Eurooppalainen suojelumääräys – rikoksen uhrien suojeleminen EU:ssa

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

Direktiivi 2011/99/EU — Eurooppalainen suojelumääräys

TIIVISTELMÄ

DIREKTIIVIN TARKOITUS

• Direktiivillä varmistetaan, että erityisesti perheväkivallan tai vaanimisen uhrin suojelu rikoksen tekijöiltä jatkuu hänen muuttaessaan toiseen EU-maahan.
• Siinä vahvistetaan säännöt, joiden nojalla EU-maan tuomari tai vastaava viranomainen voi antaa eurooppalaisen suojelumääräyksen suojelun kohteena olevan henkilön muuttaessa toiseen EU-maahan.
• Yhdessä direktiivin kanssa sovelletaan asetusta (EU) N:o 606/2013, jossa otetaan käyttöön yksinkertainen todistusmenettely, jonka avulla yhdessä EU-maassa annettu suojelumääräys voidaan nopeasti ja helposti tunnustaa toisessa EU-maassa.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

Eurooppalainen suojelumääräys voidaan antaa vain, jos määräyksen antaneessa EU-maassa on aiemmin määrätty suojelutoimenpide, jolla vaaraa aiheuttavalle henkilölle on asetettu yksi tai useampi seuraavista kielloista tai rajoituksista:

• kielto mennä tiettyihin paikkoihin tai määritellyille alueille, joilla suojeltava henkilö asuu tai vierailee
• kaikenlaista yhteydenpitoa suojeltavaan henkilöön koskeva kielto tai sen rajoittaminen, mukaan lukien yhteydenpito puhelimitse, sähköpostitse tai postitse, telekopiointilaitteella tai muilla keinoin, tai
• kielto lähestyä suojeltavaa henkilöä määriteltyä etäisyyttä lähemmäksi tai tällaisen lähestymisen rajoittaminen.

Eurooppalaisen suojelumääräyksen antaminen

Määräys annetaan muun muassa seuraavin edellytyksin:

• kun suojeltava henkilö päättää asua tai jo asuu toisessa EU-maassa tai kun hän päättää oleskella tai jo oleskelee toisessa EU-maassa
• suojeltavan henkilön on itse pyydettävä määräystä
• vaaraa aiheuttavalle henkilölle on annettava oikeus tulla kuulluksi ja oikeus hakea muutosta suojelutoimenpiteeseen, jos hänelle ei ole myönnetty näitä oikeuksia ennen alkuperäisen suojelutoimenpiteen määräämistä.

Määräystä voidaan pyytää joko siinä EU-maassa, jossa suojeltava henkilö kyseisellä hetkellä asuu tai oleskelee (täytäntöönpanovaltio) tai siinä, jossa määräys annetaan (määräyksen antanut valtio).

Määräyksen tunnustamisesta kieltäytyminen

Täytäntöönpanovaltio voi kieltäytyä tunnustamasta määräystä muun muassa seuraavin perustein:

• määräys on puutteellinen, tai sitä ei ole täydennetty täytäntöönpanovaltion asettamassa määräajassa
• suojelutoimenpide liittyy tekoon, joka ei ole täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan rikos
• suojelutoimenpiteellä ei ole asetettu yhtä tai useampaa edellä mainituista kielloista tai rajoituksista.

Jos täytäntöönpanovaltio kieltäytyy tunnustamasta määräystä, sen on

• ilmoitettava viipymättä kielteinen päätöksensä ja sen perusteet suojeltavalle henkilölle ja määräyksen antaneelle valtiolle
• ilmoitettava suojeltavalle henkilölle mahdollisuudesta pyytää suojelutoimenpiteen määräämistä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti
• ilmoitettava suojeltavalle henkilölle kaikista perusteista, joita tällä on päätöstä koskevaan muutoksen hakemiseen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Määräykseen täytäntöönpano

Täytäntöönpanovaltio vastaa toimenpiteiden määräämisestä ja toteuttamisesta määräyksen täytäntöön panemiseksi. Jos määräystä rikotaan, se voi

• määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia ja toteuttaa minkä tahansa muun toimenpiteen, jos rikkominen on täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaan rikos
• tehdä muita kuin rikosoikeudellisia päätöksiä, jotka liittyvät rikkomiseen
• toteuttaa kiireellisiä ja väliaikaisia toimenpiteitä rikkomisen lopettamiseksi, kunnes määräyksen antanut valtio on tehnyt päätöksensä.

MISTÄ ALKAEN DIREKTIIVIÄ SOVELLETAAN?

Direktiivi tuli voimaan 10. tammikuuta 2012. EU-maiden oli saatettava se osaksi kansallista lainsäädäntöään viimeistään 11. tammikuuta 2015.

TAUSTAA

Ks. uhreja käsittelevä osio Euroopan komission oikeussivustolla.

SÄÄDÖS

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/99/EU, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eurooppalaisesta suojelumääräyksestä (EUVL L 338, 21.12.2011, s. 2–18)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 606/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, yksityisoikeuden alalla määrättyjen suojelutoimenpiteiden vastavuoroisesta tunnustamisesta (EUVL L 181, 29.6.2013, s. 4–12)

Viimeisin päivitys: 25.01.2016