This document is an excerpt from the EUR-Lex website
The role of standardisation in Europe
Standardoinnin merkitys Euroopassa
Standardoinnin merkitys Euroopassa
This summary has been archived and will not be updated, because the summarised document is no longer in force or does not reflect the current situation.
Standardoinnin merkitys Euroopassa
Eurooppalaisella standardoinnilla on keskeinen merkitys sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle yhdessä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen kanssa. Yhdenmukaistetuilla eurooppalaisilla standardeilla taataan osaltaan tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Niiden avulla voidaan vahvistaa Euroopan unionin (EU) yritysten kilpailukykyä. Lisäksi niillä suojataan eurooppalaisten kuluttajien terveyttä ja turvallisuutta sekä ympäristöä.
ASIAKIRJA
Neuvoston päätöslauselma, annettu 28. lokakuuta 1999, standardoinnin merkityksestä Euroopassa [EYVL C 141, 19.5.2000].
TIIVISTELMÄ
Neuvosto toteaa, että Eurooppaan on kehitetty vahva standardointijärjestelmä erityisesti " uuden lähestymistavan " mukaisesti, mistä on osoituksena myös komission vuonna 1998 antama kertomus, joka koskee eurooppalaisen standardoinnin tehokkuutta ja avoimuutta. Nämä ponnistukset ovat olleet tärkeitä sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, erityisesti tavaroiden ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle. Lisäksi järjestelmä on edistänyt terveyden ja turvallisuuden suojaa, teollisuuden kilpailukykyä ja kansainvälistä kauppaa.
Standardoinnin periaatteet
Standardointi on vapaaehtoista, konsensukseen perustuvaa toimintaa, jota kaikki asianomaiset tahot harjoittavat. Neuvosto kannustaa eurooppalaisia standardointielimiä kehittämään uusia toimintatapoja markkinoiden tarpeisiin mukautumiseksi ja korostaa erityisesti
Neuvosto pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta kehittää yhteisön periaatepuitteita sellaisten eritelmien soveltamiseksi, joilla ei ole virallisten standardien asemaa. Lisäksi komission on tutkittava, luovatko erot tieto- ja viestintätekniikan alan standardoinnin ja muiden alojen standardoinnin välillä ongelmia.
Laajentuminen
Neuvosto ilmaisee tyytyväisyytensä hakijamaiden toimenpiteisiin standardoinnin perusrakenteiden luomiseksi, jotta ne voivat osallistua eurooppalaiseen standardointiin täysipainoisesti ja tehokkaasti.
Julkisen sektorin asema
Eurooppalaisen standardoinnin yhteiskunnallisten vaikutusten vuoksi viranomaisilla on siihen perusteltu intressi. Tämän vuoksi neuvosto pyytää viranomaisia tiedostamaan eurooppalaisen standardoinnin strategisen merkityksen ja pitämään yllä vakaat ja avoimet oikeudelliset, poliittiset ja rahoituspuitteet, joissa standardointi voi kehittyä edelleen. Lisäksi neuvosto kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko "uuden lähestymistavan" periaatteita soveltaa muilla aloilla lainsäädännön parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Neuvosto kehottaa myös komissiota, viranomaisia ja standardointielimiä ottamaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla voidaan ratkaista suojalausekkeen soveltamiseen liittyviä ongelmia.
Tehokkuus
Standardointielimiä kehotetaan ajantasaistamaan jatkuvasti politiikkojaan standardointiprosessin tehostamiseksi. Annetut standardit ovat siten markkinoiden, myös pienten ja keskisuurten yritysten, vaatimusten mukaisia. Neuvosto kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksia standardoinnin kokonaisvaikutuksista ja osallistumaan standardointielinten toiminnan esikuva-analyysijärjestelmän luomiseen.
Neuvosto toteaa huolestuneena, että joillakin aloilla on tapahtunut viivästymistä, ja vetoaa kaikkiin osapuoliin tavaroiden vapaata liikkuvuutta helpottavien standardien laatimiseksi näillä aloilla.
Rahoitus
Neuvosto katsoo, että asianomaisten osapuolten olisi periaatteessa vastattava standardien laatimiskustannuksista itse. Se vahvistaa kuitenkin aikomuksensa antaa eurooppalaiselle standardoinnille kohdennettua yhteisön taloudellista tukea.
Kansainvälinen standardointi
Neuvosto vahvistaa pitävänsä tärkeänä sitoumuksia, jotka liittyvät Maailman kauppajärjestön kaupan teknisiä esteitä koskevaan sopimukseen (TBT-sopimukseen). Neuvosto vetoaa Euroopan unionin kauppakumppaneihin, jotta ne sitoutuisivat kansainväliseen standardointiin, käyttäisivät sellaisia sääntelymalleja, joihin voidaan yhdistää standardeja, ja edistäisivät kansallisten ja kansainvälisten standardien välistä johdonmukaisuutta.
Eri osapuolten, kuten työntekijöiden, kuluttajien ja ympäristönsuojelun etujärjestöjen, on voitava osallistua täysipainoisesti standardointiprosessiin laadittaessa standardeja kansainvälisellä tasolla.
Neuvosto pyytää komissiota laatimaan jäsenvaltioita kuullen suuntaviivat kansainvälisissä yhteyksissä toteutettavalle eurooppalaiselle standardointipolitiikalle.
ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT
Neuvoston päätelmät, annettu 21. ja 22. joulukuuta 2004, komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 18. lokakuuta 2004 antaman tiedonannon johdosta, joka koskee eurooppalaisen standardoinnin asemaa yhteisön politiikassa ja lainsäädännössä [KOM(2004) 674 lopullinen - ei julkaistu EUVL:ssä]. Komission antaman, eurooppalaisen standardoinnin asemaa yhteisön politiikassa ja lainsäädännössä koskevan tiedonannon johdosta neuvosto antoi joulukuussa 2004 päätelmät, joissa se
Neuvoston päätelmät, annettu 1. maaliskuuta 2002, standardoinnista [EYVL C 66, 15.3.2002].
Neuvosto toteaa vuoden 2002 päätelmissään olevansa tyytyväinen komission vuonna 2001 antamaan kertomukseen. Neuvosto toistaa, että viranomaisten on tarpeen tunnustaa standardoinnin strateginen merkitys. Lisäksi se toteaa tyytyväisenä ehdokasvaltioiden ja niiden kansallisten stanardointielinten edistymisen.
Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille neuvoston ja Euroopan parlamentin vuonna 1999 hyväksymiä eurooppalaista standardointia koskevia päätöslauselmia seuranneista toimista [KOM(2001) 527 lopullinen - Ei julkaistu EYVL:ssä].
Neuvoston 18. kesäkuuta 1992 antama päätöslauselma, joka koskee eurooppalaisen standardoinnin merkitystä Euroopan taloudessa [EYVL C 173, 9.7.1992].
Neuvoston 7. toukokuuta 1985 antama päätöslauselma, joka koskee uutta lähestymistapaa teknisen yhdenmukaistamisen ja standardoinnin alalla [EYVL C 136, 4.6.1985].
Viimeisin päivitys 08.12.2005