92003E1408

KIRJALLINEN KYSYMYS E-1408/03

esittäjä(t): Kathleen Van Brempt (PSE) komissiolle

(23. huhtikuuta 2003)

Aihe: Moottoripyöräilijöille tiemerkinnöistä aiheutuvat vaarat

Moottoripyöräilijöille aiheutuu lukuisilla teillä ongelmia liukkaista tienpinnoista ja tiemerkinnöistä. Sateisella säällä tiemerkinnät ovat liukkaat, ja etenkin mutkissa on vaarallista ajaa moottoripyörällä. Viranomaiset valitsevat usein halvimman vaihtoehdon, eli aina ei valita hyvälaatuisia maaleja, joihin on käytetty liukkaudenestoaineita. Lisäksi ei valvota tarpeeksi usein, ovatko

maalit nykyisten standardien mukaisia. Ongelmia on myös pien käytön kanssa. Pikeä käytetään tienpinnan pieniin korjaustöihin. Pietty tienpinta on sateella hyvin liukas, joten moottoripyörät liukastelevat tiellä liian helposti, ja jarrutusmatka on pidempi. Lisäksi käytetyt aineet eivät ole kestäviä. On olemassa tienpaikkausmateriaaleja, jotka ovat turvallisempia ja kestävämpiä.

Onko komissio tietoinen näistä ongelmista?

Mihin toimiin komissio ryhtyy, jotta pyritään estämään liukkaiden pinnoitteiden ja tiemerkintöjen käyttöä?

Onko komissio tietoinen, mitä vaihtoehtoisia materiaaleja voitaisiin käyttää tavanomaisten tienpinnan maalien ja pien sijasta, ja mitä mieltä se on niistä?

Loyola de Palacion komission puolesta antama vastaus

(27. toukokuuta 2003)

Komissio on huolestunut tiettyjen tieosuuksien vaarallisuudesta ja luistopitoisuus on tärkeä tekijä teiden turvallisuuden kannalta. On kuitenkin syytä muistaa, että teiden ylläpito sekä tiemerkintöjen ja täyteaineiden oikeanlainen käyttö kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan.

CEN(1) on komission toimeksiannosta ottanut käyttöön standardin sellaisille tiemerkintämateriaaleille, jotka ovat pitäviä vaikka tie olisi märkä (standardi EN 1423:997 Tiemerkintämateriaalit. Sirotemateriaalit: lasihelmet, kitkaa lisäävät materiaalit ja näiden kahden seokset). Teiden korjaustöihin käytettävän täytemateriaalin osalta CEN/TC 227 valmistelee parhaillaan tuotteita koskevaa standardia, jonka on noudatettava CE-merkinnän vaatimuksia rakennustuotedirektiivin (rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21. joulukuuta 1988 annettu neuvoston direktiivi 89/106/ETY(2)) mukaisesti heti kun standardi on hyväksytty. Standardissa määriteltyjen laatuluokkien avulla tielaitosten on mahdollista tuottaa paljon tehokkaampia materiaaleja tavanomaisiin maaleihin verrattuna.

Kun tällaiset tiemerkinnät ja tienpinta-aineet on kehitetty niiden luistopitoisuutta on valvottava. Tällöin kukin jäsenvaltio voi käyttää yhtä tai kahta kaiken kaikkiaan kahdestatoista erilaisesta luistopitoisuuden mittaamiseen tarkoitetusta laitteesta. Eri jäsenvaltioiden tieturvallisuuden vertailun mahdollistamiseksi Euroopan standardisointikomitean TC 227 WG 5 -työryhmä kehittää parhaillaan standardiluonnosta yhdenmukaisesta prosessista, jonka avulla luistopitoisuus voidaan mitata dynaamisen mitan avulla.

Komissio tukee näitä toimia tienpintojen ylläpitoa koskevan Format-tutkimushankkeen ja matalaäänisiä tienpintoja koskevan Silvia-hankkeen kautta. Molemmat hankkeet aloitettiin vuonna 2002. Vuoden 2003 työohjelmassaan komissio ilmoitti esittävänsä parlamentille ja neuvostolle sokean kulman hallintaa ja tieturvallisuustarkastuksia koskevan direktiivin. Tällaisten menetelmien avulla on mahdollista määrittää riskialttiit tieosuudet ja kehittää edullisia parannuskeinoja sekä keskittää voimavarat verkoston vähiten turvallisiin osuuksiin.

(1) Euroopan standardisointikomitea.

(2) EYVL L 40, 11.2.1989.