E1999C0113

EFTAn valvontaviranomaisen päätös

N:o 113/99/KOL,

tehty 4 päivänä kesäkuuta 1999,

koulutukseen myönnettävän valtiontuen suuntaviivoista ja kahdeksannestatoista muutoksesta valtiontukea koskeviin menettelysääntöihin ja aineellisiin sääntöihin

EFTAN VALVONTAVIRANOMAINEN, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen(1) ja erityisesti sen 61-63 artiklan,

ottaa huomioon EFTAn jäsenvaltioiden välisen, valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen(2) ja erityisesti sen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

EFTAn valvontaviranomainen varmistaa valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen 24 artiklan nojalla valtiontukea koskevan lainsäädännön soveltamisen,

valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan nojalla EFTAn valvontaviranomainen antaa ilmoituksia ja suuntaviivoja asioista, joita ETA-sopimus koskee, jos kyseisessä sopimuksessa taikka valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyssä sopimuksessa nimenomaisesti näin määrätään tai jos EFTAn valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena,

EFTAn valvontaviranomainen palauttaa mieleen 19 päivänä tammikuuta 1994 hyväksymänsä valtiontukea koskevat menettelysäännöt ja aineelliset säännöt(3)(4),

Euroopan yhteisöjen komissio hyväksyi 22 päivänä heinäkuuta 1998 koulutukseen myönnettävää tukea koskevat yhteisön puitteet (EYVL C 343, 11.11.1998), joiden 36 kohdassa on ehdotus EY:n perustamissopimuksen 93 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi aiheellisiksi toimenpiteiksi,

ETA-sopimuksen liitteen XV lopussa olevaan lukuun "Yleistä" kuuluvan II kohdan mukaan EFTAn valvontaviranomaisen on tasapuolisten kilpailuedellytysten säilyttämiseksi Euroopan yhteisöjen komissiota kuultuaan hyväksyttävä oikeudellisia asiakirjoja, jotka vastaavat komission antamia asetuksia,

EFTAn valvontaviranomainen on kuullut Euroopan yhteisöjen komissiota,

EFTAn valvontaviranomainen on 19 päivänä marraskuuta 1997 pidetyssä valtiontukia käsittelevässä monenvälisessä kokouksessa kuullut EFTAn jäsenvaltioita uusien suuntaviivojen laatimisesta,

uusien suuntaviivojen kohdan 18A.5 2 kohta sisältää ehdotuksen valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan l artiklan 1 kohdassa tarkoitetuiksi aiheellisiksi toimenpiteiksi ja edellyttää asianomaisten EFTA-valtioiden hyväksymistä,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1. Valtiontuen suuntaviivoja muutetaan lisäämällä niihin uusi luku 18A; koulutustuen suuntaviivat ovat tämän päätöksen liitteenä I.

2. EFTA-valtioille ilmoitetaan tästä päätöksestä kirjeellä, johon liitetään jäljennös tästä päätöksestä, liite I mukaan luettuna, ja jossa kyseisiä valtioita pyydetään kahden kuukauden kuluessa ilmaisemaan hyväksyntänsä suuntaviivojen kohdan 18A.5 kohdassa 2 ehdotetuista aiheellisista toimenpiteistä.

3. Tämä päätös ja sen liite I julkaistaan Euroopan yhteisöjen virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

4. Tämä päätös on todistusvoimainen englannin kielellä.

Tehty Brysselissä 4 päivänä kesäkuuta 1999.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Knut Almestad

Puheenjohtaja

(1) Jäljempänä "ETA-sopimus".

(2) Jäljempänä "sopimus valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta".

(3) Käytetään myös nimitystä valtiontuen suuntaviivat.

(4) Julkaistu alun perin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä L 240, 15.9.1994, ja samana päivänä julkaistussa EYVL:n ETA-täydennysosassa nro 34, viimeisin (17.) muutos hyväksytty päätöksellä N:o 112/99/KOL, tehty 4 päivänä kesäkuuta 1999 (EYVL L 112, 11.5.2000, s. 75).

LIITE I

"18A KOULUTUSTUKI(1)

18A.1 Johdanto

(1) Vaikka työttömyysluvut EFTAn jäsenvaltioissa ovat tällä hetkellä varsin kohtuulliset, työllisyystilanteen parantamiseen tähtäävien keinojen löytäminen on jatkuvasti merkittävä haaste kaikille Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen allekirjoittaneille valtioille. ETA-sopimuksen johdanto-osasta sekä poliittisista julistuksista(2) käy ilmi, että sopimusvaltiot pitävät yhtenä tärkeimmistä yhteisistä tavoitteista harmonisen taloudellisen kehityksen ja työllisyyden edistämistä sekä taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden ehkäisemistä.

(2) Koulutuksella on merkittävä osa sekä ETA:n teollisuuden kilpailukyvyn edistämisessä että työpaikkojen luomisessa ja säilyttämisessä. Koulutuksen merkitystä onkin korostettu useissa tilanteissa. ETA-sopimuksen allekirjoittajavaltiot ovat olleet yhtä mieltä siitä, että koulutusinvestointien edistäminen on erittäin tärkeää kilpailukyvyn, uuden kasvun käynnistymisen ja sosiaalisesti hyväksyttävän työllisyystason uudelleen saavuttamisen kannalta(3). ETA-sopimuksen piirissä tehtävän yhteistyön puitteissa, jotka eivät tosin ole aivan yhtä kattavat kuin Euroopan unionin yhteistyöpuitteet, EFTA-valtiot ovat asettaneet samoja tavoitteita kuin Euroopan unioni; nämä tavoitteet koskevat työvoiman ammattitaidon, koulutuksen ja sopeutumiskyvyn edistämistä sekä taloudelliseen muutokseen sopeutuvien työmarkkinoiden kehittämistä. Nämä yhteiset tavoitteet, joiden päämääränä on korkea työllisyys, on otettava huomioon myös sovellettaessa kilpailusääntöjä ETA-sopimuksen yhteydessä.

(3) Useat tutkimukset osoittavat, että ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on yksi tärkeimmistä yritysten sijoittautumispäätöksiin vaikuttavista tekijöistä. Koulutuksella on siis tärkeä tehtävä, ei pelkästään työntekijän kannalta, jonka tilanne työmarkkinoilla paranee ja jonka työttömyyden uhka pienenee, tai yrityksen kannalta, jolle koulutus merkitsee suorituskyvyn parantumista, vaan myös alueiden talouselämän kannalta; työvoiman ammattitaidon taso vaikuttaa kiistämättömästi uusien investointien saamiseen.

(4) Työmarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja taidoissa ilmenevien puutteiden vähentämiseksi toteutettavat toimet edellyttävät kaikkien osapuolten, jäsenvaltioiden, yritysten, yksityishenkilöiden ja työmarkkinaosapuolten aktiivista osallistumista. Koulutuksen alalla on parhaillaan käynnissä useita aloitteita niin kansallisella kuin Euroopan unionin tasolla, joihin EFTAn jäsenvaltiot monissa tapauksissa osallistuvat aktiivisesti ETA-sopimuksen VI osassa mainittujen yksityiskohtaisten sääntöjen perusteella. Valvontaviranomainen pyrkii varmistamaan, ettei valtiontuen valvonnasta muodostu kohtuutonta estettä EFTAn jäsenvaltioiden käyttämille työmarkkinapolitiikan välineille, joiden on sovelluttava ETA-sopimuksen toimintaan.

(5) Yleisesti näytetään olevan yhtä mieltä siitä, että ETA-valtioiden toimenpiteitä ei voida rajoittaa perus- ja ammattikoulutuksen sekä työttömien koulutuksen parantamiseen. Yritykset eivät voi mukautua rakenteellisiin ja teknologisiin muutoksiin pelkästään irtisanomalla työntekijöitään ja palkkaamalla tilalle ammattitaitoisempaa työvoimaa. On kehitettävä myös ennaltaehkäiseviä politiikkoja, joilla työntekijöitä rohkaistaan parantamaan ammattitaitoaan ja sopeutumiskykyään ja joilla yrityksiä kannustetaan investoimaan työntekijöidensä koulutukseen. Näin pyritään välttämään heikoimmin koulutettujen työntekijöiden joutuminen työttömäksi takaamalla heille uudelleenkoulutus ja monipuolisten taitojen saaminen. Tähän tarvitaan huomattavia varoja, ja julkinen tuki voi olla tarpeellinen kannustin kaikkien sopimusosapuolten etu huomioon ottaen.

(6) Suurin osa koulutusalan julkisesta rahoituksesta ei kuulu kilpailusääntöjen soveltamisalaan. Kun EFTAn jäsenvaltiot ottavat käyttöön rahoitus- ja verokannustimia rohkaistakseen yrityksiä investoimaan työntekijöidensä koulutukseen, on varmistettava, etteivät nämä kannustimet ole ristiriidassa kilpailupolitiikan tavoitteiden kanssa, joilla pyritään yhteisön koulutuspolitiikan tavoin turvaamaan yritysten kilpailukyky. Valvontaviranomaisen on sopimuksen 61 ja 62 artiklassa vahvistettujen valtiontukea koskevien sääntöjen mukaisesti tarkasteltava koulutustoimenpiteitä, jotka saattavat olla perustamissopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, ja varmistuttava, että kyseiset toimenpiteet soveltuvat sopimuksen toimintaan.

(7) Koulutuskustannukset kuuluvat yhä suuremmassa määrin niihin kustannuksiin, joista yritysten on vastattava säilyttääkseen kilpailukykynsä. Tekninen kehitys, uusien tekniikoiden käyttöönotto sekä tutkimuksen ja teknisen kehittämisen alalla saavutettu nopea edistyminen pakottavat yritykset kouluttamaan henkilöstöään jatkuvasti. Koulutukseen myönnettävä tuki, jolla pyritään vähentämään eräiden yritysten tavanomaisia kustannuksia, jotka aiheutuvat niiden työntekijöiden ammattitaidon parantamisesta ja jotka näin ollen ovat niiden oman edun mukaisia, antaa niille etulyöntiaseman kilpailijoihinsa nähden ja on täten omiaan vääristämään kilpailua.

(8) Kun jokin toimenpide on 61 artiklan 1 kohdan mukaista valtiontukea, siitä on ilmoitettava ajoissa viranomaiselle, jonka on hyväksyttävä toimenpide ennen sen toteuttamista. Tämän järjestelmän ainoana tavoitteena on taata tukiin kohdistuva viranomaisen ehkäisevä valvonta, jonka tarkoituksena on välttää yhteisen edun vastaisia kilpailun vääristymiä aiheuttavien toimenpiteiden toteuttaminen. Tarkastellessaan tietyn toimenpiteen soveltuvuutta sopimuksen toimintaan valvontaviranomainen ottaa huomioon tuen myönteiset vaikutukset, joiden seurauksena kilpailun vääristyminen voi olla perusteltua.

(9) Koulutuksella on yleensä myönteisiä ulkoisvaikutuksia koko yhteiskuntaan. Kun jokin yritys panostaa koulutukseen, se hyödyttää tietenkin koulutettavia työntekijöitä, mutta samalla kasvaa se ammattitaitoisten työntekijöiden joukko, josta myös muut yritykset voivat palkata työntekijöitä. Koulutukseen suunnatut investoinnit lisäävät Euroopan talousalueen teollisuuden kilpailukykyä ja alueen vetovoimaa yritysten perustamisen kannalta. Koska yrityksessä ei oteta huomioon näitä toissijaisia vaikutuksia päätettäessä koulutukseen investoimisesta, on mahdollista, että yritysten tällä alalla toteuttamat toimet ovat yhteiskunnallista ihannetta vähäisemmät, varsinkin kun koulutukseen investoimiseen liittyy yritysten kannalta se vaara, että koulutetut työntekijät siirtyvät toisiin yrityksiin. Vaara on yleensä sitä suurempi, mitä pienempi yritys on, mikä on yksi syy siihen, että nämä yritykset ovat haluttomia investoimaan koulutukseen. Vaara kasvaa myös silloin, kun hankittua pätevyyttä voidaan hyödyntää muissa yrityksissä. Näin ollen voidaan päätellä, että suurin osa koulutukseen myönnettävästä tuesta ei ole pelkkää toimintatukea ja että valvontaviranomainen voi suhtautua siihen myönteisesti edellyttäen, että sen mahdollisesti aiheuttamat kilpailun vääristymät voidaan perustella tai niitä voidaan tasapainottaa sillä, että kyseiset toimenpiteet edistävät yhteistä etua, mitä ei voida saavuttaa yksinomaan markkinavoimien avulla. Tästä syystä valvontaviranomainen suhtautuu yleensä myönteisesti koulutustukeen valtiontukia koskevan politiikkansa yhteydessä.

(10) Nämä suuntaviivat, joiden perusteella valvontaviranomainen arvioi koulutustuen soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan, on laadittu, jotta kyseisiin tukiin kohdistuva yhteisön valvonta voitaisiin tehdä avoimemmaksi ja jotta varmistettaisiin yhtäläinen kohtelu. Tässä yhteydessä vahvistettujen perusteiden tavoitteena on varmistaa, että ainoastaan sellainen koulutukseen myönnettävä tuki hyväksytään, joka edistää yhteisten tavoitteiden toteutumista, että tuki ei ylitä kannustamiseen tarvittavaa tasoa ja ettei se muodosta peiteltyä toimintatukea.

(11) Kyseisten suuntaviivojen tavoitteena on:

- selkeyttää ETA-sopimuksen 61 artiklan sekä valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan tulkintaa koulutustuen yhteydessä, jotta voitaisiin varmistaa, että valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 3 kohdassa määrätyllä ennakkoilmoitusvelvoitteella saavutetaan suurempi oikeusvarmuus ja avoimuus,

- varmistaa koulutustuen sääntöjen sekä muuta tukea koskevien (erityisesti muissa suuntaviivoissa ja puitteissa esitettyjen) sääntöjen yhdenmukaisuus,

- lisätä sen lähestymistavan avoimuutta, jota valvontaviranomainen noudattaa arvioidessaan koulutustuen soveltuvuutta.

(12) Kohdassa 18A.2 kuvataan, millaisia toimenpiteitä voidaan pitää tukena, johon sovelletaan ETA-sopimuksen kilpailusääntöjä. Kohdassa 8A.3 määritellään suuntaviivojen soveltamisala. Periaatteet, joiden perusteella valvontaviranomainen arvioi tuiksi katsottavien toimenpiteiden soveltuvuutta, esitetään kohdassa 18A.4. Näiden periaatteiden avulla aktiivisen työllisyyspolitiikan tavoitteet voidaan sovittaa yhteen kaikille yrityksille yhteisen toimintakentän kanssa, ja niiden perusteella valvontaviranomainen määrittelee tiettyjä intensiteettitasoja, joiden mukaisesti myönnetyn tuen voidaan katsoa soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan. Ehdotettujen tasojen väliset erot heijastavat tuen erilaisia ulkoisvaikutusten ja tarpeiden asteita, riippuen koulutuksen monipuolisuudesta, yrityksen koosta ja alueesta, jolla yritys sijaitsee.

18A.2 ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisala

(1) Nämä suuntaviivat koskevat ainoastaan toimenpiteitä, jotka kuuluvat ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Kyseisen kohdan mukaan 'EY:n jäsenvaltion tai EFTA-valtion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu tämän sopimuksen toimintaan siltä osin kuin se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan'. Näissä suuntaviivoissa tarkoitetaan tukea, jolla suositaan yhtä tai useampaa yritystä tai teollisuudenalaa alentamalla kustannuksia, jotka niiden on tavallisesti kannettava silloin, kun ne haluavat työntekijöidensä lisäävän taitojaan tai kun ne antavat näille mahdollisuuden siihen.

(2) Koska monet koulutusalan toimenpiteet ovat luonteeltaan yleisiä, ne eivät kuulu ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Suurin osa koulutustoimista kuuluu itse asiassa valtioiden perinteisiin tehtäviin ja niistä on yleistä hyötyä kaikille kansalaisille tai työntekijöille. Tällaisiin koulutustoimenpiteisiin myönnetty valtion rahoitus ei suosi tiettyä yritystä tai tuotannonalaa 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Toimivaltaisten valvontaviranomaisten päätöksentekomenettelystä ja toimivaltaisten tuomioistuinten oikeuskäytännöstä ilmenee, missä tilanteissa toimenpide on luonteeltaan 'yleinen toimenpide', jolloin se ei kuulu ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Tilanne on tällainen erityisesti seuraavien koulutustoimenpiteiden osalta:

- peruskoulutus ja tietynlaiset koulutusjärjestelmät (esim. oppisopimus- ja vuorottelukoulutusjärjestelmät),

- työttömien ammattikoulutusta ja uudelleenkoulutusta koskevat toimenpiteet, yrityksissä tapahtuvat harjoittelujaksot mukaan luettuina,

- suoraan työntekijöille tai jopa tietyille työntekijäryhmille suunnatut toimenpiteet, jotka tarjoavat näille mahdollisuuden osallistua koulutukseen yrityksestä tai alasta riippumatta (esim. 'learning account' -järjestelmä), sekä

- yleiset verokannustinjärjestelmät (esim. verohyvitykset), joista voivat hyötyä kaikki työntekijöiden koulutukseen investoivat yritykset ja joita sovelletaan ilman eri toimenpiteitä.

(3) Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää korostaa, että teoriassa yleisesti sovellettavalla toimenpiteellä, joka suosii käytännössä yhtä tai useampaa yritystä tai alaa, on itse asiassa erityistoimenpiteen luonne. Näin on esimerkiksi silloin, kun viranomaisilla on yleistä toimenpidettä soveltaessaan harkintavalta, joka antaa niille mahdollisuuden määritellä rahoituksen määrän tapauskohtaisesti(4). Tällaiset toimenpiteet saattavat olla 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea ja niistä on ilmoitettava valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan nojalla.

(4) Tuki kuuluu perustamissopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan ainoastaan, jos se vaikuttaa sopimuspuolten väliseen kauppaan. Näin ollen koulutustuki, jota myönnetään sellaisille yrityksille tai aloille, joiden toiminta ei ole tai ei todennäköisesti ole sopimuspuolten välisen kaupan kohteena (esimerkiksi tietyt lähipalvelut), ei kuulu 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan. Jos tuki noudattaa vähämerkityksistä tukea koskevaa sääntöä sellaisena kuin se on määritelty näiden valtiontuen suuntaviivojen 12 luvussa, sen ei katsota vaikuttavan Euroopan talousalueella käytävään kauppaan. Tällainen tuki ei siis kuulu 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan eikä siitä tarvitse ilmoittaa valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan nojalla.

18A.3 Suuntaviivojen soveltamisala

A Periaatteet

(1) Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin niiden voimassaoloaikana ilmoitettuihin tai toteutettuihin koulutustukiin, lukuun ottamatta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakennemuutokseen myönnettävää tukea (esimerkiksi työntekijöiden uudelleenkoulutuksen osalta), jota arvioidaan luvussa 16 komission asiaa koskevissa suuntaviivoissa vahvistettujen näkemysten perusteella. Näitä suuntaviivoja sovelletaan ensisijaisesti pienten ja keskisuurten yritysten valtiontukia koskevien yhteisön suuntaviivojen luvussa 10 vahvistettuihin koulutustukia koskeviin määräyksiin nähden.

(2) Näitä suuntaviivoja sovelletaan periaatteessa kaikilla aloilla. Kuitenkin niin kutsutuilla herkillä aloilla tai sellaisilla aloilla, joilla myönnettyjä tukia varten on olemassa alakohtaiset säännöt(5), näitä suuntaviivoja sovelletaan vain silloin kun eri säännöt eivät ole ristiriidassa keskenään. Lentoliikenteen alalla niitä sovelletaan kuitenkin täysimääräisesti.

(3) Näitä suuntaviivoja sovelletaan koulutustukiin riippumatta siitä, onko koulutuksen tarjoajana itse yritys vai julkinen tai yksityinen koulutuskeskus.

B Yhteys työllisyystukeen

(4) Näissä suuntaviivoissa tarkoitettu koulutustuki on erotettava työllisyystuesta, jonka soveltuvuutta ETA-sopimuksen toimintaan on arvioitava asiaa koskevien suuntaviivojen perusteella(6). Tietyt työllisyystukitoimet ovat osittain perusteltavissa sillä, että tuensaajana olevan yrityksen on määrättyjä työntekijöitä palkatessaan maksettava ylimääräisiä koulutuskuluja. Tällaista tukea on erityisesti tuki, jonka tavoitteena on edistää sellaisten työttöminä olevien henkilöiden palkkaamista, joilla on erityisiä vaikeuksia työmarkkinoille pääsyssä. Jos tällaisen tuen tavoitteena ja välittömänä vaikutuksena on työllisyyden parantaminen kannustamalla työnantajaa rahoituksen avulla ottamaan palvelukseensa työntekijöitä, joita ei ilman tätä tukea olisi rekrytoitu, kyseinen tuki on luokiteltava kokonaisuudessaan työllisyystueksi. Koulutus on tällöin toissijainen seikka, joka sisältyy tuen tavoitteena olevaan työllistämiseen. Lisäksi tällaisessa tapauksessa olisi usein mahdotonta määritellä koulutukseen liittyvää tuen osaa ja erottaa se kokonaishankkeesta. Vaikka työllisyystuki sisältäisi myös koulutustukea, sitä tarkastellaan työllisyystukena.

(5) On huomattava, että työllisyystuen suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluu ainoastaan tuki, joka ei ole sidoksissa investointeihin. Kun investointiin sidoksissa oleva työllisyystuki sisältää myös koulutustukea, sitä tarkastellaan erikseen näiden koulutukseen myönnettävän valtiontuen suuntaviivojen perusteella.

18A.4 Koulutustuen arviointiperusteet

A Yleiset periaatteet

(1) ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa kiellettyyn koulutustukeen voidaan tietyin edellytyksin soveltaa jotakin mainitun 61 artiklan 3 kohdassa määrätyistä poikkeuksista.

(2) Tärkein näistä poikkeuksista on 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätty poikkeus, jonka mukaan valvontaviranomaisella on oikeus sallia tuki tietyn toiminnan kehityksen edistämiseksi, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Yrityksen henkilöstön ammattitaidon parantamiseen tähtäävät toimenpiteet vahvistavat osaltaan kyseisen yrityksen kilpailukykyä ja edistävät tässä mielessä tietyn toiminnan kehitystä. Koulutuksella on ehdottoman tärkeä asema myös otettaessa käyttöön uusia tekniikoita ja kannustettaessa yrityksiä uutta luovaan toimintaan ja investointeihin. Koulutuksella voidaan edistää myös työpaikkojen luomista ja säilyttämistä. Näistä syistä koulutustukeen voidaan mahdollisesti soveltaa 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrättyä poikkeusta.

(3) Tärkein koulutustukea puoltava peruste on se, että sillä edistetään markkinoiden joidenkin epäkohtien korjaamista. Tämä pätee erityisesti ammatilliseen koulutukseen, jolla on monenlaisia ulkoisia vaikutuksia. Koulutuksen ulkoisvaikutusten merkittävyys liittyy pääasiassa sen avulla hankittujen taitojen ja pätevyyksien siirrettävyyteen. Tästä syystä valvontaviranomainen pitää perusteltuna suhtautua myönteisemmin niihin ammatillista täydennyskoulutusta koskeviin hankkeisiin, jotka suurelta osin hyödyttävät työntekijöitä enemmän kuin mikä on ehdottoman välttämätöntä heidän työtehtäviensä kannalta, ja jotka eivät vastaa ainoastaan yrityksen erityistarpeisiin.

(4) Tästä syystä valvontaviranomainen tekee eron erityiskoulutushankkeiden ja yleisten koulutushankkeiden välillä:

- Erityiskoulutus koostuu teoreettisesta ja käytännön koulutuksesta, jota voidaan soveltaa suoraan ja pääasiallisesti tuensaajayrityksessä työskentelevän henkilön nykyisessä tai tulevassa työtehtävässä. Koulutus liittyy yrityksen erityistoimintaan. Osa tästä koulutuksesta annetaan tavallisesti työntekijän työpaikalla. Sen hyödynnettävyys muissa yrityksissä tai muilla työelämän aloilla on hyvin vähäistä.

- Yleiskoulutuksessa tarjotaan tietoja ja taitoja, joita ei voida soveltaa pelkästään tai pääasiallisesti tuensaajayrityksessä työskentelevän henkilön senhetkisessä tai tulevassa työtehtävässä. Yleiskoulutus liittyy yrityksen yleiseen toimintaan ja tarjoaa pätevyyksiä, joita voidaan hyödyntää laajalti muissa yrityksissä tai muilla työelämän aloilla.

Yleiset koulutushankkeet tarjoavat koulutettaville työntekijöille lisäpätevyyttä, jota voidaan suoraan hyödyntää muissa yrityksissä. Ne parantavat näin ollen tosiasiallisesti työntekijöiden ammatillisen pätevyyden tasoa, työllistettävyyttä ja sopeutuvuutta ja edistävät työllisyyttä ja henkilöresurssien kehittämistä merkittävämmin kuin erityiskoulutushankkeet.

(5) Koulutuksen avulla hankittujen taitojen siirrettävyyttä määrittelevistä perusteista voidaan mainita esimerkiksi seuraavat:

- Pätevyyksien tai taitojen tunnustaminen, todistaminen tai vahvistaminen viranomaisten tai julkisten elinten taikka muiden sellaisten elinten tai laitosten toimesta, joille jokin EFTA-valtio on myöntänyt asiaa koskevia toimivaltuuksia. Koulutus, josta myönnetään jonkin EFTA-valtion hyväksymä tai työkokemuksen todistamis- ja vahvistamisjärjestelmässä hyväksytty tutkintotodistus, todistus tai muu asiakirja, katsotaan tavallisesti luonteeltaan yleiseksi.

- Se, että koulutus on avoinna eri yritysten työntekijöille tai järjestetään useiden itsenäisten yritysten yhteistyönä.

Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että yrityksen sisäinen koulutus, joka vastaa suoraan yrityksen senhetkisiin tarpeisiin, voi olla luonteeltaan yleistä, jos sen avulla saatavia taitoja voidaan hyödyntää suurelta osin muissakin yrityksissä.

(6) Voidakseen hyväksyä tuen ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla valvontaviranomaisen on varmistettava, että tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Jotta valtiontukeen voitaisiin soveltaa kyseistä poikkeusta, sen on oltava luonteeltaan kannustava ja oikeassa suhteessa niihin yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin, jotka sillä pyritään saavuttamaan. Viimeksi mainittu edellytys katsotaan täyttyneeksi silloin kun tuki-intensiteetti ei ylitä jäljempänä kohdan 18A.4 11 kohdassa vahvistettuja enimmäismääriä.

(7) Tuen kannustavan vaikutuksen määrittelemiseksi valvontaviranomainen tarkastelee, kannustaako tuki yrityksiä järjestämään tavallista enemmän koulutusta tai käyttämään siihen tavallista enemmän varoja. Tuki, joka liittyy yrityksen tavanomaisiin toimintamenoihin (tavanomaiset uusille työntekijöille järjestettävät kurssit jne.) ja jonka ainoana tarkoituksena on vähentää pysyvästi tai hetkellisesti yritykselle tavallisesti aiheutuvia kustannuksia, ei ole luonteeltaan kannustavaa, eikä sitä voida yleensä hyväksyä. Kannustava vaikutus on osoitettava sellaisen erityiskoulutustuen osalta, jota myönnetään 61 artiklan 3 kohdan a tai c alakohdassa tarkoitettujen tukialueiden ulkopuolella sijaitseville suurille yrityksille. Kaikissa muissa tapauksissa tukeen katsotaan liittyvän kannustava vaikutus seuraavassa kohdassa esitetyistä syistä.

(8) Tilastot osoittavat, että yrityksen koko on suoraan verrannollinen siihen todennäköisyyteen, että se tarjoaa työntekijöilleen koulutusta(7). Koulutukseen osallistuvien työntekijöiden osuus kasvaa yleensä yrityksen koon kasvaessa. Ottaen huomioon pienten ja keskisuurten yritysten(8) vähäisen halukkuuden koulutusinvestointeihin valvontaviranomainen katsoo, että koulutustuella on pienten ja keskisuurten yritysten tapauksessa aina kannustava vaikutus ja että tavanomaista suuremmat intensiteetit voidaan sallia. Lisäksi alueilla, joilla elintaso on poikkeuksellisen alhainen tai joilla vajaatyöllisyys on vakava ongelma (61 artiklan 3 kohdan a alakohta), tuella katsotaan olevan kannustava vaikutus jopa suurten yritysten tapauksessa siitä syystä, että koulutuksen ulkoisvaikutukset voivat näillä alueilla olla suhteellisesti suuremmat. Juuri näillä alueilla koulutusmenot ja ammattitaidon taso ovat alhaisimmat(9) ja on eniten yhteisen edun mukaista pyrkiä nostamaan tätä tasoa, jotta työllisyystilannetta saataisiin parannettua ja uusia investointeja houkuteltua alueelle. Tästä syystä myös sallittujen intensiteettien korottaminen on perusteltua. Koska työntekijöiden koulutus ja uudelleenkoulutus ovat tärkeässä asemassa myös teollisuuden rakenneuudistuksessa, sama lähestymistapa voi olla perusteltu jollakin 61 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla alueella. Yleiskoulutuksella voidaan lisäksi aina katsoa olevan kannustava vaikutus, sillä tällaisella koulutuksella on merkittävät ulkoisvaikutukset. Jos sitä vastoin koulutusta saavalla työntekijällä on sopimukseen perustuva velvoite maksaa työnantajalleen korvaus, jos hän irtisanoutuu työpaikastaan ennen tietyn ajan kulumista, myönteiset ulkoisvaikutukset vähenevät ja valvontaviranomainen katsoo, että koulutustuki ei ole periaatteessa perusteltu.

B Tukikelpoiset kustannukset

(9) Koulutusalan tukihankkeeseen liittyviä tukikelpoisia kustannuksia ovat:

1. kouluttajista aiheutuvat henkilöstökustannukset

2. kouluttajien ja koulutettavien matkakulut

3. muut juoksevat menot (aineisto, tarvikkeet jne.)

4. koneista ja kalustosta tehtävät poistot sillä edellytyksellä, että niitä käytetään ainoastaan kyseistä koulutushanketta varten

5. koulutushankkeeseen liittyvien neuvontapalvelujen kustannukset

6. koulutushankkeisiin osallistuvista aiheutuvat henkilöstökustannukset 1-5 alakohdassa esitettyjen muiden tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärään asti.

Tukikelpoiset kustannukset on vahvistettava todistusasiakirjoilla ja jaoteltava eri alamomentteihin ja niiden osalta on noudatettava avoimuuden periaatetta. Edellä 6 alakohdassa tarkoitetuista koulutukseen osallistuvien työntekijöiden henkilöstökustannuksista tukikelpoisia ovat ainoastaan ne tunnit, joiden aikana työntekijät ovat tosiasiallisesti osallistuneet koulutukseen, eivät siis työtunnit tai vastaavat.

C Sallitut intensiteetit

(10) Koulutustuki voidaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan nojalla hyväksyä, jos edellisessä kohdassa määriteltyjen tukikelpoisten kustannusten osalta noudatetaan seuraavia sallittuja intensiteettejä.

(11)

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

(12) Edellä esitettyjä prosenttimääriä voidaan korottaa kymmenellä prosenttiyksiköllä, kun koulutettavat henkilöt kuuluvat muita heikommassa asemassa oleviin työntekijöihin (heikko ammattitaito, vammaiset, iäkkäät työntekijät, työmarkkinoille palaavat naiset jne.).

(13) Koulutustuet voivat kasautua ainoastaan kohdan 18A.4 11 ja 12 kohdassa esitettyjen intensiteettien rajoissa.

18A.5 Ilmoittaminen ja nykyiset järjestelmät

(1) Valvontaviranomaiselle ei tarvitse ilmoittaa toimenpiteistä, joiden ei katsota tämän asiakirjan perusteella olevan ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa valtiontukea. Sitä vastoin kaikista koulutustukijärjestelmistä ja kaikesta hyväksyttyjen tukiohjelmien ulkopuolella myönnetystä tapauskohtaisesta koulutustuesta, joka ei täytä vähämerkityksisen tuen edellytyksiä, on ilmoitettava valvontaviranomaiselle valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 3 kohdan mukaisesti niin ajoissa, että se voi esittää kantansa tuen soveltuvuudesta ETA-sopimuksen toimintaan.

(2) Näitä suuntaviivoja ei sovelleta järjestelmiin, jotka valvontaviranomainen on hyväksynyt ennen näiden suuntaviivojen julkaisemista. Valvontaviranomainen tarkastelee mainittuja järjestelmiä kuitenkin uudelleen valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 1 kohdan perusteella. Tässä yhteydessä se ehdottaa EFTA-valtioille, että ne ilmoittaisivat valvontaviranomaiselle valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina aiheellisina toimenpiteinä:

- 1 päivästä heinäkuuta 1999 alkaen kaikista jonkin hyväksytyn järjestelmän mukaisista tukihankkeista silloin, kun samalle yritykselle myönnetyn tuen määrä ylittää 2,5 miljoonaa euroa bruttoavustusekvivalenttina kolmen vuoden aikana, ja

- kaikista voimassa olevista koulutustukijärjestelmistä, joiden soveltaminen ei pääty ennen 31 päivää joulukuuta 1999.

(3) Jos jokin EFTA-valtio ei hyväksy ehdotettuja aiheellisia toimenpiteitä, valvontaviranomainen katsoo, että sen on aloitettava valvontaviranomaisesta ja tuomioistuimesta tehdyn sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan 1 artiklan 2 kohdan mukainen menettely.

18A.6 Voimassaoloaika ja tarkistaminen

(1) Valvontaviranomainen arvioi koulutustukia näiden suuntaviivojen perusteella viiden vuoden ajan niiden julkaisemisesta. Näitä suuntaviivoja arvioidaan uudelleen ja tarvittaessa tarkistetaan ennen niiden voimassaolon päättymistä."

(1) Tämä luku vastaa koulutukseen myönnettävää tukea koskevia yhteisön puitteita (EYVL C 343, 11.11.1998).

(2) Vrt. erityisesti Euroopan unionin ja EFTAn raha- ja talousasioista vastaavien ministerien yhteiset kokoukset, joita on pidetty vuosittain vuodesta 1993 alkaen, sekä kyseisten kokousten yhteislausunnot. Näissä kokouksissa on käsitelty talouspolitiikan suuntaviivoja, kasvua, kilpailukykyä, työllisyyttä, koulutusta sekä työmarkkinoiden joustavuutta. Katso myös 12 päivänä lokakuuta 1998 pidetyn ministerikokouksen yhteinen tiedonanto sekä EU:n ja EFTAn yhteinen asiakirja.

(3) Katso kasvua, kilpailukykyä ja työllisyyttä koskevaan valkoiseen kirjaan liittyvät suuntaviivat ja suositukset, jotka on hyväksytty Essenin huippukokouksessa vuonna 1994, sekä EU:n ja EFTAn raha- ja talousasioista vastaavien ministerien 18 päivänä syyskuuta 1995 pidetyn kokouksen yhteinen tiedonanto sekä lausunnot myöhemmin pidetyistä vastaavista kokouksista.

(4) Katso Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-24 1/94, Ranska v. komissio ('Kimberly Clark') antama tuomio (Kok. 1996, s. 1-4551).

(5) Tämä koskee tällä hetkellä laivanrakennuksen, synteettisten kuitujen, ajoneuvoteollisuuden, terästeollisuuden ja liikenteen alaa.

(6) Katso 18 luku: työllisyystuki.

(7) Eurostat, Statistics in Focus, Population and social conditions, 1996. N:o 7, taulukko 2.

(8) Katso näiden valtiontuen suuntaviivojen 10.2 luku, joka koskee pienten ja keskisuurten yritysten määritelmää.

(9) Eurostat, Statistics in Focus, Population and social conditions, 1996, N:o 7, taulukko 1.