1)

Onko SEU 19 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan kanssa, tulkittava siten, että se on esteenä yleisten tuomioistuinten organisaatiosta 27.7.2001 annetun lain (Ustawa – Prawo o ustroju sądów powszechnych) 47b §:n 5 ja 6 momentin, luettuna yhdessä 30 §:n 1 momentin ja 24 §:n 1 momentin kanssa, kaltaisille kansallisen oikeuden säännöksille, joiden mukaan tuomarikollegion kaltaisella kansallisen oikeuden elimellä on toimivalta vapauttaa tämän tuomioistuimen tuomari velvollisuudesta käsitellä hänelle jaetut asiat tai osa niistä, ja kun

2)

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja säännöksiä ja ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne oikeuttavat (tai velvoittavat) kansallisen tuomioistuimen, joka käsittelee sellaista direktiivin 2016/343 (1) soveltamisalaan kuuluvaa rikosasiaa, jota koskevassa menettelyssä tuomari on vapautettu ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla velvollisuudesta käsitellä asioita, ja kaikki muut valtion elimet jättämään huomiotta tuomarikollegion toimen ja muut sen johdosta toteutetut toimet, kuten määräykset asioiden jakamisesta uudelleen, mukaan lukien määräys pääasian jakamisesta uudelleen, sivuuttaen vapautettu tuomari – niin, että hän voisi edelleen kuulua kyseistä asiaa käsittelevään kokoonpanoon?

3)

Onko ensimmäisessä kysymyksessä mainittuja säännöksiä ja ensisijaisuuden periaatetta tulkittava siten, että ne edellyttävät, että kansalliseen oikeusjärjestykseen sisältyy direktiivin 2016/34 soveltamisalaan kuuluvassa rikosoikeudellisessa menettelyssä sellaisia välineitä, jotka takaavat pääasiassa syytettyinä olevien kaltaisille asianosaisille valvonnan ja oikeuden valittaa ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun kaltaisista päätöksistä, joiden tarkoituksena on muuttaa asiaa käsittelevän tuomioistuimen ratkaisukokoonpanoa ja näin ollen vapauttaa tuomari, jolle asia on aiemmin jaettu käsiteltäväksi, ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetulla tavalla velvollisuudesta käsitellä asia?