22.4.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 96/17

—

Asiassa COMP/M.3894 18.10.2005 tehty komission päätös, jolla todettiin ilmoitetun Unicredito Italiano SpA:n ja Bayerische Hypo- und Vereinsbank AG:n välisen keskittymän soveltuvan yhteismarkkinoille, on kumottava

—

Euroopan yhteisöjen komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

—

Yrityskeskittymiä koskevan asetuksen (1) 2 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska komissio oli kantajan mukaan arvioinut suunniteltua yrityskeskittymää epäasianmukaisesti, sillä se ei ollut ottanut huomioon Puolan pankkialan historiaa, ulkomaisten sijoitusten suurta määrää eikä niitä syitä, joiden vuoksi Puolan hallitus oli rajoittanut sijoituksia valtion omistuksessa olevia pankkeja yksityistettäessä. Kantaja katsoo lisäksi, että komissio rikkoi asetuksen 2 artiklan 1 kohtaa, koska kun se päätyi katsomaan suunnitellun yrityskeskittymän yhteismarkkinoille soveltuvaksi, se ei ottanut huomioon yksityistämissopimuksen (2) 3 artiklan 9 kohdan olemassaoloa ja vaikutuksia. Kantajan mukaan kyseinen olemassaolo ja kyseiset vaikutukset merkitsivät yrityskeskittymiä koskevan asetuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja oikeudellisia markkinoillepääsyn esteitä. Kantaja väittää myös, että komissio arvioi virheellisesti keskittymiä Puolan pankkimarkkinoilla, samoin kuin niitä vaikutuksia, joita ehdotetulla keskittymällä olisi kilpailuun sijoitusrahastomarkkinoilla ja joihinkin pankkialan erityismarkkinoihin Puolassa.

—

Yrityskeskittymiä koskevan asetuksen 6 artiklan 1 kohdan rikkominen, koska ehdotetun keskittymän olisi kantajan mukaan pitänyt herättää komissiossa vakavia epäilyjä siihen nähden, oliko keskittymä yhteismarkkinoille soveltuva, ja johtaa menettelyn eli sitä, kuuluiko ehdotettu keskittymä kyseisen asetuksen soveltamisalaan, koskevan tutkimuksen toisen vaiheen aloittamiseen.

—

Yrityskeskittymiä koskevan asetuksen 11 artiklan rikkominen, täytäntöönpanoasetuksen (3) 5 artiklan rikkominen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen, koska kantajan mukaan keskittymää koskeva ilmoitus, sellaisena kuin osapuolet ovat sen esittäneet, oli puutteellinen, sillä se ei sisältänyt tietoja yksityistämissopimuksen ehdoista, erityisesti sen 3 artiklasta, eikä komissio ole näin ollen voinut ylipäänsä ottaa sitä huomioon.

—

Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 10 artiklan mukaisen yhteistyövelvollisuuden laiminlyönti, koska ennen päätöksen tekemistä ei ollut otettu huomioon niitä Puolan tasavallan oikeutettuja etuja, joista säädetään yrityskeskittymiä koskevan asetuksen 21 artiklan 4 kohdassa. Kantajan mukaan komission olisi pitänyt ennen kuin se teki päätöksen keskittymän julistamisesta yhteismarkkinoille soveltuvaksi, toteuttaa toimenpiteet saadakseen tiedon kaikista jäsenvaltioiden oikeutetuista eduista. Näin on sitäkin suuremmalla syyllä, kun seuratessaan Puolan pankkimarkkinoita ajanjaksolla ennen Puolan liittymistä Euroopan unioniin komissiolla oli mahdollisuus tutustua kyseisten markkinoiden rakenteeseen ja komission on pitänyt olla tietoinen Puolan hallituksen yleisestä oikeutetusta edusta monopolien purkamista ja yksityistämisiä koskevan strategian soveltamisessa ja täytäntöönpanossa.

—

EY 253 artiklan rikkominen ja päätöstä koskevien asianmukaisten perustelujen esittämistä koskevan velvollisuuden laiminlyönti, koska tällä tavalla on kantajan mukaan tehty vaikeammaksi seurata sitä, onko komission toteuttama lain soveltamismenettely virheetön.