12.11.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 281/7

—

ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten perusteella kumoaa osittain Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa T-71/03, T-74/03, T-87/03 ja T-91/03 15.6.2005 antaman tuomion (1) sikäli kuin siinä hylättiin asiassa T-91/03 nostettu kanne vastaajan päätöksestä K (2002) 5083 lopullinen, joka tehtiin 17.12.2002 ja joka koski EY 81 artiklan soveltamismenettelyä

—

toissijaisesti alentaa edelleen valittajalle 17.12.2002 tehdyn päätöksen 3 artiklassa asetettua sakkoa sekä valituksenalaisessa tuomiossa vahvistettua kanteen nostamishetkestä lähtien maksettavaa korkoa ja viivästyskorkoa

—

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1.

Valittaja väittää, että non bis in idem -perusperiaatteen, jota sovelletaan yleisesti jäsenvaltioiden ja yhteisön lainsäädännössä ja suhteessa kolmansiin maihin, mukaan käsiteltävänä olevassa asiassa valittajalle aiemmin Yhdysvalloissa määrätty seuraamus olisi pitänyt ottaa huomioon. Se, että aiemmin ulkomailla määrättyjä seuraamuksia kieltäydyttiin ehdottomasti ottamasta huomioon, kyseisen periaatteen ja näin ollen myös aineellisen oikeudenmukaisuuden periaatteen vastaisesti, on valittajan mukaan lainvastaista eikä kuulu kyseisen päätöksen tehneen viranomaisen eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harkintavallan piiriin.

2.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei valittajan mukaan perustellut sitä, että sakon määrää nostettiin 35 %:lla siksi, että valittajan väitettiin olleen ainoa yhteistoimintajärjestelyn johtohahmo, koska kiistattomat tosiseikat ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen omat ristiriitaiset toteamukset eivät ole perusta tällaiselle toimelle. Koska komission väitetiedoksiannon perusteella ei ollut ilmeistä, että se aikoi pitää valittajaa ainoana johtohahmona, valittajan mukaan myös oikeutta tuolla kuulluksi loukattiin.

3.

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei valittajan mukaan tutkinut tämän väitettä, jonka mukaan sen puolustautumisoikeuksia loukattiin korjaamattomalla tavalla, koska komission tätä asiaa tutkineiden henkilöiden (Case Team) kielitaito oli riittämätön, siitä huolimatta, että valittaja esitti tätä koskevia perusteltuja huomautuksia ja tarjoutui esittämään todisteita.

4.

Valittajan tekemää yhteistyötä ei sen mukaan arvostettu riittävästi. Koska sen tekemä yhteistyö on vähintäänkin yhtä arvokasta kuin muiden yhteistoimintajärjestelyyn osallistuneiden, sitä syrjittiin, koska sen sakkoa alennettiin huomattavasti vähemmän kuin muiden osapuolten sakkoa.

5.

Määrätyt sakot ovat valittajan mukaan suhteettomat korkeat, koska sitä, että valittajalla oli vaikeuksia päätöksentekohetkellä, ei sen mukaan otettu huomioon. Komissio ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin eivät voi olettaa, että taloudellista tehokkuutta ei yleisesti ottaen pidä ottaa huomioon seuraamusta määriteltäessä; niiden on kussakin tapauksessa valittajan mukaan selvitettävä, onko määrätty seuraamus taloudellisesti toteuttamiskelpoinen.

6.

Korkokannan määrittely tapahtui lopuksi valittajan mukaan virheellisesti: erityisen korkea korko menettelyn aikana merkitsee sen mielestä lisäsakkoa, mihin ei ole toimivaltaperustaa.