92000E0858

KIRJALLINEN KYSYMYS E-0858/00

esittäjä(t): Carles-Alfred Gasòliba i Böhm (ELDR) komissiolle

(22. maaliskuuta 2000)

Aihe: Tavaramerkkiä koskeva riita

Euroopan komissio harkitsee parhaillaan, pyytääkö se Maailman kauppajärjestöä (WTO) asettamaan paneelin ratkaisemaan mahdollista riitaa Yhdysvaltain ja Euroopan unionin välillä. Kiista liittyy Yhdysvaltojen vuonna 1998 säätämän Omnibus Appropriation Actin 211 §:ään.

Tosiasiassa tämä hanke liittyy riita-asiaan, jonka kohteena on Havana Club -merkin käyttö. Tämän riidan toisena osapuolena on yhtiö, josta eräs ranskalainen yhtymä omistaa 50 % ja Kuuban hallitus toiset 50 %, ja toisena osapuolena yhtiö, joka puolustaa oikeuttaan kyseisen tavaramerkin käyttöön.

Miten on perusteltavissa, että komissio puuttuu pääosiltaan yksityiseen riita-asiaan?

Voidaanko katsoa, että jos komissio pyytää paneelin asettamista, se haluaa tukea Kuuban nykyistä hallitusta?

Onko komissio ottanut huomioon, että Kuuban hallitus käyttää pakkolunastettua omaisuutta ja oikeuksia maksamatta näistä asianmukaista korvausta, jota oikeusvaltioissa edellytettäisiin?

Pascal Lamyn komission puolesta antama vastaus

(19. huhtikuuta 2000)

Nykyinen riita Maailman kauppajärjestössä (WTO:ssa) koskee Yhdysvaltain vuoden 1998 Omnibus Appropriations-lain 211 pykälää, missä yhteisön ja sen jäsenvaltioiden kannan mukaan rikotaan WTO:ssa tehtyä sopimusta teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökulmista (TRIPS-sopimus). Komission pääasiallinen tavoite on, että Yhdysvallat asianmukaisesti panee täytäntöön ja soveltaa WTO:ssa tehtyä TRIPS-sopimusta, sillä muutoin 211 pykälä voi mahdollisesti vaikuttaa kaikkiin Kuuban kanssa kauppaa käyviin eurooppalaisiin yrityksiin. On sekä yhteisön että jäsenvaltioiden edun mukaista varmistaa, että kaikki WTO:n jäsenet noudattavat TRIPS-sopimuksen määräyksiä.

WTO:ssa käynnissä oleva riita-asia ei koske kysymystä siitä, onko ulkomailla pakkolunastettu omaisuus tunnustettava muissa valtioissa. Itse asiassa 211 pykälässä säädetään niistä amerikkalaisista tuotemerkeistä, joita Kuuban hallitus ei pakkolunastanut tai ei voinut pakkolunastaa. Ne yksityishenkilöt ja yritykset, joiden omaisuuden Kuuban hallitus pakkolunasti, säilyttivät omistusoikeutensa Kuuban ulkopuolella. Erityisesti heidän oikeutensa Yhdysvalloissa rekisteröityihin tavaramerkkeihin pysyi muuttumattomana Kuuban vallankumouksesta huolimatta.

Riita WTO:ssa koskee lähinnä sellaisten tavaramerkkien kohtelua Yhdysvalloissa, jotka ovat täysin tai osittain samanlaisia kuin ne tavaramerkit, jotka aiemmin kuuluivat kuubalaisille, mutta joita Yhdysvaltain viranomaiset eivät ole uudistaneet. Tästä johtuen, ja Kuuban hallituksen suorittamasta omaisuuden pakkolunastuksesta riippumatta, kyseiset tavaramerkit tulivat julkisiksi eivätkä enää kuuluneet kuubalaisille omistajilleen, mistä esimerkkinä arvoisan parlamentin jäsenen mainitsema Havana Club -tavaramerkki. Uudet haltijat voivat rekisteröidä, uusia ja saattaa voimaan kyseisiä tavaramerkkejä Yhdysvalloissa, mutta vain tietyin ehdoin. Kyseiset ehdot luetellaan Yhdysvaltain Omnibus Appropriations-lain 211 pykälässä, jonka Yhdysvallat antoi lähes 40 vuotta Kuuban vallankumouksen jälkeen.