samalla talouden globalisaatio on muuttanut kauppavirtoja ja lisännyt kysyntää erityisesti voimakkaasti kasvavissa talouksissa.
• Eurooppalainen hallintotapa on murroksessa. Sisämarkkinoiden perussääntelykehys on suurimmaksi osaksi jo olemassa, ja paljon riippuu nyt siitä, kuinka tehokkaaksi toimeenpano osoittautuu. Komissio aikoo myös yksinkertaistaa sääntelyä.

Uudet haasteet

Vuonna 2001 ensisijaiset haasteet olivat epätasapaino eri liikennemuotojen välillä ja ruuhkautuminen. Tilanne on sittemmin kehittynyt edelleen. Tiet ovat entistäkin ruuhkaisempia, ja EU:lle tästä aiheutuvat kustannukset ovat noin 1 prosentti BKT:sta. Myös ilmaliikenne on kasvanut jatkuvasti. Vastaavasti ovat kasvaneet myös ilmaliikenteen ympäristöhaitat. Kasvihuonekaasut ja ilmastonmuutos ovat nyt asialistalla ensimmäisinä. EU:n sisäinen liikenne vastaa kaiken kaikkiaan 21 prosentista kasvihuonekaasupäästöistä. Kasvihuonekaasupäästöt ovat kasvaneet vuodesta 1990 noin 23 prosenttia, mikä on Kioton tavoitteiden saavuttamista ajatellen huolestuttavaa.

Näin ollen komission vuonna 2001 ehdottamilla toimilla ei voida saavuttaa alkuperäisiä tavoitteita, vaan tarvitaan entistä kattavampia ja joustavampia toimia. Komissio aikoo virittää laajaa keskustelua liikenteen näkymistä tuleville 20-40 vuodelle, jotta voidaan suunnitella ja arvioida tulevaisuuden toimintalinjoja ja kehittää kattava lähestymistapa kestävään liikenteeseen.

ENSIMMÄINEN PILARI: LIIKKUVUUS

Maantieliikenne

Kansainväliset maantiekuljetukset on vapautettu, mutta kansalliset maantiekuljetukset ovat vielä pitkälti suojatut. Komissio aikoo vahvistaa yhteiset säännöt ammattipätevyydelle ja työoloille, sillä niiden sääntely on jäsenvaltioissa hyvin erilaista. Lisäksi jäsenvaltioiden polttoaineverotuksen erot vaikuttavat kilpailuun, mikä puolestaan vaikuttaa tulevaan kehitykseen. Siksi komissio aikoo kaventaa polttoaineverotuksen kohtuuttomia eroja.

Rautatieliikenne

Nyt kun tavaraliikenne, jonka oikeudellisen kehyksen on oltava valmis vuonna 2007, on vapautettu, vuorossa on kansainvälinen henkilöliikenne, joka avataan kilpailulle kolmannella rautatiepaketilla. Komissio aikoo

• ehdottaa toimia markkinoille ja ammattiin pääsyn parantamiseksi
• puuttua valmisteverotuksen kohtuuttomiin eroihin
• panna rautatieliikenteen säännöstön täytäntöön jäsenvaltioiden sääntelyelinten tuella
• lisätä ponnisteluja kansainvälisen rautatieliikenteen teknisten ja toiminnallisten esteiden poistamiseksi
• luoda rautatierahtiin kohdennetun verkon kuljetuslogistiikan politiikan yhteydessä
• järjestää rautatieliikennemarkkinoiden seurannan, jossa käytetään tulostaulua.

Ilmaliikenne

Ilmaliikenteen sisämarkkinoiden rakenneuudistus ja yhdentyminen ovat edenneet pitkälle, ja asiakkaat ovat hyötyneet huomattavasti sisämarkkinoiden kehityksestä. Komissio aikoo

• laajentaa sisämarkkinoita ja ulottaa niiden edut ilmailualan ulkosuhteisiin
• toteuttaa yhtenäisen ilmatilan EU:n ilmaliikenteen tehostamiseksi
• investoida lentoasemien kapasiteetin lisäämiseksi ja selventää lentoasemamaksuja koskevia sääntöjä
• vähentää liikenteen nopeasta kasvusta aiheutuvia ympäristöhaittoja.

Meriliikenne

Komissio pitää meriliikennettä hyvänä vaihtoehtona maaliikenteelle erityisesti siksi, että meriliikenteellä on huomattavaa potentiaalia lyhyillä etäisyyksillä, mikä ilmenee jo käsitteestä merten moottoritie. Meriliikenteen kehittämiseen liittyy kaksi keskeistä haastetta, jotka ovat

• yhteisen eurooppalaisen merialueen luominen: jäsenvaltioiden välisiä merimatkoja pidetään kansainvälisen lainsäädännön nojalla ulkomaanmatkoina. Komissio aikoo käynnistää kuulemisen kehittääkseen kattavan strategian "yhteisen eurooppalaisen merialueen" luomiseksi
• satamakapasiteetin kehittäminen: meriliikenteen odotetaan kasvavan, joten on lisättävä satamainvestointeja, joilla parannetaan ja laajennetaan palveluja. Tämä edellyttää kilpailua ja selkeitä sääntöjä investointien julkisesta rahoituksesta.

Jokiliikenne

Komissio korostaa, että jokiliikenteen potentiaalia voitaisiin hyödyntää yhdistämällä jokiliikenne multimodaalisiin logistiikkaketjuihin. Naiades-ohjelma (es de en fr) sisältää jokiliikenteen edistämistä koskevan toimintasuunnitelman, jonka komissio aikoo panna täytäntöön.

TOINEN PILARI: SUOJELU

Työllisyys ja työolot

Liikenneala on suuri työllistäjä, koska se vastaa yli 10 miljoonasta työpaikasta EU:ssa. Kuitenkin esimerkiksi rautatie- ja maantieliikenteen alalla on pulaa pätevistä työntekijöistä. Siksi komissio aikoo lisätä ponnisteluja koulutuksen parantamiseksi ja kannustaa nuoria kuljetusalan ammatteihin.

Komissio aikoo tarkastella työoloja koskevia sääntöjä, koska työvoimakustannuksissa on suuria eroja. Komissio aikoo myös aloittaa vuoropuhelun ILO:n yleissopimuksen noudattamiseksi merenkulkualalla.

Komission mukaan suojelulla tarkoitetaan seuraavaa:

• Matkustajien oikeudet: komissio korostaa, että matkustajien oikeuksia on viime vuosina vahvistettu mutta katsoo, että kansallisten viranomaisten on tehostettava valitusten jatkotoimia. Komissio aikoo tarkastella, miten palvelujen laatua voidaan parantaa ja matkustajien - etenkin liikuntarajoitteisten - perusoikeudet turvata kaikissa liikennemuodoissa.
• Turvallisuus: komissio korostaa myös turvallisuuden alalla saavutettua edistystä ja erityisesti sitä, että vaarallisista lentoyhtiöistä on laadittu musta lista. Komissio aikoo täydentää turvallisuussääntöjä meriliikenteen kolmannella lainsäädäntöpaketilla ja maantieliikenteen CARS 21 -aloitteella ja eSafety-aloitteella (es de en fr).
• Turvatoimet: komissio aikoo hioa niitä toimia koskevia sääntöjä, jotka otettiin käyttöön vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen seurauksena. Kyseiset tapahtumat osoittivat, että liikenne on sekä terrorismin kohde että sen väline. Siksi komission olisi ehdotettava muutoksia turvasääntöihin ja ulotettava ne maa- ja intermodaaliliikenteeseen sekä elintärkeisiin infrastruktuureihin.
• Kaupunkiliikenne: kaupunkiliikenteellä on oma erityisongelmansa: kaupunkilaiset itse kärsivät kaikista eniten oman liikkuvuutensa haitoista. Komissio aikoo julkaista kaupunkiliikennettä koskevan vihreän kirjan.

KOLMAS PILARI: INNOVOINTI

Komissio aikoo sisällyttää innovoinnin kaikkiin liikennepolitiikan osiin vauhdittaakseen tiettyjen ratkaisujen kehittämistä. Älykkäillä turvaratkaisuilla ja uusilla viestintä- ja liikenteenhallintavälineillä voitaisiin helpottaa liikkuvuutta ja eurooppalaisten verkkojen yhdentymistä. Lisäksi EU:n yritykset voisivat liikenneteknisen asiantuntemuksensa ansiosta valloittaa uusia markkina-alueita.

Energia

Liikenneala käyttää valtavasti energiaa: liikenteen osuus EU:n kaikesta öljynkulutuksesta on 71 prosenttia. Maantieliikenne käyttää 60 prosenttia kaikesta öljystä ja lentoliikenne noin 9 prosenttia. Rautatie- ja sisävesiliikenne käyttävät loput 2 prosenttia. Rautatieliikenne käyttää 75-prosenttisesti sähköä ja 25-prosenttisesti fossiilisia polttoaineita. Tiedonnannossa kannatetaan energiatehokkuuden edistämistä EU:ssa ja uusien lupaavien tekniikoiden tutkimusta, demonstrointia ja markkinoilletuloa.

Infrastruktuuri

Tietyt EU:n "keskilännessä" sijaitsevat alueet kärsivät ruuhkautumisesta ja ympäristön pilaantumisesta. Vuoteen 2020 mennessä 60 merkittävän lentoaseman ennustetaan ruuhkautuvan vakavasti, ja vastaavaa kehitystä on havaittu satamissa. Siksi on tarpeen luoda uusia infrastruktuureja tai parantaa vanhoja. Lisäksi on otettava käyttöön usean liikennemuodon logistiikkaketjuja.

Rahoituslähteiden hyödyntäminen

Vuonna 2004 yksilöitiin 30 ensisijaista Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) hanketta, joiden kokonaiskustannusten arvioidaan olevan noin 250 miljardia euroa. Jäsenvaltioiden valmiudet julkiseen rahoitukseen ovat kuitenkin edelleen heikot. Lisäksi vuosien 2007-2013 rahoitusnäkymissä on lisätty vain vähän TEN-verkkojen talousarviota. Siksi EU:n on keskitettävä yhteisrahoituksensa kriittisiin rajanylityskohtiin ja muihin keskeisiin pullonkauloihin. Myös uusia rahoitussuunnittelun muotoja on kehitettävä.

Älykäs liikkuvuus

Maksujen periminen liikenneinfrastruktuurin käytöstä on yleistymässä, kuten Lontoon ja tiettyjen moottoritieosuuksien esimerkit osoittavat. EU:ssa on annettu uusi tiemaksudirektiivi. Maksujärjestelmien tarkoituksena on rahoittaa infrastruktuureja. Maksuja perimällä voidaan myös optimoida liikennettä. Komissio esittelee viimeistään vuonna 2008 kaikkien ulkoisten kustannusten arvioimiseksi yleispätevän, avoimen ja ymmärrettävän mallin, jota käytetään vastedes infrastruktuurimaksujen laskennan pohjana. Lisäksi komissio peräänkuuluttaa kaikki liikennemuodot huomioon ottavaa pohdintaa sen selvittämiseksi, miten älykkäillä maksuilla voidaan parantaa liikennealan toimintaa.

Myös logistiikka on yksi komission painopisteistä. Komissio aikoo kehittää logistiikkaa koskevan puitestrategian ja järjestää myöhemmin kuulemisen, jonka pohjalta on tarkoitus laatia toimintasuunnitelma.

Lisäksi komissio toteaa, että kaikkien liikennemuotojen olisi voitava hyödyntää kehittynyttä viestintää, navigointia ja automaatiota erityisesti Galileo-järjestelmän pohjalta. Tähän tähtäävät älyautoaloite (es de en fr), ilmailualan SESAR-ohjelma, rautatieliikenteen ERTMS-järjestelmä sekä vesiliikenteen RIS-palvelut (es de en fr). Komissio aikoo myös kehittää vastaavia aloitteita meriliikenteen alalla (sähköinen meriliikennejärjestelmä).

NELJÄS PILARI: SUHTEET KOLMANSIIN MAIHIN

Koska liikenneala on kansainvälistä, komissio aikoo liittää liikennepolitiikan osaksi laajempia yhteyksiä kolmansien maiden kanssa. Lisäksi EU:n ja kansainvälisten normien lähentyminen avaa EU:n tekniikalle vientimarkkinoita. Tuonnin tai investointien esteet haittaavat usein EU:n liikenneyritysten toimintaa kolmansissa maissa. Siksi komissio aikoo kehittää yhteistyötä ja toimialakohtaista vuoropuhelua tärkeimpien kauppakumppanien ja alueellisten ryhmittymien kanssa erityisesti tekemällä sopimuksia. Komissio aikoo myös laatia strategiset puitteet liikenteen sisämarkkinoiden pääakselien laajentamiseksi ja luoda verkon niihin naapurimaihin, jotka tätä toivovat.

Viimeisin päivitys 04.01.2007