–

Scai Srl, edustajinaan A. Raviele ja L. Visone, avvocati,

–

Italian hallitus, asiamiehenään G. Palmieri, avustajanaan S. Fiorentino, avvocato dello Stato,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään A. Steiblytė, B. Stromsky ja F. Tomat,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee SEUT 108, SEUT 263 ja SEUT 288 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 41 ja 47 artiklan sekä [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 16 ja 31 artiklan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa vastakkain ovat Scai Srl ja Regione Campania (Campanian alue, Italia) ja joka koskee Scaille asetettua velvollisuutta palauttaa määrä, joka vastaa sääntöjenvastaista ja sisämarkkinoille soveltumatonta tukea, joka oli alun perin myönnetty toiselle yhtiölle.

3

Asetuksen 2015/1589 johdanto-osan 25 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Sisämarkkinoille soveltumattoman sääntöjenvastaisen tuen tapauksessa olisi palautettava tehokkaan kilpailun tilanne. Sen vuoksi on tarpeen, että tuki, korot mukaan lukien, peritään takaisin viipymättä. Takaisinperiminen on toteutettava kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti. Kyseisten menettelyjen soveltaminen ei saisi vaikeuttaa tehokkaan kilpailun tilanteen palauttamista estämällä [Euroopan] komission päätöksen välitön ja tehokas täytäntöönpano. Tämän tuloksen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan komission päätöksen tehokas vaikutus.”

4

Kyseisen asetuksen II luvussa, jonka otsikko on ”Ilmoitettua tukea koskeva menettely”, olevan 9 artiklan, jonka otsikko on ”Muodollisen tutkintamenettelyn päättämistä koskevat komission päätökset”, 5 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jos komissio toteaa, että ilmoitettu tuki ei sovellu sisämarkkinoille, se päättää, että tukea ei saa myöntää, jäljempänä ’kielteinen päätös’.”

5

Kyseisen asetuksen III lukuun, joka koskee sääntöjenvastaista tukea koskevaa menettelyä, sisältyvät muun muassa asetuksen 16 ja 17 artikla.

6

Asetuksen 16 artiklassa, jonka otsikko on ”Tuen takaisinperiminen”, säädetään seuraavaa:

”1.   Sääntöjenvastaista tukea koskevissa kielteisissä päätöksissä komissio päättää, että asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet tuen perimiseksi takaisin tuensaajalta, jäljempänä ’takaisinperimistä koskeva päätös’. Komissio ei saa vaatia tuen takaisinperimistä, jos tämä olisi unionin lainsäädännön jonkin yleisen periaatteen vastaista.

– –

3.   Takaisinperiminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen [SEUT] 278 artiklan nojalla antamien määräysten soveltamista. Tämän toteuttamiseksi, ja jos asia on jonkin kansallisen tuomioistuimen käsiteltävänä, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat tarpeelliset toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön soveltamista.”

7

Asetuksen 2015/1589 31 artiklassa, jonka otsikko on ”Päätösten vastaanottajat”, säädetään seuraavaa:

”1.   Tämän asetuksen 7 artiklan 7 kohdan, 8 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 9 artiklan 9 kohdan nojalla annetut päätökset osoitetaan asianomaiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle. Komissio antaa päätökset viipymättä tiedoksi päätöksen vastaanottajalle ja antaa sille tilaisuuden ilmoittaa komissiolle, minkä tietojen se katsoo kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin.

2.   Kaikki muut II, III, V, VI ja IX luvun nojalla annetut komission päätökset osoitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle. – –”

8

Tämän tuomion 4–7 kohdassa mainitut asetuksen 2015/1589 säännökset vastaavat [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (EYVL 1999, L 83, s. 1) säännöksiä, sellaisena kuin viimeksi mainittu asetus on muutettuna 22.7.2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 734/2013 (EUVL 2013, L 204, s. 15), joka on kumottu asetuksella 2015/1589.

9

Sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperinnästä 23.7.2019 annetun komission tiedonannon (EUVL 2019, C 247, s. 1; jäljempänä takaisinperinnästä annettu tiedonanto) 4.3 jakson, joka koskee ”niiden tuensaajien yksilöintiä, joilta tuki on perittävä takaisin”, 83 kohdassa todetaan seuraavaa:

”Sääntöjenvastainen tuki, joka on todettu sisämarkkinoille soveltumattomaksi, on perittävä takaisin tuensaajilta, jotka ovat tosiasiallisesti siitä hyötyneet – –. Mikäli tuensaajia ei yksilöidä takaisinperimistä koskevassa päätöksessä, asianomaisen jäsenvaltion on tarkasteltava kunkin asianomaisen yrityksen yksilöllistä tilannetta – –”

10

Takaisinperinnästä annetun tiedonannon 4.3.2 jaksossa, jonka otsikko on ”Takaisinperintämääräyksen laajentaminen; taloudellinen jatkuvuus”, on seuraava kohta:

4.3.2.1 Liiketoimintakauppa (asset deal)

11

Yleisistä säännöistä Italian osallistumisesta Euroopan unionin lainsäädännön ja politiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon 24.12.2012 annetun lain nro 234 (Norme generali sulla partecipazione dell’Italia alla formazione e all’attuazione della normativa delle politiche dell’Unione europea; GURI nro 3, 4.1.2013), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä laki nro 234/2012), 48 §:n, jonka otsikko on ”Takaisinperintämenettelyt”, 1–3 momentissa säädetään seuraavaa:

”1.   Equitalia SpA ‑yhtiö kerää määrät, jotka on maksettava asetuksen [2015/1589] 16 artiklassa tarkoitettujen takaisinperimistä koskevien päätösten seurauksena, tuen muodosta ja myöntäjästä riippumatta.

2.   Sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitettu takaisinpermistä koskeva päätös on annettu tiedoksi, alalla toimivaltainen ministeri nimeää tarvittaessa henkilöt, joiden on maksettava tuki takaisin, vahvistaa maksettavat määrät ja määrittää maksamista koskevat tarkemmat ehdot ja määräajat asetuksella, joka on annettava 45 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Jos toimivaltaisia viranomaisia on useita, pääministeri nimeää 15 päivän kuluessa takaisinperimistä koskevan päätöksen tiedoksiantamisesta antamallaan asetuksella erityisselvittäjän, joka yksilöidään niiden viranomaisten joukosta, jotka ovat myöntäneet takaisinperimistä koskevan päätöksen kohteena olevat tuet tai joita tukitoimenpiteet koskevat alueellisesti, ja määrittää tarkemmat ehdot 1 momentissa tarkoitetun takaisinperimistä koskevan päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Erityisselvittäjä yksilöi omalla päätöksellään 45 päivän kuluessa edellä mainitun nimeämistä koskevan asetuksen antamisesta henkilöt, joiden on maksettava tuki takaisin, vahvistaa maksettavat määrät ja määrittää maksamista koskevat tarkemmat ehdot ja määräajat. Viranomaiset, jotka ovat myöntäneet takaisinperimistä koskevan päätöksen kohteena olevan tuen, toimittavat viipymättä erityisselvittäjälle tämän pyynnöstä tiedot ja kaikki muut seikat, joita 1 momentissa tarkoitetun takaisinperimistä koskevan päätöksen asianmukainen täytäntöönpano edellyttää. Erityisselvittäjällä ei ole oikeutta minkäänlaiseen palkkioon. Erityisselvittäjä toteuttaa hänelle annettuun tehtävään liittyvät toimet toimivaltaisten viranomaisten niiden henkilöllisten, taloudellisten ja aineellisten resurssien avulla, joista säädetään voimassa olevassa lainsäädännössä. Toimivaltaisen ministerin asetus, erityisselvittäjän päätös ja 3 momentissa tarkoitettu päätös ovat täytäntöönpanoperusteita niiden adressaattien osalta.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen ei ole valtio, päätöksen, jolla yksilöidään henkilöt, joiden velvollisuutena on maksaa tuki takaisin, vahvistetaan maksettavat määrät ja määritetään maksamista koskevat tarkemmat ehdot ja määräajat, tekee alue, autonominen provinssi tai toimivaltainen alueellinen yksikkö. Asianomaisen toimivaltaisen alueellisen yksikön tulojen keräämisestä vastaava taho toteuttaa 1 momentissa tarkoitetut toimet.”

12

Buonotourist Srl on yksityinen yritys, joka tarjoaa julkisia paikallisliikennepalveluja alueellisten ja kunnallisten konsessioiden perusteella.

13

Consiglio di Stato (ylin hallintotuomioistuin, Italia) katsoi 7.11.2012 antamallaan ratkaisulla, että Buonotouristilla oli oikeus saada julkisen palvelun velvoitteesta maksettava lisähyvitys, jonka suuruudeksi katsottiin 1111572,00 euroa korkoineen, linja-autolla toteutettavien henkilöliikennepalvelujen tarjoamisesta Campanian alueen vuosina 1996–2002 myöntämien konsessioiden perusteella.

14

Italian viranomaiset ilmoittivat komissiolle 5.12.2012 SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti valtiontuen, joka muodostui siitä, että Buonotouristille myönnettiin edellisessä kohdassa tarkoitettu lisähyvitys Consiglio di Staton 7.11.2012 antaman ratkaisun mukaisesti. Campanian alue maksoi tuen Buonotouristille 21.12.2012.

15

Komissio ilmoitti 20.2.2014 päivätyllä kirjeellä Italian tasavallalle päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrätty muodollinen tutkintamenettely.

16

Komissio antoi 19.1.2015 päätöksen (EU) 2015/1075 valtiontuesta SA.35843 (2014/C) (ex 2012/NN), jonka Italia on toteuttanut – Julkisen palvelun velvoitteesta maksettava lisähyvitys Buonotourist-yritykselle (EUVL 2015, L 179, s. 128), jossa se totesi, että Buonotouristille Consiglio di Staton 7.11.2012 antaman ratkaisun mukaisesti myönnetty lisähyvitys oli SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea, joka ei soveltunut sisämarkkinoille ja joka oli myönnetty kyseiselle yhtiölle SEUT 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ja se velvoitti Italian viranomaiset perimään kyseisen tuen takaisin viimeksi mainitulta (jäljempänä 19.1.2015 annettu komission päätös).

17

Buonotourist nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskanteen 19.1.2015 annetusta komission päätöksestä. Kanne hylättiin 11.7.2018 annetulla tuomiolla Buonotourist v. komissio (T‑185/15, EU:T:2018:430). Buonotouristin tekemä valitus hylättiin unionin tuomioistuimen 4.3.2020 antamalla tuomiolla Buonotourist v. komissio (C‑586/18 P, EU:C:2020:152).

18

Osittaisen jakautumistoimen nojalla 21.7.2011 Buonotourist TPL tuli Buonotouristin tilalle alueellisten linja-autoliikennepalvelujen harjoittamista koskevassa väliaikaisessa konsessiosopimuksessa. Toisen jakautumistoimen nojalla 21.10.2013 Autolinee Buonotourist TPL Srl tuli Buonotourist TPL:n tilalle kyseisessä väliaikaisessa konsessiosopimuksessa. Vuokrasopimuksen, joka tehtiin 10.5.2019 ja joka päättyi 1.7.2021, perusteella Autolinee Buonotourist TPL vuokrasi Scaille yritystoiminnan osan, johon kuuluivat muun muassa palvelusopimukset, henkilöstö ja linja-autot julkisten paikallisliikennepalvelujen vähimmäistason toteuttamiseksi. Julkisen paikallisliikennepalvelun jatkamiseksi Campanian alue antoi kyseisen palvelun suorittamisen osittain omistamansa AIR Campanian tehtäväksi. Viimeksi mainittu yhtiö osti palvelun suorittamiseen tarvittavat välineet Scailta.

19

Buonotourist, Buonotourist TPL ja Autolinee Buonotourist TPL asetettiin konkurssiin ajanjaksolla 2018–2020.

20

Yritettyään turhaan periä takaisin 19.1.2015 annetussa komission päätöksessä tarkoitettua tukea Buonotouristilta, Buonotourist TPL:ltä ja Autolinee Buonotourist TPL:ltä Campanian alue velvoitti 7.2.2023 tekemällään päätöksellä Scain maksamaan kyseisen tuen takaisin ja tukeutui Buonotouristin ja viimeksi mainitun välisen taloudellisen jatkuvuuden olemassaoloon (jäljempänä takaisinperintämääräys).

21

Scai on nostanut kanteen takaisinperintämääräyksestä Tribunale amministrativo regionale della Campaniassa (Campanian alueellinen hallintotuomioistuin, Italia), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, ja se on vedonnut muun muassa SEUT 108, SEUT 109 ja SEUT 288 artiklan rikkomiseen, lain nro 234/2012 48 §:n rikkomiseen, toimivallan ylittämiseen ja takaisinperinnästä annetun tiedonannon noudattamatta jättämiseen.

22

Kanteensa tueksi Scai on väittänyt ensinnäkin, että kun Campanian alue antoi takaisinperintämääräyksen, se käytti lainvastaisesti toimivaltaa, joka on luovutettu komissiolle. Scain mukaan on nimittäin niin, että 19.1.2015 annettu komission päätös oli osoitettu nimenomaisille adressaateille eli Italian tasavallalle ja Buonotouristille, mutta Campanian alue laajensi sen soveltamisalaa ja jätti näin huomiotta SEUT 288 artiklan ja takaisinperinnästä annetun tiedonannon.

23

Scain mukaan takaisinperintämääräys oli näin ollen annettu viittaamalla komissiossa käytyyn menettelyyn, johon se ei ollut osallistunut. Se katsoo myös, että siltä on evätty oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan, koska sillä ei olisi ollut oikeutta nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kannetta 19.1.2015 annetusta komission päätöksestä, jonka adressaatti se ei ollut. Se korostaa, että se ei ole voinut lausua pääasiassa kyseessä olevan tuen olemassaolosta, tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille tai takaisinperintämääräyksen laajentamisen laillisuudesta.

24

Scai on väittänyt seuraavaksi, ettei sen itsensä ja Autolinee Buonotourist TPL:n välillä ole taloudellista jatkuvuutta, koska sen mukaan tällaista jatkuvuutta ei voida päätellä siitä, että viimeksi mainittu yhtiö oli vuokrannut sille yritystoiminnan osan.

25

Scai on niin ikään riitauttanut käsityksen siitä, että se on saanut vuokrasopimuksen vuoksi kilpailunvastaisen edun, koska mitään tavaroiden tai palvelujen ostoa markkinaehtoja edullisemmin ehdoin ei sen mukaan ole voitu todeta. Erityisesti Autolinee Buonotourist TPL:n yritystoiminnan osan vuokraus, joka oli päättynyt jo vuonna 2021, toteutettiin Scain mukaan kohtuullista vuokraa vastaan, kun otetaan huomioon vuokrasopimuksen rajattu kohde, ja sopimuksen päättyessä Scai ei säilyttänyt mitään vuokranantajan aineellista eikä aineetonta omaisuutta.

26

Vastineessaan Campanian alue väittää ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että sillä oli toimivalta antaa takaisinperintämääräys pääasian kantajan osalta, koska oli olemassa objektiivisia ja subjektiivisia seikkoja, jotka osoittivat aiempien asianomaisten yhtiöiden ja Scain välisen taloudellisen jatkuvuuden, kuten sen yhteydenpidosta komission kanssa ilmenee. Campanian alueen mukaan Scai sai vuokrasopimuksen perusteella oikeuden käyttää kaikkea aineellista ja aineetonta omaisuutta, joka oli tarpeen alun perin tuesta hyötyneen yhtiön toiminnan harjoittamiseksi, sekä valinta- ja etuosto-oikeuden, joiden ansiosta sillä oli tietyin edellytyksin etuoikeus tilanteessa, jossa Autolinee Buonotourist TPL myytäisiin.

27

Campanian alue täsmensi, että sillä oli oikeus laajentaa 19.1.2015 annetun komission päätöksen henkilöllistä ulottuvuutta, koska lain nro 234/2012 48 §:n 2 ja 3 momentista ilmenee, että takaisinperimistä koskevan komission päätöksen jälkeen alalla toimivaltainen ministeri tai toimivaltainen alueellinen viranomainen nimeää tarvittaessa henkilöt, joiden on maksettava tuki takaisin.

28

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii ensiksi, ovatko SEUT 108 ja SEUT 288 artikla sekä asetus 2015/1589 esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat sen jälkeen, kun komissio on yksilöinyt takaisinperimistä koskevassa päätöksessään yrityksen, jonka on maksettava asianomainen tuki takaisin, laajentaa sitä, mikä taho on tuensaajan asemassa, kyseisen takaisinperimistä koskevassa päätöksessä yksilöidyn yrityksen ja yrityksen, jonka osalta mainittu laajentaminen on toteutettu, välisen taloudellisen jatkuvuuden perusteella. Sen mukaan tällainen kansallinen lainsäädäntö loukkaa unionin oikeudessa vahvistettua komission toimivaltaa, koska tapauksessa, jossa komissio osoittaa takaisinperimistä koskevan päätöksen tietylle adressaatille, yksinomaan komissio voi päättää mahdollisesta laajentamisesta, joka on oikeutettavissa taloudellisella jatkuvuudella.

29

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lisää, että jos laajentamispäätöksen tekeminen jätettäisiin kansallisten viranomaisten toimivaltaan tilanteessa, jossa komissio on nimenomaisesti yksilöinyt takaisinperimistä koskevan päätöksen adressaatin, tämä mahdollisuus menisi pelkkää komission päätösten täytäntöönpanoa pidemmälle, joten kansallinen tuomioistuin, jonka tehtävänä on valvoa kansallisen takaisinperintätoimen laillisuutta, valvoisi epäsuorasti myös komission toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä.

30

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan unionin tuomioistuimen tuomiot ovat tähän saakka koskeneet taloudellisen jatkuvuuden periaatetta mutta eivät kysymystä siitä, mikä on toimivaltainen viranomainen arvioimaan tällaisen taloudellisen jatkuvuuden olemassaoloa. Se viittaa kuitenkin tiettyihin komission antamiin päätöksiin, joissa laajennetaan tuensaajien alaa varojen luovutuksen vuoksi, ja toteaa tästä, että kyseiset päätökset osoittavat, että kun taloudellinen jatkuvuus päätellään varojen luovutusta koskevasta sopimuksesta, kuten käsiteltävässä asiassa, vastaavan laajentamista koskevan päätöksen on aina antanut komissio. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää lisäksi, että se pohtii sitä, täyttyykö taloudellista jatkuvuutta koskeva edellytys käsiteltävässä asiassa.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että käsiteltävässä asiassa se, että toimivaltaisen kansallisen viranomaisen ja komission välillä pidettiin yhteyttä, ei merkitse sitä, että komissio olisi käyttänyt harkintavaltaansa, koska yhteydenpito ei tapahtunut sitovin toimin vaan lähettämällä pelkkiä kirjeitä, jotka oli lisäksi laadittu epävarmoin sanakääntein ja joissa viitattiin tarpeeseen suorittaa perinpohjaisempi tosiseikkoja koskeva tutkimus.

32

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii toiseksi sitä, onko pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö unionin oikeudessa vahvistettujen menettelyllisten takeiden ja erityisesti kontradiktorisen periaatteen ja puolustautumisoikeuksien, jotka sen mukaan taataan perusoikeuskirjan 41 artiklassa, kunnioittamisen sekä perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tehokasta oikeussuojaa koskevan oikeuden mukainen. Se toteaa, että Scai on väittänyt kyseisessä tuomioistuimessa, että koska komission toimivaltaa ei kunnioitettu, Scailta evättiin menettelyllisiä takeita sekä komission alkuperäisen päätöksen osalta että silloin, kun tuen takaisinperimistä koskeva velvollisuus kohdistui siihen itseensä, koska sen ainoa neuvottelukumppani oli kansallinen viranomainen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että Scain tilanteessa olevan osapuolen mahdollisuus riitauttaa kansallisessa tuomioistuimessa kansallisen viranomaisen toimet ei riitä varmistamaan asianomaiselle osapuolelle sitä, että unionin oikeudessa vahvistettuja menettelyllisiä takeita kunnioitetaan ja tehokas oikeussuoja taataan, koska tämä merkitsisi lausumista taloudellisen jatkuvuuden olemassaolosta, mikä kyseisen tuomioistuimen mukaan kuuluu komission yksinomaiseen harkintavaltaan.

33

Tässä tilanteessa Tribunale amministrativo regionale della Campania on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

34

Kahdella kysymyksellään, joita on tarkasteltava yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee lähinnä, onko SEUT 108 artiklaa ja SEUT 288 artiklan neljättä kohtaa, asetuksen 2015/1589 16 ja 31 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklaa tulkittava siten, että tilanteessa, jossa komission päätöksessä velvoitetaan perimään valtiontuki takaisin päätöksessä yksilöidyltä tuensaajalta, ne ovat esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa koskevan tehtävänsä yhteydessä määrätä perimään kyseinen tuki takaisin toiselta yritykseltä mainitun yrityksen ja päätöksessä yksilöidyn tuensaajan välisen taloudellisen jatkuvuuden olemassaolon vuoksi.

35

Ensiksi on todettava, että SEUT 288 artiklan neljännessä kohdassa määrätään, että päätös ”on kaikilta osiltaan velvoittava” ja että ”jos siinä nimetään ne, joille se on osoitettu”, se velvoittaa ainoastaan niitä.

36

Lisäksi asetuksen 2015/1589 31 artiklasta ilmenee, että päätökset, joissa todetaan, että ilmoitettu tuki ei sovellu sisämarkkinoille (kielteiset päätökset), ja jotka on annettu kyseisen asetuksen 9 artiklan 5 kohdan nojalla, sekä päätökset, joissa velvoitetaan perimään tuki takaisin ja jotka annetaan kyseisen asetuksen 16 artiklan nojalla, osoitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle, mikä ilmenee myös unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä (ks. vastaavasti tuomio 24.9.2002, Falck ja Acciaierie di Bolzano v. komissio, C‑74/00 P ja C‑75/00 P, EU:C:2002:524, 81–83 kohta).

37

Edellä esitetystä ilmenee, että käsiteltävässä asiassa 19.1.2015 annetun komission päätöksen ainoana adressaattina on Italian tasavalta ja että Buonotourist, joka nimetään kyseisessä päätöksessä asianomaisen valtiontuen saajaksi, ei ole päätöksen adressaatti.

38

Toiseksi on palautettava mieleen, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltion, jolle päätös, jossa se velvoitetaan perimään sääntöjenvastaiset tuet takaisin, on osoitettu, on SEUT 288 artiklan mukaisesti toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet kyseisen päätöksen täytäntöönpanon varmistamiseksi (tuomio 15.9.2022, Fossil (Gibraltar), C‑705/20, EU:C:2022:680, 39 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39

Tämän osalta on todettava, että asetuksen N:o 2015/1589 johdanto-osan 25 perustelukappaleesta ja 16 artiklan 3 kohdan ensimmäisestä virkkeestä ilmenee, että tuen takaisin periminen on toteutettava viipymättä ja asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön menettelyjen mukaisesti, jos ne mahdollistavat komission päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon. Tämän toteuttamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden on kyseisen asetuksen 16 artiklan 3 kohdan viimeisen virkkeen mukaan toteutettava kaikki oikeudellisissa järjestelmissään käytettävissä olevat toimenpiteet, mukaan lukien tilapäiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta unionin lainsäädännön soveltamista (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2010, Scott ja Kimberly Clark, C‑210/09, EU:C:2010:294, 28 kohta ja tuomio 11.9.2014, komissio v. Saksa, C‑527/12, EU:C:2014:2193, 38 kohta). Jäsenvaltion on saatava maksettavaksi tulleet summat perityiksi tehokkaasti takaisin (tuomio 5.5.2011, komissio v. Italia, C‑305/09, EU:C:2011:274, 27 kohta).

40

Lisäksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan sääntöjenvastaisesti maksetun valtiontuen takaisin maksamisen pääasiallinen tavoite on poistaa kilpailun vääristymä, joka on aiheutunut sääntöjenvastaisesta tuesta saadusta kilpailuedusta, ja tällainen tuki on perittävä takaisin yhtiöltä, joka jatkaa valtiontukien myöntämisestä kilpailuedun alun perin saaneen yrityksen taloudellista toimintaa, kun todetaan, että kyseinen yhtiö edelleen tosiasiallisesti hyötyy tuen saamiseen liittyvästä kilpailuedusta (tuomio 7.3.2018, SNCF Mobilités v. komissio, C‑127/16 P, EU:C:2018:165, 104 ja 106 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Tästä muistutetaan sitä paitsi myös takaisinperinnästä annetun tiedonannon 83 kohdan ensimmäisessä virkkeessä.

41

Tämän tuomion 38–40 kohdassa esitetyt näkemykset ovat siis esteenä SEUT 288 artiklan tulkitsemiselle siten, että jäsenvaltioiden olisi perittävä komission päätöksellä sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi todettu valtiontuki takaisin yksinomaan kyseisessä päätöksessä yksilöidyltä asianomaisen tuen saajalta.

42

Takaisinperimistä koskevasta päätöksestä, jossa – käsiteltävän asian tavoin – yksilöidään täsmällisesti yksittäisen tuen saaja, on todettava, että yksilöinti vastaa yksinomaan päätöksen antamishetkellä suoritettua tilanteen arvioimista niiden tietojen mukaan, jotka komissiolla sillä nimenomaisella hetkellä on, kuten se korostaa huomautuksissaan.

43

Kyseinen yksilöinti kuuluu siis komission päätöksessä tarkoitettuun tuen yksilöintiin. Mainittua päätöstä ei kuitenkaan voida tulkita siten, että se estäisi asianomaista jäsenvaltiota perimästä kyseessä olevaa tukea takaisin toiselta yritykseltä, kun – tämän tuomion 40 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaisesti – kyseinen toinen yritys jatkaa tuensaajan taloudellista toimintaa ja hyötyy edelleen tosiasiallisesti tuen saamisen liittyvästä kilpailuedusta.

44

Voi nimittäin olla niin, että yksittäiseen tukeen liittyvä kilpailuetu siirretään toiselle yritykselle takaisinperimistä koskevan komission päätöksen antamisen jälkeen esimerkiksi varojen luovuttamisen yhteydessä, kuten takaisinperinnästä annetun tiedonannon 89–92 kohdassa muistutetaan.

45

Kun kyseessä on varojen luovutus, luovutukseen osallistuvien yhtiöiden välistä taloudellista jatkuvuutta arvioidaan ottamalla huomioon luovutuksen kohde eli varat ja velat, henkilöstön jatkuvuus, yhteensidotut varat, luovutuksen hinta, ostajayrityksen ja alkuperäisen yrityksen osakkaiden tai omistajien henkilöllisyys, luovutuksen toteuttamisajankohta – eli se, sijoittuuko se tutkimusten aloittamisen, menettelyn aloittamisen tai lopullisen päätöksen jälkeen – ja vielä toimenpiteen taloudellinen logiikka (tuomio 7.3.2018, SNCF Mobilités v. komissio, C‑127/16 P, EU:C:2018:165, 108 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

46

Näin ollen kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten on tuen takaisinperimistä koskevan tehtävänsä yhteydessä ja takaisinperimistä koskevan komission päätöksen, jossa yksilöidään nimenomaisesti tuensaaja, täyden tehokkuuden takaamiseksi sekä tuen saamiseen liittyvän kilpailuedun aiheuttaman kilpailun vääristymisen tehokkaaksi poistamiseksi yksilöitävä toinen yritys kuin takaisinperimistä koskevassa päätöksessä yksilöity yritys tilanteessa, jossa asianomaiseen tukeen liittyvä etu on tosiasiallisesti siirretty tälle toiselle yritykselle takaisinperimistä koskevan päätöksen antamisen jälkeen.

47

Kansallisten viranomaisten tällaisen velvollisuuden olemassaolo saa vahvistuksen unionin tuomioistuimen vakiintuneesta oikeuskäytännöstä, jossa palautetaan mieleen, että kansallisilla tuomioistuimilla ja komissiolla on toisiaan täydentävät mutta erilliset tehtävät (tuomio 7.12.2023, RegioJet ja STUDENT AGENCY, C‑700/22, EU:C:2023:960, 13 kohta) ja että kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan valtiontuen alalla saattaa asioita, joissa ne joutuvat tulkitsemaan ja soveltamaan SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tuen käsitettä, mutta niillä ei ole toimivaltaa ratkaista sitä, soveltuuko valtiontuki sisämarkkinoille, koska viimeksi mainittu arviointi kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan unionin tuomioistuinten valvonnassa (ks. vastaavasti tuomio 4.3.2020, Buonotourist v. komissio, C‑586/18 P, EU:C:2020:152, 90 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

48

Epäilyistä, joita ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on niiden epävirallisten kirjeiden ja ohjeiden päätöksenluonteisuudesta, jotka komission yksiköt toimittavat kansallisille viranomaisille taloudellista jatkuvuutta koskevan analyysin tekemiseksi, on todettava, että unionin tuomioistuin on katsonut, että tällaiset kannanotot eivät kuulu toimiin, jotka voidaan toteuttaa asetuksen 2015/1589 nojalla, eikä niiden voida katsoa sitovan kansallista tuomioistuinta. Se on kuitenkin täsmentänyt, että sikäli kuin tämäntyyppisiin kannanottoihin ja kansallisen tuomioistuimen mahdollisesti pyytämiin komission lausuntoihin sisältyvien tietojen tarkoituksena on helpottaa kansallisten viranomaisten tehtävän toteuttamista takaisinperimistä koskevan päätöksen välittömän ja tehokkaan täytäntöönpanon yhteydessä – ja kun otetaan huomioon SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate –, kansallisen tuomioistuimen on otettava kyseiset tiedot huomioon arvioinnissaan sen käsiteltäväksi saatetussa asiassa ja perusteltava päätöksensä koko sille toimitetun asiakirja-aineiston kannalta (ks. vastaavasti tuomio 13.2.2014, Mediaset, C‑69/13, EU:C:2014:71, 26, 28 ja 31 kohta).

49

Kolmanneksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen toteamukset, jotka esitetään tiivistetysti tämän tuomion 32 kohdassa, huomioiden on – perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklan osalta – tehtävä ero kahden tilanteen välillä, jotka ovat yhtäältä pääasian kantajan kaltaiseen tilanteeseen saatetun yrityksen mahdollisuus osallistua komission toteuttamaan valtiontuen tutkintamenettelyyn ja tarvittaessa riitauttaa komission päätös kyseisen tuen sääntöjenvastaisuudesta ja sisämarkkinoille soveltumattomuudesta ja toisaalta kyseisen yrityksen mahdollisuus osallistua kansallisessa viranomaisessa käytävään menettelyyn, joka saattaa johtaa päätökseen, jossa todetaan taloudellisen jatkuvuuden olemassaolo kyseisen yrityksen ja komission päätöksessä yksilöidyn tuensaajan välillä ja velvoitetaan mainittu yritys palauttamaan asianomainen tuki, sekä tarvittaessa mahdollisuus riitauttaa kyseinen kansallinen päätös.

50

Ensinnäkin komissiossa käytävästä menettelystä on huomautettava, että valtiontukien valvontamenettely on – sen yleinen systematiikka huomioiden – menettely, joka aloitetaan sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka on sen unionin oikeuden mukaiset velvoitteet huomioiden vastuussa tuen myöntämisestä. Näin ollen kyseisessä menettelyssä muut asianomaiset osapuolet kuin kyseinen jäsenvaltio eivät voi itse vaatia, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava kyseistä jäsenvaltiota. Menettely ei ole tuensaajaa tai tuensaajia vastaan aloitettu menettely, mikä tarkoittaisi sitä, että nämä voisivat vedota niinkin laajoihin oikeuksiin kuin puolustautumisoikeudet sellaisinaan (ks. vastaavasti tuomio 11.3.2020, komissio v. Gmina Miasto Gdynia ja Port Lotniczy Gdynia Kosakowo, C‑56/18 P, EU:C:2020:192, 73–75 kohta).

51

Tilanteesta, jossa tosiasiallisella tuensaajalla, joka on tällaiseksi kansallisessa takaisinperimistä koskevassa päätöksessä yksilöity sen ja aikaisemman tuensaajan välisen taloudellisen jatkuvuuden vuoksi, ei ole ollut oikeutta nostaa SEUT 263 artiklan nojalla kumoamiskannetta komission päätöksestä, jolla tuki todetaan sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja velvoitetaan perimään se takaisin, on huomattava, että tällaiselle tosiasialliselle tuensaajalle annetaan kuitenkin oikeussuojaa unionin oikeudessa.

52

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee, että sitä, että kansallinen tuomioistuin valvoo sääntöjenvastaisen ja sisämarkkinoille soveltumattoman valtiontuen takaisinperimisestä annettua kansallista toimea, on pidettävä pelkkänä perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistetun tehokasta oikeussuojaa koskevan periaatteen ilmentymänä (ks. vastaavasti tuomio 20.5.2010, Scott ja Kimberly Clark, C‑210/09, EU:C:2010:294, 25 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

53

Tässä asiayhteydessä tosiasiallinen tuensaaja voi myös riitauttaa komission päätöksen, jolla tuki todetaan sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi, pätevyyden kansallisessa tuomioistuimessa, kun ei ole pienintäkään epäilyä siitä, että tällä tosiasiallisella tuensaajalla ei olisi ollut oikeutta nostaa mainitusta päätöksestä kannetta SEUT 263 artiklan perusteella (ks. vastaavasti tuomio 17.2.2011, Bolton Alimentari, C‑494/09, EU:C:2011:87, 22 ja 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 25.7.2018, Georgsmarienhütte ym., C‑135/16, EU:C:2018:582, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kansallinen tuomioistuin ei toki ole toimivaltainen toteamaan itse tällaisen päätöksen pätemättömyyttä, koska ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta unionin toimien pätemättömyys (ks. vastaavasti tuomio 18.7.2007, Lucchini, C‑119/05, EU:C:2007:434, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kun kansallinen tuomioistuin katsoo, että yksi tai useampi asianosaisten esittämistä tai mahdollisesti viran puolesta tutkittavista unionin toimen pätemättömyysperusteista on perusteltu, sen on kuitenkin lykättävä asian käsittelyä ja pyydettävä unionin tuomioistuimelta pätevyyden arviointia ennakkoratkaisumenettelyssä, koska ainoastaan unionin tuomioistuimella on toimivalta todeta unionin toimen pätemättömyys (tuomio 3.10.2013, Inuit Tapiriit Kanatami ym. v. parlamentti ja neuvosto, C‑583/11 P, EU:C:2013:625, 96 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

54

Toiseksi, kun on kyse tosiasiallisen tuensaajan oikeuksien kunnioittamisesta kansallisessa viranomaisessa käytävässä menettelyssä, joka voi johtaa päätökseen, jossa todetaan taloudellisen jatkuvuuden olemassaolo ja määrätään perimään tuki takaisin kyseiseltä tosiasialliselta tuensaajalta, on huomautettava aluksi, että – kuten tämän tuomion 32 kohdasta ilmenee – ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin lähtee siitä, että taloudellisen jatkuvuuden olemassaolon toteaminen kuuluu komission yksinomaiseen harkintavaltaan. Kuten tämän tuomion 41 ja 43 kohdasta ilmenee, kyseinen lähtökohta on virheellinen.

55

Vaikka perusoikeuskirjan 41 kohdan sanamuodosta käy ilmi, että sitä ei ole osoitettu jäsenvaltioille (tuomio 17.7.2014, YS ym., C‑141/12 ja C‑372/12, EU:C:2014:2081, 67 kohta), on kuitenkin niin, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan velvollisuus kunnioittaa sellaisten henkilöiden puolustautumisoikeuksia, joiden etuihin heille osoitetut päätökset vaikuttavat tuntuvasti, koskee lähtökohtaisesti myös jäsenvaltioiden hallintoviranomaisia, kun ne toteuttavat unionin oikeuden soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä (tuomio 10.9.2013, G. ja R., C‑383/13 PPU, EU:C:2013:533, 35 kohta). Kansallisen viranomaisen, joka aikoo tehdä sääntöjenvastaisen tuen takaisinperipäätöksen, joka koskee kyseisen tuen tosiasiallista saajaa, on siis varmistettava viimeksi mainitun puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen.

56

Tämän tuomion 52 kohdasta ilmenee lisäksi, että tosiasiallisella tuensaajalla on oltava mahdollisuus saada kansallinen tuomioistuin valvomaan tällaista päätöstä, ja jos kyseisellä tuomioistuimella on epäilyjä unionin oikeuden tulkinnasta, se voi saattaa tai sen mahdollisesti on saatettava asia unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 267 artiklan mukaisessa ennakkoratkaisumenettelyssä.

57

Edellä esitetyn perusteella kahteen esitettyyn kysymykseen on vastattava, että SEUT 108 artiklaa ja SEUT 288 artiklan neljättä kohtaa, asetuksen 2015/1589 16 ja 31 artiklaa sekä perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklaa on tulkittava siten, että tilanteessa, jossa komission päätöksessä velvoitetaan perimään valtiontuki takaisin päätöksessä yksilöidyltä tuensaajalta, ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa koskevan tehtävänsä yhteydessä määrätä perimään kyseinen tuki takaisin toiselta yritykseltä kyseisen yrityksen ja mainitussa päätöksessä yksilöidyn tuensaajan välisen taloudellisen jatkuvuuden olemassaolon vuoksi.

58

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kymmenes jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:

SEUT 108 artiklaa, SEUT 288 artiklan neljättä kohtaa, [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 16 ja 31 artiklaa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 47 artiklaa

on tulkittava siten, että

tilanteessa, jossa Euroopan komission päätöksessä velvoitetaan perimään valtiontuki takaisin päätöksessä yksilöidyltä tuensaajalta, ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat kyseisen päätöksen täytäntöönpanoa koskevan tehtävänsä yhteydessä määrätä perimään kyseinen tuki takaisin toiselta yritykseltä kyseisen yrityksen ja mainitussa päätöksessä yksilöidyn tuensaajan välisen taloudellisen jatkuvuuden olemassaolon vuoksi.