EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document E2013C0464

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 464/13/KOL, annettu 27 päivänä marraskuuta 2013 , valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 91. kerran lisäämällä niihin uusi luku valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä joulukuuta 2013 ( ”vuoden 2013 pankkisuuntaviivat” )

EUVL L 264, 4.9.2014, p. 6–21 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/dec/2013/464/oj

4.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 264/6


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 464/13/KOL,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2013,

valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 91. kerran lisäämällä niihin uusi luku valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä joulukuuta 2013 (”vuoden 2013 pankkisuuntaviivat”)

EFTAn VALVONTAVIRANOMAINEN, JÄLJEMPÄNÄ ’VALVONTAVIRANOMAINEN’, joka

ottaa huomioon valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

Valvontaviranomainen pitää tarpeellisena antaa suuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin.

Euroopan komissio hyväksyi 1 päivänä heinäkuuta 2013 tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä elokuuta 2013 (”vuoden 2013 pankkitiedonanto”) (1).

Tiedonannolla on merkitystä myös Euroopan talousalueelle.

ETA-sopimuksen 1 artiklassa määritellyn yhdenmukaisuuden tavoitteen mukaisesti ETA:n valtiontukisääntöjen yhtenäinen soveltaminen on varmistettava koko Euroopan talousalueella.

ETA-sopimuksen liitteen XV sivulla 11 olevan otsikon ”YLEISTÄ” alla olevan II kohdan mukaan valvontaviranomaisen on komissiota kuultuaan annettava säädökset, jotka vastaavat Euroopan komission antamia säädöksiä.

Valvontaviranomainen on kuullut asiasta Euroopan komissiota 14 päivänä elokuuta 2013 ja EFTA-valtioita 14 päivänä marraskuuta 2013 päivätyillä kirjeillä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan valtiontuen suuntaviivoja lisäämällä niihin uusi luku valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä joulukuuta 2013 (”vuoden 2013 pankkisuuntaviivat”).

Uusi luku on tämän päätöksen liitteessä.

2 artikla

Ainoastaan päätöksen englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

Tehty Brysselissä 27 päivänä marraskuuta 2013.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Oda Helen SLETNES

Puheenjohtaja

Sverrir Haukur GUNNLAUGSSON

Kollegion jäsen


(1)  EUVL C 216, 30.7.2013, s. 1.


LIITE

VIII OSA — VÄLIAIKAISET FINANSSIKRIISIÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT

Suuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä joulukuuta 2013 (”vuoden 2013 pankkisuuntaviivat”)  (1)

1.   JOHDANTO

1)

Finanssikriisin alusta lähtien EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, on antanut viidet valtiontukisuuntaviivat, jäljempänä ’kriisisuuntaviivat’, ja voimassaolon jatkamista koskevat suuntaviivat vuosina 2011 ja 2012. (2) Niissä selostetaan yksityiskohtaisesti perusteita, joita sovelletaan tutkittaessa, soveltuuko finanssikriisin aikana alan yrityksille myönnettävä valtiontuki Euroopan talousalueelle (ETA) Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan vaatimusten mukaisesti.

2)

Kriisisuuntaviivoissa laaditaan kattava kehys finanssisektoria tukeville koordinoiduille toimille. Näin varmistetaan rahoitusvakaus samalla kun minimoidaan pankkien keskinäisen ja ETA-valtioiden välisen kilpailun vääristyminen. Niissä määritetään valtiontuen saamisen edellytykset ja vaatimukset, joiden on täytyttävä, jotta tällainen tuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan sopimuksessa esitettyjen valtiontuen periaatteiden mukaisesti. Finanssisektorille myönnettävää julkista tukea koskevia valtiontukisääntöjä on päivitetty kriisisuuntaviivoissa säännöllisesti, jotta on voitu sopeutua muuttuviin tarpeisiin kriisin kehittyessä. Viimeaikaisen kehityksen vuoksi kriisisuuntaviivoja on jälleen päivitettävä.

Oikeusperusta

3)

Kriisisuuntaviivoissa ja kaikissa yksittäisissä päätöksissä tukitoimenpiteistä ja -ohjelmista, jotka kuuluvat näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, on oikeusperustana ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohta, jossa poikkeuksellisesti sallitaan tuki EFTA-valtion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

4)

Kriisin alusta lähtien finanssisektorin ongelmia on pyritty ratkaisemaan merkittävillä toimilla. Kriisin kehittyminen on vaatinut vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevien joidenkin valtiontukisäännösten mukauttamista. Samalla on kuitenkin säilytetty mahdollisuus saada poikkeustapauksissa huomattava määrä julkista tukea. Finanssi- ja rahapoliittisten välineiden poikkeuksellisen laajalla käyttöönotolla on osaltaan estetty kriisin paheneminen entisestään, mutta talouden elpyminen on ollut hyvin heikkoa ja epätasaista Euroopan talousalueella. Joidenkin ETA-valtioiden finanssisektorilla on edelleen pidempiaikaisen rahoituksen saatavuuteen ja omaisuuserien laatuun liittyviä haasteita, jotka johtuvat talouden taantumasta sekä julkisen tai yksityisen sektorin velkaantumisen vähentämisestä. Rahoitusmarkkinoilla on edelleen paineita, ja vaarana ovat laajemmat kielteiset heijastusvaikutukset.

5)

Jatkuvat jännitteet valtionvelkamarkkinoilla osoittavat selvästi epävakauden jatkuvan rahoitusmarkkinoilla. ETA:n rahoitusalan voimakas yhdentyminen ja keskinäinen riippuvuus aiheuttavat edelleen huolestumista tartuntavaarasta markkinoilla. Rahoitusmarkkinoiden huomattavan epävakauden, talouden näkymien epävarmuuden ja niistä johtuvan EFTA-valtioiden talouden vakavan häiriön riskin vuoksi on perusteltua säilyttää EFTA-valtioiden turvaverkkona mahdollisuus soveltaa finanssimarkkinoilla kriisiin liittyviä tukitoimenpiteitä ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

6)

Finanssimarkkinoiden jatkuvan paineen ja laajempien kielteisten heijastusvaikutusten riskin vuoksi valvontaviranomainen katsoo, että edellytykset perussopimuksen 61 artiklan 3 kohdan b alakohdan soveltamiseksi finanssialan valtiontukeen täyttyvät yhä. Kyseisen poikkeuksen soveltaminen on kuitenkin mahdollista ainoastaan niin kauan kuin kriisitilanne jatkuu ja koko rahoitusjärjestelmän vakaus on sen vuoksi uhattuna aidosti poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi.

Rahoitusvakaus on tärkein tavoite

7)

Rahoitusvakaus on ollut valvontaviranomaisen tärkein tavoite sen laatiessa kriisisuuntaviivoja ja toteuttaessa muita finanssikriisin ratkaisemiseen tähtääviä toimia. Samalla on pyritty minimoimaan valtiontuet ja kilpailun vääristyminen pankkien ja ETA-valtioiden välillä. Rahoitusvakauden säilyttämiseksi on estettävä luottolaitosten kaatumisesta muuhun pankkijärjestelmään mahdollisesti kohdistuvat huomattavat kielteiset heijastusvaikutukset. Lisäksi on varmistettava, että pankkijärjestelmä kokonaisuudessaan jatkaa reaalitalouden riittävää luototusta. Rahoitusvakaudella on keskeinen asema, kun valvontaviranomainen arvioi finanssisektorille myönnettyä valtiontukea näiden suuntaviivojen mukaisesti. Valvontaviranomainen ottaa arviota laatiessaan huomioon kriisin muuttumisen akuutista, koko järjestelmän kattavasta häiriöstä syvemmiksi talouden ongelmiksi joissakin ETA:n osissa, mikä kasvattaa ETA-markkinoiden pirstaloitumisen riskiä.

8)

Tämä tärkein tavoite otetaan huomioon paitsi vaikeuksissa olevien pankkien mahdollisuuksissa saada tarpeen tullen valtiontukea rahoitusvakauden säilyttämiseksi myös tavassa, jolla rakenneuudistussuunnitelmia arvioidaan. Tässä yhteydessä on korostettava, että rahoitusvakautta ei voida varmistaa ilman tervettä rahoitussektoria. Pääoman hankkimista koskevia suunnitelmia on sen vuoksi arvioitava tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa sen varmistamiseksi, että vakaalla ja kestävällä perustalla oleva elinkelpoisuus voidaan palauttaa kohtuullisessa ajassa; muuten vaikeuksissa olevan rahoituslaitoksen toiminta on lopetettava asianmukaisella tavalla.

9)

Soveltaessaan valtiontukisääntöjä yksittäistapauksiin valvontaviranomainen kuitenkin ottaa huomioon makrotaloudellisen ympäristön, joka vaikuttaa sekä pankkien elinkelpoisuuteen että yksittäisen EFTA-valtion reaalitalouden tarpeeseen saada jatkossakin luottoja terveiltä pankeilta. Valvontaviranomainen ottaa pankkien rakenneuudistussuunnitelmia arvioidessaan edelleen huomioon kunkin pankin ja EFTA-valtion erityispiirteet. Valvontaviranomainen laatii erityisesti oikeasuhteisen arvion pankkien pitkän aikavälin elinkelpoisuudesta, kun valtiontuen tarve johtuu valtionvelkakriisistä eikä liiallisesta riskinotosta (3). Se ottaa arviossaan huomioon, että Euroopan talousalueella on säilytettävä tasapuoliset kilpailuolosuhteet ja tarkkailtava erityisesti vastuunjaon kehitystä Euroopan talousalueella.

10)

Jos suuri osa EFTA-valtion finanssisektorista on rakenneuudistuksen tarpeessa, valvontaviranomainen pyrkii noudattamaan koordinoitua lähestymistapaa arvioidessaan yksittäisten pankkien rakenneuudistussuunnitelmia, jotta voidaan saavuttaa koko rahoitusjärjestelmän kattavia tuloksia. Valvontaviranomainen on soveltanut tätä lähestymistapaa erityisesti niihin EFTA-valtioihin, joissa toteutetaan talouden sopeutusohjelmaa. Valvontaviranomaisen olisi otettava huomioon erityisesti yksittäisten rahoituslaitosten rakenneuudistusten kokonaisvaikutukset sektoritasolla (esimerkiksi markkinarakenteen muutokset) ja koko taloudessa. Erityisen tärkeää on vakaalla ja kestävällä perustalla oleva reaalitalouden riittävä luototus.

11)

Kun valvontaviranomainen arvioi vastuunjakoa sekä kilpailun vääristymistä rajoittavia toimenpiteitä, se tarkastelee myös ehdotettujen toimien, mukaan lukien omaisuuden myyminen, toteutettavuutta ja vaikutuksia markkinoiden rakenteeseen ja niille pääsyn esteisiin. Samalla sen on varmistettava, että tiettyä tapausta tai EFTA-valtiota varten laaditut ratkaisut tukevat tavoitteena olevaa ETA-valtioiden välisten suurten epätasapainotilojen ennalta ehkäisyä. Muuten on vaarana ETA-markkinoiden entistä voimakkaampi pirstaloituminen ja finanssimarkkinoiden epävakaus, jotka haittaavat talouden elpymistä Euroopan talousalueella.

Sääntelykehyksen kehitys ja kriisisuuntaviivojen tarkistamisen tarpeellisuus

12)

Kriisin alusta alkaen Euroopan unioni on tehnyt toimielimiin ja säännöksiin useita muutoksia, joilla pyritään parantamaan finanssisektorin häiriönsietokykyä ja parantamaan pankkikriisien ennaltaehkäisyä, hallintaa ja ratkaisemista. Eurooppa-neuvosto on sitoutunut aloitteisiin, joilla talous- ja rahaliitto saadaan vakaammalle perustalle luomalla pankkiunioni, jonka ensimmäisessä vaiheessa otetaan käyttöön yhteinen valvontamekanismi (YVM) ja yhteinen kriisinratkaisumekanismi, jota sovelletaan YVM:ään osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneisiin luottolaitoksiin. Jäsenvaltiot ovat myös sopineet ottavansa käyttöön vakausmekanismin, jonka kautta siihen osallistuville maille ja niiden pankeille voidaan tarpeen tullen myöntää varoja. Näiden suuntaviivojen hyväksyntään mennessä ei ole tehty päätöstä mahdollisesta ETA:n EFTA-valtioiden osallistumisesta pankkiunionin perustamiseen liittyviin aloitteisiin. (4)

13)

Kyseiset toimenpiteet on väistämättä toteutettava asteittain, jotta esimerkiksi lainsäädäntö ehtii tulla voimaan ja pankkien kriisinratkaisurahastoon kertyy varoja. Osa toimenpiteistä rajoittuu euroalueelle. Talouden elpymisvauhdin erot ETA-alueella, tarve vakauttaa julkisen ja yksityisen sektorin velan määrä ja vähentää sitä sekä finanssisektorin jäljellä olevat heikot kohdat ovat johtaneet finanssimarkkinoiden jatkuviin jännitteisiin ja pirstaloitumiseen sekä kasvaviin vääristymiin ETA-markkinoilla. ETA-markkinoiden eheyttä on tämän vuoksi suojattava muun muassa vahvistamalla valtiontukijärjestelmää. Kriisisuuntaviivoja mukauttamalla voidaan auttaa varmistamaan sujuva siirtyminen tulevaan järjestelmään, joka perustuu komission ehdotukseen (5) direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä, jäljempänä ’pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi’. Uudella järjestelmällä markkinoille tarjotaan selkeämpi toimintaympäristö. Mukautetuilla kriisisuuntaviivoilla voidaan myös varmistaa kaikkien valtiontukea ETA-markkinoilla saavien pankkien määrätietoisempi rakenneuudistus ja tehokkaampi vastuunjako.

14)

Finanssisektorin valtiontukien valvonta on joskus vuorovaikutuksessa EFTA-valtioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten velvollisuuksien kanssa. Joissakin tapauksissa toimivaltaiset valvontaviranomaiset voivat vaatia mukautuksia esimerkiksi hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin (corporate governance) sekä palkitsemiskäytänteisiin, jotka usein määritetään rakenneuudistussuunnitelmissa. Näissä tapauksissa on paitsi säilytettävä valvontaviranomaisen yksinomainen toimivalta valtiontukien valvonnassa myös koordinoitava valvontaviranomaisen ja toimivaltaisten valvontaviranomaisten toimet. Koska sääntely- ja valvontaympäristö kehittyy ETA-alueella ja erityisesti euroalueella koko ajan, EFTAn valvontaviranomainen toimii nyt ja tulevaisuudessa tiiviissä yhteistyössä muiden valvontaviranomaisten kanssa varmistaakseen kaikkien asianomaisten viranomaisten tehtävien ja vastuualueiden sujuvan vuorovaikutuksen.

Vastuunjako

15)

Kriisisuuntaviivoissa todetaan selvästi, että valtiontukien valvonnan yleisperiaatteita noudatetaan myös kriisin aikana. Jotta kilpailun vääristymistä voidaan rajoittaa pankkien välillä ja kaikissa ETA-valtioissa ja estää moraalikato, tuki olisi rajoitettava välttämättömään ja tuensaajan olisi osallistuttava rakenneuudistuskustannuksiin asianmukaisella omalla osuudella. Pankin ja sen osakkeenomistajien olisi osallistuttava rakenneuudistukseen mahdollisimman paljon omilla varoillaan. (6) Valtion tuki olisi myönnettävä ehdoin, joissa pankkiin sijoituksia tehneiltä edellytetty vastuunjako on asianmukainen.

16)

Tutkiessaan pankeille myönnetyn tuen soveltuvuutta valvontaviranomainen on vaatinut kriisin alusta alkaen ainakin vähimmäistason vastuunjakoa suhteessa pankkien saamaan tukeen. Se toteutetaan erityisesti kattamalla tappioita käytettävissä olevalla pääomalla ja maksamalla valtion tukitoimista asianmukainen korvaus. Pankin varojen ulosvirtaamisen estämiseksi valvontaviranomainen on myös antanut säännöt hybridi-instrumenttien takaisinostosta sekä osinkojen ja kuponkikoron maksamisen kieltämisestä. Valvontaviranomainen ei kuitenkaan pitänyt tarkoituksenmukaisena asettaa ennalta oman osallistumisen raja-arvoja tai muita vaatimuksia. (7)

17)

Kriisin alkuvaiheessa ETA-valtiot eivät yleensä ylittäneet ennalta asetettujen vastuunjaon raja-arvojen osalta valtiontukisäännöissä määrättyjä minimivaatimuksia, eikä velkojien edellytetty osallistuvan luottolaitosten pelastamiseen rahoitusvakauden säilyttämisen vuoksi.

18)

Valtionvelkakriisi on kuitenkin osoittanut selvästi, että tällä tavoin ei voida pitkällä aikavälillä varmistaa rahoitusvakautta etenkään niissä ETA-valtioissa, joissa pankkien pelastamisen kustannukset heikentävät selvästi julkisen talouden rahoitusasemaa. Jotkin ETA-valtiot ovatkin joutuneet ylittämään valtiontukisäännöissä asetetut minimivaatimukset ja antamaan uutta lainsäädäntöä tiukemmista vastuunjaon ennakkovaatimuksista. Tämä kehitys on johtanut erilaisiin vastuunjaon lähestymistapoihin ETA-valtioissa. Osa valtioista noudattaa valtiontukisääntöjen vähimmäisvaatimuksia ja osa on ylittänyt ne edellyttämällä sijoittajien tai velkojien osallistumista pankkien pelastamiseen. Nämä ETA-valtioiden erot suhtautumisessa vastuunjakoon ovat johtaneet pankkien rahoituskustannusten eriytymiseen riippuen siitä, kuinka todennäköisenä pidetään, että sijoittajia ja velkojia vaaditaan osallistumaan pankkien pelastamiseen ETA-valtion julkisen talouden tilan vuoksi. Erilaiset lähestymistavat uhkaavat ETA-markkinoiden eheyttä ja voivat vaarantaa tasapuolisen toimintaympäristön, joka valtiontukien valvonnalla pyritään turvaamaan.

19)

Edellä kuvatun kehityksen vuoksi vastuunjaon vähimmäisvaatimuksia olisi tiukennettava. Ennen kuin pankille myönnetään rakenneuudistustukea joko pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan toimenpiteen muodossa, pankin olisi toteutettava kaikki pääomaa muodostavat toimet, mukaan lukien huonommassa etuoikeusasemassa olevan velan muuntaminen omaksi pääomaksi. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että perusoikeuksia noudatetaan eikä rahoitusvakautta vaaranneta. Koska rakenneuudistustukea tarvitaan estämään pankin mahdollinen hallitsematon konkurssi, tuen rajoittamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään vastuunjakoa koskevia toimenpiteitä olisi noudatettava riippumatta siitä, kuinka vakavarainen pankki on prosessin alussa. Tämän vuoksi EFTA-valtioiden on ennen rakenneuudistustuen myöntämistä pankille varmistettava, että pankin osakkeenomistajat ja huonommassa etuoikeusasemassa olevan pääoman haltijat osallistuvat vastuunjaon edellyttämällä tavalla pankin pääomittamiseen, tai annettava tarvittava asiaa koskeva lainsäädäntö.

20)

Periaatteessa kilpailun vääristymisen rajoittamiseen tähtäävien toimien soveltaminen riippuu vastuunjaon laajuudesta, ja niiden yhteydessä otetaan myös huomioon tukea saavien pankkien pääomittamista koskevan vastuunjaon kehittyminen Euroopan talousalueella. Muiden tekijöiden pysyessä ennallaan vastuunjaon lisääminen vähentää näin ollen tarvetta toteuttaa kilpailun vääristymistä rajoittavia toimia. Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimet olisi joka tapauksessa suunniteltava siten, että tavoitteena on mahdollisimman pitkälle se markkinatilanne, joka olisi syntynyt tuensaajan poistuessa markkinoilta ilman tukea.

Tuloksellinen rakenneuudistusmenettely ja sääntelykehyksen ajanmukaistamisen jatkaminen

21)

On tarpeen säilyttää tietyt pankkien tukemisessa käytettävät järjestelyt, jotta jatkossakin voidaan ratkaista finanssimarkkinoiden myllerryksen aiheuttamat ongelmat. Joitakin menettelyjä ja ehtoja olisi kuitenkin parannettava ja kehitettävä edelleen. On myös tarpeen jatkaa sääntelykehyksen mukauttamista markkinoiden kehityksen mukaisesti. Tämä prosessi aloitettiin kesäkuussa 2010 korottamalla takausmaksua (8), ja sitä jatkettiin voimassaolon jatkamista koskevilla vuoden 2011 suuntaviivoilla (9).

22)

Vuoden 2008 pankkisuuntaviivat antoivat EFTA-valtioille mahdollisuuden ottaa pelastussuunnitelmat käyttöön, mutta samalla säilytettiin myös mahdollisuus toteuttaa tapauskohtaisia toimia. Laaja finanssikriisi on johtanut yleiseen luottamuksen murenemiseen koko ETA:n finanssisektorilla ja muun muassa pankkien välisten markkinoiden tyrehtymiseen. Tämän vuoksi valvontaviranomainen päätti, että se hyväksyy pelastustoimet ja pääomapohjan vahvistamiseen tähtäävät järjestelmät sekä kaikki muut tarvittavat EFTA-valtioiden toimet, joilla turvataan rahoitusjärjestelmän vakaus. Sekä takauksina että pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevina toimenpiteinä tilapäisesti hyväksytyllä pelastamistuella onnistuttiin välttämään paniikki ja palauttamaan markkinoiden luottamus.

23)

Muuttuneissa markkinaolosuhteissa on kuitenkin vähemmän tarvetta rakenteellisille pelastamistoimille, jotka perustuvat pelkästään oletukseen, että käytännössä kaikki pankit on pelastettava. Tällöin lykätään perusteellista arviota rakenneuudistussuunnitelman todellisesta tarpeesta. Tämä lähestymistapa auttoi välttämään koko finanssisektorin peruuttamattoman romahduksen, mutta yksittäisten tuensaajien rakenneuudistustoimet toteutettiin usein viiveellä. Pankkien ongelmiin paneutuvien toimien viivästyminen on joissakin tapauksissa kasvattanut veronmaksajien kontolle jääviä menoja. Näissä suuntaviivoissa esitetyn periaatteen mukaan pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat toimet sallitaan vasta sitten kun pankin rakenneuudistussuunnitelma on hyväksytty. Tällä lähestymistavalla varmistetaan, että tarvittavan tuen määrä arvioidaan tarkemmin, pankin ongelmien syyt on analysoitu, niihin puututaan aikaisemmassa vaiheessa ja rahoitusvakaus on varmistettu. Takausjärjestelmiä voidaan edelleen käyttää likviditeetin tarjoamiseksi pankeille. Näillä järjestelmillä voidaan kuitenkin tarjota likviditeettiä ainoastaan niille pankeille, joilla ei ole toimivaltaisen valvontaviranomaisen (10) määrittelemää pääomavajetta.

24)

Näissä suuntaviivoissa esitetään tarvittavat muutokset parametreihin, joilla pankeille myönnettävän kriisiin liittyvän valtiontuen soveltuvuutta arvioidaan 1 päivästä joulukuuta 2013. Erityisesti näissä suuntaviivoissa

a)

korvataan vuoden 2008 pankkisuuntaviivat ja annetaan ohjeita maksuvalmiustuen soveltuvuuden kriteereistä;

b)

mukautetaan ja täydennetään pääomapohjan vahvistamista koskevia suuntaviivoja ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevia suuntaviivoja;

c)

täydennetään rakenneuudistussuuntaviivoja antamalla yksityiskohtaisemmat ohjeet osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien osallistumisesta vastuunjakoon;

d)

määritetään periaate, jonka mukaan pääomapohjan vahvistamista tai omaisuuserien suojaamista koskevia toimenpiteitä ei saa toteuttaa ennen kuin rakenneuudistuslupa on hyväksytty, ja ehdotetaan menettelyä kyseisten toimenpiteiden pysyvää hyväksyntää varten;

e)

annetaan ohjeita vaatimuksista, joiden mukaisesti arvioidaan likvidaatiotuen soveltuvuutta.

2.   SOVELTAMISALA

25)

Valvontaviranomainen soveltaa näissä suuntaviivoissa ja kaikissa kriisisuuntaviivoissa  (11) määritettyjä periaatteita ”luottolaitoksiin”, joita kutsutaan näissä suuntaviivoissa myös ”pankeiksi”  (12). Luottolaitokset ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa, minkä vuoksi yhden luottolaitoksen hallitsematon konkurssi voi vaikuttaa erittäin haitallisesti koko rahoitusjärjestelmään. Luottamus luottolaitoksiin voi romahtaa nopeasti, millä voi olla vakavia seuraamuksia niiden maksuvalmiudelle ja vakavaraisuudelle. Yhden rakenteeltaan monimutkaisen luottolaitoksen ongelmat voivat johtaa finanssisektorin systeemiseen stressiin, jolla voi puolestaan olla suuret negatiiviset vaikutukset koko talouteen. Luottolaitoksilla on muun muassa tärkeä rooli reaalitalouden luotottamisessa, minkä vuoksi niiden ongelmat voivat vaarantaa rahoitusvakauden.

26)

Valvontaviranomainen soveltaa tarpeen mukaan näissä suuntaviivoissa ja kaikissa kriisisuuntaviivoissa määritettyjä periaatteita soveltuvin osin neuvoston direktiivin 73/239/ETY (13) 6 artiklassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/83/EY (14) 4 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/78/EY (15) 1 artiklan b kohdassa tarkoitettuihin vakuutusyrityksiin.

27)

Näissä suuntaviivoissa tarkastellaan kaikkea tukea kyseisille EFTA-valtioon rekisteröityneille rahoituslaitoksille, jotka harjoittavat EFTA-valtiossa tai EU:n jäsenvaltiossa merkittävää toimintaa, tytäryhtiöt mukaan lukien.

3.   PÄÄOMAPOHJAN VAHVISTAMISTA JA ARVOLTAAN ALENTUNEITA OMAISUUSERIÄ KOSKEVAT TOIMENPITEET

28)

Pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevilla toimenpiteillä, mukaan lukien omaisuuserille myönnetyt takaukset, pyritään yleensä kattamaan pääomavaje. Näissä suuntaviivoissa pääomavajeella tarkoitetaan pääomavajetta, joka on todettu pääomittamishankkeessa, stressitestissä, omaisuuserien laadun tarkastelussa tai vastaavassa menettelyssä ETA:n, euroalueen tai kansallisella tasolla. Tarvittaessa toimivaltaisen valvontaviranomaisen on vahvistettava pääomavajeen olemassaolo. Tällainen julkinen tuki on yleensä luonteeltaan pysyvää, eikä sitä voida helposti purkaa.

29)

Tällaiset toimenpiteet ovat käytännössä peruuttamattomia ja tuki vaikuttaa sen myöntäneen EFTA-valtion julkiseen talouteen. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon valvontaviranomaisen päätöksentekokäytännön kriisin aikana valvontaviranomainen voi periaatteessa hyväksyä nämä toimenpiteet vasta sen jälkeen, kun asianomainen EFTA-valtio osoittaa, että kaikki mahdollinen on tehty kyseisen tuen rajoittamiseksi välttämättömään vähimmäismäärään. Tämän vuoksi EFTA-valtioita pyydetään toimittamaan pääoman hankkimista koskeva suunnitelma ennen rakenneuudistussuunnitelman toimittamista tai sen osana. Pääoman hankkimista koskevaan suunnitelmaan pitäisi sisältyä erityisesti pankin toteuttamat toimet pääoman hankkimiseksi sekä pankin osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien vastuunjakoon liittyvät potentiaaliset toimet.

30)

Pääoman hankkimista koskevan suunnitelman sekä omaisuuserien laadun perinpohjaisen tarkastelun ja tulevaisuuteen suuntautuvan vakavaraisuusarvion perusteella EFTA-valtion pitäisi pystyä yhdessä EFTAn valvontaviranomaisen ja toimivaltaisen valvontaviranomaisen kanssa määrittämään tarkasti pankin (jäljellä oleva) pääomavaje, joka on katettava valtiontuella. Valtiontuella katettava jäljellä oleva pääomavaje edellyttää rakenneuudistussuunnitelman toimittamista.

31)

Rakenneuudistustukea sisältävää rakenneuudistussuunnitelmaa arvioidaan jatkossakin rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella, lukuun ottamatta pääoman hankkimista ja vastuunjakoa koskevia vaatimuksia, jotka on sisällytettävä 32–34 kohdassa tarkoitetulla tavalla pääoman hankkimista koskevaan suunnitelmaan ja toimitettava ennen rakenneuudistussuunnitelmaa tai sen osana.

3.1   PÄÄOMAVAJEEN POISTAMINEN — RAKENNEUUDISTUSTUESTA TEHTÄVÄT ENNAKKOILMOITUKSET JA ILMOITUKSET

32)

Heti kun pääomavaje, joka todennäköisesti johtaa valtiontuen hakemiseen, on todettu, on toteutettava kaikki toimenpiteet vajeen korjaamisesta EFTA-valtiolle aiheutuvien menojen minimoimiseksi. Tämän vuoksi EFTA-valtioita kehotetaan ottamaan yhteys valvontaviranomaiseen ennakkoilmoitusvaiheessa. Ennakkoilmoitusvaiheen vapaaehtoisen yhteydenpidon aikana valvontaviranomainen antaa neuvoja siitä, miten rakenneuudistustuen soveltuvuus varmistetaan, ja erityisesti vastuunjakoa koskevien vaatimusten täytäntöönpanosta valtiontukisääntöjen mukaisesti. Ennakkoilmoituksen perustan muodostaa EFTA-valtion ja pankin laatima pääoman hankkimista koskeva suunnitelma, jonka toimivaltainen valvontaviranomainen on hyväksynyt. Pääoman hankkimista koskevan suunnitelman pitää sisältää seuraavat tiedot:

a)

pankin toteuttamat toimet pääoman hankkimiseksi sekä osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien vastuunjakoon liittyvät (potentiaaliset) toimet;

b)

suojatoimet, joilla estetään varojen ulosvirtaaminen pankista, joka voisi tapahtua esimerkiksi pankin hankkiessa osuuksia muista yrityksistä tai maksaessa osinkoja tai kuponkikorkoja.

33)

EFTA-valtion pitäisi antaa yksityiskohtainen kuvaus menetelmästä ja tiedoista, joiden perusteella on määritetty pääomavaje, jonka toimivaltainen valvontaviranomainen on hyväksynyt. Menetelmä on esitettävä liiketoimintasegmentteihin jaoteltuna.

34)

Toimitettuaan pääoman hankkimista koskevan suunnitelman, johon on sisällytetty pankin omaisuuserien laadun perinpohjaisen tarkastelun tulokset ja tulevaisuuteen suuntautuva vakavaraisuusarvio, EFTA-valtio määrittää jäljellä olevan pääomavajeen, joka on katettava valtiontuella. Valvontaviranomainen antaa EFTA-valtiolle mahdollisuuden neuvotella rakenneuudistussuunnitelmasta ennen sen ilmoittamista. Kun rakenneuudistussuunnitelmasta on päästy yhteisymmärrykseen, EFTA-valtio voi ilmoittaa siitä virallisesti. Valvontaviranomainen hyväksyy pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevan toimenpiteen rakenneuudistustueksi vasta sen jälkeen kun rakenneuudistussuunnitelmasta on päästy yhteisymmärrykseen.

3.1.1   Pankin toteuttamat toimet pääoman hankkimiseksi

35)

Pääoman hankkimista koskevassa suunnitelmassa, jonka toimivaltainen valvontaviranomainen on hyväksynyt, tuensaajan olisi nimettävä kaikki mahdolliset pääoman hankkimista koskevat toimet ja myös mahdollisuuksien mukaan toteutettava ne pankin elinkelpoisuutta vaarantamatta. Näitä toimenpiteitä ovat erityisesti

a)

uusmerkinnät;

b)

huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien vapaaehtoinen muuttaminen omaksi pääomaksi riskiin liittyvän kannustimen perusteella;

c)

velkojen hallintatoimet, joiden pitäisi periaatteessa tuottaa pelkästään uutta pääomaa, jos pääomavajetta ei pystytä kattamaan kokonaan ja myös valtiontukea tarvitaan;

d)

pääoman hankkiminen myymällä omaisuuseriä ja niistä koostuvia salkkuja;

e)

omaisuuseräsalkkujen arvopaperistaminen pääoman hankkimiseksi muista kuin ydintoiminnoista;

f)

voittovarojen jättäminen yritykseen;

g)

muut pääomatarvetta vähentävät toimet.

36)

Jos nimetyt toimet ovat pääoman hankkimista koskevan suunnitelman mukaan sellaisia, että niitä ei voida toteuttaa kuuden kuukauden kuluessa kyseisen suunnitelman toimittamisesta, EFTAn valvontaviranomainen kuulee toimivaltaista valvontaviranomaista arvioidakseen, voidaanko ehdotetut toimet ottaa huomioon pääoman hankkimista koskevina toimina.

37)

Pankkien johtoa olisi kannustettava toteuttamaan kauaskantoisia rakenneuudistustoimia hyvissä ajoin, jotta valtiontuen tarve voidaan minimoida. Jos voidaan kohtuudella olettaa, että valtiontukeen turvautuminen olisi voitu välttää johdon asianmukaisilla ja oikea-aikaisilla toimilla, rakenneuudistuksessaan valtiontukea käyttävän tai asianmukaisin menettelyin toimintansa lopettavan luottolaitoksen olisi yleensä vaihdettava toimitusjohtajansa ja tarvittaessa myös muut hallituksen jäsenet.

38)

Samoista syistä kyseisten luottolaitosten olisi sovellettava johdon palkitsemisessa tiukkoja käytänteitä. Tämä edellyttää johdon palkkojen ja muiden etuuksien rajoittamista ja kannustinjärjestelmiä, joilla varmistetaan, että pankki toteuttaa rakenneuudistussuunnitelmaansa kestävien pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisesti. Kaikkien pankkien, jotka saavat valtiontukea pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden muodossa, olisi rajoitettava henkilöstölle, mukaan lukien hallituksen jäsenet ja muu ylin johto, maksettavat palkat ja muut etuudet asianmukaiselle tasolle. Kokonaispalkan ja muiden etuuksien enimmäismäärään pitäisi sisältyä kaikki mahdolliset kiinteät ja muuttuvat osat ja eläke-etuudet, ja sen pitäisi olla EU:n vakavaraisuusvaatimusdirektiivin (16) (CRD IV) 93 ja 94 artiklan mukainen.

Kyseisten henkilöiden kokonaispalkan ja muiden etuuksien yhteismäärä saa olla enintään 15 kertaa niin suuri kuin keskipalkka EFTA-valtiossa, johon tuensaaja on rekisteröity (17), tai 10 kertaa niin suuri kuin tuensaajapankin henkilöstön keskipalkka.

Kokonaispalkkaa ja muita etuuksia koskevia rajoituksia on sovellettava rakenneuudistusjakson loppuun saakka tai kunnes pankki on maksanut valtiontuen takaisin, jos se tapahtuu aiemmin.

39)

Valtiontukea pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden muodossa vastaanottava pankki ei saa periaatteessa maksaa suurempia irtisanomiskorvauksia kuin mitä laissa tai työsopimuksessa määrätään.

3.1.2   Osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien vastuunjako

40)

Valtiontuki voi luoda moraalikatoa ja heikentää markkinakuria. Moraalikadon lieventämiseksi tukea olisi myönnettävä ainoastaan ehdoilla, joihin sisältyy nykyisten sijoittajien asianmukainen vastuunjako.

41)

Asianmukaiseen vastuunjakoon kuuluvat yleensä hybridipääoman omistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden osuudet sen jälkeen kun tappioita on ensin katettu omasta pääomasta. Hybridipääoman omistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden on osallistuttava mahdollisimman suurella osuudella pääomavajeen supistamiseen. Osallistuminen pääomavajeen supistamiseen voidaan toteuttaa joko muuttamalla instrumentteja ydinpääomaksi (Common Equity Tier 1, CET 1 (18)) tai alentamalla niiden pääoma-arvoa. Rahavarojen ulosvirtaus tuensaajalta kyseisten arvopaperien haltijoille on joka tapauksessa estettävä, mikäli se on lainsäädännön puitteissa mahdollista.

42)

Valvontaviranomainen ei ehdottomasti edellytä, että paremmassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien (erityisesti vakuutetut ja vakuuttamattomat talletukset, joukkovelkakirjat ja muut etuoikeutetut saatavat) haltijat osallistuvat valtiontukisääntöjen mukaiseen vastuunjakoon joko muuttamalla instrumentteja pääomaksi tai alentamalla niiden pääoma-arvoa.

43)

Jos pääomavajeen ilmoittaneen pankin vakavaraisuussuhde ylittää ETA:n määräämän minimitason, pankin pitäisi yleensä pystyä omin voimin palauttamaan pääomapositionsa ennalleen toteuttamalla erityisesti 35 kohdassa mainittuja pääoman hankkimista koskevia toimia. Jos kaikki keinot on käytetty, mukaan lukien mahdolliset valvontatoimet, kuten varhaisen vaiheen toimet tai muut toimivaltaisen valvonta- tai kriisinratkaisuviranomaisen vahvistaman pääomavajeen poistamiseksi toteutettavat korjaavat toimet, huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkainstrumentit on periaatteessa muutettava omaksi pääomaksi ennen kuin valtiontukea myönnetään.

44)

Kun pankki ei enää täytä lainsäädännössä asetettuja vähimmäispääomavaatimuksia, huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkainstrumentit on muutettava pääomaksi tai niiden pääoma-arvoa on alennettava periaatteessa ennen kuin valtiontukea myönnetään. Valtiontukea ei saa myöntää ennen kuin oma pääoma, hybridipääoma ja huonommassa etuoikeusasemassa oleva velka on käytetty täysimääräisesti tappioiden kattamiseen.

45)

Edellä 43 ja 44 kohdassa asetettuihin vaatimuksiin voidaan tehdä poikkeuksia, jos kyseisten toimien toteuttaminen vaarantaisi rahoitusvakauden tai johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Poikkeusta voitaisiin soveltaa tapauksiin, joissa myönnettävä tuki on pieni suhteessa pankin riskipainotettuihin omaisuuseriin ja pääomavajetta on supistettu huomattavasti erityisesti 35 kohdassa tarkoitetuilla pääoman hankkimista koskevilla toimilla. Kohtuuttomaan lopputulokseen tai rahoitusvakauden järkkymiseen liittyviä ongelmia voitaisiin myös ratkaista harkitsemalla uudelleen niiden toimien järjestystä, joilla pääomavaje pyritään poistamaan.

46)

Kohtien 43 ja 44 mukaisia toimia toteutettaessa olisi noudatettava periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan (19). Näin ollen huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien ei pitäisi saada rahamääräisesti vähemmän kuin mikä heidän hallussaan olevan instrumentin arvo olisi ollut ilman valtiontuen myöntämistä.

3.1.3   Varojen ulosvirtaamisen estäminen ennen rakenneuudistuspäätöstä

47)

Varojen ulosvirtaaminen on estettävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta tuki voidaan rajoittaa välttämättömään vähimmäismäärään. Valvontaviranomainen katsoo, että pankin olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varojensa säilyttämiseksi siitä hetkestä, kun pääomatarpeet havaitaan tai olisi pitänyt havaita. Luottolaitoksilla, jotka ovat havainneet tai joiden olisi pitänyt havaita pääomatarpeet, on kyseisestä hetkestä erityisesti seuraavat velvoitteet:

a)

ne eivät saa maksaa osinkoa osakkeille eivätkä kuponkikorkoa hybridipääomainstrumenteille (eikä muille instrumenteille, joiden osalta kuponkikoron maksaminen on päätösperusteista);

b)

ne eivät saa ostaa omia osakkeitaan eivätkä vetää hybridipääomainstrumentteja markkinoilta rakenneuudistusjakson aikana ilman valvontaviranomaisen ennakkosuostumusta; ja

c)

ne eivät saa ostaa takaisin hybridipääomainstrumentteja, paitsi jos tällainen toimenpide (mahdollisesti muihin toimenpiteisiin yhdistettynä) antaa luottolaitokselle mahdollisuuden kattaa pääomavajeensa kokonaisuudessaan; ostohinnan on oltava riittävän lähellä markkinahintaa (20), jonka saa ylittää korkeintaan 10 prosentilla; kaikkiin takaisinostoihin on saatava valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntä;

d)

ne eivät saa toteuttaa pääomanhallintaan liittyviä transaktioita ilman valvontaviranomaisen ennakkohyväksyntää;

e)

ne eivät saa soveltaa aggressiivisia kaupallisia menettelyjä; ja

f)

ne eivät saa hankkia omistusosuutta omaisuuserien eikä osakkeiden siirron muodossa. Kyseisen kiellon ulkopuolelle jäävät seuraavat: i) hankinnat, jotka toteutetaan osana tavanomaista liiketoimintaa pankin huolehtiessa voimassa olevista vaatimuksistaan vaikeuksissa olevilta yrityksiltä; ii) omistusosuuksien ostaminen yrityksistä edellyttäen, että ostohinta on alle 0,01 prosenttia luottolaitoksen viimeisimmän taseen loppusummasta ja että kaikista tällaisista hankinnoista maksetut ostohinnat kyseisestä hetkestä rakenneuudistusjakson loppuun saakka ovat yhteensä alle 0,025 prosenttia pankin viimeisimmän taseen loppusummasta; iii) yrityksen osto valvontaviranomaisen ennakkohyväksynnällä, jos se on poikkeustapauksessa tarpeen rahoitusvakauden palauttamiseksi tai tehokkaan kilpailun varmistamiseksi;

g)

ne eivät saa harjoittaa mainontaa, jossa viitataan valtiontukeen, eivätkä toteuttaa aggressiivisia kaupallisia strategioita, jotka eivät olisi mahdollisia ilman EFTA-valtiolta saatavaa tukea.

48)

Tuen rajoittaminen välttämättömään on varmistettava. Jos pankki toteuttaa 47 kohdan vaatimusten vastaisia toimia silloin kun sen olisi hyvin hoidetun yrityksen tavoin pitänyt havaita lisäpääoman tarve, valvontaviranomainen lisää ulosvirranneita varoja vastaavan määrän tuen määrään, kun se määrittää kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi tarvittavat toimet.

3.1.4   Jäljellä olevan pääomavajeen kattaminen rakenneuudistustuella

49)

Jos pankilla on pääoman hankkimista ja vastuunjakoa koskevien toimenpiteiden jälkeenkin pääomavaje, se voidaan periaatteessa kattaa pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevilla toimenpiteillä tai niiden yhdistelmällä. Jotta tällainen tuki soveltuisi ETA-sopimuksen toimintaan, valvontaviranomaiselle on toimitettava rakenneuudistussuunnitelma, jossa noudatetaan kriisisuuntaviivojen asianomaisia kohtia.

3.2   PÄÄOMAPOHJAN VAHVISTAMISTA JA ARVOLTAAN ALENTUNEITA OMAISUUSERIÄ KOSKEVINA TOIMENPITEINÄ MYÖNNETTÄVÄ PELASTAMISTUKI

50)

Valvontaviranomaisen alettua soveltaa näissäsuuntaviivoissa määritettyjä periaatteita EFTA-valtion on ilmoitettava valvontaviranomaiselle rakenneuudistussuunnitelmastaan ja saatava sen hyväksyntä ennen pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden toteuttamista. Kuitenkin jos kyseiset toimenpiteet ovat tarpeen rahoitusvakauden säilyttämiseksi, valvontaviranomainen voi valtuuttaa EFTA-valtion myöntämään tilapäistä pelastamistukea ennen rakenneuudistussuunnitelman hyväksymistä. EFTA-valtion vedotessa rahoitusvakauden säilyttämistä koskevaan perusteeseen EFTAn valvontaviranomainen pyytää toimivaltaiselta valvontaviranomaiselta ennakkoanalyysin sen varmistamiseksi, että luottolaitoksella on kyseisenä ajankohtana todellinen pääomavaje, jonka vuoksi toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi välittömästi peruutettava sen toimilupa, jos kyseisiä toimenpiteitä ei toteutettaisi. Toimivaltaisen valvontaviranomaisen analyysilla on lisäksi osoitettava, että rahoitusvakauteen kohdistuvaa poikkeuksellista riskiä ei voida poistaa riittävän lyhyessä ajassa valtiontuen sijaan yksityisellä pääomasijoituksella tai muulla kilpailua vähemmän vääristävällä toimenpiteellä, kuten valtiontakauksella.

51)

Kaikista 50 kohdassa tarkoitetuista pelastamistoimenpiteistä on ilmoitettava valvontaviranomaiselle. Jotta valvontaviranomainen voi hyväksyä toimenpiteen tilapäisesti, sitä toteutettaessa on noudatettava palkitsemista ja vastuunjakoa koskevia sääntöjä, jotka on määritetty pääomapohjan vahvistamista koskevissa suuntaviivoissa, voimassaolon jatkamista koskevissa vuoden 2011 suuntaviivoissa ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevissa suuntaviivoissa.

52)

Pääomapohjan vahvistamista ja arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevina toimenpiteinä myönnettävän pelastamistuen yhteydessä on myös noudatettava näissä suuntaviivoissa määritettyjä vastuunjakovaatimuksia. Tästä seuraa, että vaaditut vastuunjakotoimenpiteet on joko toteutettava osana pelastamistukea tai vaihtoehtoisesti pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat toimenpiteet on järjestettävä siten, että vastuunjakotoimenpiteet voidaan toteuttaa jälkikäteen. Vastuunjako voidaan toteuttaa jälkikäteen esimerkiksi oman pääoman vahvistamisella sellaisessa muodossa, että uusi pääoma on paremmassa etuoikeusasemassa suhteessa vanhaan pääomaan ja huonommassa etuoikeusasemassa oleviin velkainstrumentteihin. Samalla on kuitenkin noudatettava voimassa olevaa sääntely- ja valvontakehystä.

53)

Valvontaviranomaisen hyväksyttyä pelastamistuen EFTA-valtion on toimitettava rakenneuudistussuuntaviivojen mukainen rakenneuudistussuunnitelma kahden kuukauden kuluessa päivästä, jona päätös tuen tilapäisestä hyväksymisestä tehtiin. Valvontaviranomainen arvioi rakenneuudistussuunnitelman rakenneuudistussuuntaviivojen perusteella ottaen huomioon näissä suuntaviivoissa kuvatut vastuunjaon periaatteet.

3.3   PIENTEN LUOTTOLAITOSTEN PÄÄOMAPOHJAN VAHVISTAMISTA JA RAKENNEUUDISTUSTA KOSKEVAT SUUNNITELMAT

54)

Pienille pankeille myönnetty tuki vaikuttaa yleensä kilpailuun vähemmän kuin isompien pankkien tukeminen. Tästä syystä ja oikeasuhteisen hallinnollisen kohtelun varmistamiseksi on asianmukaista soveltaa yksinkertaisempaa menettelyä pieniin pankkeihin. Kilpailun vääristyminen on tässäkin tapauksessa minimoitava. Näin ollen valvontaviranomainen voi hyväksyä pienten rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistamista ja rakenneuudistusta koskevia järjestelmiä, jos niissä on selkeät vastuualueet ja ne kestävät enintään kuusi kuukautta. Kriisisuuntaviivoissa määritettyjä periaatteita ja erityisesti näiden suuntaviivojen mukaisia vastuunjakovaatimuksia on noudatettava. Tällaisia järjestelmiä voidaan soveltaa ainoastaan pankkeihin, joiden taseen loppusumma on enintään 100 miljoonaa euroa. Järjestelmästä tukea saavien pankkien taseiden loppusummat eivät saa yhteenlaskettuna ylittää 1,5:tä prosenttia pankkien kaikista varoista asianomaisen EFTA-valtion kotimarkkinoilla.

55)

Valvontaviranomainen arvioi kyseiset järjestelmät varmistaakseen, että ne saavuttavat tavoitteensa ja että ne toteutetaan oikein. Arviointia varten EFTA-valtion on toimitettava kertomus järjestelmän toiminnasta kuuden kuukauden välein sen hyväksymisestä.

4.   TAKAUKSET JA KESKUSPANKKILIKVIDITEETIN ULKOPUOLINEN MAKSUVALMIUSTUKI

56)

Maksuvalmiustuki ja velkojen takaaminen vakauttavat tilapäisesti pankin taseen vastattavaa-puolta. Pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevista toimenpiteistä EFTA-valtion on periaatteessa ilmoitettava rakenneuudistussuunnitelmassa etukäteen ja saatava valvontaviranomaisen hyväksyntä ennen kuin tuki voidaan myöntää. Sen sijaan takaukset ja maksuvalmiustuen valvontaviranomainen voi hyväksyä tilapäisesti pelastamistukena, jonka EFTA-valtio myöntää ennen kuin varsinainen rakenneuudistussuunnitelma hyväksytään.

57)

Takauksista ja maksuvalmiustuista voidaan tehdä yksittäiset ilmoitukset valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomainen voi myös hyväksyä maksuvalmiustoimenpiteitä sisältävät järjestelmät enintään kuuden kuukauden ajaksi.

58)

Nämä järjestelmät on rajoitettava pankkeihin, joilla ei ole pääomavajetta. Jos pääomavajeeseen joutunut pankki tarvitsee pikaisesti maksuvalmiustukea, siitä on ilmoitettava erikseen valvontaviranomaiselle. (21) Näissä tapauksissa valvontaviranomainen soveltaa soveltuvin osin 32–34 kohdan mukaista menettelyä, mukaan lukien vaatimusta laatia suunnitelma rakenneuudistuksesta tai toiminnan lopettamisesta, paitsi jos tuki maksetaan takaisin kahden kuukauden kuluessa.

59)

Jotta valvontaviranomainen hyväksyy takaukset ja maksuvalmiustuen, niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

takauksia voidaan myöntää ainoastaan luottolaitosten paremmassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien uusille liikkeeseenlaskuille (ei siis huonommassa etuoikeusasemassa oleville velkainstrumenteille);

b)

takauksia voidaan myöntää ainoastaan velkainstrumenteille, joiden juoksuaika on kolmesta kuukaudesta viiteen vuoteen (tai katettujen joukkolainojen osalta enintään seitsemän vuotta). Takaukset, joiden voimassaoloaika on yli kolme vuotta, on asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta rajoitettava kolmasosaan yksittäiselle pankille myönnetyistä voimassa olevista takauksista;

c)

valtiontakauksista maksettavan korvauksen vähimmäistason on oltava voimassaolon jatkamista koskevissa vuoden 2011 suuntaviivoissa esitetyn kaavan mukainen;

d)

valvontaviranomaiselle on toimitettava kahden kuukauden kuluessa rakenneuudistussuunnitelma niiden luottolaitosten osalta, joille on myönnetty takauksia uusille tai uudistetuille veloille, jos uutta takausta myönnettäessä pankin taattujen velkojen yhteismäärä (mukaan lukien ennen kyseistä päätöstä myönnetyt takaukset) ylittää sekä 5 prosenttia kokonaisveloista että 500 miljoonaa euroa;

e)

niistä luottolaitoksista, joiden osalta vakuus vaaditaan maksettavaksi, on toimitettava yrityskohtainen rakenneuudistussuunnitelma tai toiminnan lopettamista koskeva suunnitelma kahden kuukauden kuluttua siitä, kun vakuus on otettu käyttöön;

f)

takauksen tai maksuvalmiustuen saajat eivät saa harjoittaa mainontaa, jossa viitataan valtiontukeen, eivätkä toteuttaa aggressiivisia kaupallisia strategioita, jotka eivät olisi mahdollisia ilman EFTA-valtiolta saatavaa tukea.

60)

Takaus- ja maksuvalmiustukijärjestelmien on täytettävä seuraavat lisävaatimukset:

a)

järjestelmä on rajoitettava pankkeihin, joilla ei ole pääomavajetta, jonka toimivaltainen valvontaviranomainen on vahvistanut 28 kohdan mukaisesti;

b)

takaukset, joiden voimassaoloaika on yli kolme vuotta, on rajoitettava kolmasosaan yksittäiselle pankille myönnettyjen takausten kokonaismäärästä;

c)

EFTA-valtioiden on toimitettava valvontaviranomaiselle kolmen kuukauden välein tiedot i) järjestelmän toiminnasta, ii) takauksen saaneista liikkeeseen lasketuista velkainstrumenteista ja iii) veloitetuista palkkioista;

d)

EFTA-valtioiden on täydennettävä järjestelmän toiminnasta laatimiaan kertomuksia vastaavien ilman takausta liikkeeseen laskettujen velkainstrumenttien kustannuksia koskevilla käytettävissä olevilla päivitetyillä tiedoilla (luonne, volyymi, luottoluokitus, valuutta).

61)

Poikkeustapauksissa voidaan myöntää myös takauksia, joilla katetaan Euroopan investointipankille pankeista aiheutuvia riskejä luotonannon palauttamiseksi reaalitalouteen maissa, joissa lainaehdot ovat vakavasti heikentyneet ETA-alueen keskiarvoon verrattuna. Näitä toimenpiteitä arvioidessaan valvontaviranomainen tarkastelee erityisesti sitä, tuottavatko ne aiheetonta etua, joka voisi esimerkiksi auttaa kehittämään kyseisten pankkien muuta liiketoimintaa. Tällaisten takausten voimassaoloaika voi olla enintään seitsemän vuotta. Jos valvontaviranomainen hyväksyy tällaiset takaukset, ne eivät aiheuta pankille velvollisuutta esittää rakenneuudistussuunnitelmaa.

5.   KESKUSPANKIN TARJOAMA LIKVIDITEETTI SEKÄ TALLETUSVAKUUSJÄRJESTELMIEN JA KRIISINRATKAISURAHASTOJEN KÄYTTÖ

62)

Valtiontukisääntöjen soveltamisalaan eivät kuulu keskuspankkien tavanomaiset toimet, kuten avomarkkinaoperaatiot ja maksuvalmiusjärjestelmät. Yksittäiselle luottolaitokselle suunnattu tuki, jota kutsutaan ”hätätilanteisiin liittyväksi maksuvalmiusavuksi” (emergency liquidity assistance), voi olla valtiontukea, jos seuraavat kumulatiiviset ehdot eivät täyty (22):

a)

rahoituslaitoksella on väliaikaisia maksuvalmiusongelmia, mutta se on maksukykyinen, kun likviditeettiä tarjotaan poikkeustilanteessa, eikä tuki ole osa suurempaa pakettia;

b)

järjestelylle on asetettu täysi vakuus, jonka arvoa alennetaan asianmukaisesti sen laadun ja markkina-arvon perusteella;

c)

keskuspankki perii tuensaajalta sakkokorkoa;

d)

toimenpide toteutetaan keskuspankin aloitteesta eikä sille ole annettu valtion vastatakausta.

63)

Talletusvakuusrahastojen käyttö maksettaessa tallettajille korvauksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 94/19/EY (23) perustuvien EFTA-valtioiden velvoitteiden mukaisesti ei ole valtiontukea (24). Sen sijaan kyseisten tai vastaavien rahastojen käyttö luottolaitosten rakenneuudistusten tukemiseen voi olla valtiontukea. Vaikka kyseiset rahastot voivat olla peräisin yksityissektorilta, ne voivat olla valtiontukea siinä määrin kuin ne ovat valtion määräysvallassa ja valtio tekee päätökset rahastojen varojen käytöstä (25). Valvontaviranomainen arvioi näihin toimiin sisältyvän valtiontuen soveltuvuutta näiden suuntaviivojen mukaisesti.

64)

Kriisinratkaisurahastosta myönnettyä valtiontukea arvioidaan näiden suuntaviivojen mukaisesti, jotta voidaan selvittää sen yhteensopivuus ETA-sopimuksen kanssa.

6.   LIKVIDAATIOTUKEEN LIITTYVÄT ERITYISNÄKÖKOHDAT

6.1   YLEISPERIAATTEET

65)

EFTA-valtioiden olisi kannustettava elinkelvottomia toimijoita vetäytymään markkinoilta ja samalla huolehdittava siitä, että vetäytyminen voi tapahtua järjestelmällisesti, jotta rahoitusjärjestelmä säilyy vakaana. Vaikeuksissa olevan luottolaitoksen järjestelmällistä likvidaatiota olisi aina harkittava, jos sen pitkän aikavälin elinkelpoisuutta ei voida uskottavasti palauttaa.

66)

Valvontaviranomainen myöntää, että luottolaitosten erityispiirteiden vuoksi ja koska käytössä ei ole mekanismeja, joilla luottolaitosten kriisit voitaisiin ratkaista vaarantamatta rahoitusvakautta, ei liene järkevää likvidoida luottolaitosta tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn kautta. Tämän vuoksi valtion toimenpiteiden, joilla tuetaan vaikeuksissa olevien luottolaitosten likvidaatiota, voidaan katsoa olevan ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaa valtiontukea, jollei 44 kohdassa asetetun vaatimuksen soveltamisesta muuta johdu.

67)

Järjestelmällisen likvidaation tavoitteena on oltava vaikeuksissa olevan luottolaitoksen toiminnan lopettaminen rajatussa ajassa. Tähän tavoitteeseen kuuluu, että uutta liiketoimintaa ei aleta harjoittaa kolmansien kanssa. Jo käynnissä olevaa liiketoimintaa voidaan kuitenkin harjoittaa, jos se vähentää likvidaatiokustannuksia. Lisäksi likvidaatiossa on pyrittävä aina kun mahdollista myymään yrityksen liiketoiminnan osia tai omaisuuseriä kilpailuprosessin kautta. Järjestelmällisessä likvidaatiomenettelyssä omaisuuserien myynnillä on pyrittävä vähentämään likvidaatiokustannuksia.

68)

EFTA-valtiot voivat valita useita välineitä, joilla vaikeuksissa olevien luottolaitosten likvidaatio järjestetään. Likvidaatiota tukevien valtiontukitoimien on oltava 69–82 kohdassa määritettyjen periaatteiden mukaisia.

6.2   LIKVIDAATIOTUEN HYVÄKSYMISEDELLYTYKSET

69)

EFTA-valtioiden on toimitettava luottolaitoksen järjestelmällisestä likvidaatiosta suunnitelma.

70)

Valvontaviranomainen arvioi luottolaitosten kriisin ratkaisemiseksi toteutettavien tukitoimien soveltuvuutta soveltuvin osin samalla tavoin kuin rakenneuudistussuuntaviivojen 2, 3 ja 4 jaksossa arvioidaan rakenneuudistustukea.

71)

Järjestelmällisen likvidaation erityisluonteen vuoksi on otettava huomioon jäljempänä 72–78 kohdassa esitetyt näkökohdat.

6.2.1   Likvidaatiokustannusten rajoittaminen

72)

EFTA-valtioiden olisi osoitettava, että tuen avulla luottolaitoksen toiminta voidaan käytännössä lopettaa järjestelmällisesti, samalla kun tuen määrä rajoitetaan välttämättömään vähimmäismäärään yrityksen pitämiseksi toiminnassa tavoitteen mukaisesti likvidaatioprosessin aikana ja noudatetaan näissä suuntaviivoissa asetettuja vastuunjakovaatimuksia.

6.2.2   Kilpailun vääristymisen rajoittaminen

73)

Kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi toiminnan lopettamisvaihe ei saisi kestää kauempaa kuin järjestelmällinen likvidaatio edellyttää.

74)

Niin kauan kuin tuensaajan asemassa oleva luottolaitos jatkaa toimintaansa, se ei saa kilpailla aktiivisesti markkinoilla eikä käynnistää uusia liiketoimia. Sen toiminnan on periaatteessa rajoituttava vanhojen asiakkaiden kanssa toteutettavien liiketoimien jatkamiseen ja loppuun saattamiseen. Vanhojen asiakkaiden kanssa aloitettavien uusien liiketoimien on rajoituttava vanhojen sopimusten ehtojen muuttamiseen ja vanhojen lainojen uudelleenjärjestelyyn edellyttäen, että nämä muutokset kasvattavat asianomaisten omaisuuserien nettonykyarvoa.

75)

Toimintaansa lopettelevan luottolaitoksen hinnoittelupolitiikka on suunniteltava siten, että se kannustaa asiakkaita etsimään houkuttelevampia vaihtoehtoja.

76)

Jos pankkitoimilupa on hankittava esimerkiksi roskapankille tai pelkästään luottolaitoksen järjestelmällistä likvidaatiota varten tilapäisesti perustetulle omaisuudenhoitoyhtiölle, se tulisi rajoittaa liiketoimintaan, joka on luottolaitoksen toiminnan lopettamisen kannalta välttämätöntä. Toimivaltaisen valvontaviranomaisen olisi peruutettava kyseinen pankkitoimilupa heti kun mahdollista.

6.2.3   Vastuunjako

77)

Järjestelmällisen likvidaation yhteydessä on pyrittävä minimoimaan moraalikato erityisesti estämällä osakkeenomistajia ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoita hyödyttävän lisätuen myöntäminen. Tämän vuoksi osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden saamisia ei saa ottaa mukaan jatkuvaan taloudelliseen toimintaan.

78)

Jakson 3.1.2 ja 3.1.3 määräyksiä on noudatettava soveltuvin osin.

6.3   LUOTTOLAITOKSEN MYYNTI JÄRJESTELMÄLLISEN LIKVIDAATIOMENETTELYN AIKANA

79)

Luottolaitoksen myynti järjestelmällisessä likvidaatiomenettelyssä voi sisältää ostajalle myönnettyä valtiontukea, jos kauppaa ei toteuteta avoimella ja ehtoja sisältämättömällä kilpailuttamiseen perustuvalla tarjousmenettelyllä eikä omaisuuseriä myydä korkeimman tarjouksen tekijälle. Tällaisessa kilpailuttamiseen perustuvassa tarjousmenettelyssä pitäisi olla tarpeen vaatiessa mahdollisuus myydä luottolaitoksen osia eri tarjoajille.

80)

Valvontaviranomainen tutkii erityisesti seuraavat seikat arvioidessaan, onko luottolaitoksen tai sen osien ostaja saanut valtiontukea:

a)

myyntiprosessin on oltava avoin, ehtoja sisältämätön ja syrjimätön;

b)

myynnin on tapahduttava markkinaehdoin;

c)

valittavasta järjestelystä riippuen joko luottolaitoksen tai valtion on pyrittävä myymään varat ja velat mahdollisimman korkeaan hintaan.

81)

Jos valvontaviranomainen toteaa ostajan saaneen valtiontukea, se arvioi erikseen kyseisen tuen soveltuvuuden.

82)

Jos tuki on myönnetty myytävälle taloudelliselle toiminnolle (eikä toiminnon ostajalle), valvontaviranomainen arvioi kyseisen tuen soveltuvuutta erikseen näiden suuntaviivojen perusteella. Jos likvidaatioprosessiin sisältyy merkittävää markkinaosuutta hallussaan pitävän taloudellisen yksikön myynti, valvontaviranomainen arvioi, tarvitaanko kyseiselle yksikölle myönnetyn tuen vuoksi kilpailun vääristymistä rajoittavia toimia, ja varmistaa kaupan tuloksena syntyneen yksikön elinkelpoisuuden. Valvontaviranomainen ottaa elinkelpoisuusarviossaan asianmukaisesti huomioon ostajan koon ja markkinavoiman suhteessa hankitun liiketoiminnon kokoon ja markkinavoimaan.

6.4   LIKVIDAATIOTUKIJÄRJESTELMIEN HYVÄKSYMISEDELLYTYKSET

83)

EFTA-valtioiden toteuttamiin vaikeuksissa olevia luottolaitoksia koskeviin järjestelmiin voi sisältyä mahdollisuus myöntää tukea vaikeuksissa olevien luottolaitosten järjestelmällisen likvidaation varmistamiseen, mutta samalla on rajoitettava finanssisektoriin ja koko talouteen kohdistuvia negatiivisia heijastusvaikutuksia.

84)

Valvontaviranomainen katsoo, että kooltaan pienempien luottolaitosten (26) likvidaatiotukijärjestelmät voidaan hyväksyä, jos ne ovat hyvin suunniteltuja, jotta voidaan varmistaa 44 kohdassa määrättyjen osakkeenomistajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden vastuunjakoa koskevien vaatimusten noudattaminen, sekä välttää moraalikato ja muut kilpailuongelmat.

85)

Kyseisten järjestelmien soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan 3 jaksossa esitettyjen edellytysten mukaisesti. Ilmoittaessaan järjestelmästä valvontaviranomaiselle EFTA-valtioiden on annettava yksityiskohtaiset tiedot prosessista ja tukea saavien luottolaitosten hyväksi toteutettavien toimien ehdoista.

86)

Koska kilpailun vääristymisen aste voi vaihdella riippuen tukea saavan luottolaitoksen luonteesta ja markkina-asemasta, erillinen arvio saattaa olla tarpeen sen varmistamiseksi, että prosessi ei johda kilpailun kohtuuttomaan vääristymiseen. Tämän vuoksi valvontaviranomaiselle on erikseen ilmoitettava aiemmin hyväksyttyyn tukiohjelmaan kuuluvat toimenpiteet, jotka on tarkoitus kohdistaa luottolaitoksiin, joiden kokonaisvarat ovat yli 3 000 miljoonaa euroa.

6.5   SEURANTA

87)

EFTA-valtioiden on toimitettava säännöllisesti vähintään vuosittain kertomus niiden järjestelmien toiminnasta, jotka on hyväksytty 6.4 jakson mukaisesti. Kyseisissä kertomuksissa on annettava tiedot myös luottolaitoksista, jotka on likvidoitu 6.4 jakson mukaisesti.

88)

Jotta valvontaviranomainen voi seurata järjestelmällisen likvidaatioprosessin edistymistä ja sen vaikutuksia kilpailuun, EFTA-valtioiden on toimitettava säännöllisesti (vähintään vuosittain) kertomus kustakin likvidaatioprosessin kohteena olevan pankin likvidaation edistymisestä ja loppukertomus pankin toiminnan päätyttyä. Joissakin tapauksissa voidaan nimittää valvonnasta ja/tai luovutuksista vastaava uskottu mies varmistamaan, että tuen hyväksymisen perustana olevia ehtoja ja velvoitteita noudatetaan.

7.   SOVELTAMISPÄIVÄ JA KESTO

89)

Valvontaviranomainen soveltaa näissä suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita 1 päivästä joulukuuta 2013.

90)

Valvontaviranomaisen ennen 1 päivää joulukuuta 2013 kirjaamia ilmoituksia tarkastellaan ilmoitusajankohtana sovellettujen perusteiden mukaisesti.

91)

Valvontaviranomainen tutkii näiden suuntaviivojen perusteella kaikkien sellaisten tukien soveltuvuuden ETA-sopimuksen toimintaan, jotka on myönnetty ilman valvontaviranomaisen hyväksyntää ja sen vuoksi valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan vastaisesti, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun nämä suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja sen ETA-täydennysosassa.

92)

Kaikissa muissa tapauksissa valvontaviranomainen tutkii tuen soveltuvuuden niiden kriisisuuntaviivojen mukaisesti, jotka olivat voimassa tukea myönnettäessä.

93)

Valvontaviranomainen tarkistaa näitä suuntaviivoja tarpeen mukaan erityisesti ottaakseen huomioon markkinaolosuhteiden tai sääntely-ympäristön muutokset, jotka voivat vaikuttaa sen antamiin sääntöihin.

94)

Kumotaan vuoden 2008 pankkisuuntaviivat 30 päivästä marraskuuta 2013.

95)

Kumotaan arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien suuntaviivojen 47 kohta ja liite 5.

96)

Mukautetaan rakenneuudistussuuntaviivoja seuraavasti:

 

Korvataan 4 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti: ”Jos rahoituslaitokselle on myönnetty valtiontukea, EFTA-valtion olisi toimitettava rakenneuudistussuunnitelma, jotta yksittäisten pankkien pitkän aikavälin elinkelpoisuus ilman valtion tukea voidaan todeta tai palauttaa.”

 

Kumotaan 4 kohtaan liittyvä alaviite 6.

 

Korvataan 7 kohdan kolmas luetelmakohta seuraavasti: ”Valvontaviranomaisen soveltama perusperiaate on rahoitusalan kokonaistilanteen kannalta asianmukainen vastuunjako EFTA-valtioiden ja tuensaajapankkien välillä.”

 

Kumotaan 8 kohta.

 

Korvataan 21 kohtaan liittyvän alaviitteen 28 ensimmäinen virke seuraavasti: ”Ks. vuoden 2013 pankkisuuntaviivojen 6 jakso.”

 

Korvataan 25 kohta seuraavasti: ”Poikkeaminen asianmukaisesta ennalta sovitusta vastuunjaosta, joka on voitu poikkeuksellisesti hyväksyä ennen rakenneuudistussuunnitelman hyväksymistä rahoitusjärjestelmän vakauden säilyttämiseksi, on kompensoitava osallistumisella rakenneuudistuksen myöhemmässä vaiheessa esimerkiksi takaisinperintälausekkein ja/tai pidemmälle menevällä rakenneuudistuksella, johon kuuluu lisätoimenpiteitä kilpailun vääristymien rajoittamiseksi.”


(1)  Nämä suuntaviivat vastaavat komission tiedonantoa valtiontukisääntöjen soveltamisesta finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä elokuuta 2013 (”vuoden 2013 pankkitiedonanto”) (EUVL C 216, 30.7.2013, s. 1).

(2)  Suuntaviivat ETA-sopimuksen 61 ja 62 artiklan sekä valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan soveltamista ja tulkitsemista varten, jäljempänä ’valtiontuen suuntaviivat’, valvontaviranomainen hyväksynyt ja antanut 19 päivänä tammikuuta 1994 (julkaistu EYVL:ssä L 231, 3.9.1994, s. 1, ja ETA-täydennysosassa N:o 32, 3.9.1994, s. 1). Suuntaviivoja on muutettu viimeksi 23. lokakuuta 2013. Valtiontuen suuntaviivojen päivitetty versio on saatavilla valvontaviranomaisen verkkosivuilla: http://www.eftasurv.int/state-aid/legal-framework/state-aid-guidelines/. Valtiontuen suuntaviivojen VIII osassa vahvistetaan seuraavissa kriisisuuntaviivoissa esitetyt väliaikaiset finanssikriisiä koskevat säännöt:

1)

valtiontukisääntöjen soveltaminen rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin (”pankkisuuntaviivat”) (EUVL L 17, 20.1.2011, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 3, 20.1.2011, s. 1).

2)

rahoituslaitosten pääomapohjan vahvistaminen tämänhetkisessä finanssikriisissä (”pääomapohjan vahvistamista koskevat suuntaviivat”) (EUVL L 17, 20.1.2011, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 3, 20.1.2011, s. 1).

3)

tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä (”tilapäisiä puitteita koskevat suuntaviivat”) (EUVL L 17, 20.1.2011, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 3, 20.1.2011, s. 1).

4)

arvoltaan alentuneiden omaisuuserien käsittely ETA:n pankkisektorilla (”arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevat suuntaviivat”) (EUVL L 23, 27.1.2011, s. 31, ja ETA-täydennysosa N:o 4, 27.1.2011, s. 1).

5)

elinkelpoisuuden palauttaminen ja rahoitusalalla tämänhetkisessä kriisissä toteutettujen rakenneuudistustoimenpiteiden arviointi valtiontukisääntöjen perusteella (”rakenneuudistussuuntaviivat”) (EUVL L 282, 24.10.2013, s. 72, ja ETA-täydennysosa N:o 58, 24.10.2013, s. 1).

Finanssikriisiä koskevien suuntaviivojen voimassaoloa jatkettiin kahdesti, vuonna 2011 (”vuonna 2011 annetut voimassaolon jatkamista koskevat suuntaviivat”) (EUVL L 332, 15.12.2011, s. 20, ja ETA-täydennysosa N:o 67, 15.12.2011, s. 7) ja vuonna 2012 (”vuonna 2012 annetut voimassaolon jatkamista koskevat suuntaviivat”) (EUVL L 282, 24.10.2013, s. 72, ja ETA-täydennysosa N:o 58, 24.10.2013, s. 1).

(3)  Ks. voimassaolon jatkamista koskevat vuoden 2011 suuntaviivat, 14 kohta.

(4)  Aloitteet pankkiunionin perustamisesta tehtiin pääasiassa euroaluetta ajatellen, sillä euroalueen mailla on useita yhteisiä mekanismeja, mutta ei yhteistä valvontaa. Euroalueen ulkopuoliset EU:n jäsenvaltiot voivat kuitenkin halutessaan osallistua. Tällä hetkellä ei ole selvää tietoa siitä, missä määrin euroalueen ulkopuoliset EU:n jäsenvaltiot voivat päättää osallistua näihin aloitteisiin. EFTAn finanssipalvelutyöryhmä on seurannut ETA:n EFTA-valtioiden puolesta kehitystä EU:n puolella suurella mielenkiinnolla, ja se on saanut EU:lta tietoa pankkiunionista. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole keskusteltu EFTA-valtioiden mahdollisesta osallistumisesta pankkiunioniin.

(5)  Ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä, 6 päivänä kesäkuuta 2012, COM(2012) 280 final. EFTAn finanssipalvelutyöryhmä seuraa tarkasti asioiden kehitystä EU:n puolella. Vaikuttaa siltä, että tämä ehdotus voi osoittautua ETA:n kannalta merkitykselliseksi, ja siksi se todennäköisesti otetaan osaksi ETA-sopimusta, kun EU on sen hyväksynyt.

(6)  Ks. esim. rakenneuudistusta koskevat suuntaviivat, 22 kohta.

(7)  Sama, 24 kohta.

(8)  Ks. valvontaviranomaisen väliaikaisten puiteohjeiden 1.2 jakso ja sieltä löytyvä viittaus komission kilpailun pääosaston 30. huhtikuuta 2010 laatimaan valmisteluasiakirjaan ”The application of state aid rules to government guarantee schemes covering bank debt to be issued after 30 June 2010”.

(9)  Kyseisissä suuntaviivoissa vaaditaan rakenneuudistussuunnitelman esittämistä kaikilta pankeilta, jotka saavat valtiontukea pääomapohjan vahvistamista tai arvoltaan alentuneita omaisuuseriä koskevien toimenpiteiden muodossa, riippumatta tuen määrästä.

(10)  ’Toimivaltaisella valvontaviranomaisella’ tarkoitetaan kansallista toimivaltaista viranomaista, jonka euroon osallistuva ETA-valtio on nimittänyt luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta 14 päivänä kesäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 65/2008 (EUVL L 257, 25.9.2008, s. 27, ja ETA-täydennysosa N:o 58, 25.9.2008, s. 9), mukaisesti, tai yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden luottolaitosten osalta Euroopan keskuspankkia sen suorittaessa valvontatehtäviä, jotka sille on annettu komission ehdotuksessa neuvoston asetukseksi, joka koskee luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamista Euroopan keskuspankille (1 artikla). EFTAn finanssipalvelutyöryhmä seuraa tarkasti edellä mainitun komission ehdotuksen osalta asioiden kehitystä EU:ssa.

(11)  Ks. alaviite 2.

(12)  Direktiivin 2006/48/EY 4 artiklan 1 alakohdassa määritelty luottolaitos, sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 65/2008 (ks. julkaisutiedot alaviitteessä 10).

(13)  Ensimmäinen neuvoston direktiivi 73/239/ETY, annettu 24 päivänä heinäkuuta 1973, muun ensivakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen aloittamista ja harjoittamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 228, 16.8.1973, s. 3), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 78/2011 (EUVL L 262, 6.10.2011, s. 45, ja ETA-täydennysosa N:o 54, 6.10.2011, s. 57).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/83/EY, annettu 5 päivänä marraskuuta 2002, henkivakuutuksesta (EYVL L 345, 19.12.2002, s. 1), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 60/2004 (EUVL L 277, 26.8.2004, s. 172, ja ETA-täydennysosa N:o 43, 26.8.2004, s. 156).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/78/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 1998, vakuutusyritysryhmään kuuluvien vakuutusyritysten lisävalvonnasta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 1), sellaisena kuin se on mukautettuna ETA-sopimukseen 16 päivänä heinäkuuta 1999 annetulla ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 95/1999 (EYVL L 296, 23.11.2000, s. 61, ja ETA-täydennysosa N:o 55, 23.11.2000, s. 160).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338). Säädöstä ei ole otettu osaksi ETA-sopimusta.

(17)  Julkaistu OECD:n verkkosivustossa (http://stats.oecd.org/Index.aspx) kohdassa keskimääräiset vuosipalkat (Average Annual Wages) kiintein hinnoin, viimeisimmän käytettävissä olevan vuoden tiedot.

(18)  Sellaisena kuin se on määritelty luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklassa (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1). EFTA-valtiot valmistelevat säädöksen ottamista osaksi ETA-sopimusta.

(19)  Käytännössä voidaan esimerkiksi perustaa holdingyhtiö. Pankin omistus voitaisiin merkitä holdingyhtiön taseen vastaavaa-puolelle ja oma pääoma, sekamuotoinen pääoma ja huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkainstrumentit, jotka olivat pankilla ennen valtiontukitoimia, vastattavaa-puolelle. Pankin omaisuuserien etuoikeusjärjestys olisi sama kuin ennen valtiontukitoimia.

(20)  Esimerkiksi jos takaisinosto tapahtuu yli 10 prosenttiyksikön alennuksella nimellisarvosta suhteessa markkinahintaan (tai markkinoiden puuttuessa sen arviosta) voittojen synnyttämiseksi tai jos takaisinosto on osa transaktiota, jolla luottolaitos supistaa pääomavajetta hankkimalla korkeatasoisempaa pääomaa.

(21)  Pankeille, jotka näiden suuntaviivojen voimaantulopäivänä ovat jo saaneet hyväksyttyä pelastamistukea mutta jotka eivät ole vielä saaneet lopullista hyväksyntää rakenneuudistustuelle, voidaan ilman erillistä ilmoitusta myöntää tukea likviditeettijärjestelmästä.

(22)  Näissä tapauksissa toimenpiteitä arvioidaan myöhemmässä vaiheessa osana rakenneuudistussuunnitelmaa.

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/19/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1994, talletusten vakuusjärjestelmistä (EYVL L 135, 31.5.1994, s. 5), sellaisena kuin siihen viitataan ETA-sopimuksen liitteessä IX olevan II luvun ii jakson 19a kohdassa.

(24)  Ks. vastaavasti asia T-351/02, Deutsche Bahn v. komissio, tuomio 5.4.2006 (Kok., s. II-1047, 114 kohta), sekä asia C-460/07, Puffer, tuomio 23.4.2009 (Kok., s. I-3251, 70 kohta).

(25)  Ks. Tanskan järjestelmä yhtiön toiminnan lopettamiseksi (EUVL C 312, 17.11.2010, s. 5).

(26)  Ks. esimerkiksi asia N 407/2010, Tanskan järjestelmä pankkien toiminnan lopettamiseksi (EUVL C 312, 17.11.2010, s. 7).


Top