91997E3647

KIRJALLINEN KYSYMYS E-3647/97 komissiolle esittäjä(t): Kirsi Piha (PPE) (19. marraskuuta 1997)

Aihe: Viranomaisten yhteistyö EU:n alueella

Suomessa on viime päivinä eletty tragediaa, joka aiheutui kahden virantoimituksessa olleen poliisimiehen väkivaltaisesta kuolemasta. Tapahtumaketjussa tanskalainen vankilomalla ollut rikollinen ryösti helsinkiläisen hotellin sekä tappoi raa'asti kaksi poliisia. Tragedia on herättänyt Suomessa ja varmasti myös Tanskassa monia kysymyksiä. Siksi haluan kysyä komissiolta seuraavaa:

Mitä on tehtävissä, jotta tapahtumat eivät toistuisi? Kuinka tietojenvaihtoa voidaan helpottaa ja tehostaa viranomaisten kesken EU:n alueella? Kuinka rajavalvontaa ja yhteistyötä voidaan tehostaa ja erityisesti tiedottaa rikollisen liikkumisesta ja myönnetyistä lomista?

Tapahtuma ei ole omiaan ¨mainostamaan¨ Schengenin sopimuksen hyödyllisyyttä EU-kansalaisille. Vapaan liikkuvuuden kehittämisessä on selkeästi myös huonoja puolia ja siksi kaikki mahdollinen on tehtävä varjopuolten kitkemiseksi.

Komission jäsenen Anita Gradin komission puolesta antama yhteinen vastaus kirjallisiin kysymyksiin E-3590/97 ja E-3647/97 (16. tammikuuta 1998)

Siltä osin kuin Euroopan parlamentin jäsenten kysymykset koskevat Euroopan unionin sisäistä yhteistyötä on huomattava, että Europolin huumeyksikön ja tulevan Europolin puitteissa tapahtuva yhteistyö rajoittuu, samoin kuin poliisiyhteistyö yleensäkin, kansainvälisen rikollisuuden vakavien muotojen torjuntaan. Tämä on eri asia kuin vankikarkureihin ja tilapäisesti vankilasta vapautettuihin henkilöihin liittyvät ongelmat, jotka hoidetaan yleensä kahdenvälisesti tai Interpolin kautta. Koska Amsterdamin sopimuksen myötä poliisiyhteistyö laajenee koskemaan yleisesti rikollisuuden ehkäisyä, paljastamista ja tutkintaa, kysymys siitä, kattaako sopimus parlamentin jäsenten mainitseman ongelman, on tutkittava sen jälkeen kun sopimus on tullut voimaan. Jäsenvaltiot ovat tehneet oikeudellisen yhteistyön puitteissa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevia keskinäisiä järjestelyjä, jotka mahdollistavat vankikarkureiden ja vakavista rikoksista syytettyjen henkilöiden luovuttamisen. Näihin kuuluu mahdollisuus tilapäiseen pidätykseen jo ennen kuin virallinen luovutuspyyntö on esitetty. Tällaisista järjestelyistä määrätään useissa eri kansainvälisissä sopimuksissa, erityisesti rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevassa vuonna 1957 tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa. Lisäksi kyseisiä järjestelyjä täydentää ja niiden soveltamista helpottaa rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva vuoden 1996 Euroopan unionin yleissopimus, joka on parhaillaan ratifioitavana.

Nykyinen sopimus Euroopan unionista ei anna komissiolle aloiteoikeutta poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä koskevissa asioissa. Komissio saa kuitenkin aloiteoikeuden, kun Amsterdamin sopimus tulee voimaan.

Amsterdamin sopimukseen on liitetty pöytäkirja Schengenin säännöstön sisällyttämisestä osaksi Euroopan unionin säännöstöä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Schengenin säännöstö ilman muuta koskisi jäsenvaltioita, jotka eivät Amsterdamin sopimuksen voimaantulohetkellä vielä sovella Schengenin sopimusta. Neuvosto päättää aikanaan Schengenin sopimuksen täytäntöönpanoajankohdasta niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat liittyneet Schengenin sopimukseen, mutta joissa sopimusta ei ole vielä pantu täytäntöön. Lisäksi Schengenin säännöstön sisällyttämistä Euroopan unionin säännöstöön koskevassa pöytäkirjassa määrätään, että ne jäsenvaltiot (so. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti), jotka eivät ole liittyneet Schengenin sopimukseen, voivat pyytää saada osallistua Schengenin säännöstöön joko osittain tai kokonaan. Neuvosto päättää pyynnön hyväksymisestä yksimielisesti Schengenin sopimukseen liittyneiden jäsenvaltioiden ja pyynnön tehneen jäsenvaltion äänin.