—

i. velvoittamaan unionin, jota komissio edustaa, maksamaan 7 175 000 euron määrälle 9.3.2010 ja 14.11.2017 väliseltä ajalta viivästyskorkoa, jonka määrä määräytyy Euroopan keskuspankin (EKP) pääasiallisissa jälleenrahoitusliiketoimissaan soveltaman sen korkokannan mukaan, joka oli voimassa erääntymistä seuranneen kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, lisättynä 3,5 prosenttiyksiköllä, mistä vähennetään kantajan jo saama 260 968,15 euron korko, jolloin maksettavaksi jää 2 222 073,29 euroa, tai toissijaisesti maksamaan unionin yleisen tuomioistuimen asianmukaisena pitämän korkokannan mukaan laskettava viivästyskorko

—

ii. velvoittamaan unionin, jota komissio edustaa, maksamaan (i) kohdassa vaaditulle määrälle 14.11.2017 ja tosiasiallisen maksamisajankohdan väliseltä ajalta viivästyskorkoa, jonka määrä määräytyy EKP:n pääasiallisissa jälleenrahoitusliiketoimissaan soveltaman sen korkokannan mukaan, joka oli voimassa erääntymistä seuranneen kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, lisättynä 3,5 prosenttiyksiköllä, tai toissijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen asianmukaisena pitämän korkokannan mukaan

—

iii. toissijaisesti edellä (ii) kohtaan nähden velvoittamaan unioni, jota komissio edustaa, maksamaan (i) kohdassa mainitulle määrälle 2.3.2021 ja tosiasiallisen maksamisajankohdan väliseltä ajalta viivästyskorkoa, jonka määrä määräytyy EKP:n pääasiallisissa jälleenrahoitusliiketoimissaan soveltaman sen korkokannan mukaan, joka oli voimassa erääntymistä seuranneen kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä, lisättynä 3,5 prosenttiyksiköllä, tai toissijaisesti unionin yleisen tuomioistuimen asianmukaisena pitämän korkokannan mukaan

—

iv. lisäksi, tai toissijaisesti, kumoamaan komission 30.4.2021 antaman tiedoksiannon, jonka tunnus on Ref. Ares(2021) 2904247

—

v. velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

1)

Ensimmäinen kanneperuste koskee vahingonkorvausvaatimusta ja perustuu siihen, että komissio pani kantajan mukaan täytäntöön 21.9.2017 annetun tuomion Ferriera Valsabbia ym. v. komissio (C-86/15 P ja C-87/15 P, EU:C:2017:717) virheellisesti, mikä on SEUT 266 artiklan 1 kohdan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 3 kohdan vastaista.

Se väittää tässä yhteydessä, ettei komissio maksanut kaikkia viivästyskorkoja tuomion seurauksena maksamalleen seuraamukselle.

2)

Toinen kanneperuste koskee kumoamisvaatimusta ja perustuu SEUT 266 ja SEUT 296 artiklan rikkomiseen ja virheelliseen soveltamiseen, Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 46 artiklan rikkomiseen ja virheelliseen soveltamiseen, komission 30.4.2021 päivätyn kirjeen perustelujen puutteellisuuteen sekä oikeudelliseen virheeseen ja ilmeiseen arviointivirheeseen.

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että kirje, jossa komissio kieltäytyi maksamasta kantajalle viivästyskorkoja, ei ole asianmukaisesti perusteltu ja sillä loukataan vanhentumista koskevia periaatteita.

3)

Kolmas kanneperuste koskee kumoamisvaatimusta ja perustuu SEUT 266 artiklan ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012 (1) rikkomiseen ja virheelliseen soveltamiseen.

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että delegoidun asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (2) 85 a artiklan 2 kohta, johon komissio viittaa 30.4.2012 päivätyssä kirjeessään, ei ollut seuraamuksen maksamisajankohtana enää voimassa eikä sitä näin ollen voida soveltaa.