EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62022CC0760
Opinion of Advocate General Medina delivered on 18 April 2024.###
Julkisasiamies L. Medinan ratkaisuehdotus 18.4.2024.
Julkisasiamies L. Medinan ratkaisuehdotus 18.4.2024.
Court reports – general
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2024:328
- Date of document:
- 18/04/2024
- Form:
- Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus
- Advocate General:
- Medina
Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
LAILA MEDINA
18 päivänä huhtikuuta 2024 (1)
Asia C‑760/22
FP,
QV,
IN,
YL,
VD,
JF ja
OL,
jossa asian käsittelyyn osallistuu
Sofiyska gradska prokuratura
(Ennakkoratkaisupyyntö – Sofiyski gradski sad (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria))
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa –Euroopan unionin perusoikeuskirja – 47 ja 48 artikla – Direktiivi (EU) 2016/343 – Oikeus olla läsnä rikosoikeudenkäynnissä – Osallistuminen oikeudenkäyntiin etäyhteydellä videoneuvottelua käyttäen COVID-19-pandemian aikana – Velvollisuus olla läsnä oikeudenkäynnissä
I Johdanto
1. Oikeudenkäytön digitalisoinnilla on merkittäviä vaikutuksia perustavanlaatuisiin menettelyllisiin oikeuksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä, erityisesti oikeuteen olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään ja puolustautumisoikeuksien kunnioittamiseen. Tarve varmistaa oikeudenkäytön jatkuvuus COVID-19-pandemian aikana ja kansanterveyden suojeluun liittyvä yleinen etu saivat jäsenvaltiot ja maat ympäri maailman joko ottamaan oikeusjärjestyksissään käyttöön videoneuvottelut rikosoikeudellisissa menettelyissä tai lisäämään ja laajentamaan niiden käyttöä.(2) Etäyhteydellä kuultaviin vastaajiin(3) liittyvien haasteiden ilmeneminen herättää vaikeita kysymyksiä siitä, mikä on asianmukainen tasapaino rikosoikeudellisissa menettelyissä käytettävien perustavanlaatuisten menettelyllisten oikeuksien ja tehokkaan oikeudenkäytön varmistamiseksi käytettävien digitaalisten keinojen välillä.
2. Unionin oikeudessa direktiivin (EU) 2016/343(4) 8 artiklan 1 kohdassa säädetään epäillyn ja syytetyn menettelyllisestä oikeudesta olla läsnä oikeudenkäynnissä, ja se on olennainen osa Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 ja 48 artiklassa vahvistettua perusoikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Pääasiassa on kyse siitä, onko kyseinen säännös esteenä rikostuomioistuimen päätökselle sallia vastaajan osallistuminen oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä siitä huolimatta, ettei kansallisessa lainsäädännössä ole erityistä oikeusperustaa tällaiselle osallistumistavalle. Unionin tuomioistuimella on näin ollen tilaisuus tulkita ensimmäistä kertaa oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä videoneuvottelun tai muun etäviestintätekniikan käytön yhteydessä.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
Direktiivi 2016/343
3. Direktiivin 2016/343 johdanto-osan 9, 33, 35 ja 48 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(9) Tämän direktiivin tarkoituksena on lujittaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosoikeudellisissa menettelyissä vahvistamalla yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat tiettyjä syyttömyysolettamaan liittyviä näkökohtia ja oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä.
– –
(33) Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on yksi demokraattisen yhteiskunnan perusperiaatteista. Kyseiseen oikeuteen perustuu myös epäillyn ja syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, ja tämä olisi taattava kaikkialla unionissa.
– –
(35) Epäillyn tai syytetyn oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä ei ole ehdoton oikeus. Epäillyn tai syytetyn olisi voitava tietyin edellytyksin joko nimenomaisesti tai hiljaisella suostumuksella, mutta yksiselitteisesti, luopua tästä oikeudesta.
– –
(48) Koska tässä direktiivissä säädetään vähimmäissäännöistä, jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia suojan tason parantamiseksi. Jäsenvaltioiden myöntämän suojan taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyjä vaatimuksia, sellaisena kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niitä tulkitsevat.”
4. Direktiivin 2016/343 1 artiklassa, jonka otsikkona on ”Kohde”, säädetään seuraavaa:
”Tässä direktiivissä säädetään yhteisistä vähimmäissäännöistä, jotka koskevat
– –
b) oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä rikosoikeudellisissa menettelyissä.”
5. Direktiivin 8 artiklan, jonka otsikkona on ”Oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä”, 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.
2. Jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeudenkäynti, joka voi johtaa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen, voidaan järjestää tämän poissa ollessa edellyttäen, että
a) epäillylle tai syytetylle on ilmoitettu hyvissä ajoin oikeudenkäynnistä ja poissaolon seuraamuksista; tai
b) epäiltyä tai syytettyä, jolle on ilmoitettu oikeudenkäynnistä, edustaa joko hänen itsensä tai valtion nimeämä valtuutettu edustaja.”
Bulgarian oikeus
6. Kansalliskokouksen 13.3.2020 tekemällä päätöksellä määrätyn poikkeustilan johdosta toteutettavista toimenpiteistä ja poikkeustilan vaikutusten hallinnasta 13.3.2020 annetun lain (Zakon za merkite i deystviyata po vreme na izvanrednoto polozhenie, obyaveno s reshenie na Narodnoto sabranie ot 13.03.2020 i za preodolyavane na posleditsite, jäljempänä poikkeustilan johdosta toteutettavista toimenpiteistä annettu laki), joka oli sovellettavissa 31.5.2022 saakka, 6a §:n 2 momentissa säädettiin seuraavaa:
”Poikkeustilan, esimerkiksi epidemiologisen hätätilan, aikana ja kaksi kuukautta poikkeustilan lakkauttamisen jälkeen julkiset istunnot – – voidaan järjestää etäyhteydellä, jos asianosaisten suora ja virtuaalinen osallistuminen oikeudenkäyntiin tai menettelyyn varmistetaan. Istunnoista on laadittava pöytäkirja, joka on julkaistava viipymättä, ja istunnon tallenne säilytetään pöytäkirjan oikaisemista ja täydentämistä koskevan määräajan päättymiseen saakka, ellei oikeudenkäyntimenettelyä koskevassa laissa toisin säädetä. Tuomioistuin – – ilmoittaa asianosaisille, jos istunto järjestetään etäyhteydellä.”
7. Rikosprosessilain (Nakazatelno-protsesualen kodeks, jäljempänä NPK) 55 §:ssä säädetään seuraavaa:
”Syytetyllä on seuraavat oikeudet: – – oikeus osallistua rikosoikeudelliseen menettelyyn.”
8. NPK:n 269 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Rikosasioissa, joissa syytettyä syytetään törkeästä rikoksesta, syytetyn läsnäolo istunnossa on välttämätön.
2. Tuomioistuin voi määrätä, että syytetyn on saavuttava oikeudenkäyntiin myös asioissa, joissa hänen läsnäolonsa ei ole välttämätöntä, jos tämä on tarpeen objektiivisen totuuden selvittämiseksi.
3. Asia voidaan käsitellä syytetyn poissaolosta huolimatta, jos poissaolo ei ole esteenä objektiivisen totuuden selvittämiselle ja jos
1) tämä ei oleskele ilmoittamassaan osoitteessa tai on muuttanut ilmoittamatta siitä toimivaltaiselle viranomaiselle
2) hänen asuinpaikkaansa maassa ei tiedetä eikä sitä ole saatu selville perusteellisen tutkimuksenkaan avulla
3) hän ei ole esittänyt päteviä syitä poissaololleen, ja hänet oli haastettu istuntoon asianmukaisesti ja 247 c §:n 1 momentin mukaista menettelyä on noudatettu
4) asianomainen oleskelee Bulgarian tasavallan ulkopuolella ja
a) hänen asuinpaikkansa on tuntematon
b) häntä ei voida haastaa istuntoon muista syistä
c) hänet on haastettu sääntöjenmukaisesti eikä hän ole ilmoittanut perusteltuja syitä poissaololleen.”
9. NPK:n 115 §:n 2 momentissa säädetään seuraavaa:
”Syytetyn kuulemista ei saa suorittaa nimetty tuomari eikä syytettyä saa kuulla videoneuvottelun välityksellä, paitsi jos hän oleskelee ulkomailla eikä tällainen kuuleminen ole esteenä objektiivisen totuuden selvittämiselle.”
10. NPK:n 474 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Toisen valtion oikeusviranomainen voi kuulla henkilöä, joka on todistajana tai asiantuntijana rikosoikeudenkäynnissä ja joka oleskelee Bulgarian tasavallassa, video- tai puhelinneuvottelun välityksellä sekä huolehtia kuulemisesta syytetyn osallistuessa siihen vain, jos tämä ei ole Bulgarian oikeusjärjestyksen perusperiaatteiden vastaista. Kuuleminen videoneuvottelun välityksellä syytetyn osallistuessa siihen on mahdollista vain tämän suostumuksella ja sen jälkeen, kun asianomaiset Bulgarian oikeusviranomaiset ja toisen valtion oikeusviranomaiset ovat sopineet videoneuvottelun toteuttamisen yksityiskohdista.”
III Yhteenveto pääasian tosiseikoista ja menettelystä
11. FP:tä syytetään taloudellisen hyödyn saamista ja rikoslain (Nakazatelen kodeks, jäljempänä NK) 255 §:n mukaisten verorikosten tekemistä varten perustettuun rikollisjärjestöön kuulumisesta. Kyseessä on NK:n mukaan törkeä rikos.
12. FP:tä on menettelyn alusta saakka edustanut hänen valtuuttamansa puolustusasianajaja.
13. FP todettiin syylliseksi entisen Spetsializiran nakazatelen sadin (erityisrikostuomioistuin, Bulgaria) 11.4.2019 antamalla tuomiolla, ja hänet tuomittiin kuuden kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen kolmen vuoden koeajalla. Kyseinen tuomio kumottiin valituksen johdosta. Asia palautettiin uudelleen käsittelyä varten entisen Spetsializiran nakazatelen sadin toiseen jaostoon Sofiyski gradski sadiin (Sofian kaupungin alioikeus, Bulgaria), joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin. Asian uudelleen käsittely alkoi 30.6.2021.
14. FP pyysi 12.10.2021 pidetyssä julkisessa valmisteluistunnossa saada osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteydellä kuvaa ja ääntä välittävän sähköisen viestintäyhteyden välityksellä, koska hän asui ja työskenteli Yhdistyneessä kuningaskunnassa. FP kertoi perehtyneensä kaikkiin oikeudenkäyntiasiakirjoihin ja katsovansa, ettei hänen oikeuksiaan loukata sillä, että hän osallistuu istuntoon etäyhteydellä.
15. FP:n asianajaja oli fyysisesti läsnä istuntosalissa ja totesi, että kaikki uusi aineisto voidaan lähettää sähköisesti FP:lle, jotta tämä voi perehtyä siihen ajoissa. FP:n asianajaja totesi myös, että neuvottelut hänen asiakkaansa kanssa voidaan järjestää erillisellä yhteydellä istuntosalin ulkopuolella siten, että videoyhteys keskeytetään.
16. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin antoi FP:lle oikeuden osallistua etäyhteydellä 12.10.2021 pidettyyn julkiseen istuntoon poikkeustilan johdosta toteutettavista toimenpiteistä annetun lain 6a §:n 2 momentin perusteella tuomioistuimen asettamien takeiden ja edellytysten mukaisesti. Seuraaviin istuntoihin FP osallistui videoneuvottelun välityksellä, lukuun ottamatta 28.2.2022 pidettyä istuntoa, jossa hän oli fyysisesti läsnä.
17. FP ilmoitti 13.6.2022 pidettäväksi määrätyssä istunnossa haluavansa jatkaa osallistumista oikeudenkäyntiin etäyhteydellä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin oli kuitenkin epävarma siitä, oliko tämä mahdollisuus edelleen olemassa Bulgarian oikeudessa, sillä poikkeustilan johdosta toteutettavista toimenpiteistä annetun lain 6a §:n 2 momentti ei ollut enää sovellettavissa 31.5.2022 alkaen. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että NPK:ssa ei säädetä vastaajan mahdollisuudesta osallistua videoneuvottelun välityksellä oikeudenkäyntiin, lukuun ottamatta tiettyjä erityistapauksia, joista mikään ei ole sovellettavissa tässä asiassa. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan videoneuvottelun käyttöä ei kuitenkaan ole nimenomaisesti kielletty Bulgarian lainsäädännössä.
18. Nimenomaisen oikeusperustan puuttumisen vuoksi FP:n asianajaja ehdotti, että hänen asiakkaansa voisi osallistua istuntoon etäyhteydellä, vaikka häntä pidettäisiin poissa olevana.
19. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei hyväksynyt ehdotusta FP:n pitämisestä poissa olevana. Sen näkemyksen mukaan FP voisi osallistua tosiasiallisesti oikeudenkäyntiin, vaikka hän ei olekaan fyysisesti läsnä istuntosalissa.
20. Koska kansallisessa lainsäädännössä ei ole oikeusperustaa, joka mahdollistaisi videoneuvottelun käytön, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi tarpeelliseksi selvittää, onko direktiivin 2016/343 mukaista antaa rikosasian vastaajalle mahdollisuus päättää, miten hän täyttää velvollisuutensa olla läsnä rikosoikeudenkäynnissä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pitää tältä osin epäselvänä, pitäisikö FP:n katsoa olevan läsnä, kun hänen oikeuksiaan ei ole loukattu ja asiassa on toteutettu kaikki toimenpiteet sen varmistamiseksi, ettei hänen fyysinen läsnäolonsa istuntosalissa eroa olennaisesti hänen osallistumisestaan oikeudenkäyntiin internetyhteyden välityksellä.
21. Näillä perusteilla Sofiyski gradski sad päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Loukataanko direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä johdanto-osan 33 ja 44 perustelukappaleen kanssa, mukaista syytetyn oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä, jos hän osallistuu rikosasian käsittelyyn tuomioistuimessa omasta nimenomaisesta toiveestaan internetyhteyden välityksellä, mikäli syytettyä puolustaa hänen valtuuttamansa, istuntosalissa läsnä oleva asianajaja, yhteys antaa syytetylle mahdollisuuden seurata menettelyn kulkua sekä esittää todisteita ja tutustua todisteisiin, syytettyä voidaan kuulla ilman teknisiä esteitä ja taataan syytetyn ja asianajajan välinen tehokas ja luottamuksellinen yhteydenpito?”
22. FP, Unkarin ja Latvian hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia.
IV Asian tarkastelu
A Ennakkoratkaisukysymyksen uudelleen muotoilu
23. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisten tuomioistuinten ja unionin tuomioistuimen välille SEUT 267 artiklalla luodussa yhteistyömenettelyssä unionin tuomioistuimen tehtävänä on antaa kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen vastaus, jonka perusteella kansallinen tuomioistuin voi ratkaista siinä vireillä olevan asian. Unionin tuomioistuimen on tätä silmällä pitäen tarvittaessa muotoiltava sille esitetyt kysymykset uudelleen.(5)
24. Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymys johtuu siitä, että NPK:ssa edellytetään vastaajan läsnäoloa rikosoikeudenkäynnissä, kun häntä syytetään törkeästä rikoksesta, mutta siinä ei säädetä mahdollisuudesta osallistua kyseiseen oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä. Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että tietyissä tilanteissa osallistuminen internetyhteydellä on mahdollista, nimittäin oikeudenkäyntiä edeltävässä vaiheessa ja muissa erityisissä menettelyissä. Pääasiassa ei kuitenkaan ole kyse tällaisista tilanteista.(6)
25. Pääasian vastaaja FP sai osallistua oikeudenkäyntiin tiettyyn vaiheeseen asti, kun poikkeustilan johdosta toteutettavista toimenpiteistä annettu laki oli sovellettavissa. Kun kyseinen laki ei ollut enää sovellettavissa ja kun missään muussa lain säännöksessä ei säädetty mahdollisuudesta osallistua istuntoon internetyhteydellä, FP pyysi, että hän saisi jatkaa osallistumista oikeudenkäyntiin etäyhteydellä, vaikka häntä kohdeltaisiin poissa olevana. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei suostunut pyyntöön, koska se katsoi, että FP:n pitäminen poissa olevana ei vastannut hänen tosiasiallista osallistumistaan oikeudenkäyntiin. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoi, että se voisi antaa FP:n päättää, miten hän täyttää (NPK:n 269 §:n 1 momentissa asetetun) velvollisuutensa olla läsnä rikosoikeudenkäynnissä, ja antaa hänelle mahdollisuuden osallistua siihen internetyhteydellä, kunhan se varmistaa, että vastaaja osallistuu täysimääräisesti oikeudenkäyntiin. Se pitää kuitenkin epäselvänä, onko tämä ratkaisu direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan mukainen.
26. Edellä esitetyn perusteella ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin kysyy, onko direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että rikostuomioistuin antaa vastaajalle, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaan velvollisuus olla läsnä oikeudenkäynnissä, mahdollisuuden osallistua oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä, vaikka kansallisessa lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä, jossa sallittaisiin tällainen osallistumistapa.
B Vastaajan oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä koskevat yleiset periaatteet
27. Direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että epäillyllä tai syytetyllä on oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.
28. Yleiset periaatteet, jotka koskevat oikeutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään, on vahvistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä, joka perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön.
29. Unionin tuomioistuin on erityisesti todennut, että direktiivin 2016/343 johdanto-osan 47 perustelukappaleen mukaan direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa tunnustettuja perusoikeuksia ja periaatteita, joihin kuuluvat muun muassa oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, syyttömyysolettama ja oikeus puolustukseen.(7)
30. Kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 33 perustelukappaleesta ilmenee, epäillyn tai syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään perustuu oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaan oikeuteen, joka vahvistetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa, jota – kuten perusoikeuskirjan selityksissä tarkennetaan – perusoikeuskirjan 47 artiklan toinen ja kolmas kohta ja 48 artikla vastaavat. Unionin tuomioistuimen on siis huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu näistä viimeksi mainituista määräyksistä, turvaa suojelulle tason, jolla ei loukata Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa.(8)
31. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että syytetyn läsnäolo on erittäin tärkeää oikeudenmukaisen rikosoikeudenkäynnin kannalta, ja velvollisuus taata syytetylle oikeus olla läsnä istuntosalissa on tältä osin yksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan olennaisista osatekijöistä.(9)
32. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä todetaan, että vaikka Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdan mukaan jokaisella rikoksesta syytetyllä on oikeus ”puolustautua henkilökohtaisesti tai – – oikeudenkäyntiavustajan välityksellä”, siinä ei täsmennetä, miten tätä oikeutta voidaan käyttää. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on näin ollen toistanut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ”jätetään sopimusvaltioiden valittavaksi keinot, joilla [tämä oikeus] turvataan niiden lainkäyttöjärjestelmissä, ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tehtävänä on ainoastaan varmistaa, onko niiden valitsema keino yhteensopiva oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten kanssa”.(10)
33. Tässä yhteydessä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että kun otetaan huomioon muun muassa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 3 kappaleen c kohdassa taatut puolustautumisoikeudet, syytetyn mahdollisuus ottaa osaa istuntoon edellyttää kyseisen henkilön oikeutta osallistua tehokkaasti omaan rikosoikeudenkäyntiinsä.(11) Yleensä tämä merkitsee muun muassa sitä, että hänellä on paitsi oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä myös oikeus kuulla asian käsittelyssä esitetty ja seurata tätä käsittelyä.(12)
34. Näillä perusteilla unionin tuomioistuin on todennut, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa vahvistettu syytetyn oikeus olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään on taattava siten, että sitä voidaan käyttää rikosoikeudellisen menettelyn tuomioistuinvaiheessa noudattaen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevia vaatimuksia. Tämä oikeus ei siten rajoitu pelkästään sen takaamiseen, että syytetty on läsnä häntä koskevassa oikeudenkäynnissä pidettävissä istunnoissa, vaan se edellyttää, että syytetty voi tosiasiallisesti osallistua tähän oikeudenkäyntiin ja käyttää tässä tarkoituksessa puolustautumisoikeuksia.(13)
C Videoneuvottelun käyttö rikosoikeudenkäynnissä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
35. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tarkastellut tiettyjä kysymyksiä, jotka liittyvät istuntojen pitämiseen videoneuvottelun välityksellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetun oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kannalta. Sen oikeuskäytännössä esitetään tältä osin joitakin keskeisiä periaatteita.(14)
36. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin pyrki määrittelemään istuntojen pitämiseen internetyhteyden välityksellä sovellettavat periaatteet periaatteellisessa tuomiossaan Marcello Viola v. Italia.(15) Kyseisessä asiassa oli kyse Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan väitetystä rikkomisesta tilanteessa, jossa rikosoikeudenkäynnissä oli käytetty videoneuvottelua Italian lainsäädännön mukaisesti. Kyseinen lainsäädäntö oli annettu mafiarikosten torjunnan yhteydessä. Se antoi rikostuomioistuimelle mahdollisuuden määrätä vastaajan osallistumisesta istuntoon etäyhteydellä tiettyjen laissa säädettyjen tiukkojen edellytysten täyttyessä.
37. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin muistutti kyseisessä tuomiossa ensinnäkin perusperiaatteista, jotka koskevat syytetyn oikeuden olla läsnä oikeudenkäynnissä ja osallistua siihen tehokkaasti perustavanlaatuista merkitystä.(16)
38. Näiden periaatteiden soveltamisesta kyseisessä asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin huomautti, että osallistumisesta oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä säädetään nimenomaisesti Italian lainsäädännössä, jossa täsmennetään tapaukset, joissa videoneuvottelua voidaan käyttää, sen määräämiseen toimivaltainen viranomainen ja audiovisuaalisen yhteyden asentamiseen liittyvät tekniset järjestelyt. Se totesi, että Italian perustuslakituomioistuin oli katsonut sen olevan yhteensopiva (Italian) perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen kanssa.
39. Lisäksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuin korosti, että jos kyseisen menettelyn käyttöä ei ole kielletty asiaa koskevassa kansallisessa lainsäädännössä ja kansainvälisissä sopimuksissa, se on sallittu todistelun vastaanottamiseksi todistajilta tai asiantuntijoilta, mahdollisesti syytetyn osallistuessa siihen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin viittasi tässä yhteydessä useisiin muihin kansainvälisen oikeuden instrumentteihin kuin Euroopan ihmisoikeussopimukseen.(17)
40. Edellä esitetyn perusteella Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi, että ”rikosasian vastaajan osallistuminen oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä ei sellaisenaan ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista”. Se totesi kuitenkin, että asianomaisen tuomioistuimen tehtävänä on varmistaa, että tällaiseen toimenpiteeseen turvautuminen on kaikissa tapauksissa oikeutetun tavoitteen mukaista ja että sen toteuttamista koskevat järjestelyt ovat yhteensopivia Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitettujen oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevien vaatimusten kanssa.(18)
41. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että kyseisessä tapauksessa valittajan osallistumisella valitusasian käsittelyyn videoneuvottelun välityksellä pyrittiin Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisiin oikeutettuihin tavoitteisiin, joita ovat epäjärjestyksen ja rikollisuuden estäminen, todistajien ja rikosten uhrien suojelu siltä osin kuin kyse on heidän oikeudestaan elämään, vapauteen ja turvallisuuteen sekä ”kohtuullista aikaa” koskevan vaatimuksen noudattaminen oikeudenkäynneissä.(19) Tutkittuaan, kunnioitettiinko oikeudenkäyntiä koskevilla järjestelyillä puolustautumisoikeuksia, se totesi, että oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ollut loukattu.
42. Myöhemmässä oikeuskäytännössä, joka koskee videoneuvottelun käyttöä rikosoikeudenkäynnissä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on soveltanut tuomion Marcello Viola mukaisia periaatteita, lähinnä arvioidessaan videoneuvottelun välityksellä läsnä olevan vastaajan tuomioistuimessa edustamisen tehokkuutta.(20) Esimerkiksi suuren jaoston kokoonpanossa annetussa tuomiossa Sakhnovskiy v. Venäjä(21) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin toisti, että videoneuvottelu oikeudenkäyntiin osallistumisen muotona ei sellaisenaan ole ristiriidassa oikeudenmukaisen ja julkisen oikeudenkäynnin käsitteen kanssa. On kuitenkin varmistettava, että vastaaja voi seurata menettelyä ja tulla kuulluksi ilman teknisiä esteitä ja että tehokas ja luottamuksellinen yhteydenpito asianajajaan on mahdollista.(22)
43. Videoneuvottelun käyttöä koskeva Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tämänhetkinen oikeuskäytäntö koskee pääasiassa tilanteita, joissa videoneuvottelun käyttö on melko poikkeuksellista ja joissa rikosasian vastaaja on valittanut tällaisen osallistumistavan käytöstä oikeudenkäynnissä. Tähän mennessä ei ole yhtään tapausta tilanteesta, jossa rikosasian vastaaja väittäisi päinvastoin, että se, ettei sovellettavissa oikeussäännöissä anneta mahdollisuutta osallistua oikeudenkäyntiin etäyhteydellä, loukkaa oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä.(23)
44. On syytä huomata, että asiassa Dijkhuizen v. Alankomaat valittaja väitti, että hänen oikeuttaan oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin oli loukattu, koska häntä oli estetty osallistumasta oikeudenkäyntiin fyysisesti tai videoneuvottelun välityksellä.(24) Kyseisessä asiassa valittaja oli vangittu kolmannessa maassa, joka esti kyseisessä kolmannessa maassa rikoksesta epäiltynä vangittujen henkilöiden luovuttamisen vieraille valtioille. Vaikka Alankomaiden lainsäädännössä säädettiin mahdollisuudesta osallistua oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä, valittaja kieltäytyi toistuvasti käyttämästä tätä osallistumistapaa. Hän pyysi sitä vasta oikeudenkäynnin myöhemmässä vaiheessa. Tuolloin asian käsittelyä olisi pitänyt lykätä uudelleen, jotta kansallinen tuomioistuin olisi voinut huolehtia kaikista tarvittavista järjestelyistä. Kansallinen tuomioistuin katsoi näin ollen, että vastaaja oli luopunut oikeudestaan tulla kuulluksi videoneuvottelun välityksellä.(25) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei 6 artiklaa ollut rikottu asian erityiset olosuhteet huomioon ottaen.
45. Vaikka tapauksen olosuhteiden perusteella oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ei ollut loukattu, tuomio Dijkhuizen v. Alankomaat on edelleen merkityksellinen esimerkkitapaus. Se osoittaa, että voi olla tilanteita, joissa rikosasian vastaaja haluaa olla läsnä oikeudenkäynnissä videoneuvottelun välityksellä. Videoneuvottelua voidaan käyttää keinona helpottaa oikeuden olla läsnä oikeudenkäynnissä käyttöä tilanteissa, joissa rikosasian vastaajan olisi mahdotonta tai erittäin vaikeaa olla fyysisesti läsnä oikeudenkäynnissä.
46. Mielestäni on myös paikallaan huomata, että oikeuslaitoksen toimivuutta tarkasteleva Euroopan neuvoston pysyvä komitea (CEPEJ) on julkaissut suuntaviivat videoneuvotteluista oikeudenkäynneissä (jäljempänä CEPEJ:n suuntaviivat).(26) CEPEJ:n suuntaviivoissa esitetään joukko keskeisiä toimenpiteitä, joita valtioiden ja tuomioistuinten pitäisi noudattaa sen varmistamiseksi, ettei videoneuvottelun käyttö oikeudenkäynnissä heikennä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa vahvistettua oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Suuntaviivoissa esitetään neljä perusperiaatetta, kaikkiin oikeudenkäynteihin sovellettavat ohjeet, joissa korostetaan rikosoikeudenkäyntien erityispiirteitä, sekä videoneuvottelujen organisatorisiin ja teknisiin kysymyksiin liittyvät ohjeet.
47. CEPEJ:n suuntaviivoissa esitetyissä periaatteissa korostetaan, että kaikissa tilanteissa on tärkeää säilyttää oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, laillisuusperiaate, menettelyn oikeudenmukaisuus ja puolustautumisoikeudet. CEPEJ:n suuntaviivojen ensimmäisessä periaatteessa todetaan erityisesti, että kaikkia Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia takeita oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä sovelletaan kaikissa oikeudenkäynneissä etäyhteydellä järjestettyihin istuntoihin. Toisen periaatteen mukaan ”valtioiden olisi vahvistettava oikeussäännöt, jotka tarjoavat selkeän perustan sille, että tuomioistuimet voivat järjestää oikeudenkäynneissä istuntoja etäyhteydellä”. Kolmannen periaatteen mukaan ”tuomioistuimen tehtävänä on päättää sovellettavien oikeussääntöjen perusteella, pitäisikö tietty istunto järjestää etäyhteydellä, jotta voidaan varmistaa oikeudenkäynnin yleinen oikeudenmukaisuus”. Neljännen periaatteen mukaan ”tuomioistuimen olisi turvattava asianosaisen oikeus siihen, että häntä tosiasiallisesti avustaa asianajaja kaikissa oikeudenkäynneissä, mukaan lukien asianosaisen ja asianajajan välinen luottamuksellinen yhteydenpito”.
48. Erityisesti rikosoikeudenkäyntien osalta CEPEJ:n suuntaviivoissa todetaan, että tilanteessa, jossa ”lainsäädännössä ei edellytetä vastaajan vapaaehtoista ja tietoista suostumusta, tuomioistuimen päätöksen hänen osallistumisestaan etäyhteydellä järjestettävään istuntoon on oltava oikeutetun tavoitteen mukainen”. Suuntaviivoissa korostetaan myös, että on tärkeää varmistaa vastaajan tehokas osallistuminen oikeudenkäyntiin ja tuomioistuimessa edustaminen.
49. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ja CEPEJ:n suuntaviivoista ilmenee, että osallistuminen oikeudenkäyntiin etäyhteydellä voi olla Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaista, edellyttäen että kaikkia oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita noudatetaan. Etäyhteydellä osallistumisen yhteensopivuutta oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kanssa on tarkasteltava suhteessa nimenomaisesti sovellettaviin oikeussääntöihin ja niissä vahvistettuihin edellytyksiin ja järjestelyihin, jotka koskevat videoneuvottelun käyttöä.
D Videoneuvottelun käyttö rikosoikeudenkäynnissä unionin lainsäädännön mukaan
50. Videoneuvottelun käyttöä kansallisissa rikosoikeudenkäynneissä ei ole yhdenmukaistettu unionin tasolla. Videoneuvottelun käyttöä koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen koskee ainoastaan rajat ylittäviä tilanteita, jotka kuuluvat unionin erityisen lainsäädännön soveltamisalaan.(27) Viimeisin kehitysaskel tässä suhteessa on asetuksen (EU) 2023/2844(28) antaminen.
51. Tämän asetuksen soveltaminen ei vaikuta perusoikeuskirjassa ja unionin oikeudessa, kuten menettelyllisiä oikeuksia koskevissa direktiiveissä, muun muassa direktiivissä 2016/343, säädettyihin menettelyllisiin oikeuksiin, eivätkä ne varsinkaan vaikuta oikeuteen olla läsnä oikeudenkäynnissä.(29) Lisäksi asetuksessa 2023/2844 vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat videoneuvottelun käyttöä kuulemisissa, jotka koskevat oikeudellisen yhteistyön menettelyitä rikosoikeudellisissa asioissa, ei sovelleta sellaisiin videoneuvottelun avulla toteutettaviin kuulemisiin, joissa on tarkoitus ottaa vastaan todisteita tai pitää oikeudenkäynti, joka voisi johtaa epäillyn tai syytetyn syyllisyyttä tai syyttömyyttä koskevan päätöksen tekemiseen.(30)
52. Siltä osin kuin asetusta 2023/2844 ei sovelleta pääasiassa, sen säännöksiä ei ole tarpeen käsitellä tarkemmin. Riittää, kun todetaan, että sen säännöksissä pidetään tärkeänä, että syytetyt tai tuomitut henkilöt antavat suostumuksensa videoneuvottelun käyttöön kuulemisissa, jotka koskevat oikeudellisen yhteistyön menettelyitä rikosoikeudellisissa asioissa.(31) Lisäksi tällaisen tekniikan käytön on oltava perusteltua asiaan liittyvissä erityisissä olosuhteissa. Asetuksessa säädetään myös erityisesti siitä, että etäviestintätekniikassa on noudatettava tietosuojan periaatteita ja korkeaa kyberturvallisuuden tasoa.(32)
E Kysymys siitä, sallitaanko direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa osallistuminen oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä
53. Tarkastelun tässä osassa käsitellään sitä, voivatko jäsenvaltiot säätää, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta olla ”läsnä” oikeudenkäynnissä voidaan käyttää videoneuvottelun välityksellä, erityisesti silloin, kun vastaaja on nimenomaisesti pyytänyt tällaista läsnäoloa ja hänen osallistumisensa edellytykset tosiasiallisesti täyttyvät.
54. Edellä mainitun oikeuskäytännön(33) mukaan unionin tuomioistuimen on huolehdittava siitä, että tulkinta, jonka se omaksuu direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdasta, turvaa suojelulle tason, jolla ei loukata Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, sellaisena kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on sitä tulkinnut, tarjoamaa tasoa.
55. Direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee selvästi, että jäsenvaltioiden on sallittava epäiltyjen ja syytettyjen olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään.(34)
56. Unionin tuomioistuin tulkitsi tätä säännöstä tuomiossa HN (Maasta poistetun syytetyn oikeudenkäynti) tarkastellessaan kysymystä siitä, voivatko jäsenvaltiot säätää, että tällainen läsnäolo on pakollista. Unionin tuomioistuin totesi tästä, että direktiivin 2016/343 8 artiklassa säädetään ainoastaan epäiltyjen ja syytettyjen oikeudesta osallistua omaan oikeudenkäyntiinsä ja rajataan tätä oikeutta sekä säädetään sitä koskevista poikkeuksista, mutta siinä ei kuitenkaan edellytetä jäsenvaltioiden asettavan kaikille epäillyille tai syytetyille velvollisuutta osallistua omaan oikeudenkäyntiinsä eikä siinä myöskään kielletä niitä näin säätämästä.(35)
57. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin muistutti, että kyseisen direktiivin 1 artiklasta ilmenee, että direktiivin tarkoituksena on säätää yhteisistä vähimmäissäännöistä, jotka koskevat tiettyjä syyttömyysolettamaan liittyviä näkökohtia rikosoikeudellisissa menettelyissä ja oikeutta olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään näissä menettelyissä, eikä sen tarkoituksena ole yhdenmukaistaa tyhjentävästi rikosoikeudellisissa menettelyissä noudettavia sääntöjä.(36)
58. Direktiivin 2016/343 johdanto-osan kymmenennen perustelukappaleen mukaan kyseisellä direktiivillä vahvistetaan epäiltyjen ja syytettyjen prosessuaalisten oikeuksien suojaa koskevia yhteisiä vähimmäissääntöjä, jotta jäsenvaltioiden luottamus toistensa rikosoikeudellisiin järjestelmiin lujittuu ja siten rikosasioissa annettujen ratkaisujen vastavuoroinen tunnustaminen helpottuu.(37)
59. Lisäksi on todettava, että kun otetaan huomioon, että direktiivillä pyritään vähimmäistason yhdenmukaistamiseen, sitä ei voida tulkita siten, että se olisi täydellinen ja tyhjentävä säädös.(38)
60. Kun otetaan huomioon kyseisellä direktiivillä toteutetun yhdenmukaistamisen rajoitettu ulottuvuus ja se, ettei direktiivillä säännellä kysymystä siitä, voivatko jäsenvaltiot vaatia epäillyn tai syytetyn läsnäoloa oikeudenkäynnissä, unionin tuomioistuin totesi, että kysymys pakollisesta läsnäolosta kuuluu yksinomaan kansallisen oikeuden alaan.(39)
61. Näitä perusteluja voidaan soveltaa analogisesti kysymykseen siitä, voivatko jäsenvaltiot säätää, että oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä voidaan vastaajan pyynnöstä käyttää videoneuvottelun välityksellä. Kyseisessä säännöksessä ei todeta mitään tällaisesta mahdollisuudesta, eikä se sitä suuremmalla syyllä koske rikosoikeudenkäynnin järjestämistä videoneuvottelun välityksellä. Direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa tunnutetaan syytetyn läsnäolon keskeinen merkitys oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin varmistamisen kannalta. Läsnäolo-oikeuden perustavanlaatuinen tae kattaa vähimmäisvaatimuksena oikeuden olla fyysisesti läsnä istuntosalissa. Kun otetaan huomioon epäiltyjen ja syytettyjen fyysiseen läsnäoloon liittyvän perustavanlaatuisen takeen merkitys, tätä oikeutta ei voida korvata virtuaalisella läsnäololla vastoin syytetyn tahtoa.(40) Lisäksi minkä tahansa rajoituksen, joka kohdistuu oikeuteen olla läsnä oikeudenkäynnissä, on oltava oikeutetun tavoitteen mukainen ja täytettävä perusoikeuskirjan 52 artiklan vaatimukset.
62. Kuten edellä on jo todettu, direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan kuitenkin puitteet epäillyn ja syytetyn oikeudelle olla läsnä omassa oikeudenkäynnissään. Koska siinä ei täsmennetä tapaa, jolla tätä oikeutta on käytettävä, siinä jätetään jäsenvaltioille tiettyä liikkumavaraa niiden keinojen valinnassa, joilla varmistetaan, että tämä oikeus taataan niiden lainkäyttöjärjestelmässä, ja annetaan niille mahdollisuus säätää muista keinoista, joilla turvataan läsnäolo oikeudenkäynneissä. Kuten direktiivin 2016/343 johdanto-osan 48 perustelukappaleesta ilmenee, jäsenvaltiot voivat laajentaa tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia suojan tason parantamiseksi.(41) Kyseisessä perustelukappaleessa todetaan myös, että jäsenvaltioiden myöntämän suojan taso ei saisi milloinkaan alittaa perusoikeuskirjassa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa määrättyjä vaatimuksia, sellaisena kuin unionin tuomioistuin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin niitä tulkitsevat.
63. Näin ollen direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohta ei ole esteenä sille, että jäsenvaltiot antavat rikosasian vastaajalle tämän nimenomaisesta pyynnöstä mahdollisuuden käyttää oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä videoneuvottelun tai muun etäviestintätekniikan välityksellä.
64. Kun jäsenvaltiot antavat rikosasian vastaajalle oikeuden käyttää oikeuttaan olla läsnä oikeudenkäynnissä etäyhteyden välityksellä, niiden vahvistamilla säännöillä ei saa heikentää direktiivillä 2016/343 tavoiteltua päämäärää.(42) Tältä osin direktiivin johdanto-osan yhdeksännessä perustelukappaleessa todetaan, että direktiivin tarkoituksena on lujittaa oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin rikosoikeudellisissa menettelyissä vahvistamalla yhteiset vähimmäissäännöt, jotka koskevat oikeutta olla läsnä oikeudenkäynnissä. Jäsenvaltioiden on näin ollen varmistettava, että direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa vahvistettu epäillyn tai syytetyn oikeus olla läsnä oikeudenkäynnissä taataan siten, että sitä voidaan käyttää tavalla, joka täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset perusoikeuskirjan 47 artiklan toisen ja kolmannen kohdan ja 48 artiklan mukaisesti. Erityisesti kyseisen henkilön on voitava osallistua tehokkaasti oikeudenkäyntiin ja käyttää tehokkaasti puolustautumisoikeuksia.
65. Latvian hallitus viittasi erityisesti esimerkkinä kansalliseen lainsäädäntöönsä, jossa annetaan rikosasian vastaajalle mahdollisuus täydellä ja tietoisella suostumuksellaan osallistua oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä siten, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin varmistetaan.
66. Tilanteessa, jossa asiaa koskeva kansallinen lainsäädäntö täyttää oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset ja jossa epäilty tai syytetty pyytää kyseisen osallistumistavan käyttämistä ja tosiasiallisesti osallistuu omaan oikeudenkäyntiinsä, kyseisen henkilön ei voida katsoa luopuneen direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta oikeudestaan olla läsnä oikeudenkäynnissä.
67. Kun otetaan huomioon direktiivillä 2016/343 toteutetun yhdenmukaistamisen rajoitettu ulottuvuus ja pääasian kysymyksen rajoitettu ulottuvuus, ei ole asianmukaista yrittää antaa kattavaa ohjeistusta oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä, jossa läsnäolo toteutetaan etäyhteydellä. Esitän ainoastaan seuraavan huomautuksen. Videoneuvottelun käyttö rikosoikeudenkäynnissä ja laajemmin oikeudenkäyntien digitalisointi ei ole irrallinen tavoite vaan keino edistää rikosoikeudenkäyntien oikeudenmukaisuutta(43) osana ”ihmiskeskeistä” lähestymistapaa oikeudenkäyttöön.(44) Tässä yhteydessä direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus säätää epäillyn tai syytetyn etäyhteydellä toteutettavasta läsnäolosta oikeudenkäynnissä, edellyttäen että ne varmistavat oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden kunnioittamisen.
F Soveltaminen tässä asiassa
68. Tässä tapauksessa ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, onko vastaajalla oikeus osallistua oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä, vaikka Bulgarian lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä, jossa sallittaisiin tällainen osallistumistapa tilanteessa, jossa henkilöä syytetään törkeästä rikoksesta.(45) Säännöstä, joka mahdollisti tällaisen osallistumistavan COVID-19-pandemiasta johtuvan poikkeustilan aikana, ei enää sovellettu pääasian istunnon ajankohtana.
69. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen epäilyt koskevat näin ollen sitä, onko kyseisen tuomioistuimen päätös sallia osallistuminen oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä nimenomaisen oikeusperustan puuttumisesta huolimatta direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan mukainen.
70. Vastaus näihin epäilyihin käy ilmi edellisen jakson tarkastelusta. Koska direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohta ei koske videoneuvottelun käyttöä rikosoikeudenkäynnissä, se ei ole esteenä Bulgarian lain kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan fyysinen läsnäolo on pakollista törkeiksi katsottujen rikosten osalta ja jossa ei säädetä yleisenä menettelysääntönä osallistumisesta oikeudenkäyntiin internetyhteyden välityksellä. Unionin oikeuden nykyisessä kehitysvaiheessa jäsenvaltioiden asiana on päättää, säätävätkö ne mahdollisuudesta osallistua rikosoikeudenkäyntiin etäyhteydellä ja missä tilanteissa.(46)
71. Sitä suuremmalla syyllä direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdassa ei säädetä syytetyn tai epäillyn oikeudesta valita, onko hän läsnä fyysisesti vai videoneuvottelun välityksellä.
72. Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevista tiedoista ei myöskään ilmene, että FP:ltä olisi evätty todellinen mahdollisuus käyttää oikeuttaan olla läsnä oikeudenkäynnissä, koska etäyhteydellä osallistumisen mahdollistavia teknisiä välineitä ei olisi käytettävissä.(47)
73. Koska yhdenmukaistamista ei ole toteutettu unionin tasolla, kuten komissio tuo esille, direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohdan ei voida katsoa koskevan pääasian tilannetta, jossa rikostuomioistuin päättää sallia videoneuvottelun käytön, vaikka kansallisessa lainsäädännössä ei mahdollisteta tällaista osallistumistapaa. Se, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että videoneuvottelu järjestetään siten, että oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin toteutuu, ei muuta edellä todettua siltä osin kuin unionin tasolla ei ole toteutettu yhdenmukaistamista eikä erityistä oikeusperustaa ole. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ratkaisun lainmukaisuutta on siten arvioitava kansallisen oikeuden perusteella.
74. Edellä esitetyn perusteella direktiivin 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se ei koske videoneuvottelun käyttöä rikosoikeudenkäynnissä, vaan jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä. Kyseinen säännös ei koske varsinkaan tilannetta, jossa rikostuomioistuin antaa vastaajalle, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaan velvollisuus olla läsnä oikeudenkäynnissä, mahdollisuuden osallistua oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä, vaikka kansallisessa lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä, jossa sallittaisiin tällainen osallistumistapa.
V Ratkaisuehdotus
75. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Sofiyski gradski sadin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/343 8 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että se ei koske videoneuvottelun käyttöä rikosoikeudenkäynnissä, vaan jäsenvaltioiden asiana on päättää siitä. Kyseinen säännös ei koske varsinkaan tilannetta, jossa rikostuomioistuin antaa vastaajalle, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaan velvollisuus olla läsnä oikeudenkäynnissä, mahdollisuuden osallistua oikeudenkäyntiin videoneuvottelun välityksellä, vaikka kansallisessa lainsäädännössä ei ole nimenomaista säännöstä, jossa sallittaisiin tällainen osallistumistapa.
1 Alkuperäinen kieli: englanti.
2 Ks. Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto, The Functioning of Courts in the Covid-19 Pandemic: A Primer, 2.11.2020 (saatavilla osoitteessa https://www.osce.org/odihr/469170); Sanders, A. ”Video-hearings in Europe before, during and after the Covid-19 Pandemic”, International Journal for Court Administration, osa 12, 2021, s. 1–21.
3 Ks. Poulin, A. B., ”Criminal Justice and Videoconferencing Technology: The Remote Defendant”, Tulane Law Review, osa 78, 2004, s. 1089.
4 Eräiden syyttömyysolettamaan liittyvien näkökohtien ja läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden lujittamisesta rikosoikeudellisissa menettelyissä 9.3.2016 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL 2016, L 65, s. 1).
5 Tuomio 30.1.2024, Direktor na Glavna direktsia ”Natsionalna politsia” pri MVR – Sofia (C‑118/22, EU:C:2024:97, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
6 Ennakkoratkaisupyynnön esittämistä koskevasta päätöksestä ilmenee, että NPK:ssa säädetään mahdollisuudesta osallistua menettelyyn internetyhteyden välityksellä, kun kyseessä on syytetyn kuuleminen todistelutarkoituksessa, tutkintavankeuteen määrääminen oikeudenkäyntiä edeltävässä menettelyssä, kyseisen tutkintavankeuden tuomioistuinvalvonta tai kansainvälistä oikeusapua rikosasioissa koskeva menettely.
7 Tuomio 8.12.2022, HYA ym. (Mahdottomuus kuulustella syytettyä vastaan todistavia todistajia) (C‑348/21, EU:C:2022:965, 39 kohta).
8 Ibid., 40 kohta.
9 Ibid., 41 kohta, jossa viitataan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 18.10.2006 antamaan tuomioon Hermi v. Italia (CE:ECHR:2006:1018JUD001811402, 58 kohta).
10 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 2.11.2010, Sakhnovskiy v. Venäjä (CE:ECHR:2010:1102JUD002127203, 95 kohta).
11 Ks. vastaavasti tuomio 8.12.2022, HYA ym. (Mahdottomuus kuulustella syytettyä vastaan todistavia todistajia) (C‑348/21, EU:C:2022:965, 42 kohta); Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.10.2006, Marcello Viola v. Italia, (CE:ECHR:2006:1005JUD004510604, 52 ja 53 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 15.12.2011, Al-Khawaja ja Tahery v. Yhdistynyt kuningaskunta (CE:ECHR:2011:1215JUD002676605, 142 kohta).
12 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.10.2006, Marcello Viola v. Italia (CE:ECHR:2006:1005JUD004510604, 53 kohta).
13 Ks. vastaavasti tuomio 8.12.2022, HYA ym. (Mahdottomuus kuulustella syytettyä vastaan todistavia todistajia) (C‑348/21, EU:C:2022:965, 44 kohta).
14 Ks. ”Key Theme – Article 6 (criminal limb), Hearings via video link”, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kirjaamo (saatavilla osoitteessa https://ks.echr.coe.int/web/echr-ks/article-6-criminal).
15 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.10.2006 (CE:ECHR:2006:1005JUD004510604, 65 kohta).
16 Ibid., 49–62 kohta. Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 31–33 kohta.
17 Ibid., 66 kohta, jossa mainitaan erityisesti keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskeva eurooppalainen yleissopimus ja keskinäisestä oikeusavusta Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä 29.5.2000 tehty yleissopimus.
18 Ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.10.2006, Marcello Viola v. Italia (CE:ECHR:2006:1005JUD004510604, 67 kohta) ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 27.11.2007 Asciutto v. Italia (CE:ECHR:2007:1127JUD003579502, 64 kohta).
19 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 5.10.2006, Marcello Viola v. Italia (CE:ECHR:2006:1005JUD004510604, 72 kohta).
20 Kyseiset tapaukset koskevat pääasiassa Venäjää. Ks. Kamber, K., ”The Right to a Fair Online Hearing”, Human Rights Law Review, osa 22, 2022, s. 1–21, erityisesti s. 19.
21 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 2.11.2010, CE:ECHR:2010:1102JUD002127203.
22 Ibid., 98 kohta.
23 Tietojeni mukaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei myöskään ole antanut nimenomaista ratkaisua asiassa, joka koskee videoneuvottelun käyttöä pandemian aikana yleisesti keinona turvata oikeudenkäytön jatkuvuus poikkeustilan aikana. Vireillä on asia Stephan Kucera v. Itävalta (valitus nro 13810/22), joka koskee itävaltalaisen tuomioistuimen päätöstä pitää istunto rikosoikeudellisessa hallintoasiassa videoneuvottelun välityksellä sellaisten prosessisääntöjen nojalla, joiden tarkoituksena on estää covid-19-pandemian leviäminen.
24 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 8.6.2021 (CE:ECHR:2021:0608JUD006159116).
25 Asian erityisissä olosuhteissa, ”kun otetaan huomioon, että kyseessä oleva menettely oli osa merkittävää ja monimutkaista rikosoikeudenkäyntiä, jossa oli seitsemän epäiltyä, jotka kaikki asuivat tuolloin eri maissa” ja että ”valittaja kieltäytyi toistuvasti ja yksiselitteisesti” yhteistyöstä kuulemisen järjestämiseksi videoneuvottelun välityksellä, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että Alankomaiden ylioikeudella ”oli oikeus hylätä valittajan asianajajan loppulausunnossaan esittämä pyyntö lykätä vielä kerran asian käsittelyä siten, että valittaja voisi osallistua siihen videoneuvottelun välityksellä” (ks. tuomio Dijkhuizen v. Alankomaat, 56, 60 ja 61 kohta).
26 (CEPEJ, Guidelines on videoconferencing in judicial proceedings, CEPEJ:n 36. täysistunnossaan hyväksymä asiakirja, kesäkuu 2021 (saatavilla osoitteessa https://edoc.coe.int/en/efficiency-of-justice/10706-guidelines-on-videoconferencing-in-judicial-proceedings.html).
27 Ks. rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä 3.4.2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/41/EU (EUVL 2014, L 130, s. 1) 24 artikla ja neuvoston Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tekemän yleissopimuksen (EYVL 2000, C 197, s. 3) 10 artikla.
28 Oikeudellisen yhteistyön digitalisoinnista ja oikeussuojasta rajat ylittävissä siviili-, kauppa- ja rikosoikeudellisissa asioissa ja tiettyjen säädösten muuttamisesta oikeudellisen yhteistyön alalla 13.12.2023 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EUVL L 2023/2844, 27.12.2023).
29 Asetuksen 2023/2844 johdanto-osan 55 perustelukappale.
30 Asetuksen 2023/2844 johdanto-osan 43 perustelukappale.
31 Ks. asetuksen 2023/2844 johdanto-osan 44 perustelukappale ja 6 artikla. Asetuksen 6 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaan suostumus annetaan vapaaehtoisesti ja yksiselitteisesti. Suostumusta koskevaan vaatimukseen sovelletaan poikkeusta, jos henkilökohtainen kuuleminen ”aiheuttaa yleiselle turvallisuudelle tai kansanterveydelle vakavan uhan, joka osoittautuu todelliseksi ja olemassa olevaksi tai ennakoitavissa olevaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteen soveltamista ja kansallisen prosessioikeuden mukaista oikeutta oikeussuojakeinoihin”.
32 Ks. asetuksen 2023/2844 johdanto-osan 21 ja 22 perustelukappale.
33 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 30 kohta.
34 Tuomio 15.9.2022, HN (Maasta poistetun syytetyn oikeudenkäynti) (C‑420/20, EU:C:2022:679, 32 kohta).
35 Ibid, 40 kohta.
36 Ibid., 41 kohta.
37 Tuomio 19.9.2018, Milev (C‑310/18 PPU, EU:C:2018:732, 46 kohta).
38 Tuomio 13.2.2020, Spetsializirana prokuratura (Istunto syytetyn poissa ollessa) (C‑688/18, EU:C:2020:94, 30 kohta).
39 Ks. vastaavasti tuomio 13.2.2020, Spetsializirana prokuratura (Istunto syytetyn poissa ollessa) (C‑688/18, EU:C:2020:94, 42 kohta).
40 Ks. edellä tämän ratkaisuehdotuksen 48 kohta. Ks. myös European Criminal Bar Association, Statement of Principles on the use of Video-conferencing in Criminal Cases in a Post-Covid 19 World, 6.9.2020 (saatavilla osoitteessa https://www.ecba.org/extdocserv/20200906_ECBAStatement_videolink.pdf). Suostumuksen merkityksestä voidaan panna merkille, että Conseil constitutionnel (perustuslakituomioistuin, Ranska) totesi 15.1.2021 antamassaan merkittävässä ratkaisussa nro 2020-872 QPC, Krzystof B. (saatavilla osoitteessa https://www.conseil-constitutionnel.fr/decision/2021/2020872QPC.htm) perustuslainvastaiseksi COVID-19-pandemian yhteydessä annetun hallituksen päätöksen sallia videoneuvottelun käyttö ilman asianosaisten suostumusta kaikissa muissa rikostuomioistuimissa kuin törkeimpiä rikoksia käsittelevissä tuomioistuimissa. Conseil constitutionnel korosti, että videoneuvottelun käyttö oli useissa tapauksissa pelkkä tuomioistuimen mahdollisuus, jolle ei ollut asetettu oikeudellisia edellytyksiä. Ks. tältä osin esim. Danet, A., ”Visioconférence dans le procès pénal: « jeu du chat et de la souris »?” Gazette du Palais, nro 11, 2021, s. 21–24.
41 Kyseinen perustelukappale vastaa lähinnä SEUT 82 artiklan 2 kohdassa vahvistettua sääntöä, jonka mukaan yksilön oikeuksia rikosasioiden käsittelyssä koskevien vähimmäissääntöjen hyväksyminen ei estä jäsenvaltioita pitämästä yllä tai ottamasta käyttöön niitä korkeatasoisempaa yksilön suojelua.
42 Ks. analogisesti tuomio 1.8.2022, TL (Tulkin ja käännöksen puuttuminen) (C‑242/22 PPU, EU:C:2022:611, 77 kohta).
43 Ks. edellä 47 kohta.
44 Ks. neuvoston päätelmät ”Oikeussuojan saatavuus – digitalisoinnin mahdollisuuksien hyödyntäminen” (EUVL 2020, C 342I, s. 1), 5 kohta, jossa vahvistetaan, että ”oikeusalan digitaalisen kehityksen olisi oltava ihmiskeskeistä ja tapahduttava oikeusjärjestelmien perusperiaatteiden ohjaamina ja niiden mukaisesti. Näitä perusperiaatteita ovat tuomioistuinten riippumattomuus ja puolueettomuus, tehokkaan oikeussuojan takaaminen sekä oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin kohtuullisen ajan kuluessa”. Toisaalla akateemisessa tehtävässäni olen puolustanut kantaa, jonka mukaan digitalisointi ei ole irrallinen tavoite vaan osa ”ihmiskeskeistä” lähestymistapaa oikeudenkäyttöön, ja sillä pyritään edistämään perusoikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan. Esimerkkinä tästä voisi olla tilanne, jossa rikosasian vastaaja ei voi olla fyysisesti läsnä istuntosalissa terveydentilansa tai ikänsä vuoksi: Medina, L., ”People-centred Justice and the European Court of Justice”, Lex & Forum, osa 1, 2023, s. 5–10, erityisesti s. 7. Ks. myös Peristeridou, C. ja de Vocht, D., ”I’m Not a Cat! Remote Criminal Justice and a Human-Centred Approach to the Legitimacy of the Trial”, Maastricht journal of European and comparative law, osa 30, 2023, s. 97–106.
45 Ks. tämän ratkaisuehdotuksen 25 kohta.
46 Tältä osin on olemassa monia eri lähestymistapoja, jotka kuvastavat jäsenvaltioiden oikeusperinteiden ja ‑järjestyksien välisiä eroja. Ks. esim. Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimisto, The Functioning of Courts in the Covid-19 Pandemic: A Primer, mainittu edellä alaviitteessä 2; Carrera, S., Mitsilegas V. ja Stefan, M., Criminal Justice, Fundamental Rights and the Rule of Law in the Digital Age, Report of CEPS and QMUL Task Force, CEPS, Queen Mary University of London, Bryssel, toukokuu 2021, s. 36–45. Oikeuskirjallisuudessa käsitellään myös riskiä lainkäytön ”epäinhimillistymisestä” tai ”riskiä siitä, että tuomioistuinmenettely menettää juhlallisuutensa”: ks. Kamber, K., ”The Right to a Fair Online Hearing”, Human Rights Law Review, osa 22, 2022, s. 1–21; Leborne, J., ”La vidéojustice: la justice pénale à l’ère de la vidéo”, Cahiers Droit, Sciences & Technologies, 2021, s. 93–109; Funck, J. F., ”La vidéoconférence en matière pénale: approche critique, pratique et prospective”, Journal des Tribunaux, 2021, s. 257–264, erityisesti s. 264, jossa hän pohtii rikoslainkäytön tulevaisuutta pandemian jälkeen ja toteaa seuraavaa: ”Dans un monde d’après, qu’il nous appartient de rendre meilleur, veillons à l’humanité de la justice” (”[Pandemian] jälkeisessä maailmassa, josta meidän on tehtävä parempi paikka, on varmistettava lainkäytön humaanisuus”).
47 FP ei ole esimerkiksi väittänyt, että hänet olisi vangittu Yhdistyneessä kuningaskunnassa ilman oikeutta matkustaa Bulgariaan tai että hänen terveydentilansa tai ikänsä estäisi häntä matkustamasta Bulgariaan.
