Lisämaksut maito- ja maitotuotealalla (maitokiintiöt)

Vuonna 1984 käyttöön otettujen maitoalan lisämaksujen tarkoituksena on vähentää maidon ja maitotuotteiden kysynnän ja tarjonnan välistä epätasapainoa ja siitä johtuvaa rakenteellista ylijäämää. Jäsenvaltiot suorittavat nämä maksut Euroopan maatalouden tukirahastolle (maataloustukirahasto) ylitettyään kansallisen viitemäärän tai kansallisen kiintiön.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1788/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta (ks. muutossäädökset).

TIIVISTELMÄ

Kaupan pidettäviin lehmänmaitoon ja muihin maitotuotteisiin sovelletaan 1. huhtikuuta 2008 alkaen maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä.

Viitemäärät

Asetuksessa vahvistetaan jokaiselle jäsenvaltiolle lehmänmaitoa ja muita maitotuotteita koskevat viitemäärät 11 perättäiselle 12 kuukauden jaksolle 1. huhtikuuta 2004 alkaen. Viitemäärät jaetaan sitten jokaisen jäsenvaltion tuottajan kesken.

Maksun periaate

Joka vuosi, kun kaupan pidettävät lehmänmaito tai muut tuotteet ylittävät viitemäärät, jäsenvaltiot perivät maanviljelijöiltä maksun tuotetuista lisämääristä.

Maksuksi 100 kilogrammalta maitoa on vahvistettu 33,27 euroa kautena 2004/2005, 30,91 euroa kautena 2005/2006, 28,54 euroa kautena 2006/2007 ja 27,83 euroa kautena 2007/2008 ja sitä seuraavina kausina.

Jos tuottaja ylittää jäsenvaltion myöntämän kiintiön, hän suorittaa maksuosuutensa. Jäsenvaltiot maksavat sitten nämä maksut Euroopan maatalouden tukirahastolle (maataloustukirahasto).

Jäsenvaltiot, jotka ovat yhteisön ensisijaisia maksuvelvollisia, joutuvat maksamaan 99 prosenttia maataloustukirahastolle suoritettavasta määrästä 16. lokakuuta ja 30. marraskuuta välisenä aikana kyseessä olevan kahdentoista kuukauden jakson jälkeen.

Tuottajalla voi olla käytössään yksi tai kaksi tuottajakohtaista viitemäärää, joista toinen on toimitusta ja toinen suoramyyntiä varten. Jäsenvaltiot vahvistavat ennen 1. päivää kesäkuuta 2004 kullekin tuottajalle hänen 1. päivän huhtikuuta 2003 ja 31. päivän maaliskuuta 2004 välisenä aikana toteutuneen tuotantonsa perusteella tuottajakohtaiset määrät (kiintiöt). Tätä viitemäärää voidaan korottaa suomalaisten tuottajien osalta 200 000 tonnin kansallisen enimmäismäärän rajoissa. Niiden valtioiden osalta, joista tuli Euroopan unionin jäseniä vuosina 2004 ja 2007, kahdentoista kuukauden jaksot viitemäärien vahvistamista varten vaihtelevat ja sijoittuvat maakohtaisesti 1. huhtikuuta 2004 ja 31. maaliskuuta 2007 väliselle ajalle.

Maksun hallinnointi ja laskeminen

Maksu hallinnoidaan erikseen toimituksen ja suoramyynnin osalta. Maidon toimitusta varten kukin tuottaja saa kiintiötään vastaavan rasvapitoisuuden viitemäärän. Jos todellinen rasvapitoisuus eroaa viitemäärästä, toimituksia mukautetaan vastaavasti. Kunkin tuottajan maksuosuus vahvistetaan jäsenvaltion päätöksellä sen jälkeen kun toimituksiin osoitetun kansallisen kiintiön käyttämätön osa on mahdollisesti jaettu uudelleen. Jalostusyritys perii maksut tuottajilta ja maksaa ne jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Suoramyynnin osalta tuottajat suorittavat maksut suoraan jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Jos tuottajien maksama osuus osoittautuu suuremmaksi kuin jäsenvaltion maksuosuus maataloustukirahastolle, jäsenvaltio voi korvata tai jakaa liikaa maksetut määrät alan rakenteiden uudistamiseksi tai ympäristön parantamiseksi.

Kansallinen varanto

Kullakin jäsenvaltiolla on kansallinen varantonsa, joka on peräisin erityisesti tuottajan tuotannosta luopumisen vuoksi vapautetuista kiintiöistä ja tuottajien välisistä siirroista tehdyistä pidätyksistä. Jäsenvaltiot voivat jakaa nämä käyttämättömät määrät uudelleen objektiivisin perustein valitsemilleen tuottajaluokille.

Tuotannosta luopuminen

Jos tuottaja ei tuota maitoa 12 kuukauden jakson aikana eikä valmistaudu aloittamaan tuotantoa uudelleen, hänelle osoitetut määrät siirtyvät kansalliseen varantoon ennen seuraavan kalenterivuoden huhtikuun 1. päivää. Jos tuottaja aloittaa tuotannon uudelleen ennen seuraavan 12 kuukauden jakson päättymistä, tuottajakohtainen viitemäärä palautetaan hänelle kokonaan tai osittain. Jos tuottaja ei 12 kuukauden jakson aikana pidä kaupan vähintään 70:tä prosenttia viitemäärästään, jäsenvaltio voi tehdä päätöksen käyttämättömien määrien siirtämisestä kansalliseen varantoon kokonaan tai osittain.

Kiintiöiden väliaikaiset siirrot

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä kiintiöiden väliaikaiset siirrot tuottajalta toiselle päättämiensä yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Kiintiöiden siirrot maa-alueiden mukana

Viitemäärät siirretään myynnin tai perinnön kautta taikka muulla tavoin jäsenvaltioiden päättämien sääntöjen mukaisesti ja ottaen huomioon maidontuotantoon käytetyt pinta-alat. Jos siirtäminen tapahtuu vuokrasopimuksella tai muulla sitä vastaavalla tavalla, jäsenvaltiot voivat päättää myöntää kiintiöt yksinomaan tuottajille ja kieltää niiden siirtämisen maatilan kanssa samaan aikaan. Jos siirto tapahtuu viranomaisten hyväksi tai muuhun kuin maatalouskäyttöön. jäsenvaltion on turvattava osapuolten edut, muun muassa tuottajan mahdollisuus jatkaa toimintaansa.

Erityiset siirtotoimenpiteet

Alan rakenneuudistuksen helpottamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi jäsenvaltiot voivat esimerkiksi toteuttaa ilman vastaavien maa-alueiden siirtoa tapahtuvia siirtoja maksamalla korvauksia tuottajille, jotka lopettavat tuotannon kokonaan tai osittain, tai keskittämällä ja valvomalla ilman maa-alueiden siirtoa tehtäviä siirtoja koskevia tarjouksia ja hakemuksia taikka määrittelemällä objektiivisin perustein ne alueet ja keräilyvyöhykkeet, joilla sallitaan tuotantorakenteen parantamiseksi viitemäärien siirrot ilman maa-alueiden siirtämistä.

Komiteamenettely

Komissiota avustaa maidon ja maitotuotteiden hallintokomitea (FR), jonka muodostavat yksi Euroopan komission edustaja ja yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta.

Taustaa

Huhtikuun 2. päivästä 1984 lähtien on kaikille jäsenvaltioille asetettu yhteisön kiintiöjärjestelmän mukaisesti kansallinen maidon tuotantokynnys. Lisäksi järjestelmällä on otettu käyttöön maksu, joka on maksettava suoraan kulutukseen kerätyistä tai myydyistä takuukynnyksen ylittävistä maitomääristä. Järjestelmän soveltamista on pidennetty useaan otteeseen muun muassa asetuksella (ETY) N:o 3950/92 ja asetuksella (EY) N:o 1255/99. Nyt käsiteltävässä asetuksessa otetaan käyttöön yksinkertaistettu menettely, jossa otetaan huomioon saatu kokemus.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission asetus (EY) N:o 607/2007, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 liitteessä I markkinointivuodeksi 2006/2007 vahvistettujen kansallisten viitemäärien jaosta toimituksiin ja suoramyyntiin (EUVL L 141, 2.6.2007).

Komission asetus (EY) N:o 927/2006, annettu 22 päivänä kesäkuuta 2006 , neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 1 artiklan 4 kohdassa säädetyn erityisen rakenneuudistusvarannon vapauttamisesta (EUVL L 170, 23.6.2006).

Komission asetus (EY) N:o 595/2004, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2004, maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1788/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 94, 31.3.2004). Ks. konsolidoitu toisinto (pdf-muodossa).

See also

Lisätietoja maidosta ja maitotuotteista Euroopan unionissa (EN) (pdf).

Viimeisin päivitys 07.03.2008