—

toteuttamaan prosessinjohtotoimia kahden seikan osalta

—

kumoaa täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/1788, (1) jolla komissio on lykännyt täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/1784 (2) vaikutuksia

—

velvoittamaan Euroopan komission korvaamaan kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu väitteeseen, että komissio rikkoi asetusta 2016/1036 (3) ja erityisesti sen 14 artiklan 4 kohtaa. Erityisesti komissio jätti tarkastelematta vahinkoa koskevaa kysymystä sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen 2016/1036 3 artiklan 5 kohdassa, vaan tarkasteli vain rajallisen ja vähäisen määrän vahinkoindikaattoreita. Lisäksi komissio jätti arvioimatta unionin intressejä. Komissio ei myöskään ottanut huomioon unionin hiilestä irtautumisen politiikkaa, ja se asetti itselleen määräajan, josta ei säädetä lailla. Lopuksi komissio teki oikeudellisen virheen vahingon jatkumisen osalta sovellettavassa oikeudellisessa arviointiperusteessa.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan komissio laiminlöi oikeudenmukaisen menettelyn ja hyvän hallinnon periaatteita. Erityisesti komission menettely suspendointia koskevassa tutkimuksessa oli puutteellista eikä suspendointia koskevaa tutkimusta ollut pantu vireille oikeudellisesti tai tosiasiallisesti asianmukaisella tavalla. Lisäksi komissio asetti tarpeettomia aikarajoituksia kohtuuttoman ja tarpeettoman määräajan saavuttamiseksi. Komissio menetteli myös epäjohdonmukaisella tavalla käyttäessään julkistamisen käsitettä, jota sovelletaan uusiin ja uudelleentarkastelua koskeviin tutkimuksiin noudattamatta näihin tutkimuksiin sovellettavia määräaikoja. Lopuksi unionin edun arviointia ei asetettu asianosaisten saataville eivätkä ne voineet esittää siitä huomautuksiaan.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu siihen seikkaan, että komissio rikkoi SEUT 296 artiklaa, koska se ei perustellut päätöstään riittävällä tavalla. Erityisesti komissio ei ilmoittanut riittävällä tavalla, minkä vuoksi suspendointia koskevan tutkimuksen päätökseen saattamisen määräaika oli vahvistettava samaan ajankohtaan kuin polkumyyntiä koskevan tutkimuksen määräaika. Komissio ei myöskään esittänyt riittäviä perusteluita sille, minkä vuoksi toimenpiteiden suspendointi oli unionin etujen mukaista.

4)

Neljäs kanneperuste, joka perustuu ilmeiselle arviointivirheelle, jonka komissio teki tosiseikkojen arvioinnissa. Erityisesti komissio teki virheen muuttuneiden markkinaolosuhteiden tutkimisessa, sen tutkimisessa, kykeneekö unionin tuotannonala tarjota markkinoiden kysyntää, EU:n ulkopuolista tuotantoa koskevien tietojen arvioimisessa sekä kysynnän ja tarjonnan tutkimisessa.

5)

Viides kanneperuste, joka perustuu väitteelle, jonka mukaan komissio käytti suspendointia virheellisesti. Komissio käytti harkintavaltaansa virheellisesti päättäessään suspendoinnista vaihtoehtona tuotteiden jättämiselle määritelmän ulkopuolelle.