—

kokoontui 25.–28. kesäkuuta 2007 Wiesbadenissa, Saksassa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), joka allekirjoitettiin Cotonoussa, Beninissä, 23. kesäkuuta 2000 ja jota tarkistettiin Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005, ja erityisesti sen 9, 68, 96 ja 97 artiklan,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien korruption vastaisen yleissopimuksen 31. lokakuuta 2003,

—

ottaa huomioon kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustamisen Roomassa 17. heinäkuuta 1998,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien 16. joulukuuta 1996 antaman julistuksen korruptiosta ja korruptiotapauksista kansainvälisessä kaupankäynnissä,

—

ottaa huomioon 29. maaliskuuta 1996 Caracasissa hyväksytyn Amerikan valtioiden korruption vastaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin 2. sääntömääräisessä istunnossa Maputossa 11. heinäkuuta 2003 tehdyn Afrikan unionin korruption vastaisen yleissopimuksen,

—

ottaa huomioon 21. marraskuuta 1997 tehdyn OECD:n yleissopimuksen kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjunnasta,

—

ottaa huomioon AKT-maissa ja EU:n jäsenvaltioissa rahanpesuun sovellettavat kansalliset lait,

—

ottaa huomioon 2. maaliskuuta 2005 annetun Pariisin julistuksen kehitysavun tuloksellisuudesta,

—

ottaa huomioon G8-huippukokouksen Evianissa 2. kesäkuuta 2003 antaman julistuksen korruption torjunnasta ja avoimuuden parantamisesta ja ottaa huomioon G8-huippukokouksen Heiligendammissa, Saksassa, 8. kesäkuuta 2007 antaman julistuksen kasvusta ja vastuusta Afrikassa,

—

ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen N:o 2/2005 Euroopan kehitysrahaston (EKR) talousarviotuesta AKT-maille (2),

—

ottaa huomioon Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kesäkuussa 2005 käyttöön ottaman oppaan avoimuudesta koskien luonnonvaroista saatuja tuloja,

—

ottaa huomioon kaivosteollisuuden yrityksiä koskevan maailmanpankin katsauksen vuodelta 2004,

—

ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) 40 suositusta rahanpesun torjumiseksi,

—

ottaa huomioon Vancouverissa 9.–13. lokakuuta 2006 pidetyn FATF:n täysistunnon tulokset,

—

ottaa huomioon PWYP (Publish What You Pay) — ja PWYE (Publish What You Earn)-aloitteet,

—

ottaa huomioon kaivosteollisuuden avoimuutta ajavan hankkeen (EITI) periaatteet ja kriteerit,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin antaman tuen Kimberleyn sertifiointijärjestelmälle raakatimanttien tuonnissa ja viennissä ja AKT-maiden osallistumisen Kimberleyn prosessiin,

—

ottaa huomioon metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa (FLEGT) koskevan EU:n toimintasuunnitelman ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005,

—

ottaa huomioon vuonna 2003 hyväksytyn Afrikan metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa ja metsähallintoa koskevan järjestelmän,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin päätöslauselmat 31. maaliskuuta 2004 Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikan hallinnoinnista (3) ja 6. huhtikuuta 2006 kehitysavun tehokkuudesta ja korruptiosta kehitysmaissa (4),

—

ottaa huomioon päätöslauselmansa 24. marraskuuta 2005 kansallisten parlamenttien roolista Cotonoun kumppanuussopimuksen toteuttamisessa ja maatalouden ja kaivostoiminnan tuotteista (5),

—

ottaa huomioon komission 12. lokakuuta 2005 antaman tiedonannon Euroopan neuvostolle, parlamentille ja talous- ja sosiaalikomitealle otsikolla ”EU:n Afrikka-strategia: eurooppalaisafrikkalainen sopimus kehityksen nopeuttamiseksi Afrikassa”,

—

ottaa huomioon parlamentaarikkojen maailmanlaajuisen korruption vastaisen järjestön (GOPAC) laatiman parlamentaarikon käsikirjan korruption torjunnasta,

—

ottaa huomioon Transparency International -järjestön 6. marraskuuta 2006 Berliinissä julkaiseman Corruption Perceptions Index -julkaisun (CPI) 2006,

—

ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tietojenkeruu-ja selvitysvaltuuskunnan selostuksen matkasta Mauritaniaan 23.–27. helmikuuta 2006,

—

ottaa huomioon poliittisten asioiden valiokunnan mietinnön (AKT-EU/3937/07/lopull.),

A.

noudattaa periaatetta, joka koskee hallitusten vastuuta maataan ja asukkaitaan kohtaan niiden päättäessä julkisten varojen käytöstä,

B.

ottaa huomioon, että luonnonvarojen hyödyntämisestä saatujen taloudellisten ja rahoituksellisten etujen tulisi ilmentyä inhimillisten olojen huomattavana kehityksenä,

C.

ottaa huomioon, että luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden hallituksilla on vastuu ja velvollisuus käyttää tulonsa ensisijaisesti kansalaistensa perustarpeiden tyydyttämiseen, erityisesti terveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä köyhyyden torjuntaan,

D.

katsoo, että hyvässä hallinnossa on otettava huomioon, että näillä tuloilla on suurempi lisäarvo silloin, kun luonnonvaroja jalostetaan ja rikastetaan itse alkuperämaassa kuin silloin, kun ne viedään raaka-aineena,

E.

katsoo, että on myös suvereenien hallitusten ja julkisten viranomaistentehtävä käyttää hyväkseen luonnonvaroja ja hallinnoida niistä saatuja verotuloja ensisijaisesti maansa nykyisten ja tulevien kansalaisten etua ja hyötyä ajatellen,

F.

katsoo, että luonnonvarojen hyödyntämisestä voi tulla merkittävä tekijä kestävässä kehityksessä vain, jos sen yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviä kielteisiä vaikutuksia vähennetään ja sen edut ja kulut jaetaan oikeudenmukaisesti,

G.

katsoo, että luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden asukkailla on luovuttamaton oikeus hyötyä mahdollisimman oikeudenmukaisella tavalla maansa rikkauksista ja niistä todennäköisesti syntyvän taloudellisen kasvun hedelmistä,

H.

katsoo, että luonnonvaroista hyötyvien yritysten vastuuseen kuuluu myös taata, että niiden sijoitukset edistävät osaltaan luonnonvaroiltaan rikkaiden maiden kestävää kehitystä,

I.

katsoo, että avoimuuden puute laillisissakin hallituksille suoritettavissa maksuissa muodostaa huomattavan riskin yrityksille, koska se tekee niistä haavoittuvia korruptiosyytöksille, ja seuraamukset ulottuvat aina liiketoiminnan laillisuuteen asti,

J.

katsoo, että Euroopan hallitusten on vastustettava tällaisia käytäntöjä,

K.

katsoo, että huono hallinto ja avoimuuden puute luonnonvarojen tuomien kansallisten tulojen hallinnoinnissa ovat omiaan edistämään poliittista korruptiota ja lisäämään julkisten varojen kavalluksen riskiä,

L.

ottaa huomioon öljyn maailmanhintojen nousun viimeisten 36 kuukauden aikana ja siitä johtuvat tulojen ylijäämät,

M.

ottaa huomioon, että luonnonvarojen, erityisesti öljyn, hyödyntämisestä kehitysmaille koituvat huomattavat tulot voivat aiheuttaa vakavaa taloudellista ja yhteiskunnallista epätasapainoa, lisätä yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja jopa kannustaa väkivaltaan, mikäli niitä ei käytetä asianmukaisesti kaikkien väestönosien ja kansallisen kehityksen hyväksi ja katsoo, että öljyn osalta on olemassa vaara keinotekoisen korkeista kasvuindikaattoreista, jotka vääristävät inhimillisen kehityksen indikaattoreita,

N.

ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa 2004 avoimuusvaatimuksia koskevaan direktiiviin tarkistuksen, jossa se kehotti EU:n jäsenvaltioita kannustamaan eurooppalaisissa pörsseissä noteerattuja yrityksiä julkistamaan hallituksille suoritetut maksut,

O.

ottaa huomioon, että hallintotavan kehittämisellä ja vastuullisella julkistalouden hallinnoinnilla on taipumus vähentää luonnonvarojen hyväksikäyttöä koskevia ristiriitoja,

P.

ottaa huomioon, että merkittävä avoimuuden lisäys verotuksessa samoin kuin julkisen korruption kitkeminen vähentävät poliittista riskiä ja edistävät vakaampaa, sekä kotimaisiin että ulkomaisiin sijoituksiin soveltuvaa ympäristöä erityisesti kaivosteollisuudessa, kuten yhteisösijoittajat, joiden hallinnassa on varoja yhteensä 12,3 miljardin euron arvosta, ovat tunnustaneet,

Q.

ottaa huomioon, että verotuksellinen avoimuus ja energiahuollon varmuus ovat sidoksissa toisiinsa, koska korruptio ja huono hallintojärjestelmä energian tuottajamaissa ovat taipuvaisia vahvistamaan paikallisten kantamaa kaunaa energiasektoria kohtaan ja aiheuttamaan uhkan energialaitoksille, jolloin energian tarjonta maailmanmarkkinoilla vähenee,

R.

ottaa huomioon, että huono hallintotapa ja vastuunpuute luonnonvarojen hyödyntämisessä voivat aiheuttaa vakavia seuraamuksia myös ympäristölle — metsien kohtuuton hakkaaminen saattaa johtaa aavikoitumiseen, muihin ilmastonmuutoksiin ja ympäristövahinkoihin, joilla on haitallisia vaikutuksia ihmisiin, eläimiin ja kasveihin,

S.

katsoo, että ihmiset, jotka asuvat alueilla, joiden luonnonvaroja hyödynnetään, eivät hyödy tarpeeksi saatavista voitoista, ja että lisäksi hyödyntämisen vakavat ympäristövaikutukset koskettavat heitä, esimerkiksi maan, veden ja maaperän saastumisen myötä,

T.

katsoo, että luonnonvaroihin kuuluvat mineraalien lisäksi myös kasvit ja eläimet, puhdas vesi ja puhdas ilma, joita on suojeltava tai parannettava,

U.

ottaa huomioon, kuinka tärkeää on hyödyntää ympäristöystävällisiä parhaita toimintatapoja AKT-maiden öljyvarojen ja tärkeimpien luonnonvarojen hallinnassa,

V.

katsoo, että on tärkeää edistää julkisten viranomaisten puolueettomuuden, lahjomattomuuden, vastuullisuuden, avoimuuden ja rehellisyyden kaltaisia arvoja ja hyveitä korruptiokäytäntöjen tekemiseksi mahdottomiksi,

W.

katsoo, että pyrkimyksellä lahjomattomuuteen ja eettisiin standardeihin varmistetaan ennen kaikkea se, että ihmiset saavat valtiolta heille kuuluvat palvelut luonnonvarojen hyödyntämisen osalta,

X.

ottaa huomioon tarpeen vahvistaa kehitysmaiden parlamenttien ja demokraattisten instituutioiden toimintavalmiuksia, jotta ne voisivat valvoa tehokkaasti toimeenpano- ja budjettivallan käyttäjiä,

Y.

katsoo, että luonnonvarojen rikkaus ei aina aikaisemmin ole ollut siunaus vaan aivan liian usein kirous sellaisten valtioiden kansalaisille, joissa ei ole demokraattista valvontaa, vastuuvelvollisuutta ja oikeusvaltioperiaatetta ja joissa taistelu luonnonvaroista on edistänyt korruptiota ja väkivaltaisia selkkauksia, joista paikallinen väestö on usein kärsinyt,

Z.

katsoo, että luonnonvarojen kasvava kysyntä nopeasti kasvavissa talouksissa, kuten Kiinassa, on nopeuttanut kansainvälistä kamppailua luonnonvaroista ja usein pidentänyt epädemokraattisten hallintojen valtaa, väkivaltaisia selkkauksia ja ihmisoikeuksien loukkauksia,

AA.

katsoo, että tietyt yhtiöt eivät kykene noudattamaan sovittuja ILO:n työelämän perusnormeja ja että ne ovat vastuussa kohtalokkaista onnettomuuksista ja lapsityövoiman käytöstä; katsoo, että ne ovat myös Afrikan lisääntyvän aavikoitumisen merkittävin tekijä, että ne lisäävät Afrikan laitonta norsunluukauppaa ja että jotkut niistä on saatu toistuvasti kiinni, kun ne ovat kalastaneet laittomasti Afrikan vesillä,

1.

kehottaa AKT-maita varaamaan kaikki luonnonvarojen hyödyntämisestä saadut tulot ensisijaisesti kansalaistensa perustarpeiden tyydyttämiseen, erityisesti terveydenhuoltoon, koulutukseen, luonnonvarojen ja ympäristöön suojeluun, ja antamaan näin panoksensa vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi;

2.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita noudattamaan Cotonoun sopimuksen hyvää hallintoa koskevia määrittelyjä ja suosituksia (9 artiklan 3 kohta) ja panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön;

3.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota niiden hyvää hallintoa koskevat huolet huomioon ottaen kiinnittämään enemmän huomiota AKT-maiden jalostussektorin kehittämiseen kuin luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien tarjoamiseen eurooppalaisille yhtiöille;

4.

kehottaa AKT-ryhmän afrikkalaisia valtioita ratifioimaan Afrikan unionin yleissopimuksen korruption ehkäisystä ja torjunnasta; kehottaa Karibian alueen valtioita ratifioimaan Amerikan valtioiden korruption vastaisen yleissopimuksen; kehottaa kaikkia AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan Yhdistyneiden Kansakuntien korruption vastaisen yleissopimuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksen korruptiosta ja korruptiotapauksista kansainvälisessä kaupankäynnissä ja ottamaan käyttöön erityismekanismit edellä mainitun 3 kohdan määräysten tehokkaaksi valvomiseksi ja täytäntöön panemiseksi;

5.

pyytää EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksia hyväksymään ja edistämään yksityisistä aloitteista syntyneiden periaatteiden, jotka pyrkivät luonnonvaroista syntyneiden tulojen hallinnoinnin kehittämiseen, soveltamista käytäntöön, kuten EITI ja kampanjat ”Publish What You Pay” ja ”Publish What You Earn”;

6.

pyytää Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia edistämään EITI:n kehittämistä ja täysimääräistä täytäntöönpanoa, erityisesti tekemällä avoimuusmääräyksistä pakollisia, toteuttamalla tehokkaat valvontamekanismit ja panemalla täytäntöön kansalaisyhteiskunnan aktiivista osallistumista EITI:in koskeva viides kriteeri ja panostamalla taloudellisesti EITI-rahastoon;

7.

kehottaa AKT-maita varmistamaan, että tuloja käytetään myös niiden talouden monipuolistamiseen ja taloudellisten toimien kehittämiseen edistyneemmälle tasolle tuotantoprosessissa, jotta ne eivät rajoittuisi pelkästään luonnonvarojen louhintaan;

8.

kehottaa Euroopan komissiota lähettämään valtuuskuntia energiaa tuottaviin kehitysmaihin auttaakseen niitä EITI-hankkeen toteuttamisessa;

9.

pyytää kaikkia EITI-aloitteen virallisesti vahvistaneita AKT-maita jatkamaan näiden vähimmäiskriteerien, erityisesti viidennen kriteerin, toteuttamista käytännössä ja huolehtimaan siitä, että kansalaisyhteiskunta pystyy hoitamaan valvontatehtäväänsä rajoituksetta ja suojassa kaikenlaisilta pelotteluilta ja uhkailuilta;

10.

kehottaa kaikkia Cotonoun sopimuksen allekirjoittaneita luonnonvaroiltaan rikkaita AKT-maita, jotka eivät ole vielä osana EITI:ä, liittymään siihen virallisesti ja kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksia panemaan täytäntöön Cotonoun sopimuksen kansalaisyhteiskunnan valmiuksien vahvistamista koskevan 7 artiklan määräykset ja vuonna 2002 ja vuoden 2006 huhtikuussa pidetyn kahden AKT:n kansalaisyhteiskuntafoorumin suositukset;

11.

pyytää kaikkia AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia kehottamaan kaikkia sijoittajia liittymään EITIin ja noudattamaan muita aloitteita ja sopimuksia, jotka edistävät hyvää hallintotapaa, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta luonnonvarojen hyödyntämisessä;

12.

pyytää kaikkia AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia kehottamaan myös nousevan talouden maita täyttämään sitoumuksensa, esimerkiksi kansainvälisten työelämän perusnormien noudattaminen, lapsityövoiman lakkauttaminen, pienaseiden ja kevyiden aseiden lisääntymisen hillintä erityisesti konfliktialueilla ja raaka-aineiden ja puun laittoman tuonnin kieltäminen;

13.

pyytää Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita tekemään luonnonvaroiltaan rikkaille maille suunnatusta kehitysavustaan riippuvaista niiden edistymisestä hyvässä hallintotavassa, avoimuudessa ja vastuuvelvollisuudessa luonnonvarojen hallinnan osalta liittymällä PWYP:n, PWYE:n ja EITI:n kaltaisiin aloitteisiin ja panemalla ne aktiivisesti täytäntöön;

14.

pyytää Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksia ja Euroopan komissiota tukemaan jäsenvaltioiden ponnisteluja avoimuuden edistämiseksi kaivosteollisuudessa ottamalla käyttöön asianmukaiset tilinpäätösstandardit ja yrityslain määräykset ottaen huomioon Euroopan parlamentin maaliskuussa 2004 antaman tuen avoimuusvaatimusta koskevan direktiivin tarkistukselle ja komission 12. lokakuuta 2005 antaman Afrikka-strategiaa koskevalle tiedonannolle;

15.

kehottaa kaikkia toimijoita soveltamaan säännöksiä, jotka vaativat avoimuutta ja julkisten varojen hallinnointijärjestelmien vastuuvelvollisuutta; näihin säännöksiin kuuluu

16.

kehottaa kaikkia toimijoita huolehtimaan siitä, että energiantuottajamaiden hallitukset, joissa on ollut vakavia hallinnollisia ongelmia ja korruptiota, eivät hyödy ylimääräisistä avustuksista, edullisista kaupankäyntiedellytyksistä tai muista eduista siihen asti, kunnes ne sitoutuvat todistettavasti harjoittamaan suurempaa avoimuutta erityisesti valtiontaloudessa;

17.

kehottaa kaikkia kahdenvälisiä ja monenvälisiä rahoittajia sekä vientiluottolaitoksia kehittämään, ei vain abstraktia ehtoa, vaan ehdon, joka perustuu hallitusten luottamuksenvaraiseen vastuuseen kansalaisiaan kohtaan, luomaan kumppanuussuhteen, jossa ei-humanitaarinen apu riippuisi erityisten yhdessä neuvoteltujen kriteerien noudattamisesta, ja noudattamaan erityisesti julkista avoimuutta luonnonvarojen tuomien tulojen käytöstä soveltaen kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) oppaaseen ”Guide on Resource Revenue Transparency” koottuja periaatteita;

18.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita varmistamaan, että hyvän hallintotavan, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden edistäminen luonnonvarojen hyödyntämisessä ovat Cotonoun sopimuksen 8 artiklassa säädettyä poliittista vuoropuhelua koskevien keskinäisten sopimusten ja yhdessä neuvoteltujen kriteerien edellytyksenä;

19.

pyytää EU:n jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan, että Euroopan unionille energiaa toimittavien maiden tulojen käytön avoimuuden ja demokraattisen valvonnan edistäminen on ensisijaista yhteisessä eurooppalaisessa energiastrategiassa;

20.

suosittelee, että luonnonvarojen hyödyntämisen hyvää hallintotapaa, avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevat kysymykset ovat näkyvästi esillä tulevassa EU:n ja Afrikan yhteisessä strategiassa;

21.

kannustaa panemaan täytäntöön öljyvarojen hallinnoinnin parhaat käytännöt kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) oppaan ”Guide on resource revenue transparency” mukaisesti;

22.

pyytää AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksia varmistamaan, ettei luonnonvarojen hyödyntäminen kuormita ympäristön ekologista tasapainoa; panee tässä yhteydessä huolestuneena merkille, että metsien liialliset hakkuut voivat johtaa aavikoitumiseen ja muihin ilmastonmuutoksiin, joita vastaan on toimittava vastuullisen metsänhoidon ja asianmukaisten metsitystoimien avulla, ja kehottaa luonnonvaroja hyödyntäviä yhtiöitä noudattamaan ympäristönormeja;

23.

kehottaa kansallisia ja alueellisia hallituksia, parlamentteja ja laitoksia varmistamaan, että luonnonvarojen laillinen hyödyntäminen on osa ilman, veden ja maaperän suojeluun ja kasvien ja eläinten monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävää ympäristönsuojelusuunnitelmaa;

24.

pyytää kaikkia hallituksia säätämään lakeja, joilla kielletään laittomasti kaadetun puun tuonti ja myös varmistamaan, että julkiset hankintamenettelyt rajoitetaan kestävistä ja laillisista lähteistä saatavaan puuhun;

25.

kehottaa kaikki puuntuottajamaita varmistamaan kaiken kotimaisen puun kestävän kaatamisen, paikallisen väestön oikeuksien kunnioittamisen ja ympäristövaikutusten huomioon ottamisen;

26.

pyytää EU:ta tekemään kattavan ja virallisen metsänhoitotutkimuksen, parantamaan paikallisten yhteisöjen oikeuksia maan hallintaan ja käyttöön ja varmistamaan kansalaisten tarkoituksenmukaisen osallistumisen;

27.

kehottaa kaikkia timanttikauppaan osallistuvia maita välittömästi liittymään raakatimanttien kansainväliseen kauppaan sovellettavaan sertifiointijärjestelmään; painottaa, kuinka tärkeää on kehittää tuottajamaita ja timanttiteollisuutta kohti itsenäistä valvontaa timanttikauppaa koskevien suuntaviivojen noudattamisessa ja huolehtia siitä, että Kimberleyn prosessin jäsenet voivat valvoa timanttiteollisuuden noudattavan prosessia;

28.

kehottaa YK:n turvallisuusneuvoston jäseniä hyväksymään määrittelyn selkkausalueiden luonnonvaroista ja lisäämään luonnonvarojen hallinnan rauhanrakennuskomission valtuuksiin;

29.

kannustaa tietojärjestelmien, kuten kaivostoimintatietokannan, perustamista ja niiden hyödyntämistä asianmukaisesti;

30.

korostaa, että luonnonvaroja hyödyntävien yhtiöiden on edistettävä kestävän kehityksen periaatteiden mukaista avointa taloudellista ympäristöä ja että se on niiden etu; kannustaa niitä siksi tekemään yhteisiä aloitteita, kuten ”reilujen” yhtiöiden sertifiointi;

31.

muistuttaa, että Cotonoun sopimuksen 96 ja 97 artiklan mukaan vakavissa korruptiotapauksissa voidaan käynnistää neuvottelut;

32.

kehottaa AKT-maita aloittamaan julkisen keskustelun kansallisella tasolla luonnonvarojen tuomien varojen käytöstä ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta;

33.

pyytää öljyä tuottavia AKT-maita kunnioittamaan, tukemaan ja kannustamaan korruption vastustajien ja avoimuuden puolustajien toimintaa;

34.

korostaa AKT-maiden kansallisten parlamenttien asemaa hyvän hallintotavan edistämisessä ja suosittelee, että tulevassa EU:n ja Afrikan yhteisessä strategiassa tämä asema tunnustetaan ja vakiinnutetaan virallisesti;

35.

kehottaa AKT-maiden ja EU:n jäsenvaltioiden kansallisia ja alueellisia parlamentteja samoin kuin kansalaisyhteiskunnan edustajia tekemään yhteistyötä voima- ja vastaiskujärjestelmän, mukaan lukien rikosoikeudellisten menettelyjen, luomisessa hallitusten ja hallintoviranomaisten korruption torjumiseksi;

36.

kehottaa hallituksia, laitoksia ja kaikkia poliittisia johtajia osoittamaan osan luonnonvarojen vastuullisesta hyödyntämisestä saatavista tuloista virkamiesten, poliisien ja asianomaisten taloudellisten sektorien työntekijöiden palkkojen nostamiseen, jotta korruptio olisi vähemmän houkuttelevaa;

37.

kehottaa AKT-maiden hallituksia ja Euroopan komissiota tukemaan AKT-maiden kansallisia ja alueellisia parlamentteja niiden toiminnassa budjettivallan käyttäjinä vuoropuhelun, tiedon jakamisen ja valmiuksien kehittämisen avulla;

38.

pyytää komissiota laatimaan tiedonannon, jossa se määrittelee Euroopan unionin strategian parlamentaarisen demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi kehitysmaissa;

39.

kannustaa AKT-maiden kansallisia parlamentteja painostamaan hallituksiaan torjumaan sisäistä korruptiota ja suosimaan siten julkisten tulojen hallinnoinnissa parempaa hallintotapaa, johon on sisällytetty korruption vastaista lainsäädäntöä ja riippumattomia valvontamekanismeja, joilla pyritään suurempaan avoimuuteen ja jotka johtavat luonnonvarojen hyödyntämisestä saatujen tulojen käyttöä koskevan tiedon parempaan saatavuuteen;

40.

korostaa, että on myös tarpeen lujittaa oikeuslaitosta, riippumatonta tuomarikuntaa ja korkeimpia tilintarkastustuomioistuimia AKT-maissa;

41.

kannustaa samalla tavalla myös AKT-maiden parlamentteja varustautumaan erityisillä hyvän hallintotavan menettelyohjeilla, joilla ehkäistään ennakolta sisäisen korruption riskiä; uskoo, että parlamentin jäsenten tulojen julkistaminen voi edistää suurempaa avoimuutta;

42.

kehottaa kansallisia ja alueellisia parlamentteja antamaan tukensa ja apunsa kansalaisyhteiskunnan edustajien toiminnalle korruptoituneiden hallintojärjestelmien kitkemiseksi mahdollistamalla heille parhaat työolosuhteet ja mahdollisimman suuri työskentelyvapaus sekä takaamalla heille tarvittava toimivalta, välineet ja resurssit;

43.

pyytää kansalaisyhteiskuntaa ja kansallisia parlamentteja osallistumaan tehokkaaseen budjettiseurantaan julkisen varainkäytön seurantatutkimusten avulla, joissa selkeästi mitataan OECD:n kehitysapukomitean kriteereiden mukaista ”syötettä” verrattuna ”tuotokseen”;

44.

katsoo, että on laadittava erityisiä sosiaalisia indikaattoreita, joiden avulla hankitaan tarkempaa tietoa hallinnoinnin laadusta Cotonoun sopimuksen allekirjoittaneissa maissa ja kehottaa osallisena olevia kansalaisjärjestöjä avoimuuteen saamiensa varojen hallinnassa;

45.

kehottaa hallituksia, laitoksia ja kaikkia poliittisia johtajia varmistamaan, että virkamiehet saavat erityiskoulutusta ja että heitä valistetaan luonnonvarojen vastuullisen käytön ja ympäristöystävällisen hyödyntämisen tärkeydestä;

46.

korostaa, että korruption torjunta voi vaikuttaa tehokkaasti turvallisemman sijoitusympäristön edistämiseen; kehottaa julkisia menoja koskevan taloudellisen vastuun (PEFA) ohjelman yhteispuheenjohtajaa Euroopan unionia sisällyttämään ohjelmaan erityisiä PEFA-indikaattoreita ilmaisemaan korruption tasoa, sillä ohjelma tarjoaa yhtenäiset puitteet vastaanottajamaille ilman vakuuksia annettaviin lainoihin liittyvien riskien arviointia varten;

47.

kehottaa komissiota soveltamaan näitä määritettyjä korruption tasoja tukeakseen hyvän hallintotavan noudattajia sekä aloittaakseen Cotonoun sopimuksen 96 ja 97 artiklan mukaiset neuvottelut sopivista toimista korruptoituneita hallintojärjestelmiä vastaan; korostaa kuitenkin, että hyvän hallintotavan edistämisen ei pitäisi olla verukkeena avustusehtojen yksipuoliselle määräämiselle;

48.

muistuttaa paikallisten aloitteiden, esimerkiksi Afrikan maiden vertaisarviointijärjestelmän (APMR) tärkeydestä korruption hillinnässä ja hyvän hallinnoinnin edistämisessä; korostaa Afrikan maiden tarvetta panna nämä aloitteet täytäntöön sekä komission ja jäsenvaltioiden tarvetta antaa teknistä ja taloudellista tukea tähän tarkoitukseen;

49.

pyytää jäsenvaltioita, joilla on rahoituskeskuksia, ryhtymään kaikkiin tarpeellisiin oikeudellisiin ja hallinnollisiin toimiin sen varmistamiseksi, että laittomasti hankitut varat voidaan kotiuttaa niiden alkuperävaltioon;

50.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT:n ja EU:n neuvostolle, Euroopan komissiolle, Afrikan unionin komissiolle, panafrikkalaiselle parlamentille ja kansallisille ja alueellisille parlamenteille ja parlamentaarikkojen korruptionvastaiselle maailmanjärjestölle (GOPAC).

—

kokoontui 25.–28. kesäkuuta 2007 Wiesbadenissa, Saksassa,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT–EU-kumppanuussopimuksen kauppaa ja köyhyyden vähentämistä koskevat tavoitteet,

—

ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan YK:n ihmisoikeustoimikunnalle maaliskuussa 2002 esittelemän YK:n raportin kehitysmaiden elintarviketurvallisuudesta (2),

—

ottaa huomioon Kapkaupungin julistuksen, joka koskee AKT-maiden ja Euroopan unionin välisiä tulevia kauppaneuvotteluja uusien kauppasopimusten solmimista varten,

—

ottaa huomioon vuonna 1996 järjestetyssä maailman ruokahuippukokouksessa annetun aliravittujen ihmisten määrän puolittamista vuoteen 2015 mennessä koskevan sitoumuksen, jota ei ole läheskään saavutettu (3),

—

ottaa huomioon YK:n julistuksen vuosituhannen kehitystavoitteista ja sen sitoumuksesta köyhyyden poistamiseen (4),

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelmassa laaditut peräkkäiset inhimillisen kehityksen raportit,

—

ottaa huomioon 10. joulukuuta 2006 julkaistun AKT:n viljelijäjärjestöjen alueverkostojen väliarvioinnin talouskumppanuussopimuksista (5) ja käynnissä olevat neuvottelut talouskumppanuussopimuksista,

A.

ottaa huomioon, että YK:n kauppa- ja kehityskonferenssin (UNCTAD) laatiman vähiten kehittyneitä maita koskevan vuoden 2006 selvityksen mukaan äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana ja kasvanut 1960-luvun 138 miljoonasta 334 miljoonaan vuonna 2000 ja että jos nykyinen suuntaus jatkuu, alle dollarilla päivässä elävien ihmisten määrä lisääntyy 334 miljoonasta 471 miljoonaan vuoteen 2010 mennessä,

B.

ottaa huomioon, että nälkä, aliravitsemus ja miljoonien ihmisten jääminen ilman ruokaa johtuvat muun muassa hallitusten talous-, maatalous- ja kauppapolitiikasta sekä kehitys- että teollisuusmaissa,

C.

ottaa huomioon, että maatalous on useimmille AKT-maiden kansalaisille tärkein talousala; ottaa huomioon, että heidän elantonsa riippuu maataloustuotannosta ja siihen liittyvistä toimista ja että noin 60 prosenttia kaikkien AKT-maiden työssä käyvästä väestöstä työllistyy tällä alalla; ottaa huomioon, että 73 prosenttia Afrikan maaseutuväestöstä on omavaraisia pienviljelijöitä, joille elintarviketurvallisuus on ensisijainen tavoite,

D.

ottaa huomioon, että biologinen monimuotoisuus, kestävä maatalous ja elintarviketurvallisuus ovat ehdottomasti riippuvaisia siitä, tunnustetaanko AKT-maiden elintarvikeriippumattomuus ja poliittinen liikkumavara, joita tarvitaan suojelemaan AKT-maiden herkkiä taloussektoreja ja siementen varastointia, jakelua ja parantamista koskevia viljelijöiden yksilöllisiä ja kollektiivisia oikeuksia elintarviketuotannon parantamiseksi,

E.

ottaa huomioon, että suurimmasta osasta AKT-maiden maataloustuotantoa ja vientitoimia vastaavat pääasiassa pienet perheviljelmät, jotka ovat hyvin herkkiä hintojen vaihtelulle,

F.

ottaa huomioon, että AKT-maiden maataloustuotteiden vienti on useimmiten riippuvaista yhdestä tai kahdesta jalostamattomasta tuotteesta, millä on vain vähän lisäarvoa taloudelle ja mikä tekee maiden talouksista yhä haavoittuvaisempia,

G.

ottaa huomioon, että 15:n viime vuoden aikana maatalouden perinteisten vientituotteiden, kuten kahvin, kaakaon ja nahkojen kasvuluvut ovat olleet EU:n markkinoilla vaatimattomia, kun taas uusien tuotteiden, kuten kukkien viennin kasvu on ollut silmiinpistävää (kuusinkertaista) ja reilun kaupan ja luonnonmukaisten tuotteiden täsmämarkkinoiden laajeneminen ovat tarjonneet valtavia mahdollisuuksia,

H.

katsoo, että 1980-luvulta lähtien täytäntöönpannut rakenteellisen mukauttamisen ohjelmat ovat johtaneet pienviljelijöille ja elintarviketuotannolle tarkoitettujen valtiontukien vähenemiseen ja edistäneet paikallisen maatalouden heikkenemistä,

I.

ottaa huomioon, että AKT-maiden maatalousjärjestelmään tehdyt radikaalit poliittiset muutokset sisältävät maatilojen tuotantopanosten ja tuoton hintavalvonnan poistamisen, tuontitullien radikaalin vähentämisen, tuotannon laajentamiseen ja eläinlääkintäpalveluihin annetun valtiontuen supistamisen, valtionyritysten vetäytymisen maataloustuotteiden markkinoinnista ja kansallisten markkinoiden avaamisen ulkoiselle kilpailulle,

J.

katsoo, että AKT-maiden viljelijöiden asemaa heikennetään kotimaisen kulutuksen perustuotteiden, kuten viljan, maidon, lihan ja vihannesten sekä jalostettujen tuotteiden tuonnilla,

K.

ottaa huomioon, että maantieteellisten ja ilmastollisten olosuhteiden sekä maaperän vääjäämättömästi sanelema vientiin suuntautuva maatalous on saattanut AKT-maiden väestön erittäin ristiriitaiseen tilanteeseen, jossa he joutuvat tuottamaan elintarvikkeita kansainvälisille markkinoille ja tuomaan maahan tuontitukea saavia peruselintarvikkeita rikkaista maista kattamaan paikalliset tarpeet,

L.

ottaa huomioon, että AKT-maiden vientitulot ovat viime vuosikymmeninä laskeneet huolimatta maiden ehdottomasta edusta trooppisissa tuotteissa, sillä perushyödykkeiden hintojen vaihtelu on johtanut trooppisten tuotteiden, kuten kahvin, kaakaon, palmuöljyn ja puuvillan hintojen romahtamiseen jopa 60 prosentilla, millä on ollut tuhoisa vaikutus AKT-maiden väestön yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen,

M.

katsoo, että käynnissä oleva talouskumppanuussopimuksia koskeva neuvotteluprosessi on sopimaton erityisesti maatalousalalla, koska kuuden AKT-alueen ja EU:n tuottavuudessa ja kilpailukyvyssä on valtavat erot,

N.

ottaa huomioon, että AKT–EU-kauppasuhteet juontavat juurensa entisten siirtomaavaltojen ja niiden entisten siirtomaiden välillä tehtyihin Yaoundén sopimuksiin, joilla pyrittiin turvaamaan Euroopalle tiettyjen raaka-aineiden turvallinen saanti ja tarjoamaan AKT-maille luotettavia myyntipisteitä ja arvokkaita vientituloja vakaalla ja ennustettavalla pohjalla, erityisesti perushyödykkeitä koskevien pöytäkirjojen nojalla,

O.

ottaa huomioon, että maailman vesivarojen kehittämistä koskevan YK:n toisen raportin (2006) mukaan 75 prosenttia Afrikan väestöstä elää kuivilla tai puolikuivilla alueilla ja noin 20 prosenttia alueilla, joilla ilmasto vaihtelee vuosittain suuresti,

P.

ottaa huomioon, että vuosituhannen ekosysteemeistä tehdyn arviointikertomuksen mukaan noin 60 prosenttia maailman ekosysteemeistä, mukaan lukien puhdas vesi ja kalakanta, heikkenee tai niitä kulutetaan kestämättömästi; ottaa huomioon, että maailman köyhin väestö kärsii tästä eniten ja että erityisesti vaarassa olevia sektoreita ovat vesi, maatalous, ihmisten terveys, luonnon monimuotoisuus ja merenpinnan nousu,

Q.

ottaa huomioon, että tulvien ja kuivuuden odotetaan yleistyvän ja johtavan nälänhätään ja suuriin häiriöihin sosiaalis-taloudellisessa hyvinvoinnissa erityisesti Afrikassa, kun taas merenpinnan nousu uhkaa tiettyjen Tyynenmeren saarten elinkelpoisuutta,

R.

ottaa huomioon, että neljännen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) vuoden 2007 arviointikertomuksen mukaan 50 seuraavan vuoden aikana tapahtuva ilmastonmuutos voi haitata vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, sillä joidenkin Afrikan maiden maatalouden sadot vähenevät todennäköisesti jopa 50 prosentilla vuoteen 2020 mennessä eikä juomavettä ole tarpeeksi tietyillä Karibian alueen, Afrikan ja Tyynenmeren saarilla,

S.

ottaa huomioon, että FAO:n arvion mukaan 25:ssä aidsin eniten koettelemassa Afrikan maassa seitsemän miljoonaa maataloustyöläistä on kuollut aidsiin vuodesta 1985 lähtien ja 16 miljoonan odotetaan kuolevan kahden vuosikymmenen kuluessa,

T.

ottaa huomioon, että kymmenessä aidsin eniten koettelemassa Afrikan maassa työvoiman odotetaan vähenevän 10–26 prosenttia, mikä on vakava uhka kansanterveydelle sekä sosiaalis-taloudelliselle kehitykselle Afrikassa, jossa maataloudella on keskeinen asema,

U.

ottaa huomioon, että HIV/aids koskettaa pääasiassa tuottavaa työvoimaa ja riistää sen koskettamilta alueilta ruoantuottajat ja viljelijät ja heikentää maataloussektoria tulevien sukupolvien osalta,

V.

katsoo, että pienimuotoista maanviljelyä ja HIV/aidsia koskevat kysymykset liittyvät toisiinsa erottamattomasti, sillä kestävä pienviljelysektori on tärkeä siksi, että sen avulla on mahdollista maksaa antiretroviraaliset lääkkeet, mutta myös siksi, että se tarjoaa tasapainoisen ja ravitsevan ruokavalion, joka on välttämätöntä lääkkeiden tehokkuudelle,

W.

katsoo, että olisi kehitettävä hallintastrategioita (maan, luoton ja lääkkeiden saanti) ja uusia välineitä käsittelemään pandemian koetteleman maaseutuväestön, erityisesti iäkkäiden ihmisten, naisten ja sairauden heikentämien erityistarpeita,

X.

ottaa huomioon, että maatalouden ja maaseudun kehitys ei ole etusijalla AKT-maiden kansallisissa hallinnoissa tai EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa, vaikka enemmistö AKT-maiden köyhistä ihmisistä elää maaseutualueilla,

Y.

ottaa huomioon, että vain neljä AKT-maata 78:sta katsoo maatalouden ensisijaiseksi yhdeksännen Euroopan kehitysrahaston (EKR) yhteydessä,

Z.

ottaa huomioon, että yhdeksännestä EKR:sta myönnetystä tuesta 30,7 prosenttia on osoitettu rakenteellisen mukauttamisen ohjelmille, 21,4 prosenttia liikennesektorille, vain 7 prosenttia maaseudun kehitykseen ja 1,1 prosenttia nimenomaan maatalouteen liittyviin aloihin,

AA.

ottaa huomioon, että naisten työlle ei ole annettu tunnustusta ja että heidän erityistarpeisiinsa on kiinnitetty hyvin vähän huomiota, vaikka suurin osa tuottajista on naisia,

AB.

ottaa huomioon, että kymmenennen EKR:n yhteydessä valitaan kustakin maasta vain kaksi painopistealaa,

AC.

katsoo, että luotonsaanti on suuri ongelma pienviljelijöille ja että se haittaa heidän kehitystään,

AD.

katsoo, että epäsuotuisassa asemassa olevien alueiden pienviljelijöille olisi annettava etusija, koska heille ei perinteisesti ole annettu maataloustukea; ottaa huomioon, että syrjäisten ja heikommassa asemassa olevien alueiden tukemista ja niihin investointia koskeva periaate on EU:n koheesiopolitiikan vakiintunut periaate,

AE.

ottaa huomioon, että EU kehittää parhaillaan ”kaupan alan apu” -strategiaa, joka voisi johtaa lisääntyvään tukeen pienviljelijöille;

1.

katsoo, että AKT–EU-kehitysyhteistyöpolitiikan olisi perustuttava siihen, että tunnustetaan AKT-maiden oikeus suojella maatalouttaan varmistaakseen pienviljelijöiden toimeentulon, lisätäkseen paikallista tuotantoa, taatakseen elintarvikevarmuuden ja toteuttaakseen valikoivan markkinoiden avaamisen, niin kuin Euroopassa on tehty;

2.

katsoo, että köyhyyden ja elintarvike-epävarmuuden torjunnassa on puututtava kehitysmaiden köyhyyden rakenteellisiin syihin ja kehottaa siten ryhtymään toimiin, joilla edistetään maan, veden ja biodiversideettiresurssien saatavuutta ja kannustetaan politiikkaan, jolla tarjotaan paikallista tukea kestävälle pienimuotoiselle maataloudelle;

3.

tukee Afrikan valtioiden päämiesten antamaa Maputon julistusta (6), jossa tunnustetaan maatalouden ratkaiseva merkitys köyhyyden torjunnassa ja tarve lisätä alan talousarviotukea kymmenellä prosentilla;

4.

katsoo, että viljelijäjärjestöjen merkittävä asema maaseutuun ja maatalouteen vaikuttavissa aloitteissa on tunnustettava ja että ne on otettava mukaan hallituksesta riippumattomaan ryhmään, joka on säännöllisesti Euroopan komission kuultavana; katsoo, että erityisesti omavaraisten pienviljelijöiden etujen pitäisi olla edustettuina;

5.

pyytää sekä EU:n jäsenvaltioita että AKT-maita suuntaamaan politiikkaansa uudelleen tekemällä maataloudesta EKR:n ohjelmien keskeisen tekijän sen huomioon ottamiseksi, että suurin osa AKT-maiden köyhistä ihmisistä elää maaseudulla;

6.

kehottaa EU:ta tukemaan köyhien maiden tuotannon rakenteellista muuttamista vientiin suuntautuvasta taloudesta alueiden sisäisen kestävän kehityksen strategiaa kohti ottaen huomioon väestön todelliset tarpeet ja pyrkien vähentämään riippuvuutta teollisuusmaista ja luomaan kansallisia ja alueellisia markkinoita;

7.

toistaa, että on tärkeää myöntää riittävästi varoja, joilla helpotetaan sääntöjen, kuten pienviljelijöiden tuottamien ja alueellisille markkinoille tai EU:n markkinoille vietävien tuotteiden merkitsemistä, pakkaamista ja kansanterveydellisiä vaatimuksia koskevien sääntöjen noudattamista ja tarjotaan asiaankuuluvaa koulutusta viljelijöille;

8.

toistaa, että on tärkeää osoittaa pienviljelijöille ja erityisesti naisille riittävästi varoja paikallisiin tuotantoprosesseihin investoimiseksi;

9.

suosittelee, että maaseutuyhteisöjä ja tuottajia palveleville järjestöille osoitetaan enemmän varoja tarjoamalla EKR:n rahoitusta AKT:n ja EU:n välisen Cotonoun sopimuksen mukaisesti;

10.

kehottaa EKR:a tarvittaessa avustamaan luonnonmukaiseen viljelyyn ja reilun kaupan viljelyyn siirtymisessä pitkän aikavälin kestävän tuotannon tukemiseksi sekä viljelijöiden tulojen lisäämiseksi tuotettua kiloa kohti;

11.

kehottaa EKR:a avustamaan uudenaikaisten meriveden suolanpoistotekniikoiden ja veden laadun parantamistekniikoiden käyttämisessä niukkavetisillä alueilla;

12.

kehottaa EKR:a avustamaan pääomaa vaativien tuholaismyrkkyjen ja synteettisten lannoitteiden korvaamisessa paikallisiin tarpeisiin muokatuilla vaihtoehtoisilla kestävämmillä ravinteilla ja kasvinsuojelutuotteilla;

13.

kehottaa asettamaan omavaraisten pienviljelijöiden tarpeet etusijalle AKT:n ja EU:n kehitysstrategioita koskevassa politiikassa, sillä he muodostavat suuren osan AKT-maiden viljelijöistä ja he ovat erityisen haavoittuvia;

14.

katsoo, että jotkin epätasa-arvoisten kumppaneiden väliset vapaakauppasopimukset ovat lisänneet köyhyyttä ja että ne vaikuttavat haitallisesti elintarviketurvallisuuteen ja huonontavat joidenkin nettomääräisesti elintarvikkeita tuovien AKT-maiden tilannetta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita nostamaan tämän asian esille, kun ne käsittelevät varojen jakamista mitoittaessaan julkista kehitysapua kauppaan liittyviin mukauttamisvaatimuksiin;

15.

panee merkille, että rahoittajien suunnittelema kaupan vapauttamispaketti, joka sisältää tuontitullien radikaalin vähentämisen, on johtanut elintarvikkeiden tuonnin lisääntymiseen monissa Afrikan maissa: riisin tuonti Burkina Fasoon kasvoi 99 000 tonnista vuonna 1996 137 808 tonniin vuonna 2000 ja kuorimattoman riisin paikallinen tuotanto laski 111 700 tonnista vuonna 1997 66 300 tonniin vuonna 2001, ja Kamerunissa paikallisten tuottajien kustannuksella toteutettava riisintuonti kattaa nykyään 87 prosenttia väestön tarpeista;

16.

kehottaa AKT-maita toteuttamaan vakaan, toimivan, kestävän ja täydentävän alueellisen integraation ennen kuin ne harkitsevat vapaakauppasopimuksia EU:n ja/tai muiden kanssa ja katsoo, että AKT-lähtöisen alueellisen integraation olisi oltava edellytyksenä kehityslähtöisten talouskumppanuussopimusten tekemiselle;

17.

panee yllättyneenä merkille, että talouskumppanuussopimusten tekemistä koskevat alueelliset asetelmat eivät aina vastaa olemassa olevia alueellisia rakenteita, joiden puitteissa AKT-maat työskentelevät tällä hetkellä;

18.

kehottaa käynnissä oleviin talouskumppanuussopimusneuvotteluihin osallistuvia osapuolia varmistamaan, että nykyisissä kauppajärjestelyissä hyväksytyillä vakuuksilla tuettujen etujen suojaamista koskevaa velvoitetta pidetään yllä ja noudatetaan, jotta minkään AKT-maan tilanne ei huonone tulevissa talouskumppanuussopimuksissa;

19.

katsoo, että nykyisten talouskumppanuussopimusten vapaakauppaneuvottelut voivat olla vakava uhka AKT-maiden paikallistuotannolle, jos ne johtavat kilpailuun tuottavuudeltaan, politiikaltaan ja EU:n tuiltaan suuresti eroavan kahden maatalousjärjestelmän välillä, ja vaatii EU:ta ottamaan huomioon paikallishallitusten näkemykset;

20.

huomauttaa, että pohjoisen ja etelän väliseen reiluun kauppaan kuuluu reilun hinnan maksaminen kehitysmaiden resursseista ja maataloustuotteista, eli hinnan, josta käyvät ilmi sisäiset ja ulkoiset kulut, sekä työoloja, työläisten palkkoja ja ympäristönsuojelua säätelevien vähimmäiskriteerien noudattaminen; kehottaa EU:ta ja AKT:ta antamaan tukensa reilulle kaupalle Cotonoun sopimuksen 23 artiklan g kohdan sisältämän sitoumuksen mukaisesti;

21.

korostaa, että AKT-maiden yleisiä ja alueellisia kehitysprosesseja on tuettava; kehottaa vahvistamaan maataloustuotannon ja jakelun paikallisia rakenteita ja alueellisia verkostoja;

22.

vaatii voimakkaasti kehittämään ja käyttämään taloudellisesti heikoille tuottajille yleisesti saatavilla olevia rahoitusvälineitä; korostaa, että pieniä ja keskisuuria lainoja koskevat ohjelmat ovat tärkeitä maaseudun kehityksen edistämisessä ja paikallisten tuottajien, paikallisten osuuskuntien sekä liiketoiminnan, erityisesti naisten liiketoiminnan aloittamisen tukemisessa;

23.

panee merkille ilmastonmuutoksen tuhoisan vaikutuksen haavoittuviin maihin ottaen huomioon, että Afrikassa tapahtuneet elintarvikkeisiin liittyvät hätätilat ovat kolminkertaistuneet 1980-luvun puolivälistä lähtien ja että vuonna 2006 yli 25 miljoonaa afrikkalaista koki elintarvikkeisiin liittyviä kriisejä;

24.

panee merkille Maailman terveysjärjestön (WHO) tutkimuksen vuodelta 2005, jossa maailmanlaajuinen ilmastonmuutos yhdistettiin suoraan malarian, aliravitsemuksen ja ripulin lisääntymiseen ja ennakoitiin, että taudit ja muut ihmisiä kohtaavat vaarat lisääntyvät nopeammin Afrikassa, koska siellä ei ole valmiuksia käsitellä niitä;

25.

kehottaa AKT-maita ja EU:n jäsenvaltioita tekemään ilmastonmuutoksesta strategisen kehityspolitiikan keskeisen tekijän ja käsittelemään uhkaa, jonka maailmanlaajuinen lämpeneminen aiheuttaa elintarviketuotannolle, joka YK:n raportin ennusteen mukaisesti vähenee 5 prosentilla vuoteen 2080 mennessä ja jonka mukaan 25–40 prosenttia Afrikan luonnonympäristöstä voi kadota ja 30 prosenttia rannikkoinfrastruktuurista tuhoutua;

26.

kehottaa EU:ta täyttämään tavoitteen, jonka mukaan varmistetaan, että ilmasto lämpenee enintään kahdella asteella ja jota varten tarvittavista investoinneista teollisuusmaiden on vastattava;

27.

pyytää ympäristövaikutustenarviointia kaupan vapauttamissopimuksista niiden ekologisten kulujen ja niiden elintarviketurvallisuuteen, energiavaroihin ja maailmanlaajuiseen lämpenemiseen kohdistuvien vaikutusten määrittämiseksi;

28.

ilmaisee syvän huolestumisensa HIV/aidsin mahdollisista haitallisista vaikutuksista AKT-maiden kestävään kehitykseen ja erityisesti sen vaikutuksesta kotitarveviljelyyn ja kaupalliseen viljelyyn maaseudun työvoiman vähenemisen ja maatalouden asiantuntijoiden ja ammattitaitoisten työntekijöiden menetyksen takia, mikä johtaa tuottavuuden laskuun, huonontuneisiin työmahdollisuuksiin ja elintarvike-epävarmuuteen;

29.

katsoo, että HIV/aidsin torjunnasta pitäisi tehdä AKT-maiden hallitusten ja EU:n kehityspolitiikan keskeinen tekijä, jotta voitaisiin puuttua HIV/aidsin tuhoisiin seurauksiin elintarviketurvallisuudelle ja sosiaalis-taloudelliselle kehitykselle ja että HIV/Aidsin torjunnassa käytettävät menetelmät olisi siten liitettävä maataloutta ja maaseudun kehitystä koskeviin ohjelmiin;

30.

katsoo, että HIV/aidsin ja muiden parannettavien tautien torjunnassa käytettävien lääkkeiden korkeat kustannukset ovat vakava uhka AKT-maiden maataloustuotannolle ja maatalousalan kehitykselle;

31.

korostaa, että kansainvälisten rahoituslaitosten (IFI) aloittama ja Euroopan unionin 1980-luvulta asti tukema rakenteellisen mukauttamisen politiikka, joka perustuu pelkästään taloudelliseen deflaatioon valuuttatoimenpiteiden avulla, markkinoiden talousperiaatteiden soveltaminen ja valtion vähäisempi osallistuminen ei sovi köyhyyden vähentämiseen;

32.

kehottaa lopettamaan kaikki EU:n vientituet, sillä ne vahingoittavat vakavasti paikallista elintarviketuotantoa;

33.

pitää tässä yhteydessä myönteisenä EU:n Maailman kauppajärjestön (WTO) Hongkongin konferenssissa vuonna 2005 tekemää päätöstä maatalouden vientitukien lopettamisesta vuoteen 2013 mennessä ja vaatii, että kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa on edistettävä;

34.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota sitoutumaan massasiirtolaisuuden rakenteellisten syiden käsittelemiseen muuttamalla nykyistä politiikkansa, johon kuuluu EU:n tuotteiden myyminen polkuhintaan kolmannen maailman markkinoille, jotta Afrikan valtiot voisivat suojella ja rakentaa omia talouksiaan, varmistaa väestönsä toimeentulo ja tarjota siten parempia tulevaisuuden mahdollisuuksia;

35.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT–EU-neuvostolle ja Euroopan komissiolle.

—

kokoontui 25.–28. kesäkuuta 2007 Wiesbadenissa, Saksassa,

—

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177, 178, 179, 180, 181 ja 181a artiklan,

—

ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun (2), ja Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2005 tarkistetun (3), kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus), ja erityisesti sen 13 artiklan, joka koskee maahanmuuttoa,

—

ottaa huomioon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle osoitetun komission tiedonannon ”Muuttoliikkeen ja kehityksen yhteys — käytännönläheisiä suuntaviivoja” (4),

—

ottaa huomioon neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoitetun komission tiedonannon ”EU:n toimintastrategia kehitysmaiden terveysalan henkilöresurssikriisiin vastaamiseksi” (5),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ”Näkemyksiä EU:n kannan muodostamiseksi YK:n siirtolaisuus- ja kehityskonferenssia varten” (6),

—

ottaa huomioon neuvostolle ja Euroopan parlamentille osoitetun komission tiedonannon ”Siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ensimmäinen soveltamisvuosi — tavoitteena kattava eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka” (7),

—

ottaa huomioon Euroopan komission laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman (8),

—

ottaa huomioon Khartumissa 23.–24. tammikuuta 2006 pidetyn Afrikan unionin valtion ja hallitusten päämiesten huippukokouksen, jossa vahvistettiin siirtolaisuuden laajuus ja vaikutus kehitykseen,

—

ottaa huomioon EU:n, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen siirtolaisuusasiantuntijoiden täysistunnossa maaliskuussa 2006 hyväksytyn raportin,

—

ottaa huomioon Brysselissä 13. huhtikuuta 2006 pidetyssä turvapaikka-, siirtolaisuus- ja liikkuvuusasioista vastaavien AKT-ministerien ensimmäisessä kokouksessa hyväksytyn turvapaikka-, siirtolaisuus- ja liikkuvuusasioita koskevan toimintasuunnitelman ja Brysselin julistuksen,

—

ottaa huomioon Tripolissa 22. ja 23. marraskuuta 2006 pidetyssä EU:n ja Afrikan ministerikokouksessa annetun Afrikan ja EU:n yhteisen julistuksen siirtolaisuudesta ja kehityksestä,

—

ottaa huomioon Rabatissa 10. ja 11. heinäkuuta 2006 pidetyn EU:n ja Afrikan ministerikokouksen, jossa käsiteltiin siirtolaisuutta ja kehitystä,

—

ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselman ”International migration and development” (9),

—

ottaa huomioon joulukuussa 2005, maaliskuussa 2006 ja joulukuussa 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät,

—

ottaa huomioon New Yorkissa 14. ja 15. syyskuuta 2006 järjestetyn YK:n yleiskokouksen siirtolaisuus- ja kehityskonferenssin tulokset,

—

ottaa huomioon YK:n pääsihteerin raportin ”International Migration and Development” (10),

—

ottaa huomioon kansainvälistä muuttoliikettä käsittelevän maailmanlaajuisen komission (GMIC) lokakuussa 2005 julkaiseman raportin ”Migration in an interconnected world: Newdirections for action” (11),

—

ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kesäkuussa 2006 julkaiseman raportin ”Effects of migration on sending countries: what do we know?”,

—

ottaa huomioon OECD:n vuonna 2002 julkaiseman raportin ”International mobility of the highly skilled”,

—

ottaa huomioon maailmanpankin raportin ”Global Economic Prospects 2006: Economic Implications of Remittances and Migration” (12),

—

ottaa huomioon YK:n kehitysohjelman vuonna 2001 julkaiseman inhimillisen kehityksen raportin,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 6. heinäkuuta 2006 antaman päätöslauselman kehityksestä ja muuttoliikkeestä (13),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon sosiaaliasioista ja ympäristöstä vastaavan valiokunnan raportin (AKT-EU/100.012/07/lopull.),

A.

katsoo, että oikeus muuttaa toiseen maahan on yksilöiden luovuttamaton perusoikeus,

B.

katsoo, että kansainvälinen siirtolaisuus on noussut yhdeksi kansainvälisen asialistan keskeiseksi aiheeksi, jota poliittiset päättäjät ovat viime aikoina käsitelleet maailmanlaajuisella tasolla, Euroopan ja Euroopan ja Afrikan välisellä tasolla sekä EU:n ja AKT:n kansallisilla tasoilla, ja että yhä selkeämmin tunnustetaan, että siirtolaisuus ja kehitys ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa,

C.

katsoo, että poliittisissa piireissä ollaan yhä useammin yhtä mieltä siitä, että hallinnoimalla muuttovirtoja nykyistä paremmin voitaisiin saavuttaa merkittäviä etuja, kenties jopa merkittävämpiä kuin poistamalla maailmankaupan esteet,

D.

katsoo, että Euroopan unionissa ei ole sen enempää yhteisön kuin jäsenvaltioidenkaan tasolla hyväksytty yhtenäistä siirtolaispolitiikkaa, vaan siirtolais-, kehitysyhteistyö-, kauppa- ja turvallisuuspolitiikkaa hoitavat useat eri tahot erillään toisistaan,

E.

katsoo, että kansainvälisellä tasolla ei ole päästy yhteisymmärrykseen siitä, miten (korkeasti) koulutettujen työntekijöiden siirtolaisuus vaikuttaa lähtömaihin, vaan että ”aivovuotoa” koskeva keskustelu on yhä varsin sekavaa ja turhautunutta erityisesti siksi, että aiheesta ei ole saatavilla luotettavia tilastotietoja ja että erilaisista toimintasuosituksista, joiden avulla ”aivovuotoilmiöön” voitaisiin puuttua, ei ole laadittu vaikutustenarviointeja,

F.

katsoo, että aivovuotoilmiötä ei ole käsitelty riittävästi EU:n ja AKT:n välisessä vuoropuhelussa,

G.

katsoo, että useimpien AKT-maiden korkeakoulutetusta aikuisväestöstä yli 10 prosenttia on muuttanut Euroopan unioniin, Pohjois-Amerikkaan ja muihin kehittyneisiin maihin ja että ammattitaitoisten työntekijöiden maastamuutto koettelee pahiten Saharan eteläpuolista Afrikkaa, sillä lähes koko alueella yli 20 prosenttia korkeakoulutuksen saaneesta väestöstä on muuttanut OECD-maihin (14), ja eräissä pienissä maissa tämä osuus on peräti 80 prosenttia (15),

H.

katsoo, että vaikka siirtolaisuutta esiintyy eniten Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa, Euroopassa asuvista korkeakoulutuksen saaneista siirtolaisista valtaosa tulee Afrikasta (13,5 prosenttia EU:n alueella asuvista korkeakoulutuksen saaneista työntekijöistä, jotka ovat syntyneet muualla kuin OECD-maissa) (16),

I.

katsoo, että tilastotiedot joidenkin Afrikan maiden siirtolaisvirroista ovat usein epätäydellisiä ja vanhentuneita eikä päätöksentekijöillä ole siten päätöksenteon yhtä merkittävää välinettä,

J.

katsoo, että YK:n kehitysohjelma UNDP on todennut, että aivovuoto merkitsee kehitysmaille miljardien dollarien menetystä (17), koska tieto on globalisoituvassa maailmassa ratkaiseva kasvutekijä,

K.

katsoo, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa aivovuoto voi johtaa työvoimapulaan eräillä keskeisillä yhteiskunnan aloilla ja erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen alalla, mikä vaikuttaisi tuhoisasti näiden elintärkeiden palvelujen saatavuuteen ja laatuun,

L.

ottaa huomioon, että ammattitaitoisten työntekijöiden lähtö merkitsee lähtömaalle verotulojen menetystä, pahimmillaan ammattitaitoisten työntekijöiden aiempaan koulutukseen tehtyjen investointien menetystä ja parhaimmillaan niiden epäsuoraa paluuta sekä kehitystä edistävien taitojen ja tietojen menetystä,

M.

katsoo, että aivovuoto hidastaa lähettävien maiden innovaatioprosesseja ja vaikeuttaa mahdollista taloudellista kasvua,

N.

katsoo, että aivovuodolla voi olla sosiaalisia vaikutuksia perheiden muodostamiseen, sukupuolten tasa-arvoon ja lasten koulutukseen ja terveyteen,

O.

katsoo, että siirtolaisuus vaikuttaa siirtolaisten lasten kasvuun, terveyteen ja koulutukseen joko myönteisesti (rahalähetykset voivat helpottaa lasten työtä ja lisätä kotitalouksien koulutukseen ja terveydenhuoltoon käyttämiä varoja) tai kielteisesti (perheiden hajoaminen, stressi ja vanhempien vähäisempi valvonta voivat vähentää koulunkäyntiä ja huonontaa tuloksia),

P.

katsoo, että monet Euroopan maat ovat hyväksyneet lainsäädäntöä, jonka tarkoituksena on helpottaa ammattitaitoisten työntekijöiden maahantuloa muun muassa ottamalla käyttöön siirtolaisten valikointiin perustuvia maahantulomenettelyjä kilpaillakseen kehitysmaiden pätevimmistä työntekijöistä Pohjois-Amerikan kanssa, mikä on pahentanut ammattitaitoisen työvoiman siirtymistä pois monista eteläisistä maista, Saharan eteläpuolisten maiden osalta tuhoisin seurauksin,

Q.

katsoo, että EU ja AKT-maat ovat sitoutuneet pyrkimään vuosituhattavoitteisiin, muun muassa tavoitteisiin 2 (peruskoulutuksen takaaminen kaikille), 4 (lapsikuolleisuuden vähentäminen), 5 (odottavien äitien terveydentilan kohentaminen) ja 6 (HIV/aidsin, malarian ja muiden tautien torjuminen), ja että opettajien, lääkäreiden ja sairaanhoitajien laajamittainen muutto AKT-maista OECD-maihin saattaa vaarantaa näiden tavoitteiden saavuttamisen ja että tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi tarkoitetun kansainvälisen sääntelykehyksen puuttuminen saattaa vaikeuttaa sitä entisestään,

R.

katsoo, että ammattitaitoisen työvoiman muuttoa kehitysmaista Eurooppaan edistävät paitsi taloudelliset tekijät (köyhyys, alikehittyneisyys, alhainen palkkataso, puutteellinen koulutusjärjestelmä, OECD-maiden väestön ikääntymisestä ja vähenemisestä aiheutuva työvoimapula) myös poliittiset syyt (väkivalta, konfliktit, erityisesti älymystöön kohdistuva poliittinen painostus, jota maastapako pahentaa) ja etenkin Afrikan maiden osalta maantieteellinen läheisyys, yhteinen kieli ja aiemmat siirtomaayhteydet tai historialliset yhteydet,

S.

katsoo, että Euroopan työvoimatarpeilla on haitallinen vaikutus, koska niiden takia AKT-maista viedään ammattitaitoista työvoimaa ja nopeutetaan AKT-maiden julkisten sosiaalipalvelujen ja elämänlaadun huononemista,

T.

katsoo, että laitonta tai pakotettua siirtolaisuutta käsitellään pikemminkin turvallisuuden kuin laajemmin kehityksen ja kehitysstrategioiden siirtolaisuutta koskevien ongelmien kannalta,

U.

katsoo, että ammattitaitoisten työntekijöiden siirtolaisuudesta voi olla etua yksityiselle ihmiselle parempien taloudellisten mahdollisuuksien ja korkeampien palkkojen takia, siirtolaisen perheelle lähtömaassa ja itse lähtömaalle erityisesti rahalähetysten ansiosta,

V.

katsoo, että on ratkaisevan tärkeää ottaa huomioon myönteinen vaikutus, joka siirtolaisuudella voi olla, sillä sen avulla edistetään parempaa ymmärrystä sivilisaatioiden ja kulttuureiden välillä ja ylitetään siirtomaa-ajan jälkeisiä jakoja ja alueellisia jakoja luomalla suhteita valtioiden ja kansojen välille,

W.

katsoo, että siirtolaisten urakehitystä voivat haitata vastaanottavissa maissa koetut kotoutumisvaikeudet, lähtömaassa koetetut uudelleenkotoutumiseen liittyvät vaikeudet, syrjintä ja taitojen joutuminen hukkaan (brain waste) eli se, että siirtolainen ei pääse käyttämään työtehtävissään kaikkia tietojaan ja taitojaan,

X.

katsoo, että siirtolaisten rahalähetykset kotimaahan ovat kehitysmaiden toiseksi tärkein ulkoisen rahoituksen lähde, että niillä on myönteinen vaikutus lähtömaihin (lähinnä siirtolaisten perheiden tulojen kasvu ja kulutuksen ja investointien lisääntyminen, mikä osaltaan lisää taloudellista kasvua) ja että niillä on suhdanteita tasoittava vaikutus talouskriisien, sotien ja luonnonkatastrofien aikana mutta ottaa huomioon, että jopa 20 prosenttia niiden arvosta kuluu käsittelymaksuihin,

Y.

katsoo, että asiantuntijat ja ammatinharjoittajat ovat kyseenalaistaneet vapaaehtoisuuteen perustuva rekrytointia koskevat eettiset menettelysäännöt (jotka eivät aina ole täysin kansainvälisen työjärjestön (ILO) määräysten mukaisia) erityisesti, jos niitä sovelletaan ainoastaan julkisella sektorilla,

Z.

katsoo, että kiertosiirtolaisuus (eli siirtolaisten edestakainen muutto alkuperä- ja kohdemaan välillä) edistää aitoa kansainvälistä liikkuvuutta, kasvattaa kansainvälistä tietoisuutta ja tarjoaa sekä vastaanottaville maille että alkuperämaille merkittäviä kehitysmahdollisuuksia, minkä vuoksi sitä olisi rohkaistava ja helpotettava,

AA.

katsoo, että paluumuutto voi edistää aivovuotoon liittyvien ongelmien ratkaisemista ja tukea kehitystä tehokkaammin, jos kyseessä on siirtolaisten vapaaehtoinen paluu lähtömaahan, ja varsinkin jos heille annetaan sitä varten asianmukaista tukea,

AB.

katsoo, että ristiriitaista kyllä paluumuuttajien voi olla äärimmäisen vaikeaa kotoutua uudelleen lähtömaahansa ja että he ovat suuremmassa vaarassa joutua työttömiksi lähtömaassaan kuin ne, jotka eivät ole lähteneet siirtolaisiksi,

AC.

katsoo, että siirtolaisten ohjaaminen kansallisiin tai monia kansallisuuksia yhdistäviin siirtolaisjärjestöihin ja näiden yhteisöjen toiminnan kanavoiminen ns. yhteisen kehityksen hyväksi voi tuottaa erittäin myönteisiä tuloksia sekä vastaanottaville maille että lähtömaille,

AD.

katsoo, että Euroopan väestön ikääntymisen takia ammattitaitoiseen työvoimaan kohdistuu yhä enemmän painetta ja siten jo näkyvissä olevat ongelmat lisääntyvät ja että siksi ammattitaitoisten työntekijöiden siirtolaisuuden vastuullisempi ja parempi hallinnointi on välttämätöntä EU:ssa ja AKT-maissa,

AE.

katsoo, että samaa ratkaisua ei voida soveltaa kaikkiin; katsoo, että AKT-maiden kansallisia työvoimamarkkinoita on tutkittava paremmin tietokuilun umpeen kuromiseksi ja ammattitaitoisten työntekijöiden siirtolaisuutta koskevien puutteiden käsittelemiseksi paremmin,

1.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita lisäämään toimia, joiden avulla ne pyrkivät saavuttamaan vuosituhattavoitteet ja erityisesti tavoitteen puolittaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2015 mennessä;

2.

korostaa, että kansainvälinen siirtolaisuus voi hyvin hallinnoituna tuottaa suurempia etuja kuin nykyistä laajempi maailmankaupan vapauttaminen;

3.

huomauttaa, että huono ja epäjohdonmukainen siirtolaispolitiikka vaikuttaa merkittävästi yksilöiden kärsimykseen ja pysyvään alikehitykseen;

4.

vaatii EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita käsittelemään siirtolaisuuteen liittyviä haasteita, mm. aivovuotoa, todellisen kehityskumppanuuden hengessä Cotonoun sopimuksen ja erityisesti sen 13 artiklan pohjalta, ja laatimaan erityisesti siirtolaisuutta koskevia toimintamalleja ja järjestelyjä niitä kehitysmaita varten, joissa ammattitaitoisten työntekijöiden maastamuutto on yleistä, ja erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan maita varten, jotta ammattitaitoisen työvoiman maastamuuton aiheuttamia taloudellisia ja sosiaalisia haittavaikutuksia voidaan lieventää;

5.

pitää huolestuttavana Euroopan komission ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden nykyistä siirtolaispolitiikkaa, jonka painopisteet liittyvät turvallisuuteen eivätkä kehitykseen;

6.

ilmaisee huolensa siitä, että Euroopan unioni mahdollisesti hyväksyy syrjivät käytännöt siirtolaisten eri luokkia varten ja kehottaa Euroopan komissiota estämään sen; kehottaa siksi komissiota laajentamaan korkeasti koulutettujen siirtolaisten työtä ja oleskelua koskevat edulliset edellytykset, kuten yhden jäsenvaltion myöntämä, mutta koko EU:ssa voimassa oleva työlupa (”EU:n vihreä kortti”) koskemaan siirtolaisten kaikkia luokkia, kuten on ehdotettu laillista maahanmuuttoa koskevassa toimintapoliittisessa suunnitelmassa (18), joka liitetään pian asianmukaiseen direktiiviin;

7.

korostaa, että EU:n kehitysapu on suunnattava köyhyyden hävittämiseen, jotta siten voidaan puuttua joihinkin köyhyyden taustalla oleviin syihin;

8.

korostaa, että kansainvälisellä, alueellisella (sekä EU:ssa että AKT-maissa) ja kansallisella tasolla tarvitaan yhdennettyä siirtolaispolitiikkaa, joka perustuu siihen, että siirtolaisuuteen liittyvät näkökohdat otetaan huomioon köyhyyden vähentämiseen tähtäävissä strategioissa, ja siihen, että kaikilla siirtolaisuuteen vaikuttavilla politiikan aloilla eli maatalouden, kalastuksen, kaupan, kehitysyhteistyön, turvallisuuden sekä oikeus- ja sisäasioiden alalla pyritään keskinäiseen johdonmukaisuuteen;

9.

vaatii Euroopan komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita laatimaan yhteisiä siirtolais- ja kehitysyhteistyöpolitiikkoja ja selvittämään niiden välisiä synergiaetuja, jotta voidaan lisätä näiden politiikkojen tehokkuutta;

10.

vaatii EU:n jäsenvaltioita, kansainvälisiä hallitustenvälisiä instituutioita ja muita asiaankuuluvia instituutioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön ehkäiseviä toimenpiteitä ja strategioita, joiden tarkoituksena on hävittää rotusyrjintä, muukalaisviha, etnosentrismi ja muu suvaitsemattomuus, joka kohdistuu AKT-maista peräisin oleviin siirtolaisiin;

11.

katsoo, että EU:n yhteinen siirtolaispolitiikka edellyttää parlamentin nykyistä laajempaa osallistumista päätöksentekoon yhteispäätösmenettelyn käyttöä lisäämällä ja määräenemmistöäänestysten lisäämistä neuvostossa, ja kehottaa neuvostoa toteuttamaan tätä varten tarvittavat toimenpiteet;

12.

pitää tervetulleina huhtikuussa 2006 kokoontuneen Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan päätelmiä, joiden tarkoituksena on puuttua kehitysmaissa terveydenhuoltoalalla esiintyvään työvoimapulaan;

13.

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n jäsenvaltioita laatimaan ja toteuttamaan huhtikuussa 2006 annetuissa neuvoston puheenjohtajan päätelmissä tarkoitetut terveystyöntekijöiden rekrytointia koskevat EU:n eettiset menettelysäännöt (ILO:n määräysten mukaiset) ja toteaa tyytyväisenä, että mm. Yhdistynyt kuningaskunta on jo ottanut tällaiset säännöt käyttöön;

14.

suosittelee, että EU:n menettelysääntöjen soveltamisalaa laajennettaisiin muille keskeisille aloille, kuten koulutukseen, ja että parannetut säännöt perustuisivat tavoitteeseen, että sekä julkiset että yksityiset rekrytoijat hyväksyisivät eettisen lähestymistavan sellaisten ammattitaitoisten siirtolaisten rekrytointiin, jotka työskentelevät alalla, jolla heidän omassa maassaan on äärimmäinen työvoimapula tai jopa pidättäytyisivät rekrytoimasta tällaisia henkilöitä;

15.

tukee lähtö- ja kohdemaiden kahden- ja monenvälisiä sopimuksia, jotta voidaan

16.

korostaa, että ammattitaitoisten työntekijöiden laajamittaisen siirtolaisuuden seurauksiin puuttuminen vapaaehtoisuuteen perustuvien rekrytointia koskevien eettisten menettelysääntöjen avulla on hyvä, mutta ei missään nimessä riittävä keino varsinkaan, jos niitä sovelletaan ainoastaan julkisella sektorilla, ja siksi tarvitaan kannustavia toimia sekä lähtö- että kohdemaissa;

17.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita lisäämään merkittävästi panostusta yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen kehitysmaissa aloilla, joilla esiintyy työvoimapulaa, ja erityisesti terveydenhuollon ja koulutuksen alalla;

18.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita perustamaan kansallisia ja alueellisia osaamiskeskuksia, erityisesti yliopistoja ja tutkimuskeskuksia ja etenkin terveydenhuollon ja koulutuksen alalla; kehottaa lisäksi EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita perustamaan näitä monialaisia osaamiskeskuksia käyttämällä tarvittaessa Euroopan kehitysrahaston (EKR) varoja kaikilla taloudelliselle kasvulle ja kestävälle kehitykselle välttämättömällä alalla;

19.

katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden tulisi omaksua tietojen ja taitojen kehittämiseen tähtääviä proaktiivisia aloitteita panostamalla voimakkaasti koulutukseen; toistaa tukevansa ns. 20/20-tavoitetta, jonka mukaan 20 prosenttia pohjoisten maiden antamasta julkisesta kehitysavusta ja 20 prosenttia eteläisten maiden kansallisista talousarviovaroista ohjataan yhteiskunnan peruspalveluihin (terveydenhuoltoon ja koulutukseen);

20.

kehottaa kehitysmaita investoimaan öljytuloista saadut varat yleissivistävää ja ammatillista koulutusta koskeviin pitkän aikavälin strategioihin ja ohjelmiin ja käyttämään kyseisiä tuloja avoimella tavalla;

21.

vaatii AKT-maita kehittämään omistamiaan taloudellisen vaurauden mahdollisia lähteitä ja kiinnittämään erityistä huomiota henkilöresurssien kehittämiseen ja työpaikkojen luomiseen kaikilla asiaankuuluvilla aloilla, jotta voidaan kannustaa ammattitaitoisia työntekijöitä jäämään lähtömaahansa tai palaamaan sinne;

22.

vaatii Euroopan komissiota tekemään yhteistyötä AKT:n sihteeristön kanssa, jotta voidaan määrittää Cotonoun sopimuksen mukaiset taloudellista tukea koskevat aloitteet, joiden avulla lähtömaat voisivat kohentaa talouttaan ja vähentää laitonta siirtolaisuutta, mikä vähentäisi yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jäsenten välisiä jännitteitä;

23.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita täyttämään Lissabonin strategiansa tavoitteet, kuten koulutuksen laadun parantaminen ja naisten osallisuuden lisääminen työelämään ammattitaitoisen työvoiman lisäämiseksi Euroopan unionissa;

24.

korostaa, että tietojen ja taitojen joutuminen hukkaan (brain waste) vaikuttaa kielteisesti kaikkiin toimijoihin, sillä vastaanottavat maat eivät voi hyötyä siirtolaisten tiedoista ja taidoista, lähtömaat menettävät niiden saavuttamiseksi tehdyt investoinnit ja siirtolainen itse joutuu työskentelemään tehtävissä, joissa hän ei voi hyödyntää kaikkia tietojaan ja taitojaan;

25.

vaatii Euroopan komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita toteuttamaan määrätietoisia toimenpiteitä tietojen ja taitojen hukkaan joutumisen käsittelemiseksi, esimerkiksi tunnustamalla tutkinnot ja taidot kansainvälisellä tai kahdenvälisellä tasolla sekä toteuttamalla selkeitä toimia syrjinnän torjumiseksi rekrytoinnin yhteydessä;

26.

kehottaa Euroopan komissiota laatimaan ehdotuksia ulkomaisten tutkintojen vastaavuutta koskevan eurooppalaisen järjestelmän perustamista varten;

27.

muistuttaa, että rahalähetykset ovat yksityisiä varoja ja että niitä on edelleen pidettävä sellaisina eli, että yksityishenkilöitä ei voida velvoittaa lähettämään rahaa kotimaahansa eivätkä tällaiset lähetykset voi millään tavoin korvata virallista kehitysapua;

28.

kehottaa EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-maiden hallituksia suunnittelemaan ja toteuttamaan menettelyjä, joiden avulla rahalähetyksiä voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti muodostamalla suurempia, nopeampia, edullisempia ja paremmin kanavoituja rahavirtoja, erityisesti vähentämällä byrokratiaa ja parantamalla pankkipalveluja pienten siirtojen osalta sääntelemättä markkinoita liikaa;

29.

kehottaa komissiota, EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita toteuttamaan erityisesti sellaisia menettelyjä, joiden tavoitteena on

30.

varoittaa kuitenkin sääntelemästä rahavirtoja liian tiukasti, sillä se voisi tyrehdyttää ne tai vaikeuttaa niitä, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan parlamenttia ottamaan tämän riskin huomioon, kun ne tarkastelevat komission ehdotusta direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla (21);

31.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita tukemaan kiertosiirtolaisuutta hyväksymällä konkreettisia toimenpiteitä, joilla lisätään maahantulo- ja takaisinottovaatimusten ja -menettelyjen joustavuutta sekä kohde- että lähtömaassa, luodaan edellytykset pidempien ja joustavampien työsopimusten tekemiselle ja annetaan kiertosiirtolaisille mahdollisuus palata kohdemaahan;

32.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita tukemaan kiertosiirtolaisuutta ottamalla käyttöön ns. kahden tuolin järjestelmiä kehitysmaiden julkisen sektorin työntekijöitä (opettajia, tutkijoita ja lääkäreitä) varten; kehottaa edelleen Euroopan komissiota laatimaan selvityksen kahden tuolin järjestelmästä jäsenvaltioissa saaduista kokemuksista;

33.

katsoo, että Euroopan komission parhaillaan laatimassa korkeasti koulutettuja työntekijöitä koskevassa direktiiviehdotuksessa olisi otettava asianmukaisella tavalla huomioon ammattitaitoisten siirtolaisten asema, jotta heille voidaan tarjota kannustimia kiertosiirtolaisuuteen ja/tai väliaikaiseen paluumuuttoon;

34.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että kotimaahan palaavat siirtolaiset voivat siirtää eläkeoikeutensa ja terveydenhuoltoon liittyvät etuudet mukanaan ja että heillä on mahdollisuus palata saamaan hoitoa maahan, jossa tarvittavia palveluita on saatavilla;

35.

kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja AKT-maita selvittämään mahdollisuuksia tehdä kaksoiskansalaisuutta koskevia sopimuksia kiertosiirtolaisuuden ja väliaikaisen paluun tukemiseksi;

36.

kehottaa EU:ta tarjoamaan potentiaalisille paluumuuttajille mahdollisuutta palata takaisin EU:hun tietyn ajan kuluessa paluumuutosta;

37.

kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan erityisiä aloitteita, eli erillisen budjettikohdan, jonka avulla tuettaisiin siirtolaisten vapaaehtoista paluuta osana yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa toteutettavaa siirtolais- ja turvapaikkakysymyksiä koskevaa temaattista yhteistyöohjelmaa ja joihin sisältyisivät seuraavat osa-alueet:

38.

tunnustaa siirtolaisyhteisöjen ja siirtolaisten muodostamien järjestöjen merkityksen EU:n ja lähtömaiden välisten suhteiden lujittamisessa erityisesti siirtolaisuuteen liittyvissä kysymyksissä; kehottaa tiivistämään kehitysmaiden ja jäsenvaltioiden instituutioiden välistä yhteistyötä muun muassa toteuttamalla yhteisiä kehityshankkeita;

39.

katsoo, että Euroopan tasolla olisi tunnustettava täysimääräisesti yhteisen kehityksen merkitys, johon liittyy siirtolaisyhteisöjen aseman tunnustaminen ja niiden tukeminen lähtömaiden kehityksen edistämisessä;

40.

kehottaa vastaanottavia maita ja lähtömaita tukemaan sekä logistisesti että taloudellisesti siirtolaisyhteisöjen ja siirtolaisten muodostamien järjestöjen aloitteita, joiden tarkoituksena on edistää siirtolaisten kotoutumista, rahalähetysten yhdistämistä, investointihankkeiden toteuttamista lähtömaissa ja saavutettuja etuja koskevan tiedon jakamista;

41.

neuvoo lähtömaiden hallituksia myös kehittämään tiiviimpiä yhteyksiä siirtolaisiin perustamalla erityisiä institutionaalisia foorumeja, joissa eri julkiset toimijat voivat työskennellä yhdessä;

42.

tunnustaa siirtolaisyhteisöjen vahvan sitoutumisen kauppasuhteiden ja taloudellisen yhteistyön kehittämiseen vastaanottavien maiden ja lähtömaiden välillä erityisesti poistamalla tiedon puutteesta aiheutuvia esteitä, ja kannustaa niitä jatkamaan tätä työtä;

43.

kannustaa siirtolaisyhteisöjä osallistumaan tietojen ja taitojen siirtämiseen ja helpottamaan sitä muun muassa tukemalla OECD-maissa asuvien ammattitaitoisten työntekijöiden ja lähtömaahan jääneiden työntekijöiden välisiä yhteyksiä perustamalla kansainvälisiä tutkijaverkostoja ja digitaaliyliopistoja ja edistämällä verkko-opiskelua, ja panee tyytyväisenä merkille tähän alaan liittyvät ohjelmat, joita toteuttavat Kansainvälinen siirtolaisjärjestö (MIDA, Migration for Development in Africa) ja YK:n kehitysohjelma (TOKTEN, Transfer of Knowledge Through Expatriate Nationals);

44.

pitää myönteisenä siirtolaisuustutkimuskeskusten perustamista Afrikkaan AKT-maiden sisäistä siirtolaisuutta koskevan välineen puitteissa, sillä ne ovat luotettavia tietolähteitä ja lisävälineitä parempaan päätöksentekoon ja siirtolaisuuden hallinnointiin erityisesti AKT-maiden hallituksille;

45.

pitää myönteisenä ilmoitusta siirtolaisuutta ja kehitystä Afrikassa koskevan Euroopan unionin ohjelman puitteissa perustettavista siirtolaisuutta koskevista tiedotus- ja hallinnointikeskuksista (22), joiden tavoitteena on tarjota tietoa ja tukea potentiaalisille siirtolaisille ja palaaville siirtolaisille, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita tukemaan kyseisiä keskuksia taloudellisesti ja logistisesti;

46.

tunnustaa, että valtiosta riippumattomat järjestöt voivat merkittävästi parantaa siirtolaisvirtojen hallintaa ja erityisesti kannustaa siirtolaisia osallistumaan kotimaansa kehittämiseen, ja vaatii, että siirtolaisuuden alalla toimiville valtiosta riippumattomille järjestöille on annettava asianmukaista tukea;

47.

korostaa, että siirtolaisten yhteisöjen, siirtolaisjärjestöjen ja valtiosta riippumattomien järjestöjen asemaa on tuettava vastaanottavien maiden ja lähtömaiden johdonmukaisella ja tehokkaalla siirtolais- ja kehityspolitiikalla;

48.

kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman AKT–EY-neuvostolle, Euroopan komissiolle ja Afrikan unionille.

—

kokoontui 25.–28. kesäkuuta 2007 Wiesbadenissa, Saksassa,

—

ottaa huomioon lopullisen selonteon, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1591 nimetty Sudania käsittelevä asiantuntijapaneeli antoi 11. lokakuuta 2006,

—

ottaa huomioon Afrikan unionin (AU) huhtikuussa 2004 tekemän päätöksen Sudanissa toteutettavasta operaatiosta (AMIS),

—

ottaa huomioon Sudanin rauhansopimuksen, joka allekirjoitettiin 5. toukokuuta 2006 Abujassa, Nigeriassa Sudanin hallituksen ja tärkeimmän kapinallisryhmän, Sudanin vapautusarmeijan/-liikkeen (SLAM) välillä,

—

ottaa huomioon Tripolissa 28.–29. huhtikuuta 2007 pidetyssä kokouksessa saavutetun yhteisymmärryksen Darfurin poliittisesta prosessista,

—

ottaa huomioon Addis Abebassa 9. huhtikuuta 2007 saavutetun Sudanin hallituksen, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Afrikan unionin kolmenvälisen sopimuksen kevyestä tukipaketista ja painavasta tukipaketista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 17 artiklan 2 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että YK:n kehittämässä suojeluvastuun käsitteessä todetaan, että muilla on vastuu huolehtia tarvittavasta suojelemisesta, jos kansalliset viranomaiset eivät selvästikään kykene suojelemaan väestöä,

B.

ottaa huomioon, että Kiina on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen ja että se on Sudanin etuoikeutettu kauppakumppani; ottaa huomioon, että Kiina nimitti 10. toukokuuta 2007 Liu Guijinin Darfurin-erityislähettilääksi,

C.

ottaa huomioon, että Sudan on allekirjoittanut kansainvälisen rikostuomioistuimen perustaneen Rooman perussäännön, mutta ei vielä ratifioinut sitä,

D.

katsoo, että AU:n joukkojen toiminta Darfurissa on ollut todella kiitettävää; katsoo kuitenkin, että joukkoja on vahvistettava ja että niille on annettava kaikki niiden tehtävien tehokkaassa toteuttamisessa tarvitsemansa logistinen ja taloudellinen tuki,

1.

pitää myönteisenä, että Sudanin hallitus hyväksyi 12. kesäkuuta 2007 ajatuksen Afrikan unionin ja YK:n yhteisjoukoista; muistuttaa, että Sudanin hallitus on antanut ennenkin lupauksia yhteisjoukkojen päästämisestä Sudaniin; korostaa siksi, kuinka tärkeää on, että yhteisjoukot otetaan käyttöön mahdollisimman pikaisesti ja että yhteistyötä Sudanin viranomaisten kanssa jatketaan, ja odottaa Sudanin hallituksen riisuvan aseista kaikki puolisotilaalliset joukot, myös janjaweed-joukot, ja lopettavan Darfurin alueen pommitukset;

2.

tuomitsee kaikki minkä tahansa osapuolen tekemät tulitauon rikkomiset ja erityisesti siviiliväestöön kohdistuvan väkivallan ja humanitaarisen avun työntekijöihin kohdistetut iskut;

3.

kehottaa Sudanin hallitusta toimimaan täydessä yhteistyössä YK:n kanssa ja panemaan täytäntöön asianmukaiset YK:n päätöslauselmat;

4.

kehottaa YK:ta toimimaan suojeluvastuun periaatteen mukaisesti ja varmistamaan, että tulevilla yhteisjoukoilla on täydet valtuudet siviiliväestön suojeluun YK:n peruskirjan mukaisesti;

5.

kehottaa EU:ta ja muita kansainvälisiä toimijoita soveltamaan asianmukaisia toimenpiteitä, jotka kohdistetaan jokaiseen väkivallantekijään, joka loukkaa tulitaukoa tai hyökkää siviilejä, rauhanturvaajia tai humanitaarisia operaatioita vastaan ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, joilla edistetään rankaisemattomuuden lopettamista;

6.

kehottaa EU:ta ja AU:ta esiintymään yhteisenä rintamana pyrittäessä Darfurin kriisin ratkaisemiseen ja asettamaan etusijalle kattavan rauhanprosessin, johon olisi sisällytettävä Darfurin heimojen, maan sisäisten pakolaisten muodostamien yhteisöjen, naisryhmien ja kansalaisyhteiskunnan muiden ryhmien kuuleminen ja edustus; kehottaa kansainvälistä yhteisöä varmistamaan, että AU:n ja YK:n suorittama sovittelu on ainoa väline, jolla pyritään Darfurin tilanteen rauhanomaiseen ratkaisuun ja edistämään poliittista vuoropuhelua Tšadissa ja Keski–Afrikan tasavallassa oppositioryhmien mukaan ottamiseksi;

7.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä rakentamaan yhteisymmärrystä seuraavista Darfurissa toteutettavista strategisista vaiheista, ottamaan Kiinan ja Yhdysvaltojen kaltaiset keskeiset toimijat mukaan jokaiseen vaiheeseen, perustamaan yhteysryhmän, joka voi jatkuvasti ylläpitää ja parantaa yhteisymmärrystä, ja painostamaan kaikkia kapinallisliikkeitä ja Sudanin hallitusta tekemään tulitauon ja aloittamaan uudet rauhanneuvottelut;

8.

kehottaa jatkamaan EU:n tukea ja kansainvälistä tukea luottamusta rakentaville toimenpiteille, kuten Darfurin kriisin eri osapuolten väliselle vuoropuhelu- ja kuulemisprosessille, johon osallistuvat konfliktin kaikki osapuolet sekä kansalaisyhteiskunta;

9.

kehottaa Sudanin kansan vapautusliikettä (SPLM) toimimaan Darfurin kaikkien kapinallisryhmittymien yhdistämisen puolesta, jotta ne voivat osallistua kansainvälisiin neuvotteluihin; kehottaa kansainvälistä yhteisöä painostamaan kapinallisryhmittymiä, jotta ne yhdistyisivät, ja kehottaa Sudanin hallitusta suomaan kapinallisille aikaa uudelleen järjestäytymiseen;

10.

kehottaa kansainvälistä yhteisöä, AU:ta ja YK:ta jatkamaan poliittista prosessia, joka aloitetaan auttamalla jäljellä olevia kapinallisryhmittymiä yhdistämään joukkonsa, jotta ne voivat käydä neuvotteluja yhtenäisesti, laajentaa osallistumistaan ja vahvistaa neuvottelurakenteita;

11.

kehottaa Keski–Afrikan tasavaltaa, Tšadia ja Sudanin hallitusta tekemään mahdollisimman tiivistä yhteistyötä diplomaattisin ja rauhanomaisin keinoin kaikkien etujen mukaisen alueellisen turvallisuuden hyväksi;

12.

pitää myönteisenä Tripolissa saavutettua yhteisymmärrystä Darfurin poliittisesta prosessista (2), jossa vaaditaan kaikkia kriisin osapuolia lopettamaan vihollisuudet välittömästi ja täyttämään viipymättä sitoumuksensa ylläpitää tulitaukoa, varoitetaan, että Darfurin rauhanprosessia jarruttavien on vastattava seurauksista ja painotetaan, että AMIS-operaatio tarvitsee kestävää rahoitusta siihen asti, kun se muutetaan yhteisoperaatioksi;

13.

vaatii Sudanin hallitusta ratifioimaan välittömästi kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön ja noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1593 asetettuja velvollisuuksiaan: kehottaa kansainvälisen rikostuomioistuimen syytteeseen asettamia ihmisiä antautumaan;

14.

tunnustaa Kiinan antaman panoksen pyrkimyksessä saada YK:n yhteisjoukot käyttöön; vaatii Kiinaa käyttämään vaikutusvaltaansa näiden viimeaikaisten vaiheiden jatkamisessa ja Sudanin hallituksen rohkaisemisessa aloittamaan kaikki kapinallisjoukot kattavat neuvottelut kriisin rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi;

15.

kehottaa edelleen kaikkia kolmansia osapuolia lopettamaan aseiden tuonnin alueen kriisin osapuolille ja pitämään yllä ihmisoikeuksien kunnioitusta ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta suhteissaan Sudaniin;

16.

katsoo, että Darfurin kriisin perimmäiset syyt ovat alikehitys ja alueen väestön taloudellinen ja poliittinen syrjäytyminen sekä ilmastonmuutokseen liittyvät vakavat ympäristöongelmat, kuten nopea aavikoituminen, laajalle levinnyt kuivuus ja kasvava vesipula;

17.

kehottaa Sudanin hallitusta ja kansainvälistä yhteisöä ponnistelemaan kaikin mahdollisin tavoin Darfurin alueen alikehityksen ratkaisemiseksi mukaan lukien vesipulan aiheuttama haaste, tarjoamaan tuntuvaa humanitaarista apua sekä oikeusvaltion ja väestön poliittisten ja taloudellisten oikeuksien lujittamiseen tähtäävää apua;

18.

pyytää kaikkia kriisin osapuolia pidättäytymään alle 18-vuotiaiden lapsisotilaiden värväämisestä ja käyttämisestä ja kehottaa Sudanin viranomaisia suojelemaan siirtymään joutuneita lapsia, erityisesti ilman saattajaa olevia alaikäisiä, asiaa koskevien yleissopimusten mukaisesti;

19.

pyytää yhteispuheenjohtajiaan toimittamaan tämän päätöslauselman AKT-EU-neuvostolle, komissiolle, Sudanin hallitukselle ja parlamentille, YK:n turvallisuusneuvostolle ja AU:n elimille.