–

HJ, IK ja LM, edustajanaan R. Froger, avocat,

–

Twenty First Capital SAS, edustajanaan G. Perrot, avocat,

–

Ranskan hallitus, asiamiehinään B. Fodda, E. Leclerc, J. B. Merlin ja S. Royon,

–

Euroopan komissio, asiamiehinään C. Auvret, G. Goddin ja H. Tserepa-Lacombe,

1

Ennakkoratkaisupyyntö koskee vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta 8.6.2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (EUVL 2011, L 174, s. 1) 13 artiklan ja 61 artiklan 1 kohdan tulkintaa.

2

Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain yhtäältä HJ, IK ja LM ja toisaalta Twenty First Capital SAS (jäljempänä TFC-yhtiö) ja jossa on kyse TFC-yhtiön maksettavaksi kuuluvia palkkoja ja palkkioita koskevan sopimuksen täyttämisestä.

3

Direktiivin 2011/61 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”Sen estämiseksi, että huonosti suunnitellut palkka- ja palkkiorakenteet vaikuttavat haitallisesti moitteettomaan riskienhallintaan ja yksittäisten henkilöiden riskinoton valvontaan, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille olisi asetettava nimenomainen velvoite laatia sellaisia henkilöstöryhmiä varten, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus niiden hoitamien vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen riskiprofiileihin, palkka- ja palkkiopolitiikka ja ‑käytännöt, jotka ovat sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa, sekä pitää näitä yllä. Ainakin ylimmän johdon, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien, valvontatehtävissä toimivien sekä työntekijöiden, joiden saama kokonaispalkka tai ‑palkkio sijoittuu samaan palkka- ja palkkiohaarukkaan ylimmän johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien kanssa, olisi kuuluttava näihin henkilöstöryhmiin.”

4

Direktiivin 1 artiklassa, jonka otsikko on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:

”Tällä direktiivillä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sellaisten vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien toimilupia, toimintaa ja avoimuutta, jotka hoitavat ja/tai markkinoivat vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja [Euroopan] unionissa.”

5

Direktiivin 4 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajilla tarkoitetaan tässä direktiivissä ”oikeushenkilöitä, joiden säännöllistä liiketoimintaa on vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoito”.

6

Direktiivin 2011/61 II lukuun, jonka otsikko on ”Toimiluvan myöntäminen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille”, sisältyvän direktiivin 6 artiklan, jonka otsikko on ”Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toiminnan aloittamista koskevat edellytykset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat hoida vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja, ellei niillä ole tämän direktiivin mukaista toimilupaa.

Tämän direktiivin mukaisesti toimiluvan saaneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on kaiken aikaa täytettävä siinä säädetyt toimiluvan myöntämisen edellytykset.”

7

Direktiivin 7 artiklan, joka otsikko on ”Toimilupahakemus”, sanamuoto on seuraava:

”1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat hakevat toimilupaa kotijäsenvaltionsa toimivaltaisilta viranomaisilta.

2.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että toimilupaa hakeva vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja toimittaa kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat itseään koskevat tiedot:

– –

– –”

8

Direktiivin 8 artiklan, jonka otsikko on ”Toimiluvan myöntämisen edellytykset” 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät myönnä toimilupaa:

– –

Toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.”

9

Direktiivin 2011/61 12 artiklan, jonka otsikko on ”Yleiset periaatteet”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat kaiken aikaa täyttävät seuraavat edellytykset:

– –

– –”

10

Direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Palkat ja palkkiot” ja joka sisältyy sen III lukuun, jonka otsikko on ”Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien toimintaedellytykset”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajilla on niitä henkilöstöryhmiä varten, mukaan luettuina ylin johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat, valvontatehtävissä toimivat sekä työntekijät, joiden saama kokonaispalkka tai ‑palkkio sijoittuu samaan palkka- ja palkkiohaarukkaan ylimmän johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien kanssa, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus niiden riskiprofiileihin tai niiden hoitamien rahastojen riskiprofiileihin, palkka- ja palkkiopolitiikka ja ‑käytännöt, jotka ovat sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä eivätkä kannusta riskinottoon, joka on ristiriidassa niiden hoitamien rahastojen riskiprofiilien tai rahastojen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen kanssa.

Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on määritettävä palkka- ja palkkiopolitiikka ja ‑käytännöt liitteen II mukaisesti.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa, että perustellusta palkka- ja palkkiopolitiikasta on olemassa suuntaviivoja, jotka ovat liitteen II mukaiset. – –”

11

Direktiivin 61 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännökset”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, jotka harjoittavat direktiivin mukaista toimintaa ennen 22 päivää heinäkuuta 2013, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi ja jätettävä toimilupahakemus viimeistään vuoden kuluttua kyseisestä määräajasta.”

12

Direktiivin 66 artiklassa, jonka otsikko on ”Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä”, säädetään seuraavaa:

”1.   Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 22 päivänä heinäkuuta 2013. Niiden on viipymättä toimitettava [Euroopan] komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

2.   Jäsenvaltioiden on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 22 päivästä heinäkuuta 2013.

– –”

13

Direktiivi 2011/61 tuli sen 70 artiklan mukaisesti voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mikä tapahtui 1.7.2011.

14

Direktiivi 2011/61 saatettiin osaksi Ranskan oikeutta varainhoitoa koskevan lainsäädännön muuttamisesta 25.7.2013 annetulla asetuksella nro 2013-676 (ordonnance no 2013-676, 25.7.2013, modifiant le cadre juridique de la gestion d’actifs; JORF 27.7.2013, teksti nro 9), joka tuli voimaan 28.7.2013 ja jolla erityisesti lisättiin rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevaan koodeksiin L. 533-22-2 §, joka vastaa direktiivin 13 artiklan säännöksiä.

15

Asetuksen nro 2013-676 33 § I momenttiin sisältyy siirtymäsäännös, jonka sanamuoto on seuraava:

”Niiden rahastoyhtiöiden, jotka harjoittavat tämän asetuksen julkaisemispäivänä sen säännösten mukaista toimintaa, on haettava toimilupaa omaisuudenhoitoyhtiönä, joka määritellään rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan koodeksin, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, L. 532-9 §:ssä, ennen 22.7.2014.”

16

Varainhoitoa koskevan lainsäädännön muuttamisesta 25.7.2013 annetun asetuksen nro 2013-676 soveltamisesta 25.7.2013 annetun asetuksen nro 2013-687 (décret no 2013-687, du 25 juillet 2013, pris pour l’application de l’ordonnance no 2013-676, du 25 juillet 2013, modifiant le cadre juridique de la gestion d’actifs; JORF 30.7.2013, teksti nro 3) selityksissä todetaan seuraavaa: ”Voimaantulo: rahastoyhtiöiden, jotka harjoittavat tässä asetuksessa mainittujen säännösten mukaista toimintaa sen julkaisemispäivänä, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet noudattaakseen tämän asetuksen säännöksiä ja jätettävä asianmukainen toimilupahakemus viimeistään 22.7.2014 – –”.

17

Maaliskuussa 2014 HJ:n perustama R Participations ‑yhtiö, jonka osakkaina ovat LM ja IK, luovutti yhtiölle T liikeomaisuuden luovutuksen kautta kolme yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, jotka oli tarkoitettu kehittyville markkinoille tehtäviin sijoituksiin. HJ:stä tuli yhtiön T työntekijä.

18

Järjestääkseen sen, että TFC-yhtiö jatkoi tätä toimintaa, HJ teki tämän yhtiön kanssa 5.6.2014 sopimuksen, jonka mukaan kyseinen yhtiö lupasi ottaa hänet palvelukseensa, ja 27.6.2014 kumppanuussopimuksen, jossa määrättiin erilaisista HJ:lle, IK:lle ja LM:lle maksettavista palkoista ja palkkioista (jäljempänä kumppanuussopimus).

19

Yhtiö T luovutti 24.10.2014 TFC-yhtiölle osan liikeomaisuudestaan, johon sisältyi edellä 16 kohdassa mainitut kolme yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä, jotka oli tarkoitettu kehittyville markkinoille tehtäviin sijoituksiin.

20

HJ tuli TFC-yhtiön palvelukseen 11.12.2014 yhtiön johtokunnan jäsenenä, toimitusjohtajana ja toisena johtajana.

21

HJ ja IK nostivat 24.12.2015 ja 6.1.2016 TFC-yhtiötä vastaan kanteen, jossa he vaativat kumppanuussopimuksen täyttämistä ja vahingonkorvausta. LM osallistui menettelyyn väliintulijana omasta aloitteestaan. TFC-yhtiö vaati vastakanteessa, että kumppanuussopimus todetaan pätemättömäksi.

22

Tribunal de grande instance de Paris (Pariisin alioikeus, Ranska) kumosi kumppanuussopimuksen 10.1.2019 antamallaan tuomiolla sillä perusteella, että kyseisessä sopimuksessa määrätyt palkat ja palkkiot olivat vastoin rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan koodeksin L.533–22–2 §:n säännöksiä, todettuaan, että TFC-yhtiö hoiti vähintään yhtä vaihtoehtoista sijoitusrahastoa, sekä hylättyään HJ:n, IK:n ja LM:n vaatimukset, jotka koskivat kyseisen sopimuksen täyttämistä ja sen täyttämättä jättämiseen liittyvän vahingonkorvauksen maksamista.

23

Cour d’appel de Paris (Pariisin ylioikeus, Ranska) pysytti kyseisen tuomion 8.2.2021 antamallaan tuomiolla.

24

HJ, IK ja LM tekivät tästä tuomiosta kassaatiovalituksen Cour de cassationiin (ylin yleinen tuomioistuin, Ranska), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin.

25

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasian kantajat väittävät, että asetuksen N:o 2013-676 33 §:n I momentista, sellaisena kuin se on tulkittuna direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohdan valossa, seuraa, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajilla oli käytettävissään yhden vuoden määräaika, joka alkoi 22.7.2013, joka oli määräpäivä kyseisen direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä, noudattaa kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen palkka- ja palkkiokäytäntöjä koskevia sääntöjä ja tehdä toimilupahakemus. Pääasian kantajat esittävät, että TFC-yhtiö sai toimiluvan vasta 18.8.2014, minkä perusteella he päättelivät, että näitä sääntöjä ei sovellettu kyseiseen yhtiöön kumppanuussopimuksen tekopäivänä 27.6.2014, ja että niitä sovellettiin ainoastaan sen vuonna 2016 maksamiin palkan ja palkkioiden muuttuviin osiin, jotka maksettiin vuoden 2015 perusteella. He väittävät toissijaisesti, että mainitut säännöt eivät joka tapauksessa olleet sitovia kumppanuussopimuksen tekopäivänä.

26

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että pääasian kantajat vetoavat arviointinsa tueksi kolmeen asiakirjaan.

27

Ensiksi pääasian kantajat vetoavat komission laatimaan englanninkieliseen asiakirjaan, jonka otsikko on ”AIFMD Q & As from the European Commission” (Euroopan komission direktiiviä 2011/61 koskevat kysymykset ja vastaukset), josta käy niiden mukaan ilmi, että ”yhden vuoden siirtymäkauden aikana vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien odotetaan pyrkivän parhaansa mukaan noudattamaan sen kansallisen lain vaatimuksia, jolla [direktiivi 2011/61] on saatettu osaksi kansallista oikeusjärjestystä. Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien toimiluvan hakemista koskeva velvoite – – on oikeudellisesti sitova, mutta sitä on noudatettava vain vuoden kuluessa direktiivin voimaantulosta. Muiden [direktiivissä 2011/61] säädettyjen velvoitteiden (kuten – – palkan ja palkkion – –) osalta [direktiivin 2011/61] voimaantulopäivänä jo olemassa olevan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on toteutettava – jo siirtymäkauden aikana – kaikki toimenpiteet (eli tehtävä kaikki voitavansa) noudattaakseen [direktiiviä 2011/61] kaikessa [direktiivin 2011/61] voimaantulon (22.7.2013) jälkeen harjoitettavassa toiminnassa. Siirtymäkauden jälkeen kaikki [direktiivistä 2011/61] johtuvat velvoitteet ovat oikeudellisesti sitovia.”

28

Toiseksi pääasian kantajat tukeutuvat Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (jäljempänä ESMA) julkaisemaan ”[Direktiiviä 2011/61] koskeviin kysymyksiin ja vastauksiin”, jossa täsmennetään seuraavaa:

”– – Kun yritys on saanut toimiluvan [direktiivin [2011/61] nojalla, siihen sovelletaan [direktiivin 2011/61] palkkaa ja palkkioita koskevia sääntöjä ja palkkaa ja palkkiota koskevia suuntaviivoja. Asiaa koskevia sääntöjä on siksi alettava soveltaa toimiluvan myöntämispäivästä alkaen.

Kuitenkin palkan ja palkkion muuttuvia osia koskevien sääntöjen osalta – – vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien olisi sovellettava niitä yksilöidylle henkilöstölle (sellaisena kuin se on määritelty palkkaa ja palkkiota koskevissa suuntaviivoissa) myönnettäviin uusiin palkan ja palkkion muuttuviin osiin liittyvien maksujen laskennassa sitä tilikautta, jolloin ne saivat toimilupansa, seuraavilta tilikausilta. Näin ollen [direktiivin 2011/61] palkan ja palkkion muuttuvia osia koskevaa järjestelmää olisi sovellettava ainoastaan kokonaisten tilikausien osalta, ja sitä olisi sovellettava vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toimiluvan saamista seuraavaan ensimmäiseen kokonaiseen tilikauteen.

Esimerkiksi: Sellaisen jo vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja hoitavan rahastojen hoitajan, jonka tilikausi päättyy 31.12.2014, joka jättää toimilupahakemuksen ennen 22.7.2014 ja joka saa toimiluvan kyseisen päivämäärän jälkeen: [direktiivin 2011/61] palkan ja palkkion muuttuvia osia koskevaa järjestelmää olisi sovellettava tilikautta 2015 koskevien maksujen laskemiseen.”

29

Kolmanneksi pääasian kantajat vetoavat asiakirjaan ”Vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajia koskeva opas – Palkat ja palkkiot”, jonka on julkaissut Autorité des marchés financiers (rahoitusmarkkinaviranomainen, Ranska; jäljempänä AMF), joka on rahoitustuotteisiin sijoitettujen säästöjen suojaamisen, sijoittajille annettavien tietojen ja markkinoiden moitteettoman toiminnan valvonnasta vastaava Ranskan viranomainen. Kyseisessä oppaassa todetaan seuraavaa:

”[Direktiivin [2011/61] 61 artiklan [1 kohdan] mukaan rahastoyhtiöillä, jotka ovat olemassa 22.7.2013, on vuoden määräaika 22.7.2014 saakka täyttää direktiivin [2011/61] mukaiset velvoitteet ja jättää toimilupahakemus toimivaltaiselle viranomaiselle.

Näin ollen voi ilmetä kolme tapausta:

30

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää TFC-yhtiön olevan sillä kannalla, että rahataloutta ja rahoitusmarkkinoita koskevan koodeksin L.533-22-2 §:n säännöksiä sovellettiin kumppanuussopimuksen tekopäivänä 27.6.2014, koska on niin, että vaikka asetuksessa nro 2013–676, jolla tämä säännös otettiin käyttöön, säädetään voimaantulon lykkäämisestä tiettyjen säännösten, joilla direktiivi saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, osalta, asia ei ole näin niiden säännösten osalta, joissa toimijoille asetetaan velvoite ottaa käyttöön vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja hallinnoivien rahastoyhtiöiden johtohenkilöiden palkka- ja palkkiokäytännöt ja ‑politiikat, jotka ”ovat sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa”. TFC-yhtiö väittää lisäksi, että vaikka oletettaisiinkin, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajilla on tietty määräaika noudattaa uusia säännöksiä, jotka seuraavat direktiivin 2011/61 saattamisesta osaksi kansallista oikeusjärjestystä, ne eivät voi tehdä kyseisen määräajan kuluessa sopimusta, jossa määrätään kyseisen direktiivin 13 artiklan vastaisesta palkasta tai palkkiosta, sillä direktiivin 61 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että niiden ”on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi”.

31

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että edellä 26 kohdassa mainittu komissiolta peräisin oleva asiakirja vaikuttaa osoittavan, että oli olemassa 21.7.2014 päättynyt vuoden siirtymäkausi, että ennen tätä päivämäärää vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien odotettiin ainoastaan pyrkivän parhaansa mukaan noudattamaan kansallisen lain, jolla direktiivi 2011/61 saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaatimuksia ja että vasta tämän päivämäärän jälkeen kaikki tästä direktiivistä johtuvat velvoitteet tulivat oikeudellisesti sitoviksi. Tämän arvioinnin mukaan toimiluvan hakemis- ja myöntämispäivä eivät ole merkityksellisiä.

32

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan ESMA:n ja AMF:n arvioinneista vaikuttaa sitä vastoin käyvän ilmi, että direktiivin 2011/61 palkka- ja palkkiokäytäntöjä koskevia sääntöjä sovelletaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaan vasta siitä päivästä alkaen, jolloin se sai toimiluvan, kun taas ennen kyseistä toimilupaa siihen ei sovelleta näitä sääntöjä. Näiden arviointien mukaan on lisäksi niin, että kyseisiä sääntöjä sovelletaan vasta toimiluvan saamista seuraavan tilikauden alusta alkaen.

33

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohdan tekstin perusteella mikään ehdotetuista tulkinnoista ei ole ”ilmeinen”, varsinkin kun otetaan huomioon, että on mahdollista tehdä toinen tulkinta, jonka nojalla tehtäisiin ero sen mukaan, onko palkasta tai palkkiosta sovittu ennen kuin direktiivi 2011/61 on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä vai sen jälkeen. Sen mukaan ensimmäisessä tapauksessa voidaan myöntää, että on vaikea vaatia vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajaa kyseenalaistamaan välittömästi palkan tai palkkion, joka ei ollut minkään säännön vastainen siitä päätettäessä, ja siltä voitaisiin korkeintaan edellyttää siirtymäkauden aikana, että se pyrkii parhaansa mukaan noudattamaan uusia palkka- ja palkkiovaatimuksia. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että toisessa tapauksessa on mahdollista, että kansallinen lainsäädäntö, jolla direktiivi 2011/61 saatetaan osaksi kansallista oikeutta, kieltää välittömästi sen, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja sopii tulevaisuuden osalta palkan tai palkkion, joka on vastoin tässä jo voimaan tulleessa direktiivissä vahvistettuja sääntöjä.

34

Cour de cassation on tässä tilanteessa päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1) a) Onko [direktiivin 2011/61] 13 artiklaa ja 61 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, jotka harjoittavat direktiivin mukaista toimintaa ennen 22.7.2013, on noudatettava palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja ‑käytäntöjä koskevia velvoitteita

35

Pääasian kantajat kyseenalaistavat – joskin implisiittisesti – kirjallisissa huomautuksissaan sen, voidaanko ennakkoratkaisupyyntö ottaa tutkittavaksi, väittäen, että pääasia ei kuulu aineellisesti direktiivin 2011/61 soveltamisalaan.

36

Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 267 artiklalla käyttöön otetussa unionin tuomioistuimen ja kansallisten tuomioistuinten välisessä yhteistyössä yksinomaan kansallisen tuomioistuimen, jonka käsiteltävänä asia on ja joka vastaa annettavasta ratkaisusta, tehtävänä on asian erityispiirteiden perusteella harkita, onko ennakkoratkaisu tarpeen asian ratkaisemiseksi ja onko sen unionin tuomioistuimelle esittämillä kysymyksillä merkitystä asian kannalta. Kun esitetyt kysymykset koskevat unionin oikeuden tulkintaa, unionin tuomioistuimen on siis lähtökohtaisesti ratkaistava ne (tuomio 14.7.2022, Volkswagen, C‑134/20, EU:C:2022:571, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 11.1.2024, Nárokuj, C‑755/22, EU:C:2024:10, 17 kohta).

37

Tästä seuraa, että unionin oikeutta koskevilla kysymyksillä oletetaan olevan merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Unionin tuomioistuin voi kieltäytyä vastaamasta kansallisen tuomioistuimen esittämään ennakkoratkaisukysymykseen vain, jos on ilmeistä, että unionin oikeuden tulkitsemisella, jota kansallinen tuomioistuin on pyytänyt, ei ole mitään yhteyttä kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävän asian tosiseikkoihin tai kohteeseen, jos kyseinen ongelma on luonteeltaan hypoteettinen tai jos unionin tuomioistuimella ei ole tiedossaan niitä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, jotka ovat tarpeen, jotta se voisi antaa hyödyllisen vastauksen sille esitettyihin kysymyksiin (tuomio 21.3.2023, Mercedes-Benz Group (Estolaitteella varustettujen ajoneuvojen valmistajien vastuu), C‑100/21, EU:C:2023:229, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38

Nyt käsiteltävässä asiassa esitetyt kysymykset koskevat direktiivin 2011/61 tulkintaa. Lisäksi ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että pääasian kantajien riitauttamat pääasian tosiseikat on vahvistettu alioikeudessa ja ylioikeudessa, ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on täsmentänyt, että vastaus näihin kysymyksiin on tarpeen, jotta se voi antaa ratkaisunsa. Lopuksi ennakkoratkaisupyynnössä on kaikki tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella näihin kysymyksiin voidaan antaa hyödyllinen vastaus.

39

Ennakkoratkaisupyyntö on näin ollen otettava tutkittavaksi.

40

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään pääasiallisesti, mistä ajankohdasta alkaen jäsenvaltioiden on ollut vaadittava, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat, jotka harjoittivat direktiivin 2011/61 mukaista toimintaa ennen 22.7.2013, noudattavat direktiivin 13 artiklasta johtuvia palkka- ja palkkiopolitiikkaan ja ‑käytäntöihin liittyviä velvoitteita.

41

Tältä osin on palautettava mieleen, että direktiivin 2011/61 13 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltiolle velvollisuus edellyttää, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajilla on tiettyjä henkilöstöryhmiä varten palkka- ja palkkiopolitiikka ja ‑käytännöt, jotka ovat sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät tällaista riskienhallintaa ja jotka eivät kannusta riskinottoon, joka on ristiriidassa niiden hoitamien rahastojen riskiprofiilien tai rahastojen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen kanssa.

42

Direktiivin 66 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 22.7.2013 ja että niiden on sovellettava näitä säännöksiä kyseisestä päivästä alkaen.

43

Direktiivin 2011/61 61 artiklan, jonka otsikko on ”Siirtymäsäännökset”, 1 kohdassa säädetään, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, joka harjoittivat toimintaa ennen 22.7.2013, ”on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi ja jätettävä toimilupahakemus viimeistään vuoden kuluttua kyseisestä määräajasta”.

44

Saman säännöksen sanamuodosta ilmenee, että direktiivissä 2011/61 ei aseteta jäsenvaltioille velvollisuutta vaatia, että kyseinen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien ryhmä noudattaa direktiivin 13 artiklan 1 kohdan säännöksiä 22.7.2013 alkaen.

45

Yksin direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohdan sanamuodon perusteella ei kuitenkaan voida määrittää päivämäärää, jolloin direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvoitteet, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi kansallista oikeutta, ovat tulleet sitoviksi näiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien osalta, koska tästä sanamuodosta seuraa, että kyseinen päivämäärä voi olla joko se päivä, jolloin tässä säännöksessä vahvistettu 22.7.2013 alkanut vuoden määräaika päättyi, tai se päivä, jolloin kyseisessä säännöksessä mainittu vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toimilupa on saatu.

46

On kuitenkin muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeussäännön tulkinta edellyttää, että huomioon otetaan paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys, johon se kuuluu, sekä sen toimen tavoitteet ja tarkoitus, jonka osa se on (tuomio 7.3.2024, IAB Europe, C‑604/22, EU:C:2024:214, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

47

Direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohdan asiayhteyden osalta on todettava, että koska kyseisessä säännöksessä otetaan käyttöön 22.7.2013 alkava yhden vuoden määräaika, jonka kuluessa asianomaiset vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat voivat tehdä toimilupahakemuksen, on otettava huomioon muun muassa direktiivin säännökset, jotka koskevat toimilupaa ja jotka sisältyvät erityisesti direktiivin 6–8 artiklaan.

48

Direktiivin 2011/61 6 artiklan 1 kohdassa säädetään yhtäältä, että jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat hoida vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja, ellei niillä ole direktiivin mukaista toimilupaa, ja toisaalta, että direktiivin mukaisesti toimiluvan saaneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on kaiken aikaa täytettävä siinä säädetyt toimiluvan myöntämisen edellytykset.

49

Direktiivin 2011/61 7 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetään, että niihin tietoihin, jotka vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille saadakseen toimilupansa, kuuluvat muun muassa tiedot, jotka koskevat direktiivin 13 artiklassa tarkoitettuja palkka- ja palkkiopolitiikkoja ja ‑käytäntöjä.

50

Lopuksi direktiivin 2011/61 8 artiklan 1 kohdan a alakohdasta käy ilmi, että pyydettyä toimilupaa ei myönnetä, elleivät toimivaltaiset viranomaiset katso, että asianomainen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja pystyy täyttämään direktiivissä asetetut ehdot.

51

Näistä säännöksistä seuraa ensiksi, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toiminnan harjoittaminen edellyttää toimilupaa, toiseksi, että kyseinen toimilupa myönnetään vain, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat asianomaisen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toimilupahakemuksessaan niille toimittamien tietojen perusteella vakuuttuneita siitä, että se pystyy täyttämään direktiivissä 2011/61 säädetyt velvoitteet, ja kolmanneksi, että kyseisen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on toimiluvan saatuaan täytettävä kaiken aikaa nämä velvoitteet, mukaan luettuna direktiivin 13 artiklasta johtuvat velvoitteet. Tästä seuraa, että direktiivin 2011/61 yhteydessä toimiluvan myöntämispäivällä on keskeinen merkitys.

52

Koska direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohdassa säädetään nimenomaisesti, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, jotka harjoittavat direktiivin mukaista toimintaa ennen 22.7.2013, on jätettävä toimilupahakemus viimeistään vuoden kuluttua kyseisestä määräajasta, on näin ollen katsottava, että kyseistä säännöstä, luettuna direktiivin 6–8 artiklan valossa, on tulkittava siten, että näiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on ollut noudatettava täysimääräisesti direktiivissä säädettyjä velvoitteita, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi kansallista oikeutta, muun muassa palkka- ja palkkiopolitiikassaan ja ‑käytännöissään vasta siitä päivästä alkaen, jolloin ne saivat toimilupansa, edellyttäen, että ne tekivät toimilupahakemuksen 22.7.2013 alkaneen yhden vuoden määräajan kuluessa.

53

Tämä tulkinta on yhdenmukainen direktiivin 2011/61 tavoitteiden kanssa.

54

Oikeuskäytännöstä ilmenee, että nämä tavoitteet ovat – kuten direktiivin 2011/61 johdanto-osan 24 perustelukappaleessa vahvistetaan – sijoittajien suojeleminen erityisesti silloin, kun heidän intressinsä voivat olla ristiriidassa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien intressien kanssa sekä riskin että sijoituspäätösten kestävyyden näkökulmasta, sekä rahoitusjärjestelmän vakauden takaaminen. Unionin tuomioistuin on myös todennut, että palkka- ja palkkiopolitiikojen ja ‑käytäntöjen, joita säännellään direktiivissä 2011/61, tarkoituksena on tässä yhteydessä edistää moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa sekä olla kannustamatta riskinottoon, joka on ristiriidassa vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen riskiprofiilien, sääntöjen tai perustamisasiakirjojen kanssa (ks. vastaavasti tuomio 1.8.2022, HOLD Alapkezelő, C‑352/20, EU:C:2022:606, 52 ja 54 kohta).

55

Kyseiset tavoitteet toki pätevät kaikkien vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien toiminnan osalta, mutta on kuitenkin palautettava mieleen, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, jotka harjoittivat toimintaa jo ennen 22.7.2013, osalta direktiivissä 2011/61 säädetään nimenomaisesta siirtymäajasta, jonka tarkoituksena on antaa näille vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille lisäaikaa noudattaa kaikkia tällä direktiivillä käyttöön otettuja vaatimuksia toteuttamalla ”kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi”.

56

Palkasta tai palkkiosta sopimisen päivämäärän mahdollisesta merkityksellisyydestä on todettava, että unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että uutta oikeussääntöä sovelletaan sen toimen voimaantulosta lukien, jossa siitä säädetään, ja vaikka tätä sääntöä ei sovelleta aikaisemman lainsäädännön soveltamisaikana syntyneisiin ja lopullisiksi tulleisiin oikeudellisiin tilanteisiin, sitä sovelletaan niiden tuleviin vaikutuksiin samoin kuin uusiin oikeudellisiin tilanteisiin. Toisin on vain – jollei oikeudellisten toimien taannehtivuuskiellon periaatteesta muuta johdu –, jos uuteen sääntöön liittyy erityisiä säännöksiä, joissa nimenomaisesti vahvistetaan sen ajallista soveltamista koskevat edellytykset (tuomio 13.7.2023, Banco Santander (Viralliseen indeksiin viittaaminen), C‑265/22, EU:C:2023:578, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

57

Nyt käsiteltävässä asiassa yhtäältä uuteen sääntöön liittyy erityisiä säännöksiä, joissa nimenomaisesti vahvistetaan sen ajallista soveltamista koskevat edellytykset, eli direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohta. Toisaalta on niin, että koska kumppanuussopimus tehtiin 27.6.2014 ja koska sinä päivänä, jolloin TFC-yhtiö sai toimilupansa eli 18.8.2014, kyseinen sopimus oli yhä voimassa ja siinä määrättiin erilaisista HJ:lle, IK:lle ja LM:lle maksettavista palkoista ja palkkioista, vaikuttaa siltä, jollei selvityksistä, jotka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tehtävä, muuta johdu, että oikeudellinen tilanne ei ollut päättynyt ja sen vaikutukset jatkuivat yhä.

58

Tästä seuraa, että tästä sopimuksesta johtuvan palkan tai palkkion sopimisen päivämäärä ei ole merkityksellinen ensimmäiseen kysymykseen annettavan vastauksen kannalta ja näin on varsinkin sen vuoksi, että unionin lainsäätäjä nimenomaisesti antoi direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohdassa olevalla siirtymäkaudella vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille, jotka harjoittivat direktiivin mukaista toimintaa ennen 22.7.2013, mahdollisuuden sopeutua asteittain direktiivin vaatimuksiin.

59

Toisin kuin pääasian kantajat väittävät kirjallisissa huomautuksissaan, tämä tulkinta noudattaa myös oikeusvarmuuden periaatetta, joka oikeuskäytännön mukaan estää uuden oikeussäännön soveltamisen taannehtivasti eli ennen sen voimaantuloa päättyneeseen tilanteeseen ja joka edellyttää, että kaikkia tosiseikkoja arvioidaan tavallisesti kyseisenä ajankohtana voimassa olleiden oikeussääntöjen perusteella, ellei toisin nimenomaisesti ilmoiteta (ks. vastaavasti tuomio 25.1.2022, VYSOČINA WIND, C‑181/20, EU:C:2022:51, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Lisäksi tämä tulkinta vastaa – kuten julkisasiamies on todennut ratkaisuehdotuksensa 77 kohdassa – tulkintaa, jonka on tehnyt Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jonka on direktiivin 2011/61 13 artiklan 2 kohdan nojalla varmistettava, että perustellusta palkka- ja palkkiopolitiikasta on olemassa suuntaviivoja, jotka ovat liitteen II mukaiset, ja joka on nimenomaisesti esittänyt edellä 28 kohdassa mainituissa yleisön saataville antamissaan tiedoissa, että direktiivin palkka- ja palkkiosääntöjä ja niitä koskevia suuntaviivoja sovelletaan vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajiin siitä päivästä alkaen, jolloin ne saavat toimilupansa.

60

Kaiken edellä esitetyn perusteella ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltioiden on ollut vaadittava, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat, jotka harjoittivat direktiivin 2011/61 mukaista toimintaa ennen 22.7.2013, noudattavat täysimääräisesti direktiivin 13 artiklan 1 kohdasta johtuvia palkka- ja palkkiopolitiikkaan ja ‑käytäntöihin liittyviä velvoitteita alkaen siitä päivästä, jolloin ne ovat saaneet toimilupansa, edellyttäen, että ne ovat tehneet toimilupahakemuksen 22.7.2013 alkaneen yhden vuoden määräajan kuluessa.

61

Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, on katsottava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään pääasiassa, voidaanko katsoa, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitaja, joka 22.7.2013 alkaneella ja toimilupansa myöntämispäivään päättyneellä ajanjaksolla on palkannut työntekijän tai nimittänyt johtajan sellaisilla palkka- tai palkkioehdoilla, jotka eivät noudata sellaisen kansallisen säännöksen vaatimuksia, jolla direktiivin 2011/61 13 artikla on saatettu osaksi kansallista oikeutta, on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi sen 61 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

62

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii näin ollen selvittämään pääasiallisesti, mikä on direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohdassa olevan ilmaisun, jonka mukaan tässä säännöksessä tarkoitetun siirtymäkauden aikana kyseisten vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien ”on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi”, ulottuvuus direktiivin 13 artiklassa tarkoitettujen palkka-ja palkkiopolitiikkojen ja ‑käytäntöjen yhteydessä.

63

Kuten yhtäältä edellä 51 kohdassa on todettu, toimilupa myönnetään vain, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat asianomaisen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan toimilupahakemuksessaan niille toimittamien tietojen perusteella vakuuttuneita siitä, että se pystyy täyttämään direktiivissä 2011/61 säädetyt velvoitteet. Toimiluvan myöntämispäivänä näillä rahastojen hoitajilla on nimittäin oltava palkka- ja palkkiopolitiikat ja ‑käytännöt, jotka ovat direktiivin 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjen velvoitteiden, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi kansallista oikeutta, mukaisia. Lisäksi kyseisen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajan on toimiluvan saatuaan kaiken aikaa täytettävä nämä velvoitteet, mukaan luettuna direktiivin 13 artiklasta johtuvat velvoitteet.

64

Toisaalta edellä 58 kohdasta ilmenee, että direktiivin 2011/61 61 artiklassa tarkoitetun siirtymäkauden tarkoitus on antaa asianomaisille vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajille mahdollisuus sopeutua asteittain direktiivin vaatimuksiin.

65

Direktiivin 2011/61 tehokkaan vaikutuksen säilyttämiseksi on katsottava, että vaikka direktiivin 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun yhden vuoden siirtymäkauden aikana jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, jotka harjoittivat direktiivin mukaista toimintaa jo ennen 22.7.2013, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet direktiivistä johtuvan kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi, näiden jäsenvaltioiden on kuitenkin myös varmistettava, että kyseiset vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat pidättäytyvät toteuttamasta toimenpiteitä, jotka ovat omiaan vaarantamaan vakavasti direktiivin tavoitteen saavuttamisen.

66

Näin ollen on katsottava, että tässä säännöksessä tarkoitettua ilmaisua ”on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi”, on tulkittava siten, että se merkitsee, että toimintaa jo ennen 22.7.2013 harjoittaneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on pidättäydyttävä sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka ovat omiaan vaarantamaan vakavasti direktiivin 2011/61 tavoitteen saavuttamisen.

67

Kaiken edellä esitetyn perusteella toiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiivin 2011/61 61 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että ilmaisu ”on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön noudattamiseksi” merkitsee, että toimintaa jo ennen 22.7.2013 harjoittaneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien on pidättäydyttävä sellaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jotka ovat omiaan vaarantamaan vakavasti direktiivin tavoitteen saavuttamisen.

68

Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (ensimmäinen jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti: