This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62023CC0369
Opinion of Advocate General Ćapeta delivered on 11 July 2024.###
Julkisasiamies T. Ćapeta ratkaisuehdotus 11.7.2024.
Julkisasiamies T. Ćapeta ratkaisuehdotus 11.7.2024.
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2024:612
- Date of document:
- 11/07/2024
- Form:
- Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus
- Advocate General:
- Ćapeta
Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
TAMARA ĆAPETA
11 päivänä heinäkuuta 2024(1)
Asia C‑369/23
Vivacom Bulgaria EAD
vastaan
Varhoven administrativen sad ja
Natsionalna agentsia za prihodite
(Ennakkoratkaisupyyntö – Varhoven administrativen sad (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria))
Ennakkoratkaisupyyntö – Jäsenvaltion korvausvastuu vahingoista, joita yksityisille on aiheutunut unionin oikeuden rikkomisista, jotka voidaan lukea ylimmän oikeusasteen kansallisen tuomioistuimen syyksi – Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen toimivallasta käsitellä kanteet, jotka perustuvat unionin oikeuden rikkomisiin, jotka voidaan lukea kyseisen tuomioistuimen syyksi – SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Tehokas oikeussuoja – Riippumaton ja puolueeton tuomioistuin – Puolueettomuuden objektiivinen arviointi
I Johdanto
1. Puolueettomuus on tuomioistuimen määräävä ominaisuus. Jo vuonna 339 eKr. Sokrates totesi seuraavaa: ”Tuomarilla on neljä tehtävää: kuunnella kohteliaasti, vastata viisaasti, harkita vakaasti ja ratkaista puolueettomasti.”(2)
2. Onko tuomioistuin, jonka on annettava ratkaisu omasta unionin oikeuden rikkomisestaan, puolueeton?
3. Tämä kysymys tulee esiin nyt käsiteltävässä asiassa sellaisen vahingonkorvauskanteen yhteydessä, jonka eräs yhtiö nosti ylimmän oikeusasteen kansallisen tuomioistuimen unionin oikeudesta esittämän virheellisen tulkinnan perusteella.
II Pääasian tosiseikat, ennakkoratkaisukysymys ja menettely unionin tuomioistuimessa
4. Vivacom Bulgaria EAD (jäljempänä Vivacom) on televiestintäpalveluja tarjoava bulgarialainen yhtiö.
5. Se laati vuosina 2007 ja 2008 kahdelle romanialaiselle yhtiölle prepaid-korttien ja televiestintäpalveluja koskevien arvosetelien myyntiä koskevien sopimusten perusteella laskuja, joissa arvonlisäveron määräksi oli merkitty 0 prosenttia.
6. Verotarkastuksen yhteydessä Natsionalna agentsia za prihodite (kansallinen verovirasto, Bulgaria; jäljempänä NAP) katsoi, ettei voitu osoittaa, että kyseisiä romanialaisia yhtiöitä edustaneet henkilöt vastaanottivat kyseiset kortit ja arvosetelit. NAP piti näin ollen liiketoimia palvelujen suorituksina, joiden suorituspaikka oli Bulgariassa, jossa Vivacom harjoitti toimintaansa, arvonlisäverodirektiivin(3) täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti.
7. NAP osoitti tämän perusteella 20.6.2012 Vivacomille verotarkastuspäätöksen, jossa se velvoitettiin maksamaan arvonlisäveroa lisää yhteensä 760 183,15 Bulgarian levaa (BGN) (n. 388 485 euroa).
8. Vivacom maksoi kyseisen määrän ja aloitti verotarkastuspäätöksestä hallinnollisen uudelleentarkastelumenettelyn, joka jäi tuloksettomaksi.
9. Tämän jälkeen Vivacom nosti verotarkastuspäätöksestä Administrativen sad Sofia-gradissa (hallintotuomioistuin, Sofia, Bulgaria; jäljempänä ASSG) kanteen, joka hylättiin osittain. Kyseisen tuomioistuimen mukaan Vivacom oli velvollinen maksamaan arvonlisäveron, sillä asianomaiset liiketoimet luokiteltiin tavaroiden luovutuksiksi mutta, koska kortit ja arvosetelit eivät olleet lähteneet Vivacomin varastolta, luovutuspaikka oli Bulgarian alueella.
10. Vivacom valitti kyseisestä tuomiosta Varhoven administrativen sadiin (ylin hallintotuomioistuin, Bulgaria; jäljempänä VAS). Se vahvisti 16.12.2014 antamallaan tuomiolla ensimmäisessä oikeusasteessa annetun tuomion. VAS etenkin yhtyi ASSG:n toteamuksiin siitä, että liiketoimet koskivat tavaroiden luovutusta, ja totesi, että asiaa koskevia kansallisia säännöksiä oli sovellettu oikein. Koska VAS on ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, sen tuomio oli lopullinen.
11. Tämän jälkeen Vivacom nosti 12.12.2019 ASSG:ssä NAP:tä ja VAS:ää vastaan vahingonkorvauskanteen valtion korvausvastuun, sellaisena kuin se on kehitetty unionin oikeudessa, perusteella. Vivacom väitti, että NAP ja VAS olivat soveltaneet virheellisesti arvonlisäverodirektiivin asiaa koskevia säännöksiä, sellaisina kuin unionin tuomioistuin on tulkinnut niitä oikeuskäytännössään.
12. ASSG hylkäsi Vivacomin kanteen 18.4.2022 antamallaan tuomiolla. Se katsoi etenkin, ettei NAP tai VAS ollut rikkonut unionin oikeutta riittävän ilmeisellä tavalla.
13. ASSG totesi tältä osin, että NAP oli soveltanut asiaa koskevaa lainsäädäntöä oikein. Se myös katsoi, että vaikka VAS oli virheellisesti luokitellut liiketoimet tavaroiden luovutuksiksi eikä palvelujen suorituksiksi, näiden luovutusten oikea oikeudellinen kohtelu ei olisi johtanut toisenlaiseen lopputulokseen, koska edellytykset arvonlisäverosta vapauttamiselle eivät täyttyneet, ja että VAS oli päätellyt perustellusti, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön, johon Vivacom oli vedonnut, soveltamiselle ollut perusteita.
14. Vivacom valitti kyseisestä tuomiosta VAS:ään, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin käsiteltävässä asiassa. Vivacom väittää muun muassa, että VAS:n samanaikainen rooli ylimmän oikeusasteen tuomioistuimena ja riita-asian asianosaisena ei täytä unionin oikeuden mukaisia vaatimuksia oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, vaikka asiaa käsittelevä jaosto olisikin toinen kuin se, joka antoi lopullisen ratkaisun veroriidassa.
15. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että kysymys sen toimivallasta olisi esitettävä unionin tuomioistuimelle ennakkoratkaisumenettelyssä ennen asiakysymyksen tutkimista.
16. Se selittää, että Bulgarian lainsäädännön(4) mukaan vahingonkorvauskanteet, jotka perustuvat VAS:n syyksi luettaviin unionin oikeuden rikkomisiin, kuuluvat hallintotuomioistuinten toimivaltaan. Pääsääntönä on, että hallinnolliset tuomioistuinmenettelyt käydään kahdessa oikeusasteessa. VAS on ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, minkä vuoksi sen on tutkittava vahingonkorvauskanteet ylimpänä oikeusasteena.
17. VAS pohtiikin, täyttävätkö kansalliset säännökset, jotka mahdollistavat saman tuomioistuimen esiintymisen sekä tuomarina että vastaajana samassa asiassa, SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tehokkaalle oikeussuojalle unionin oikeuteen kuuluvilla aloilla asetetut vaatimukset ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa riippumattomalle ja puolueettomalle tuomioistuimelle asetetut vaatimukset.
18. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, ettei Vivacom esitä mitään erityistä näyttöä olosuhteista, jotka herättävät kysymyksiä VAS:n jaostoon kuuluvien tuomareiden subjektiivisesta puolueettomuudesta, mutta katsoo, että VAS on puolueellinen, kun otetaan huomioon sen asema vastaajana, ja että pelkästään se seikka, että kannetta VAS:ää vastaan käsitellään ylimmässä oikeusasteessa samassa tuomioistuimessa, joskin kokonaan eri jaostossa, riittää herättämään vakavia epäilyjä kyseisen tuomioistuimen kunkin jaoston riippumattomuudesta ja puolueettomuudesta. Sama tuomioistuin myös huomauttaa, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) 6 artiklan 1 kappaletta koskevassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ei anneta lopullista vastausta siihen, voiko tietty tuomioistuin käsitellä kanteen, jossa se on vastaajana.(5)
19. Tässä tilanteessa Varhoven administrativen sad päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Ovatko SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja [perusoikeuskirjan] 47 artikla esteenä [ZODOV:n] 2c §:n 1 momentin 1 kohdan, luettuna yhdessä [APK:n] 203 §:n 3 momentin ja 128 §:n 1 momentin 6 kohdan kanssa, kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan [VAS:n] on viimeisenä oikeusasteena tutkittava kanne, joka koskee sellaisen vahingon korvaamista, joka on aiheutunut siitä, että VAS on rikkonut unionin oikeutta, ja VAS on asiassa vastaajana?”
20. Kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle esittivät Vivacom Bulgaria, VAS, Bulgarian hallitus ja Euroopan komissio. Istuntoa asianosaisten kuulemiseksi ei pidetty.
III Asian tarkastelu
A Käsiteltävässä asiassa esille tuleva kysymys
21. Perustavassa tuomiossa Köbler(6) yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että periaatetta, joka koskee jäsenvaltion vastuuta sen syyksi luettavasta unionin oikeuden rikkomisesta yksityisille aiheutuneista vahingoista, voidaan soveltaa myös, jos rikkominen on seurausta asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevän tuomioistuimen päätöksestä (jäljempänä tuomion Köbler mukainen vastuu).(7)
22. Vastauksena tiettyjen jäsenvaltioiden väitteisiin, joiden mukaan esteenä sen periaatteen soveltamiselle, jonka mukaan valtio on vahingonkorvausvastuussa asiaa ylimpänä oikeusasteena käsittelevän kansallisen tuomioistuimen päätöksistä, ovat ne vaikeudet, jotka liittyvät toimivaltaisten tuomioistuinten osoittamiseen,(8) yhteisöjen tuomioistuin selitti kyseisessä tuomiossa, että ”kyseisen periaatteen täytäntöönpanoa ei voida vaarantaa sillä, että toimivaltainen tuomioistuin puuttuu”.(9)
23. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että jäsenvaltioiden tehtävä on menettelyllisen itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti antaa menettelysäännöt, joiden mukaisesti yksityiset voivat esittää tuomion Köbler mukaiseen vastuuseen perustuvia vaateita tuomioistuimissa, ja muistutti, että näiden sääntöjen on oltava tehokasta oikeussuojaa koskevan vaatimuksen mukaisia.(10)
24. Käsiteltävässä asiassa kyseenalaistetaan tällaisten sääntöjen, jotka jäsenvaltio on antanut tuomion Köbler mukaisen vastuun huomioon ottamiseksi, yhteensopivuus tehokasta oikeussuojaa koskevan vaatimuksen kanssa.
25. Kyseinen vaatimus, joka on unionin oikeuden yleinen periaate,(11) vahvistetaan nykyään sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa että perusoikeuskirjan 47 artiklassa, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt tulkitsemaan.
26. Tehokkaan oikeussuojan periaatteella on sama sisältö aina, kun sitä sovelletaan unionin oikeudessa.(12) Se edellyttää muun muassa, että unionin oikeudesta johtuvan oikeuden väitettyä loukkaamista, kuten käsiteltävässä asiassa, käsittelevä tuomioistuin on riippumaton ja puolueeton.(13)
27. Oikeuskäytännössä unionin tuomioistuin on katsonut, että tuomioistuimen riippumattomuus sisältää kaksi osatekijää. Ensimmäinen, ulkoinen osatekijä edellyttää, että asianomainen elin huolehtii tehtävistään itsenäisesti olematta missään hierarkkisessa tai alisteisessa suhteessa mihinkään tahoon ja ottamatta vastaan määräyksiä tai ohjeita miltään taholta, ja se on siis suojattu sellaisilta ulkoisilta toimenpiteiltä tai painostuksilta, jotka voivat vaarantaa sen jäsenten päätöksenteon riippumattomuuden ja vaikuttaa heidän ratkaisuihinsa. Toinen, sisäinen osatekijä, josta käytetään myös nimitystä ”tuomioistuimen puolueettomuus”, merkitsee sitä, että asian ratkaiseva tuomioistuin ylläpitää yhtäläistä etäisyyttä oikeusriidan asianosaisiin ja siihen, mitkä ovat heidän intressinsä oikeusriidan kohteeseen. Tämä osatekijä edellyttää objektiivisuuden noudattamista ja sitä, ettei elimellä ole muuta intressiä asian ratkaisun lopputulokseen kuin oikeussääntöjen tiukka soveltaminen.(14)
28. Käsiteltävässä asiassa esille tuleva kysymys koskee puolueettomuuden vaatimusta, koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii lähinnä, taataanko sovellettavilla Bulgarian säännöillä, että VAS:llä, kun otetaan huomioon sen asema vastaajana, ei ole muuta intressiä vahingonkorvauskanteen lopputulokseen kuin lainsäädännön soveltaminen. Lyhyesti sanottuna tällainen tilanne saattaa olla ristiriidassa nemo judex in causa sua ‑periaatteen kanssa, jonka mukaan kukaan ei voi olla tuomarina omassa asiassaan.
29. Tätä kysymystä ei ole käsitelty tuomiossa Köbler eikä myöhemmässä oikeuskäytännössä.(15)
30. Puolueettomuuteen liittyvä mahdollinen ongelma on tuotu esiin oikeuskirjallisuudessa.(16) Harvoja poikkeuksia(17) lukuun ottamatta sitä ei ole kuitenkaan tarkasteltu siinä lähemmin.
31. Ennen kuin selitän kantani käsiteltävässä asiassa esille tulevaan puolueettomuuskysymykseen, tarkastelen uudelleen unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, jolla voi olla merkitystä sen kannalta.
B Oikeuskäytännön uudelleentarkastelu
1. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
32. Unionin tuomioistuin on viitannut oikeuskäytännössään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön ja katsonut, että puolueettomuuden noudattamista voidaan arvioida kahdella tavalla. Subjektiivisessa lähestymistavassa otetaan huomioon tuomarin henkilökohtainen vakaumus ja toiminta, kun taas objektiivisessa lähestymistavassa pohditaan sitä, onko tuomarin henkilökohtaisesta toiminnasta riippumatta hänen puolueettomuuttaan mahdollista epäillä tiettyjen todennettavissa olevien tosiseikkojen perusteella. Myös sillä, miltä asiat näyttävät ulospäin, voi olla merkitystä arvioitaessa puolueettomuutta objektiivisen lähestymistavan mukaisesti.(18)
33. Unionin tuomioistuin on tarkastellut puolueettomuuden vaatimusta suhteessa tuomioistuimiin ja muihin elimiin.(19) Oikeuskäytännössä on kolme päälinjaa, jotka voivat olla kiinnostavia käsiteltävän asian kannalta. Yhdessäkään näistä asioista ei kuitenkaan tarkasteltu juuri käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa tilannetta.
34. Ensinnäkin on SEUT 267 artiklaan sisältyvää käsitettä ”jäsenvaltion tuomioistuin” koskeva oikeuskäytäntölinja, jossa unionin tuomioistuin on arvioinut sitä, toimiko ennakkoratkaisua pyytänyt elin kolmantena osapuolena kyseessä oleviin intresseihin nähden. Tämä puolueettomuuden arviointi tehtiin kuitenkin lainkäyttöön liittyvien ja hallinnollisten tehtävien erottamiseksi,(20) mistä ei ole kyse käsiteltävässä asiassa. VAS on kiistattomasti tuomioistuin; kysymys on ainoastaan siitä, voidaanko sitä pitää käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa riittävän puolueettomana.
35. Toinen oikeuskäytäntölinja koskee sekä unionin tuomioistuimen että unionin yleisen tuomioistuimen puolueettomuutta sellaisten vahingonkorvauskanteiden yhteydessä, joissa unionin yleisen tuomioistuimen väitetään rikkoneen perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen kohdan mukaista vaatimusta ratkaista asia kohtuullisen ajan kuluessa.(21) Tätä oikeuskäytäntöä ei mielestäni voida kuitenkaan soveltaa käsiteltävään asiaan kahdesta syystä. Ensinnäkin se koskee vahingonkorvauskanteita, jotka liittyvät unionin yleisen tuomioistuimen syyksi luettavaan rikkomiseen, eikä siten tilannetta, jossa unionin tuomioistuin ylimmän oikeusasteen tuomioistuimena lausuisi sen syyksi luettavasta, väitetystä unionin oikeuden rikkomisesta.(22) Toiseksi kyseinen oikeuskäytäntö liittyy asian ratkaisemista kohtuullisen ajan kuluessa koskevan vaatimuksen rikkomiseen, joten se ei koske tuomioistuinratkaisujen sisältöä ja väitettyjä virheitä unionin oikeuden tulkinnassa ja soveltamisessa, kuten tuomion Köbler mukaisen vastuun tapauksessa.
36. Kolmannessa oikeuskäytäntölinjassa unionin tuomioistuin on antanut ratkaisun unionin yleisen tuomioistuimen puolueettomuudesta asian ratkaisevan jaoston kokoonpanon perusteella. Yksi tapausryhmä liittyy tilanteisiin, joissa samoja tuomareita oli muutoksenhakumenettelyissä peräkkäisissä kokoonpanoissa ennen ennakkoratkaisupyynnön esittämistä unionin tuomioistuimelle ja sen jälkeen.(23) Toinen tapausryhmä koskee samojen tuomareiden kuulumista ratkaisukokoonpanoon toisiinsa liittyvissä asioissa.(24) Lisäksi tämä kysymys tuli esille tuomarin aiempaan työsuhteeseen perustuvan väitetyn eturistiriidan yhteydessä.(25) Unionin tuomioistuin ei pitänyt puolueettomuutta ongelmallisena missään näistä tapauksista. Kyseiset asiat eroavat kuitenkin nyt käsiteltävästä asiasta, koska ne eivät koske tilannetta, jossa tuomarit käsittelevät unionin oikeuden rikkomista, johon he itse ovat syyllistyneet.
2. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö
37. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta koskevassa oikeuskäytännössään todennut, valtaosassa tapauksista, joissa on tullut esille puolueettomuuteen liittyviä kysymyksiä, se on keskittynyt objektiiviseen arviointiin.(26)
38. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei ole vielä ratkaissut asiaa, joka liittyisi käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaa vastaavaan, ylimmän oikeusasteen tuomioistuinta koskevaan tilanteeseen.(27) On kuitenkin eräitä asioita, joilla voi olla jotain merkitystä käsiteltävän asian kannalta.
39. Esimerkiksi eräissä asioissa tuli esille kysymys, joka koskee tuomareiden puolueettomuutta, kun he antavat ratkaisun siitä, tulkitsivatko tai sovelsivatko he lainsäädäntöä virheellisesti aiemmassa ratkaisussaan. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että tämä voi herättää puolueettomuuteen liittyvää perusteltua pelkoa. Kyseisissä asioissa samojen tuomareiden oli kuitenkin ratkaistava, syyllistyivätkö he itse näihin virheisiin, minkä vuoksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta rikotun.(28) Käsiteltävässä asiassa vahingonkorvausvastuuta koskevan vaatimuksen ratkaisisivat sitä vastoin eri tuomarit, vaikka kyseessä onkin sama tuomioistuin.
40. Lisäksi asioissa Mihalkov v. Bulgaria(29) ja Boyan Gospodinov v. Bulgaria,(30) joihin menettelyn osapuolet ovat vedonneet unionin tuomioistuimessa, oli kyse vahingonkorvausvaatimuksista, jotka oli nostettu kantajien virheellisen tuomitsemisen perusteella. Jos jätetään huomiotta näiden kahden asian monimutkaiset tosiseikat, puolueettomuuskysymys liittyi alemmanasteisiin tuomioistuimiin, joiden tuomioihin oli mahdollista hakea muutosta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta rikotun, koska yhtäältä oli tiettyjä seikkoja, jotka herättivät perusteltuja epäilyjä alemmanasteisten tuomioistuinten puolueettomuudesta, ja koska toisaalta ylemmänasteiset tuomioistuimet eivät pystyneet hälventämään näitä epäilyjä. Käsiteltävän asian kannalta merkitystä voi olla sillä, että seikat, jotka saivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pitämään puolueettomuudesta esitettyjä oikeutettuja epäilyjä perusteltuina, olivat se, että kyseessä olevat alemmanasteiset tuomioistuimet olivat vastaajina vahingonkorvausasioissa, joita ne olivat ratkaisemassa, ja se, että vahingonkorvaus olisi maksettu näiden tuomioistuinten talousarviosta.
41. Yhteenvetona voidaan todeta, että unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö ei anna selvää vastausta siihen, johtaako puolueettomuuden objektiivinen arviointi siihen päätelmään, että ylimmän oikeusasteen tuomioistuinta, joka antaa ratkaisun omassa asiassaan, on aina pidettävä puolueellisena.
42. Jotta puolueettomuuden objektiivista arviointia voidaan soveltaa käsiteltävään asiaan, on näin ollen ensinnäkin tärkeää ymmärtää, mitä tämä arviointi pitää sisällään.
C Mitä puolueettomuuden objektiivinen arviointi pitää sisällään?
43. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ja asianosaisten ja muiden osapuolten huomautuksista ilmenee, VAS:n ratkaisukokoonpanon käsiteltävässä asiassa muodostavien tuomarien subjektiivista puolueettomuutta ei ole kyseenalaistettu.
44. Käsiteltävässä asiassa on pikemminkin kyse puolueettomuuden objektiivisesta arvioinnista. Siinä tiedustellaan, luoko ulkopuolisen näkökulmasta se seikka, että sama ylimmän oikeusasteen tuomioistuin on sekä tuomari että asianosainen, käsityksen sen puolueellisuudesta.
45. Miksi tämä on tärkeää?
46. Unionin tuomioistuimen sanoin ”kyse on – – siitä luottamuksesta, jota demokraattisen yhteiskunnan tuomioistuinten on herätettävä yksityisissä”.(31)
47. Puolueettomuuden objektiivinen arviointi koskee siten tuomioistuimen riippumattomuuden periaatteen julkista tehtävää sen lisäksi, että sillä turvataan riita-asian asianosaisten perusoikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.(32) Objektiivisessa arvioinnissa on tässä mielessä kyse siitä, miltä asiat näyttävät ulospäin, nimittäin siitä, onko perusteltuja epäilyjä puolueettomuudesta hälvennetty riittävästi yksityisten silmissä.(33)
48. Käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen tilanne, jossa ylimmän oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee kanteen, joka perustuu saman tuomioistuimen syyksi luettavaan uninoin oikeuden rikkomiseen, vaikuttaa ensi näkemältä herättävän perusteltuja epäilyjä kyseisen tuomioistuimen puolueettomuudesta. VAS vaikuttaa olevan judex in causa sua (tuomarina omassa asiassaan)
49. Tämän menettelyn osapuolten esittämistä näkökannoista kuitenkin ilmenee, että tietyt osatekijät, jotka perustuvat VAS:ään nyt kyseessä olevassa tilanteessa sovellettaviin sääntöihin, joko lieventävät tai vahvistavat tätä puolueellisuuden vaikutelmaa.
50. Vaikuttaa näin ollen siltä, että on jossain määrin todennäköistä, että asiaa ratkaisevat tuomarit ovat taipuvaisia asettumaan toisen asianosaisen kannalle.
51. Puolueellisuuden todennäköisyys on suurempi esimerkiksi, jos samat tuomarit ratkaisevat vahingonkorvausvaatimuksen, joka perustuu heidän omaan ratkaisuunsa, kuin silloin, jos kyseisen vaatimuksen ratkaisee saman tuomioistuimen eri tuomareista koostuva jaosto. Puolueellisuuden todennäköisyys on vieläkin pienempi, jos kyseisen vaatimuksen ratkaisee kokonaan toinen tuomioistuin. Jos mennään vielä askeleen pidemmälle, puolueellisuuden todennäköisyys on entistäkin pienempi, jos ratkaisun antaa lainkäytön toinen haara. Jokainen näistä vaiheista tekee tavallaan vaatimuksesta hieman vähemmän sen ratkaisevien tuomareiden oman asian (causa sua) yksityisten silmissä.
52. Jos katsotaan, ettei puolueettomuus ole ehdoton vaan että se voi olla eriasteista, tämä tarkoittaa, että kysymys siitä, onko puolueettomuuteen kohdistuvat epäilyt hälvennetty, on myös eriasteinen. Siinä tapauksessa kysytään, millä todennäköisyydellä ja millä edellytyksillä on mahdollista katsoa, että puolueettomuuden vaikutelma yksityisten silmissä on riittävä.
53. Kuten komissio esittää, tämä kysymys riippuu tietyn oikeusjärjestelmän eri osatekijöistä. Siihen ei mielestäni voida siten vastata yleisesti kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Joissain jäsenvaltioilla saattaa esimerkiksi olla tuomioistuinhierarkiassa ainoastaan yksi ylimmän oikeusasteen tuomioistuin, kun taas toisilla niitä voi kaksi tai useampia.(34) Jäsenvaltioilla voi olla eri syitä oikeuslaitoksensa järjestämiseen tietyllä tavalla.
54. Kunkin oikeusjärjestelmän erityispiirteet huomioon ottaen hyväksyttävä ratkaisu riippuu tasapainottamisesta, jossa – vastattaessa siihen, onko mahdollista saavuttaa puolueellisuuden pienempi todennäköisyys – otetaan huomioon kyseisen järjestelmän muut intressit.(35) Kun otetaan huomioon tuomioistuimen puolueettomuuden periaatteen tärkeys, kansallisissa oikeusjärjestelmissä olisi annettava huomattava painoarvo tälle periaatteelle kyseisessä tasapainottamisessa.
55. Kussakin tapauksessa on siten vastattava siihen kysymykseen, saavutetaanko sovellettavalla säännöllä mahdollisimman pieni puolueellisuuden todennäköisyys tietyssä oikeusjärjestelmässä. Tähän kysymykseen vastaavan tuomioistuimen on selvitettävä, onko se, ettei ole muita osatekijöitä, joilla voitaisiin tehdä puolueellisuudesta vieläkin epätodennäköisempää, perusteltua kyseisen järjestelmän muiden intressien perusteella.
56. Tällainen tasapainottamista koskeva vaatimus ei ole uusi unionin oikeudessa. Tällaista vaatimusta, jota nimitetään oikeuskirjallisuudessa ”menettelylliseksi rule of reason ‑periaatteeksi”,(36) tarkasteltiin asioissa, joissa tuli esille kysymyksiä kansallisten sääntöjen tehokkuudesta kansallisen menettelyllisen itsemääräämisoikeuden yhteydessä.(37)
D Puolueettomuuden objektiivinen arviointi käsiteltävässä asiassa
57. Tästä seuraa, että vastaus ennakkoratkaisukysymykseen on viime kädessä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsissä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, eikä unionin tuomioistuin, voi ottaa huomioon muita Bulgarian oikeusjärjestelmään liittyviä intressejä sen arvioimiseksi, saavutetaanko säännöllä, jonka perusteella VAS voi päättää omasta korvausvastuustaan, todellakin mahdollisimman pieni puolueellisuuden todennäköisyys.
58. Mitä on arvioitava?
59. Unionin tuomioistuimelle toimitettujen tietojen perusteella käsiteltävässä asiassa vaikuttaa olevan useita seikkoja, jotka voivat olla omiaan hälventämään epäilyjä VAS:n puolueettomuudesta. Nämä seikat koskevat asian käsittelyä toisessa jaostossa tai jopa toisessa tuomioistuimessa, vastaajan henkilöllisyyttä ja asiaa koskevia talousarviosääntöjä.
1. Asia ratkaistaan eri jaostossa
60. Ensinnäkin, kuten Bulgarian hallitus ja VAS totesivat, VAS:n syyksi luettavaan unionin oikeuden rikkomiseen perustuvia vahingonkorvauskanteita käsitellään VAS:n eri jaostossa, joka koostuu eri tuomareista kuin ne, jotka antoivat kyseisen tuomioistuinratkaisun.(38)
61. Tämä seikka voi todennäköisesti hälventää tietyssä määrin perusteltuja epäilyjä kyseisen tuomioistuimen puolueettomuudesta.
62. Tältä osin pintapuolisen vertailevan analyysin perusteella vaikuttaa siltä, että tämä on linjassa joidenkin muiden jäsenvaltioiden tuomioistuinten käytännön kanssa. Useissa tilanteissa, joissa ylimmänasteiset tuomioistuimet lausuivat niiden syyksi luettavaan unionin oikeuden rikkomiseen perustuvaa tuomion Köbler mukaista vastuuta koskevista vaatimuksista, joko asianosaiset tai tuomarit itse eivät ottaneet puolueettomuutta koskevaa kysymystä esille.(39) Tietyt kansalliset tuomioistuimet ovat katsoneet, ettei puolueettomuuteen liity ongelmaa silloin, kun tuomioistuin antaa ratkaisun toisessa kokoonpanossa.(40)
63. Tähän liittyvä asia, joka voi olla merkityksellinen ja jota käsiteltiin asianosaisten ja muiden osapuolten huomautuksissa, koskee sitä, miten asiat jaetaan. Jos jaosto, joka antaa ratkaisun korvausvastuusta tietyssä asiassa, valitaan sattumanvaraisesti, tämä todennäköisesti lieventää perusteltuja epäilyjä asian ratkaisevan VAS:n jaoston puolueellisuudesta.
2. Asia ratkaistaan eri tuomioistuimessa
64. Asian käsitteleminen eri jaostossa lisää jo tuomarina olevan tuomioistuimen ja asianosaisena olevan tuomioistuimen välistä etäisyyttä. Jos kanne kuitenkin ratkaistaan eri tuomioistuimessa, kuten Vivacom esittää, tämä todennäköisesti hälventäisi vieläkin enemmän epäilyjä mahdollisesta puolueellisuudesta.
65. Vastauksena Vivacomin argumenttiin Bulgarian hallitus ja VAS selittävät, ettei Bulgarian lainsäädännössä säädetä mekanismista, joka mahdollistaisi VAS:n syyksi luettavaan unionin oikeuden rikkomiseen perustuvien vahingonkorvauskanteiden käsittelemisen muissa tuomioistuimissa.
66. Puolueettomuuden objektiivista arviointia soveltaessaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava, voiko se, ettei asiaa voida kansallisen lainsäädännön mukaan siirtää toisen tuomioistuimen käsiteltäväksi, olla oikeutettua.
67. Bulgarian hallitus ja VAS väittävät tältä osin, että kyseinen kansallinen lainsäädäntö kuvastaa kansallisen lainsäätäjän valintaa yhdenmukaistaa hallintotuomioistuinten toimivaltaa ja valtuuksia hallinto-oikeuden alalla koskevia sääntöjä yhtenäisen hallintotuomioistuinjärjestelmän luomiseksi. Se, että eri tuomioistuimet ratkaisisivat hallintoasioihin liittyviä kanteita, loukkaisi tuomioistuinjärjestelmää, sellaisena kuin siitä säädetään Bulgarian perustuslaissa ja asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä, jonka mukaan hallintotuomioistuimilla on oma toimivaltansa hallintoasioissa.
68. Tuomioistuinjärjestelmä voi tietenkin olla myös erilainen kuin Bulgariassa. Kansallisille tuomioistuimille asetettu velvoite saavuttaa mahdollisimman pieni puolueellisuuden todennäköisyys ei kuitenkaan nähdäkseni edellytä jäsenvaltioiden nykyisten oikeusjärjestelmien muuttamista. Näin on etenkin, kun tällaisessa tuomioistuinjärjestelmässä on muita rakenteellisia takeita puolueettomuudesta. Käsiteltävässä asiassa ei ole esitetty, että Bulgarian tuomioistuinten riippumattomuuteen tai puolueettomuuteen liittyy systeemisiä ongelmia.
69. Katson näin ollen, että Bulgarian hallituksen ja VAS:n esittämillä argumenteilla voidaan oikeuttaa päätös säilyttää korvausvaatimuksia koskeva toimivalta hallintotuomioistuinten järjestelmän sisällä, vaikka tämä tarkoittaakin sitä, että jos asiassa haetaan muutosta, sama tuomioistuin päättää omasta korvausvastuustaan.
3. Vastaajan henkilöllisyys
70. Tuomiossa Köbler yhteisöjen tuomioistuin vahvisti valtion korvausvastuun ylimmänasteisten tuomioistuinten tekemistä (silloisen) yhteisöjen oikeuden rikkomisista. Unionin oikeudessa oletetaan näin ollen, että vastaajana on valtio eikä välttämättä tuomioistuin, jonka väitetystä unionin oikeuden rikkomisesta on kyse.
71. Se, että vastaajana on muodollisesti valtio eikä tuomioistuin itse, vaikuttaisi parantavan puolueettomuuden vaikutelmaa. Tämä johtuu siitä, että yksityiset todennäköisesti pitäisivät valtion asemaa asianosaisena ja asian ratkaisevan tuomioistuimen asemaa erillisinä.
72. Tämä seikka ei ole täysin selvä käsiteltävässä asiassa. Vivacomin väitteiden mukaan VAS on vastaajana pääasian oikeudenkäynnissä, jossa se on jo esittänyt väitteensä.(41) Sitä vastoin VAS katsoo, että Bulgarian lainsäädännössä unionin oikeuden rikkomiseen perustuvissa vahingonkorvauskanteissa korvausvastuussa on valtio eikä tuomioistuin, joka aiheutti ratkaisullaan vahinkoa yksityiselle. Näin ollen VAS väittää lisäksi, että käsiteltävässä asiassa VAS oikeussubjektina, joka on sovellettavassa lainsäädännössä nimetty vastaajaksi, korvaa menettelyllisestä näkökulmasta valtion.(42)
73. Vaikka kyse onkin pelkästään muotoseikasta, Bulgarian valtion nimeäminen vastaajaksi VAS:n sijasta hälventäisi todennäköisemmin epäilyjä VAS:n puolueellisuudesta tässä riita-asiassa. Kansallisen tuomioistuimen asia on ratkaista, millainen painoarvo tälle nimenomaiselle säännölle olisi annettava tasapainottamisessa.
4. Talousarviosäännöt
74. Läheisesti vastaajan henkilöllisyyteen liittyvä kysymys koskee rahoitusta. Kysymys on siitä, kuka maksaa vahingonkorvaukset, jos tuomion Köbler mukainen vastuu todetaan. Asiaa koskevat talousarviosäännöt ovat siten omiaan lieventämään tai vahvistamaan epäilyjä puolueettomuudesta.
75. Vahingonkorvausten maksaminen valtion talousarviosta eikä kyseisen tuomioistuimen talousarviosta hälventäisi todennäköisemmin epäilyjä kyseisen tuomioistuimen puolueettomuudesta.
76. Käsiteltävässä asiassa vaikuttaa kuitenkin siltä, että jos vahingonkorvauskanne hyväksytään, myönnettävät korvaukset otettaisiin VAS:n talousarviosta.
77. Tästä sinänsä ei tarvitse päätellä, että puolueettomuudessa olisi ongelma. Kuten VAS ja Bulgarian hallitus totesivat Vivacomin sitä kiistämättä, vahingonkorvausten myöntäminen ei vaikuta tuomareiden palkkioihin tai työoloihin. Erillisen budjettikohdan osoittaminen tätä varten oli tekijä, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin otti huomioon tuomiossaan Mihalkov v. Bulgaria ja todetessaan eräässä toisessa asiassa, ettei puolueettomuuteen liittynyt ongelmia.(43)
78. Väitettä siitä, että valtio on todellinen vastaaja, on vaikea sovittaa yhteen sen kanssa, että vahingonkorvaukset maksetaan VAS:n talousarviosta. Jos tämän talousarviosäännön kuitenkin oikeuttaa esimerkiksi julkistalouden järjestäminen Bulgariassa, kyseessä oleva sääntö saattaa silti läpäistä puolueettomuuden objektiivisen arvioinnin. Tämä kansallisen tuomioistuimen on ratkaistava.
79. Yhteenvetona voidaan todeta, että konkreettisessa tapauksessa tehtävä päätös puolueettomuudesta riippuu kansallisen oikeusjärjestelmän eri osatekijöistä kokonaisuutena tarkasteltuina ja niiden keskinäisestä suhteesta.
80. Vaikuttaa siltä, että unionin tuomioistuimelle käsiteltävässä asiassa esitetyt seikat, jotka koskevat eri jaoston olemassaoloa, vastaajan henkilöllisyyttä ja asiaa koskevia talousarviosääntöjä, hälventävät riittävästi perusteltuja epäilyjä VAS:n puolueellisuudesta sen ratkaistessa vahingonkorvauskannetta, joka perustuu sen syyksi luettavaan unionin oikeuden rikkomiseen.
IV Ratkaisuehdotus
81. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Varhoven administrativen sadin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
SEU 19 artiklan 1 kohdan toinen alakohta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla
eivät ole esteenä kansallisille säännöille, joiden mukaan ylimmän oikeusasteen tuomioistuimen syyksi luettavaan unionin oikeuden rikkomiseen perustuvaa vahingonkorvauskannetta, jossa sama tuomioistuin on vastaajana, tutkitaan kyseisessä tuomioistuimessa, jos näillä säännöillä saavutetaan mahdollisimman pieni puolueellisuuden todennäköisyys tietyn oikeusjärjestelmän yhteydessä.
Tämä on asia, joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava ottaen huomioon eri intressit, joihin kyseessä olevan jäsenvaltion tuomioistuinjärjestelmällä pyritään.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 Ks. Geyh, C.G., ”The Dimensions of Judicial Impartiality”, Florida Law Review, osa 65, nro 2, 2014, s. 493, erityisesti s. 498 [vapaa käännös].
3 Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY (EUVL 2006, L 347, s. 1; jäljempänä arvonlisäverodirektiivi).
4 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tältä osin valtion ja kuntien vahingonkorvausvastuusta annetun lain (Zakon za otgovornostta na darzhavata i obshtinite za vredi, jäljempänä ZODOV) 2c §:n 1 momentin 1 kohdan, jossa säädetään valtiota vastaan unionin oikeuden rikkomisesta nostettaviin vahingonkorvauskanteisiin sovellettavasta menettelystä ja josta ilmenee, että jos vahinko aiheutuu hallintotuomioistuinten ja VAS:n lainkäyttötoiminnasta, menettelyyn sovelletaan hallintolainkäyttölakia (Administrativnoprotsesualen kodeks, jäljempänä APK). APK:n 128 §:n 1 momentin b kohdan mukaan hallintotuomioistuinten ja VAS:n lainkäyttötoimintaan perustuvat vahingonkorvauskanteet kuuluvat hallintotuomioistuinten toimivaltaan, ja sen 203 §:n 3 momentin mukaan tähän kuuluvat vahingonkorvauskanteet, jotka perustuvat unionin oikeuden riittävän ilmeiseen rikkomiseen.
5 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee tältä osin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaletta rikotun 10.7.2008 antamassaan tuomiossa Milhalkov v. Bulgaria (CE:ECHR:2008:0410JUD006771901) ja 19.9.2018 antamassaan tuomiossa Gospodinov v. Bulgaria (CE:ECHR:2018:0405JUD002841707) muttei 18.6.2013 antamassaan tuomiossa Valcheva ja Abrashev v. Bulgaria (CE:ECHR:2013:0618DEC000619411) ja 18.6.2013 antamassaan tuomiossa Balakchiev ym. v. Bulgaria (CE:ECHR:2013:0618DEC006518710).
6 Tuomio 30.9.2003 (C‑224/01, EU:C:2003:513, erityisesti 30–50 kohta). Kyseinen tuomio pohjautui aiempaan oikeuskäytäntöön, johon kuuluvat uraauurtavat tuomiot 9.11.1991, Francovich ym. (C‑6/90 ja C‑9/90, EU:C:1991:428, erityisesti 35 kohta) ja tuomio 5.3.1996, Brasserie du Pêcheur ja Factortame (C‑46/93 ja C‑48/93, EU:C:1996:79, erityisesti 31 kohta) ja jossa todettiin, että periaate, jonka mukaan jäsenvaltio vastaa unionin oikeutta rikkomalla yksityisille aiheuttamastaan vahingosta, on erottamaton osa perustamissopimuksella luotua järjestelmää. Ks. uudemmasta oikeuskäytännöstä esim. tuomio 4.10.2018, Kantarev (C‑571/16, EU:C:2018:807, 92 kohta) ja tuomio 24.11.2022, Varhoven administrativen sad (Riidanalaisen säännöksen kumoaminen lainsäädäntöteitse) (C‑289/21, EU:C:2022:920, 35 kohta).
7 Yleisesti tästä ks. esim. Granger, M.-P. F., ”Francovich liability before national courts: 25 years on, has anything changed?”, teoksessa Giliker, P. (toim.), Research Handbook on EU Tort Law, Edward Elgar, Cheltenham and Northampton, 2017, s. 93 ja Varga, Z., The Effectiveness of the Köbler Liability in National Courts, Hart, Oxford, 2020.
8 Ks. tuomio 30.9.2003, Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513, erityisesti 21, 28 ja 44 kohta). Ks. myös julkisasiamies Légerin ratkaisuehdotus Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:207, erityisesti 18 ja 21 kohta).
9 Tuomio 30.9.2003, Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513, 45 kohta). Ks. myös julkisasiamies Légerin ratkaisuehdotus Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:207, 107–114 kohta).
10 Ks. tuomio 30.9.2003, Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513, 47 kohta).
11 Ks. esim. tuomio 27.2.2018, Associação Sindical dos Juízes Portugueses (C‑64/16, EU:C:2018:117, 35 kohta) ja tuomio 5.6.2023, komissio v. Puola (Tuomareiden riippumattomuus ja yksityiselämä) (C‑204/21, EU:C:2023:442, 69 kohta).
12 Julkisasiamies Emiliou huomautti ratkaisuehdotuksessaan Asociaţia ”Forumul Judecătorilor din România” (C‑216/21, EU:C:2023:116, 26 kohta) olevan selvää, että unionin oikeusjärjestyksessä on vain yksi tuomioistuinten riippumattomuuden periaate ja että sekä SEU 19 artiklan 1 kohdan että perusoikeuskirjan 47 artiklan sisältö on käytännössä sama siltä osin kuin on kyse tuomioistuinten riippumattomuudesta.
13 Ks. esim. tuomio 15.7.2021, komissio v. Puola (Tuomareita koskeva kurinpitojärjestelmä) (C‑791/19, EU:C:2021:596, 57 ja 58 kohta) ja tuomio 29.3.2022, Getin Noble Bank (C‑132/20, EU:C:2022:235, 93 ja 94 kohta).
14 Ks. esim. tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 121 ja 122 kohta) ja tuomio 18.4.2024, OT ym. (Tuomioistuimen lakkauttaminen) (C‑634/22, EU:C:2024:340, 35 kohta).
15 Myöhemmissä asioissa unionin tuomioistuin on vahvistanut tuomiossa Köbler esitetyn periaatteen, jonka mukaan valtio on vahingonkorvausvastuussa unionin oikeuden rikkomisesta tuomioistuimissa, mutta yhdessäkään näistä asioista ei tullut esille kysymys tuomioistuimen puolueettomuudesta. Tähän mennessä unionin tuomioistuimessa käsitellyt asiat, joissa on kyse tuomion Köbler mukaisesta vastuusta, perustuvat nimittäin yleensä alemmanasteisten tai muutoin eri tuomioistuinten, joiden ratkaistavana on ylimmän asteen tuomioistuimen ratkaisusta johtuva unionin oikeuden rikkominen, esittämiin ennakkoratkaisupyyntöihin. Ks. tuomio 30.9.2003, Köbler (C‑224/01, EU:C:2003:513) (ensimmäisen asteen tuomioistuin); tuomio 13.6.2006, Traghetti del Mediterraneo (C‑173/03, EU:C:2006:391) (ensimmäisen asteen tuomioistuin); tuomio 9.9.2015, Ferreira da Silva e Brito ym. (C‑160/14, EU:C:2015:565) (ensimmäisen asteen tuomioistuin); tuomio 28.7.2016, Tomášová (C‑168/15, EU:C:2016:602) (tuomioistuimen asema ylimmän asteen tuomioistuimena oli epäselvä) ja tuomio 29.7.2019, Hochtief Solutions Magyarországi Fióktelepe (C‑620/17, EU:C:2019:630) (eri tuomioistuin). Unionin tuomioistuin on myös lausunut jäsenvaltioita vastaan nostetuista vahingonkorvauskanteista, joissa oli kyse unionin oikeuden rikkomisesta ylimmän asteen tuomioistuinten toimesta ja joissa tämä kysymys ei myöskään tullut esille. Ks. tuomio 9.12.2003, komissio v. Italia (C‑129/00, EU:C:2003:656); tuomio 12.11.2009, komissio v. Espanja (C‑154/08, EU:C:2009:695); tuomio 4.10.2018, komissio v. Ranska (Pidätys irtaimen omaisuuden tuotosta) (C‑416/17, EU:C:2018:811) ja tuomio 14.3.2024, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta (Supreme Courtin tuomio) (C‑516/22, EU:C:2024:231); ks. myös tuomio 24.11.2011, komissio v. Italia (C‑379/10, EU:C:2011:775) (edellä mainitun tuomion Traghetti del Mediterraneo täytäntöönpanon laiminlyönti).
16 Ks. esim. Toner, H., ”Thinking the Unthinkable? State Liability for Judicial Acts after Factortame (III)”, Yearbook of European Law, osa 17, nro 1, 1997, s. 165, erityisesti s. 187 ja 188; Anagnostaras, G., ”The Principle of State Liability for Judicial Breaches: The Impact of European Community Law”, European Public Law, osa 7, nro 2, 2001, s. 281, erityisesti s. 295 ja 296; Garde, A., ”’Member States’ liability for judicial acts or omissions: much ado about nothing?”, Cambridge Law Journal, osa 63, nro 3, 2004, s. 564, erityisesti s. 566 ja 567; van Dam, C., European Tort Law, Second edition, Oxford University Press, Oxford, 2013, s. 47 ja Demark, A., ”Contemporary Issues regarding Member State Liability for Infringements of EU Law by National Courts”, EU and Comparative Law Issues and Challenges Series, osa 4, 2020, s. 352, erityisesti s. 372.
17 Jotkut tekijät tarkastelivat erityisten menettelyjen tai erityistuomioistuinten perustamista tuomion Köbler mukaiseen vastuuseen perustuvia vaatimuksia varten. Ks. esim. Wattel, P.J., ”Köbler, CILFIT and Welthgrove: We Can’t Go On Meeting Like This”, Common Market Law Review, osa 41, nro 1, 2004, s. 177, erityisesti s. 180. Toiset taas pohtivat tällaisia vaatimuksia koskevan toimivallan antamista unionin tuomioistuimelle. Ks. esim. Hofstötter, B., Non-Compliance of National Courts – Remedies in European Community Law and Beyond, TMC Asser Press, The Hague, 2005, erityisesti s. 165–175.
18 Ks. tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 128 kohta) (jossa viitataan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon 6.5.2003, Kleyn ym. v. Alankomaat (CE:ECHR:2003:0506JUD003934398) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon 6.11.2018, Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugali (CE:ECHR:2018:1106JUD005539113)).
19 Yhteenveto tästä oikeuskäytännössä esitetään julkisasiamies Pikamäen ratkaisuehdotuksessa parlamentti v. UZ (C‑894/19 P, EU:C:2021:497, 54–118 kohta).
20 Ks. esim. tuomio 22.12.2010, RTL Belgium (C‑517/09, EU:C:2010:821, erityisesti 41–47 kohta); tuomio 31.1.2013, Belov (C‑394/11, EU:C:2013:48, erityisesti 45–51 kohta); tuomio 9.10.2014, TDC(C‑222/13, EU:C:2014:2265, erityisesti 37 kohta); tuomio 21.1.2020, Banco de Santander (C‑274/14, EU:C:2020:17, erityisesti 72–74 kohta) ja tuomio 3.5.2022, CityRail (C‑453/20, EU:C:2022:341, erityisesti 63–71 kohta).
21 Ks. tuomio 13.12.2018, Euroopan unioni v. Kendrion (C‑150/17 P, EU:C:2018:1014, 27–40 kohta).
22 Tältä osin huomautan, että 5.9.2019 antamassaan tuomiossa Euroopan unioni v. Guardian Europe ja Guardian Europe v. Euroopan unioni (C‑447/17 P ja C‑479/17 P, EU:C:2019:672, 74–85 kohta) unionin tuomioistuin katsoi, että tuomion Köbler mukaista vastuuta voidaan soveltaa sopimussuhteen ulkopuolista unionin vastuuta koskevan järjestelmän yhteydessä ja että unionin yleinen tuomioistuin voidaan rinnastaa sellaiseen jäsenvaltion tuomioistuimeen, joka ei käsittele asiaa viimeisenä oikeusasteena, joten unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuista johtuvat unionin oikeuden rikkomiset eivät voi johtaa sopimussuhteen ulkopuolisen unionin vastuun syntymiseen; sen sijaan muutoksen hakeminen on asianmukainen tapa korjata unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuissa tehdyt oikeudelliset virheet.
23 Ks. esim. tuomio 1.7.2008, Chronopost ja La Poste v. UFEX ym. (C‑341/06 P ja C‑342/06 P, EU:C:2008:375, 44–61 kohta) ja tuomio 4.12.2019, H v. neuvosto (C‑413/18 P, ei julkaistu, EU:C:2019:1044, 45–63 kohta).
24 Ks. esim. tuomio 19.2.2009, Gorostiaga Atxalandabaso v. parlamentti (C‑308/07 P, EU:C:2009:103, 41–50 kohta).
25 Ks. esim. tuomio 24.3.2022, Wagenknecht v. komissio (C‑130/21 P, EU:C:2022:226, 15–25 kohta).
26 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut lisäksi, ettei subjektiivisen ja objektiivisen puolueettomuuden välillä ole aukotonta rajaa, sillä tuomarin menettely voi aiheuttaa objektiivisia epäilyjä puolueettomuudesta ulkoisen tarkkailijan näkökulmasta (objektiivinen arviointi), minkä lisäksi se voi liittyä myös hänen henkilökohtaiseen vakaumukseensa (subjektiivinen arviointi). Ks. esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 23.4.2015, Morice v. Ranska (CE:ECHR:2015:0423JUD002936910, 75 kohta) ja tuomio 6.11.2018, Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugali (CE:ECHR:2018:1106JUD005539113, 146 kohta).
27 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on parhaillaan vireillä samankaltainen asia kuin nyt käsiteltävä asia. Ks. asia Doynov v. Bulgaria (valitus nro 27455/22), oikeudellinen tiivistelmä, toukokuu 2023, joka koskee Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen nojalla esitettyä vaatimusta, joka perustuu siihen, ettei VAS ollut puolueeton lausuessaan omasta vastuustaan väitetystä unionin oikeuden rikkomisesta.
28 Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 29.7.2004, San Leonard Band Club v. Malta (CE:ECHR:2004:0729JUD007756201, 61–66 kohta) ja tuomio 7.7.2020, Scerri v. Malta (CE:ECHR:2020:0707JUD003631818, 75–81 kohta).
29 Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.7.2008 (CE:ECHR:2008:0410JUD006771901, 46–51 kohta).
30 Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.9.2018 (CE:ECHR:2018:0405JUD002841707, 54–60 kohta).
31 Ks. tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 128 kohta) (jossa viitataan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon 6.5.2003, Kleyn ym. v. Alankomaat (CE:ECHR:2003:0506JUD003934398) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon 6.11.2018, Ramos Nunes de Carvalho e Sá v. Portugali (CE:ECHR:2018:1106JUD005539113)).
32 Vrt. edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 2 mainittu Geyh, jossa erotetaan puolueettomuuden menettelylliset, poliittiset ja eettiset ulottuvuudet.
33 Kuten unionin tuomioistuin on todennut, ”asianosaisen näkemys on otettava huomioon, mutta sillä ei ole ratkaisevaa merkitystä. Määräävää on selvittää, voidaanko kyseessä olevia huolia pitää objektiivisesti perusteltuina.” Ks. tuomio 19.11.2019, A. K. ym. (Ylimmän tuomioistuimen kurinpitojaoston riippumattomuus) (C‑585/18, C‑624/18 ja C‑625/18, EU:C:2019:982, 129 kohta).
34 Ks. tältä osin julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus Der Grüne Punkt - Duales System Deutschland v. komissio (C‑385/07 P, EU:C:2009:210, 337 kohta), jossa hän katsoi, että peruste, joka on otettava huomioon, kun kyse on toimivallasta ratkaista vahingonkorvausvaatimuksia unionin tuomioistuinjärjestelmässä, on se, että kyseisessä järjestelmässä on vain kaksi tuomioistuinta.
35 Muiden etujen saattamisesta tasapainoon nemo judex in causa sua ‑periaatteen kanssa ks. Vermeule, A., ”Contra Nemo Iudex in Sua Causa: The Limits of Impartiality”, Yale Law Journal, osa 122, nro 2, 2012, s. 384.
36 Ks. Prechal, S., ”Community Law in National Courts: The Lessons from Van Schijndel”, Common Market Law Review, osa 35, nro 3, 1998, s. 681, erityisesti s. 690.
37 Ks. tuomio 14.12.1995, Peterbroeck (C‑312/93, EU:C:1995:437, 14 kohta) ja tuomio 14.12.1995, van Schijndel ja van Veen (C‑430/93 ja C‑431/93, EU:C:1995:441, 19 kohta). Ks. myös uudemmasta oikeuskäytännöstä esim. tuomio 6.10.2021, Consorzio Italian Management ja Catania Multiservizi (C‑561/19, EU:C:2021:799, 63 kohta) ja tuomio 23.11.2023, Provident Polska (C‑321/22, EU:C:2023:911, 63 kohta).
38 Kuten VAS lisäksi esitti, kyseisen tuomioistuimen lainkäyttötoimintaa harjoitetaan kolmen tai viiden jäsenten kollegioissa, ja jokainen kollegion kokoonpano on itsenäinen eikä ole minkäänlaisessa vuorovaikutuksessa muiden kollegioiden kokoonpanojen tai VAS:n muiden tuomareiden kanssa.
39 Esimerkiksi kahdessa tapauksessa alemmanasteiset tuomioistuimet totesivat korvausvastuun olemassaolon, mutta ylimmänasteiset tuomioistuimet, joiden unionin oikeuden virheellisestä soveltamisesta asiassa oli kyse, kumosivat nämä tuomiot muutoksenhaun yhteydessä, eikä kysymys puolueettomuudesta tullut esille. Ks. Cour de cassationin (ylin tuomioistuin, Ranska) tuomio 18.11.2016 (15-21.438; FR:CCASS:2016:AP00630) ja Supremo Tribunal de Justiçan (ylin tuomioistuin, Portugali) tuomio 12.3.2009 (9180/07.3TBBRG.G1.S1). Näitä kahta tapausta tarkastelee edellä tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 7 mainittu Varga, s. 57 ja 58. Ks. myös Riigikohusin (ylin tuomioistuin, Viro) tuomio 20.5.2022 (3-20-1684).
40 Ks. esim. Grondwettelijk Hofin / Cour constitutionnellen (perustuslakituomioistuin, Belgia) tuomio 23.2.2017 (29/2017); Conseil d’État’n (ylin hallintotuomioistuin, Ranska) tuomio 1.4.2022 (443882; FR:CECHR:2022:443882.20220401) ja Hoge Raad der Nederlandenin (ylin tuomioistuin, Alankomaat) tuomio 21.12.2018 (17/00424; NL:HR:2018:2396).
41 Tämän ratkaisuehdotuksen ensimmäisestä sivusta, jossa käsiteltävä asia kuvataan siten, että vastakkain ovat Vivacom Bulgaria EAD ja Varhoven administrativen sad ja Natsionalna agentsia za prihodite, ja siitä seikasta, että VAS esitti kirjallisia huomautuksia unionin tuomioistuimelle, voitaisiin myös päätellä, että VAS on muodollisesti vastaajana käsiteltävässä asiassa.
42 Kirjallisissa huomautuksissaan VAS esittää, että kaikissa asioissa, joissa on kyse ZODOV:n soveltamisalaan kuuluvasta korvausvastuusta, ja ennen kaikkea unionin oikeuden rikkomiseen perustuvissa vahingonkorvauskanteissa korvausvastuussa on valtio eikä tuomioistuin, joka aiheutti ratkaisullaan vahinkoa yksityiselle, kuten Varhoven kasatsionen sadin (ylin tuomioistuin, Bulgaria) tulkintaratkaisuista 5/2013 ja 7/2014 ilmenee.
43 Ks. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.6.2013, Valcheva ja Abrashev v. Bulgaria (CE:ECHR:2013:0618DEC000619411, 100 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 18.6.2013, Balakchiev ym. v. Bulgaria (CE:ECHR:2013:0618DEC006518710, 61 kohta).
