EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 62021TN0309

Asia T-309/21: Kanne 24.5.2021 – TC v. parlamentti

EUVL C 320, 9.8.2021, p. 42–43 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

9.8.2021   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 320/42


Kanne 24.5.2021 – TC v. parlamentti

(Asia T-309/21)

(2021/C 320/48)

Oikeudenkäyntikieli: liettua

Asianosaiset

Kantaja: TC (edustaja: asianajaja D. Aukštuolytė)

Vastaaja: Euroopan parlamentti

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

kumoaa Euroopan parlamentin pääsihteerin 16.3.2021 tekemän päätöksen;

peruuttaa Euroopan parlamentin 31.3.2021 antaman maksumääräyksen nro 7010000523;

velvoittaa parlamentin korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

1)

Ensimmäisen kanneperusteen mukaan parlamentin päätös oli ilman perusteita annettu kohtuuttomasti ja epäoikeudenmukaisesti myöhässä, kun parlamentti jätti noudattamatta Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa taattua periaatetta, jonka mukaan hallinnollisessa menettelyssä asia on käsiteltävä kohtuullisessa ajassa. Tämän vuoksi kantajan puolustautumisoikeuksia loukattiin sen johdosta, että takaisinperintämenettely häntä vastaan aloitettiin myöhässä, koska tämän menettelyn kesto aiheutti sen, että hänellä ei ollut mahdollisuutta puolustautua tehokkaasti esitettyjä syytöksiä vastaan ja esittää todisteita.

2)

Toisen kanneperusteen mukaan Euroopan parlamentin pääsihteerin maksumääräyksen perusteena oleva päätös oikeudellisena toimena, joka koskee kantajaa, tehtiin puolueetonta ja oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, prosessuaalista yhdenvertaisuutta ja kantajan puolustautumisoikeuksia koskevia periaatteita loukaten:

parlamentti laiminlöi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun perusteluvelvollisuutensa ja loukkasi 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua kantajan oikeutta tulla kuulluksi, kun se perusti riidanalaisen päätöksen toteamuksiin, jotka unionin yleinen tuomioistuin oli tehnyt asiassa, jonka osapuoli kantaja ei ollut ja josta häntä ei kuultu;

parlamentti ei toimittanut kantajalle näyttöä, johon se välillisesti perusti riidanalaisen päätöksen, eikä se toimittanut kantajalle muuta tarpeellista informaatiota sen mahdollistamiseksi, että hän voi asianmukaisesti käyttää oikeuttaan tulla kuulluksi (esittää huomautuksia), mikä on vastoin perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a ja b alakohtaa.

3)

Kolmannen kanneperusteen mukaan parlamentti teki arviointivirheen, koska se ei arvioinut kantajan esittämiä todisteita, jotka vahvistivat, että assistentin unionin yleiseen tuomioistuimeen saattamat asiat, joihin parlamentti nojautuu ja joiden perusteella takaisinperintämenettely aloitettiin, ovat virheellisiä (vahvistaa, että tutkinta aloitettiin perusteetta) ja merkitsevät perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä.

4)

Neljännen kanneperusteen mukaan parlamentti loukkasi SEUT 296 artiklassa tarkoitettua suhteellisuusperiaatetta ja laiminlöi perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun perusteluvelvollisuuden siltä osin kuin takaisin maksettavaksi määräksi vahvistettiin 78 838,21 euroa. Takaisin maksettavaa määrää ei ole kokonaisuudessaan perusteltu, minkä vuoksi riidanalaisessa päätöksessä oletetaan, että parlamentin avustaja ei koskaan työskennellyt kantajalle.

5)

Viidennen kanneperusteen mukaan yleisön saatavilla oleva parlamentin informaatio vahvistaa, että assistentti hoiti parlamentin avustajan tehtäviä enintään 15.12.2015 saakka, mikä osoittaa, että varojen takaisinperintämenettelyn aloittaminen oli kohtuutonta, minkä vuoksi päätös on kumottava.


Top