Éditions Odile Jacob SAS:n 8.7.2004 Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan nostama kanne

(Asia T-279/04)

(2004/C 262/64)

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Èditions Odile Jacob SAS –yhtiö, kotipaikka Pariisi, on 8.7.2004 nostanut Euroopan yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen Euroopan yhteisöjen komissiota vastaan. Kantajan edustajat ovat asianajajat Olivier Fréget ja Wilko van Weert.

Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Riidanalaisessa päätöksessä komissio päätti olla vastustamatta sitä, että Lagardère- yhtiö hankki määräysvallan joihinkin omaisuuseriin Vivendi Universal Publishing -yhtiöltä, jonka määräysvalta on Investima 10 -yhtiöllä, jonka määräysvalta on puolestaan Natexis Banques Populaires -yhtiöllä. Toimenpiteestä ilmoitettiin komissiolle 14.4.2003 asetuksen (ETY) N:o 4064/89 (2) mukaisesti. Komissio katsoi sen yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi sillä edellytyksellä, että ehdotetut sitoumukset täytetään.

Kantaja, joka katsoo päätöksen koskevan itseään suoraan ja erikseen, koska se osallistui aktiivisesti päätöksen tekemistä edeltäneeseen hallinnolliseen menettelyyn, vaatii kyseisen päätöksen kumoamista ja väittää ensiksi, että komissio on rikkonut asetusta N:o 4064/89. Kantajan mukaan Natexis-pankki ei voi kuulua kyseisen asetuksen 3 artiklan 5 kohdan a alakohdassa mainitun poikkeuksen alaan, koska se hankki Vivendi Universal Publishingin vasta sen jälkeen kun se oli sitoutunut myymään tämän yrityksen edelleen Lagardèrelle. Se katsoo lisäksi, että komissio on luokitellut kyseessä olevan hankkeen virheellisesti yhden ainoan määräysvallan hankkimiseksi, koska tosiasiallisesti kysymyksessä on Lagardèren ja Natexisin yhteinen määräysvallan hankinta, josta olisi pitänyt yhdessä ilmoittaa asetuksen N:o 4064/98 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kantaja katsoo myös, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 4064/89 6 artiklan 1 kohtaa ja 2 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, kun se on hyväksynyt kyseistä keskittymää koskevan ilmoituksen yli neljä kuukautta sen tapahtumisen jälkeen ja myöntänyt Lagardèrelle peräkkäisiä määräaikoja, joiden johdosta päätöksen tekeminen lykkääntyi yhdeksällä kuukaudella. Kantajan mukaan komissio on tehnyt myös ilmeisen arviointivirheen arvioidessaan Lagardèren tosiasiallista valtaa.

Kantaja väittää lisäksi, että komissio on rikkonut asetuksen N:o 4064/89 2 artiklaa ja tehnyt ilmeisen arviointivirheen sen vuoksi, että riidanalainen päätös vahvistaa Lagardèren määräävää asemaa. Sen mukaan myös se, että komissio hyväksyi sitoutumisen luovutukseen, joka ei periaatteessa eikä toteuttamisedellytyksiltään mahdollista tehokkaan kilpailun palauttamista, on asetuksen N:o 4064/89 8 artiklan 2 kohdan vastaista. Kantaja väittää lopuksi, että riidanalainen päätös on perusteltu puutteellisesti siltä osin kuin kysymys on tämän sitoumuksen vaikutuksista markkinoiden rakenteeseen tämänhetkisessä kontekstissa.

(1)  EYVL L 125, 28.4.2004, s. 54

(2)  Yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 4064/89 (EYVL L 257/90, s. 13)