This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 62022CC0305
Opinion of Advocate General Richard de la Tour delivered on 13 June 2024.###
Julkisasiamies J. Richard de la Tour ratkaisuehdotus 13.6.2024.
Julkisasiamies J. Richard de la Tour ratkaisuehdotus 13.6.2024.
ECLI identifier: ECLI:EU:C:2024:508
- Date of document:
- 13/06/2024
- Form:
- Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus
- Advocate General:
- Richard de la Tour
Väliaikainen versio
JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JEAN RICHARD DE LA TOUR
13 päivänä kesäkuuta 2024 (1)
Asia C‑305/22
C.J.
Rikosoikeudellinen menettely
(Ennakkoratkaisupyyntö – Curtea de Apel Bucureşti (Bukarestin ylioikeus, Romania))
Ennakkoratkaisupyyntö – Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue – Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Puitepäätös 2002/584/YOS – Eurooppalainen pidätysmääräys – Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvarainen kieltäytymisperuste – Täytäntöönpanojäsenvaltion sitoumus panna täytäntöön etsitylle henkilölle määrätty vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus – Puitepäätös 2008/909/YOS – Rikosasioissa annettujen tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen niiden täytäntöönpanemiseksi eri jäsenvaltiossa – Pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio ei ole antanut suostumustaan – Pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeus panna rangaistus täytäntöön – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen velvollisuus panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön
I Johdanto
1. Nyt käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä on kyse siitä, miten on tulkittava eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(2) 4 artiklan 5 ja 6 alakohtaa sekä 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS(3) 4 artiklan 2 kohtaa, 22 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklaa.
2. Ennakkoratkaisupyyntö on esitetty kansallisessa menettelyssä, jossa Curtea de Apel Bucureştin (Bukarestin ylioikeus, Romania) on ratkaistava, ovatko Italiassa asuvalle C.J:lle määrättyä vankeusrangaistusta koskeva kansallinen täytäntöönpanomääräys ja C.J:stä annettu eurooppalainen pidätysmääräys päteviä. Italian oikeusviranomaiset ovat kieltäytyneet kyseisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyn harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen perusteella.(4) Italian oikeusviranomaiset ovat samalla antaneet ratkaisun, jolla ne ovat tunnustaneet tuomion ja määränneet C.J:lle määrätyn rangaistuksen täytäntöönpanosta, vaikka Romanian viranomaiset ovat ilmoittaneet vastustavansa sitä, että tuomio pantaisiin täytäntöön Italiassa.
3. Nyt käsiteltävä asia havainnollistaa ongelmaa, joka liittyy puitepäätöksen 2002/584 ja puitepäätöksen 2008/909 väliseen suhteeseen. Kyseiset puitepäätökset ovat kaksi keskeistä rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön välinettä.
4. Tässä ratkaisuehdotuksessa, jossa keskityn unionin tuomioistuimen pyynnöstä ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen, esitän, että oikeusviranomainen ei voi kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetulla harkinnanvaraisella kieltäytymisperusteella, jos langettava tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön noudattamatta puitepäätöksessä 2008/909 säädettyä menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä. Tässä tilanteessa pidätysmääräyksen antaneella jäsenvaltiolla(5) säilyy oikeus panna kyseinen rangaistus täytäntöön, ja täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on siis pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön luovuttamalla etsitty henkilö kyseiseen jäsenvaltioon.
II Pääasian tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
5. Curtea de Apel București antoi 27.6.2017 tuomion – jota Înalta Curte de Casație și Justiție (ylin yleinen tuomioistuin, Romania) muutti ja josta tuli lainvoimainen sen 10.11.2020 antamalla tuomiolla –, jolla C.J. tuomittiin lukuisista rikoksista lainvoimaisesti neljän vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen ja kolmen vuoden kieltoon käyttää tiettyjä oikeuksia (jäljempänä langettava tuomio).
6. Curtea de Apel București antoi 20.11.2020 C.J:lle määrättyä vankeusrangaistusta koskevan täytäntöönpanomääräyksen. Kyseinen tuomioistuin antoi 25.11.2020 C.J:tä koskevan eurooppalaisen pidätysmääräyksen.
7. Ministero della Giustizia (Italian oikeusministeriö) ilmoitti 31.12.2020 Curtea de Apel Bucureștille, että C.J. oli otettu kiinni, ja pyysi sitä lähettämään eurooppalaisen pidätysmääräyksen italiankielisenä. Sille toimitettiin tällainen eurooppalainen pidätysmääräys.
8. Italian oikeusviranomaisten pyynnöstä Curtea de Apel București toimitti niille langettavan tuomion 14.1.2021. Samalla Curtea de Apel București ilmoitti, ettei se hyväksy sitä, että Italian oikeusviranomaiset tunnustaisivat tuomion, jotta rangaistus voitaisiin panna täytäntöön Italiassa.
9. Italian oikeusviranomaisten pyydettyä selvennystä Curtea de Apel București ilmoitti 20.1.2021, että jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydytään puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan perusteella, se ei suostu siihen, että Italian tasavalta samalla tunnustaa kyseisen tuomion ja ottaa rangaistuksen täytäntöön panemisen vastatakseen, ja että Curtea de Apel București pyytäisi myöhemmin tuomion tällaista tunnustamista ja täytäntöön panemisen vastattavaksi ottamista puitepäätöksen 2008/909 nojalla.
10. Tämän jälkeen Romanian viranomaiset pyysivät Italian oikeusviranomaisilta puitepäätöksen 2002/584 22 artiklan mukaisia tietoja siitä, olivatko ne tehneet päätöksen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta.
11. Corte d’appello di Roma (Rooman ylioikeus, Italia) antoi 6.5.2021 ratkaisun, jolla se kieltäytyi luovuttamasta C.J:tä, tunnusti langettavan tuomion ja määräsi kyseisen tuomion pantavaksi täytäntöön Italiassa. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että kun C.J. asuu laillisesti ja tosiasiallisesti Italiassa, ei ole syytä edellyttää, että C.J. suorittaa tuomionsa Romaniassa, kun rangaistuksen täytäntöönpano Italiassa vastaa paremmin tavoitetta helpottaa hänen sopeutumistaan uudelleen yhteiskuntaan. Kyseinen tuomioistuin katsoi, että kun rangaistuksesta vähennetään C.J:n jo suorittamat osat, rangaistuksesta on jäljellä yhteensä kolme vuotta, kuusi kuukautta ja 21 päivää.
12. Corte d’appello di Roman ratkaisu annettiin 20.5.2021 tiedoksi Curtea de Apel Bucureștille. Tämän jälkeen Romanian viranomaisille toimitettiin Rooman syyttäjänviraston rangaistusten täytäntöönpano-osaston 11.6.2021 antama todistus, josta ilmenee, että C.J. on Italian lainsäädännön mukaisesti määrätty turvaamistoimenpiteenä kotiarestiin. Täytäntöönpanovaiheen osalta todistuksesta käy myös ilmi, että asiassa on annettu täytäntöönpanomääräys ehdollisesta turvaamistoimenpiteestä kotiarestina ja että jäljellä oleva rangaistus on 3 vuotta ja 11 kuukautta vankeutta ja rangaistuksen täytäntöönpanon alkamispäivä on 29.12.2020 ja rangaistuksen päättymispäivä on 28.11.2024.(6)
13. Romanian oikeusviranomaiset lähettivät 28.6.2021 kirjeen, jossa ne toistivat tämän ratkaisuehdotuksen 9 kohdassa esitetyn kantansa ja totesivat, että niin kauan kuin niille ei ilmoiteta siitä, että C.J:n vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpano vankeutena on alkanut, Romanian oikeusviranomaiset katsovat, että puitepäätöksen 2008/909 22 artiklan 1 kohdan nojalla niillä on edelleenkin oikeus panna 27.6.2017 annettu langettava tuomio täytäntöön. Kyseiset viranomaiset totesivat lisäksi, että kansallista vankeusrangaistuksen täytäntöönpanomääräystä ja kansainvälistä pidätysmääräystä ei ole kumottu ja ne ovat edelleen voimassa.
14. Curtea de Apel Bucureștin toisen rikosasioita käsittelevän jaoston täytäntöönpano-osasto ilmoitti 15.10.2021 ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle vastustavansa langettavan tuomion täytäntöönpanoa.
15. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että sen on ratkaistava, ovatko kansallinen vankeusrangaistuksen täytäntöönpanomääräys ja eurooppalainen pidätysmääräys päteviä, kun otetaan huomioon, että Romanian ja Italian oikeusviranomaisten välillä on tulkinnallista erimielisyyttä erityisesti siitä, millainen on puitepäätöksen 2002/584 suhde puitepäätökseen 2008/909. Tämä tarkoittaa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on ratkaistava, onko kyseinen Romanian viranomaisten antama kansallinen määräys kumottava, jos katsotaan, että Italian viranomaiset ovat panneet langettavan tuomion täytäntöön ja että sen täytäntöönpano on meneillään.
16. Näin ollen tulee esiin kysymys siitä, edellyttääkö tuomion tunnustaminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanomenettelyssä, jossa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen on kieltäytynyt pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan nojalla, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion suostumusta puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan nojalla, sekä kysymys siitä, voidaanko sitä, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio lähettää langettavan tuomion täytäntöönpanojäsenvaltiolle, pitää suostumuksena. Esiin tulee myös kysymys siitä, voiko tällainen menettely, jossa ei ole noudatettu puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 2 kohtaa eikä 25 artiklaa, vaikuttaa oikeudellisesti mahdollisuuteen panna rangaistus täytäntöön Romanian alueella. Lisäksi on ratkaistava, seuraako kyseisen puitepäätöksen 22 artiklan 1 kohdasta, että pidätysmääräyksen antaneella jäsenvaltiolla säilyy täysi oikeus panna täytäntöön sen alueella annettu tuomio niin kauan kuin sille ei ole ilmoitettu, että rikoksesta tuomitun henkilön vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpano vankeutena on alkanut.
17. Tässä tilanteessa Curtea de Apel Bucureşti on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko puitepäätöksen 2008/909 25 artiklaa tulkittava siten, että jos eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vastaava tuomioistuin haluaa soveltaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa tunnustaakseen langettavan tuomion, sen on pyydettävä, että sille toimitetaan tuomio ja puitepäätöksessä 2008/909 tarkoitettu todistus, minkä lisäksi sen on hankittava tuomion antaneen valtion suostumus puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti?
2) Onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa, luettuna yhdessä puitepäätöksen 2008/909 25 artiklan ja 4 artiklan 2 kohdan kanssa, tulkittava siten, että vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen ja langettavan tuomion tunnustaminen ilman, että tuomittu henkilö tosiasiallisesti vangittaisiin ja rangaistus pantaisiin näin tosiasiallisesti täytäntöön, myönnetyn armahduksen ja siihen perustuvan täytäntöönpanon lykkäämisen vuoksi täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti ja ilman tunnustamismenettelyssä hankittua tuomion antaneen valtion suostumusta, johtaa siihen, että tuomion antanut valtio menettää oikeutensa panna rangaistus täytäntöön puitepäätöksen 2008/909 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti?
3) Onko puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa tulkittava siten, että tuomio, jolla henkilölle määrätään vapausrangaistus ja jonka perusteella hänestä on annettu eurooppalainen pidätysmääräys, jonka täytäntöönpanosta on kieltäydytty kyseisen puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdan nojalla, ja joka on tunnustettu mutta jota ei ole myönnetyn armahduksen johdosta pantu tosiasiallisesti täytäntöön vangitsemalla tuomittu henkilö, vaan rangaistuksen täytäntöönpanoa on lykätty täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti ja ilman tunnustamismenettelyssä hankittua tuomion antaneen valtion suostumusta, menettää täytäntöönpanokelpoisuutensa?
4) Onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa tulkittava siten, että päätös, jolla on kieltäydytty panemasta täytäntöön vapausrangaistuksen täytäntöönpanoa varten annettua eurooppalaista pidätysmääräystä ja jolla langettava tuomio tunnustetaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetulla tavalla, kun tuomiota ei ole myönnetyn armahduksen johdosta pantu tosiasiallisesti täytäntöön vangitsemalla tuomittu henkilö, vaan rangaistuksen täytäntöönpanoa on lykätty täytäntöönpanovaltion (Euroopan unionin jäsenvaltion) lainsäädännön mukaisesti ja ilman tunnustamismenettelyssä hankittua tuomion antaneen valtion suostumusta, on katsottava ’samasta teosta’ ’kolmannessa maassa’ annetuksi ratkaisuksi?
5) Mikäli neljänteen kysymykseen vastataan myöntävästi: Onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 5 alakohtaa tulkittava siten, että päätös, jolla on kieltäydytty panemasta täytäntöön vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa varten annettua eurooppalaista pidätysmääräystä ja jolla langettava tuomio tunnustetaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja rangaistuksen täytäntöönpanoa lykätään täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti, on päätös, jonka osalta voidaan todeta, että hän ’suorittaa sitä parhaillaan’, kun tuomitun valvontaa ei ole vielä aloitettu?”
18. C.J., Romanian, Tšekin ja Alankomaiden hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Samat asianosaiset ja osapuolet C.J:tä lukuun ottamatta samoin kuin Ranskan hallitus ovat osallistuneet 13.3.2024 pidettyyn istuntoon, jossa ne ovat muun muassa vastanneet unionin tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin.
III Asian tarkastelu
A Alustavat huomautukset
19. C.J. on todennut kirjallisissa huomautuksissaan, että Tribunale di sorveglianza di Roma (Rooman valvontatuomioistuin, Italia) on 7.2.2023 määrännyt, että rangaistuksen jäljellä oleva osa on suoritettava valvontarangaistuksena. Unionin tuomioistuin on näin ollen tiedustellut ennakkoratkaisua pyytäneeltä tuomioistuimelta, vaikuttaako tämä tieto sen ennakkoratkaisukysymyksiin.
20. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on vastannut 22.11.2023, ettei se voi vahvistaa kyseistä tietoa, koska Italian oikeusviranomaiset eivät ole toimittaneet sille C.J:tä koskevia asiakirjoja vuoden 2021 jälkeen. Kyseinen tuomioistuin on lisäksi todennut, että jos menettelyn etenemistä Italiassa koskevat tiedot osoittautuvat todeksi, vastauksesta ensimmäiseen neljään ennakkoratkaisukysymykseen on edelleenkin hyötyä. Kyseisen tuomioistuimen mukaan ainoastaan viidennen kysymyksen voidaan tässä tilanteessa katsoa menettäneen merkityksensä.
21. Edellä esitetyn perusteella katson, että jäljempänä tässä ratkaisuehdotuksessa on pitäydyttävä tosiseikoissa, jotka ilmenevät ennakkoratkaisupyynnöstä,(7) eli kyse on tilanteesta, jossa C.J:lle määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpano Italiassa perustuu kyseistä rangaistusta koskevaan kansalliseen täytäntöönpanomääräykseen ehdollisesta turvaamistoimenpiteestä kotiarestina, kunnes Italian oikeusviranomaiset määräävät vankeudelle vaihtoehtoisesta toimenpiteestä.
B Ensimmäinen, toinen ja kolmas ennakkoratkaisukysymys
22. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ennakkoratkaisukysymyksellään, joita ehdotan tarkasteltavan yhdessä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta lähinnä ratkaisemaan, onko puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 2 ja 5 kohtaa, 8 artiklan 1 kohtaa, 22 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklaa tulkittava siten, että oikeusviranomainen voi pätevästi kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, vetoamalla ensimmäisessä edellä mainitussa säännöksessä säädettyyn harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen, kun langettava tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön noudattamatta puitepäätöksessä 2008/909 säädettyä menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä. Kyseinen tuomioistuin tiedustelee lisäksi, onko pidätysmääräyksen antaneella jäsenvaltiolla tässä tilanteessa edelleenkin oikeus panna rangaistus täytäntöön ja onko täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön luovuttamalla etsitty henkilö pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon.
23. Vastauksena näihin kysymyksiin on esitetty kaksi täysin vastakkaista näkemystä. Alankomaiden hallitus väittää, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitettua harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta voidaan soveltaa soveltamatta samalla puitepäätöksessä 2008/909 vahvistettuja oikeussääntöjä, kun taas muut tähän menettelyyn osallistuneet asianosaiset ja osapuolet puoltavat päinvastaista tulkintaa. Olen itse vakuuttunut jälkimmäisestä tulkinnasta.
24. On palautettava mieleen, että puitepäätöksellä 2002/584 pyritään helpottamaan ja nopeuttamaan oikeudellista yhteistyötä ottamalla käyttöön yksinkertaistettu ja tehokas järjestelmä rikoslain rikkomisesta tuomittujen tai epäiltyjen henkilöiden luovuttamiseksi, jotta voitaisiin myötävaikuttaa sellaisen unionille asetetun tavoitteen toteutumiseen, jonka mukaan siitä tulee vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, sen vankan luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä.(8)
25. Puitepäätöksen soveltamisalalla vastavuoroisen tunnustamisen periaate on, kuten etenkin kyseisen puitepäätöksen johdanto‑osan kuudennesta perustelukappaleesta ilmenee, rikosasioiden oikeudellisen yhteistyön kulmakivi, ja se ilmaistaan mainitun puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa, jossa vahvistetaan sääntö, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen perusteella ja tämän saman puitepäätöksen säännösten mukaisesti.(9)
26. Tästä seuraa yhtäältä, että täytäntöönpanosta vastaavat oikeusviranomaiset voivat kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta vain syistä, jotka perustuvat puitepäätökseen 2002/584, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut. Toisaalta eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpano on pääsääntö, ja siitä kieltäytyminen katsotaan poikkeukseksi, jota on tulkittava suppeasti.(10)
27. Kyseisen puitepäätöksen 3 artiklassa ilmoitetaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen ehdottomat kieltäytymisperusteet ja puitepäätöksen 4 ja 4 a artiklassa sen harkinnanvaraiset kieltäytymisperusteet.(11)
28. Vaikka puitepäätöksen 2002/584 systematiikan taustalla onkin vastavuoroisen tunnustamisen periaate, tämä tunnustaminen ei siis kuitenkaan merkitse ehdotonta velvollisuutta panna annettu pidätysmääräys täytäntöön.(12) Puitepäätöksessä 2002/584 jätetään jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus päättää erityistilanteissa, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus on pantava täytäntöön täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion alueella.(13)
29. Siltä osin kuin kyse on puitepäätöksen 2002/584 4 artiklassa luetelluista eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista, unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että jäsenvaltioilla on harkintavaltaa saattaessaan puitepäätöstä osaksi kansallista oikeuttaan. Jäsenvaltiot voivat siis vapaasti saattaa tai jättää saattamatta näitä perusteita osaksi kansallista oikeuttaan. Ne voivat myös päättää rajoittaa tilanteita, joissa täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, helpottaen näin etsittyjen henkilöiden luovuttamista sen vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti, josta puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 2 kohdassa säädetään.(14)
30. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista muistutan, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa todetaan, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, jos kyseinen pidätysmääräys on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, kun etsitty henkilö oleskelee täytäntöönpanojäsenvaltiossa, on sen kansalainen tai asuu siellä vakinaisesti ja kyseinen valtio sitoutuu panemaan tämän rangaistuksen tai toimenpiteen itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.
31. Kyseisessä säännöksessä säädetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamiselle on siis asetettu kaksi edellytystä, jotka ovat yhtäältä se, että etsitty henkilö oleskelee täytäntöönpanojäsenvaltiossa, on sen kansalainen tai asuu siellä vakinaisesti, ja toisaalta se, että tämä valtio sitoutuu panemaan rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen, jonka osalta eurooppalainen pidätysmääräys on annettu, itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.(15)
32. Näistä edellytyksistä ensimmäisen osalta on todettava, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että etsitty henkilö ”asuu vakinaisesti” täytäntöönpanojäsenvaltiossa, kun hän on asettunut sinne tosiasiallisesti asumaan, ja hän ”oleskelee” siellä, kun hän on jonkin aikaa tässä jäsenvaltiossa pysyvästi oleskeltuaan luonut tähän jäsenvaltioon siteitä, jotka vastaavat vakinaisen asumisen perusteella syntyviä siteitä.(16)
33. Näistä edellytyksistä toisen osalta puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan sanamuodosta ilmenee, että eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen edellyttää täytäntöönpanojäsenvaltion todellista sitoumusta panna täytäntöön etsitylle henkilölle määrätty vapausrangaistus.(17) Näin ollen pelkästään sen seikan, että kyseinen valtio ilmoittaa olevansa ”valmis” panemaan kyseisen rangaistuksen täytäntöön, ei voida katsoa olevan omiaan oikeuttamaan tällaista kieltäytymistä. Tästä seuraa, että ennen kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydytään, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on aina varmistuttava siitä, että rangaistus on todella mahdollista panna täytäntöön sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.(18)
34. On siis taattava, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen mahdollisuutta kieltäytyä eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta käytetään ainoastaan, mikäli etsitylle henkilölle määrätyn rangaistuksen tehokas täytäntöönpano taataan täytäntöönpanojäsenvaltiossa ja päädytään siis ratkaisuun, joka on puitepäätöksellä 2002/584 tavoitellun päämäärän mukainen.(19)
35. Kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen toteaa, että kumpikin edellä mainitsemani edellytys täyttyy, sen on vielä arvioitava, onko olemassa oikeutettu intressi, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella. Kyseisen arvioinnin avulla tämä viranomainen voi ottaa huomioon puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdalla tavoitellun päämäärän, jona on vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan parantaa etsityn henkilön mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan hänelle tuomitun rangaistuksen päättyessä.(20) Täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on siis oltava harkintavaltaa, joka on tarpeen, jotta se voi päättää, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydyttävä yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskevan päämäärän kannalta vai ei.(21)
36. Kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen arvioi, onko olemassa oikeutettu intressi, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus tai turvaamistoimenpide pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella, sen on arvioitava kokonaisvaltaisesti kaikkia etsityn henkilön tilanteelle ominaisia konkreettisia seikkoja, jotka voivat osoittaa, onko tämän henkilön ja täytäntöönpanojäsenvaltion välillä siteitä, joiden perusteella voidaan todeta, että kyseinen henkilö on riittävän kotoutunut tähän valtioon ja että hänelle pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpano täytäntöönpanojäsenvaltiossa helpottaa näin ollen kyseisen 4 artiklan 6 alakohdalla tavoitellun yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskevan päämäärän toteutumista.(22)
37. Unionin tuomioistuin on todennut, että tässä yhteydessä on otettava huomioon puitepäätös 2008/909. Erityisesti on huomautettava, että kyseisen puitepäätöksen johdanto‑osan yhdeksännessä perustelukappaleessa esitetään esimerkkiluettelo seikoista, joiden avulla oikeusviranomainen voi varmistua siitä, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanojäsenvaltiossa helpottaa tuomitun henkilön yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskevan päämäärän toteutumista. Näihin seikkoihin kuuluvat lähinnä tuomitun yhteys täytäntöönpanojäsenvaltioon sekä se, että täytäntöönpanojäsenvaltio on hänen perhe‑elämänsä ja etujensa keskus, kun otetaan huomioon etenkin hänen perhe‑, kieli‑ ja kulttuurisiteensä sekä sosiaaliset ja taloudelliset siteensä mainittuun valtioon.(23)
38. Puitepäätöksen 2002/584 soveltaminen voi siis vaikuttaa puitepäätöksen 2008/909 soveltamiseen ja päinvastoin. Unionin tuomioistuin on tuonut tämän vuorovaikutuksen esiin toteamalla, että koska puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdalla tavoiteltu päämäärä on sama kuin mainitussa yhdeksännessä perustelukappaleessa mainittu päämäärä, johon pyritään puitepäätöksen 2008/909 25 artiklalla, jossa viitataan kyseisessä 4 artiklan 6 alakohdassa säädettyyn harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen, myös mainituilla seikoilla on merkitystä siinä kokonaisarvioinnissa, joka täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä tätä perustetta soveltaessaan.(24)
39. Puitepäätöksen 2002/584 ja puitepäätöksen 2008/909 välinen vuorovaikutus ei kuitenkaan rajoitu sen arvioimiseen, onko olemassa oikeutettu intressi, joka on perusteena sille, että pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa määrätty rangaistus tai turvaamistoimenpide pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella. Puitepäätöksen 2008/909 25 artiklassa säädetään nimittäin paljon yleisemmin kyseisen puitepäätöksen soveltamisesta rangaistusten täytäntöönpanoon silloin, kun jäsenvaltio päättää soveltaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädettyä harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta.
40. Siten puitepäätöksen 2008/909 25 artiklassa säädetään, että ”tämän puitepäätöksen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin, sikäli kuin ne ovat puitepäätöksen [2002/584] säännösten mukaisia, rangaistusten täytäntöönpanoon tapauksissa, joissa jäsenvaltio sitoutuu panemaan rangaistuksen täytäntöön mainitun puitepäätöksen 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti tai tapauksissa, joissa se on mainitun puitepäätöksen 5 artiklan 3 kohdan nojalla asettanut ehdon, että henkilö on rankaisemattomuuden välttämiseksi palautettava asianomaiseen jäsenvaltioon suorittamaan rangaistus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta puitepäätöksen [2002/584] soveltamista”.
41. Mielestäni puitepäätöksen 2008/909 25 artiklassa säädetyn perusteella se, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi soveltaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädettyä harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta, edellyttää, että kyseinen viranomainen noudattaa puitepäätöksessä 2008/909 säädettyä menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä, joita sovelletaan rikosasiassa annetun tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon muussa kuin tuomion antaneessa jäsenvaltiossa.(25) Useat seikat tukevat tätä tulkintaa.
42. Ensinnäkin on syytä lainata puitepäätöksen 2008/909 johdanto-osan 12 perustelukappaletta, jossa todetaan, että ”puitepäätöstä olisi tarvittavin muutoksin sovellettava myös – – puitepäätöksen [2002/584] 4 artiklan 6 [ala]kohdan ja 5 artiklan 3 [ala]kohdan mukaisissa tapauksissa. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että täytäntöön paneva valtio voi todentaa tämän puitepäätöksen 9 artiklassa säädettyjen kieltäytymisperusteiden olemassaolon, mukaan lukien kaksoisrangaistavuuden tarkistaminen, sikäli kuin täytäntöönpanovaltio on antanut tämän puitepäätöksen 7 artiklan 4 kohdan mukaisen ilmoituksen[,] tuomion tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytyksenä sen tarkastelemiseksi, luovutetaanko henkilö vai pannaanko rangaistus täytäntöön puitepäätöksen [2002/584] 4 artiklan 6 [ala]kohdan mukaisissa tapauksissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta viimeksi mainitun puitepäätöksen soveltamista”. Vaikka unionin lainsäätäjä korostaa esimerkissään sitä, että täytäntöönpanojäsenvaltio voi tarkistaa, onko olemassa puitepäätöksen 2008/909 9 artiklassa säädettyjä perusteita kieltäytyä tuomion tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta, tämä ei mielestäni suinkaan sulje pois mahdollisuutta tarkistaa muiden edellytysten täyttymistä.
43. Se, että puitepäätöksessä 2002/584 ja puitepäätöksessä 2008/909 säädetyillä menettelyillä on yhteys ensin mainitun puitepäätöksen 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamisalalla, ilmenee myös puitepäätöksen 2008/909 liitteessä I olevan todistusmallin f kohdasta. Kyseinen todistus lähetetään tuomion mukana tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten, ja siinä on viitattava kyseiseen kieltäytymisperusteeseen tilanteissa, joissa siihen vedotaan. Näin ollen eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäytyminen mainitulla perusteella edellyttää, että tuomion antanut jäsenvaltio toimittaa tuomion ja kyseisen todistuksen täytäntöönpanojäsenvaltiolle kyseisessä puitepäätöksessä vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.
44. Toiseksi minusta näyttää siltä, että edellytys siitä, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on aina varmistettava, että vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus on todella mahdollista panna täytäntöön sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ennen kuin se kieltäytyy eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyllä perusteella, kattaa myös ne täytäntöönpanojäsenvaltion lainsäädäntöön kuuluvat säännökset, joilla puitepäätös 2008/909 saatetaan osaksi sen kansallista lainsäädäntöä.(26) Näin ollen täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on – puitepäätöksen 2008/909 25 artiklassa säädettyyn nähden johdonmukaisesti ja voidakseen varmistaa, että tällainen rangaistus pannaan tosiasiallisesti täytäntöön – noudatettava kyseisessä puitepäätöksessä säädettyä menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä, joita sovelletaan tuomion antaneessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon.
45. Kuten Romanian hallitus totesi perustellusti istunnossa, on kolmanneksi niin, että ei ole mitään syytä ajatella, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena olisi ollut säätää rikosasioissa annettujen tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon osalta kahdesta erillisestä oikeudellisesta järjestelmästä sen mukaan, onko asiassa annettu eurooppalaista pidätysmääräystä vai ei.
46. Neljänneksi 11.3.2020 annetusta tuomiosta SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Tae palauttamisesta täytäntöönpanovaltioon)(27) ilmenee, että kun täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen aikoo luovuttaa etsityn henkilön eurooppalaisen pidätysmääräyksen nojalla syytetoimenpiteitä varten ja asettaa puitepäätöksen 2002/584 5 artiklan 3 alakohdan nojalla luovuttamisen edellytykseksi sen, että kyseinen henkilö palautetaan täytäntöönpanojäsenvaltioon suorittamaan rangaistus, joka hänelle määrätään pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa, kyseisen rangaistuksen täytäntöönpanoon täytäntöönpanojäsenvaltiossa sovelletaan puitepäätöstä 2008/909.(28) Minusta saman on pädettävä analogisesti tilanteessa, jossa sovelletaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädettyä harkinnanvaraista kieltäytymisperustetta.
47. Näistä seikoista seuraa, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamiseksi etsitylle henkilölle määrätty rangaistus on tunnustettava ja pantava täytäntöön puitepäätöksessä 2008/909 säädetyn menettelyn ja siinä säädettyjen edellytysten mukaisesti.
48. Näin ollen mielestäni ei voida katsoa, että etsitylle henkilölle määrätty rangaistus on tosiasiallisesti pantu täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltiossa, kun kyseinen jäsenvaltio ei ole noudattanut kyseistä menettelyä ja kyseisiä edellytyksiä. Jotta täytäntöönpanojäsenvaltio voi sitoutua panemaan täytäntöön etsitylle henkilölle määrätyn vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen – missä yhteydessä sen on varmistuttava siitä, että rangaistus on todella mahdollista panna täytäntöön sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti –(29) ja välttää siis sen, että syntyisi vaara etsityn henkilön rankaisemattomuudesta, kuten puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa edellytetään, täytäntöönpanojäsenvaltion on siis voitava jatkaa kyseisen rangaistuksen täytäntöönpanoa puitepäätöksessä 2008/909 säädettyjen sääntöjen mukaisesti.
49. Seuraavaksi on syytä selventää, mistä säännöistä on kyse.
50. Muistutan tässä yhteydessä, että keskinäisen luottamuksen periaate ja vastavuoroisen tunnustamisen periaate konkretisoituvat rikosoikeuden alalla puitepäätöksessä 2008/909 puitepäätöksen 2002/584 tavoin. Puitepäätöksellä 2008/909 kehitetään oikeudellista yhteistyötä rikostuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon alalla, kun yksityishenkilöille on määrätty vankeusrangaistus tai vapauden menetyksen sisältävä toimenpide toisessa jäsenvaltiossa, heidän sosiaalisen kuntoutuksensa helpottamiseksi.(30)
51. Puitepäätöksen 2008/909 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kyseisen puitepäätöksen tarkoituksena on vahvistaa säännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltion on tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen helpottamiseksi tunnustettava toisen jäsenvaltion tuomioistuimen antama tuomio ja pantava rangaistus täytäntöön.
52. Puitepäätöksen 2008/909 8 artiklassa säädetään tätä varten, että täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on lähtökohtaisesti velvollinen hyväksymään puitepäätöksen 4 ja 5 artiklan mukaisesti lähetetyn pyynnön, joka koskee toisessa jäsenvaltiossa annetun tuomion tunnustamista ja tässä tuomiossa määrätyn vankeusrangaistuksen tai vapauden menetyksen sisältävän toimenpiteen täytäntöönpanemista. Mainittu viranomainen voi lähtökohtaisesti kieltäytyä hyväksymästä tällaista pyyntöä ainoastaan vetoamalla puitepäätöksen 9 artiklassa tyhjentävästi lueteltuihin perusteisiin kieltäytyä tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta.(31)
53. Puitepäätöksen 2008/909 8 artiklan 2–4 kohdassa asetetaan lisäksi täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle tuomion antaneessa jäsenvaltiossa määrätyn rangaistuksen mukauttamista koskevat tiukat edellytykset, jotka ovat ainoat poikkeukset kyseisen viranomaisen kyseisen puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohtaan perustuvasta lähtökohtaisesta velvollisuudesta tunnustaa sille lähetetty tuomio ja toteuttaa viipymättä kaikki tarvittavat toimenpiteet sellaisen rangaistuksen täytäntöön panemiseksi, jonka kesto ja luonne vastaavat tuomion antaneessa jäsenvaltiossa annetussa tuomiossa määrättyjä.(32)
54. Puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tuomion antanut jäsenvaltio – joka yleensä ryhtyy toimiin rikosasiassa kyseisen jäsenvaltion alueella annetun tuomion tunnustamiseksi ja täytäntöön panemiseksi toisessa jäsenvaltiossa – voi lähettää kyseiseen toiseen jäsenvaltioon tällaisen tuomion ja todistuksen, jonka vakiomalli esitetään puitepäätöksen liitteessä I.
55. Puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”tuomio ja todistus voidaan lähettää, jos tuomion antaneen valtion toimivaltainen viranomainen, tarvittaessa tuomion antaneen valtion ja täytäntöönpanovaltion toimivaltaisten viranomaisten välisten neuvottelujen jälkeen, on vakuuttunut siitä, että rangaistuksen täytäntöönpano täytäntöönpanovaltiossa edistäisi tuomitun sosiaalista kuntoutusta”.
56. Lisäksi puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 5 kohdassa säädetään, että ”täytäntöönpanovaltio voi omasta aloitteestaan pyytää tuomion antanutta valtiota lähettämään tuomion ja todistuksen. – – Tämän kohdan nojalla tehdyt pyynnöt eivät velvoita tuomion antanutta valtiota lähettämään tuomiota ja todistusta”.
57. Puitepäätöksen 5 artiklassa puolestaan kuvataan, millaisessa menettelyssä tuomio ja todistus lähetetään.
58. Katson näiden säännösten perusteella yhtäältä, että tuomion tunnustaminen ja rangaistuksen täytäntöönpano edellyttävät, että tuomion antanut jäsenvaltio lähettää tuomion ja puitepäätöksessä 2008/909 tarkoitetun todistuksen, sillä kyseisten asiakirjojen toimittaminen on yksi tapa ilmaista tuomion antaneen jäsenvaltion suostumus siihen, että täytäntöönpanojäsenvaltio ottaa rangaistuksen täytäntöönpanon vastatakseen. Tuomion tunnustaminen ja rangaistuksen täytäntöönpano perustuvat siis todistuksessa esitettyihin tietoihin. Tuomion antanut jäsenvaltio voi lisäksi vetää kyseisen todistuksen pois puitepäätöksen 13 artiklassa säädetyin edellytyksin(33) muun muassa, jos se ei hyväksy sitä, miten rangaistusta on tarkoitus mukauttaa.
59. Toisaalta tuomion antaneella jäsenvaltiolla ei ole velvollisuutta lähettää kyseisiä asiakirjoja.(34) Jos se lähettää tuomion ja todistuksen, se antaa suostumukseensa siihen, että kyseinen rangaistus pannaan täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Tästä seuraa, että jos jäsenvaltio ei ole lähettänyt tuomiota ja puitepäätöksessä tarkoitettua todistusta, täytäntöönpanojäsenvaltiolla ei ole toimivaltaa panna alueellaan täytäntöön tuomion antaneessa jäsenvaltiossa määrättyä rangaistusta, koska viimeksi mainittu jäsenvaltio ei ole antanut suostumustaan rangaistuksen täytäntöönpanoon. Toisin ei voida katsoa, kun jäsenvaltio vetoaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädettyyn harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen.
60. Näin ollen täytäntöönpanojäsenvaltio voi ottaa rangaistuksen täytäntöönpanon vastatakseen ainoastaan puitepäätöksessä 2008/909 säädettyjen sääntöjen mukaisesti, ja kyseisissä säännöissä edellytetään, että täytäntöönpanojäsenvaltio tekee tiiviisti ja aktiivisesti yhteistyötä tuomion antaneen jäsenvaltion kanssa,(35) ja erityisesti, että viimeksi mainittu jäsenvaltio hyväksyy rangaistuksen täytäntöön panemisen täytäntöönpanojäsenvaltiossa. Se, että tuomion antanut jäsenvaltio lähettää tuomion täytäntöönpanojäsenvaltiolle eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon liittyvässä menettelyssä, ei täytä tätä edellytystä, kun kyseisen tuomion kanssa ei lähetetä puitepäätöksessä tarkoitettua todistusta ja kun ensin mainittu jäsenvaltio lisäksi ilmoittaa yksiselitteisesti vastustavansa sitä, että rangaistus pantaisiin täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltiossa, kuten tässä asiassa on tapahtunut.
61. Puitepäätöksessä 2008/909 säädetyn menettelyn soveltaminen on siis omiaan vahvistamaan pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion ja täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten keskinäistä luottamusta, sillä se edellyttää vilpittömän yhteistyön periaatetta ilmentävää viranomaisten kuulemista ennen päätöksentekoa. Jos tuomion antanut jäsenvaltio kieltäytyy rangaistuksen täytäntöönpanon siirtämisestä, täytäntöönpanojäsenvaltio ei voi yksipuolisesti ottaa itselleen toimivaltaa panna kyseinen rangaistus täytäntöön eikä vedota puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädettyyn harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen.
62. Toisin kuin Alankomaiden hallitus on väittänyt tässä menettelyssä, katson, että tarve hankkia tuomion antaneen jäsenvaltion suostumus ei ole omiaan heikentämään puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyn harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen tehokasta vaikutusta. Tämä vaatimus tekee nimittäin täytäntöönpanosta kieltäytymisestä kyseisen säännöksen nojalla ainoastaan ehdollista, eikä voida katsoa, että kyseistä alakohtaa ei voida soveltaa. Tässä vaiheessa ei voida olettaa, että tuomion antanut jäsenvaltio kieltäytyy lähettämästä tuomiota ja todistusta. Kyseinen jäsenvaltio voi nimittäin olla täytäntöönpanojäsenvaltion tavoin vakuuttunut siitä, että rangaistuksen paneminen täytäntöön täytäntöönpanojäsenvaltion alueella edistää tavoitetta helpottaa tuomitun sopeutumista uudelleen yhteiskuntaan.
63. Lisäksi on todettava, että unionin tuomioistuin on kylläkin todennut puitepäätöksen 2008/909 25 artiklan perusteella, ettei yhdelläkään kyseisen puitepäätöksen säännöksellä voida vaikuttaa puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa vahvistetun harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen ulottuvuuteen tai sen soveltamistapoihin.(36) Tämä ei kuitenkaan voi merkitä, että rikosasioissa annettujen tuomioiden tunnustamisen ja täytäntöönpanon edellytyksiä ei sovelleta kyseisen harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltamisen yhteydessä, vaan pikemminkin on katsottava, että kyseisiä edellytyksiä sovelletaan vain sikäli kuin ne ovat mainitun puitepäätöksen säännösten mukaisia.(37) Unionin lainsäätäjä on tuonut näin esiin sen, ettei sen tarkoituksena ole heikentää kyseisen puitepäätöksen tavoitetta, jona on niiden henkilöiden luovuttaminen, joista on annettu eurooppalainen pidätysmääräys.
64. Minusta vaatimus, jonka mukaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetun harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen soveltaminen edellyttää tuomion antaneen jäsenvaltion suostumusta, ei suinkaan ole ristiriidassa kyseisen puitepäätöksen säännösten kanssa. Päinvastoin katson, että siltä osin kuin tällaisella edellytyksellä rajoitetaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen mahdollisuutta kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, se vain osaltaan vahvistaa kyseisellä puitepäätöksellä vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen hyväksi perustettuja luovuttamisjärjestelyjä.(38) On erityisesti niin, että kyseisen kieltäytymisperusteen soveltaminen edellyttää edelleenkin ennen kaikkea sitä, että etsitylle henkilölle määrätty vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus on mahdollista panna tosiasiallisesti täytäntöön kyseisessä jäsenvaltiossa.(39)
65. Lisäksi on todettava, että unionin tuomioistuin on kylläkin todennut, että unionin lainsäätäjän säätämällä puitepäätöksen 2002/584 ja puitepäätöksen 2008/909 välisellä suhteella on tarkoitus myötävaikuttaa kyseessä olevan henkilön sosiaalisen kuntoutuksen helpottamisen tavoitteen saavuttamiseen ja että tällainen kuntoutus on paitsi tuomitun henkilön edun mukaista myös yleisesti Euroopan unionin edun mukaista.(40) Unionin tuomioistuin on kuitenkin myös katsonut, että vaikka puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetyn harkinnanvaraisen kieltäytymisperusteen tavoitteena on etenkin mahdollistaa, että erityistä painoa annetaan mahdollisuudelle parantaa etsityn henkilön mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan hänen suoritettuaan rangaistuksensa, tällainen tavoite ei tärkeydestään huolimatta voi olla esteenä sille, että jäsenvaltiot rajoittavat mainitun puitepäätöksen täytäntöönpanossa tämän päätöksen 1 artiklan 2 kohdassa säädetyn keskeisen säännön mukaisesti tilanteita, joissa on mahdollista kieltäytyä luovuttamasta henkilöä, joka kuuluu kyseisen 4 artiklan 6 alakohdan soveltamisalaan.(41)
66. Edellä esitetystä ilmenee, että tavoite parantaa etsityn henkilön mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan hänen suoritettuaan rangaistuksensa ei ole ehdoton eikä sille voida antaa suurempaa painoarvoa kuin tavoitteelle ottaa käyttöön tehokkaat luovuttamisjärjestelyt jäsenvaltioiden välillä.
67. Kuten lisäksi Ranskan hallitus perustellusti totesi istunnossa, puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan mukaan sekä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion että täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on oltava vakuuttuneita siitä, että vastavuoroisen tunnustamisen menettely vastaa kyseessä olevassa tilanteessa tavoitetta edistää tuomitun sopeutumista uudelleen yhteiskuntaan. Tämä vaatimus yksimielisyydestä on siis suoraan ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että täytäntöönpanojäsenvaltio voisi puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan nojalla ratkaista yksin, onko rangaistus perusteltua panna täytäntöön sen alueella. Myös pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion on katsottava, että rangaistuksen täytäntöön paneminen täytäntöönpanojäsenvaltion alueella helpottaa tuomitun sopeutumista uudelleen yhteiskuntaan ja että tämä tavoite on tärkeämpi kuin tavoite panna rangaistus täytäntöön pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa. Toisenlaisella tulkinnalla perustettaisiin puitepäätöksen 2008/909 25 artiklassa säädetyn vastaisesti kaksi rikosasioissa annettujen tuomioiden vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmää. Tällöin tilanteessa, jossa ei ole annettu eurooppalaista pidätysmääräystä, kahden jäsenvaltion olisi oltava vakuuttuneita siitä, että saavutetaan tavoite edistää tuomitun sopeutumista uudelleen yhteiskuntaan, kun taas tilanteessa, jossa on kyse eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöön panemisesta, täytäntöönpanojäsenvaltio voisi arvioida tätä seikkaa yksin. En usko, että unionin lainsäätäjän tarkoituksena on ollut säätää tällä tavalla kahdesta järjestelmästä, kuten edellä totesin.
68. Katson niin ikään, että tavoite parantaa tuomitun mahdollisuuksia sopeutua uudelleen yhteiskuntaan ei voi merkitä, etteikö jäsenvaltiolla, jossa rangaistus on määrätty, edelleenkin olisi mahdollinen oikeutettu intressi siihen, että kyseinen rangaistus pannaan täytäntöön sen alueella. Kun nimittäin otetaan huomioon rangaistuksen erilaiset tehtävät yhteiskunnassa, kullekin jäsenvaltiolle ominaiset kriminaalipoliittiset näkökohdat voivat johtaa siihen, että tuomion antanut jäsenvaltio toivoo, että määrätty rangaistus pannaan täytäntöön sen alueella, vaikka etsityn henkilön yhteiskuntaan uudelleen sopeutumista koskevat näkökohdat voisivatkin puhua tätä vastaan.(42) Tässä yhteydessä esimerkkinä voidaan mainita terrorismirikoksista määrätyt rangaistukset.
69. Kun jäsenvaltio päättää antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, mielestäni kyseinen jäsenvaltio toivoo, että etsitty henkilö luovutetaan sille, jotta se voi panna rangaistuksen täytäntöön omalla alueellaan. Jos kyseisen jäsenvaltion ensisijaisena tarkoituksena olisi, että rangaistus voidaan panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, se olisi soveltanut puitepäätöksen 2008/909 mukaista rikosasioissa annettujen tuomioiden tunnustamis- ja täytäntöönpanomekanismia.
70. Tällaisessa tilanteessa, jossa on kyse tuomion antaneessa jäsenvaltiossa annetun rikostuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevasta pyynnöstä, menettelyn tarkoitus on se, että asianomainen henkilö pysyy täytäntöönpanojäsenvaltiossa suorittaakseen rangaistuksensa siellä, eikä suinkaan se, että hänet luovutetaan tuomion antaneeseen jäsenvaltioon.(43)
71. Siinä tapauksessa, että tuomion antanut jäsenvaltio päättää antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen sen sijaan, että se soveltaisi puitepäätöksessä 2008/909 säädettyä siirtomekanismia, vastavuoroisen tunnustamisen periaatteella on toisenlaisia seurauksia. Kyseisestä periaatteesta nimittäin seuraa tässä tilanteessa, että täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on pantava sen käsiteltäväksi saatettu eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön.
72. Hankkimalla tuomion antaneen jäsenvaltion suostumus voidaan kunnioittaa kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvaa vapautta valita, kumpaa rikosasioissa tehtävän oikeudellisen yhteistyön välinettä se käyttää. Kuten olen esittänyt edellä, kyseisellä jäsenvaltiolla ei ole velvollisuutta antaa puitepäätöksessä 2008/909 tarkoitettua todistusta. Kun kyseinen jäsenvaltio on sille kuuluvan toimivallan mukaisesti päättänyt, että se antaa ensisijaisesti eurooppalaisen pidätysmääräyksen, tätä valintaa on kunnioitettava. Ei siis voida olettaa, että kyseinen jäsenvaltio olisi valmis luopumaan rangaistuksen täytäntöönpanosta alueellaan, jos pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydytään. Eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen on päinvastoin osoitus siitä, että jäsenvaltion tarkoituksena on, että rangaistus pannaan täytäntöön sen alueella.
73. Alankomaiden hallituksen kanta, jonka mukaan puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan soveltaminen vastaisi langettavan tuomion tunnustamista, jolloin tuomion antaneen jäsenvaltion suostumusta ei tarvitsisi hankkia, johtaa seuraavaan paradoksiin: kyseisen kannan mukaan se, että oikeusviranomainen antaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, merkitsee, että kyseinen oikeusviranomainen hyväksyy sen, että rangaistus voidaan mahdollisesti panna täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, jolloin pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio siis luopuu omasta toimivallastaan panna kyseinen rangaistus täytäntöön. Eurooppalaisella pidätysmääräyksellä pyritään kuitenkin ennen kaikkea siihen, että etsitty henkilö luovutetaan pidätysmääräyksen antaneelle oikeusviranomaiselle. Toisin sanoen eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisen tarkoituksena ei ole siirtää toimivaltaa panna rangaistus täytäntöön toiselle jäsenvaltiolle.
74. Kun pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio haluaa säilyttää täytäntöönpanovaltansa, se ei loukkaa keskinäisen luottamuksen periaatetta. Täytäntöönpanojäsenvaltiolla on nimittäin lähtökohtaisesti velvollisuus noudattaa yhteistyöpyyntöä, jota eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaminen merkitsee. Kuten Ranskan hallitus totesi perustellusti istunnossa, edellä mainittu periaate ei voi olla tällaisessa tilanteessa perusteena sille, että toinen jäsenvaltio tunnustaa tuomioistuimen antaman tuomion ja panee sen täytäntöön, kun tuomion tunnustamista ja täytäntöön panemista ei ole pyydetty eikä sitä pidetä toivottavana.
75. Päinvastaisesta tulkinnasta seuraisi, että täytäntöönpanojäsenvaltio voisi ottaa toimivallan panna rangaistus täytäntöön, vaikka jäsenvaltio, jossa rangaistus on määrätty, ei ole luopunut tällaisen toimivaltansa käyttämisestä, kuten ilmenee siitä, että asiassa on annettu eurooppalainen pidätysmääräys kyseisen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Tämä olisi ristiriidassa keskinäisen luottamuksen periaatteen kanssa, josta seuraa tämän tyyppisessä tilanteessa ennen kaikkea, että täytäntöönpanojäsenvaltion on pantava eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön. Kuten komissio totesi istunnossa, kun otetaan huomioon, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa säädetään poikkeus luovuttamisesta pääsääntönä ja että siinä säädetty kieltäytymisperuste on harkinnanvarainen, kyseisessä alakohdassa ei säädetä tuomitun oikeudesta rangaistuksen siirtoon vaan ainoastaan tällaisesta mahdollisuudesta. Tätä mahdollisuutta voidaan käyttää ainoastaan tiettyjen edellytysten täyttyessä.
76. Puitepäätöksessä 2008/909 vahvistettuja oikeussääntöjä ei siis voida kiertää, sillä riippumatta siitä, millaisissa olosuhteissa rikosasiassa annetun langettavan tuomion tunnustamista harkitaan, ainoastaan noudattamalla kyseisessä puitepäätöksessä vahvistettuja sääntöjä voidaan saavuttaa oikeudenmukainen tasapaino, jolla ei loukata tuomion antaneen jäsenvaltion oikeuksia.
77. Nyt käsiteltävässä asiassa on selvää, että puitepäätöksessä 2008/909 säädettyä menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä, joita sovelletaan C.J:lle annetun tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, ei ole noudatettu. Italian oikeusviranomaiset ovat nimittäin kieltäytyneet panemasta täytäntöön C.J:stä annettua eurooppalaista pidätysmääräystä, tunnustaneet tässä yhteydessä langettavan tuomion ja määränneet tuomion panemisesta täytäntöön Italiassa, vaikka Romanian oikeusviranomaiset olivat ilmoittaneet vastustavansa tuomion tunnustamista ja sen panemista täytäntöön Romanian alueen ulkopuolella.
78. Italian oikeusviranomaiset ovat siis menetelleet tavalla, joka ei ole vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukainen, sellaisena kuin sitä konkretisoidaan puitepäätöksellä 2008/909, eivätkä ne siis voi vedota kyseiseen periaatteeseen pidätysmääräyksen antanutta jäsenvaltiota vastaan. Kyseisellä jäsenvaltiolla on näin ollen edelleenkin oikeus panna kyseinen tuomio täytäntöön alueellaan. Vaikka puitepäätöksen 2008/909 22 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kyseinen jäsenvaltio ei voi enää panna rangaistusta täytäntöön, kun sen täytäntöönpano on alkanut täytäntöönpanojäsenvaltion alueella, tämän lisäksi edellytetään, että tuomion täytäntöönpano on alkanut kyseisessä puitepäätöksessä säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Näin ei ole siinä tapauksessa, että rikosasiassa annettu tuomio on tunnustettu noudattamatta kyseisessä puitepäätöksessä säädettyä menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä ja erityisesti ilman, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio olisi toimittanut tuomiota yhdessä kyseisessä puitepäätöksessä tarkoitetun todistuksen kanssa. Tulkitsemalla, että rangaistuksen täytäntöönpanon aloittaminen täytäntöönpanojäsenvaltiossa voi tällaisessa tilanteessa merkitä, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio on menettänyt toimivaltansa panna kyseinen rangaistus täytäntöön, annettaisiin mahdollisuus kiertää puitepäätöksessä 2008/909 säädettyjä sääntöjä.
79. Lisään, että vaikka asiassa olisi toimitettu tuomio ja kyseisessä puitepäätöksessä tarkoitettu todistus, on kysyttävä, voidaanko puitepäätöksen 22 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna rangaistuksen täytäntöönpanon alkamisena pitää sitä, että annetaan kansallinen täytäntöönpanomääräys ehdollisesta turvaamistoimenpiteestä kotiarestina, kunnes Italian oikeusviranomaiset määräävät vankeudelle vaihtoehtoisesta toimenpiteestä. Tässä asiassa ei kuitenkaan ole mielestäni tarpeen käsitellä tätä kysymystä, koska on joka tapauksessa niin, että kyseisen puitepäätöksen mukaista menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä ei ole noudatettu.(44)
80. Lisään, että koska täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen päätös kieltäytyä C.J:stä annetun eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta ei ole unionin oikeuden mukainen, pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen voi jatkaa menettelyä, jonka tarkoituksena on kyseisen henkilön luovuttaminen, pitämällä kyseisen pidätysmääräyksen voimassa tai jopa antamalla uuden eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jotta voidaan edistää puitepäätökselle 2002/584 asetetun sen tavoitteen toteutumista, etteivät rikokset jää rankaisematta.(45) Toisin sanoen ei voida katsoa, että kyseinen eurooppalainen pidätysmääräys olisi menettänyt kohteensa tai että sillä ei enää olisi vaikutuksia. Pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa annettu tuomio, johon kyseinen pidätysmääräys perustuu ja johon puitepäätöksen 2002/584 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa viitataan, on niin ikään edelleenkin täytäntöönpanokelpoinen. Kuten Romanian hallitus totesi istunnossa, kun henkilö on luovutettu, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion on otettava tarvittaessa huomioon puitepäätöksen 26 artiklan 1 kohta. Kuten unionin tuomioistuin on jo todennut, koska kyseisessä säännöksessä velvoitetaan ottamaan huomioon koko ajanjakso, jonka henkilö on ollut säilöön otettuna pidätysmääräyksen täytäntöönpanojäsenvaltiossa, sillä taataan, että tämän henkilön kokonaissäilöönottoaika – täytäntöönpanojäsenvaltiossa ja pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa – ei lopulta ylitä sen vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen kestoa, johon hänet on pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa tuomittu.(46)
IV Ratkaisuehdotus
81. Kaiken edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Curtea de Apel Bucureştin esittämiin ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:
Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS 4 artiklan 6 alakohtaa ja 8 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta rikosasioissa annettuihin tuomioihin, joissa määrätään vapausrangaistus tai vapauden menetyksen käsittävä toimenpide, niiden täytäntöön panemiseksi Euroopan unionissa 27.11.2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/909/YOS 4 artiklan 2 ja 5 kohtaa, 8 artiklan 1 kohtaa, 22 artiklan 1 kohtaa ja 25 artiklaa
on tulkittava siten, että
oikeusviranomainen ei voi kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten, vetoamalla ensimmäisessä edellä mainitussa säännöksessä tarkoitettuun harkinnanvaraiseen kieltäytymisperusteeseen, jos langettava tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön noudattamatta puitepäätöksessä 2008/909 säädettyä menettelyä ja siinä säädettyjä edellytyksiä. Tässä tilanteessa pidätysmääräyksen antaneella jäsenvaltiolla säilyy oikeus panna kyseinen rangaistus täytäntöön, ja täytäntöönpanosta vastaavalla oikeusviranomaisella on velvollisuus panna eurooppalainen pidätysmääräys täytäntöön luovuttamalla etsitty henkilö kyseiseen jäsenvaltioon.
1 Alkuperäinen kieli: ranska.
2 EYVL 2002, L 190, s. 1.
3 EUVL 2008, L 327, s. 27.
4 Kyseisessä 4 artiklan 6 alakohdassa säädetään, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta eurooppalaista pidätysmääräystä täytäntöön, ”jos eurooppalainen pidätysmääräys on annettu vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen tai turvaamistoimenpiteen täytäntöönpanoa varten, kun etsitty henkilö oleskelee täytäntöönpanosta vastaavassa jäsenvaltiossa, on sen kansalainen tai asuu siellä vakinaisesti, ja tämä valtio sitoutuu panemaan tämän rangaistuksen tai toimenpiteen itse täytäntöön kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti”.
5 Tässä ratkaisuehdotuksessa pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon viitataan ajoittain myös tuomion antaneena jäsenvaltiona.
6 Kyseisen todistuksen lisäksi Romanian oikeusviranomaisille toimitettiin 14.7.2021 toinen, sitä täydentävä todistus, jossa todetaan seuraavaa: ”Turvaamistoimenpiteenä määrättävän kotiarestin osalta odotetaan, että valvontatuomioistuin määrää vaihtoehtoisesta toimenpiteestä.”
7 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on kansallisen tuomioistuimen vastuulla määritellä ennakkoratkaisupyynnön kannalta merkitykselliset oikeudelliset seikat ja tosiseikat: ks. mm. tuomio 30.11.2023, Ministero dell’Istruzione ja INPS (C‑270/22, EU:C:2023:933, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
8 Ks. mm. tuomio 6.6.2023, O. G. (Eurooppalainen pidätysmääräys kolmannen maan kansalaisesta) (C‑700/21, EU:C:2023:444, jäljempänä tuomio O. G., 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
9 Ks. mm. tuomio O. G. (32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
10 Ks. mm. tuomio O. G. (33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
11 Ks. mm. tuomio O. G. (34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
12 Ks. mm. tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Tae palauttamisesta täytäntöönpanovaltioon) (C‑314/18, EU:C:2020:191, 40 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
13 Ks. mm. tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Tae palauttamisesta täytäntöönpanovaltioon) (C‑314/18, EU:C:2020:191, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
14 Ks. mm. tuomio O. G. (35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
15 Ks. mm. tuomio O. G. (46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
16 Ks. mm. tuomio O. G. (47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
17 Ks. mm. tuomio O. G. (48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
18 Ks. mm. tuomio 24.6.2019, Popławski (C‑573/17, EU:C:2019:530, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
19 Ks. mm. tuomio 24.6.2019, Popławski (C‑573/17, EU:C:2019:530, 92 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten julkisasiamies Bot totesi ratkaisuehdotuksessaan Popławski (C‑579/15, EU:C:2017:116), ”vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen täytäntöönpano ja tarve poistaa rangaistuksetta jäämisen vaara edellyttävät sen huomioon ottamista, että jos rangaistuksen täytäntöönpanosta vastaaminen ei – mistä tahansa syystä – ole mahdollista täytäntöönpanojäsenvaltiossa, eurooppalainen pidätysmääräys on pantava täytäntöön” (57 kohta).
20 Ks. mm. tuomio O. G. (49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
21 Ks. tuomio O. G. (53 kohta).
22 Ks. mm. tuomio O. G. (60 ja 61 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
23 Ks. mm. tuomio O. G. (62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Ks. tuomio O. G. (63 kohta).
25 Ks. tästä myös komission tiedonanto – Käsikirja eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta ja täytäntöönpanosta (EUVL 2023, C 1270), 2.5.2 ja 5.5.2 kohta, joista ilmenee, että puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdassa tarkoitetuissa tilanteissa on sovellettava myös puitepäätöstä 2008/909 rangaistuksen siirtämiseksi sen täytäntöönpanojäsenvaltioon.
26 Ks. vastaavasti komission tiedonanto – Käsikirja tuomittujen siirtämisestä ja vapausrangaistuksista Euroopan unionissa (EUVL 2019, C 403, s. 2), jonka 11.1 kohdassa todetaan, että ”puitepäätöksen [2008/909] 25 artiklan ja johdanto-osan 12 [perustelu]kappaleen mukaan tapauksissa, joissa sovelletaan puitepäätöksen [2002/584] 4 artiklan 6 [ala]kohtaa ja 5 artiklan 3 [ala]kohtaa, rangaistuksen täytäntöönpanossa sovelletaan tarvittavin muutoksin kansallista lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön puitepäätöstä [2008/909], sikäli kuin se on puitepäätöksen [2002/584] mukainen”. Samassa kohdassa todetaan myös, että puitepäätöksen [2008/909] ja puitepäätöksen [2002/584] välisestä yhteydestä on säädetty – – puitepäätöksen [2002/584] 25 artiklassa ja johdanto-osan 12 [perustelu]kappaleessa” ja että ”ennen kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta kieltäydytään puitepäätöksen [2002/584] 4 artiklan 6 [ala]kohdan nojalla, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tutkittava, onko tosiasiassa mahdollista panna rangaistus täytäntöön sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti soveltaen puitepäätöstä [2008/909]” (kursivointi tässä).
27 C‑314/18, EU:C:2020:191.
28 Ks. tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Tae palauttamisesta täytäntöönpanovaltioon) (C‑314/18, EU:C:2020:191, 49 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
29 Ks. mm. tuomio 24.6.2019, Popławski (C‑573/17, EU:C:2019:530, 88 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Ks. tuomio 9.11.2023, Staatsanwaltschaft Aachen (C‑819/21, EU:C:2023:841, 19 kohta).
31 Ks. tuomio 9.11.2023, Staatsanwaltschaft Aachen (C‑819/21, EU:C:2023:841, 20 kohta).
32 Ks. mm. tuomio 15.4.2021, AV (Yhtenäistuomio) (C‑221/19, EU:C:2021:278, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
33 Mainitussa 13 artiklassa säädetään, että ”niin kauan kuin rangaistuksen täytäntöönpano ei ole alkanut täytäntöönpanovaltiossa, tuomion antanut valtio voi vetää todistuksen pois mainitusta valtiosta ilmoittaen tämän toimenpiteen syyt. Todistuksen pois vetämisen jälkeen täytäntöönpanovaltio ei saa enää panna rangaistusta täytäntöön”.
34 Ks. tästä tämän ratkaisuehdotuksen 26 alaviitteessä viitattu käsikirja, jonka 1.1 kohdassa todetaan, että ”tuomion antanut valtio ei ole” puitepäätöksen 2008/909 nojalla ”velvollinen lähettämään tuomiota toiseen jäsenvaltioon sen tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten” ja että ”tuomion antaneella valtiolla on lopullinen valta päättää siirrosta sen mukaan, onko se tyytyväinen rangaistuksen mukauttamiseen ja täytäntöönpanon yksityiskohtiin”. Lisäksi käsikirjan 3.1 kohdassa todetaan, että kummassakaan puitepäätöksen 2008/909 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ”tuomion antaneella valtiolla ei – – ole velvoitetta noudattaa pyyntöä [toimittaa tuomio]. Tämä johtuu loogisesti siitä, että tuomion antanut valtio on edelleen ainoa toimija, joka on antanut rikoksesta tuomion, mihin sillä oli täysi toimivalta. Näin ollen tuomion antaneella valtiolla on harkintavalta arvioida joko täytäntöönpanovaltion tai tuomitun tai molempien esittämiä pyyntöjä”.
35 Täytäntöönpanojäsenvaltion on erityisesti toimitettava tuomion antaneelle jäsenvaltiolle tietyt tiedot, kuten esimerkiksi puitepäätöksen 2008/909 12 ja 21 artiklassa tarkoitetut tiedot.
36 Ks. tuomio 13.12.2018, Sut (C‑514/17, EU:C:2018:1016, 48 kohta).
37 Ks. tuomio 13.12.2018, Sut (C‑514/17, EU:C:2018:1016, 48 kohta).
38 Ks. mm. tuomio 13.12.2018, Sut (C‑514/17, EU:C:2018:1016, 43 ja 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Ks. mm. tuomio 13.12.2018, Sut (C‑514/17, EU:C:2018:1016, 49 kohta).
40 Ks. tuomio 11.3.2020, SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Tae palauttamisesta täytäntöönpanovaltioon) (C‑314/18, EU:C:2020:191, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Ks. mm. tuomio 13.12.2018, Sut (C‑514/17, EU:C:2018:1016, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Kuten julkisasiamies Pikamäe on todennut puitepäätöksen 2002/584 5 artiklan 3 alakohdan osalta ratkaisuehdotuksessaan SF (Eurooppalainen pidätysmääräys – Tae palauttamisesta täytäntöönpanovaltioon) (C‑314/18, EU:C:2019:427), ”tuomitun sosiaalisen kuntoutuksen helpottamista koskeva tavoite ei siis ole ehdoton, ja se voidaan asettaa tasapainoon muiden vaatimusten kanssa” (61 kohta).
42 Ks. tästä tämän ratkaisuehdotuksen 26 alaviitteessä viitattu käsikirja, jonka 3.1 kohdassa todetaan, että ”tuomion antanut valtio ei välttämättä halua siirtää tuomittua, jos tätä esimerkiksi odottaa täytäntöönpanovaltiossa lyhyempi vankeusrangaistus, kun otetaan huomioon ennenaikaista ja ehdonalaista vapauttamista koskevat säännökset kyseisessä valtiossa. Myös uhrien etu voidaan ottaa huomioon päätettäessä, missä rikoksentekijän olisi paras suorittaa rangaistuksensa. Jäsenvaltio saattaa myös olla haluton siirtämään henkilöä, jos siirto voisi johtaa siihen, että henkilö palaa kotivaltionsa rikollisiin piireihin, sen sijaan että se edistäisi hänen sosiaalista kuntoutustaan”. Samassa kohdassa todetaan, että ”tuomion antaneen valtion täysi päätösvalta ilmenee myös puitepäätöksen [2008/909] 13 artiklasta, jossa todetaan, että niin kauan kuin rangaistuksen täytäntöönpano ei ole alkanut täytäntöönpanovaltiossa, tuomion antanut valtio voi vetää todistuksen pois ilmoittaen tämän toimenpiteen syyt (ks. tämän osalta myös 17 artiklan 3 kohta)”. Lisäksi kyseisessä kohdassa todetaan, että ”jäsenvaltioissa ollaan yhä enemmän tietoisia siitä, että uhrien mielipiteet olisi otettava huomioon tuomittujen rikoksentekijöiden rangaistusten täytäntöönpanon yhteydessä, kansainväliset vankien siirrot mukaan luettuna. Rikoksella voi olla uhreja sekä täytäntöönpanovaltiossa että tuomion antaneessa valtiossa. Monet jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön menettelyn, jossa uhreilla on tilaisuus tulla kuulluiksi siirroista ja heidän mielipiteensä otetaan huomioon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uhreilla olisi oikeus vastustaa siirtoa”.
43 Ks. tuomio 9.11.2023, Staatsanwaltschaft Aachen (C‑819/21, EU:C:2023:841, 39 kohta).
44 Totean tästä, että asiassa Fira (C‑215/24) tulee esiin muun muassa kysymys siitä, voiko täytäntöönpanojäsenvaltio määrätä rangaistuksen täytäntöönpanosta ehdollisena vankeusrangaistuksena sen jälkeen, kun se on puitepäätöksen 2002/584 4 artiklan 6 alakohdan nojalla kieltäytynyt panemasta täytäntöön vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen täytäntöönpanoa varten annettua eurooppalaista pidätysmääräystä.
45 Ks. vastaavasti tuomio 31.1.2023, Puig Gordi ym. (C‑158/21, EU:C:2023:57, 141 kohta).
46 Ks. tuomio 28.7.2016, JZ (C‑294/116 PPU, EU:C:2016:610, 43 kohta).
